About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Nyhtöhirvi


Ensin meinasin antaa otsikoksi Sunday at My Place, mutta se olis antanut niin sokeri-imeläisen idyllisen kuvan, eikä vastaisi millään tapaa sitä todellisuutta ja älämölöä joka kotini katon alla asustaa. Sitäpaitsi tätä ruokaa syötiin lauantaina.




Äiti oli tuonut pakkaseen 1,3 kilon littanaisen hirvenpaistipalan koska olin saanut kimmokkeen isälleni (ja vähän itsellekin) hankkimastani Rea Ahlströmin (ihanin Sami Revon kuvin) riistaruokakirjasta Parempi pyy padassa. Siinä tehtiin nimittäin hirveä coca-colassa. Coca-colan käyttö marinadeissa ja uunilihan haudutusnesteenä on kyllä tuttua, jostain syystä ei ollut pienessä mielessänikään käynyt yhdistää sitä hirven kanssa kanssa. Se taas johtuu siitä, että rakastan hirvenlihaa yli kaiken, mutta olen aika varovainen sen tuunailuissa, koska en halua peittää sen omaa makua, esimerkiksi punaviinillä marinoitu hirvi on, no, aika hirviä!

Kirjassa paisti toteuttiin perinteiseen leikattavaan tyyliin, mutta koska kaikenlainen nyhtö on nyt niin in (ja niin herkullista), ajattelin samalla vaivalla surauttaa paistin ylikypsäksi, ja nyhtää sen kokonaan rikki. Lihan ohje kirjasta muokattuna pitemmällä kypsyysajalla.

Nyhtöhirveä Coca-colassa

hirvenpaisti
suolaa
10 mustapippuria
2dl lihalientä
1 dl soijakastiketta
tarpeeksi coca-colaa (huom, se aito sokerinen versio, ei lightit)

Kuivasin lihan talouspaperilla ja hieroin suolaa pintaan. Rautapadassa, jonka pohjalle laitoin hiukan öljyä paistoin äkkiä pinnat kiinni. Sitten lisäsin pataan kaikki nesteet ja mustapippurit, colaa viimeiseksi niin paljon, että paisti peittyi.Kuumensin kiehuvaksi ja annoin sitten kiehua miedolla lämmöllä kannen alla 4,5h tuntia. Paisti olisi ollut paistimmillaan ohjeen mukaan parin tunnin päästä, mutta minä vein sen pitemmälle, aina siihen pisteeseen kun se muuttui myötämielisen pehmeäksi painaessani sitä haarukalla. Nostin paistin liedeltä, annoin vetäytyä hiukan 15 minuuttia foliossa ja revin sen palasiksi kahdella haarukalla. Koska hirvi on aika kuivaa, voit kostuttaa sitä hiukan padassa olevalla liemellä. Tarkista myös suola.



Nyhtöni olin päättänyt tarjota kotitekoisten sesamsämpylöiden välissä. Hirveä odotellessa oli hyvää aikaa leipaista ne.



Löysä taikina, hyvä vehnäinen, kuohkea sämpylä. Saan nykyään sämpylät onnistumaan parhaiten Lidlin sämpyläjauhoilla. 

Väliin suunnittelin sitten marinoidut punasipulit ja Masterchef Akin innoittamana tilli-piparjuurimajoneesin.



Marinoitu punasipuli
ohje GRW:stä/Kai Kallio

1 kg/ 10-12 punasipulia

2 dl sokeria
2 1/2 tl suolaa
3/4 tl rouhittua mustapippuria
1 dl punaviinietikkaa
5 dl rypsiöljyä

Kuori punasipulit ja leikkaa ne ohuiksi renkaiksi. Yhdistä marinadin ainekset keskenään. Lisää sipulit marinadiin. Anna maustua jääkaapissa yön yli. Sipulit säilyvät jääkaapissa useita viikkoja.

Tein omani vasta aamulla, eli marinoituivat vain ehkä kuutisen tuntia, mutta sekin riitti hyvin, varsinkin kun renkaat oli mandoloitu todella ohueksi. Puolitin ohjeen ja sekin toimi hyvin.

Tämä on ehkä maailman ihanin lisuke ikinä!



Majoneesia lähdin tekemään Murun majoneesin pohjalta.

Tilli-piparjuurimajoneesi

2 kananmunankeltuaista
2 tl dijonsinappia
3 dl rypsiöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
suolaa, valkopippuria
1dl hienonnettua tuoretta tilliä
1 rkl piparjuuritahnaa

Toteutin majoneesin teon sauvasekoittimella, ei ehkä kaikkien paras metodi....Laitoin keltuaisen ja sinapin kulhoon ja surautin. Sitten lisäsin öljyn ohuena nauhana koko ajan sauvalla sekoittaen. Majoneesista tuli kyllä luvatun kauniin kiiltävää ja notkeaa. Sitten sekoitin sekaan etikan, suolan ja valkopippurin, tillin ja piparjuuren. 

Oon niin rakastunut vanhaan kunnon tilliinkin nykyään, että laitan sitä vähän joka paikkaan...ja aina toimii!

No mitäs vielä. Ehdottomasti siis ranet eli ranskikset tehtiin myös itse Nannan bistrossa kun näyttää, että tälle tielle nyt lähdettiin.



Kotitekoiset ranskalaiset
4-6:lle
1, 5kg jauhoisia, suuria perunoita, tässä rosamundaa
1 l rypsiöljyä
suolaa

Leikkasin pestyt ja kuivatut perunat veitsellä "palikoiksi", eli siis joka reunan tasaiseksi, päätyihin sai jäädä kuoret. Sitten kukin palikka 2-3 paksuksi levyksi ja levyt lihaviksi ranskanperunoiksi. Halusin tehdä oikein reilun paksuja ja rustiikkisia. Lämmitä öljy n. 150 asteeseen rasvakeittimessä, tai padassa ja paista perunoita 3-4 erässä  viitisen minuuttia kutakin erää ja nosta talouspaperin/sanomalehden päälle valumaan. Voi joutua hiukan tökkimään perunoita haarukalla, että eivät takerru toisiinsa.

Nyt voit jättää perunat odottelemaan, ruokailun alkua, että saat tarjota pöytään rapean kuumat ranet. Ennen ruokailua kuumenna öljy n. 190 asteeseen ja uppokeitä taas öljyssä, nyt vain pari minuuttia, kunnes perunat ruskistuvat ja rapeutuvat. Käytä vielä talouspaperin päällä valumassa ja suolaa ranskalaiset.

Oi nämä onnistuivat niin hyvin, Nuuttiveli ihmettelikin kuinka ranskikset voivat olla niin rapeita pinnasta ja sisältä pehmeitä ja ihania, silti eivät piiruakaan rasvaisia. Sen verran työläitä ovat, etten kyllä kamalan suurelle porukalle, enkä kovin usein ala vääntämään.(Paitsi tietysti joka sunnuntai...)

Vihreän salaatin kanssa annos näytti kutakuinkin tältä.



Ai niin, onhan siellä myös pakollinen paksu siivu juustoa, tällä kertaa Gryereä.

Ja tämä tosiaan maistui juurikin yhtä herkulliselta kuin miltä näytti. Ylensöimme. Mutta onnellisena. (enhän minä nyt kehu liikaa koko ajan?)

Bistro-lauantaita viettämään olin kutsunut Nuuttiveljen perheen ja pieneksi tervetulotoivotukseksi olin puristanut tuoreet appelsiini-verigreippimehut ja väsännyt jotakin kaapista löytyy tostadoksia, jättikatkarapuja, avokadoa, limeä, punasipulia ja korianteria, ilman chiliä tällä kertaa lasten takia.




Ja suuressa viisaudessani panostin myös makeaan loppuun. Tekaisin jossakin välissä syntisen makeita ja suklaisia brownieseja (sellaisia, joihin ei tule mitään nostatusainetta), joihin upotin ison kourallisen hapankirsikoita. Jäätelön, kermavaahdon ja kahvin kanssa aika asiallista.



Ja kermavaahto tietysti suoraan purkista! Sallittakoon se tämän väännön lopuksi. Olimme jo kaikki syöneet itsemme niin pyörryksiin, ettei mitään väliä. Spruuttukermistä silloin kun on spruuttukermiksen aika!

What a Sunday Saturday! At my place.

28 kommenttia:

  1. Yhdellä sanalla: "voihan prkl kuinka herkullista hirveä!"ei muuta ;)

    VastaaPoista
  2. Ai hirviä miten herkullisen näköisiä hampurilaisia ja ranuja ja kaikkea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos,toivoisin kyllä parempia kuvia, mutta ei tälläänen kerkiä niitä ottamaan, kun on niin kiire syömään!

      Poista
  3. kannattaa pestä ne perunat ennen niiden öljyssä keittämistä;) onnistuu joka kerralla. mä taas pidän siitä hirvestä punkussa ja uusin villitys on kanelilla maustettuna. olen jonkusen kertaa kokeillut kokista lihan hauduttamiseen padoissa sekä uunissa enkä oikein ole innostunut, joten miten sen sitten kukin ottaa.:) oli muuten kiva että voitit sen bolognesekastike kilpailun, sanoinhan mä jo heti alussa että se hirvi vetää pisimmän (heinän)korren!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hui, kanelia hirvessä! Kummallista kun joidenkin raaka-aineiden kohdalla itse jumittuu niin perinteiseen.
      Kiitos perunanpesuvinkistä, ei tartu sitten?

      Poista
  4. Noi on oikeat luxusnyhtöpurilaiset!

    Minä kanssa huijaan majoneesin aina tuolla tavoin sauvasekoittimella. Se on hyvä kikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, hirvi on ihanaa, mutta näin nyhtönä perusluonteeltaan ehkä vähärasvaisuutensa takia ei välttämättä se ykkösvalinta nyhtöön. Olipas vaikiasti sanottu.
      Mutta oli tää kuitenkin kokonaisuutena hillittömän hyvää.

      Poista
  5. Hirviän hyvän näköstä! Lisukkeet ja kaikki semmoisia, että söisin :) Paljon. Sinä oot Kaikkien Emäntien Äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirviästi kiitoksia, mutta totuuden nimissä emäntänä ehkä paras puoleni on suunnittelu (suureellinen sellainen)ja se, että en katoa ruokailun jälkeen keittiöön siivoamaan (there's always tomorrow); toteutuksessa aikataulut pettää, josta johtuu yleensä se, että vieraiden saapuessa olen laittamassa vata tukkaani tms. legendaarisin on ehkä se, kun otin vieraita vastaan pitkässä kokoesiliinassa. Edestä oli ihan fine, mutta takaa ehkä koominen, koska en ollut ehtinyt pukea päälleni kuin vasta sukkahousut.

      Poista
    2. Jos talossa on vastassa tuhannet tuoksut ja iloinen emäntä, niin tuskin kukaan panee merkille sukkahousutakapuolta tai keskeneräistä tukkaa :)

      Poista
    3. ...sitäpaitsi sukkahousutakapuoli vie huomion myös epäonnistuneemmistakin tarjoiluista!

      Poista
  6. No jo on imelää ;-) Turha teeskennellä, että tämä ei olisi teillä ihan perussettiä. Milloin meidät oikein kutsutaan sinne, kysyn vaan? En lähtis pois kulumallakaan, jos on tuollaista tarjolla.

    Haittaako, jos olen vaan ihan avoimesti kateellinen tuosta hirviästä palasta hirveä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa, koska tänään keskiviikkona mä oon ihan hirviän kateellinen sulle, tiedät kyllä miksi!

      Poista
  7. Nam! Olisinpa ollut mukana syömässä nyhtöhirveä, on sen verran upean näköinen hampurilainen! Eikä jälkkärikään vaikuttanut hullummalta, kiva idea lisätä kirsikoita :)

    Itselle tuo coca-colassa kokkaaminen on uutta, en ole koskaan kokeillut mutta ehkä rohkenen ryhtyä kokeilemaan tästä postauksesta innostuneena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siitä vaan, possusta tulee kans ihanaa ja siis sopiihan kokis myös kaikkiin BBQ-kastikkeisiin jne. Eikä ainakaan tartte kokiksella läträtessä pelätä kalliin raaka-aineen pilaamista. (siis kokiksen)

      Poista
    2. Oli pakko tulla raportoimaan että testattu on! tosin meillä tehtiin possua. HERKULLISTA! miksihän olen odotellut tämän toteuttamista näinkin pitkään? olen jäänyt paljosta paitsi mutta meillä otetaan nyt menetetyt herkut takaisin ;)

      Poista
    3. ...koskaan ei ole liian myöhäistä, paitsi joskus, mutta tässä cokis hommassa kerkesit kyllä vielä hyvin mukaan!

      Poista
  8. Tillipiparjuurimajoneesin kuolaamisen lisäksi mä jäin miettimään, että ihanko tosiaan parhaat ranet tulee jauhoisista perunoista? Mä olen ollut vakaasti siinä uskossa, että kiinteitä niiden olla pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihana tilliystäväiseni, pääsenkö tosiaan neuvomaan sinua?

      Niinhän sitä luulis, että kaiken maailman uunilohkoihinkin pitäisi olla kiinteitä perunoita, mutta itse asiassa niiden kautta oon tähän havahtunutkin, kun jossain reseptissä oli, että jauhoisia. Ja toden totta, niistähän tulee ihanan herkullisia juuri, eikä tälläisessä valmistuksessa ole mitään hajoamisongelmaakaan. Jauhoisesta perunasta ranskikisia friteeratessa niistä tulee siis erinomaisen rapeita ulkoa, mutta kun haukkaa, sisus on ihanan pehmeää. Että jauhoisilla mennään.

      Poista
  9. Kuola valuu... Ei mulla muuta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin myös, mutta viimestään kesäkuussa nähdään!

      Poista
  10. Koskas sinne teille pääsis syömään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäsikö alkaa täyttämään varauskirjaa? te kukaan tänne asti jaksa kumminkaan tullu. Sitäpaitsi saatte tuoda omat eväät. Kesäkuun 29, lauantai?

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Tästä tuli TÄYDELLISTÄ! Kiitos! 2 kg paisti 6.5h uunissa. Sipulit ja majoneesi ohjeen mukaan ja sämpylätkin itse. Ranskalaiset citymarketin pakastealtaasta olivat se heikoin lenkki. Ruokittu naapurit ja oma väki. 9 hlö yhteensa. Vähän jäi lihaa leivän päälisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, hyvä! Ens kerralla uunilohkot vielä itse. Niin helpot! Mutta jos kaikki muu on noin hyvää ja huolella tehty niin siinä saa kyllä vierailta yhet market ranskikset anteeksi!

      Poista