About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste jauheliha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jauheliha. Näytä kaikki tekstit

tiistai 11. tammikuuta 2022

HIRVENLIHAPULLAT - PAREMPAA ARKIRUOKAA

 

 
Parempaa arkiruokaa, sitä se todellakin on. Maltoin ottaa taas yhden paketin hirvenjauhelihaa - vieläpä vasan - sulamaan, kun pää löi ihan tyhjää mitä  tekisin ruuaksi. Hirven jauheliha taipuu kaikkialle minne jauheliha nyt yleensäkin, se on maukasta ja hyvin vähärasvaista. Äitini maailman paras bolognesekastike tehdään hirvenjauhelihasta, siihen se päätyy meillä useimmiten. Myös makaroonilaatikko ja lihapullat ovat suosittuja.

Teen lihapullat perinteisesti uunissa, se on niin helppoa ja kyllä sieltäkin pulliin väriä saa. Pyöreisiin pulliin paras konsti on kuulemma keittää ne ensin ja sitten paistaa väri, en ole jaksanut noin monivaiheista lihapullapajaa vielä pystyttää. Taikinan teko, pyörittely, pellille ja uuniin, se on siinä.

Uskomattoman mehevät ja herkulliset hirvenjauhelihapullat saa muuten kypsentämällä ne italialaiseen tyyliin tomaattikastikkeessa. Reseptini löytyy Maikkarin arkistoista.

 Jostain syystä meidän lapset eivät ole oppineet perinteistä ruskeaa kastiketta arvostamaan. Joskus on siitä huolimatta keitettävä ruskea jauheliha-, makkara-, nakki- tai lihapullakastike, kun tulee mieliteko perinteisestä arkiruuasta. Mutta useimmiten lihapullat nautitaan meillä ilman lämmintä kastiketta, jonkun dippisoosin tai muun kanssa.Ja kun mun harvoin tekee mieli perunamuusia, teen vaikka uunilohkoperunoita.

En ole mikään valmiskastikkeiden ystävä (paitsi ruuanlaitossa käytettävien maustekastikkeiden), mutta Lakeus Kokkaa - messuilla sain pullon tajuttoman hyvää Nonna's Blue Cheese-kastiketta. Olen aivan addiktoitunut siihen, eikä ihme, siinä käytetään nimittäin aitoa Valion Aurajuustoa. Tämä on ilmeisesti vain tukkumyynnissä Horeca-puolella, mutta jos törmäätte, niin iso suositus.






Hirvenlihapullat

yksi pellillinen, 30 kpl
500g hirvenjauhelihaa
1-2 kuivanutta  vaaleaa leivänpalaa raastettuna (tai 1 dl korppujauhoja)
1 prk kermaviiliä
1 muna
1 keltasipuli hienonnettuna
1 rkl öljyä
1/2 tl valkosipulijauhetta
1 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria
1/2 tl maustepippuria
1 tl paprikajauhetta
1 rkl kuivattua persiljaa

Sekoita jauheliha, leipä, kermaviili, muna ja mausteet taikinaksi. Kuullota sipulihakkelus öljyssä miedolla lämmöllä pehmeäksi. Sekoita mukaan taikinaan.

Pyörittele kylmällä vedellä kostutetuin käsin (kertakäyttöhanskat ovat tässä myös erittäin kätevät) uunipellille 30 lihapullaa, sellaisia puolikkaan kananmunan kokoisia.

Paista 200 asteisessa uunissa n. 20 min, kunnes lihapullat saavat hiukan väriä.

Upota lihapullat perinteiseen ruskeaan (kerma)kastikkeeseen ja tarjoa muusin kera tai tarjoile vaihteeksi lohkoperunoiden ja jonkun kylmän kastikkeen kanssa. Tai tee lihapullapatonki kasvislisukkein.

Mutta sä, niinkuin mäkin tiedetään, että kaikista parhain on kuuma lihapulla pelliltä suoraan suuhun!

















perjantai 14. toukokuuta 2021

UUNIRISOTTO KARITSANJAUHELIHASTA

 

Nappasin tämän reseptin meidän keittiöön Jotain Maukasta!- Marilta. Mari valmisti ruuan peuranjauhelihasta, joka on muuten herkku, jota ei meidän keittiössä ole vielä nähty. Merkkasin heti itselleni, että tottakai, teen tätä hirvenjauhelihasta. Hirvenjauhelihavarannotkaan eivät ole olleet entisenlaiset ja niinpä tekeminen on venynyt.

Alkuviikosta ihmettelin, mitä perheen arkiruuaksi ja olin jo miettinyt , että teen spaghetti bolognesea karitsan jauhelihasta, joka oli ainoa mitä pakkasessa oli jauheliharintamalla. Urho soitti lukiolta kuitenkin pitemmän ruokkiksen aikaan, että olisko mitään syötävää, jos tulisi kotiin, koska kuulemma " oli taas jotain keittoa, joka ei täytä" (edellispäivänä oli ollut "tosi hyvää keittoa ja leipää", että näin se mieli vaihtelee"). 

Mulla oli eilisen grillikanan jämät ja tuorepastaa sekä pekonia, ja niistä pyöräytin nopeasti pastalounaan perheen miehille.

...Jääden miettimään, että mitähän oikein tekisin sitten klo 16-17 ruoaksi, ei kai sitä kukaan kehtaa kahta peräkkäistä pastaa tarjota. Mutta se karitsanliha oli jo otettu sulamaan.

Muistin tämän reseptin ja asia oli sillä selvitetty. Marin reseptiä noudattelin melko tarkasti, vähän vähensin voita ja juustoa (ja käytin sitä juustoa mitä oli, eli mozzarellaa ja parmesaania), karitsa taitaa olla hiukan rasvaisempaa kuin peura, ja lisäsin kuivayrttejä mausteeksi. Mari käytti valmistuksessa myös kaksi tlk valmista pastakastiketta (arrabiatta), mutta koska minulla ei ollut komerossa valmispastakastiketta, laitoin sen tilalla kaksi tlk Mutti tomaattimurskaa, ilman sen kummempia kastikkeen keittelyjä ja kyllä, hyvää tuli!

Mahtavan lämpimänä päivänä ruoka katettiin terassille. Välillä jotain muutakin, niin jaksaa taas grillata.



Uunirisotto karitsabolognesellä

6:lle
400 g karitsanjauhelihaa
1 sipuli hienonnettuna
3 murskattua valkosipulinkynttä
nokare voita + 1 rkl oliiviöljyä
2 dl punaviiniä
2 rkl worcester-kastiketta
3 dl Arborio-risottoriisiä
5 dl lihalientä
2 rkl tomaattipyrettä
2 tlk tomaattimurskaa
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl kuivattua persiljaa
hiukan mustapippuria myllystä
1 rkl voita
100 g hienoksi raastettua parmesaania
100 g raastettua mozzarellaa

Pehmittele hienonnetut sipulit ja valkosipulinkynnet öljy-voi seoksessa. Lisää jauheliha ja paista kypsäksi. Mausta Worcester-kastikkeella.

Lisää riisi ja kuullota läpikuultavaksi, lisää punaviini ja anna sen imeytyä.

Lisää ensin 2 dl lihalientä  ja anna kiehua 5 min. Lisää sitten loppu lihaliemi,  tomaattipyre ja -murska ja mausteet. Sekoita hyvin ja lisää vielä mukaan parmesaani ja voi, sekoita.

Voitele matala uunivuoka voilla ja kaada hyvin nestemäinen risotto vuokaan. Ripottele pinnalle juustoraaste. Kypsennä 200 asteessa n. 20 minuuttia.



keskiviikko 10. helmikuuta 2021

PINAATTILÄTYT JA JAUHELIHAKASTIKE FROM SEINÄJOKI

 


Se on varmaan niin, että jos olet aito seinäjokinen, tämä yhdistelmä on sinulle rakas ja turvallinen. Jos et ole, jauhelihakastikkeen tarjoaminen pinaattilättyjen kanssa tuntuu varmasti perin kummalliselta, jopa syömäkelvottumuuteen asti.

Minähän olen Kauhavalta (vain 42 km täältä), jossa kyllä syötiin pinaattilättyjä, mutta varmaankin jonkun hillon kanssa. En ole vieläkään oikein toipunut siitä kun aikoinaan 90-luvun alussa kuulin, Janskun koulunkäynnin myötä, että pinaattilättyjen tarjoamistapa on tässä kaupungissa ehkä maailman 7. ihmeeseen verrattava erikoisuus.

Tämä Seinäjoen jokaiselle lapselle 12-18 vuotta (päiväkodin ja koulun puolesta) syötetty ruoka on sisäistetty ja rakastettu osaksi seinäjokista identiteettiä. Seinäjoen Museot järjesti vastikään kilpailun, jossa etsittiin seinäjokisinta ilmiötä ja ykköseksi äänestettiin 49% äänivyöryllä jauhelihakastike ja pinaattilätyt.


Annoksen "keksijä" on emäntä ja ruokapalvelukeskuksen päällikkö Mervi Röyskö, joka nykyään on jo eläkkeellä. Kun 70-luvulla siirryttiin kansakoululaitoksesta peruskouluun tuli tärkeäksi myös se, että kouluruokailu vastasi uusiin ravintosuosituksiin. Pinaatti lisättiin raaka-ainelistalle ja sen myötä pinaattilätyt. Ne kaipasivat kupeeseensa jotain ja Seinäjoella ilmeisesti ajateltiin, että eläinproteiini on se juttu, lisukkeena oli vielä kurpitsapikkelsi tai sillä höystetty porkkanaraaste. Mielestäni Ilmajoellakin päädyttiin jauhelihakastikkeeseen. Nurmossa  syötiin karviaishilloa ja salaattia. Muualla Suomessa on lautaselta löytynyt ainakin puolukkahillo, makaronisalaatti, maksapasteija (Ähtäri!), valkokastike(munalla). En millään kyllä muista mitä Kauhavalla tarjoiltiin. Ympäri Suomen pinaattilätyt ovat aina olleet ilmeisesti suosituimpien kouluruokien joukossa.

Kun 10 vuotta sitten Nurmo(o) yhdistyi Seinäjokeen, jauhelihakastike pinaattilättyjen kanssa aiheutti jopa pienimuotoisen rypyn kuntaliitoksessa kun Nurmon lukiolaiset kieltäytyivät syömästä yhdistelmää. Päädyttiin sopuratkaisuun, jossa nurmoolaaset saivat pitää lukiossa jauhelihakastikkeen rinnakkaisvaihtoehtona karviaishillonsa (mikä diplomatian riemuvoitto!).

Eilen tein elämäni ensimmäistä kertaa tätä ruokaa kotona. Koska näin koulussakin, niin valitsin kotoannokseenkin Atrian valmiit pinaattilätyt, joka on muutenkin meidän perheen lempieinesvara. Ne vaan pitää paistaa pannulla voissa tai öljyssä. Lapset kieltäytyy syömästä mikrotettuja. Jauhelihakastikkeen tekisin mieluiten aidolla sipulilla, mutta konfliktien välttämiseksi mennään sipulijauheella.


Pinaattilätyt ja jauhelihakastike

4:lle
2 pkt Atrian pinaattilättyjä
voita pannulle

400g jauhelihaa
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
kuumaa vettä
1 rkl sipulijauhetta
lihaliemikuutio
1/2 tl maustepippuria
pikku töräykset ketsuppia ja sinappia

Paista pinaattilätyt voissa keskilämmöllä hiukan pirteämmän näköisiksi. Mutta tee ensin jauhelihakastike.

Ruskista jauheliha  2 rkl voita, lisää lopussa vehnäjauhot.
Parin minuutin päästä voit lisätä sopivasti vettä. Lisää kaikki mausteet ja keitä kunnes kastike sakenee. Tämän jälkeen kastikkeelle tekee vain hyvää hiljalleen porista hellalla. Lisää vettä jos meinaa tulla liian sakiaa. 

Tarkista maku.

Täältä löydät perusteellisemman jauhelihakastikkeen reseptin.

Miksei pinaattilätyt voisi tehdä myös vegaanisti, ja kastikkeen jostain jauhelihan tyyppisestä kasvisproteiinista.

Tavallisia itse tehtyjä pinskuja ei näytäkään blogistani löytyvän, vaikka olen minä niitä tehnyt. Lapset vaan valitsee jostakin syystä nuo Atrian valmiit yli mun rakkaudella paistamien...

En ollut muuten koskaan tähän ikään itse maistanut tai halunnut maistaa itse tätä annosta. Sen verran kauhavalaanen. Nytkin lämmitin itselleni eilistä perunamuusia jauhelihakastikkeen kaveriksi.  Tökkäsin Maitotytölle tuon kuvausannoksen, joka oli sille kuitenkin tietenkin aivan liian suuri. Kun tyttö poistui maha kylläisenä, päätin yhtäkkiä olla ennakkoluuloton ja rohkea (kun muita aina moitin tästä), syödä annoksen ja arvatkaapa mitä? Yhdistelmähän oli tosi hyvä! Varsinkin kun voissa paistetut pinskut olivat saaneet pientä rapeutta reunoihin.Mä olin porkkanaraasteen sijaan asetellut lautaselle tuollaisen porkkanatikkuhäsän juuri sen takia, että ajattelin annoksen kaipaavan hiukan purutuntumaa. Mutta sitä rapeutta löytyikin.

Loppuun on aivan pakko jakaa tämä Eparista löytynyt listaus (2015) :

Mistä tiedät olevasi seinäjokinen? 

Tämä on niin hyvä. Mut voi jo ilmeisesti lukea paikalliseksi. Toimin tai ainakin olen tietoinen näistä kaikista. 4 ja 6 kohta ovat kyllä myös vahvoja kauhavalaasen tunnusmerkkiä...Ehkä se onkin meidän yhteinen nimittäjä.

Hihihii...paras!

1. Kun joku sekoilee liikenteessä toteat: ”taas on tultu maakunnasta”.

2. Et ole käynyt Lakeuden Ristin huipulla (muuta kuin turistien kanssa).

3. Syöt pinaattilätyt jauhelihakastikkeen kanssa.

4. Inhoat lapualaisia..todennäköisesti yhtä paljon kuin he inhoavat sinua.

5. Tunnet Vierin Ekin.

6. Juustohampurilainen sulatejuustolla. Milläs muulla?

7. Et missään nimessä kannata vepsua ja Sporttia.

8. Haukut kaikki paikkakuntasi tapahtumat (Provinssirock, Tangomarkkinat, Vauhtiajot, Solar-Sound, Seinäjoki Hiphop Festival), mutta käy niissä ja kehuskelet niillä ulkopaikkakuntalaisille.

9. Tiedät neuvoa kaikki japanilaiset turistit Aalto-keskukseen.

10. Kun porukka on suuntaamassa minariin tai minibaariin, tiedät mennä Still Standingiin.

11. Tiedät, mistä Vekseliaukio on saanut nimensä.

12. Tunnet sanonnan ”väkeä oli kuin sepsin pelis”.

13. Tiedät missä ollaan, kun ollaan ringillä.

14. Olet ylittänyt ratapihan ja tiedät mistä ”se” polku kulkee.

15. Se on seinäjokinen eikä seinäjokelainen.

16. Et leikkaa Provinssiranneketta irti useaan kuukauteen (jos koskaan) tai ainakin sinulta löytyy kaapeistasi niitä lukuisia, kuten myös menneiden vuosien Provinssi t-paitoja.

17. Kutsut laskettelukeskusta, jonka korkeus merenpinnasta on 118 metriä, nimellä ”vuori”.

18. Jos joku kertoo ilta-aikaan olevansa Palaverissa, se ei yleensä tarkoita työasioita.

19. Uit pääasiassa vain joissa ja tekojärvissä.

20. Kun kaveri soittelee olevansa tulossa Itikan-risteyksessä, tiedät tarkalleen missä hän pyörii.

tiistai 31. maaliskuuta 2020

LÄHINAUTABURGER



Koko perheen suosikki  kotigrillistä on hampurilainen.  Mikäs siis parempi valinta grillikauden avajaisiin kuin kunnon burger. Viime lauantaina keväinen sää hellitteli auringonpaisteisena ennen tätä tuoretta takatalvea. Oli aivan pakko grillata...


Takapihalla valmiudessa odottavat putsausta kamado ja kaasugrilli, aidon savumakuisen vivahteen  takia useimmiten valinta osuu nykyään kamadoon. Kamadon ylivertainen etu tavalliseen hiiligrilliin on ehdottomasti pitkä ja tasainen grillausaika.



Pääsin viime perjantaina pitkästa aikaa Rekoon. Tuntui hyvältä päästä ostamaan ja tukemaan tuottajia suoraan. Laidun Herefordilla oli tarjolla tuoreena uutta burgerlihaa, joka on kehitetty nimenomaan hampurilaisia varten. Hampurilaisjauhelihaksi sen tekee hyvin karkea jauhaminen ja korkea rasvapitoisuus (max 30%). Nämä molemmat edesauttavat burgerpihvin kypsymistä herkullisen meheväksi, ilmavaksi ja maukkaaksi.

Ihan pakko sanoa, että jauheliha oli kyllä hiukan hurjan näköistä, kun on tottunut teolliseen, hyvinkin sileäksi jauhettuun ja lähes rasvattomiinkin jauhelihoihin. Mutta lupauksensa se lunasti. Vältin ylimärääistä vaivausta, sen verran vain, että sain suolan ja pippurin sekoitettua mukaan. 



Käytän pihvien muotoilemiseen hampurilaisprässiä, se ei todellakaan oo mikään turhake. Sillä saa muotoiltua tasakokoiset ja kaunisreunaiset pihvit helpommin kuin käsin. Aion itseasiassa ostaa uuden ja isomman, se on ihan edullinen vehje, mulla on nimittäin vain sellainen muovinen Tupperware- prässi. Sekin toimii, mutta on kyllä suunniteltu paljon pienemmille pihveille. Sen takia painelin noita pihvejä vielä "vapaasti" käsin ja silloin ne reunat tahtoo aina "murtua auki".  

Grillasin reilunkokoisia, paksuja pihvejä (180 g?) niin, että ne olivat hintsusti medium. Kun ne olivat viittä vaille valmiit heitin päälle tuplajuustot sulamaan.

Testailin samalla kolmea juustoaakin. Tuossa on tuo ihan halpis cheddarmuoviläpyskä (jota useimmiten käytän) ja sitten mulla oli siivutettua Rainbow Hamburger-juustoa makuina Cheddar ja Red Chili. Kaikki toimivat ihan ok. Nyt alkoi tietysti omatuntoa kolkuttaa, että missäs kaikki kotimaiset hyvät juustot ovat, mutta nopealla käynnillä sitä tulee usein napattua jotain edullista ja kiinnostavan näköistä...paitsi kyllähän ne hollantilaisetkin osaa juustot tehdä.

Sämpylöotäkin löytyy oivallisia kaupasta, ei aina tarvitse itse tehdä alusta asti kaikkea. Suosikit on Vaasan ja Fazer tällähetkellä.







Lähinautaburger
Juustohampurilainen ilman turhia kikkailuja
6:lle
reilu kilo burgerjauhelihaa (karkeampi jauhatus ja suurempi rasvapitoisuus)
suolaa, mustapippuria
12 juustonsiivua (=tuplajuusto, tietenkin)

6 isoa hampurilaissämpylää
1/2 pussia jääsaalaattia 
2 tomaattia siivuina
1 punasipuli ohuina renkaina
suolakurkkuviipaleita
majoneesi
sinappi
ketsuppi

Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla ja sekoita. Jaa liha kuuteen osaan ja muotoile niistä pihvit. Helpoiten onnistut hanpurilaisprässillä.

Grillaa pihvit. Käännä kun alapuoli on saanut kauniisti väriä ja grillaa sitten haluamaasi kypsyyteen. Laita lopussa pari juustosiivua sulamaan pihvin päälle,

Paahda hampurilaissämpylät (käytän paahdinta, grillissä poltan ne EVERY TIME).

Kokoa  hampurilaiset pöydällä tarjottavista aineksista. Eli kaikkea väliin pihvin kanssa.

Ja tästähän sitten vasta lähtee mielikuvutus liitoon. Vaihtele lisukkeita, juustoja ja kastikkeita niin paljon kuin halua ja tekointoa riittää, mutta ehdottomasti ihan näillä perusjutuilla tulee kyllä kotigrillissä erittäin erinomainen hampurilainen, jonka peittoajaa ei helpolla löydä!


Jos hampurilaiset on sydäntä lähellä lisää reseptejä löydät alla olevista linkeistä. Siinä on muutamakin ylihyvä sämpyläohje ja esimerkiksi nuo minicheddarhampurilaiset on oikeita herkkuja, taikinaan leivotaan sisään jo juusto! Ja ne voi tehdä isompanakin. Itseasiassa nuo reseptit on kaikki mahtavia. 

Taitaa olla hampurilaiset mun sydäntä lähellä!

Paras hampurilaissämpylä
chorizo-burger
Gochujang- hirvihampurilainen
Bulgurilainen
Minicheddarhampurilaiset
Perusburger grillissä
Nyhtöhirvipurilainen

Mun Kanajuustopurilainen  Apetina- sivuilla

torstai 23. tammikuuta 2020

KUUBALAISIA RESEPTEJÄ KOKEILTAVAKSI


Jostain muistan lukeneeni, että kuubalaiset ovat sitä mieltä, että taivaassa kaikki kokit ovat kuubalaisia. Jollen nyt aivan sille tielle lähde, niin sanottava on, että Kuuba on aukeamassa myös hyvästä ruuasta nauttimiselle. Takavuosien ongelmat, ruuan saatavuus ja säännöstelty  ammattinharjoittaminen ovat kohta muistoja vaan ja avaavat  kadotessaan myös aivan uusia ovia ruokaa rakastavalle matkailijalle.

Sillä ruokaa on aina  valmistettu  rakkaudella kuubalaisissa kodeissa. Kuubalainen ruuanlaitto lainaa vaikutteita niin karibialaisesta, latinalaisesta, eurooppalaisesta ja afrikkalaisesta keittiöstä. Tulista ei ruoka ole ja mausteet ovat usein samoja; paprikaa, sipulia, valkosipulia, tomaattia, sitrusta, raaka-aineina papuja, riisiä ja lihaa. 
Sekä keittobanaaneja. Niitä ei voi sivuuttaa.

Tässä kun odotellaan koska Kuuba trilogiani huipentuu osiin II (vinkit Kuuban matkaan) ja III (kuubalainen ruoka), testailin vähän rakastetuimpia reseptejä ja sovelsin niistä osaa helpommin toteuttavaksi Suomen oloissa. Kun harvemmin pystyy sitä pikkuporsasta pyörittää takapihalla. Reseptit on julkaistu tänään tuttuun tapaan sanomalehdissä, joihin teemasisällön tuottaa Lännen media.


Riisiä ja papuja, yhdessä tai erikseen, löytyy aterialta kuin aterialta. Congri, likainen riisi on uskomattoman hyvää ja täyteläistä, eikä hassumpaa sellaisenaankaan.


Tästä reseptistä olen erityisen ylpeä, koska jouduin soveltaa, että sain ne varraspossun maut helposti omalle lautaselle. Tuloksena on todella herkullinen nyhtöpossu mojokastikkeella. Paljon sitruksia ja hirveesti valkosipulia. Tätä on varmasti listalla siellä yläkerrassa.


Hauska on myös arkiruokalöytö picadillo.Helposti lempeän erilaista jauheliharuokaa koko perheelle.



Keittobanaaneja paistetaan melkein joka aterialle, mutta nämä täytetyt  plantaanikupit, tostones rellenos, kaipaavat hiukan kärsivällisyyttä ja näppäryyttä. Ja ehkä hermojakim (Nimimerkki 12 kupista 3 kelvollista). Että älä nyt valmista kokeilematta illalliselle.

Mutta herkkuja ovat sitten kyllä toisaalta! 



Aterian päätteeksi mitäpä muutakaan kuin flan eli paahtovanukas joka on koko latinalaisen maailman yhteinen lohtujälkkäri.

Nämä reseptit nappaat siis tämän torsta 23.1 sanomalehdistä. Jonkin verran kuuba-aiheisia reseptejä löytyy myös blogistani täältä. 
Lisää on epäilemättä tulossa.








perjantai 8. joulukuuta 2017

100 JAUHELIHARESEPTIÄ


Kaupallinen yhteistyö, Atria

Jauheliha. Sehän se on kotikokin rakkain ystävä. Helppo ja turvallinen, silti miljoonasti muuntautumiskykyinen. Atria otti ja pisti 100 jauhelihareseptiä samoihin kansiin. Jauhelihakirjan reseptiikasta vastaavat Atria 100 Nuorta Kokkia -ohjelmassa vuosien saatossa mukana olleet, niin osallistujat kuin luennoitsijatkin. Reseptin kirjoittajista löytyykin aikamoinen kavalkadi tunnettuja  ja ansioituneita; vaikkapa Henri Alen, Ari Ruoho, Alex Nurmi, Arto Rastas, Sasu Laukkonen, Teresa Välimäki, Kari Aihinen ja Aki Wahlman. Jauheliha yhdistää kokkaajia huippuravintoloista kotikeittiöihin. 



Jauhelihasta on kerrankin tehty ylellisen kaunis opus, Jauhelihakirja, (sinne pukinkonttiinkin passaava, hyvä lahjavinkki!) Reseptit on jaoteltu arkeen ja juhlaan. Ja voi että niitä riittää! Kirja inspiroi sekä Vähemmän Kokannutta, että Keittiössä Viihtyvää. Reseptit löytyvät myös Jauhelihapaketin Pyörittelijälle, sille joka kernaasti kokkaisi jauhelihasta jotakin muuta, mutta päätyy aina jauhelihakastikkeeseen tai lihapulliin.

Jotka sinänsä on ihan parhaita jauheliharuokia.



Vaikeuksia tuotti ensimmäisen testireseptin valinta. Arki-juhla jaottelun lisäksi kirja esittää hienosti myös niin suomalaisia jauheliharuokia kuin muiden maiden keittiöistä napattuja. Intiaa, Italiaa, Meksikoa, Aasiaa... Jauheliharibsit ja korealainen kaalisalaatti on ehdottomasti kokeiltava, samoin espressochili ja shawarma. Mahtuu mukaan muutama mielenkiintoinen hampurilaisreseptikin, uusia twistejä on kiva kokeilla. Bataatti-jauhelihavuoka meksikolaisittain on takuuvarmasti koko perheelle maistuvaa. Tai vuohen Gruyerellä maustetut jauhelihapihvit.  Kirjasta löytyy myös hyviä käyttökohteita broilerin jauhelihalle. Kana-skewersiä riisinuudeleilla, kookoskanawokkia, kana-korianterisalaattia...


Ville Koppelomäen jauheliha-herkkusienirisotto oli  ensimmäinen valintani. Ajattelin täyteläisen risoton maistuvan koko perheelle, niinkuin maistuikin. Samalla sain muistutuksen, kuinka ihanan umamilta paistetut herkkusienet maistuvatkaan. Jauheliha risotossa toi retroisia muistoja koulun köksän tunnilta.

Mulla on aina myös pakkasessa jauhelihaa, sen parempaa varasuunnitelmaa ei olekaan, silloin kun ei keksi mitään kokattavaa. Jauhelihasta keksii aina, ja nyt Jauhelihakirjan myötä vielä 100 x helpommin.


Klikkaa kuva suuremmaksi niin pääset lukemaan reseptin
Kun sain kokkauskaverikseni vielä Maitotytön, tuli ruuasta pelkästään positiivista elämystä. Eikä se tosiaankaan ollut vanha kunnon jauheliharisotto, vaan ihan 2.0.



ARVONTA:
Jauhelihakirjan voit saada omaksesi myös hyvällä arpatuurilla. Vinkkaa kommentteihin oma jauhelihasuosikkisi ja osallistut painotuoreen kirjan arvontaan. Kommentit 14.12 mennessä. Katso arvonnan säännöt. Lataamalla ilmainen Arilyn- mobiilisovellus, pääset fiilistelemään kirjan resepteistä tehtyjä videoita.





maanantai 31. heinäkuuta 2017

CONEY ISLAND HOT DOGS


Urhonyt13v:n sukusynttäreillä tarjoillaan aina hot dogeja. Kerran olin suunnitellut jotakin muuta ja siitäkös haloo nousi. Eli hodareita sitten.

Se on kyllä onneksi mitä ihanin (lue helpoin) tarjoilu. Silloin kun aika ei anna periksi, koko hodaribuffan voi koota kaupan aineksista. Ja ihan perus on tosi jees ja maistuu kaikille. Mitään määrää ei ole myöskään variaatioiden määrälle (menikö tuossa lauseessa nyt kaikki ihan fiksusti?). Voi aloittaa siitä, että ostaa erilaisia makkaroita ja lisukkeilla saa tietysti vaihtelua. On meillä ollu sinne itsetehtyjen sämpylöiden (haloo, oon ruokabloggari, pakko tehdä, ammatin varjopuolia...) väliin laittaa nyhtöpossuakin, välillä on tuullu vietanamista ja välillä koreasta. Ja aina lapsille se perussetti varmuuden vuoksi. 

Ootteko huomannu muuten, että lasten hodarit tai hampparit tms. on yllättävän monen aikuisen valinta!

Soperra siinä sitten, että niin nämä oli lapsille... (haloo, kyllä meillä oikiasti saa kaikki syödä mitä haluaa...)


Sunnuntaina meillä oli aivan perushodarit. Kylläkin jumalaisilla ruokabloggaajan sämpylöillä, jotka tein vanhaan piimään ja niistä ruotsalaisista jauhoista joihin sorruin kaupassa kun niissä luki, että kevätvehnän vastajauhettuja jauhoja erityisesti hapanjuurileiville, joista tulee erikoiskuohkea ja pehmeä  leipä (kyllä ne ruattalaiset osaa) ja lupaus vielä lunastettiin!

Mutta ihan pienellä twistillä saatiin pöytään myös Coney Island Hot Dogit.


Moni yhdistää hot dogit ja Coney Islandin Nykiin ja Brooklyniin. Ja kyllähän hodarit ja N.Y vähän niinkun kuuluu yhteen. Mutta Coney Island Hot Dog on kyllä jotakin aivan muuta. 

Juuret juontaavat Detroitiin ja Michiganiin (ja tämäpä hauska, koska on mulle tutuin osavaltio, asuin 2 h päässä Detroitista) ja 1900-luvun alkuun, juuri Suomen itsenäistymisen tienoille 100 vuotta sitten. Kreikkalaiset siirtolaiset alkoivat tarjoilla ravintoloissaan hodareita, joihin kasattiin päälle pavutonta chiliä eli jauhelihakastiketta, raakaa sipulia ja keltaista sinappia (sekä juustoa, se saattaa olla myös indianalaisten lisäys), siis sen perusnakin päälle. Coney Island nimi tuli kai ravintolaketjusta, joka noita hodareita tarjoili.

Chilissä käytettiin usein mukana naudanlihan lisäksi myös jauhettua sydäntä. Minäpä tein sen soosin hirvenjauhelihasta. Ilman sydäntä tällä kertaa kun en viitsinyt alkaa jauhamaan. Sydäntä olis pakkasessa vielä.


Coney Island Hot Dogs

Soosi
Tästä söi 15, joista puolet lapsia

1 rkl öljyä
500 g hirven tai naudan jauhelihaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
n. dl tomaattipyrettä 
2 tl jauhettua chiliä
1 tl suolaa
1/2 tl maustepippuria
1/2 tl sinappijauhetta
1/2 tl jeeraa
1/2 tl kanelia
1/4 tl cayenneä
1/2 tl mustapippuria myllystä
1/2 l vettä

Hot dog sämpylöitä tarpeellinen määrä (pitkiä tai lyhyitä)
Perusnakkeja, pitkiä tai lyhyitä sämpylän mukaan
2 hopeasipulia hienonnettuna
Kirkkaan keltaista Amerikan sinappia
Raastettua keltaista cheddaria

Ruskista jauheliha padassa öljyssä. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli ja lisää mukaan ruskistuksen loppupuolella. Älä polta!

Lisää kaikki mausteet, tomaattipyre ja vesi. Anna kiehua hiljoilleen 1-2 h, sellaiseksi aika sakeaksi kastikkeeksi.

Höyrytä, keitä, tai grillaa nakit. Lämmitä sämpylät.

Kokoa Coney Island Hot Dog avaamalla sämpylä, asettamalla siihen nakki, nakin päälle kauhallinen soosia, sitten tosi paljon hopeasipulia, spruuttaa amerikansinappia pitkin ja poikin ja lopuksi voit vielä viimeistellä  raastetulla cheddarilla.

Se on siinä! 




sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

MAAILMAN MEHEVIN GOCHUJANG- HIRVIHAMPURILAINEN


Mun grillaus on menny ihan hampurilaisiksi tänä vuonna. Syitä on kaksi; lapset syö ja lapset syö. Jostakin syystä ne ei sitä mun sitkeän mediumia flank- steakkiä suostuneet syömään...en kyllä suostunu minäkään.

Ja hampurilainen on about parasta mitä grillistä saa. Näitä grillailtiin ihan ex temporee, kun löysin pakkasesta vielä 1/2 kg hirven jauhelihaa ja  muutaman kaupan hampurilaissämpylän (valitettavasti ei näitä omia). Oletteko muuten opetelleet käyttämään mikronne sulatustoimintoa? Se on aivan ässä tälläisissä tapauksissa. Vartti ja sulla on käsissä kimpale KYLMÄÄ sulaa, raakaa jauhelihaa. Yksi mikron parhaimpia toimintoja.

Hirven jauheliha on todella vähärasvaista, jonka takia siihen usein vinkataankin lisättäväksi possun jauhelihaa mukaan mehevyyden takaamiseksi. Mun äitini, ja minä hänen suurissa saappaissa seuraten, ollaan aina valmistettu lihapullat ja spagun kastikkeet pelkästään hirvestä, eikä olla koskaan moitittu.




Hampurilaispihvissä halusin kuitenkin varmistaa superjuustoisen mehevyyden ja parilla kikalla näistä tuli niin hyvät, että Urho12v sanoi, että ehkä elämänsä paras hampurilainen. Äitin nälkäinen poika!

Ja ne kikat oli juustoraasteen lisääminen taikinaan (sitä on harrastettu myös täällä) ja pihvin kietominen pekoniin. Goochujang- chilitahna on erityisen herkullista hirvenlihan kanssa, joten lisäsinpä sitäkin, tosin vasta loppuvaiheessa omaan pihviini. Reseptin tekeminen  onnistuu vaikka 2 + 2 niin, että ensin ilman chilitahnaa ja loppuun taikinaan lisäät 1 tl.

Tätä ohjetta voi soveltaa varmasti myös naudanlihaan, mutta olet superonnekas, jos pakkasestasi löytyy hirvenjauhelihaa.




SUPERMEHEVÄ GOCHUJANG-HIRVIHAMPURILAINEN
4kpl

500 g hirvenjauhelihaa
3 dl mozzarella- juustoraastetta
2 tl gochujang- korealaista chilitahnaa (löytyy ainakin cittareista)
4 siivua pekonia
4(tai 8) cheddar- viipaletta
n. 1 tl suolaa
 n. 1/2 tl mustapippuria
öljyä

lisäksi:
4 hampurilaissämpylää
voita
tomaattia
kevätsipulia
salaattia
majoneesia
amerikansinappia

Lisää hirvenlihaan suola, pippuri, gochujang ja juustoraaste. Sekoita. Jaa taikina 4 osaan, pyöritä palloksi ja litistä pihviksi. (Tähän on aivan erinomainen hampurilaisprässi. Se ei tosiaan ole mikään turhake, vaan helpottaa paljon. Itsellä on ikivanha Tupperin muovinen, mutta näkyy saavan kaupasta edullisesti, esim Maku- ja Sagaform-tuotemerkeissä.) Kiedo kunkin pihvien reunojen ympäri pekonisiivu, kiinnitä hammastikulla.

Öljyä pihvien paistopinnat. Paista kuumalla grillillä pari kertaa käännellen haluttuun kypsyysasteeseen. Kun pinnassa on kaunis ruskea väri, yleensä pihvi on sopivan medium. Laita lopussa pihvin päälle cheddarsiivu tai kaksi, ja anna sulaa kunnolla grillin kannen alla.

Voitele sämpylöiden leikkuupinnat voilla ja käytä nopeasti grillissä hiukan paahtumassa.

Kokoa hirvipurilainen laittamalla sämpylälle majoneesia, salaattia, tomaattia, juustoinen  pihvi, viipaloitua kevätsipulia ja sitä kirkkaan keltaista amerikansinappia.

Enempää ei tässä sanoja tarvita. 
Peukku!




keskiviikko 10. toukokuuta 2017

PERUSBURGERI HIILILLÄ


Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin? No en tiedä, mutta kotiini muutti juuri yksi paha poika eli Bastard ja se oli heti jalat alta meikäläiseltä. Oikeasti lähetys saapui sopivasti pääsiäiseksi, mutta pakettiin se jäi. Älkää ymmärtäkö väärin, Kamadolla grillaa kyllä hyvinkin vuoden ympäri, mutta koska sä tarkenet poistaa sen paketista? Pääsiäisen lumimyräkässä vai kenties vapun? Onneksi isäni ehti apuihin ennen äitienpäivän lumimyrskyä.



No sen sanon, ensimmäiseksi, että hiilillä grillattu burgeri ei ole koskaan perus vaan se on se paras. Vaikka tällä kertaa mentiinkin kaupan sämpylöillä, eikä hillottu sipuleita tai tehty minkäänlaisia extrakommervenkkejä, saivat nämä hampurilaiset (mediumina tietenkin) voihkimaan ihastuksesta. Kyllä kotihampurilaisen teko vaan kannattaa!

Söin muuten samalla viikolla ennen vappua yhden elämäni parhaimmista hampurilaisista ja yhden elämäni huonoimmista. Elämäni Top 3 sijoitus löytyi Uumajasta  Savargården ravintolan lounaalta. Ravintola on kuuluisa ruotsalaisen husmanskostin vaalimisesta mutta yllättikin meidät jumalaisilla hampurilaisilla ja ranskalaisilla. Annoksessa ei ollut ainuttakaan heikkoa lenkkiä, vaan se oli sulaa parhautta. Ei siinä ollut kommervenkkiäkään vaan hiilillä grillatut mehevät pihvit, kotitekoiset sämpylät ja  maustetut majoneesit, marinoidut sipulit. Jäi ikuisiksi ajoiksi muistiin.

Huonoin kokemus oli niin huono, että en meinannut saada unta illalla kun mietin miksi en lähettänyt ala-arvoista kokonaisuutta takaisin keittiöön. Sain jonkun säälisairauskohtauksen, enkä kehdannut, kun kysyttäessä tarjoilijakin kertoi voivansa erityisesti suositella heidän hampurilaistaan. Annos oli perunoineen päivineen jo sen näköinen, että tarjoilijankin olisi pitänyt kieltäytyä viemästä sitä pöytään. Tosi surullista.

,

Mutta mun uusi ihana renttuni, eli  The Bastard-grilli. Pari vuotta sitten tutustuin Big Green Eggiin ja hurmaannuin sen mahdollisuuksista. Lapsiperheessä rahareikiä riittää, jolloin kallein vaihtoehto ei ole useinkaan se sopivin. The Bastard on hollantilaisten kaverusten kehittämä versio japanilaisesta kamadogrillistä, jossa jykevä keraaminen kuori antaa aivan uudenlaiset mahdollisuudet lämmönsäätelyyn ja myös hyvin pitkiin grillaus/savustusaikoihin. Keraamiselle kuorelle on 20 vuoden takuu, eli mistään hepoisesta laitteesta ei ole kyse. Hinta on silti saatu laadukkaan kaasugrillin tasolle. Tällä onnistuu normaalin pihvinkäristyksen lisäksi myös savustus, leivonta, pizzanpaisto, pitkä epäsuora kypsennys jne. Kokeilulistalla riittää puuhaa koko kesäksi, mutta aivan ensiksi piti tehdä ne hampurilaiset.


Olin jostakin kuullut, että vaikka kamadoja mainostetaankin lämmösäätelyllä, jos grillin päästää huippukuumaksi, on lämpötilan alentaminen vaikeaa. Minä onnistuin kyllä ihan suvereenisti nostamaan lämmön 350 asteeseen ja sieltä takaisin alle 150:een. Bastard reagoi tosi nopeasti ja tottelevaisesti. Ehkä se huomasi, että sai luonani hyvän kodin. Sain grillin sytytettyä helposti ja hampurilaispihveihin tuli juuri se mainio hiiligrillauksen aromi. 

Olen kyllä tohkeissani. Mitä kaikkea voinkaan Bastardin kanssa kokeilla! Lupaan raportoida grillaukseni ja kokemukseni, joten pysy kuulolla, mikäli grillaus/savustus on ruuanlaittotavoista sydäntäsi lähellä.



NANNAN VINKIT PARHAASEEN PERUSHAMPURILAISEEN
  • Hampurilaispihvi taikinaa ei tarvitse turhaan vaivailla. Muotoile jauhelihasta iso pötkö ja leikkaa siitä paksut pihvit. 
  • Suolaan ja pippuroin usein ennen paistoa ja sitten paiston jälkeen vielä vähän lisää.
  • Öljyän pihvien pinnat kevyesti, niin eivät tartu ritilään tai parilaan.
  • Medium pihvi on mehevin.
  • Älä tee pihvitaikinasta jauhelihataikinaa, ei siis munia eikä muuta, lihapullat on erikseen
  • Grillaa hiilillä, jos se suinkin on mahdollista, koska savunmaku tekee pihvistä luxuksen.
  • Itsetehdyt hampurilaissämpylät on parhaita, mutta jollet ehdi, osta kaupasta. Tai tee kerralla iso satsi pakkaseen kesän hampurilaisia varten. Siihen hätään kun mieliteko iskee nopealla aikataululla. Tai huomaat, että kesän lumipyryjen välissä on yllättäen grillauksen mentävä aukko.
  • Perushampurilaisen lisäkkeet meillä ovat punasipuli (raaka), juusto, tomaatti ja suolakurkku. Sinappi, majoneesi ja ketsuppi. Kaikki muu ihanuus on sitten extraa. Kaikkea ei voi väliin kerralla laittaa, joten yleensä teen teeman mukaan, perushamppareita tai sitten alan leikkiä juustoilla, eri lihoilla/kasvispihveillä, kasviksilla (marinoin, pikkelöin) ja kastikevariaatioilla. Sämpyläänkin on monia mahdollisuuksia.. Seuraavaksi palaan halusta tehdä esim. jonkun kana-fetapurilaisen.
  • Less is more mutta morekin on ehdottomasti more näissä burgerjutuissa. Muhkea, juustoa valuva burgeri herättää sylkirauhaset, mutta pikkuisten sliderien ahmimistakaan ei voi lopettaa, koollakin voi siis kikkailla.
Mitkäs ovat teidän parhaat hampurilaisvinkit? Tieto nimittäin lisää hampurilaisen himoa...

The Bastard grill on saatu maahantuojalta testattavaksi, kaupallinen yhteistyö.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

ARJEN KUNKKU: JAUHELIHAKASTIKE


Perinteinen jauhelihakastike ja murukastike. Tai soosi. Keitetyt perunat tai muusi viereen. Seinäjoki-Nurmon alueella jopa pinaattilätyt. Maistuu aina ja kaikille. Tai jauhelihakastikkeen uudempi, nopeampi ja terveempi versio. Kumpi tahansa, jauhelihakastike on vaan paras.

Tämä jauhelihapostaus on tuotettu kaupallisessa yhteistyössä Atrian kanssa.



Jauheliha on kätevistä kätevin tuote, sen alle voi lisätä loputtoman listan siitä valmistettavia reseptejä, se taipuu Aasiasta peräpohjolaan, toimii kaikilla mausteilla, päällä, sisällä, kastikkeessa. Valttikorteiksi muodostuu sen nopeus ja helppous.

Ainakin oman sukupolveni aivoihin on iskostunut, että jauheliha tulee valmistaa saman tien ruuaksi kun se on ostettu. Väittämä juontaa juurensa kaupoissa (tai kotona) jauhettuun lihaan, joka oli altis pilaantumaan, eikä tokikaan ole pitänyt paikkaansa enää aikoihin. Vuonna -92 saatiin ensimmäiset teollisesti valmistetut jauhelihat kauppoihin ja säilyvyysajat alkoivat pidentyä.

Mutta oikeasti on aivan käsittämätöntä, että vasta nyt, 2017 saatiin pakkausasiat kohdilleen. Nyt meillä on Atrian kehittelemä jauhelihan kokoinen pehmeä pakkaus jonka avaamismekanismikin on vielä älyttömän toimiva.

Täten julistan, että en enää koskaan sahaa veitsellä jauhelihapakkauksen muovilaitoja sen aukaisemiseksi. Eikä (näin kertoo legenda) appiukkoni tarvitse enää koskaan paista pakkauksessa lihan alla olevaa "imusientä" silavanpalana. Miten jumaliste tätä ei ennen keksitty? Sitä vain kysyn!

Mulla on jääkaappi vielä aika usein täynnä, eihän sinne saa edes survottua niitä isoja suojakaasupakkauksia. Ja jos aikaisemmin meinasi pakastaa, niin piti alkaa vaihtaa jauhelihaa pakastepusseihin, että pakkaseen mahtuisi muutakin kuin suojakaasua.

Anteeksi paasaukseni, mutta näköjään pyörää ei oltu vielä keksitty. Uusi pakkaus on oikeasti aaltojen arvoinen, yhtäaikaa pehmeä ja kestävä. Ja miettikää 150 tonnia vähemmän jätettä ja pienemmät kuljetuskustannukset ja ja ja....


Ja sitten siihen jauhelihakastikkeeseen. Sitä voi tehdä kahdella lailla (tai varmasti yhtä monella kuin on kokkaajiakin, come to think of it!) ja meillä tehdäänkin. Jauhelihakastikkeen teko ei ole ihan niin millilleen, se on niitä ruokia, jotka ryykäistään sormituntumalla, maistellen ja lisäten sitä sun tätä, mutta yritän suuntaviivat laittaa.

Ja ne kaksi tapaa tehdä jauhelihakastiketta ovat tietenkin oikea ja väärä perinteinen, suomalaisen maalaisperinteen mukaan voista ja vehnäjauhoista ruskistamalla tehty kastike ja sitten se pikaisempi versio, josta puuttuu voi ja karsinogeeninen ruskistus, eli vähän kuin terveempi versio vanhasta. Ja nopeampi. 

Kaikki alkaa pannun valinnasta. Vanha soosi huutaa valurautaa, uusi onnistuu vain teflonissa.Jauhelihakastikkeen saa toki vietyä lähes mihin sfääreihin tahansa maustamalla ja tuunaamalla, mutta jos puhutaan ruskeasta jauhelihakastikkeesta, siihen ei kuulu porkkana pienittynä eikä raasteena, eikä muutkaan vihannekset sipulia lukuunottamatta (mutta kokeilkaa, sillä hyvää on niinkin). Omaan jauhelihakastikkeeseeni ei lorautella kermaa, koska tämä ei ole kermakastike (mutta silläkin saa ihanan täyteläisen version). Moderniin versioon olen minimoinut kaikki mahdolliset valituksen aiheet joita ajoittain sipulille allergiset (se on se tuulen suunta nääs) perheenjäsenet saattavat esittää. Mutta eihän sitä nyt jauhelihakastiketta ilman sipulia.

Näitä minä pakotan perheeni syömään:



Perinteinen eli vanhaallaija ruskia jauhelihakastike
4-6 :lle

400 g Atria Perhetilan Naudan Jauhelihaa 15% 
1 iso keltasipuli
suolaa
25g voita 
2 rkl vehnäjauhoja
kuumaa vettä
1 lihaliemifondi/kuutio
5 maustepippuria
suolan tarkistus
(ja joskus vielä loraus sinappia)

Ota valurautapannu ja ruskista jauheliha, kuori ja hienonna sipuli ja laita se loppuvaiheessa jauhelihan joukkoon pehmenemään.

Siirrä jauheliha pannusta pois odottamaan.

Sulata voi pannulla ja kun se on sulanut sekoita vehnäjauhot tarkasti voihin ja ruskista puulastalla tilannetta kontrolloiden jauhot niin tummiksi kuin uskallat. Älä polta, mutta tummassa paahdossa on maun salaisuus. Tapaan pitää vieressä vedenkeitintä, koska seuraavaksi sekoitan mukaan desi pari kerrallaan niin paljon vettä kuin pannuun kivasti sopii (arvioi mukaan lisättävä jauheliha). Kuuma vesi ei ole shokki pannulle ja se sulautuu jauhoon hyvin, sekoittele kuitenkin kunnolla, sillä paakkuja me ei haluta. Sitten vaan liemikuutio ja jauhelihat joukkoon ja anna porista hiljalleen minimissään sen 3 min, että jauhot kypsyvät ja kastike sakenee.

Tarkista suola ja lorauta sinappia jos siltä tuntuu. Lempeä kastike saa hautua mielellään pitempäänkin, maku vain paranee. Jos sakenee liikaa, laita vettä.

Kälyni on neuvonut vinkin, joka tekee kuulemma jauheliha(ja nakki- ja makkara- ja liha)kastikkeesta vertaansa vailla, eli nämä hellallakin tehtävät kastikkeet kannattaisi laittaa padassa tunniksi uuniin hautumaan). Vinkki on edesmenneen anoppinsa peruja. Jauhelihakastike on meillä arjen pikaruokaa, enkä ole ehtinyt viimeiseen parinkymmeneen vuoteen vinkkiä testata. Ehkä mummona sitten keittelen maailman parasta vanhaallaija ruskiaa jauhelihakastiketta tuntikausia uunissa hauduttaen (leivinuunissa vielä!)




Moderni jauhelihakastike
4-6:lle

400 g Atria Perhetilan Naudan Jauhelihaa 15%
1 tl paprikajauhetta
1/2 tl  jauhettua maustepippuria
kuumaa vettä
1 rkl jauhettua sipulia
1 lihaliemifondi/kuutio
3 rkl tummaa kastikesuurusta
1 rkl sinappia
1 rkl ketsuppia
maistele ja lisää halutessasi mausteeksi  varovaisesti soijakastiketta tai worchesterin kastiketta

Ota teflonpannu ja ruskista jauheliha, älä mausta suolalla (no ehkä vähän, mutta muista tulevan liemikuution suola), paprikalla ja maustepippurilla. Jauheliha kannattaa aina maustaa jo paistaessa tai heti jälkeen, mausteet pääsevät oikeuksiinsa lihassa.

Lisää kuumaa vettä 4-5 dl, miten nyt pannuun sopii ja sekoita. Lisää liemikuutio ja sipulijauhe, kuumenna kastike kiehumaan ja ripottele mukaan tumma kastikesuuruus samalla sekoittaen. Anna porista kunnes kastike sakenee, lisää vettä tai kastikesuurusta, että saat sopivan oloisen kastikkeen.

Mausta sinapilla ja ketsupilla, pinnalle sopii ihanasti silputtu persilja.

Terveisiä vielä Salomaan Perhetilalle Loviisaan! Aina yhtä kiva tuo lihan jäljitettävyystieto.

Avauduppa sitten millaista jauhelihakastiketta teillä tehdään? Ja mitä luulet, kumpi näistä kastikkeista oli parempaa? Minäpä tiedän, kun kerrankin tein niitä rinta rinnan.

Makuasiota, niinhän ne sanoo!

(...ja ne pinaattilätyt ei ollu tsoukki!)


Kaupallisessa yhteistyössä Atria