About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkuruuat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkuruuat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 26. syyskuuta 2015

My Angels' Eggs




Amerikkalaiset syö ihan hulluna Deviled eggs:ejä, tuollaisia mausteisella seoksella täytettyja kylmiä kananmunanpuolikkaita. Niitä tarjoillaan alkupaloiksi vieraille, kirkkolounailla (siinäpä vasta amerikkalainen traditio teille), ja yleensä kaikenmoisissa kokoontumisissa ja pot luck eli nyyttärikekkereillä. Eikä tuo ole mikään ihme, ne on oikeasti huippuhyviä, helppotekoisia ja loputtomiin muunneltavissa. Jotenkin ne vaan ei löydä itseään tänne pohjoiseen reseptiikkaan samalla fortella kuin merten takana.

Mun on tarkoitus ollu tehdä näitä Pirun munia koko kesä ja nyt vihdoin olen tässä, kun aika käy vähiin ja kokkaillaan viimeisiä omien tyttöjen munia ja niistä pitäisi tehdä jotain spesiaalia, ihan niin kuin oman omenapuun muutamasta omenasta tai parista tämän kesän punajuuresta. Tunne-arvoa, you know?

Deviled eggs nimitys on vanha ja se viittaa ruuan mausteisuuteen. Mun pääni kääntyi kuitenkin Angel eggs:ien puoleen kun avasin uuden Richard McCormick'in Pariisi -keittokirjaan. Richard oli versioinut ihanat Angels eggs (siis mikä kieliopillinen hirviö on tämä nimi? Angel eggs, Angel's eggs ja Angels' eggs, joo, mutta Angels egg?) Nimi viittaa kahteen asiaan, siihen, että enkelin munissa käytetään usein terveellisempiä, kevyempiä täytteitä ja tietenkin palaamme jälleen niihin kirkkolounaisiin. Ei kai sitä piruakaan siellä saa turhaan huudella? Syödään mieluummin enkelin munia.

Ja mulle tämä nimi tietysti kolahti henkilökohtaisesti. Tiedättehän, meidän tytöt...

Ohjetta on muokattu alkuperäisestä kaapista löytyvien ruokatavaroiden mukaan.


Angel eggs - täytetyt kanamunanpuolikkaat kahdella täytteellä
12+12

12 munaa

Keitä kananmunat laittamalla ne kattilaan ja peittämällä vedellä. Kiehauta vesi, nosta kattila levyltä ja anna seistä 10 min. Koputa sitten munien kuoret kevyesti pöydän pintaa vasten rikki ja laita muutamaksi minuutiksi jääveteen odottamaan. Kuori munat, halkaise pituussuunnassa. Poista keltuaiset puristamalla munaa kevyesti ( tai kaivamalla varovasti pikkulusikalla...). Asettele valkuaispuolikkaat odottamaan täyttöä ja jaa keltuaiset kahteen kulhoon.

Skagen-täyte

6 keltuista (edellä keitetyistä munista)
100g katkarapuja
3 rkl wasabimajoneesia(Saitaku)tai 1 tl piparjuurta ja 3 rkl majoneesia
1/2 punasipuli
suolaa ja mustapippuria

Hienonna ja sekoita ainekset yhteen keltuaisten kanssa. Keltuaiset voi murskata haarukalla.

Punajuuritäyte

6 keltuaista kuten edellä
100g keitettyä , raastettua punajuurta
1 tl dijonsinappia
2 rkl maustamatonta jugurttia
3 rkl majoneesia
1/2 punasipulia hienonnettuna 
suolaa ja mustapippuria

Sekoita taas kaikki aineet tahnaksi. Pursota tai lusikoi täytettä kukkuroilleen kananmunanpuolikkaiden syvennyksiin. Koristele vaikka mädillä, cayennella, retiisinsiivuilla, ruohosipulilla tai muilla yrteillä.

Pari huomiota vielä. Täytteistä tuli aika rouheita ilman sauvasekoittimia, joten lusikointi on hyvä vaihtoehto. Punajuuri kannattaa keittää kuorineen ja kuoria vasta jäähtyneenä, väri pysyy paremmin sisällä.

Sain tosissani hifistellä meidän tyttöjen munia tätä tehdessä. Skageniin tuli aivan upea väri johtuen keltuaisten kauniista väristä. Paistettiin viime viikolla lättyjä ja tiedättekö, niistäkin tuli ihan keltaisia! Ainut kohta missä taisin muutaman kerran puhua pirun munista oli kuorintaoperaatio. Ne munat vaan on niin tuoreita, että kuori ei meinaa millään irrota valkuaisesta.

Ja ihan pirun hyviä. Oikeestaan taivaasta. Enkelin munia.



Pariisi- kirja fiilistelee ensin -yllätys, yllätys- Pariisilla ja siirtyy tarjoamaan sitten modernimmaksi muokattuja, mutta mutkattomia reseptejä klassikoista McCormickmaiseen tyyliin. Seuraavaksi mun sormia syyhyttää äyriäisperunagratiini.  Mintunvihreä väri keittokirjalle on aika rohkea valinta, kun ei oo kyseessä mikään passionforbaking-opus. Mutta lopulta aloin tykätä. Kokkaa oma resepti kirjan sivuilta, ota kuva ja häsää instagrammiin #RMCPARIISI ja #KIRJA ja voit voittaa Pariisin matkan. Aikaa on vuoden loppuun.

Kirja saatu arvostelukappaleena.
Myös Saitaku Wasabimajoneesi testissä.

lauantai 17. tammikuuta 2015

(Paras) Sipulikeitto kaikilla mausteilla


Sipulikeitto, ranskalainen sipulikeitto kai nimeltään virallisemmin, vie mut aina tuoksullaan ja mauillaan suoraan Alppien rinteille. Bergkäsellä kuorrutettu leipää sulkee sisäänsä herkullisen, kuuman, nyt on ihan pakko sanoa latteuden uhallakin, että sipulisen keiton. Tiedätkö, juuri sellaisen jossa et malta, et pysty kertakaikkiaan odottamaan keiton jäähtymistä syömäasteisiin vaan joka ainoa kerta poltat kielenkärkesi ensimmäisessä  lusikallisessa. Koska sitä ei vaan pysty vastustamaan.

Ja sipulikeitto on aina, ihan aina, niin vietävän kuumaa.

Sipulikeitto on hyvää kaikessa simppeliydessään, mutta varsinkin jos jääkaapissa on hävikistä herkuksi huutavia raaka-aineita vartomassa, niin voihan sitä hiukan tuunata. Pekoni ja herkkusienet eivät kai pysty mitään ruokaa pilaamaan.

Itseasiassa pekoni ei ole aivan uusi idea. Joskus parikytä vuotta sitten tavattiin käydä Iso-Hoon Martti-enon ja vaimonsa Anna-Maijan hulvattomassa seurassa vaihtelevin kokoonpanoin laskettelemassa kerran vuoteen Pyhällä. Aika pian noista matkoista muodostui varsinaisia kulinarismin ilotulituksia kun kukin vuorollaan kokkasi seurueelle illallisen. Pastoista lähtien tehtiin itse. Näin joka illalle oli luvassa herkkuillallinen mutta kokkaamisvuoro ei osunut kohdalle kuin kerran tai kaks.

Kaikki taisi lähteä sipulikeitosta. Katsoimme yksi ilta jotain tv-kokkausta, jossa tehtiin niin äärettömän herkullisen kuuloista sipulikeittoa, että sitä piti alkaa valmistaa jo seuraavana iltana. Säälikseni tuon keiton reseptiä ei ole tallella, muistan, että siihen tuli pekonia, punaviiniä ja kananmunankeltuainenkin sipulien lisäksi.

Tämä keitto haikailee hiukan tuon alkuperäisen perään.


(Paras)Sipulikeitto
6-8:lle

2rkl oliiviöljyä
3 suurta keltasipulia
3 suurta punasipulia
6 valkosipulinkynttä
mustapippuria myllystä
1 rkl kuivattua timjamia
170g pekonia
2dl tuoreita herkkusieniä
3dl punaviiniä
1,5 dl voimakasta lihalientä

1-2 annoskulhoon sopivaa maalaisleipäviipaletta/per syöjä, hyviä normikaupasta saatavia ovat esim. Pirkan esipaistettu ciapatta tai Vaasan kauraleipä, tämä vain tiedoksi niille, jotka ette asu artesaanileipomoiden läheisyydessä vaan esimerkiksi, sanotaan nyt vaikka Seinäjoella...
voita
1 dl voimakasta Bergkäseä raasteena/ syöjä, oikein hyvä valinta on Gruyere.

Lämmitä öljy ja kuullottele siinä miedolla lämmöllä suikaloituja sipuleita ja valkosipulia 20 minuuttia, kunnes ihanan pehmeitä, makeita ja kultaisia, lisää pannulle mustapippuri, timjami ja suikaloitu pekoni ja pilkotut herkkusienet ja paista edelleen noin 10 minuuttia, jotta pekoni kypsyy. Älä polta sipulia.

Kaada sipuleiden päälle punaviini ja siirrä kaikki kattilaan jossa 1,5 litraa lihalientä. Minulla oli omaa, häränhäntäliemistä keitettyä herkkua, mutta fondistakin saat maistuvaa, Keitä hiljoilleen vielä 10 minuuttia ja tarkista maku. Suolaa on varmaan tarpeeksi, kiitos liemen ja pekonin. Jos sitä on liikaa, lisää vettä. Tunnistat kyllä mausta koska keitto on valmis.

Voitele leivänviipaleet voilla. Asettele keitot uuninkestäviin annoskulhoihin, päällimmäiseksi leipä, jonka hunnutat reilulla kerroksella juustoraastetta. Kuorruta 220 asteisessa uunissa muutamia minuutteja, kunnes juusto kuplii ja näyttää kutsuvalta.





Jos ei tämä keitto ja sen viereen napattu punaviinilasillinen saa laskijan poskia punoittamaan illalla, niin sitten täytyy ottaa vielä toinen lasi punaviiniä...





lauantai 27. joulukuuta 2014

Gyoza tai Jiaozi ...kuhan ei vaan kinkku!


Eikun höpö, höpö, kinkku oli hyvää ja sitä oli niin riittävästi, että nyt halajaa mieli jotakin muuta. Mikäs sen erilaisempaa kuin joku aasialaistyylinen taikinanyssykkä. Gyozat ovat japanilainen versio ja Jiaozi ovat kiinalainen versio ja tässä on minun versioni, jossa on kyllä surutta sekoitettu kaikki suuntaukset. Syötiin näitä alkupaloiksi itsenäisyyspäiväisillä synttäreillä jo ja hyvin maistuivat vaikka kokki oli taas niin kolmatta kättä vailla, että ulkonäössä olisi helpostikin parantamisen varaa. 

(Onko teillä muilla tälläistä luonteenpiirrettä, jossa yhdistyy suunnaton itsekritiikki ja "no mitä sillä nyt on väliä-kunhan koossa pysyvät"-meininki?)





Gyoza/Jiaozi Fusion nyytit

1 paketti Chinese dumplings kääreitä (pakaste aasia-kauopasta n.45-50 kpl)
400g possun jauhelihaa
1 sipuli hienonnettuna
2 tl raastettua inkivääriä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl sesamöljyä
1/2 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
1 rkl soijaa
1 rk riisiviinaa tai kuivaa sherryä
1 paksoi hienonnettuna ( tai 2 dl kiinankaalta)

Sekoita kulhossa  kaikki  täytteen ainekset.

Levitä nyyttien kuoret  kahdessa kolmessa erässä pöydälle (jauhoja hiukan). Aseta kullekin reilu teelusikka täytettä. Kostuta sitten veteen kastetulla sormella kuoren reunat ja puritsa /rypytä yhteen nyytiksi.

Moni on viimeaikoina ilmoittanut että ei tarvitse/kaipaa mikroa. Minä taasen kiitin luojaani, että minulla sellainen on, olin unohtanut ottaa kuoret sulamaan, mutta sulatusohjelmalla sain näppärästi kuoret sulaksi, hienosti irtosivat toisistaan. Muuten olisikin ollut ihmettelemistä.

Keitä  nyytit isossa kattilassa runsaassa vedessä erissä. Kun nyytit nousevat pintaan, ne ovat valmiita, nosta ne reikäkauhalla valumaan. Älä laita niin vieri viereen, että tarttuvat kiinni toisiinsa. Ennen tarjoilua paista halutessasi niihin vielä kaunis paistopinta ruokaöljyssä.

Dippinä soijaa, jonka maustoin limen mehulla ja vähän seesamiöljyllä, aikuisten dippiin pilkoin vielä punaista chiliä. Chiliä voisi lisätä myös nyyttien täytteeseen, jos vain aikuisia syömässä.



Jos nyytit kiinnostaa, olen tehnyt niitä myös täällä  (Näköjään lähes samalla reseptillä, nyt ei vaan ollut kevätsipulia, koska olin unohtanut ostaa ja kypsennys tapahtui höyryttämällä) ja kerran jopa alusta asti taikinankuoret, mutta valmiilla pääsee kyllä vähemmällä.
Ja yhtä rumia näyttävät olleen joka kerta. Mutta herkkuja!

torstai 17. huhtikuuta 2014

Nyhtää ankkaa uudella tavalla



Ankka on erinomaisen herkullinen lintu. Maukas muttei kuiva. Ja erittäin helppo valmistaa. Älkää kehdatko tulla väittämään muuta. Ainakin jos sen valmistaa uunissa suussa sulavaksi nyhdöksi. Ja muullalailla en ole uskaltanut sen kimppuun käydäkään.

Yleensähän olen valmistanut kokonaisen ankan Pekingin ankan tyyliin. Samoissa makumaailmoissa liikutaan nytkin. Tässä ainekset kietaistaan vietnamilaiseksi kesäkääryleeksi, jolloin saadaan aikaan ihan erinomaista hipparuokaa, kevään ja kesän partyihin, näppärästi sormilla syötäväksi, vaikka sitten seisaaltaan.


Tai nyhdin ihan vanhalla tavalla, käyttökohde vain oli uusi
Pakkasestani löytyi kaksi ankankoipea. Haudutin niitä pitkään uunissa ja lihasta tuli ihanaa (ja sitä tuli kahdesta koivesta nyhdettynä tosi paljonkin). Nyhdetystä ankasta olisi varmaan moneksi, minä nyt en saanut päästäni noita kesäkääryleitä. Vähän uutuusvinkkeliä on tuo kurkun olomuoto, muistan nähneeni jossain ruotsalaisessa ruokalehdessä kuinka kurkku siivutettiin ohueksi ja käärittiin noin hauskasti rullalle. Tämä on muuten aika kiva idea, koska jos sinulla on täytteenä vaikka suikaloitua porkkanaa, ei tikut pääse pökkimään riisipaperia rikki. Tässä on kuitenkin tosi simppelit täytteet: Ankkaa, kevätsipulia, kurkkua ja yrttejä.


Nyhtöankkaa riisipaperissa
 25 kpl (ainakin)

2 ankankoipea
1 dl ruokaöljyä
1dl soijakastiketta
1dl siirappia
2 tl kiinalaista viismaustetta
1 tl inkivääritahnaa
suolaa

25 riisipaperia
1 iso kurkku
5 kevätsipulia
tuoreita yrttejä, esim minttu, lehtipersilja, basilika, korinteri

tarjoile kiinalaisen luumukastikkeen tai hoi sin -kastikkeen kanssa

 Hiero koipien pintaan suolaa. Aseta ne sitten pienen padan (tai muun uuniastian) pohjalle nahka eli rasvapuoli ylöspäin. Kaada päälle liemi, johon olet sekoittanut öljyn, soijan, siirapin, viismausteen ja inkiväärin. Laita 10 min. 220 uuniin, käännä uuni sitten 120 asteeseen ja pistä kansi tai folio päälle. Anna muhia n. 4 tuntia, kunnes liha putoaa luista.

Nosta koivet liemestä, revi lihoiksi ja suolaa lihaa tarvittaessa. Voit myös kostuttaa lihaa hiukan paistoliemellä. Anna jäähtyä.

Rullia varten varaa laakeaan astiaan lämmintä vettä ja levitä pöydälle kasteltu keittiöpyyhe, Silppua kevätsipuli ja yrtit ja sekoita ne yhteen. Suikaloi kurkku mahdollisimman ohuesti n. 10 cm pätkiin.

Kastele riisipaperi kerrallaan veteläksi vesiastiassa ja siloita se sitten märän pyyhkeen päälle. Pistä kaksi kurkkusiivua vierekkäin, pääkke nyhtöankkaa ja yrttisipulisilppua. Taita ensin ympyrän reunat keskelle ja rullaa sitten (suht ohueksi, mieti kevätrullaa) rullaksi.

Äläkä tuu väittään että tämä on vaikeaa. Ei ole.

Rullia ei voi latoa päällekkäin koska ne tarttuvat toisiinsa. Kokeile hiukan kosteaa leivinpaperia rullien väliin, jos teet ne ennakkoon, ja säilytä jääkaapissa.

Inspiroiduin tähän reseptiin  Oivapari- reseptikilpailun myötä. Siinä kevään ja kesän mittaan etsitään oivia pareja viinien  ja ruuan muodossa. Ennakkoluulottomasti, mutta maistellen. Paritin tämän ruuan herkullisen keveän Castillo de Molina Pinot Noirin kanssa. Siksi valitsin dippikastikkeeksi myös pehmeän makoisan luumukastikkeen ärhäkämmän vietnamilaisen dippikastikkeen sijaan.

Oiva pari. Ihan ehdottomasti.

Kilpailun järjestäjä sponsoroi ruuanlaittoon inspiroivat viinit

*Castillo de Molina Reserva Pinot Noir 2011 (juuri tämä siis) valittiin muuten 600 maistellun viinin joukosta Vuoden viiniksi 2014. Sen keskitäyteläinen  ja keskitanniininen marjaisan hedelmäinen olemus sopii  mm lihaisille pastakastikkeille, chilillä maustetulle possunlihalle, linnuille yms. Ja nyhdetylle ankalle riisipaperissa...

torstai 17. lokakuuta 2013

Kuuma kylpy


Vaikka television katseluun,  edes ihanien ruokaohjelmien,ei tunnu nykyään liikenevän aikaa, sattuu toisinaan silmään vilahdus jostain ruokaohjelmasta. Niinkuin nyt tässä yhtenäkin päivänä pari minuuttia Jamieta. Oli varmaan uusinnan uusinta kun muistin heti jakson ja muistin myös joskus merkanneeni sen  to do- listalleni. Tässä sitä nyt sitten tule todoo, todoo, todoo!


Bagna Gauda tarkoittaa kirjaimellisesti kuuma kylpy. Alkuperältään tämä vihannesten dippaamiseen tarkoitettu ja aina kuumana tarjottava kastike tulee kai Piemontesta, missä se on tyypillistä talvi- ja syksyruokaa. Mutta kyllä sitä tehdään Provencessakin, ainakin minun Provencen keittiö- keittokirjassa. Ja Nigellakin on sitä showssaan tehnyt, tarjoili hienosti tuikkukuppi padan alla. Eli nyt tämän ruuan tarjoiluun sopivat hyvin kaikki teidän käyttämättömänä lojuvat suklaafonduepadat joissa on tuikkulämmitys. Kerrankin käyttöä turhakkeelle!


Sopivan etikkainen ja lempeästi valkosipulinen kastike hurmaa kasviksen kuin kasviksen. Leikkasin dipattavaksi niin porkkanaa, punajuurta, fenkolia, varsiselleriä, retiisiä kuin kukkakaaltakin. Vaikea nimetä suosikkia, mutta varoitan, että täma on kyllä lievästi addiktoivaa. Kirpeä, kuuma kylpy ja rouskuvaa vihannesta. Tämä oma versioni, joka siis on Jamien versio, on tälläinen kermamainen. Bagna Gauda voidaan valmistaa myös aivan vetisen ruskeana, läpikuultavava liemenä. Sainpas kuulostamaan kauhealta, mutta hyvää varmasti on.

Bagna Gauda vihanneksille

6 valkosipulinkynttä   kuorittuna    
3 dl maitoa        
10  anjovisfilettä  öljyssä      
180 ml neitsytoliiviöljyä        
2-3 rkl valkoviinietikkaa
 
Laita kasariin valkosipulinkynnet, maito ja anjovikset, kuumenna kiehuvaksi ja keittele hiljakseen kymmenisen minuuttia, tai kunnes valkosipulinkynnet pehmenevät. Älä säikähdä vaikka keitos näyttää karmivalta.Se sekoittuu kyllä kun seuraavaksi annat sille kyytiä sauvasekoittimella ja ajat sen sileäksi. Sen jälkeen lisää oliiviöljy ja etikka vähän kerrallaan, mitä enemmän sekoitat, sitä paksumman kastikkeen saat. Tässä kyllä juoksevampi on parempi. Eli sekoita varovasti. Sitten  tarkista , että soosi on tarpeeksi hapokasta. Jos ei, lisää vielä tujaus etikkaa.
 
Valmista tarjottavaksi, ja siis aina kuumana. Eli vihanneksethan olet jo siivuttanut ennakkoon?

Koska söin tämän hirmuannoksen ihan yksin, jäi siitä tähteitä. Laitoin kaikki vihannekset samaan kulhoon ja illalla kuumennin lopun kastikkeen, kaadoin vihannesten päälle ja taas rouskuteltiin.


Vedän puheeni takaisin. Lievästi addiktoivaa ei pidä paikkaansa. TODELLA addiktoivaa!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Burrata


Ootko mozzarellan ystävä? Rakastuitko ehkä aikaisemmin postaamaani mozzarellaa ja avokadoa jogurttikastikkeessa reseptiin? (ja huomautan tässä vain, että se, jos mikä ansaitsee kyllä kaiken rakkautesi...)Nyt on kuulkaa, uusi kevät ja uusi rakkaus löytynyt, iihana , iihana Burrata!

Burrata on siis juustoa joka tulee Italiasta, kuinkas muuten. Se on hiukan mozzarella-tyyppinen, tai se itseasiassa valmistetaan mozzarellasta ja sen teosta ylijääneestä juustoherasta. Mozzarellan valmistuksessahan juustomassa lopuksi vaivataan ja venytellään (tai kehrätään) oikean koostumuksen aikaan saamiseksi. Burratan valmistuksessa mozzarellamassa venytetään sen verran laveaksi, että siitä voidaan muodostaa pikku pussukka, jonka sisällys on täytetty ylijäämä mozzarellapaloilla ja tuoreella kermalla. Juusto auki leikattaessa sitten ihanaisen kermaisen voinen massa valuu ulos. Burrata nautitaan aina huoneenlämpöisenä ja 24h kuluessa valmistuksesta.


Burrata on ollut melkoinen hitti alkuruokapuolella jo jonkin aikaa tuolla ameriikoissa ja käsittääkseni myös Euroopassa. Amerikassa trendi tuntuu olevan sen tarjoaminen purkista, eräänlaisena levitteenä, jokusen kerta olen ohjeisiin törmännytkin, ennenkuin kokeilin itse. Olin vähän skeptinen, josko tässä nyt mitään uutta ja ihmeellistä on, vielä tekovaiheessakin maistelin ja ajattelin, että saattaa jäädä syomättä....

Mutta yhdessä  leivän, rucolan ja tomaattihässäkän kanssa söimme tämän neljään pekkaan naapureiden kanssa ihastuksesta huokaillen. Ja tätä muuten tulee myös Vappubrunssille! 


Burrata
alkupalaksi 6:lle

1l vettä
0,5dl suolaa
250g Mozzarellaa ( osta esim 2 kpl Pirkan puhvelimozzarellapalloja, joissa sisus löysä, tähän ei käy mitkään kumitangot ja tuo määrä on juuston paino ilman nestettä)
n. 2 dl kuohukermaa
tuoretta basilikaa
pippuria, suolaa


tarjoiluun
1 patonki
voita
muutama valkosipulinkynsi hienonnettuna

2 rasiaa kirsikkatomaatteja puolitettuna
1 rkl oliiviöljyä
0,5 dl tuoretta basilikaa hienonnettuna
1rkl balsamicoa
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
pieni punasipuli hienonnettuna
suolaa
mustapippuria

rucolaa, jonka päälle pirskoteltu hiukan sitruunaa ja balsamicoa

Edellisilta:
Kuumenna vesi ja suola kattilassa juuri ja juuri alle kiehumispisteen. Laita huoneenlämpöiset mozzarellapallot veteen ja anna  olla 3 minuuttia (älä siis keitä). Nosta pallot siivilään ja ala välittömästi  vedellä lämpimistämozzarellapalloista (jonkun kulhon päällä siis) pitkiä säikeitä, jotka sitten nypit pienemmiksi n.sentin paloiksi ja pudotat kulhoon. Operoituasi molemmat juustot kaada kerma sekaan, sekä 1/4 tl suolaa ja sekoita. Massan tulisi näyttää vähän kuin vetelältä raejuustolta. Anna oleentua jääkaapissa peitettynä yön yli.

Seuraavana päivänä, ennen tarjoilua
Ota burrata tuntia ennen syöntiä huoneenlämpöön, Jos se tuntuu liian kiinteältä, voit lisätä vielä kermaa. Sekoita joukkoon basikasilppu (n. 2 rkl), mustapippuri ja tarkista suola. Siirrä kivaan lasikippoon odottamaan.

Viipaloi patonki siivuiksi ja aseta ne leivinpaperin päälle uuninpellille. Yhdistä  pehmeä voi ja valkosipuli ja voitele patongit niillä. Paista 200 uunissa 7-8 minuuttia.

Laita paistinpannulle  oliiviöljy, tomaatit, valkosipuli, ja balsamico ja kuumenna niin, että tomaatit pehmenevät. Mausta suolalla, pippurilla ja basilikasilpulla.

Yhdistä kaikki ainekset omina ryhminään tarjoilulautaselle ja kanna pöytään. Herkkua!


Jos Italian tunnelmat sytyttää enemmältikin, kannattaa tsekata myös
viimeisin keittiöhöyryjä ja biscotti-keksit!

maanantai 17. joulukuuta 2012

Taivaallista maa-artisokkakeittoa


Kun edellinen postaamani maa-artisokkakeitto  oli mielestäni tajunnanräjäyttävää ja tämä, jonka kohta teille reseptoin, myös aivan taivaallista, kysymys kuuluukin onko maa-artisokkakeitto tosiaan jumalten lahja meille kuolevaisille, vai olenko vaan onnistunut törmäämään tavallista parempiin resepteihin?

Mutta jos keittoon yhdistetään vielä tuoreita kampasimpukoita melkosen täydellisesti paistettuna (pieni rapsakka voipinta, itse simpukka kuin untuvatyyny joka vaan vaipuu kasaan suussa lähes purematta... (untuvatyynyäkään ei kannata purra, tulee suuhun untuvia...) ), niin taivaissahan tälläisellä aterianaloituksella liidellään.

Resepti on siis Ripen (eli Risto Mikkolan, joka nyt sattuu olemaan ainoa "julkkiskokki", jonka tunnen lempinimeltä...) ja kun pyysin lupaa kokkikoulumme reseptien julkaisuun blogissani, sain kuulla sen olevan ehdottomasti kunnian! Kovasti supliikki mies, Ripe.

Natasiskoni ja tekopoikamme Ulises olivat vastuussa keiton keitosta.

kuva Rob Orthen

Minä taisin itse olla niin kiireinen munanvalkuaisten ja-keltuaisten vastuullisessa erottelussa, että en ehtinyt näkemään sitä kampasimpukoiden puhdistamista, joku suoli siitä kuitenkin kuullakseni nypättiin irti jostakin. Natasiskoni epäilemättä kommentoi mikäli olen väärässä.

Yksi keiton maun salaisuuksista, ja suuresti työtä helpottava seikka oli luultavasti se, että maa-artisokat harjattiin huolellisesti puhtaaksi ja kuoriminen unohdettiin kokonaan. Eli pilks, pilks pilkkoen vaan, kuorineen.


Reseptissä on myös valkoviiniä, mutta itseasiassa, meillä oli vain siideriä ja sillä siis mentiin, eikä ollenkaan huonosti.

kuva Rob Orthen

Maa-artisokkakeitto ja kampasimpukkaa.
10:lle

500g maa-artisokkaa
40g sipulia
50g Granny Smith omenaa
50g voita
1 dl valkoviiniä
2 dl Happy Joe -siideriä
2 dl kasvislientä
3 dl kuohukermaa
suola, pippuri, sokeri

1. Kuullota paloitellut kasvikset voissa 10 min. miedolla lämmöllä.
2. Lisää joukkoon viini, siideri ja kasvisliemi ja kypsennä miedolla lämmöllä kypsiksi.
3. Lisää kerma ja kiehauta.
4. Soseuta tehosekoittimella tasaiseksi soseeksi.
5. lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja sokeria


kuva Rob Orthen

Paistetut Kampasimpukat

10 kpl lkampasimpukoita
50g voita
1/2 sitruunan mehu
suola

1. Paista kampasimpukat nopeasti voissa molemmin puolin.
2. Lisää suola ja sitruunamehu.
3. Poista kampasimpukat välittömästi pannulta.


Esillelaittoon: Annostele keittolautaselle. Aseta kunkin annoksen keskelle  juuri ennen esillelaittoa paistettu kampasimpukka ja nosta lusikallinen maitovaahtoa (kuumenna maito ja vatkaa vaahdoksi sauvasekoittimella). Ripottele ympärille tryffeliöljyä tai laatuoliiviöljyä.


kuva Rob Orthen

Ja tällä lailla siis  saat lautasellesi taivaallisen hyvää keittoa!

kuva Rob Orthen

Tämähän olisi oiva aloitus vaikka uudenvuoden juhla-aterialle, jos sellaista suunnittelet. Kumma kyllä, niin joulua rakastava ihminen kun olenkin, niin jostain kumman syystä tässä blogissa ei ole käynyt edes joulunhajua tänä vuonna ja enää viikko aattoon...

Mutta uusi keittiöhöyryjä löytyy taas. Siellä mainitaan kerran sana joulu...

maanantai 2. tammikuuta 2012

Saganaki


Uuden vuoden ensimmäinen päivä. Kotona lasten kanssa. Takana maukkaasti ja pitkään nukuttu yö. Ei samppanjan aiheuttamia olovaurioita, koska kaadoin itselleni avaamani piccolon  (POP Pommery Champagne) viemäriin. Eihän se nyt mitään vuosikertasamppanjaa tokikaan ollut, mutta hiukan hämmennyin kun avattuani (kuitenkin aidon) korkin kaadoin lasiini nestettä, jossa oli noin 15 (heikosti)poreilevaa kuplaa. Ja itse mehukin oli sellaista väkevöitynyttä viiniä.

Toivottavasti tämä ei ole mikään ennuste tulevalle vuodelle!

No kuitenkin, ajattelin, että hieno, vähän vertauskuvallinenkin aloitus vuodelle on siivota jääkaappi. En tiedä teistä muista, mutta kodissani on kaksi mysteeristä aukkoa toiseen todellisuuteen. Toisen olen paikallistanut jonnekin kodinhoitohuoneen läheisyyteen. Se vetää puoleensa perheenjäsentemme sukkia. Ei pareittain, vaan yleensä vain toisen kerrallaan. Toinen aukoista sijaitsee vuorenvarmasti jääkaapissani. Se ei niinkään himiöi kokkausteni perään, harvoin kaapista katoaa mitään, vaan pikemminkin se kloonaa erilaisia avattuja säilyke-, hillo-, maustetahna- ja kastikepurkkeja. Sylkee niitä kaappiini  yksi kerrallaan kunnes jokainen hyllynnurkka ja kaapinoven kolo on niin täynnä, että myös tuoretavarat alkavat kätköilemään kaapissani vain osuakseen jälleen käsiini muutaman päivän (tai viikon) kuluttua viimeisestä käyttöpäivästä.

Oli aika siis aloittaa vuosi puhtaalta jääkaapilta ja niin heitinkin hyvästit varmaan parillekymmenelle erilaiselle purkille ja tuubille, parhaimmat olivat nähneet viimeiset hetkensä jo 2007.  Ja kuinka yhdessä jääkaapissa voi olla esim 3 avattua kaprispurkkia tai 2 avattua purkkia aurinkokuivattuja tomaatteja. Oliivipurkkeja en edes laskenut. Siis miten on mahdollista, että  jääkaapissani on tälläistä? Mustia aukkoja? Jos jollain nyt on taloudessaan nämä aukot toisinpäin, niin vois vääntää sen sukkaputken puhaltamaan meillepäin ja vaikka kerran kuukaudessa nielaisis ne ylimääräiset purkit mun jääkaapista.


Mutta löytyi sieltä yksi Saganaki-juustokin ja muuta vielä kaäyttökelpoistata yllätys(hyvään)iltapalaan.


Saganaki
2:lle

1 Saganaki juusto 50g
6-8 oliivia, tässä valkosipulitäytteisiä, puolitettuna
kourallinen rinksuloitua suippopaprikaa
muutama aurinkokuivattu tomaatin pala suikaloituna
öljyä niiden purkista/oliiviöljyä
kunnon tirskaus sitruunasta
mustapippuria

Leikkaa juusto kahtia ja aseta palat mataliin annosvuokiin, joiden pohjalle olet levittänyt aurinkokuivattujen tomaattien öljyä. Ripottele muut ainekset juuston päälle, lorauta vielä vähän oliiviöljyä (ei sitruunaa) ja laita uuniin  225 asteeseen kunnes juusto kuplii tai tuoksu kantautuu yläkertaan. Purista päälle sitruunanmehua, mustapippuria ja nauti alkupalana, iltapalana tai osana tapaspöytää tuoreen, rapeakuorisen maalaisleivän kera. Sen puutteessa myös Fazerin moniviljapaahtoleipä paahdettuna käy.

Tuota Saganakia oli tällä nimellä myynnissä ihan Cittarissa ja tämä ei ollut sellaista Feta-tyyppistä eikä Halloumityyppistäkään lajiketta, kuinka nyt kuvailisin sitä, aika tavallisen juuston näköistä. Fetastahan voidaan tehdä tätä myös, halloumi on ehkä turhaan kiinteää.

Mutta ilokseni puhtaasta jääkaapista sain siis vielä lisäbonuksena ihanan herkkuhetken. Vaikka olen kyllä päättänyt, että en tänä vuonna tapaile juustoja ainakaan yhtä kiihkeästi kuin menneinä vuosina.

Olen alkanut katsella porkkanoita sillä silmällä....



torstai 29. joulukuuta 2011

Jouluaaton ruokadokumentaatio 2011

bangladeshilaista käsityötä

Kamerani on vihdoin palannut kotiin retkiltään, joten voin nyt dokumentoida jouluaattomme syömyksellisistä näkökohdista. Mitään mullistavaa ja erikoista ei jouluperinteissämme ole, haluan menun kuitenkin tallentaa tänne jo ihan itseäni ja perhettäkin ajatellen.

Joulupuuron nautimme kotona aamulla appivanhempien kera ennen saunaa, samoin torttukahvit. Pukkilogistisista syistä oli jouluruokailumme ajankohdaksi valikoitunut kello 15. Syömään ja aattoa viettämään kokoonnuimme äitini ja isäni kotiin, paikalla olivat sisarukseni, yhteensä 10 henkeä, Porvoossa asuvan Nikoveljen ja munKälyni viettäessä tällä kertaa joulua lapsineen kotonaan.



Mutta olihan tuossa säpiunää tälläkin porukalla. Äitini hoiti suuremmaksi osaksi ruuanlaiton, minä sain tuoda yhden sillin, saaristolaisleivän ja jälkiruuan, Nuutinminna toisen sillin ja  erittäin herkun sienisalaatin. isäni bravuuri on graavilohen valmistus, sekä kinkun leikkaus. Natasisko taisi valmistaa ainakin Waldorffin salaatin.

Katamme pitkän pöydän kauniisti, äitilläni on perinteisesti kattauksessa punaista ja kultaa/messinkiä. Ensin pöytään katetaan alkuruuat, sitten lämpimät kinkkuineen. Istumme kaikki paikoillamme ja erittäin sopuisesti kierrätämme vadit myötäpäivään syöjältä toiselle....tämä tosiaan vaatii vuosien harjoittelun....;D



Aatto Menu 2011

Alkuun 

Muikunmäti, smetana ja sipuli
Sitruunasilli
Gögisilli
Sinappisilakat
Valkosipulisilakat
Suutarinlohi
Roseepippurigraavilohi
Kylmäsavulohi,
Kylmäsavulohirullat
Metsäsienisalaatti
Viherpippuripatee
Waldorffin salaatti
Keitetyt perunat
xxx

ja sitten vielä

Rosolli
Lanttulaatikko
Porkkanalaatikko
Punajuurilaatikko
Imelletty perinalaatikko
Maksalaatikko ja puolukkahillo
Perinteinen sinappikuorrutteinen kinkku
Luumuinen kinkunkastike
Sinapit
xxx

kaiken kanssa

Äitin joululimppu
Saaristolaisleipä
Hapankorppu
voi
xxx

juomana

Kotikalja, maito,  joku viini? 
(anteeksi, mutta kun mä en juo viiniä jouluaattona...)
xxx

jälkiruokana, paljon, paljon myöhemmin

Puolukkainen Pavlova


 Lohirullat eivät ole joulupöytämme vakiovieras, mutta tällä kertaa mukana piparjuurijuustotäytteellä.



Monenlaista graavilohta on maisteltu ja tehty vuosien varrella, vaan ei ole isän roseepippurilohen voittanutta.


Kylmäsavulohi, straight from kauppa.


Kupeissa siis takavasemmalta lukien glögisilli, valkosipulisilli, muikunmäti, sipuli, glögisilli, sinappisilakka, suutarinlohi ja smetana. Minä olen enempi silakkaihminen kuin silli, mutta kaikki maistuivat. Sitruunasilli ja suutarinlohi olivat uusia kokeiluja, suutarinlohi oli todella hyvää kuutioina. Harmi vaan kun alkaa olla jo lohta samassa pöydässä liian monella tapaa.




Äitini valmistama joululimppu oli todella hyvää, mutta suurimmat kehut keräsi kyllä saaristolaisleipä. Tein sitä nyt ensimmäistä kertaa ja nyt voin sanoanyt tietäväni mistä johtuu, että rannikon ruotsinkielisten sanotaan kaikissa tuttkimuksissa olevan onnellisempia, pitkäikäisempiä jne... Onko mikään ihme kun heillä on tälläinen överherkullinen limppu, joka on helppo valmistaa ja onnistumisprosentti suuri. Toista se on kun rintapitäjien emännät täälä peräpohjolassa päivätolkulla hapattaa ja ruokkii jotakin leipätaikinan juurta, sitten sitä vaivataan niskat puuduksissa jumalattomas puises taikinatiinus (taikinan pitää olla isoo, että saa kerralla paljon, kun on niin työlästä) ja monehen kertahan kohotetahan ja vaivathan ja muotoollahan. On kuulkaa leipä lujas!


 Kuvaaja oli väsähtänyt pääruokaan mennessä. (Arvatkaa kuka ei suostu syömään maksalaatikkoa.?)
Äitini laatikot ovat herkullisia, ehkäpä syystä, että hän ei koskaan käytä korppujauhoja eikä kananmunaa niiden valmistuksessa! Tässä (siis edellinen) muuten tämän postauksen ehkä varteenotettavin vinkki. Punajuurilaatikkoa ollaan nyt syöty ainakin 5 vuotta ja meidän perheemme resepti sisältää siis punajuurta ja piparjuurituorejuustoa. Mielettömän hyvää, ellei parasta.

Kaikki oli siis kotitekoista, lukuunottamatta kylmäsavulohta hapankorppua, sinappia, maitoa, voita (no sitäkin isä teki kyllä viikko sitten)ja maksalaatikkoa, sekä maksapateeta, joita molempia on kyllä myös useampana vuonna tehty itse, mutta ei olla vielä löydetty täydellistä reseptiä kumpaankaan.


Aatonaattona Tiimarin 70% alekorista tarttui mukaan vielä äidille vietäväksi melko suloisen kitchit paikkakortin pidikkeet.

Ette muuten usko, niin näillä syömingeillä jaksoi pukin kanssa piirileikit!
Jälkiruoka syötiinkin sitten paljon, paljon myöhemmin.
Joulupäivänä menumme oli tasan sama, jälkkäriä lukuunottamatta  Mietimme tänä vuonna kyllä, että otamme ensi vuonna käyttöön  sen systeemin, etteä klo14 aikaan syömme lounaaksi ihanaisen kalapöydän, ja sitten joskus pukin käytyä kello 19. Kokoonnumme jälleen pöytään kinkun ja laatikoiden ääreen.
Tämän vuoden probleema oli muuten se, että kumpaan kattaukseen Waldorf tulee, oli sitten lopuksi molemmissa.

Erikoismaininnat vuosi 2011 omalta osaltani saa erittäin onnistunut kotikalja ja uusi tuttavuus luumuinen kinkunkastike. Kaikki muukin oli herkullista. Paitsi maksalaatikosta ei tietoa.

Keskustelimme myös pöydässä "toisenlaisen " joulumenun mahdollisuudesta. Mutta itse olen kyllä sitä mieltä, että jos vuodessa on vain n.2 päivää jolloin herkutellaan tähän tyyliin, syödään ne muu therkkumenut toisina päivinä. Ihan punaiset joulusilmälaput silmillä kapeakatseisesti jouluna.









keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Pikkuveljen parempi alkupalaleipä


Näyttää siltä, että tässä hyvien ruokaravintoloiden tyhjiö -maakunnassa paras mahdollisuus herkulliseen ateriointiin valmiiseen pöytään istumalla on pikkuveli Nuutin  Ja Minnakälyn illalliskutsu.

Tullainen kutsu oli käynyt taas viime sunnuntaina, ja pakko mainostaa tässä tuota ihanan makuista ja onnistunutta alkupalaleipää.

Pikkuveljen parempi alkupalaleipä
aineita/ruokailija

kampasimpukka valkosipulivoissa paistettuna
3-4 isoa katkarapua jotka marinoitu persilja-valkosipuli- oliiviöljyssä
salaatinlehti
lusikallinen itsetehtyä guacamolea
paahdettu paahtoleipä
limeä puristettuna päälle

Leikkaa paahtoleivästä jollakin pyöreällä muotilla  pyöreä ja paahda se rapeaksi leivänpaahtimessa.
Paista kampasimpukat nopeasti valkosipulivoissa, että ne säilyttävät ihanan mehevyytensä.
Rakenna leipä: Alle leipä, sitten salaatinlehti, kampasimpukka, lusikallinen guacamolea, katkaravut ja kaiken päälle vielä reilusti puristettua limeä.

Luulen, että näin se tehtiin, vaikka osallistuinkin ainoastaan syöntiosuuteen.

Niin raikasta, niin herkullista... aivan gourmeeta!

tiistai 26. lokakuuta 2010

Papaijasalaatti


Lokakuun RuokaPirkasta jäi rakuunabroilerin lisäksi kaivelemaan vielä tämä papaijasalaatti.
Näin sai alkunsa siis nopea illallinen. Alkuperäistä muokattu aineiden määrissä.

Papaijasalaatti

1prk papaijaa  (onko niiden pakko olla aina sokeriliemessä?)
pari desiä minitomaatteja
1dl suolapähkinöitä
2rkl thai sweet chilli -kastiketta
puristettua sitruunaa (olis pitäny olla limeä, mutta kun ei ollut)

Valuta papaijat, puolita kirsikat ja rouhi pähkinät veitsellä vähän pienemmiksi. Sekoita kaikki kulhossa kastikkeen kanssa ja purista sitruunaa tai mieluummin limeä päälle.

Valmis!


Kaveriksi paistoin broilerin rintaleikkeitä, jotka sivelin mangochutneyllä puolivälissä paistoa. Viipaloin valmiit leikkeet lautaselle salaatin viereen.

Miltä sitten maistui?
Yhdistelmä sinänsä oli toimiva. Siis kana ja papaijasalaatti. Ja tosi nopea.

Mutta pikku papaijasalaatti-rukasta on sanottava, että antoi nyt kyllä odottaa enemmän kuin mihin sitten  ylti. Se oli semmostaaa..... noooo.... aika makeaa! Tähän voisi kehitellä ehkä jonkun enemmän chili-inkivääri-soija tyyppisen kastikkeen. Tykkään kyllä Thai sweet chilli -soosista, mutta en silti ole työntämässä sitä ruokaan kuin ruokaan, vähän niinkuin pöytämausteena siis. (Sama ketsupin kanssa, kuuluu makaroonilaatikon kanssa ehdottomasti, mutta ei mikään yleismauste) Ja kun nuo papaijapalat olivat aikas sokerisia niin oli vähän torta-på-torta.

Mutta eipäs jäänyt vaivaamaan kun tuli kokeiltua, ja jos aioit tehdä tätä, niin älä anna minun estää. Makuasioista on niin kiva kiistellä!





maanantai 18. lokakuuta 2010

Ready for Fiesta Mexicana? (Mustapapukeitto)





Viime lauantaina järjestimme  veljelleni yllätyssynttärit illallisen merkeissä vanhempieni luona. Nikoveljen vaimo, Kälysein, oli saanut urkittua veljeltäni, minkä maan ruokakulttuurille perustuisi hänen unelma-illallisensa. Vastaus oli Meksiko. (....ja mieluiten Meksikossa.... no ei tässä mitään taikureita olla...eikä lottomiljönäärejä...) Nimenomaan siis meksikolainen ruoka, ei Tex- Mex.

Itseni valloitti aikanaan rapakon tuolla puolen jo Tex-Mex aikoinaan 80- luvun puolivälissä. Sittemmin, viimeisen 15 vuoden aikana aito meksikolainenkin on tullut tutuksi perheemme ulkojäsenen Uliseksen (joo, hän on meksikolainen) ja hänen  perheensä myötä. Ulin äidin Mirnan kanssakin on muutamaan kertaan valmistettu yhdessä esim.  Tamales'ta, perinteistä meksikolaista juhlaruokaa. On sitten muuten koko päivän projekti....

No jokatapauksessa, jos jotakin olen oppinut, niin sen, että Meksikolainen ja Tex- Mex ovat keskenään aika eri asia. ja koska perheeseeni kuuluu myös puritaaninen Natasisko, niin kun tehdään meksikolaista tehdään sitä, eikä millään Tex-Mex saati suomalaisella twistillä. (Kyllä minä teen myös Tex-Mexiä, se on niin iiiihanan ameriiiikkaaa...)

Paikalle oli saapumassa siis koko perhe, 14 henkeä, kera ulkojäsenen. Natasisko ja Uli alan asiantuntijoina laativat menun ja keittiön valloitti Ulin johdolla me 2 sisarta ja veljiemme 2 vaimoa. 2 tunnissa kokkasimme ja katoimme aidon meksikolaisen illallisen. Nyt minulla on suuri ilo jakaa reseptit blogistaniassa seuraavien päivien aikana. Aloitamme alusta eli alkuruuasta joka oli Sopa Conde eli mustapapukeitto. Kysyin Ulilta mitä Sopa Conde tarkoitti ja hän vastasi sen olevan *Kontin keitto*. Moista nimeä ihmetellessäni käännöskukkanen paljastui kuitenkin Natasiskon avulla. Conde on suomeksi kreivi, kyseessä siis kreivin keitto. Ohjeet ruokiin olemme pienetäneet 4:lle.



Sopa Conde - Mustapapukeitto 4:lle


Ja siinä teille autenttinen resepti. Laitan tähän muutaman varmentavan selitteen vain.

Go Green mustapapu - teimme keiton siis jo kypsistä säilykepavuista ja tämä product placement johtuu siitä, että nämä kuulemma vaan on hyvälaatuisia ja lisäksi saatavilla kaikkialta.

Chipotle tahna - kuvassa. Tämä on siis eräänlaista savuchilitahnaa purkista. Ao purkki on meksikosta, mutta kyseistä tavaraa on saanut välillä suomestakin, nyt sitä ei tietysti löydä enää Erkkikään... Ilmoitelkaa heti mistä löytyy ken tietää! Keittoon ei koko purkkia laitettu ja lopun kallisarvoisuuden sain mukaani kotipakastimeen.



Itsetehdyt tortillasipsit - Kyseessa siis maissitortilla, joka suikaloidaan ja friteerataan öljysä rapeaksi, sitten talouspaperin päälle kuivamaan. Näyttää tältä:



 Itse työvaiheisiin liittyen: Kun sipulia on tarpeeksi pilkattu :), keiton ainekset laitetaan siis jonkinlaiseen blenderiin tai tehosekoittimeen jossa ne soseutetaan. Muuten ohjeessa ei liene tulkinnanvaraa?

Ja itse keitto? Se oli tietenkin erinomaista, kaikessa yksinkertaisuudessaan omaleimaisen makuista. Ei liian tulista vaan mukavasti lämmittävää savuchili aromia...

Viva Sopa Conde! (... huomatkaa sujuva meksikoni...)