About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlat. Näytä kaikki tekstit

torstai 12. toukokuuta 2022

JUHLAT JÄRJESTYKSEEN!


Huomasin, että oon aikamoinen juhlanjärjestämisexpertti. Pursuan kaikenmoista hiljaista tietoa, jota olen imenyt itseeni aivan pikkulikasta. Lapsuudessa Oravan mummolassa, kun suku oli suuri ja ylioppilasjuhliin kutsuttiin kaikki kyläläisetkin (tai itseasiassa, silloin  tarvinnut ketään erikseen pyydellä) ja se jakkaroiden ja penkkien levittely pitkin tupaa ja kamareita ja niiden ihanien voileipätarjoilujen valmistaminen oli aivan luonnollista puuhaa, sen ikeen alle ei vaivuttu eikä sitä liikaa stressattu. Se vaan tehtiin. Mä luulen, että sieltä juontaa jo juurensa se mun perusasenne, etten tunne minkäänlaista pelkoa suurempienkaan juhlien järjestelystä.

Juhlatraditiot kuitenkin muuttuvat, tavat ja tarjoilut, juhlan aiheetkin. On aivan ihanaa, että nykyään pidetään kolmi- ja nelikymppisiä kaikkien viiskymppisten (ja 60 ja 75 ja 80 jne) lisäksi. Ja pitää muistaa, että mun juhlat on aina mun näköiset ja - tyyliset. Panostan yleensä, sattuneesta syystä, ruokatarjoiluun, kun joku muu panostaa johonkin aivan muuhun. Ja se on aivan OK, niin sen pitääkin olla. Omat juhlani taipuvat paisumaan koossa (häät 270 henkeä, Urhon rippijuhlat 140 henkeä omat 50 saman verran jne) ja silti tykkään tarjota kaikille kunnon ruokaa.

Oman perheen juhlien lisäksi oon saanut olla mukana järjestämässä kavereiden synttäreitä, YO-juhlia, rippijuhlia, risitiäisiä ja häitä. Ravintolatyössäkin on tullut häärittyä erilaisissa juhlissa. Kyllä tykkään siitä hommasta. Ja sitten joskus kun olen ihan vaan vierasvieras, niin se tuntuu ihanalta ylellisyydeltä (ja joskus tosi vaikealta, ettei ryntää keittiöön apuihin).


Mua pyydettiin tekemään lehtiin juttu, mitä asioita olisi hyvä ottaa huomioon juhlajärjestelyissä. Elämäni vaikein juttu! Ensimmäisen luonnoksen jälkeen, johon olin vähän kerännyt karkeasti tärkeimpiä kohtia, mulla oli tuplamäärätekstiä lopulliseen merkkimäärään nähden. (Turun SanomatKaleva ja Lapin KansaIlkka-PohjalainenHämeen Sanomat ja Forssan Lehti, KeskipohjanmaaKainuun Sanomat ja Länsi-Suomi painetut ja verkkojulkaisut)


Ehkäpä jotakin ajatuksia sain tuotua  esiin, toivotaan, että joku saa jutusta jonkinlaista tukea ja johdatusta, paineita toivottavasti ei kukaan!


Sillä juhlien järjestäminen, jos mikä, on iloinen asia.  Toivon kaikille hyvin sujuvia juhlia, kommelluksiakin on mukava muistella jälkeenpäin.

Jos yhden perinnön saan jättää, joka on hyvin ajankohtainen tänä päivänä ja kaipaa kiireellistä päivitystä ja asennemuutosta (ja saa ison joukon ainakin eteläpohjalaisia emäntiä barrikadeille) se olisi vanhan sanonnan hylkäys.

Mikään ei saa sitten loppua kesken. 

Unohtakaa nyt tämä jo hyvät ihmiset. Ruokatarjoilun pystyy laskemaan etukäteen aika tarkasti. Otetaan esimerkki helpommasta päästä: Täytekakun menekki lasketaan munien avulla, munien määränhän suhteutetaan muut käytettävät aineet (maailman helpoin täytekakkupohjahan on yhtä paljon munia, sokeria ja jauhoja). 1 munasta riittää kolmelle hengelle, vähän pyöristäen, eli 6 munan kakku 6x3 = 18 eli yleensä lasketaan  että 20 hengelle (anteeksi tämä vallaton laskentatyyli). Jos siis sulla on tulossa n. 80 henkeä juhliin, pärjäät takuuvarmasti neljällä kuuden munan kakulla.  Usein kuitenkin, meilläpäin, tehdään varuuksi viisi ellei kuusi kakkua, ettei vaan lopu kesken.

Ja siinäpä sulla on sitten juhlien päätyttyä vielä 2 tuliterää kakkua, joista vielä voisi syödä 40 henkeä. Ja luulen, että on myös räppeitä edellisistä kakuista.

Juhlien ruokahävikkiin voisi siis kiinnittää paljon enemmän huomiota. 
Kukaan ei kuitenkaan määräänsä enempää syö.
Ja mitä sitten jos joku laji syödään loppuun?

Juuri niin, ei yhtään mitään.
Jatketaan muilla lajeilla ja tuskin kukaan edes huomaa, että se lohivoileipäkakku tai makaroonisalaatti tai kinkkupiirakka loppui. Kun on muutakin.

Ja se emännän ilo kun juhlien tarjottavat ovat olleet hyvin mitoitetut, eikä tähteillä tarvitse täyttää jääkaappia ja pakastinta.

Koska savustettu lammas ei parane pakkasessa. Just saying.





 

torstai 6. toukokuuta 2021

VADELMA-PISTAASIPAVLOVA ON IHANA JUHLAHERKKU


Kaupallinen yhteistyö Oatlyn kanssa.

Kevään leivontaetappi on on ohitettu, siis se, kun saa hyvästellä munkinpaiston ja rasvankäryn munkintuoksun hetkeksi ja suunnata ajatukset kevään ja kesän juhlakauteen. Ja sehän on varsinainen kakkusesonki, jos mikä. Ei juhlaa ilman kakkua, vai olenko väärässä? 

Kun oikein kakuttaa, kakkuja voi tehdä kokonaisen puhvetin erilaisia, mutta yksikin kakku piisaa jälkiruuaksi kesäkutsuille.

Juhlat vietetään tänä vuonna kenties vielä pienimuotoisesti, mutta pienemmänkin porukan juhlat ovat tärkeät juhlan kohteelle. Ehkä jopa vielä lämminhenkisemmät ja intiimimmät. Isojen juhlien ongelma on nimittäin se, että ensin sankari on vastaanottamassa vieraita ja tarjoilujen jälkeen alkaa yhtä pitkä rupeama toisinpäin, aina joku lähdössä.



Maailma muuttuu pienin askelin ja tämä koronavuosi on muuttanut sitä ehkä enemmän kuin itse tästä aitiopaikalta edes kykenemme näkemään.
Edessä on uusi normaali, se on varmaa.

Asiat muuttuvat myös kotikeittiössä. Tälläinen sekasyöjä huomaa miettivänsä ja punnitsevansa yhä useammin valintojaan ja niiden kestävyyttä. Kun katsoo noita omia lapsiaan ja tajuaa, että maapallo on meillä vain lainassa lapsiltamme (en muista missä kuulin tämän ajatuksen, mutta sen ytimekäs sanoma pysäytti), on se paras motivaatio muutokselle. Ne mun teot on pieniä, mutta mielestäni tärkeitä; kierrätän, pärjäämme yhdellä autolla, syödään enemmän kasvisperäistä ruokaa.

Mutta parasta tässä ajassa on se, ettei näitä tarvitse miettiä eikä selitellä sen kummemmin, toteuttaminen alkaa olla ihan jokapäiväistä ja helppoa, meidän lapsillemme nämä asiat eivät enää tule herättämään minkäänlaista ihmetystä.

Mutta siis kakkuahan mun piti.

Pavlova on mun kaikkien aikojen suosikkikakku, eikä sellaista tilaisuutta, ettei pavlova herätä ihastuksen huokailuja sitä nauttineissa. Se on ihanan makuinen, helppo tehdä ja nopea koristella, pavlovan pohjat voi tehdä jo hyvissä ajoin. Eikä sen ääreltä tarvitse pyörtää vegaaninkaan kun marenkipohja tehdään aquafabasta. Jos  et tiedä mistä puhun, niin tämä ei ole sen erikoisempaa kuin kikherneiden lientä säilykepurkista. Mahtavaa marenkia tulee. 

Herkullisen päällisen pavlovaan saa aikaan Oatlyn kaurapohjaisilla tuotteilla, tuo niitten iMat Visp vispautuu tosi kestäväksi ja runsaaksi vaahdoksi. Sekoitin mukaan hiukan iMat Fraiche'a, tykkään sellaisesta pienestä happamuudesta, mitä se tuo makuun. Kauragurttikin voisi sopia, mutta sitä en nyt tällä kertaa testannut.



VADELMA-PISTAASIPAVLOVA

10:lle
pohja
2 dl kikhernelientä (ihan tavallisesta kikhernesäilyketölkistä tai pahvitetrasta)
2 dl sokeria
1/2 tl ksantaania
1 rkl maissijauhoja
1 rkl sitruunamehua
25 g pistaasipähkinöitä rouhittuna

pinnalle
2,5 dl Oatlyn iMat Visp'iä
1/2 dl sokeria
1 tl vanilja-aromia
2 rkl sitruunamehua
250 g tuoreita vadelmia
25 pistaasipähkinöitä rouhittuna
muutama pala vegaania valkosuklaata
sitruunamelissaa ja tomusokeria

Vatkaa kikherneliemi ja sokeri (säästä 1 rkl sokeria) kestäväksi marengiksi, mielellään sähkövatkaimella tai yleiskoneessa. Tähän kuluu aikaa n. 10 min, mutta sitten saatkin vaahdon, joka ei kulhosta tipu vaikka käännät sen ylösalaisin. Sekoita säästämääsi 1 rkl sokeria, ksantaani ja maissijauho keskenään ja sekoita nämä marenkiin. Ksantaani auttaa kestävän marengin muodostamisessa. Sekoita mukaan sitruunamehu ja pistaasirouhe. Pähkinät voi myös jättää pois.

Voitele leivinpaperi tilkalla öljyä ja levitä marenki lusikalla haluamasi kokoiseksi  paksuksi levyksi. Marenkia on melko reilusti, voit pursottaa toiselle pellille pikkumarenkeja tai tehdä toisen, pienemmän pohjan. Kikhernepurkissani oli kuitenkin juuri tuo 2 dl lientä niin käytin kaiken.
Paista kiertoilmauunissa, 120 asteessa 2 h, sammuta sitten uuni, laita jotain uuninluukun väliin, että se pysyy raollaan ja anna kuivua jälkilämmössä, vaikka yön yli.

Irrota jäähtynyt pohja varovasti leivinpaperista.

Vatkaa iMat Visp vaahdoksi, lisää iMat Fraiche ja mausta sokerilla, vanilja-aromilla ja sitruunamehulla.

Levitä täyte pohjalle (tästäkin jää hiukan yli, voit käyttää sitä toisen pohjan pinnalla tai tehdä pikkumarengista ja hedelmistä lasiin jälkkäreitä). Ripottele pinnalle vadelmat, pistaasirouhe ja sitruunamelissan lehtiä. Sulata valkosuklaa pursotinpussissa ja tee sillä ohuita nauhoja kakun pintaan. Lopuksi vielä siivilöit pintaan hiukan tomusokeria.


Sen lisäksi, että tämä on herkullista ja helppotekoista, saa tämän tarjoaminen vieraille mut tuntemaan itseni pikkuriikkisen tiedostavammaksi ja trendikkäämmäksi. Nämäkään asiat eivät ole silti mustavalkoisia. Meidän perheessä syödään vielä suureksi osin eläinkunnan tuotteita, muttei läheskään niin paljon kuin 10 vuotta sitten. 

Pieniä askeleita, pieniä askeleita... tästä voisi tulla uusi normaali!

Klikkaa Oatly- resepteihin.










torstai 29. huhtikuuta 2021

VAPPUNA PITÄÄ OLLA MUNKKIA!

 

Vappuna ei oo perinteisen munkin voittanutta. Tai ehkä on, sillä lailla hetkellisesti, kun on niin kaikkea ihanaa kuorrutettua pätkismunkkia ja suolakinuskia ja sisällä ties mitä bisketteä, creamejä ja hilloja. Onhan ne kaikki houkuttelevan hyviä ja monenlaista sitä tulee kokeiltua. 

Itseasiassa, jos puhutaan uppopaistetuista leivonnaisista, niin mä olen kyllä nisusika ihminen. Ne on vaan lähinnä sydäntä, tuoreena, omena- tai vadelmahillolla, en ehkä parempaa tiedä. Mulla on vieläkin tallella tädiltäni Anna-Liisalta  mummolassa asuessani mulle tullut kirje, ruskeassa kirjekuoressa  pienelle ekaluokkalaiselle varmaan juuri näihin aikoihin (mutta vuonna -75) saapunut viesti. Hei! Käy ostamassa vaikka nisusikoja. Ja sisällä oli kaunis vaaleansininen viiden markan seteli. Kyllä minä taisin sen koulua vastapäätä olleeseen osuuskauppaan  (josta se postikin haettiin) viedä ja tulla ruskean paperipussin kanssa takaisin. En nyt koko rahalla varmaan kerralla ostanut, tästä ei ole muistikuvaa, mutta muistan sen ihanan euforisen tunteen. Ihana kirje (no niitä sain muutenkin kyllä kun vanhempani minulle Sveitsistä kirjoittivat), ihan omaa rahaa, joka oli lupa käyttää ihan vaan parhaimpaan tietämääni herkkuun, nisusikaan.

Nisusikarakkaus on säilynyt läpi elämän, mutta olen vähän kranttu niiden suhteen ja kaikkein teollisimmat eivät vaan maistu hyviltä. Onneksi Seinäjoella on yksi paikka, missä nisusikoja ei voi ohittaa. Kahvila Pikku Paussi, jonka kellarissa edelleen leivotaan Seinäjoen herkullisin vitriini täyteen. Vitriinissä on aina nisusikoja, niitä erinomaisia. Tämä on vähän meidän perheen juttu, Urhokin on pienestä opetettu poikkeamaan nisusialla. 

Tämä juttu lähti nyt laukalle, tarkoitus oli vain kertoa, että munkkirinkeli on niin ihanan perus, ja sitähän saa läpi vuoden (no kyllä nisusikaakin saa) ja se on justiin parasta vastapaistettuna kaikenmoisissa pienissä hiihtomajoissa kuuman kaakaon kanssa, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Minä en ole sitten muuten yhtään donitsitaikinamunkki-ihminen, siis sellaisen mitä Arnoldsilla kutsutaan cakedoughnutiksi.

Että kyllä ihan tavallisia munkkeja on saatava tämän ihmisen.

Mutta en minä nyt ihan niin ykstotinen ole.

Vappuvaihtelua sokuririnkeliin saa kun alkaa leikkiä kuorrutteilla ja strösseleillä ja muilla. Saa samasta taikinasta monenlaista munkkia. Lieneekö turhaa sanoa, että nämä aikalailla viedään käsistä meidän perheessä. Kyllä ihminen on niin korian perään.


Ihmiset muuten vähän turhaankin pelkää tuota uppopaistamista. Se on kyllä oikeasti aika helppoa kun sen osaa. Muistan mummolasta senkin, että munkkeja leivottiin usein ja ne oli hyvä vierasvara. Sokeroimattomat munkit sulatettiin uunissa ja sokeroitiin kahvipöytään kun joku enoistani tuli perheineen kylään. Muistan myös sellaisen kerran, kun leivoin munkkeja ja varmaan olin laittanut hiivan liian kuumaan. Lopputuloksena tuli betonirinkuloita, jotka eivät koskaan kohonneet pintaan. Mikä pettymys munkinhimoiselle pikkutytölle.

Jos siis ei ole aikaa kohotella hiivataikinoita, pikaisemmat pikkumunkit onnistuvat myös leivinjauheella. Suussa sulavia ovat nämäkin, varsinkin leipomispäivänä.


Kun rasvan kanssa on kerran alettu läträtä, kannattaa paistaa monenlaista. Tänä vuonna löysin Minimanista MAKU rosettiraudan naurettavaan alle 5€ hintaan. Arvatkaa ostinko ja toisen ostin vielä synttärilahjaksi Ulisekselle, meidän meksikolaislähtöiselle "tekopojalle", kun Uli täytti vastikään 50. Bimbuñuelos, kuten rosetteja Meksikossa kutsutaan ovat olleet aina Ulin herkkuja maitolasin kera. Meksikossa näitä myidään siis ihan teollisissa pakkauksissa ympäri vuoden.

Rosetteja olen viimeksi tehnyt ehkä köksän tunnilla ja nyt taas. Nyt jäi kyllä sellainen tatsi, että helppoja tehdä ja erinomaisia!



Chorizomunkki saattaa kuulostaa hitokseen oudolta, mutta kun tarkemmin ajattelee, niin sehän on vain pallomallinen lihapiirakka, herkullisella spessutäytteellä. Ihana piknikkoriin tai brunssipöytään.

Jotta paljon on tullut uppopaisteltua tässä kuussa! Nämä reseptit julkaistaan (useimmiten tänään, 29.4) Lännen Median teemoja julkaisevissa sanomalehdissä ja digiversioina(Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi.). Napatkaa reseptit talteen.

Mun to do -listalle vielä tänä vappuna on päässyt Perinneruokaa prkle Mikan IG-resepti, jossa munkkeja ja tippaleivät tehdään siitä valmiscroissanttaikinasta, ostin jo taikinankin. Ja sitten pitäisi keretä tehdä bosnialaisia munkkeja, Sokerivaltakunnan Sanja kertoi niistä niin ihanasti.

Mutta nyt, aloittakaa loiva lasku kohti vapputunnelmia, huomenna on aatto ja saa laittaa polvisukat jalkoihin marssille mennessä!

Hyvää Vappua! Pitäkää munkkibaari auki!



torstai 22. huhtikuuta 2021

TIPPALEIPÄKAKKU

Tippaleipäkakku! Voi veljet! Olipa hyvää! Maistoin itse vain ihan pikkariikkisen taikinakiekuran täytteen kera (koska ketodieetti), mutta nanosekunnissa lautaselta katova kakku on takuuvarma merkki herkun laadusta. Ei jäänyt jääkaappiin vettymään tämä, ei tokikaan!

Pakko jakaa tämä resepti omassakin blogissa, vaikka tein tätä vähän niin kuin päivätyön puolesta. Viimeisen puolitoistavuotta on osa työajastani mennyt tämän superihanan Ruokatarinat- hankkeen kanssa, jota me Turun Yliopistosta tehdään yhdessä Etelä- Pohjanmaan maa- ja kotitalousnaisten kanssa. Korona vähän muutti suunnitelmia ja meidän paikan päällä- työpajat ovat muuttuneet kuukausittaisiksi livelähetyksiksi. Eilen oli simalive. Valmistettiin tämä kakku ja ikisuosikkiani vadelmasimaa.

Livelähetykset on ihan kännykällä kuvattuja, helposti lähestyttäviä ja editoimattomia, siksi joskus saattaa tulla ylläreitä, öljy ei kuumene tai tippaleipäkakun pohjan kääntäminen ei mene suunnitellusti.


Tippaleipäkakun tekoa ei tarvitse kuitenkaan jännittää. Useampana palasenakin pohjalevyistä  saa koottua upean näköisen kakun.  Tämä on selkeä bonus, ainakin meikäläisen keittokirjassa.

Inspiroiduin kakkuun Peggyn pieni punainen keittiön kautta ja tottakai Kinuskikissakin on ehtinyt tehdä oman version.

Tätä reseptiä on kyllä ihan suotava jakaa. Jos siis innostut munkinpaistoon, niin samoilla öljyillä kannattaa paistaa tämäkin.


Tippaleipäkakku

8:lle

2 munaa
2 rkl sokeria
1 tl raastettua sitruunan kuorta
1 rkl sitruunanmehua
1 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
Paistamiseen rypsiöljyä  1 l
Täyte
3 dl vispikermaa
1 rkl sokeria
100g makeaa, maustettua tuorejuustoa tai rahkaa (sitruuna on ihanaa)
600 g tuoreita marjoja
Koristeluun osa marjoista, tomusokeria

Sekoita taikinan ainekset sileäksi.  Laita taikina muoviseen pursotuspussiin tai pakastepussiin, joista voit leikata kärjen/kulman auki pursottamista varten.

Kuumenna öljy kattilassa 180 asteeseen.
Pursota kuumaan öljyyn taikinaa ristiin rastiin koko öljyn pinnalle. Kattilan koko määrää siis kakunpohjan koon.

Paista kullanruskeaksi. Käännä varovasti ja kun toinenkin puoli on paistunut, nosta talouspaperille valumaan. Anna jäähtyä. Taikinasta tulee 3- 4 kakunpohjaa.
Vispaa kerma, mausta sokerilla ja sekoita tuorejuustoon/rahkaan. Täytä kakun välit kermaseoksella ja marjoilla, pienemmät kokonaisina, mutta esim. isot mansikat viipaleina.

Viimeistele siivilöimällä tomusokeria pinnalle.

Me saimme taikinasta 3 pohjaa, mutta päädyttiin käyttämään vain kahta. Kakusta söi silloin 6 onnellista (Kirsin perhe). Toinen pohja, loput täytteet ja marjat asettelin toiselle vadille (kaikki pienet irronneet murut siihen päälle vielä)  ja tästä söi Isohoo ja kaikki naapuruston pikkutytöt (4 kpl) Maitotytön johdolla. Olen kuulemma EHKÄ maailman paras kokki (t. Jane, Linnea ja Nella)!
Tässä vielä linkki FB-live taltiointiin. Jos sulla on aikaa puoli tuntia, niin katso ihmeessä. Olen minä katsonut tylsempiäkin!



torstai 8. huhtikuuta 2021

KETOON: HERKUTELLAAN!

 

Näin juuri meemin, jossa luki:

Joka kerta, kun yritän alkaa syödä terveellisesti, tulee joulu, pääsiäinen, kesä, perjantai tai tiistai - ja kaikki menee pilalle.

Todellakin! Kuinkahan monta kertaa sitä on siirtänyt elämäntapauudistusta eteenpäin? Aloitan sitten joulun, eiku uudenvuoden, eiku viikonlopun jälkeen.

Joskus se on vaan laitettava stoppi tällekin sitkulle. Ja mä laitoin. Enkä nyt kerro kuinka monta vuotta olen tätä siirtänyt pala kerrallaan aina seuraavan asian ylitse. Mutta en siirtänyt sitä viimeistä kertaa! Vaikka - voi ei! - laskettiin, että sehän on pääsiäinen siinä keskellä ketodieettiä. Ja pääsiäisen aika ruukaa olla kyllä melkoista syömisen iloittelua meidän sakissa.

Aluksi oltiin ihan tyrmistyksissä, niin kuin oon kertonutkin, siitä, kuinka tiukka tämä ketodieetti on. En oo niitä ihmisiä, joka punnitsee x määrän kurkkua, paistaa x määrän jauhelihaa, juo x määrän öljyä shottina jne. vaan haluan tuntea syöväni kunnolla. Välillä onnistun paremmin, välillä huonommin. Viikonloput ovat kuitenkin sellaista aikaa ja varsinkin nyt menneet pääsiäisen pyhät, että sitä oikeasti oikeasti oikeasti haluaa herkutella.

Joo, ehkä mulla on väärä asenne ruokaan, kun edelleenkin haluan sen palkitsevan tai lohduttavan itseäni. Mutta niin se vaan on.

No, pääsiäissuklaat yms. jäivät kyllä syömättä ja kaikenlaiset makeat herkut sekä mämmi. Niitä olen kyllä valmistanut ja se ei yllättäen ole tuottanut suurta tuskaa, taikinaterapia tuntuu toimivan vaikkei itse pääse syömään. Ihana kuulla, että halipupukeksit oli aivan parhaita ja pashani perin herkullista.

Keräsin tähän muutamia otoksia siltä erikoisherkkuosastolta, annoksia, jotka ovat olleet niin herkullisia, ettei tunne syövänsä lainkaan minkään rajoitusten sisällä. 

Pääsiäisenä söimme 2 kertaa muiden perheenjäsenten kanssa pitkän kaavan mukaan ja kun muut nauttivat bruschettoja ja paholaisen munia, tai kurpitsakeittoa alkuun, me teimme itsellemme hyvät vihersalaatit, ensimmäisen kuvan malliin. Siemenet ja oliivit vähentävät rasvan määrää ja ovat jees lisä salaattiin.


Ensimmäisellä aterialla isäni oli savustanut lohta ja oli helppo punnita siitä meille määräpalat. Paahdoimmen pannulla herkkusieniä ja vihreää parsaa. Kylkeen vielä majoneesi. Tämähän oli aivan upea, yksinkertainen kombo! Toki normiaikana, entinen minäni olisi sortunut vähintään tupla-annokseen. Anteeksi muuten mun stailaamattomia kännykkäkuvia, nämä mun ketokuvat nyt on kaikki tällaisia, kyllä mua häiritsee vähän tuo muutama lohihippu tuossa pinnalla. Mutta ei onneksi häirinnyt syödessä!


Sitten tuli se kauan odotettu nyhtölammasdinneri. Äitini keksi valmistaa mun ja siskon osuuden paahtopaistista, joka on siis paistia vähärasvaisempi osa. Alkusalaatista jäätettiin kurkut ja tomskut pois niin saatiin enemmän parsaa ja kesäkurpitsaa. Öljystä, majosta ja yrteistä, sekä tietenkin valkosipulista tehtiin vinaigrette, jota avomielisesti sai valuttaa sekä kasvisten, lampaan, että alkusalaatin päälle. Lampaan pinnalla oli myös minttua. 

Kyllä oli. Täydellisen herkullista.

Jälkiruokina nautittiin kupilliset hyvää teetä.


Kyllä se niin on, että kun on laadukkaat raaka-aineet, on myös helppo tehdä hyvää. Rekosta ostin 700 g sisäfileen Lakeuden Highlandilta. Siitä meille riitti kolmeksi kerraksi herkullista ruokaa. Kaksi kertaa paistoin mehevät pihvit. Niiden salaisuus, taas kerran on myös tuo öljy-majo-yrtti-valkosipulikastike, joka on kyllä melkein yhtä hyvää kuin äitini valkosipulipersiljavoi. Olemme myös tehneet välillä chimchurri tyyppistä kastiketta, se on ihanaa kun siinä on hiukan etikkaa, joka vähän lievittää yletöntä öljyisyyttä. Munakoisoviipaleet paahdettiin uunissa. Todella hyvä lisuke sienten kanssa.

 


Toisella kertaa pihvin seurana kukkakaalirisotto herkkusienten kera.



Samaisesta rekosta olin tilannut myös kalaliike Eljas Santalalta pari siikafilettä. Suomustin fileet (lusikalla) ja nypin muutaman ison ryodon siitä harjanteelta. Kylläpä olikin tuoretta, sai oikein kiskoa ruotoja ja mukana lähti aina vähän lihaakin!

Ja kyllä sen tuoreuden havaitsi maistaessakin. Paistoin palat oliiviöljyssä, enkä yllä muista koska olisin yhtä hyvää siikaa syönyt. Vihersalaattia, avokadoa ja herkkusieniä lisukkeena.


Yksi herkkuruoka on vielä ehdottomasti jaettava. Chili-valkosipuliöljyssä paistetut scampit, nimittäin. Sydämeni huusi öljyyn dipattavaa rapeakuorista vehnäleipää, mutta olin kyllä kiitollinen oikeasti tästäkin herkkuhetkestä.

Eli herkuteltukin on. Tietysti olisin auliisti syönyt kaikkia isommat annokset ja vielä sen patongin kera. Enkä kyllä olisi viinilasilliseenkaan sylkenyt. Nyt juomaosastolla herkuttelu tietää  viikonlopun Zero Cola- tölkkiä. Niitä kyllä saisi juoda enemmänkin, mutta ollaan itse asetettu tämä rajoitus. Pirkan mustikka tai metsämansikka vissyt on kans hyviä, kaloreita ja hiilareita 0. Löydettiin myös Halpa- Hallista tarjouksesta 15 pack Olvin päärynävissyjä ja oltiin aivan pyörtyä siihen tuoksun ihanuuteen.

Raaka-aineet näihin herkkuihin ovat kyllä arvokkaammasta päästä. Mutta toisaalta, jos minä saan aterialla syödä 125 g sitä proteiinia, niin annoksen pienuus tasaa kustannuksia.

Kokeilematta ovat vielä ainakin ne savustetut katkaravut, tässähän alkaa tulla  muuten kiire kohta. Samoin burgerit täytyy vielä tehdä, ehkä useammalla tavalla. Pizzaa sen sijaan on tehty, kolmella eri tyylillä ja selkeä voittaja on löytynyt...mutta siitä enemmän toisella kerralla.

Nyt on siis 4 viikkoa ketodieettiä takanapäin. Hengissä ollaan, eikä edes nälkäisinä. Sitä energialevelin nousua vielä odottelen. Sisko vaihtoi takaisin 1. viikon vähähiilihydraattiselle kauhean ja kutiavan ihottuman takia. Mutta muuten mennään käsi kädessä. Liikuntaa en ole yhtää ehtinyt lisätä.

Ehtinyt? Kunnelkaa mua? Nyt! Nanna!

Ja 4 viiko päätöspunnitus? 7,2 kiloa kadonnut. Jonnekin.

Never want to see you again!




torstai 25. maaliskuuta 2021

PÄÄSIÄISPÖYDÄN MAKEAT HERKUT

 

Ihana leipoa pääsiäistä. Se on vuoden juhlista melkein lemppari, monta pyhää peräkkäin, eikä niin perinteissä kiinni ruuan osalta kuin vaikka jouluna, enemmän irroittelua jotenkin. No pitäähän sitä olla mämmiä, suklaamunia ja lammasta tietenkin, mutta niiden kanssakin voi varioida.

Tänään ilmestyy yhdeksässä sanomalehdessä taas Lännen Median tuottama ruoka-aukeama,jonka sisällön olen tehnyt. Etsi lehti käsiinne naapurista, netistä, kirjastosta tai kioskilta, ellei se kotiin tule ja ala suunnitella pääsiäisien leivontaa ja jälkiruokapuolta.



SITRUUNAA! Sitä huutaa pääsisäisleivonta ja vielä isoilla kirjaimilla. Sitruuna rientää kevättä kohti kirkkaalla värillään ja pirteällä hapokkuudella. Sitruunaruudut ovat , noh, sitruunaisia. Eikä resepti oo vaikea.





Mutta ei se ole vaikhea pääsiäismunakakkukaan,ei! Hedelmäiset maut toteutuvat hyvin iloisen värikkäässä koristelussa. Kääretorttupohjasta muotoiltu kakku on nopea tehdä ja juuri sellainen, jonka leipomispuuhiin on mukava ottaa mukaan myös perheen pienimmät.


Pienet rakastuvat myös halipupupikkuleipiin aivan varmasti eikä noita kyllä aikuinenkaan pysty vastustamaan. Suloinen on aina suloinen. Teinikin on kysellyt jo viikon, että koska leivot niitä uuden pesueen. Halipupujen salaisuus on ylösalaisin käännetty pipakakku-ukkomuotti.


Kruununjalokiveksi nostan vielä tämän porkkana- ja juustokakun liiton. V-A-S-T-U-S-T-A-M-A-T-O-N!

Keräsin vielä yhteen 3 raikasta pashareseptiä. Mikä on sun valinta?


Perinteisempi versio?


Hedelmäinen ja vegaani kippotyyliin?



Vai jotakin aivan muuta? Vaikka nutellapashaa!

Ihanaa pääsiäisajan herkuttelua!

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

ITALIALAINEN MENU ETÄKOKKAILLEN

 

Lauantai oli varsin ihana päivä. Sain vetää yhteisöllisen etäkokkailun Seinäjoen Viiniseuralle Italialaisen menun hengessä.

Valitsin alustaksi zoomin, koska ajattelin, että on kiva mitä enemmän vuorovaikutusta, kuulla muiden äänet ja nähdä kuvaa myös muiden annoksista.

Kokkailuun ja viinien maisteluun oli valittu ruhtinaalliset kolme tuntia, joka osoittautui täydelliseksi ajaksi. Ehdittiin saada kaikki valmiiksi ja päästiin istumaan katettujen pöytien ääreen. Ihan mahtavaa oli, että monen yhteyden päässä kokkailtiin pariskuntana, monella oli isompikin seurue sitten syömässä ja laatimaani menua lupailtiin kokkailla myös pääsiäisenä vieraille. Olipa yksi osallistuja pelkästään soffallakin ja jaksoi mukana koko kolmituntisen ja ihanasti lopuksi toinen osallistuja kysyi hänen osoitettaan, tarjoutuivat tuomaan maistiaiset!

Menun laadinnassa yritin ottaa huomioon  monta seikkaa. Jos olisimme olleet kokkailemassa kaikki yhdessä, pienryhmissä, olisimme voineet helposti valmistaa koko repertuaarin: Antipasti, primi piatti, secondi, contorni ja dulci, mutta en millään keksinyt keinoa kuinka oltaisiin saatu kokattua etäyhteydellä niin, että olisimme saaneet sitten rauhassa syödä lopuksi, ilman välikokkailuja. Päädyin sitten vaan ihan kolmen ruokalajin menuun ja unohdin varsinaisen pääruuan kokonaan. Sitäpaitsi me Suomessa olemme oppineet nauttimaan sen risoton tai pastanpääruokana.

Sitten piti miettiä sitäkin, että miten saataisiin menusta mahdollisimman kiinnostava, jotta mahdollisimman monelle löytyisi jotain uutta. Jos olisimme kokoontuneet lähikokkailuun, olisin varmasti opastanut yhden porukan pastan tekoon, mutta etäilyyn halusin jotakin yksinkertaisempaa, tai siis sellaista mitä ei tarvitse opastaa mahdollisesti ensikertaa tekevälle niin "kädestä pitäen".

Ajattelin, että bruschetta (joka siis lausutaan brusketta!) on ihanan helppo ja monikäyttöinenkin alkupala. Tomaatti-basilika päällys on monelle varmaan tuttu joten tein sen kaveriksi valkopaputahnaa.

Risoton tekoon jaoin omat parhaat vinkkini ja pinnalle paistoimme kampasimpukoita, joita kovin moni ei ole itse laittanut. Nehän ovat ihanan helppo pilata äyriäinen.

Jälkiruuaksi ajattelin, että opetellaan monelle vieraan, klassisen Zabaglione -kastikkeen teko. Siinä taisi tulla eniten kömmejä. Yksi unohti valuttaa hedelmät marinadista, joten annoksesta tuli (kuulemma) hyvänmakuista keittoa. Nopein kokkailija oli laittamassa sitä uuniin (ja vielä upouuteen sellaiseen) ja kun kerran gratinoinnista puhuttiin, niin hän kysyi, että laitanko yläbridgelle.Vastasin myöntävästi, ajattelin vaan, että pikagratinointi, niin se käy, mutta ohjeissani luki 5 min ja se on kyllä liian kauan 275, joten heiltä pääsi vähän kärähtämään. Hitsi vie, olisi pitänyt ajatella, tiedänhän minä itsekin, että siellä ylhäällä riittää 1-2 min...

Parasta tietenkin, että "kameran" takaa ei tarvinnut siivota...

Mutta, summa summarum, me kokkailimme, aika riensi kuin siivillä, pääkokki ainakin nautti, näitä voisi tehdä enemmänkin. Onnistuin myös menun laadinnassa. Kaikki ruokalajit saivat isosti kehuja, siihen oli helppo todeta, että "itteppä teittä!" Kävi juuri kuten toivoinkin, useimmille kampasimpukan paisto ja valkopaputahna olivat uutta, zabaglionen teko taisi sitä olla kaikille ja kun valmistimme sitä marsalasta, pääsivät kaikki tutustumaan tähän jaloon sisialaiseen juomaankin.

Olin laatinut myös suositusviinilistan (näissä käytän aina vähän asiantuntija apua). Tällä kertaa tilausvalikoiman viineistä yksi oli "keltaisella" eli 10 pv toimitusaika, jota emme kukaan äkänneet, joten kaikki saadaan viinit vasta ensi viikolla! Sovittiin että ostetaan sitten kukin mitä halutaan ja vertaillaan. Spekseinä oli kuitenkin, että alkuun ja bruschettojen kanssa proseccoa, risotolle joku hedelmäinen ja runsas Pinot Grigio.

Minä pahainen kun olen tuolla  7 viikon ketodietillä tyydyin syljeskelemään lasiin ja kuolaamaan tuoksujen ääressä (risoton teko, mitkä aromit!). IsoHoo toimitti kuitenkin pyyteettömästi syöjän ja juojan roolissa taustalla. Kuvat ovat vähän so so, kun ne on vasta jälkikäteen otettuja.

Mutta hei, Buon Appetito! Alla menu ja reseptit. Kiitos Seinäjoen Viiniseuran väki, mulla oli hirveän hauskaa! 

Menu

Bruschetta tomaatilla ja valkopavuilla

Kampasimpukkarisotto

Gratinoidut hedelmät zabaglione- kastikkeella


Reseptit

Reseptit ovat kahdelle


Bruschettat  tomaatilla ja valkopavuilla

täytteistä riittää kyllä useammalle kuin neljälle leivälle

4 viipaletta maalaisleipää, ciapattaa tai patonkia

1 valkosipulinkynsi

laadukasta italialaista oliiviöljyä

2 kypsää luumutomaattia

basilikaa

lehtipersiljaa

suolaa

mustapippuria

½ sitruuna

1 tlk cannellini-papuja (valkoisia papuja)

Paahda leivät joko leivänpaahtimessa, grillissä, pannulla tai uunissa 225° C 5-7 min. Hiero leivän pintoihin valkosipulinkynttä ja pirskota öljyä.

Tomaattibruschetta: Kuutioi tomaatit pieneksi, hienonna sekaan n. 1 rkl basilikaa, mausta suolalla ja mustapippurilla. Levitä tomaattihakkelus kahden leivän pinnalle.

Valkopapubruschetta: Valuta pavut ja survo kevyesti haarukalla, raasta mukaan sitruunankuorta, purista mukaan sitruunaa, lorauta 1-2 rkl oliiviöljyä ja hienonna n. 2 rkl persiljaa. Mausta kohdilleen suolalla ja mustapippurilla. Nostele survosta 2 leivän pinnalle (jää extraa huomisenkin leiville).

HUOM!

Suolana voit käyttää hienoa merisuolaa ja/tai sormisuolaa.

Rouhi mustapippuri myllystä.

Käytä oliiviöljynä kylmäpuristettua, laadukasta oliiviöljyä, joka maistuu suussasi hyvältä.


Kampasimpukkarisotto

2 dl risottoriisiä (esim. arborio tai carnaroli)

oliiviöljyä

50 g voita

1 valkosipulin kynsi

1/2 fenkoli

1 salottisipuli

lasillinen kuivaa valkoviiniä

n. 1 l kasvis- tai kanalientä

1 dl pakasteherneitä

75 g parmesaania

½ sitruunan kuori ja mehu

suolaa, pippuria

 tuoretta timjamia

6 kampasimpukkaa

Laita kanaliemi erilliseen kattilaan ja lämmitä poreilevaksi.

Kuori ja hienonna valkosipuli ja salottisipuli. Poista fenkolin kanta ja kuutioi mahdollisimman pieneksi kuutioksi.

Lämmitä laakeassa kasarissa ½ voista ja pari ruokalusikallista oliiviöljyä, kuullota siinä valkosipuli, salottisipuli ja fenkoli. Melko mieto lämpö, et halua ruskistaa mitään. Lisää parin minuutin kuluttua riisi ja kuullota läpinäkyväksi.

Possauta sekaan valkoviini ja sekoittele kunnes viini on imeytynyt. Lisää kauhallinen kerrallaan kuumaa kanalientä, odota aina edellisen imeytymistä. Sekoita koko ajan. Riisin kypsyminen kestää n. 20 min.

kun riisi on erittäin napakka al dente, lisää mukaan herneet raastettu parmesaani, loput voista, sitruunan kuori ja maun mukaan mehua. Risoton kuuluu olla hyvin löysää puuroa. Mausta tuoreella timjamilla ja mustapippurilla, tarkista suola.

Kampasimpukat paistetaan risoton viimeistelyvaiheessa voissa paistinpannulla. Taputtele kampasimpukat kuiviksi ja paista molemmin puolin kaunis väri n. 1 min/puoli.

Annostele risotto lautasille, kampasimpukat pinnalle ja tarjoa heti.

 


Gratinoidut hedelmät zabaglione- kastikkeella

1 päärynä

1 banaani

1 persikka tai 2 luumua

muutama tuore mansikka ja /tai vadelma

1 dl valkoviiniä

2 keltuaista

½ dl sokeria

½ dl marsalaa

Kuori ja viipaloi hedelmät, viipaloi mansikat ja laita kaikki pieneen kulhoon marinoitumaan 1 dl valkoviiniä.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi (teräskulhossa), lisää joukkoon marsala ja nosta vesihauteen päälle. Kuumenna haudetta ja vispaa koko ajan, mielellään sähkövatkaimella, n. 5 min kunnes sinulla on paksua vanukasmaista vaahtoa. Jos haude on liian kuuma saat munakokkelia.

Annostele hedelmät valkoviinimarinadista tarjoilulautasille. Kaada pinnalle zabaglione ja kuorruta 275° c uunissa n. 3-4 min keskitasolla. Tarjoa heti.

Loppuun vielä viiniehdotukset:

Alkuun

1. Corvezzo Magnum Organic Prosecco Extra Dry 27,90  1,5 l huom!

https://www.alko.fi/tuotteet/508998

(2. Loredan Gasparini Asolo Prosecco 15,75

https://www.alko.fi/tuotteet/927817/Loredan-Gasparini-Asolo-Prosecco/)

Risotolle

(3. Mastroberardino Fiano di Avellino 2018  16,47

https://www.alko.fi/tuotteet/502297/Mastroberardino-Fiano-di-Avellino-2018/)

4. Pinot Grigio St. Magdalena 2020   15,05

 https://www.alko.fi/tuotteet/511207/Pinot-Grigio-St.-Magdalena-2020/

Jälkiruoka

5.Martinez Marsala Superiore Riserva Dolce 9.04        0,375l huom!

https://www.alko.fi/tuotteet/358434/Martinez-Marsala-Superiore-Riserva-Dolce/

torstai 24. joulukuuta 2020

HERKULLINEN JOULU: HYVÄN JOULUN TOIVOTUS 24.12

 

HYVÄÄ JA ONNELLISTA, 

OMANNÄKÖISTÄ JOULUA 

RAKKAAT LUKIJAT JA YSTÄVÄT!

TOIVOTTAA 

KAIKKI ÄITINI RESEPTIT Nanna






tiistai 3. marraskuuta 2020

LA CATRINA

 

 La Catrina, Maitotyttö, 2020

Halloweenin ehdottomaksi suosikkihahmoksi on noussut  tuo kuvan meksikkolaisen värikäs luurankonainen. Se sopii naamiaisasuksi niin lapselle kuin aikuiselle, ilmettä voi täydentää kukkapannoin ja värikkäin luurankovaattein, ainakin lapsille niitä oli myynnissä edullisesti useassa kaupassa tänä vuonna. Me teimme tuon pannan viime vuonna itse liimaamalla silkkiruusuja kuumaliimalla hiuspantaan, mutta tänä vuonna löysimme kukitetun pannan mustalla hunnulla Tigerista. Natasiskoni puketui siihen ja luurankosukkahousuihin (ja oli hällä mekkokin päällä), hunnun kanssa asu oli hyvä ilman maskiakin, jota emme ehtineet tehdä, kun piti niin kokkailla.

Mutta tiedättekö, että tuolla luurankonaisella on nimikin? Ja kiinnostava syntyhistoria. Minäkin taisin oppia sen vasta viime vuonna ja olen kokonaisen vuoden odottanut, että saan kertoa teille muillekin, jotka ette tarinaa tunne, ja melkein meni taas ohitse...

Meksikossa kuitenkin vietettiin Dia de muertos 1-2.11, joten kai minä voin sen näin päivän jälkeenkin vielä kertoa. Sillä Meksikossahan luurankonaisen juuret ovat.

Meksikossa vietetään Dia de Muertos (myös näkee muotoa Dia de los muertos), kuolleitten päivää, marraskuun ensimmäisinä päivinä. Meksikossa ei muistella vainajia samaan tapaan kuin meillä, missä pyhäinpäivänä kunnioitetaan vainajia hiljaisuudessa ja hartaudella, vähän synkistellen, sytytään vainajan muistoksi kynttilä antamaan hiukan valoa ja lohtua meille sureville ja kenties myös sinne tuonpuoleiseen.

Meksikossa Dia de muertos on iloinen juhla. Juhlaperinteet vaihtelevat riippuen siitä, missäpäin maata ollaan, mutta kaikkia yhdistää riehakas tunnelma. Vainajaa muistellaan kotialttareilla, jonne katetaan kuvia edesmenneistä, kynttilöitä, ruokia, makeisia, koristeita ja kukkia, ofrendas. Hautausmaalla koristellaan haudat ja haudan ympärille saatetaan viipyä koko yö syöden ja juhlien vainajien henkien kanssa, jotka pääsevät kahdeksi päiväksi palaamaan elävien keskuuteen.

Pääkallo, calavera, on yksi käytetyimmistä symboleista kuolleiden päivän aikaan.Ensi vuonna laitan  omalle to do- listalle pienet sokerikallot värikkäästi koristeltuna. Aikaisemmin blogistani löytyy jo Pan de muerto. Tuo ensimmäisen kuvan luurankonainen (jota Maitotyttö esittää) on taatusti tuttu meille jokaiselle. Tiesitkö, että hahmolla on nimi? Hän on La Catrina tai La calavera Catrina,  jonka hatussa koreilevat isot sulat, tai myöhemmin kukat.  La Catrina on nykyään meilläkin tuttu halloweenhahmo, mutta sen juuret ovat vahvasti meksikolaista alkuperää.

La Catrinan alkuperä on oikeastaan verrattain tuore. Sen juuret ovat kyllä  jo muinaisessa Azteekkien kulttuurissa,  jossa Mictecacihuatl, kuoleman jumalatar, piti huolta luurangoista tuonpuoleisessa ja varasti pääroolin Azteekkien juhlistaessa kuolemaa ja vainajiaan kuukauden pituisissa juhlallisuuksissa. 


Josè Guadalupe Posada, 1913:  La calavera Catrina

Meille tutun hahmon Catrina sai vasta 1900-luvun alkupuolella. Meksikolainen poliittinen pilapiirtäjä ja satiirikko, litografi José Guadalupe Posada, hahmotteli Catrinan sinkkietsauksena 1910-13. Teoksellaan Posada halusi kritisoida meksikona alkuperäisväestöä, jotka halusivat omaksua eurooppalaisia aristokraattisia vaikutteita ja unohtaa oman kulttuuritaustansa; pukeutua kuin ranskalaiset sulkahattuihin ja hienoihin hameisiin ja ehostaa kasvojensa ihonvärin vaaleammaksi. Posadan, joka usein muutenkin käytti töissään luurankosymboliikkaa esittäessään kulttuurista ja poliittista kritiikkiä, sanoma oli, että lopulta meistä jokainen on maallisesta ulkokuoresta riippumatta samanlainen ja samanarvoinen kasa luita kuoltuamme. Se on oikeastaan aika kaunis ja rauhoittava ajatus.

Lopulliseen suosioonsa Catrinan hahmon nosti Diego Rivera (tuo Frida Kahlon aviomiehenäkin tunnettu) meksikolainen (poliittinen) taiteilija, joka on kuuluisa etenkin muraaleistaan ( ja ajatelkaa, nyt vasta, lähes sata vuotta myöhemmin muraalit ovat tulleet muotiin meilläkin rakennusten koristuksena). Sueño de una tarde dominical en Alameda Central (Unelma sunnuntai-iltapäivästä Alamedan keskuspuistossa) on muraalitilaustyö Prado-hotellin kylkeen Mexico Cityssä, jossa Rivera yhdisti maalaukseensa 400 vuoden ajalta meksikon historian merkkihenkilöitä. Kuvan keskipisteeseen hän hahmotteli La Catrinan, joka sai päälleen vartalon Riveran käsittelyssä. Catrinan vasemmalla puolella on kuvattu Diego itse n. 10 vuotiaana ja Catrinan toisessa käsipuolessa hahmolle kasvot antanut Posada. Diegon takana voit varmasti tunnistaa myös Frida Kahlon hahmon.

PHOTOGRAPH BY BRIDGEMANIMAGES.COM.
Diego Rivera, 1947: Sueño de una tarde dominical de Alameda Central 

Muraali on itsessään niin täynnä symboliikkaa, että siitä pelkästään, joku taidehistorioitsijan alku voisi kirjoittaa gradunsa...ja varmaan onkin kirjoittanut.Jos kiinnostuit teoksesta, ota yhteyttä ensin vaikka ystävääni googleen. Nykyään muraali löytyy Diego Riveran museosta Mexico Citystä.

Nyt siis tiedät, että luurankonainen tunnetaan nimellä La Catrina ja, että hänellä on originaali syntyhistoria.  Ja huh ja puh, minä sain vihdoin tämän jutun pihalle!

Ensi vuoden Halloweeniä ja Dia de muertos'ia odotellessa kurkkaus vielä meidän perheen La Catrinaan vuonna 2019.





maanantai 26. lokakuuta 2020

IDEOITA KARMEISIIN HALLOWEEN JUHLIIN



Saatan vähän kuulua siihen porukkaan, joka harmittelee kaikenmaailman amerikkalaisuuksien rantautumista tänne Härmään. Toisaalta, meillä on vietettyä Halloween juhlia lasten myötä ainakin 10 vuoden verran ja meninhän minä naimisiinkin ystävänpäivänä. Että turha kai tässä esittää mitään hurmahenkistä kekriläistä, vaikka vähän mieli tekiskin joskus.

Halloween on erikoisen ihana juhla kun siinä saa hullutella ja hassutella ja leikitellä myös kauhulla. Ja kuten useimpiin juhliin, tähänkin voi liittää mukaan ihanat ruokatarjoilut. Joskus ajattelin, että pukeutuminen ja varsinkin uudet alusvaatteet tekevät juhlan; tuon ajatuksen olen hylänyt aika päiviä. Kyllä se on ruoka, ruoka ja ruoka. Oli sitten Halloween tai juhannus. 

Aluksi pidettiin Halloween juhlia Urhon kaverijengille tässä kadulla ja viime vuodet Maitotyttö on kutsunut omat kaverinsa päiväkodista ja sittemmin koulusta juhliin. Tänä vuonna katsoimme viisaaksi juhlia perheen kesken ja meitä olikin viime lauantaina 12 henkeä Halloweenin henkeen pukeutuneena. Siskoni ja veljeni perhe, mumma (pappa oli hirvimettässä) ja me. Tämäntyylistä sakkia.



HALLOWEEN-JUHLIEN TARJOTTAVAT

Meillä oli ensin ruokapöytä ja sitten herkkupöytä. Kuvia otettiin kiireessä ja vähässä valossa sekä kännykällä että kameralla, vaikkei laatu ole kaikissa kummonen niin saattenvarmaan ajatuksesta kiinni. Ideat tarjottaviin löytyivät googlailemalla amerikkalaisia Halloween reseptejä, en ole mitään linkkejä laittanut, koska jokaiselle näistä löytyy useita tekijöitä.

Karmeimmista karmein tarjottava, olosuhteet huomioiden, olivat lepakonsiivet! Etsin niitä varten kuvan mukaisia kokonaisia siipiä marinoimattomina, mutta ilokseni en löytänyt niitä vaan Atrialla oli niitä inkivääri-seesamimarinaadissa. Pääsinpä helpolla ja  ne osoittautuivat myös jumalattoman hyvän makuisiksi. Ne olivat niin elävästi lepakonsiipiä muistuttavia, että pienempiä lapsia oli hiukan vaikea motivoida edes maistamaan. Omasta mielestäni päivän paras tarjoilu!

Lepakonsiivet

2 kg Atrian inkivääri-seesamimarinoituja kokonaisia kanansiipiä
1 tuubi Dr Oetkerin mustaa elintarvikeväriä

Kaada kanansiivet isoon kulhoon ja pursota musta värituubi perään. Käytä avuksi vaikka kahta isoa ruokalusikkaa ja kääntele ja vääntele siipiä kulhossa niin, että musta väri levittyy tasaisesti kaikkialle. Tässä menee hiukan aikaa, mutta kahdelle kilolle riittää kyllä 1 tuubi.



Paista siipiä 250 asteisessa uunissa n. 30 min. Tykkään, että koipien pitää olla todella kypsiä ja nahan vähän rapsakkaa, ei mitään lillua. Siksi paistoaikani on vähän pitempi kuin paketin ohjeistus. Mustasta kanastalepakosta on haastava tietää, koska se palaa, mutta paista silti rohkeasti ja käytä myös nenääsi apuna kypsymisen arvioinnissa.


PENNYWISE THE CLOWN

Kasviksista sai rakennettua karmaisevan, It elokuvasta tutun klovnihahmon. Tai sai  ja sai, mutta ainakin yritettiin. Tunnistattekin vihannekset varmaan tuosta kuvasta.Näille olis kiva juguriin tehty ranchdippi, mutten ihan keriinny.


Alunperin oli tarkoitus tehdä pääruuaksi verinen silmämunaspagetti, mutta päädyin lopulta enemmän noutopöytätyyppisiin naposteltaviin.  Lihapullat kuitenkin kuuluivat asiaan. Olisihan noitakin voinut vielä stailata ketsupilla.

SILMÄMUNA-LIHAPULLAT

Tee normaali lihapullataikina ja paista ne uunissa. Ennen tarjoilua laita jokaiselle lihapullalle  pala juustoa liimaksi ja silmänvalkuaiseksi (tarkemmin ajatellen neliö ei ole ehkä kuvaavin ratkaisu tähän). Leikkaa paprikatäytteisistä oliiveista siivuja ja aseta ne juuston päälle silmän keskiosiksi. Lämmitä/kiinnitä pikaisesti uunissa.


Kurpitsanaama-quesadillat olivat mielestäni hyvä idea, mutta jos paistoit myös reikäpuolen, kuviointi katosi. Kannattaa ostaa tähän myös niitä kaikkein pienempiä minitortilloja, jotka voi tarjoilla sellaisenaan, eikä näitä medium kokoisia, joita sitten jouduttiin leikkelemään osiin, mikä vähän vesitti ideaa.

KURPITSANAAMA-QUESADILLAT

24 minivehnätortillaa
1iso tlk Taco- salsaa (tykkään itse Old El Paso Chunky salsasta, medium)
300g keltaista cheddaria raasteena

Leikkaa 12 tortillaan saksilla kurpitsanaamakuviointi. Ne ovat päällypuolia. Laita alapuoli kerrallan kuivalle keskilämmöllä olevalle pannulle, levitä lusikallinen  salsaa ja sopivasti juustoraastetta, lopuksi reikänaama kanneksi. Paista yhdeltä puolelta ainakin niin, että juusto sulaa

Oksentava kurpitsa taitaa olla oikea klassikko. Guacamole on paras oksennus, mutta vaikka kuvassa ei näy, niin  kurpitsan sisällä on sopivan kokoinen kulho, jossa löytyy Pico de galloa.

OKSENTAVA KURPITSA

1 pienehkö kurpitsa
tortillasipsejä

Leikkaa kurpitsaan kansi ja kaiva liskalla siemenet ja pehmeä sisus pois. Koverra toiselle puolellekurpitsalle suu ja tuollaiset oksennusponnistus silmät. Sovita sisälle joku pieni kulho ja laita sinne pico de gallo. Laita kurpitsa tarjottimelle ja levitä guacamole tulemaan suusta. Asettele ympärille tortillasipsit...nyt kun katson kuvaa, niin kannattaa laitta ensin reunoille sipsit ja sitten vasta oksennus, näyttää paremmalta varmaan niin. 


Silmämunat on amerikkalaisten suurin painajainen ilmeisesti, ainakin niiden erilaisten versioiden määrästä päätellen. Natasisko löysi ja toteutti nämä

MOZZARELLA -PARMANKINKKU SILMÄMUNAT

Pieniä mozzarellapalloja (mutta ei minejä/helmiä)
tuorejuustoa
jotain ilmakuivattua kinkkua
tuorejuustoa
paprikatäytteisiä oliiveja

Valuta mozzarellapallot. Leikkaa oliivit viipaleiksi ja parmakinkut kapeammiksi suikaleiksi. Käyttäen tuorejuustoa liimana, kiedo kunkin silmamunan ympärille tuo verinen lihanriekale ja aseta oliivisiivu silmän mykiöksi. Liitä aina kaksi silmämunaa toisiinsa hammastikulla niin saat silmäparin (ja enemmän syötävää).

HERKKUPÖYTÄ

Herkkupöytään löysivät tiensä Veriset täytekeksit.


Maitotytön toteuksessa keksit levitettiin ensin leivinpaperille ja pintaan ruiskittiin kaupan valmista punaista sokerikuorrutetta.




Suklaamousse oli viety hautuumaalle. Maitotyttä vatkasi valmisjauhosta mousset, pinnalle murusteltiin suklaakeksistä irtomultaa, hautakivet valmistuivat kekseitä ja Maitotyttö muotoili ihana kurpitsat yhdistämällä keltaista ja punaista marsipaania.



Karkit on tykätty ja emännälle helppo  herkkupöydän osio. Vieraatkin toivat niitä tullessaan. Parhaat halloween karkkilöydöt tehtiin Lidlistä ja Tigerista. Tigerista löytyi muutenkin kaikkea ihanaa rekvisittaa tarjoilupöytään.

Toinen edullinen paikka oli Rusta, mistä ostettiin mm. kasvomaalit ja nuo ihanat Happy Halloween foliopallot, jotka maksoivat vaan 2.99! Haettiin eilen jo ensi vuodeksikin, olivat niin hienot meidän mielestä


Karmeinta tässä kuvassa on ehkä tuo sininen maitotölkki, jonka kahvinjuojat ovat läväyttäneet pilaamaan kattauksen.

Tein Tigeristä hankittuun pääkallosilikoonimuottiin myös mutakakun. Siitä ei olekaan kuvaa, mutta sellainen kyllä oli. Lisäksi oli vielä poppareita ja ja juustonachopalloja, koska ne ovat niin kurpitsan värisiä.  Tein myös Tigerista hankittuun sydänmuottiin punaista jelloa, mutta se ei kerinnyt hyytyä. Hyvä niin, koska se olikin aivan väärän väristä ja osoitti, etten tiedä ihmisanatomiasta mitään, koska 11/12 paikalla olijoista oli sitä mieltä, että kyseessä olivat itse asiassa aivot.


Ihania olivat myös Tigeristä hankitut, lähinnä pikku vampyyreille ensiavuksi tarkoitetut veripussit. Koska ainuttakaan vampyyriä ei ollut paikalla, päästettiin lapset veren makuun. Nyt niiden suonissa virtaa mumman mustaviinimarjamehu! 

Iso osa koristeluista oli edellisvuosina hankittu. Mutta aina sitä jotain uutta kaipaa.

Maitotyttö suunnitteli pitkään ja hartaasti naamiaisasua ja minä autoin sitten toteutuksessa. Aika vekkuli idea. Muromurhaaja oli vissiin Maitotytön mielestä hauska idis jo ihan sellaisenaan, toki mä sitten kerroin hälle yhteýdestä muihin sarjamurhaajiin.



Minä en ole vuosiin uskaltanut maskeerata itseäni, koska  The Naama herättää edelleen sen nähneissä kauhunsekaisia muistoja.  Olisi kiva joskus käyttää ihan vaikka 10 min. maskeeraukseen, mutta koska yleensä menen vasta suihkuun kun vieraat saapuvat, niin jostain on tingittävä. Tästäkin maskista saisi hienon kun ei tarttisi vain sutaista.


Porukan yllättäjä taisi kuitenkin olla oma äitini. Hän oli ehkä kummitus, mutta muistutti niin elävästi Lumikin pahaa äitipuolta vanhaksi (noita)akaksi naamioituneena, että oli pakko laittaa poseeraamaan omenan kanssa.


Maskeerauksen vaikuttavuutta lisää, se että äidilläni on oikeasti erittäin runsas tukka.

Meillä ei ollut tällä kertaa erikoista ohjelmaa, aika meni syödessä ja muistellessa vanhoja kauhukokemuksia. Ja pelattiin me vielä ruumisarkku viestikapulana Laiva on lastattu-peliä.

Hurjan ihanat oli juhlat ja nämä tarjoilut olivat aika vaivattomat (kun koko päivän kokkasi). Tai ainakin vaivattomat sellaiselle, jonka ei tarvitse yrittää samalla myös siivota kotiaan ja ulkoiluttaa hevosta ja koiraa. I say!

Onneksi Maitotyttö ja Natasisko olivat hyvänä apuna ja äiti vielä loppusiivouksessa. 

Olisi kiva kuulla, jos löysitte inspiraatiota omiin juhliinne. Myös kekrikokemukset käy.

Happy Halloween!

Halloweeniä muilta vuosilta

Hämppismunakkaat ja mokkapalat (ja The Naama)

Verenpunaista juomaa ja velhon taikasauvat

Halloweenjuhlista juttua

Kurpitsasämpylät

Pan de muerto