About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste gluteeniton. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste gluteeniton. Näytä kaikki tekstit

maanantai 11. tammikuuta 2021

PORKKANA-LINSSIKEITTO UUDENVUODEN TILITYKSEN KERA


Arki. Talvi. Lumi. 
Kaikki nämä asiat ovat mulle positiivisia, silti reilun kahden viikon joululoman jälkeen laskeutuminen arkeen on ottanut yllättävän lujille. Sain kyllä lomalla nukuttua monta kertaa pitkään ja nauttia perheen seurasta leppoisissa merkeissä, mutta en ole aivan varma lataantuivatko akut silti aivan täyteen.

Vuotta 2021 on odotettu kuin kuuta nousevaa, eikä siitä puhuta samaan sävyyn kuin 2020:sta, josta tehdyt meemit huutavat: I hope we never meet again!

Kyllä, mullekin 2020 on ollut erilainen vuosi monella lailla, mutta en koe, että se olisi ryöstänyt lopultakaan mitään olennaista (jos ei nyt lasketa matkustelun vapautta, fyysistä työyhteisöä ja - ympäristöä, kokoontumisia perheen, ystävien ja harrastusyhteisöjen välillä...) Sopeutumaan on joutunut, mutta meidän ihmisten superpowerhan on nimenomaan soputumiskyky (luin sen jostakin, ja se oli mielestäni hyvin sanottu). Saan toki olla kiitollinen päivätyöstäni, jonka onni on se, että se on säilynyt, mutta ei ole myöskään muuttunut liian kuormittavaksi. En aio olla katkera vuodelle 2021 vaan katsoa eteenpäin. Uudenvuoden lupauksia en tehnyt, mutta ajattelin, että haluan siivota elämästäni pois turhaa negatiivisuutta, niin ympäriltäni kuin varsinkin itsestäni.Toivon, että löytäisin vielä sen hymyilevän, iloisen ja innostuvan itseni, joka joskus ainakin olen ollut.



Ja jos olisin tehnyt uudenvuoden lupauksia, niin varmaan olisi pitänyt luvata keventää ja järkevöittää ruokavaliota. Ehkä se on tuolla jossain takaraivossa.

Kun ainainen kiire seuraa kintereillä, vaikka kuinka yritän ottaa rauhallisesti, saa se miettimään prioriteettaja. Kun omatunto soimaa, kun lapsi on ollut tuntikausia kännykällä,etkä itse ole ehtinyt edes ehdottaa mitään järkevämpää tekemistä, saati, että olisit ottanut aikaa tehdä jotakin yhdessä. Kun päivät vain täyttyvät (myös lomapäivät, pois lukien työt) kaikesta; ruuanlaitosta, siivouksesta, pyykinpesusta, lemmikeistä ja silti meillä on aina joko puhtaitten tai likaisten pyykkien vuori, tasaisen sekaista ja muutama katastrofi (tällä hetkellä viittaan työhuoneeseen ja makuuhuoneeseen, joissa käynnissä "operaatiot" sekä keittiöön, jota vaan en tunnu koskaan saavan täysin siistin kuntoon), ei ne ainakaan positiivista energiaa säteile.

Laskin yks päivä esimerkkipäivän (kun mies on merillä), jossa siis minullakin on vain 24 h käytössä. 
  • Uni 8 h (se on pakollinen, muuten saan fyysisiä oireita, vaikka joskus tästäkin tingitään, ei niinkään valvomalla vaan  klo 3-5 aamuherätyksillä, ja itse asiassa tarvitsisin unta ehkä tunnin pari reilummin) ja 
  • työpäivä 8 h (se on siis 7,25, mutta orientoitumiseen, nyt etätöissä puleerausaika ja työmatka jää toki pois). Ollaan siis 16 tunnissa, 1/3 osa jäljellä. Eikä oo vielä trehty kun töitä ja nukuttu.
  • Aamiainen ja Hiljan laittaminen kouluun 1h 
  • muut ateriat 1h
  • koiralenkit 2h
  • hevonen 3h
  • jäljelle jää harrastuskuskauksiin, kaupassa käyntiin, bloggaamiseen, muihin töihin, asioiden hoitoon, pikaluistelujuttuihin, hengittämiseen 1 h
Aika masentava yhtälö, joka ei vaan toimi. Tuo nyt oli päivä kiireisintä laatua, mutta tuollaisiakin on. Äitini auttaa silloin paljon. Tuossakin on aika minimiajat, selviänkö mä nyt ruuanlaitosta ja syömisestä yhdessä tunnissa vuorokaudessa? Ehkä en. Tällä hetkellä IsoHoo on suurimman ajan kotona, joten hän hoitaa pääsääntöisesti Meimitherottweilerin lenkitykset, eikä nyt juuri alkavasta lumentulostakaan tarvitse murehtia lumitöiden osalta. Tallilla en käy ihan joka päivä, ainakaan 3 h, joka menee helposti ratsastuspäivinä, toisina päivinä saatan selvitä tunnillakin jos liikutan hevosen kävelemällä (Hanski on laihiksella, joten sitä ratsastetaan ja kävelytetään lisäksi joka päivä, urakan, tai tämän mielenterveyttä ja fysiikkaakin ylläpitävän harrastukseni jaan toisen omistajan, Anumarian kanssa).

Joku voi ajatella, että meneepä sillä paljon aikaa noihin eläimiin, että oma valinta. Ja niin onkin ja näin on hyvä.

Ai niin, se resepti. Unohdan ihan itseni kun alan jaaritella kuinka jyrän alla olen. Ehkä nämä on kuitenkin kolmannen maailman ongelmia ja myös omia valintoja, ja enemmän täytyy olla kiitollinen.

Yritän olla. Mutta tsemppiä muillekin asioiden kanssa painiville. Omat asiat ovat kuitenkin jokaiselle tärkeitä jo terveydenkin kannalta.

Mutta se resepti: olen niin iloinen, että Maitotyttö tykkää ylikovaa kasviskeitosta. Linssejä lisäämällä siihen saa sopivasti myös proteiinia, ja olen Urho16v: llekin yrittänyt asiaa mainostaa. Aina auttaa jos kylkeen leipoo sämpylöitä, niin tein nytkin Mikan klassikko-ohjeella.

Mutta keitto on siis hyvä, helppo, nopea ja ravitseva eli täydellistä arkiruokaa.

(ja apua, "pikkupoikani" tuumas mulle eilen, että "Äiti, ens vuonna mä täytän 18!")

Porkkana-linssikeitto
4 :lle

1 rkl öljyä
1/2 kg porkkanoita paloiteltuna
1 sipuli, hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 rkl inkivääriä
(1/2 chilipalko hienonnettuna tai 1/4 tl chilihiutaleita)
1 tl jauhettua korianteria
1 tl kurkumaa
7,5 dl l kasvislientä
1 dl punaisia linssejä
1 prk kookosmaitoa
pinnalle tuoretta , hienonnettua korianteria

Freesaa porkkanoita ja sipuleita pannulla öljyssä kolmisen minuuttia. Lisää muut mausteet ja freesaa vielä pari minuuttia.

Lisää kasvisliemi ja linssit ja keitä hiljaa poreillen kunnes porkkanat pehmenevät eli vartin verran.

Soseuta.

Lisää kookosmaito ja kuumenna. Ripsauttele tuoretta korianteria reilusti pintaan ja nauti hyvän leivän kera. (Vinkki: Mikan maailman parhaat porkkanasämpylät)


 
Arki. talvi. Lumi.
Ihanaa!




torstai 14. maaliskuuta 2019

HYVÄN MIELEN HERKKUJA



Erityisen hyvä olo tänään. Koska oon erityisen ylpeä tämänpäiväisestä ruoka-aukeamasta sanomalehdissä (Lännen Media), jossa  mun reseptejä ihaniin terveellisiin herkkuihin, jälkkäreiksi ja välipalaksi. Herkutteluun, koska sä oot sen ansainnut!

Nämä reseptit sopii tähän vielä hankihohtoiseen (ainakin meidän korkeudella) kevätauringon paisteeseen. Ei valkoista sokeria, ei vehnää tai viljoja, huomio rasvanlähteeseen, ei turhia kypsennyksiä...kaikkea mikä oikeasti kuulostaa  maistuvan mun suussa vähän puiselta, mutta joka oikeasti viettelee siinä kuin  vaikka täyskermainen leivos.

Näissä herkuissa on erona se, että ei tartte potea huonoa omatuntoa herkuttelusta!


Hyvän mielen suklaamousse valmistetaan avokadosta. Sitä voi (ja täytyy) makeuttaa, vaahterasiirappi tai hunaja sopii tähän hyvin. Se maistuu muuten ihanasti myös paahtoleivän päällä- siihen vielä marjoja tai banaaninsiivuja, niin on HYVÄ MIELI!


Banaani, maapähkinävoi ja tumma suklaa on mahtava trio. Nämä pienet pakkasessa valmistuvat palat on just sellaista herkkua, että tuo lautanen tyhjenee nanosekunnissa.



En oo oikein koskaan innostunut raakaleivonnaisista. Mutta hyvä kun nyt innostuin. Pohjassa on pekaanipähkinöitä ja täytteessä mustikkaa ja passionhedelmää. Ymmärrettähän, näistä söpiksistä tulee HYVÄ MIELI.


Nice cream jatkaa sydämien valloitusta.. on ehkä kyllä herkuista herkuin ja yksinkertaisin jäätelö.  Tuo vaalea pina colada oli parhaista parhain! Makuyhdistelmiä on loputtomasti. Oon tehny muuten bataatistakin!

Ja mitä hävikin estoa kun pilkot aina ylikypsät banaanit pakkaseen odottamaan nice cream- himohetkeä!



Hyvän mielen ruokaan liittyy paljon muutakin kuin terveysfaktat: hyvä seura ja hyvä ruokailuympäristö ja- tyyli vaikka.
Erityisen hyväähän on kaikki sorminsyötävä.
Siksi omppunachot. Vegaanilla karamellikastikkeella.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

MANTELISITRUUNAPULLA (gluteeniton)


 Kaupallinen yhteistyö K-Ruoan kanssa

Voi pulla! Uunilämpinä, lasillinen kylmä maitoa kyytipoikana, on suurinpiirtein ihaninta  mitä tiedän. Samaa mieltä on muu perhe, eikä ensimmäinen pellillinen korvapuusteja häviä katoamisvauhdissa juurikaan valonnopeudelle.



Tutustuin juuri huipputuotteeseen, kotimaiseen Pirkka gluteeniton pullataikinaan, jolle Keliakiliitto myönsi Vuoden 2017 gluteeniton tuote - tunnustuksen. Paketti löytyy pakasteosastosta ja siitä syntyy näppärästi erilaiset pikkupullat myös gluteenitonta ruokavaliota noudattaville. Vaikka meillä ei olekaan lähipiirissä sitä noudattavia, ei tarvitse kummoisetkaan kutsut olla kun asia tulee ajankohtaiseksi ja pidänkin aina silmälle helppoja ja hyviä vaihtoehtoja. Mielelläni tarjoilen myöskin samaa tuotetta kaikille ilman turhia erotteluja.

Taikinasta valmistuu ne omat suosikkini, korvapuustit, vallan mainiosti. Tällä kertaa lähdin kokeilemaan vähän erilaista sitruunan mantelista täytettä ja se kyllä taitaa löytää tiensä  täytteeksi myös seuraavan kerran kun leivon perinteistä vehnäpullaa. 

Gluteeniton taikina näyttää hyvältä paperisissa annosvuoissa paistettuna. Jos olet tälläinen ei-jokapäivä-gluteenittomien-tuotteiden-kanssa-painiva kuin minä, niin muistathan leivontainnossasi huomioida, että myös leivonta-alusta ja leivinpelti ovat gluteenittomassa kunnossa (ei siis sama millä leivot vehnäpullaa).  Ja itse leivonnassa jauhotukseen käytetyt jauhot ovat gluteenittomia!


 MANTELISITRUUNAPULLA (gluteeniton)
16 kpl

1 pkt Pirkka gluteeniton pullataikina (450 g), pakaste
100 g huoneenlämpöistä voita
1 dl ruokosokeria
1 dl mantelirouhetta
1 sitruunan mehu
voiteluun kananmuna ja pinnalle mantelilastuja

1. Sulata pullataikina pakkauksen ohjeen mukaan.
2. Sekoita huoneenlämpöinen voi, sokeri, manteli ja sitruuna notkeaksi tahnaksi.
3. Kauli taikinasta suorakaiteenmuotoinen levy ja levitä täytetahna levyn päälle. Kääri rullalla ja leikkaa 16 palaan. Nosta palat paperissin annosvuokiin.
4. Anna nousta 30 min leivinliinan alla. Voitele kanamunalla ja ripottele pinnalle mantelilastut. paista 15-20 min. 200 asteisessa uunissa.



Vinkkailuun makuun päästyäni vielä toinen Pirkka tuotevinkki: Saaristolaiskalapihvit taipuvat myös grilliin. Lähikalahankkeen uusimmassa versiossa kotimaista lahnaa höystää pinaatti. Pihvi on mainiota arkiruokaa vaikkapa pernamuusin ja kananmunakastikkeen kera (oi nam) mutta extra kiinnostava siitä tulee kun sen nakkaa grilliin ja raidoittaa kalaburgeriksi. Höysteet kunkin maun mukaan, mutta kannattaa kokeilla myös tätä minun versiotani: tonnikala, majoneesi ja hienonnettu kurkku sekoitetaan meheväksi tahnaksi. 

Tuote löytyy siis pakkasesta (ja pihvit saa heittää grilliin jäisenä) ja on myös gluteeniton koko perheen suosikki. Niinkuin jo aiemmin lanseerattu saaristolaispihvi. Pirkka tuoteperheestä löytyy aikamoinen valikoima erinomaisa gluteenittomia tuotteita muutenkin.

Mutta nyt takaisin pullan perään. Koska pulla nyt vaan on, ihan parasta!


Kaupallinen yhteistyö K-ruoan kanssa

perjantai 26. tammikuuta 2018

SAVULOHI-PINAATTIWRAPIT (GLUTEENITON)


Kaupallinen yhteistyö: Apetina

Nyt olen kyllä valaistunut, nimittäin wrappien teossa. Kyllästyttää välillä tehdä wrappeja niihin perusmauttomiin kaupan vehnäisiin, ikuisesti säilyviin  tortillalättyihin. Mutta en ole ihan löytänyt sopivaa muutakaan vaihtoehtoa. Munawrappeja olen koittanut ainakin paistaa jos jonkinlaista. Vika voi olla mussa, pannussa tai reseptiikassa, sinänsä ne ovat hyvän makuisia, mutta aina saan niistä sellaisia paksuja ja raskaita.

No more, sillä tällä reseptillä niistä saa erinomaisen taipuvaisia ja ohuita, ne sitäpaitsi valmistuvat ilman sen kummempia taikapannuja tai huppukokin temppuja UUNISSA! Kaupan kalpeaan tortillalättyyn verrattuna makuakin on moninkerroin.



Täytteiden kanssa saa kernaasti päästää mielikuvitus valloilleen. Tässä mun versiossa on kyllä luksus hyvät raaka-aineet myös. Itse wrap saa makunsa pinaatista, mutta uskon, että toimisi vaikka lehtikaalilla tai mangoldilla.

Tämä wrappi uhkuu niin makua, terveyttä, kuin hyvää mieltä. Ja sopii gluteenittomalle. Jos ei sille ole tarvetta voi kookosjauhot vaihtaa varmasti vehnäänkin, niin niitä ei tartte varta vasten ostaa. Tämä oletus on mulla vielä testaamatta, kun nuo kookosjauhot kaapissa huutaa käyttöä.

Joka tapauksessa, kelpaa pakata lounaaksi mukaan. 



Resepti ja muut mun pojat löytyy(tässä suora linkki) useammalla kielellä Apetinan sivuilta. Näitä tullaan kyllä tekemään meillä monesti. Suosittelen sullekin. Pinaatti-munawrap on todella mainio!

Kannattaa käydä tsekkaamassa yhdessä pakkauksen ulkonäön kanssa uudistunut Apetina-sivusto muutenkin. Ainakin globaalista versiosta löytyy tommonen kiva reseptipankki-peli, jos pää lyö tyhjää kun pitäis suunnitella ateriaa.



Kaupallinen yhteistyö: Apetina

lauantai 1. huhtikuuta 2017

MAITOTYTÖN APRILLIPILA


Jo kauan sitten näytin Maitotytölle  Outi Rinteen kauniista Lohturuokakirjasta reseptiä Murokeksiranskalaiset ja vadelmaketsuppi. Sovittiin, että näitä leivotaan aprillina.

Ja niin tehtiin. Unohdin kyllä koko asian autuaasti ihan tähän kyseiseen aprillipäivään saakka, mutta hyvin kerittiin tänäänkin. Kerron Lohturuokaa kirjasta enemmän lopussa, perusperiaatteena siinä tehdään kaikki herkut terveellisemmin; ei vehnää, valkoista sokeria, paljon kasviksia. Mikä tarkoitti minulle kauppareissua, koska vaikka kuiva-ainevarastoni onkin mittava, ei sieltä kyllä kookosjauhoa löytynyt eikä ksantaania.

Cittarimme vieressä on onneksi Punnitse&Säästä, ajattelin sieltä löytyvän molempia. Kookosjauhoa löytyikin mutta ei ksantaania. Mitä ihmeen ksantaania? Myyjä meinasi, että saa ihan marketista.



Google google: Ksantaani on sokerista valmistettava luontainen sakeuttamisaine. Se korvaa sitkon gluteenittomassa leivonnassa, antaa kuohkeutta ja tekee leivän kuoresta rapean. 

Leivontahyllyllä ei kuitenkaan leivinjauhopurkin näköistä ksantaanipurkkia löytynyt, sitä kookosjauhoa kylläkin. Olin aivan, että no hitto, millä minä tämän korvaan ja melkein sorruin jo ajatukseen tavallisesta syntisestä sokerisesta ja vehnäjauhoisesta (ja takuu-ihanasta!) murotaikinasta ranskiksiin kunnes äkkäsin käydä Cittarin gluteenittomalla hyllyllä. Olen pikkuhiljaa oppinut, että sinne piilotetaan aina kaikki, mitä en tunnu löytävän... maissitortillat, polenta ja nyt siis ksantaani. En tiedä, mutta mun logiikka sijoittaisi kaikki nuo aivan eri osastoille kaupassa. Tai sitten siellä pitäisi olla banaanitkin.

No hoi, mutta aineet saatiin ja helppotekoiset murokeksiranskalaiset ja hilloketsuppi valmistettiin. Minä otin kuvat. Jos haaveilinkin sellaisesta ihanasta Maitotyttö leipoo -kuvasarjasta niin sain sen unohtaa siinä vaiheessa kun Maitotyttö löysi jostain kasvomaalit, lukitsi itsensä vessaan ja tuli ulos vampyyriksi muuttuneena, vihrein huulin, mustin silminalusin ja lukuisat verijäljet kasvoillaan. Ja koska tämän blogin tarkoitus on pitää yllä valheellista perheidylliä, ajattelin, että nyt otetaan vaan käsikuvia.

Ranskiksilla ehdittiin aprillata Urho12v, Iskä IsoHoo ja yksi annos vietiin vielä naapuriin Maitotytön leikkikaverille Linnealle saatesanoin -Me käytiin hampurilaisella ja meiltä jäi näitä ranskiksia ja ajateltiin, että sulle maistuis.


MUROKEKSIRANSKALAISET JA VADELMAKETSUPPI
n. 20-25 kpl
Outi Rinteen Lohturuokaa -kirjasta

2,5 dl + 2 rkl mantelijauhoa
1,25 dl kookosjauhoja
1 rkl voita + 2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä TAI pelkkää kookosöljyä
4 rkl hunajaa
1/2 tl ksantaania
1/4 tl hienoa merisuolaa

Vadelmaketsuppi
2 dl tuoreita tai pakastevadelmia
1 rkl vettä
1/4 tl ksantaania
1 rkl hunajaa

Ranskikset: Nypi kylmät aineet sekaisin, pyörittele palloksi ja anna levätä jääkaapissa kelmun alla 1 h. Lämmitä uuni 150 asteeseen. Kauli taikinasta 1 cm paksu levy ja leikkaa siitä terävällä veitsellä ranskis look alikeja. Paista 10 min kunnes kullankeltaisia. Valmista sillä aikaa ketsuppi.

Ketsuppi: Kiehauta vesi, hunaja ja vatut kattilassa. Soseuta sauvasekoittajalla ja siivilöi siemenet halutessasi pois. Vatkaa joukkoon ksantaani, jotta seos sakenee (tässä kohtaa ajoin taas sileäksi bamixilla).


Outi Rinteen kirjoittama ja kuvaama Lohturuokaa kirja ilmestyi jo loppuvuodesta, vaikka en ole sitä teille ehtinyt vielä esitellä. Esittelyn se kuitenkin ansaitsee; Kirja on kaunis, raikas ja inspiroiva. Outi tuunaa klassikkolohturuuat terveellisesti, tuo ranskis- ketsuppi reseptikin on gluteeniton, munaton ja myös vegaani ja maidoton jos käytät pelkkää kookosöljyä.

Nyt kun selasin kirjaa taas ties monennettako kertaa, taisin juuri saada uuden pakkomielteen kirjan nutellareseptistä! Ja ensi kesänä meille tarjoillaan grillatessa kyllä Outin hummus- ja guacamolekulhoja. Mielettömän näköisiä annoksia!

Vaikka itse olenkin aivan onneton biohakkeri, niin kirja on loistava jokaiselle ruuanlaiton uusia tuulia nuuhkivalle ja tietoisia terveysvalintoja ravinnossaan tekevälle. Lohturuuankaan ei tarvitse olla siis paheellista!

Kirja on näytekappale kustantajalta.


lauantai 22. lokakuuta 2016

POLENTAPIZZAA SYKSYYN


Polennasta tehdyn pizzapohjan väri on herkullisen syksyisen oranssi. Oikein syyspizza. Ja kun se kerran on tehty polentaryyneistä, niin sehän on myös gluteeniton. Maku on maissisen pähkinäinen. Kaikista parasta polentapizzapohjassa on kuitenkin se, että se on helppo.

Ainakin kutsun 5 minuutin puuron keittoa helpoksi. Sitten vaan levitetään puuro ja jäähdytetään viileässä. Pohja paistetaan ensin valmiiksi uunissa, kun sitä taputtelee muotoonsa öljytyin käsin, niin reunatkin tulevat aidon pizzamaisen rapsakoiksi.


Polentapizza maistuu oikein mainiosti perinteisen tomaattikastikkeen ja juuston kanssa. Maistuu myös valkoisena pizzana smetanan kanssa, omassani korvasin sen maustetulla tuorejuustolla. Eli kaikki käy, mitä keksit. 

Ens kerralla luulen, että paahdan tähän kasviksia päälle; porkkanaa, parsakaalia, punajuurta, sipulia, oi nam!


Vaihtelua pizzapolittiikkaan siis tällä reseptillä, jonka olen julkaissut Apetina-sivustolla.

Lokakuun Tastetwist-kisa starttasi myös puolivälissä kuuta. Osallistuminen on helppoa; julkaiset vain oman reseptisi #tastewist hashtagilla intagrammissa ja laitat suvun ja kaverit äänestämään sitä Apetina-sivustolla. Tai niin minä ainakin tekisin, jos saisin osallistua. Kaksi kertaa palkinto on tullut jo Suomeen! 

Ja sillä välin; Polentapizzaa!



Yhteistyössä Apetina

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

HÄRKIS-NACHOPELTI


Koko syksyni tuntuu pyörivän kasvisproteiinin ympärillä: töissä on suunniteltu kasvisproteiinin ympärille syksyn ruokaverstaita, vihdoin viime viikolla pääsin laittamaan nyhtökauraa ja nyt tartuin Härkispaketin kimppuun. Kasvisproteiinituotteiden makuun on siis päästy. Paitsi, että kasvisproteiini on sanana aivan mälsä.

- Mennäänkö lounaalle?
-Joo, mitä sun tekis mieli syödä?
- No, mun tekee mieli ihan hirveästi jotakin kasvisproteiinia…

Not gonna happen. Onneksi yksittäisille tuotteille on tosiaan keksitty menevämmät nimet ja esimerkiksi Härkis kuulostaa sopivan ytimekkäältä - ja ennen kaikkea syötävältä.

Härkis (linkin takana lisää reseptejä ja käyttövinkkejä K-ruoan malliin) on syyskuun uutuus, kolmevuotisen tuotekehityksen tulos on nyt kaikkien saatavilla kaupan hyllyillä. Se on valmiiksi kypsä, kotimaisesta härkäpavusta valmistettu tuote, jota voi käyttää ruuanlaitossa jauhelihan asemasta, jota se on mallattu ulkonäöltään ja purutuntumaltaan muistuttamaan. Ja aivan niin kuin jauhelihakin, eri tavoin maustamalla se taipuu moneen ruokaan.



Härkisreseptiä miettiessäni tuli ensimmäisenä mieleen arvatenkin spaghetti bolognese, sillä se löytyy härkispaketin kannesta. Pakkauspahvin sisäosa on myös pyhitetty resepti-ideoille: ehdotuksia löytyy tortilloista ja pitsoista aina papupihveihin. Itse muistan nähneeni blogeissa Härkis-chiliä, -tacoja ja härkiskulhoa. Vähän aikaa pääni lyö kuitenkin kiireisen perheenäidin tyhjää. Aivan niin kuin se lyö vaikka keskiviikkona ruokaostoksilla nälkäisen lapsen kanssa, kun tuntuu ettei juuri silloin keksi AINUTTAKAAN ruokaa, mitä voisi laittaa. Se tunne, kyllä te tiedätte.


Mutta ei Härkiksestä kannata ottaa paineita. Tehdään ihan tavallista ruokaa siitä, vaikka makaroonilaatikkoa. Onnistuu. Mutta haluan kokeilla jotakin ekstraherkkua. Jotakin mitä söisin kun haluan hemmotella itseäni ja perhettäni. Sellaista ruokaa, mistä voi jo alkaa aamupäivällä haaveilemaan. Sellaista, että arki-iltakin tuntuu pikkuisen spessulta.

Sitten keksin: Sen on oltava HÄRKIS-NACHOPELTI.



HÄRKIS-NACHOPELTI
6:lle

250 g Verso Härkistä
1 tlk tomaattimurskaa
1 tl korianteri
1 tl jeeraa
½ tl cayennenpippuria
2 tl kuivattua oreganoa
½ tl suolaa
1 valkosipulinkynsi
½ punainen paprika
½ keltainen paprika
1 punasipuli
1-2 jalapeñoa
10-15 kirsikkatomaattia
300g juustoraastetta, esim gouda
1 iso pussi maustamattomia maissilastuja
1 cosmopolitan salaatti tai jäävuorisalaatti
2 tlk kermaviiliä
2 tl chipotle-tahnaa
tuoretta korianteria

Reseptistä valmistuu kaksi pellillistä.

Kuumenna tomaattimurska yhdessä Härkisrouheen kanssa. Mausta jeeralla, jauhetulla korianterilla, cayennellä, oreganolla ja suolalla. Purista mukaan valkosipulinkynsi.
Hienonna pieneksi kuutioksi paprikat, sipuli ja jalapeñot. Puolita kirsikkatomaatit.
Jaa maissilastut tasan kahdelle uuninpellille leivinpaperin päälle. Levitä seuraavaksi Härkiskastike ja ripottele sen päälle paprikat, sipuli, jalapenot ja tomaatit. Raasta viimeiseksi päälle juustoraaste.

Paista 220 °C n. 10 minuuttia.

Silppua sillä välin rapea salaatti ja sekoita kumpaankin kermaviilipurkkiin teelusikallinen chipotle-tahnaa.
Tarjoa nostamalla jokaisen lautaselle salaattipedin päälle kerros nachopaistosta ja viimeistele annokset tuoreella korianterilla ja maustetulla kermaviilillä.


Siinä se on. Sopivasti nuorisoon menevä Härkisresepti, vaikka nuoret taitavat muutenkin olla avoimempia erilaisille lihan korvikkeille. Itse en osaa oikein päättää. Peukutan kasvisruuan syömisen lisäämiselle ja lihansyönnin kohtuullistamiselle. Olen iloinen, että markkinoille on saatu uusia monikäyttöisiä kasvisperäisiä proteiinilähteitä ja olen innokas testaamaan niitä.

Tavallisena sekasyöjänä, lihanhimoisena sellaisena, en aina kuitenkaan ymmärrä, miksi tarvitsemme ulkonäöltään lihaa muistuttavia ja lihan kaltaisesti käytettäviä tuotteita. Miksi härkäpapua ei voisi syödä vain härkäpapuna; tehdä siitä papupataa, papupastaa tai vaikka papupihveijä, ripotella pavut nachopeltipaistoksen päälle? Vai voiko tällainen jauhelihamainen rakenne kenties madaltaa vannoutuneiden lihansyöjien kynnystä kokeilla tuotetta?

Niin kuin sanoin, en ole vielä päättänyt loppuelämäni ruokavaliota, enkä aio sitä tehdäkään. Aion kulkea avoimin mielin ja nojata ruokavaliossani ennen kaikkea monipuolisuuteen. Härkis on mutkaton, monipuolinen ja nopea tuote käyttää. Se on hieno proteiininlähde, kotimainen tuote ja purutuntumaltaan hyvin jauhelihan kaltainen. Loistava vaihtoehto esim. soijatuotteille.

Tervetuloa vaan, härkis!

Kaupallisessa yhteistyössä K-ruoan kanssa

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

GINI - BLINI



Että sellaasia sitten tuli. Gini -blinejä. Täälä Etelä-Pohjanmaalla on kyllä aistittavissa pientä ginisyyttä ilmapiirissä, mistä lie johtuu?

Itseasiassa kaikki lähti siitä kun olin kutsunut ystäväperheen ruokakylään ja hoksasin, että nyt olis hyvä hetki paistaa edes yhdet (isot) blinit jälkiruoaksi. Koko blinikausi kun on mennyt tänä vuonna ohi. Ja kyllähän niitä nyt kerta vuoteen on saatava. Pakkasessa oli iso purkki Lappajärveläistä siianmätiä. Asia oli sillä selvä.

Etsin luottoreseptini sijaan jotain nopeampaa, koska se yön yli taikinan hapattaminen oli liian myöhäistä lauantai-aamuna. Inspiraatio löytyi HS:n vanhasta kunnon Ruokatorstai-raamatusta, jota innostuin muutenkin sitten selaamaan. 

Tein blinit siis tattariblinien ohjeella, jossa kohdassa 4 neuvotaan: " rikasta makua halutessasi viinatilkalla" . Ainesosaluettelo määrittelee viinan vielä kirkkaaksi. No, ei tullut mieleenikään laittaa vaikka valkoista rommia, lähinnä ajattelin votkaa, kossua, kunnes silmäni pysähtyivät ginipulloon...no mikä ettei...kai sillä katajanmarjalla yhdet blinit maustaa...


Missä määrin  gini sitten blinejä jalosti? En voi väittää, että pystyin sen maun sieltä erottamaan, mutta sen voin sanoa, että hyvin hyviä ja hyvin aromaattisia näistä tuli. Kaupassa käydessäni muistin vielä lukeneeni jostain, että markkinoille on tullut valmista kirkastettua voita, vähän epäillen suunnistin tutkimaan voihyllyä ja niin vaan, siellähän oli Jokilaakson Ghee, kirkastettu voi. Vaikka voin kirkastaminen itse ei olekaan mitään rakettitiedettä niin ajan ollessa kortilla oli ihana napata valmis paketti ja käyttää voin kirkastamisaika vaikka eteisen kenkävuoren järjestämiseen, että vieraiden kengätkin löytävät paikkansa. Lisäksi ei tarvitse arpoa kuinka paljon sitä voita tarvitsee ja pahimmassa tapauksessa kesken blininpaiston aloittaa kirkastus uudelleen voin loppuessa.

Koska sitä  voita menee ja sitä tarvitaan, että blinit olisivat juuri niin päältä rapeita ja sisältä kuohkeita kuin ne parhaillaan ovat.  Ja se paisto oikeasti onnistuu vasta kirkastetulla voilla. Muu on käryyttämistä.Tuon gheen toivottaa muuten tervetulleeksi myös keittiöni intialainen osasto.



Gini-blinit
taikinasta tuli n. 12 kpl aika isoa bliniä

5 dl vettä
1/4 pakettia hiivaa
1 tl suolaa
2 tl sokeria
 5 dl tattarijauhoja
1 1/2 dl kiehuvaa maitoa
2 keltuaista
2 valkuaista
1/2 dl giniä

paistamiseen kirkastettua voita eli gheetä

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, sokeri ja tattarijauho. Jätä taikina kohoamaan liinalla peitettynä 2 tunniksi.

Sekoita kohonneeseen taikinaan kuuma maito ja keltuaiset. Nostata vielä 3-4 tuntia.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele vaahto taikinan joukkoon. Lisää gini. Seisota taikinaa vielä hetki ennen paistoa.

Paista taikinasta miedolla lämmöllä kirkastetussa voissa paksuja blinejä. Anna alapinnan kuortua, valuta sitten blini päälle sulaa gheetä ja käännä. Voissa ei voi säästellä.

Jos teet isommalle porukalle, eikä blinejä pääse syömään suoraan pannusta (tai siis pannusta lautaselle) laita uuni 100 asteeseen ja blinit ritilän päälle, jotta pysyvät lämpinä. Itse paistoin 3 pannulla kerralla.


Meillä tarjoiltiin blinit maailman parhaan lähimädin, silputun punasipulin ja smetanan kanssa. Lisäksi katoin hunajaa ja venäläisiä suolakurkkuja. Enkä kaivannut mitään muuta.


Juomakin osui nappiin, Riesling pärjää aina rasvaisen ja rapean blinin, mädin, smetanan ja sipulin melko vaativalle yhdistelmälle.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Graavilohiceviche



Olen aivan friikki lukemaan kaikenmaailman Teeseitse-joululehtiä ja ruokalehtien erikoisnumeroita aiheesta. Ja säästän tietysti kaikki tyynni seuraavaankin vuoteen. Täytyy kyllä sanoa, että tiettyä toiston makua alkaa olla ilmassa. Joka vuosi pitää joulun tienoilla kuitenkin testata jotakin uutta, ei aina välttämättä joulupöydässä, voihan sitä herkutella pienesti vaikka joka adventti.

Koti&Keittiö 12/2015 oli kaksi kalareseptiä, jotka olen jo kerinnyt testaamaan teidän puolestanne. Graavilohiceviche ihastutti ulkonäöllään mutta myös maullaan. Cevichehän oikeasti tehdään ihan raa'asta kalasta ja se kypsennetään sitrushapoilla (usein juhlissani tarjottu korianterilohi on sitten vähän niinkuin riisuttu malli cevichestä), tässä ihanan raikas kasvispikkelssi/salaatti raikastaa graavilohta. 

Sanoinko jo, että kaunis tarjottava.


Graavilohiceviche (resepti Koti&Keittiö)
6 annosta

300g graavilohta
1/2 fenkolia
1/2 kurkku
1/2 vihreä omena
1vihreä chili
3 limeä
1rkl sinapinsiemeniä
1-2 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
rouhittua mustapipuria
lipstikkaa, lehtipersiljaa (tai minä panin tietenkin korianteria)

Leikkaa lohi ohuiksi viipaleiksi ja asettele tarjoiluvadille.

Kuutio fenkoli ja kiehauta kuutiot nopeasti, valuta ja jäähdytä.

Kuutioi kurkku ja omena, hienonna chili. Sekoita kasvikset keskenään. Raasta hyvinpestyjen limehedelmien kuoret joukkoon ja purista myös mehut sekaan.

Lopuksi sinapinsiemenet, öljy, suola ja pippuri. Lusikoi kasvissalaatti lohiviipaleiden päälle ja koristele yrteillä. Anna maustua hetken viileässä ennen tarjoilua.



On aika näyttävä vähän isommallekin porukkalle tehtynä. Ylläoleva tarjotin tarjoiltiin ratsastusseuran pikkujouluissa (joissa puolet ihmisistä ei syö  kalaa... :)). 

Graavilohen voi myös silputa ihanan pieneksi ja sekoittaa kasvisten joukkoon ja nostella lusikalla vaikka nachojen päälle, kuten tehtiin samaan aikaan toisaalla erään kauniin ratsastajatytön gluteenittomissa ylioppilasjuhlissa.

Maistuu kaikin tavoin!

tiistai 24. marraskuuta 2015

Hirssituorepuuro Ruokaverstas-brunssilta


Tämä on toiveresepti. Ruokaverstas-projekti pani pystyyn gluteenittoman brunssin viime lauantaina ravintolapäivänä, ja tämän tuorepuuron reseptin perään kyseltiin todella monta kertaa. Siis todella monta! Olin aivan hämmentynyt. Olin nimittäin varma, että kukaan ei innostu vaaleanruskehtavasta tuorepuurosta, mikään silmänilo se ei kulhossaan ollut. 

Resepti on niin yksinkertainen, että tuntuu, ettei se edes ole resepti. Tässä pari tunnustusta: Tein tuorepuuroa ensimmäistä kertaa elämässäni. Söin tuorepuuroa ensimmäistä kertaa elämässäni. Osallistuin ravintolapäivään ensimmäistä kertaa elämässäni. Brunssilla ja sitä valmistellessa oli niin kiire, että en ehtinyt ottaa kuin muutaman nopean kuvan , joista oli unohtunut kaikki säädöt, joten sain syödäkseni tuorepuuroa toisen kerran tänään kun otin nämä kuvat, että kehtaan julkaista reseptin.

Tuorepuuro oli omastakin mielestäni herkullista. Anteeksi, itseasiassa H-E-R-K-U-L-L-I-S-T-A.

Kerron teille kuitenkin äkkiseltään meidän brunssimenun, nyt kun sen vihdoin tarkalleen tiedän, kun tilaisuus on ohi. Meillä oli paikkana upeat isot neuvottelutilat Framin 8. kerroksessa koko seinän näköalaikkunoineen, josta pystyi ihailla lumivaippaista Seinäjokea. Käytössä oli 2 isoa jääkaappia, mutta ei liettä, ei uunia vain hirveästi pistorasioita. Asetti omat rajoituksensa tarjoilulle. Keksimme paistaa blinivohveleita sekä makealla että suolaisella täytteellä. 



Halusimme tarjota ruokaa myös mahdollisimman läheltä ja saimme kumppaneiksi brunssille Pirjon Pakarin (Kauhajoki,Seinäjoki) upeine gluteenittomina leipineen, Jalasjärveläisen Juustoportin juurot ja maitotuotteet sekä Kauhajoen Palvaamon  Perinteisen Saunapalvin.


RUOKAVERSTAS-BRUNSSI 21.11.2015
 kokonaisuudessaan gluteeniton


Juustoportin mozzarella-tomaattisalaatti
Kasvismunakas
Omenainen hirssituorepuuro
tillikurkkuja, paprikaa
Juustoportin mansikka jugurti ja omena-karpalojugurtti

Vastapaistetut blinivohvelit
savulohitäyte
suolakurkku, smetana, hunaja
mansikkarahka

Kauhajoen Palvaamon Perinteinen saunapalvi
Juustoportin juustot:
Isabella-kermajuusto
Vuohen Grand Reserva
Brandy-Pähkinä
Kirsikkahilloke
Juustoportin voi
Linssihummus

Omenapiirakka
Puolukkapiirakka

Appelsiinituoremehu
Omenatuoremehu
Kahvi
Haudutettu Earl Grey

Lisäksi meillä oli pieni ruokaverstasmainen koenurkka, jossa kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan meloonihelmien valmistusta (kuin pieniä kaviaaripallukoita).

Enempää meillä ei ole kuvia. Ja  se kyllä harmittaa.

Mutta nyt se luvatta ja odotettu  maailman helpoin resepti.


Omenainen tuorehirssipuuro
4-5:lle

1 l maustamatonta jugurttia (Juustoportin laktoositon AB maustamaton jugurtti sopi hyvin)
4 dl hirssihiutaleita
2 dl omenasosetta
1 rkl kanelia

Sekoita kaikki aineet yhteen ja anna tekeytyä jääkaapissa yön yli. Aamulla voit ripotella annoksesi päälle vielä omenakuutioita, pähkinöitä, siemeniä. Puurossa on kaneli ja omenan takia ihanan jouluinenkin fiilis. Käyttämäsi omenasoseen makeudesta riippuen voit halutessasi makeuttaa puuroa vielä hunajalla. Brunssilla oli Lailan kotitekoinen omenasose, joka oli juuri sopivan makea sinällään.

Kiitos kovasti kaikille yhteistyökumppaneillemme Kauhajoen Palvaamolle, Pirjon Pakarille ja Juustoportille, upeille pikkuluistelijoiden äideille, jotka huolehditte hienosti brunssivieraista ja omalle ruokaverstas-tiimille kaikenkattavista etukäteis- ja jälkikäteisjärjestelyistä sekä paikan päällä Juhalle melonikaviaaripisteen hoidosta, Selinalle jouhevasta hovimestaroinnista ja pöytävarausten pyörityksestä, Lailalle blininpaistourakasta ja aamun pikkutunneille jatkuneista kokkauksista kanssani edellisyönä.

Ennekaikkea kiitos teille kaikille 130 isolle ja pienelle osallistujalla. Oli hienoa, että saimme  kattaukset täyteen.

Ja tehkää tuota omenaisen kanelisen ihastuttavaa tuorehirssipuuroa!




keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Härkäpapu-quesadillat


Tiesittekö, että härkäpapu on todella vanha viljelyskavi, Suomessakin sitä on viljelty ainakin 1200-luvulta (jopa 600 -luvulta, tietää wikipedia, tuo lähteistä luotettavin)? Joten pienoinen ihme, että minä ihan ensimmäistä kertaa tartuin Verso Foodin kotimaiseen Härkäpapu rouheseokseen vasta nyt. 

Härkäpapu on hallankestävä, helposti kasvatettava lajike, jonka peltopinta-ala on Suomessakin taas kasvussa, aikanaan kun se hävisi perunalle ja  herneelle. Rokkapavuksi sitä ennen nimitettiin. Härkäpapu on huikea proteiinin lähde ja sitä viljelläänkin paljon esim Kiinassa ja Egyptissä. Lähi-idän keittiöstä kertovissa keittokirjoissa löytyy aivan huikeita reseptejä härkäpavuille, tahnoja ja mausteisia muhennoksia. Härkäpapu ei ole muuten papu vaan kuuluu virnojen sukuun. Siinä sulle päivän knoppi. Jos kohtaat englanninkielisissä resepteissä broad beans, fava beans, faba beans, bell beans, field bean tai tic bean, on kyseessä ihan tämä samainen ystävämme.

Härkäpapurouheena se on helppo käyttää, vaikka jauhelihan korvikkeena, ruuissa ja laatikoissa. Jokihaka ja Kivistössä ovat onnistuneet houkuttelevan reseptiikan teossa. Minäkin sitten kannoin korteni kekoon quesadillojen muodossa.


Härkäpapu- quesadillat 
4 isoa tai 6 pientä

1 rkl öljyä
1 tl jeeraa
1 tl jauhettua korianteria
1/2-1 tl savupaprikajauhetta, mietoa tai tulista
1 sipuli pilkottuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2,5 dl Verso härkäpapurouhetta
4 dl kuumaa vettä
1/2 tl suolaa/maun mukaan

8 vehnätortillaa ta 12 maissitortillaa
korianteria  ainakin 1/2 ruukkua
200g lempijuustoraastettasi

Kuumenna öljy pannulla ja miedolla lämmöllä, lisää mausteet ensin minuutiksi, sitten kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää härkäpapurouhe ja vesi ja anna kiehua pienellä tulella kokoon. Tarkista ja lisää suola.

Jos teet quesadillat maissitortilloista (löytyy useimmiten muuten gluteeniton osastolta), mitä suosittelen maun vuoksi, esilämmittele tortillat pinona pannulla (päällekkäin siis) vähän vaihtelemalla ulommaisten ja sisimmäisten paikkoja. Pehmeitä vehnätortilloja ei tarvitse. 

Ota tortilla, aseta kuivalle pannulle, ripottele päälle juustoraaste, sitten levitä härkäpapurouhekastike ja silputtua korianteria. Vielä hiukan juustoa, toinen tortilla päälle ja paista kuumaksi molemmin puolin. Tortilla saa hiukan täplittyä tummemmaksi. Leikkaa valmiit 4 osaan ja tarjoille lemppari guacamolesi kanssa tai punaisen salsan ja ranskankerman. Tai kaikkien ylläolevien. 

Minulla oli paistossa käytössä valurautainen parilapaistinpannu, joka kärvensi maissitortilloihin ihanan maistuvat raidat. Todellakin pieni +ero normipannuun, mutta ei pelkästään ulkonäöllisesti vaan tortillaan tuli ihanan paahdetun maissin maku. Mulla oli jääkaapissa myös chorizoa (kesto-versio), enkä voinut vastustaa lisäämästä sitä osaan tortilloista. Lyön kyllä vetoa, että normi lihansyöjä ei vierasta näitä vegeversioitakaan. Koska ei siitä kannata tehdä numeroa. Hyvä on aina hyvää.


Verso Härkäpapu rouheseos saatu näytteenä.

torstai 6. helmikuuta 2014

Kanaa, mustapapuja, lehtikaalta...




... Jos kaiken vielä  silaa maustetuilla ruokakermoilla, niin johan on jollei maistu. Ihan samaan pataan en kaikkea pistänyt vaan muokkasin kaksi erilaista arkiruuaksi sopivaa näppärää reseptiä. Olen mukana Blogiringin kampanjassa, jossa liuta blogaaneja testailia uusittuja Valio Crea Ruokakermoja. Tutut maut Kippari Kallesta Aurajuustoon löytyvät edelleen, mutta nyt aikas kätevässä kierrekorkillisessa pakkauksessa.

Tämä blogaani lähti tietenkin kehittelemään jotakin maistuvaa meksikolaistyyppistä. Koska on nopeasta arkiruuasta kyse, otetaan käyttöön lemppari valmissalsasi ja maissitortillat ja kypsä kananliha, vaikkapa grillibroilerista.

Kana-mustapapu enchiladas

2 kananrinnan verran kypsää broileria revittynä pieneksi
12 pientä maissitortillaa 
1 tlk lempparisalsaasi
1tlk Valio Crea Kolme sipulia ruokakermaa
1 tlk valutettuja käyttövalmiita mustapapuja
150g juustoraastetta
nippu korianteria

Lämmitä tortillat ensin paistinpannussa pehmeiksi. Kaada salsakastike laakeaan kulhoon ja dippaa jokainen tortilla siinä ennen kuumentamista. Lisää tortilla kerrallaan pannulle aina edellisen päälle muutaman tortillan erinä ja käännä pinoa aina välillä. Näin useampi tortilla lämpenee kerralla.

Jaa jokaiselle tortillalle noin ruokalusikallinen kanaa, mustapapuja ja justoraastetta. Kääräise rullalle ja aseta uunivuokaan sauma alaspäin. 

Sekoita Valio Crea Kolme sipulia ruokakermaan jäljelle jäänyt tomaattisalsa ja juustoraaste ja kaada seos vuokaan tortillakääröjen päälle.

Paista uunissa 200 asteessa n.15 minuuttia. Levitä päälle runsaasti korianteriasilppua. Tarjoa raikkaan salaatin, tomaatin, limelohkojen ja ranskankerman kera.



Hurjinta koko projektissa oli siirtyminen Instagram aikaan. Minulle se tapahtui nyt kertarysäyksellä kun edellinen puhelimeni sanoi sopimuksensa irti ja uusi avasi ovet ihmeelliseen some-mobiilimaailmaan. 

Mutta nuan vaan, synnytin ensimmäiset kaksi Instagram videotani.








Hurjasti C-vitamiinia, reippaasti rautaa, karoteenia, proteiinia; lehtikaalista löytyy. Se, jos mikä on uusi musta eiku versio pinaattikeitosta, jonka maustaa Valio Crea ruokakermojen uutuusmaku Kolme Yrttiä.

Kermainen lehtikaalikeitto

1 sipuli pilkottuna
5-6 lehtikaalin lehteä ruodittuna
1 tlk Valio Crea Kolme yrttiä ruokakermaa
1l vettä
2 rkl Valio voita
suolaa, pippuria

Lämmitä kattilan pohjalla voi ja kuullottele sipulia miedolla lämmöllä pari minuttia. Lisää lehtikaali ja jatka pehmittelyä. Parin minuutin kuluttua voit lisätä mukaan veden ja antaa kiehua hiljoilleen n. 15 minuuttia. 

Soseuta lehtikaali sauvasekottimella ja lisää sen jälkeen Valio Crea Kolme Yrttiä ruokakerma. Kuumenna ja tarkista vielä suola ja pippuri.

Tarjoilin keiton paahdetun ruisleipäpalan päälle asetulle uppomunalle (uppomunan keitto-ohje täällä). Siihen passaa hyvin tietenkin myös tavallinen keitetty muna.



Lisää ihania reseptejä löytyy Valio Crea sivuilta. Ihan vaan vinkkinä, jos tänään sattuu olemaan, mä-en-keksi-mitä-laitan-ruuaksi-päivä. 

Tai eihän sulla voi olla, jos luet tätä. Enää.




Yhteistyössä Valio Crea