About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste hedelmät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hedelmät. Näytä kaikki tekstit

torstai 25. helmikuuta 2021

SYÖKÄÄ KALAA!

 

Syökää kalaa ja sitten ensimmäinen kuva on leivästä?
No, se on tietenkin täytetty kalaleipä. Ja kiva kuva. Kalaleivän täytteessä on käytetty Luonnonkala-säilykettä, joka on suomalainen tonnikalan korvaaja, samalla hyllyllä myynnissä, samankokoisessa säilykepurkissa. Kalasäilyke on valmistettu suomalaisesta luonnonkalasta (lahna, säyne, pasuri), ilman säilöntäaineita. Kotimaisen luonnonkalan/villikalan syönti on aivan mahtava ekoteko, koska kalan kasvattamiseen ei kulu energiaa ja niiden pyydystys-, käsittely- ja kuljetuskustannukset ja samalla myös hiilijalanjäki jäävät tuontikalaa pienemmiksi.

Me kaikki tiedämme, että kalaa tulisi syödä ainakin 2 x viikossa jo terveytemme kannalta. Kotimaisen kalan (villikala tai Itämeren rehulla kasvatettu) syönti on myös ympäristö- ja ilmastoteko, se kun on lähes ainut keino puhdistaa Itämeri rehevöittävistä ravinteista.

Tänään ilmestyneellä torstain ruoka-aukeamalla (Lännen Median sis. julkaisevat sanomalehdet) jaan muutamia herkkureseptejä inspiraatioksi. Tässä pientä teaseria.

Onnellisia kalastajan läheiset, me muut käydään kalatiskillä!

Ja kerran vielä, Grillattu luonnonkalaleipä:



Mähän oon hiukan (lue "täysin") lääpälläni silakkaan. Kokonaisia, itse perattuja silakoita pannulla paistettuna ei voita mikään.

Jos haluaa vaihtelua niin kokeilkaa Silakka- ja juurespeltiä. Siinä maistuu perunan lisäksi paahdettu palsternakka ja juuripesilja ja juustoiset silakkapihvit.



Itse rakastuin  eritoten tähän Savukalajuuresvuokaan.. Se on helppotekoinen ja tuo pinnalla oleva rouhea juuresmuusi oli mahtavan makuista. Mukulasellerin ja porkkanan lisäksi siinä on kukkakaalia ja vuohenjuustoa. Olipa mahtavan makuista savukalan kera! Näiden kalareseptien yhteinen nimittäjä on myös runsas kasvisten käyttö. Tekee sulle vaan hyvää!


Useammin voisi laittaa itsekin ihan kokonaista kalaa. Tulee hyvää, eikä sen laitto ja maustaminen ole vaikeaa, eikä syöminenkään. Ensin pintapuoli, nostetaan ruoto pois ja sitten alapuoli. Aika hyvin jää ruodottomaksi. Uunisiika sai kaverikseen uuniin ruusukaalisipsit.


Extrajutun aiheeksi otin kiivihedelmän. Se on niin herkullisen värinen ja oikeasti pursuaa energiaa ja hyvää oloa. Yks hedelmä (tai tämähän on oikeasti marja) riittää tyydyttämään päivän C-vitamiinitarpeen.


Ihan vahingossa valmistin vegaanisen Kiivi-chiavanukkaan. Kun illalla pistää jääkaappiin, niin aamu alkaa hyvin tätä lusikoidessa.

Ja sitten mun lemppari. Tämä Kiivi-passionrahkakin sopii sekä aamuun, että jälkkäriksi, meillä tällainen maistui (ihanalta!) myös treenin jälkeen. 

Ja tuli niin nätti, että ihan itteäkin ihmetytti.

Jos ei itte tai suku asu lehtien levikkialueella, niin poiketkaa kirjastossa tai R-kioskilla. Jos tuli reseptinnälkä!



torstai 23. huhtikuuta 2020

RAIKKAAN HEDELMÄISET JÄLKIRUUAT


Kesä on vasta ihana lupaus, mutta kesäiset tunnelmat saa tuotua kotikeittiöön käyttämällä nyt sesongissa olevia hedelmiä. Passionhedelmä, ananas, mango, sitruuna elävät juuri nyt parasta kauttaan ja vaikka ne tuontihedelmiä ovatkin, niiden vitamiineista ja raikkaudesta on oikea aika nauttia juuri nyt, ennenkuin saapuu kesä ja sen myötä ihanat raparperi, mansikka, mustikka, vadelma... 


Ja nyt, ehkä enemmän kuin koskaan, sallittakkoon pieni hemmottelu myös ruokapöydässä. Ethän ole unohtanut jälkiruokia? Makea lopetus aterialle tuo hyvän maun suuhun, muutenkin kuin kirjaimellisesti.


Jos maltat kurkistaa tänään sanomalehtiin, joiden teemasisällöstä vastaa Lännen Media, löydät viisi ihanaa jälkiruokareseptiäni kauden hedelmistä. 

Passionhedelmällä maustetun Mangobowlin (ensimmäinen kuva) surautat kokoon pikavauhtia ja se kuuluukin valmistaa vasta juuri ennen syöntiä, koska se sisältää myös jäätelöä.

Uunipäärynät (toinen kuva)on taas vähän kuin siirtyma-ajan jälkiruoka. Vielä viimeiset makeaksi uunissa paahtuneet herkut ennen kesän värikkäämpää iloittelua.

Ananas-banaanipannukakut tuossa yllä ovat taas sen verran tuhtia tavaraa, että ovat paikallaan keittoruuan jälkkäriksi tai vaikkapa erikoisaamiaiseksi. Makuyhdistelmä on aivan ihastuttava.


Aasialainen herkku on Sticky Rice & Mango, jossa tahmea riisi valmistetaan kookosmaidon kanssa ja annosta raikastaa tuore mango. Jälkiruoka - ainakin Suomiversioni, jossa ei keitellä erikseen kookosmaitoa ja höyrytellä riisiä - on todella helppo valmistaa. Tämän jälkiruuan valitsen, jos pääruuassa on tulisuutta. 


Piña Colada kerrosrahka on lempiversioni näistä purkkiin tai lasiin koottavista jälkiruuista, jotka ovat aina sekä herkkuja, houkuttelevan näköisiä ja niin helppoja valmistaa. Mielikuvitus ja rohkeus kulkekoon kanssasi kokeillessasi erilaisia makuyhdistelmiä.

Ja mun sanoma oli? 

Älä unohda jälkiruokaa!


torstai 30. tammikuuta 2020

LÄMMIN KEITTO JA SÄMPYLÄ. JA VERIAPPELSIINI



Pakko aloittaa veriappelsiinilla. Se on nimittäin lyhyen sesonkinsa ajan suosikki sitrukseni, mehevän mehuisa, raikas ja sopivan makea. Älä pelästy, jos ei avaamasi appelsiini olekaan punainen, vaihtelu yksittäisissä hedelmissä on suuri, värin saavat aikaa välimeren kylmät yöt tähän aikaan vuodesta. Jos olen oikein ymmärtänyt, värin muodostus jatkuu säilytyksessä, jääkaappi on siis oikea paikka veriappelsiinille.

Parasta mielestäni itse mehuksi puristettuna. Ihanaa salaateissa, risotoissa, jälkiruuissa.

Veriappelsiinista tulee myös maailmasta parhain aamiaishillo. TODELLA hyvä.



Just näitä pirteitä hetkiä ottaa mielellään vastaan talvisena päivänä. Pimein aika on kyllä selvästi taittunut, varsinkin kun meilläkin on ollut jo viikon kauniin valkoinen lumipeite ja lisää satelee.

Talvipäivän piristys, lämmitys ja lohtu on myös vastaleivottu sämpylä kaverinaan kevyt, kuuma keitto. Niiden resepteihin voit veriappelsiinihillon lisäksi tutustua tänään  Lännen Median tuottamaa sisältöä julkaisevissa maakuntalehdissä. Täällä Pohjanmaalla päivä on historiallinen; tänään ilmestyy ensimmäinen Ilkka-Pohjalainen, kahden perinteikkään ja vahvan maakuntalehden yhteensulautuma. Ajat muuttuvat. 

Onneksi sämpylät ja keitot pysyy.
Sämpylöihin löytyy kaksi reseptiä, piimäpohjainen vehnäsämpylä, jossa on rapea kuori ja  ilmava sisus. 
Toisen satsin leivoin tomaattimurskaan ja lisäsin eri jauhoja ja auringonkukansiemeniä. Vahvoja makupommeja, mutta ihanan pehmeitä. Olen oppinut, että parhaimmat ja pehmeimmät sämpylät saan niin löysästä taikinasta, että helpoin on vain leikata paloja taikinasta pellille ja unohtaa pyörittely.



Suomen lahja kulinarismin maailmalle voisi aivan hyvin olla meidän arkikeittorepertuaarimme. Meillä on todella suuri määrä pääruuaksi kelpaavia keittoja, joista valita (liha-, lohi-, nakki-, makkara- jauheliha-, pinaatti-, kesä-, kasviskeitto...).

Tänään etsiskelin, jotain vähän erilaista omien perinteisten suosikkien lisäksi. Juustoinen perunakeitto hellii perunoita ja makunystyröitä hyvän kasvispohjan ansiosta.



Vihervoimakeittoon taas lisätään kaikki kaupasta ja kaapista löytyvä vihreä ja sitten vaan nautitaan kaikista antioksidanteista ja antosyaaneista ja mitä niitä nyt onkaan, kun ne vaan kohisten virtaavat kehoon buustaamaan lisäenergiaa. Kuvan keitto voisi olla vihreämpää, ellei kokki kolmonen olisi jättänyt sitä muhimaan hellalla liian kauaksi aikaa.


Paahdettu paprikakeitto on aivan omaa luokkaansa makujen intensiivisyydessä. Siihen kun lisää vielä sattumiksi paketin ravioleja (tai tortellineja), ja sen tuoreen sämpylän niin pakko on taas peukuttaa.


Innostukaa keitoista, nautiskelkaa veriappelsiineista kaikella lailla ja purkakaa stressi sämpylätaikinan käsittelyyn (sori, näitä kahta sämpylätaikinaa ei tarvitse kyllä hirveästi vaivata).

Nautitaan talvesta! Heitän lumipallolla sitä, joka ensimmäisenä alkaa valittaa lumitöistä.


perjantai 3. tammikuuta 2020

DOMINIKAANILAINEN AAMIAINEN


Dominikaanilainen aamiainen, Mangú con los tres golpes, on dominikaanilainen erikoisuus, jota on pitänyt tehdä Natasiskon kanssa ikuisuus, ja vihdoin se päivä koitti vuosikymmenen vaihtuessa. Natasiskoni on ollut aikoinaan ensimmäisiä Dominikaanisessa tasavallassa olleita suomalaisia vaihto-oppilaita ja itse olin jo sitäkin aiemmin, joskus ysärin alussa, heti matkalla kun ensimmäisiä turistimatkoja maahan tehtiin. 

Mangú on plantaaneista elikkä keittobanaaneista tehtyä tuhtia ja ravintorikasta muusia, jonka pinnalle laitetaan etikassa marinoitua ja paistettua punasipulia. Muut sankarit lautasella, eli nuo tres golpes (tres golpes tarkoittaa kolmea osumaa/iskua) ovat paistettu kananmuna, paistettu juusto, queso frito, ja paistettu salamin tyyppinen makkara, salami frito. Usein lautaselta löytyy myös avokadoa.

Minä ittehän olen suuri aamiaisenrakastaja (ja siksi sympatioin aina suurta aamiaiskansakuntaa, Meksikoa). Itse asiassa dominikaanilaiset eivät sitä ole lainkaan. Useimmiten aamiainen kuitatataan kahvikupposella tai lasillisella mehua ja lounas on  päivän tärkein ateria.

Mutta sitten heillä on tämä erittäin spesiaali aamiainen, jota tehdään vaikka viikonloppuna. Ja vaikka nimi onkin aamiainen, kyllä tuhdin annoksen voi syödä myös lounaaksi tai iltapalaksi. Tämä on todellinen lohturuoka-annos Dominikaanisesta tasavallasta.


Usein kun lähdetään tavoittelemaan mahdollisimman autenttista ruokakokemusta kaukomaiden ruuista, törmää raaka-aineongelmaan (vaikka tässä suhteessa asiat ovat parantuneet huimasti). Kananmunat ja sipuli, kuten ei myöskään plantaani tuota enää ongelmia, mutta sen sijaan juustoa ja makkaraa pohdimme pitkään. Juusto on paistojuustoa, jotakin fetan ja halloumin väliltä ja päädyimme käyttämään Valion grillijuustoa. Dominikaanilainen salami tuotti vielä enemmän ongelmia, siskoni kuvaili sen olevan vaalea, pienen rasvatäplän pilkuttama miedosti maustettu makkara, ei sellaista tummaa salamin kaltaista, kooltaankin hiukan salamia pienempi. Ehdotin siskolleni balkaninmakkaraa, jota päädyimme ostamaan pikkutangon ja  ylimmän makutuomarin eli Natasiskon mukaan meidän valinnat menivät hyvin lähelle aitoa kokemusta.

Sillä munallakin on aivan oma paistotekniikka. runsas kuuma öljy pannulla, johon muna rikotaan, pannua kallistetaan ja nopealla ranneliikkeellä lusikoidaan kuumaa öljyä munan pintaan joka puolelta. Öljy valuu pois ja mennessään kypsentää pinnan. Tällä tekniikalla munan paisto on todella nopeaa, keltuainen jää ihanan pehmeäksi, eikä alapuolikaan ehdi käristyä. Kuvan keltuainen ei juuri siksi hehku mielettömän keltaisena, öljy ja sen mukana räiskyvä valkuainen muodostaa tuollaisen pienen harson siihen pinnalle.

Minä en ollut aiemmin siis syönyt tätä aamiaista ja olin hiukan epävarma tykkäisinkö Mangústa. No se on aivan mielettömän hyvää ja tämän aamiaisen ehdoton keskipiste. Sitä on siis tarkoituskin syödä eniten. Sen maku muistuttaa yllättävän paljon perunaa, ja etikkainen sipuli kruunaa sen täydellisesti.

Tästä tuli varmasti aamiainen, jota tehdään ennakkoluulottomille yövieraille meillä vastedes!


Mangú con los tres golpes
Dominikaanilainen aamiainen
4:lle
4-6  vihreää eli raakaa plantaania
1 punasipuli
2 dl valkoviinietikkaa
200 g  grillijuustoa
1/2 pikkutanko balkaninmakkaraa
 4(8) munaa
suolaa
voi
neutraali öljy 
2 avokadoa lohkoina

Kuori plantaanit (ohje täällä) ja pilko jokainen neljään osaan. Keitä kuten perunat, suolalla maustetussa vedessä kypsiksi, n 30 min. Nosta plantaanit vedestä, mutta säästä keitinvesi. Survo plantaanit muusiksivoin kanssa (50 g tai kuinka paljon laittaisit perunamuusiin) ja lisää keitinvettä, niin että saat kiinteää, muttei kuivaa muusia. Muusi saa olla rustiikin kokkareista. Mausta suolalla.

Plantaanien kiehuessa viipaloi punasipuli, ripottele niiden pinnalle suolaa ja laita ne marinoitumaan etikkaan.

Viipaloi juusto paksuiksi siivuiksi ja paista runsaassa öljyssä molemmin puolin kullanruskeiksi. Nosta valumaan talouspaperille.

Viipaloi balkaninmakkara n. 1/2 cm siivuiksi. Kuumenna lusikallinen öljyä pannulla ja paista kauniin värisiksi. Nosta sivuun. 
Laita pannulle taas luskiallinen öljyä ja paista miedolla lämmöllä sipulit etikoineen pehmeiksi.

Paista kananmunat niin, että pannulla reilusti öljyä, riko muna, kallista pannua ja luskoi nopeasti koko ajan kuumaa öljyä munan valkuaisen pinnalle. Kun valkuainen on hyytynyt, mikä tapahtuu nopeasti, nosta muna pannulta.

Koko annokset laittamalla reilusti mangúa lautaselle ja pinnalle punasipulia, viereen juusto, makkara ja muna(t) sekä avokadosiivut.

Ihana aamiainen! Ja taatusti erilainen!

Aamiaisen innoittamana siskon kanssa juteltiin pitkät pätkät kuinka maailma muuttuu. Siskoni oli siis aikanaan varmasti ainut vaaleaihoinen ihminen La Vegan kaupungissa ja kauppiasperheen elämä oli melko vaatimatonta, kuumaa suihkuvettä tuli harvoin ja ruuaksi oli riisiä ja papuja tai juhlapäivänä saattoi olla papuja ja riisiä. Elämä menee eteenpäin ja nykyään tuon perheen lapset elävät hulppeissa condoissa, taitaa olla jokunen asunto USAN:kin puolella. Natasisko on kyläillyt useampaan otteeseen, viimeksi heillä oli luokkakokous (kylläkin Floridassa) ja sanoo, että ei usko, että perhe edes muistaa tässä yltäkylläisyydessä, kuinka köyhää heillä aikanaan oli. Mutta sitähän ei silloinkaan surtu, dominikaanilainen elämänasenne on iloa, tanssia ja naurua.

Itse kaivoin valokuva- albumin esiin ja naureskelin ysärikuville. Onneksi tuli puettua tropiikkiin päälle nilkkasukat ja umpikengät!


Matkaseurana oli  jo tuolloin se samainen IsoHoo, joka edelleen asuu tässä saman katon alla.

Bikinikuvat eivät ole ihan sitä ominta ittiäni, mutta eihän mua tästä kukaan tunnista, niin anti mennä. Onhan sitä välillä kiva muistella nuoruutta. 


torstai 19. syyskuuta 2019

ISTUTA VIELÄ SE OMENAPUU



Mulla on on ollut oikein hyvä omenavuosi. Etupihalle istutetut omenapuut ovat molemmat tuottaneet ennätyssadon. Jaa mitä lajikkeita? No punainen ja varhaisempi sekä vihreämpi hapokas ja myöhäisempi... ( jos ihminen ei saa merkattua pakasteitaan asiaankuuluvasti, häneltä tuskin onnistuu puutarhankasvienkaan merkkaus, mikä täteen tulkoon toteen näytetyksi). Hämärästi muistelen, että vihreämpi saattaisi olla antonovka, mutta punainen on liian varhainen kai punakaneliksi. 

Kännykästä sattuu löytymään nyt kuva ainoastaan punaisesta puusta, satonsa huippuhetkellä, olisko elokuun alussa. Vieressä on vihreä puu, puolta isompi, jonka oksat kaartuvat jo tavoittamattomiin, siinä puussa on vielä ylhäällä pari kopallista omenoita.



Olen ihan itseoppineesti hoitanut puitani, suojannut korkeilla (huom! pitää olla, muuten viimeistään kevään kantohangilla yltää jyrsivä hammas) verkoilla ystäviltämme jäniksiltä talven ajaksi ja yrittänyt muistaa tehdä kevään varhaiset leikkaukset ennen juhannusta.  Yhteen aikaan puihini iski parin vuoden ajan muumiotauti, olin jo aivan suruissani, että mikä nyt neuvoksi. Ohjeen mukaisesti hävitin maahanpudonneet muumio-omenat sekajätteeseen (ei kompostointiin) ja luin sitten, että liian tiivis latvusto edesauttaa  taudin muhimista. Toissa keväänä vanhempieni avustuksella leikkasin molempia puita todella radikaalisti. Vihreä teki viime vuonna hedelmää, punainen ehkä kolme, mutta terveitä olivat.

Ja tänä vuonna tuli siis valtavasti. Ensi keväänä pitää muistaa taas leikata isoilla saksilla, tänä keväänä taisi unohtua. 

Koska omenia näytti tulevan valtavasti, otin elämäni ensimmäisen kerran yhteyttä läheiseen mehuasemaan Ylistarossa, sovin ajan ja IsoHoo kyytitsi omenat mehustamoon ja toi puolentoista tunnin kuluttua takaisin. Mehua tuli 59l, 3 litran hanallisiin pusseihin pakattuna ja pastoroituna. Mehu siis säilyy myös huoneenlämmössä jonkin aikaa, mulla on nyt vielä onnellisemnin varastossa ylimääräinen jääkaappi, jonne mehu mahtui hyvin. Toki mehun voi myös pakastaa (mutta minne laittaa sitten hirvenlihat?) . Mehunteon kustannuksiksi tuli 1,50€/l mitä en pidä ollenkaan pahana omien omenoiden mehusta.

Aikaisimpina vuosina äitini on keittänyt mehumaijalla mulle pakastettavaa mehua. Punaherukka-omena yhdistelmä on aivan superhyvä-perus-lantrattava-mehu, mutta tuo pakastettu tuoremehu  maijalla kadottaa jotenkin osan hapokkuudesta varmaankin kuumennusprosessin ansiosta, eikä sille ole oikein ollut juojia. Asemalla tuorepuristettu mehu taas on älyttömän fressiä ja raikasta, sopivalla hapokkuudella ja koko perheen suosikki.

Mehun väri riippuu mm. omenien kypsyydestä ja itseasiassa puristamolle omenat kannattaa viedä mieluummin hiukan raakoina kuin ylikypsinä. Meidän punaiset vietiin kyllä viime hetkellä, alkoivat jo putoilla solkenaan puustakin, mutta onneksi oli sekaan laittaa saman verran vihreää. Mehun väri on siis kyllä erittäin cloudy, eli aika läpinäkymättömän vaaleanruskea, mutta maku pirtsakka. Mehu sisältää luontaisesti paljon sokeria, ja on siis kaloripitoista, että sitä ei aivan janojuomana kannata litkiä, meillä se onkin käytössä ihana aamiaistuoremehuna tyyliin lasi per päivä. Saksalaisittain kannattaa tehdä myös Apfelschorlea, eli lantrata mehua 1:1 vissyvedellä. On ollut muuten mun lempparijuomaa ihan lapsesta asti. Sveitsissä asuttaessa keittiössä oli aina kori molempia, muistan erityisesti vihreän, pitkäkaulaisen omenamehupullon.

Juttelin Saksassa asuvan ystäväni kanssa tästä omppushowsta ja taas tuli yksi Suomen hyvä puoli esiin: saat mukaasi omien omenoittesi mehun. Saksassa omenat punnitaan ja saat sitten vastaavan määrän mehua, mutta omenat voivat olla kenen tahansa. Ja kuka tietää sitten missä ne ovat kasvaneet/tai onko niitä suojattu esim. tuholaisilta. Omansa tietää.



Meinasin ilahduttaa teitä myös reseptillä, mutta jätetäänkö huomiseen, kun juttua tuli jo näinkin paljon.

Summa Summarum:

1. Suojaa omenapuiden rungot talveksi korkeilla verkoilla ja tarpeeksi isolla kehällä.

2. Leikkaa reilusti kun lumet alkavat sulaa. Kaikki runkoon päin sojottavat oksat tai ylöspäin kurkottavat kilpalatvat

3. Käytä sato. Tee sosetta, hilloa, piirakoita, omenajälkkäreitä, salaatteja, kuivata, pakasta, syö sellaisenaan....

4. Vie tuoremehuasemalle. Saat maailman parasta mehua.

5. Ilahduta lähimmäistä. Laita tontin laitaan, kävelijöiden ja polkupyöräilijöiden riemuksi kopallinen omania ja kylkeen kyltti, saa ottaa. tai mikäli sulla on aivan hillittömästi omenia, jätä puiden alle tikkaat ja lyö maahan iso kyltti Tarvitsetko omenia, Saa kerätä isommankin määrän. Viestiä voi tehostaa jakamalla sen kavereille facessa. Olen itse kerran, ennen omenapuita, ilahtunut suuresti saadessani käydä noukkimassa ison määrän omenia tuntemattomasta puutarhasta. Toki tämä vie omppuvarkailta kaiken ilon....

6. Istuta vielä se omenapuu. Kaikista oikeista syistä. Ihanaa on myös se, että nykyään ei ensimmäistä satoa tarvitse odottaa kymmeniä vuosia, vaan omenat tuottavat hedelmää jo muutaman vuoden kuluttua. Koskaan ei ole liian myöhäistä!



torstai 22. maaliskuuta 2018

SEMIFREDDO PÄÄSIÄISEKSI


Kaupallinen yhteistyö K-Ruuan kanssa

Ihanaa, pääsiäinen on kohta täällä. Se on yksi ihanimpia pyhiä vuodessa, on monta päivää aikaa kokkailla ja kokoontua yhteisen pöydän ääreen perheen ja ystävien kesken. Pääsiäisenä en millään malta lähteä lomallekaan pois kotoa, ainakaan vielä kun lapset ovat pieniä. Eihän se ole pääsiäinen eikä mikään jos ei pääse trullittelemaan ja nauttimaan lankalauantain pääsiäisvalakioista.
Makiaa siis riittää pääsiäisenä kun pikkutrullit palaavat kierrokseltaan pannut täynnä hyväskää. Jälkiruokien osalta pääsiäinen on aivan erityinen, on mämmiä, on pashaa ja jotenkin pääsiäisen henkeen tuntuu sopivan kaikki sitruunainen, kaikki rahkainen...



Mutta ainahan sitä pitää kokeilla jotakin uutta. Ei nyt uutta-uutta sillä semifreddohan on varsinainen jälkkäriklassikko, mutta uutta mun pääsiäiseen. Tähän semifreddoon kyllä sopii pääsiäisjälkkärin leima. Ihananasti kelta-valkoinen semifreddo on kuin jäätelöä, mutta ei silti kumminkaan, se on paljon kevyempää ja kuohkeampaa, ilmavampaa. Semifreddo tarkoittaa puoliksi jäätynyttä ja sellainen tämä juuri on. Se ei pakastimessakaan jäädy jäätelönkivenkovaksi vaan on aina unelmapehmeää lusikoitavaa.



Semifreddo tehdään kaikkien taiteen sääntöjen mukaan vaahdotetusta kermasta, zabaglione-kastikkeesta (sokeri ja keltuaiset vatkataan vesihauteessa) ja marengiksi vaahdotetuista valkuaisista. Kaikkien äitien reseptien sääntöjen mukaan ei tietenkään niin.

Pikkasen oion. Mutta fiksusti. Vaikka tarvitaan kolme kulhoa, ei vatkaimia tarvitse välillä pestä kun noudatat vatkausjärjestystä.


Alkukimmoke tuli näistä Pirkan sokeroimattomista 100% hedelmää sisältävistä soseista, joista pyydettiin reseptiä. Semifreddoon meni tällä kertaa aprikoosisose, mangososeesta olisi tullut vieläkin raikkaamman värinen, mutta puusilmänä kaadoin väärästä purkista. Hyvää oli aprikoosisosekin, se sopisi ihanasti myös suklaiseen semifreddoon. 

Valitse oma suosikkisi, valmiit soseet ovat sileitä eivätkä tosissaan sisällä mitään lisättyä sokeria. Helppokäyttöistä tavaraa lisätä jugurttiin, viiliin, puuroon, smoothieen. Käytä juustokakuissa ja täytekakkujen täytteenä kermarahkaseoksen maustajana. Vispipuurotkin noista tulee ihanasti.



Mutta nyt semifreddot pakkaseen:

Hedelmäinen semifreddo
valmistusaika 15 min + jäädytys
6:lle

4 kananmuneria
5 dl kuohukeaa eroteltuna keltuaisiin ja valkuaisiin
1/2 tl suolaa
2 dl tomusokrmaa
1-2 dl Pirkka mango-, aprikoosi- tai päärynäsosetta 


pinnalle Pirkka kinuskikastiketta

Vuoraa alumiininen, n 1,5 l vetoinen pitkä leipävuoka tuorekelmulla.
Laita ensimmäiseen vuokaan valkuaiset, toiseen keltuaiset ja sokeri ja kolmanteen kerma.

Vatkaa ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää suola vatkaamisen loppuvaiheessa.

Jatka kakkoskulhoon ja vatkaa sokeri ja keltuaiset vaaleaksi täyteläiseksi vaahdoksi.

Vaahdota lopuksi kerma. Kun vaahdotat aineet tässä järjestyksessä, ei vatkaimia tarvitse välillä pestä (varsinainen niksipirkka täällä).

Sekoita kerma ja keltuaisvaahto keskenään ja kääntele lopuksi valkuaisvaahto varovasti joukkoon.

Valuta vuoan pohjalle hedelmäsosetta. Jos pidät vuokaa hiukan kallellaan saat semifreddon toisen nurkan kivasti keltaiseksi. Lusikoi päälle semifreddoa 1/3 vuoan tilavuudesta, sitten taas valutat hedelmäsosetta, taas semifreddoa jne kerroksittain vuoka täyteen. Valuta hedelmäsose nauhana sinne tänne niin saat kivemman efektin.

Peitä vuoka tuorekelmulla ja laita pakkaseen vähintään 3 tunniksi. 
Kumoa valmis semifreddo tarjoilulautaselle ja tarjoa kokonaisena tai valmiiksi viipaloituna. Viimeistele halutessasi kinuskikastikkeella, hedelmillä, marjoilla, kukilla tai pähkinöillä.

Tai ihan vaan lusikoilla.

K-ruokasivuilla on juuri nyt aiheena pääsiäinen, kannattaa käydä kurkkaamassa parhaat pääsiäismenuut, jälkkärit ja koristeluvinkit.

Ai niin vielä, jollei sinulla ole pitkänomaista leipävuokaa, niin samalta se maistuu muissakin astioissa valmistettuna.



Kaupallinen yhteistyö K-Ruuan kanssa

torstai 11. tammikuuta 2018

JAFFAT TULLOO!


...ja jaffojen vanavedessä kaikki muutkin sitrukset: greipit, veriappelsiinit ja -greipit, mandariinit, klementiinit, satsumat ja pomelot. Myös sitruunat ja limet houkuttelevat painavan mehukkaina. Se on sesonki nyt! Sesonki  tarkoittaa, että ne ovat parhaimmillaan ja edullisimmillaan, mikä on aina vähän lottovoittoyhtälö, mutta tässä asiassa pitää paikkansa.

Nyt kuuluu sitruksia vähän hamstratakin. Osta iso pussi luomulaatua ja pane tulemaan suolaan säilöttyjä sitruunoita (tai tee limecurdia), se on herkku joka ylevöittää maullaan minkä tahansa ruuan. Sain Tanskassa kerran maistaa useamman vuoden oleentuneita sitruunoita. Herkku oli Chefin aarre ja sitä annosteltiin maistettavaksi hammastikun kärjellä. 

Säilötyistä sitruunoista tulette kuulemaan epäilemättä enemmänkin kun saan batchini valmiiksi. Kannattaa laittaa siis oma tulemaan, että on sitten mitä käyttää.

Tässä ollaan aika klassisella linjalla. Sitruunapasta on supemaukas ja superin helppo. Kokeile myös sitruunarisottoa. Sekin vie kielen (ja nälän ja sydänsurut ja jalat alta

Sain vapaat kädet etsiä aiheen vuoden alun Lännen Median ruokasivustolle, eikä sitrustusten kanssa tarvinnut empiä yhtään. Nämä esittelemäni reseptit ovat ilmestyneet tänään ainakin Turun Sanomissa, Kalevassa, Aamulehdessä ja Hämeen Sanomissa.  

Oli muuten hauska, että kun etsin (viittä vaille deadline tietenkin) kuvattavaksi veriappelsiineja, olivat ne molempiin isoihin ketjuihin tulossa juuri seuraavana päivänä. Onneksi Minimanista löytyi sitten. Veriappelsiinien sesonki on nimittäin intensiivisen lyhyt, mutta ah, niin mehukas. Tiesitkö, että tuo punainen väri tuo niihin myös ekstraterveysvaikutuksia?


Aamiaiseksi siis chiavanukasta sitruksilla. Jugurtti, sitrukset ja rouhittu pellava onnistuu myös.


Kirjolohifileen pökkäsin aromatisoitumaan ja kypsymään sitruspedille. Todella maukas vaihtoehto sille sun jollekin toiselle uunilohireseptille. Vaihtelu virkistää! Ja varsinkin sitrukset virkistää!


Pomelo on mulle itselle parin vuoden takainen uusi sitrustuttavuus. Sen hedelmäliha on jotenkin jännän tuhti, vähän niinkuin omena melkein. Maku on miellyttävä, ei yhtään liikaa mitään, ei liian hapan, makea, kirpeä, mehukas (sekin on ärsyttävää kun kuorit/syöt appelsiinia ja mehu virtaa pitkin kyynärpäitä). Pomelosalaatti on taas thairuokalaji jota ilolla tuunasin vähän suomiystävällisemmäksi. Kun ei niitä kuivattuja katkarapuja niinkun  löydy ainakaan meidän marketista. Ja ken kestää, lisätköön enemmän chiliä!



Joku vuosi sitten tein jännää Nigellan klementiinikakkua, jossa klementiinit keitetään kuorineen kakun raaka-aineeksi. Siis tätähän on tehtävä tänäkin sesonkina. Herkkua oli myös tämä hiukan bruleemainen sitrustorttu, tein vain aavistuksen liian pieneen vuokaan ja pohja jäi siksi turhan paksuksi. Voit olla viisaampi ja panostaa ohueen pohjaan. Täyte erittäin mainio!

Ja meinaan kyllä raijata isot pussit sitruksia kotiin joka kauppakerralla. Olen tosi, tosi huono syömään ja kuorimaan, vai pitäiskö sanoa kuorimaan ja siksi syömään appelsiineja, mandariinit vielä menee. Tästä voisin tehdä kyllä parannuksen. Mutta voi taivas miten rakastankaan veivata aamulla, päivällä ja illalla sähkö(koska se auttaa, käsin ei taas viittis/kerkiäis)sitruspuristimella jonkun mehusekoituksen. Tuoremehupurkit saa jäädä kauppaan. Lusikoin yleensä myös sen kuitumössön puristimesta suuhuni, joten kaikki hedelmän kuidut eivät mene hukkaan. Tiedättehän keskustelun kokonainen appelsiini versus tuoremehu?

Mutta joo, sitrukset on kyllä piristävintä tähän aikaan vuodesta. Sitten on vielä se tammikuun aurinko, mutta se onkin jo toinen juttu!

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

NEKTARIINI-MOZZARELLASALAATTI


NEKTARIINI-mozzarella on mun mieleinen salaatti ja kyllä olen tehnytkin sitä moneen kertaan tänä kesänä. Se on supernopia vaan repiä kulhoon ja maku on kyllä suuta hyväilevä. Olen tarjonnut salaattia grillattujen lihojen lisäkkeenä. Juuri sopiva täydennys raikkautta ja pehmeyttä.

Muista vaan ostaa sellaista käsin revittävää pehmeää mozzarellaa, ainakin Pirkalla on hyvä ja yleisesti saatavilla. Hedelmät voi olla myös persikkaa ja yrttejä ja salaattilaatuja voi vaihdella. 

Että tartteeko tähän edes reseptiä? Laitetaan nyt suuntaa antavaa, koska tämä on niin hyvä yhdistelmä, että muistatte, että tälläistäkin voi tehdä.


NEKTARIINI-MOZZARELLASALAATTI

paria salaattilaatua
4-5 nektariinia
2 palloa mozzarellaa
tuoretta basikaa
valkoista balsamikoviinietikkaa
oliiviöljyä
suolaa 
pippuria

Revi lautasella salaatit, sitten revi/leikkaa pestyt nektariinit ja valutetut mozzarellat. päälle yrttejä ja pirskotus hyvää öljyä, balsamicoa ja hiukan öljyä ja pippuria.

Luulen, että tämä oli juuri postausten nopeusennätys, mutta nopia on salaattikin. Ja ihan pakko saada tämä pois systeemistäni tänne ennen ensilumia!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

PARASTA KEITTOBANAANISTA


Kelläpä meistä ei olisi keittiön laatikoihin hautautuneena  kuvassa olevaa työkalua. Vai? Ai ette tiedä mikä se on? Vaikka keittobanaanin siivukin siinä vähän vinkkinä?

No arvasinhan minä, että kyllä tietoa löytyy. Kuvassa on tosiaan tostonera, jonka avulla valmistetaan tietenkin (oi, kuinka kepeästi huudahdan tuon tietenkin) tostones. Tostonit ovat taas Latinalaisessa Amerikassa todella suosittuja keittobanaanista valmistettuja kahteen kertaan paistettuja banaanisipsejä, jos nyt vaikka noin aloittaisin niiden kuvailun.  Tostoneilla voi olla muitakin rakkaita nimiä eri maissa, mutta tämä lienee se yleisin. Ne ovat esimerkiksi Dominikaanisessa Tasavallassa ja Kuubassa ihan jokapäiväistä kauraa banaania lautasella. Maistuvat myös Karibialla ja vaikka Meksikossakin, kaikkialla Väli-Amerikasta Etelä-Amerikkaan. Joskus niitä tarjotaan snack tyylisesti, sellaisenaan tai ketsuppiin tai johonkin dippiin dippaillen, tai jopa juustolla, mutta kaikista yleisimmin ihan vaan suolalla maistettuna pääruuan lisukkeena. Voit ihan verrata lihaa ja perunaa - lihaa/papuja ja banaania.  

Kohta osaat tehdä myös toisen keittobanaaniruuan: Plátano Maduro Frito.

Mutta annas kun kerron:



Keittobanaani eli ruokabanaani eli plantaani on se kaupasta löytyvä suuri eksoottisen näköinen banaani. Sitä ei ole tarkoitettu raakana syötäväksi lainkaan ja riippuen sen kypsyysasteesta, siitä valmistetaan erilaisia ruokia. Kivikova ja vihreä banaani (oikealla) on juuri se, mistä valmistetaan tostonit. Ja kaikkea muutakin vähän perunan tapaan. Keskimmäistä banaania kutsutaan nimellä pinto, se on selvästi jo keltainen ja alkaa saada ruskeita pilkkuja ja ööö...siitä valmistetaan kai jotain välimallin ruokia; paistetaan ja grillataan lisukkeeksi..., mutta yleisesti ottaen ruoka valmistetaan siis joko raa'asta, jonka voi myös kuorittuna keittää paloina perunan tapaan tai kypsästä.

Kypsä plantaani on sitten jo melko ruskea tai ainakin paljon mustia pilkkuja keltaisella pohjalla, sellaisen ylikypsän kotibanaanin näköinen. Kuvan vasemmanpuoleisin banaani saisi olla vielä tummempi ollakseen kypsä. Kypsässä keittobanskussa tärkkelys on muuttunut jo makeaksi ja se on myös tavallisen banaanin kaltaisesti pehmeää. Mutta edelleen se kypsytetään. Älä laita jääkaappiin, siellä se kyllä mustuu vaan ei kypsy. Tässä siitä tehtiin paistettuja kypsiä banaaneja nimeltä Plátano Maduro Frito, joka siis suomeksi on kypsä paistettu keittobanaani (kai te nyt pysytte perässä, tämä on hiukan monimutkaista?).

No mitä ikinä sitten teetkin, niin kuoret on saatava pois ensin. Se ei mene ihan kuin tavallisen banaanin kanssa, mutta kerron kuinka se onnistuu.

Leikkaa molemmista päädyistä pienet palat pois. Plantaaneissa on tuollaiset kovat ja korkeat pitkittäiset harjut, joita myöten tavallinenkin banaani kuoriutuu suikaleiksi. Ota pikkuveitsi ja vedä viillot banaanin asti koko banaanin ympäri joka harjun pituudelta. Sen jälkeen ujuta sormi sinne väliin, tai auta alkuun ehkä veitsenkärjellä,  ja irrota aika kiinteästi banaanissa kiinni oleva jäykkä kuori pois. 

Oikein kuvasarja. Jo-oo, sä osaat!








Ja sitten vaan viipaloimaan asianmukaisesti banaanit asianomaiseen ruokaan.



Vasemmalla raakaa keittobanaania tostoneja varten, oikealla sitten kypsempää versiota.

Lopputulos väärinpäin näyttää siis tältä:



Meillä näitä syötiin Kuubalaisella aterialla ja molemmat aivan pääruualla. Nämä ovat myös helppotekoisia, vähän ehkä öljyn kanssa lotraamista.


TOSTONES
raakoja keittobanaaneja
neutraalia paistoöljyä
suolaa

Kuori keittobanaanit. Leikkaa banaanit n. 2,5 cm paksuisiksi paloiksia. Kuumenna pannulla tai kattilassa tarpeeksi öljyä friteerausta varten (2cm) ja paista banaaneja molemmin puolilta 2-3 min (per puoli). Nosta reikäkauhalle talouspaperin päälle, jotta ylimääräiset rasvat valuvat pois.

Nyt on aika ottaa esille tostonera. Painele banaaninpalat sillä yksitellen litteiksi kiekoiksi. Ja jos nyt sattuu, että naapurin kuubalainen salsaopettaja on hakenut koti-ikävissään juuri tostonerasi lainaan, niin voit käyttää myös vaikka pullon tai juomalasin tasaista pohjaa littanoimisoperaatiossa.

Paista lopuksi littanat öljyssä molemmin puolin kullanruskeiksi, nosta valumaan ja ripottele suolaa päälle. Tarjoile heti.



PLÀTANO MADURO FRITO
Kypsiä keittobanaaneja
öljyä paistamiseen
suolaa

Kuori plantaanit, puolita ja viipaloi puolikkaat pituussuunnassan. 1/2 cm paksuisiksi viipaleiksi.

Paista niihin kaunis väri runsaassa öljyssä. Valuta talouspaperin päällä, suolaa ja tarjoile.

Jotta mikset kokeilisi?

lähde&disclaimer:
Suuren plantaaniviisauteni olen ammentanut Natasiskoni yli 20v keittobanaanikokemuksista Dominikaanisesta Tasavallasta Meksikon kautta Kuubaan. Jos huomaat tekstissä asiavirheitä tai harjaanjohtavaa informaatiota, on syy yksinomaan siskossa. Siis minussa. Koska olen ymmärtänyt jotakin väärin.