About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste jutut. seinäjoki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jutut. seinäjoki. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 10. helmikuuta 2021

PINAATTILÄTYT JA JAUHELIHAKASTIKE FROM SEINÄJOKI

 


Se on varmaan niin, että jos olet aito seinäjokinen, tämä yhdistelmä on sinulle rakas ja turvallinen. Jos et ole, jauhelihakastikkeen tarjoaminen pinaattilättyjen kanssa tuntuu varmasti perin kummalliselta, jopa syömäkelvottumuuteen asti.

Minähän olen Kauhavalta (vain 42 km täältä), jossa kyllä syötiin pinaattilättyjä, mutta varmaankin jonkun hillon kanssa. En ole vieläkään oikein toipunut siitä kun aikoinaan 90-luvun alussa kuulin, Janskun koulunkäynnin myötä, että pinaattilättyjen tarjoamistapa on tässä kaupungissa ehkä maailman 7. ihmeeseen verrattava erikoisuus.

Tämä Seinäjoen jokaiselle lapselle 12-18 vuotta (päiväkodin ja koulun puolesta) syötetty ruoka on sisäistetty ja rakastettu osaksi seinäjokista identiteettiä. Seinäjoen Museot järjesti vastikään kilpailun, jossa etsittiin seinäjokisinta ilmiötä ja ykköseksi äänestettiin 49% äänivyöryllä jauhelihakastike ja pinaattilätyt.


Annoksen "keksijä" on emäntä ja ruokapalvelukeskuksen päällikkö Mervi Röyskö, joka nykyään on jo eläkkeellä. Kun 70-luvulla siirryttiin kansakoululaitoksesta peruskouluun tuli tärkeäksi myös se, että kouluruokailu vastasi uusiin ravintosuosituksiin. Pinaatti lisättiin raaka-ainelistalle ja sen myötä pinaattilätyt. Ne kaipasivat kupeeseensa jotain ja Seinäjoella ilmeisesti ajateltiin, että eläinproteiini on se juttu, lisukkeena oli vielä kurpitsapikkelsi tai sillä höystetty porkkanaraaste. Mielestäni Ilmajoellakin päädyttiin jauhelihakastikkeeseen. Nurmossa  syötiin karviaishilloa ja salaattia. Muualla Suomessa on lautaselta löytynyt ainakin puolukkahillo, makaronisalaatti, maksapasteija (Ähtäri!), valkokastike(munalla). En millään kyllä muista mitä Kauhavalla tarjoiltiin. Ympäri Suomen pinaattilätyt ovat aina olleet ilmeisesti suosituimpien kouluruokien joukossa.

Kun 10 vuotta sitten Nurmo(o) yhdistyi Seinäjokeen, jauhelihakastike pinaattilättyjen kanssa aiheutti jopa pienimuotoisen rypyn kuntaliitoksessa kun Nurmon lukiolaiset kieltäytyivät syömästä yhdistelmää. Päädyttiin sopuratkaisuun, jossa nurmoolaaset saivat pitää lukiossa jauhelihakastikkeen rinnakkaisvaihtoehtona karviaishillonsa (mikä diplomatian riemuvoitto!).

Eilen tein elämäni ensimmäistä kertaa tätä ruokaa kotona. Koska näin koulussakin, niin valitsin kotoannokseenkin Atrian valmiit pinaattilätyt, joka on muutenkin meidän perheen lempieinesvara. Ne vaan pitää paistaa pannulla voissa tai öljyssä. Lapset kieltäytyy syömästä mikrotettuja. Jauhelihakastikkeen tekisin mieluiten aidolla sipulilla, mutta konfliktien välttämiseksi mennään sipulijauheella.


Pinaattilätyt ja jauhelihakastike

4:lle
2 pkt Atrian pinaattilättyjä
voita pannulle

400g jauhelihaa
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
kuumaa vettä
1 rkl sipulijauhetta
lihaliemikuutio
1/2 tl maustepippuria
pikku töräykset ketsuppia ja sinappia

Paista pinaattilätyt voissa keskilämmöllä hiukan pirteämmän näköisiksi. Mutta tee ensin jauhelihakastike.

Ruskista jauheliha  2 rkl voita, lisää lopussa vehnäjauhot.
Parin minuutin päästä voit lisätä sopivasti vettä. Lisää kaikki mausteet ja keitä kunnes kastike sakenee. Tämän jälkeen kastikkeelle tekee vain hyvää hiljalleen porista hellalla. Lisää vettä jos meinaa tulla liian sakiaa. 

Tarkista maku.

Täältä löydät perusteellisemman jauhelihakastikkeen reseptin.

Miksei pinaattilätyt voisi tehdä myös vegaanisti, ja kastikkeen jostain jauhelihan tyyppisestä kasvisproteiinista.

Tavallisia itse tehtyjä pinskuja ei näytäkään blogistani löytyvän, vaikka olen minä niitä tehnyt. Lapset vaan valitsee jostakin syystä nuo Atrian valmiit yli mun rakkaudella paistamien...

En ollut muuten koskaan tähän ikään itse maistanut tai halunnut maistaa itse tätä annosta. Sen verran kauhavalaanen. Nytkin lämmitin itselleni eilistä perunamuusia jauhelihakastikkeen kaveriksi.  Tökkäsin Maitotytölle tuon kuvausannoksen, joka oli sille kuitenkin tietenkin aivan liian suuri. Kun tyttö poistui maha kylläisenä, päätin yhtäkkiä olla ennakkoluuloton ja rohkea (kun muita aina moitin tästä), syödä annoksen ja arvatkaapa mitä? Yhdistelmähän oli tosi hyvä! Varsinkin kun voissa paistetut pinskut olivat saaneet pientä rapeutta reunoihin.Mä olin porkkanaraasteen sijaan asetellut lautaselle tuollaisen porkkanatikkuhäsän juuri sen takia, että ajattelin annoksen kaipaavan hiukan purutuntumaa. Mutta sitä rapeutta löytyikin.

Loppuun on aivan pakko jakaa tämä Eparista löytynyt listaus (2015) :

Mistä tiedät olevasi seinäjokinen? 

Tämä on niin hyvä. Mut voi jo ilmeisesti lukea paikalliseksi. Toimin tai ainakin olen tietoinen näistä kaikista. 4 ja 6 kohta ovat kyllä myös vahvoja kauhavalaasen tunnusmerkkiä...Ehkä se onkin meidän yhteinen nimittäjä.

Hihihii...paras!

1. Kun joku sekoilee liikenteessä toteat: ”taas on tultu maakunnasta”.

2. Et ole käynyt Lakeuden Ristin huipulla (muuta kuin turistien kanssa).

3. Syöt pinaattilätyt jauhelihakastikkeen kanssa.

4. Inhoat lapualaisia..todennäköisesti yhtä paljon kuin he inhoavat sinua.

5. Tunnet Vierin Ekin.

6. Juustohampurilainen sulatejuustolla. Milläs muulla?

7. Et missään nimessä kannata vepsua ja Sporttia.

8. Haukut kaikki paikkakuntasi tapahtumat (Provinssirock, Tangomarkkinat, Vauhtiajot, Solar-Sound, Seinäjoki Hiphop Festival), mutta käy niissä ja kehuskelet niillä ulkopaikkakuntalaisille.

9. Tiedät neuvoa kaikki japanilaiset turistit Aalto-keskukseen.

10. Kun porukka on suuntaamassa minariin tai minibaariin, tiedät mennä Still Standingiin.

11. Tiedät, mistä Vekseliaukio on saanut nimensä.

12. Tunnet sanonnan ”väkeä oli kuin sepsin pelis”.

13. Tiedät missä ollaan, kun ollaan ringillä.

14. Olet ylittänyt ratapihan ja tiedät mistä ”se” polku kulkee.

15. Se on seinäjokinen eikä seinäjokelainen.

16. Et leikkaa Provinssiranneketta irti useaan kuukauteen (jos koskaan) tai ainakin sinulta löytyy kaapeistasi niitä lukuisia, kuten myös menneiden vuosien Provinssi t-paitoja.

17. Kutsut laskettelukeskusta, jonka korkeus merenpinnasta on 118 metriä, nimellä ”vuori”.

18. Jos joku kertoo ilta-aikaan olevansa Palaverissa, se ei yleensä tarkoita työasioita.

19. Uit pääasiassa vain joissa ja tekojärvissä.

20. Kun kaveri soittelee olevansa tulossa Itikan-risteyksessä, tiedät tarkalleen missä hän pyörii.

tiistai 28. helmikuuta 2017

VOILÁ! RUOKAA RANSKAKSI


En osaa sitten pätkääkään ranskaa. Paitsi yhden järjettömän törkeän lauseen, jota en onneksi osaa kirjoittaa, koska muuten pöljäpää saattaisin sen esimerkinomaisesti tähän raapustaa ja luulen, ettei eteläpohjalainen luontoni aivan täsmälleen edes ymmärrä kuinka törkeä se on on tuolla sivistyneellä kielellä. No, interreilatessa sitä kaikenlaista oppii, vaikka silloin ajoimme kyllä junalla Ranskan läpi suoraa kyytiä. Luultavasti juuri siksi, ettemme osanneet sanakaan ranskaa. Tai oikeasti siksi, että pysähdyimme kyllä toivorikkaasti St. Raphaeliin ja yritimme löytää pyyhkeenkokoisen pläntin sen täyteen ahdetulta rannalta, mutta koska tehtävä osoittautui mission impossible otimme yöjunan Roomaan, jossa istuskelimme kokonaista 5 päivää Espanjalaisilla portailla. Kuinka kansainvälistä!

Seuraa autenttista kuvamateriaalia aikauden albumista. Huomatkaa kuvatekstin konditionaali!



Takaisin Ranskaan!



Seinäjoen Suomi-Ranska yhdistys innostui kutsumaan minut alustamaan ranskalaisesta ruuasta jokavuotiseen kokkaus- ja illallissessioonsa. Olin kutsusta mielissäni ja laadin ranskalaisen keittiön runsaudenpulasta 5 ruokalajin menun, jonka toteuttaisimme:


Esgarcots au fromage bleu 
Bouillabaisse et rouille
Salade Verte
Fromage

Oeufs à la neige

Nyttemmin osaan myös lausua jälkiruuaksi valmistamamme Munat lumessa. Ei tiedä jos joskus saamme talvisaikaan ranskalaisia miespuolisia saunavieraita, saattaa tulla nuokin sanat tarpeeseen.

Meitä kokoontui yhteensä 18 syöjää illallispöydän ääreen. Ruokien tekoa varten jaoin porukan kolmeen ryhmään ja muutama tunti kokkaillen kului kun siivillä hyvässä seurassa. 


Etanat valmistimme tietenkin Sir Lintsin ohjeella. Ohjehan on ihan paras, kun fenkoli leikkaa annoksen rasvaisuutta. Kaikki eivät olleet etanoita syöneet, mutta nyt söivät ja tykkäsivät. Etanapannujakin saimme kasaan tarvittavan määrän ja vissiin 6 pannua ylikin!


Ajattelin, ettei kannata tehdä etanoiden jälkeen kovin raskasta pääruokaa. Bouillabaisse oli kyllä oiva valinta. Teimme sen oikein kolmella kalalla ja päälle lusikoitava rouille oli huikeaa.

ROUILLE
7,5 cm pala patonkia kuutioituna 1x1 paloihin
½ punainen paprika paahdettuna ja kuoret poistettuna
3 rkl vettä
3 valkosipulinkynttä
1 keltuainen
1/2 tl cayennea
1/2 tl suolaa
3 rkl oliiviöljyä

Liota leivänpalat veteen. Lisää paprika, mausteet ja keltuainen, aja sauvasekoittimella karkeaksi tahnaksi. Lisää öljyä ja jatka surauttelua kunnes rouille on sileää. Laita jääkaappiin tekeytymään.

BOUILLABAISSE
resepti 8:lle

3 rkl oliiviöljyä
2 purjoa viipaloituna ohuelti (vaaleat osat)
1 sipuli hienonnettuna
1 fenkoli kuutioituna, säästä tupsut
4 valkosipulinkynttä joista 3 hienonnettuna
1 tlk tomaattimurskaa
2 laakerinlehteä
½ tl sahramin luoteja
2 rkl pastista tai pernod’ta
1,25 dl kalalientä
8 patonkiviipaletta
3 kuutioitua perunaa
1/4 tl cayennea
200g sinisimpukoita
8 tiikerirapua
1 kg paloiteltuja valkoisia kaloja ( esim hauki, kuha, siika?

Kuumenna 3 rkl öljyä isossa padassa. Lisää purjo, sipuli, fenkoli ja valkosipuli ja freesaa miedolla lämmöllä pehmeiksi, n. 5 minuuttia. Lisää tomaattimurska ja keitä 5 min. Lisää laakerinlehdet, sahrami ja pastis ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää kalaliemi ja anna kiehua hiljalleen n. 20 minuuttia. Poista laakerinlehdet.

Soseuta liemi sauvasekoittimella ja siivilöi pienisilmäisen lävikön läpi.

Paahda patonkiviipaleet uunissa grillivastuksen alla n. 1 min molemmin puolin. Hiero leipien pintaan jäljelle jäänyt valkosipulinkynsi ja pirskota päälle oliiviöljyä.

Lisää perunat ja cayennepippuri liemeen ja keitä miedolla lämmöllä n.10 min. kunnes perunat ovat kypsiä. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kalat, peitä kannelle ja hauduta 2 min. Lisää simpukat ja tiikeriravut, peitä kannella ja hauduta kunnes simpukat aukeavat ja kaikki on kypsää, n. 4 min.

Laita patongit valmiiksi jokaiselle lautaselle, Kauho sattumia ja lientä annoksen päälle ja lisää jokaiseen annokseen rkl rouillea. Koristele fenkolinversoilla.


Jännittävimmät hetket koimme jälkiruuan kanssa, joka myös nimellä Kelluvat saaret tunnetaan. Mutta ei siitä jännityksestä sen enempää, sillä onnistuimme pelastusoperaatiossa. Jälkiruokamaljat jäivät meidän lumimunillemme hiukan pieniksi, mutta kyllä oli hyvää. Taisi olla aivan muutama, joka oli näitä syönyt aikaisemmin, eikä tekijöitä ainuttakaan. Minä mukaan lukien. Jännitystä pitää aina olla.

Oeufs à la neige (Maku-lehden resepti)
6 annosta

8 dl täysmaitoa
1 vaniljatanko
5 munaa
2 rkl sokeria
1/4 tl suolaa
1 1/2 dl sokeria

MANTELINOUGAT

1 1/2 dl sokeria
1 1/2 rkl vettä
1 dl mantelirouhetta

Tee ensin mantelinougat. Mittaa sokeri paistinpannulle ja ravista se tasaiseksi kerrokseksi. Lisää vesi. Kuumenna sekoittamatta, kunnes sokeri ruskistuu ja sulaa. Siirrä pannu sivuun. Kääntele mantelirouhe joukkoon nopeasti ja kaada seos jäähtymään esim. leivinpaperin päälle pellille. Rouhi nougat jäähtyneenä.
Kuumenna laakeassa pinnoitetussa kattilassa maito ja halkaistu vaniljatanko.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää 2 ruokalusikallista sokeria ja ripaus suolaa. Jatka vatkaamista, kunnes seos on kiiltävää ja pysyy nurinpäin käännetyssä kulhossa.

Nosta valkuaisseoksesta kahden lusikan avulla kuusi suurta ”lumipalloa” kuumaan maitoon parissa erässä. Kypsennä palloja 3 minuuttia, käännä ne ja kypsennä vielä 3 minuuttia.
Nosta marenkipallot reikäkauhan avulla tarjoiluastioihin.
Poista vaniljatanko maidon joukosta. Siivilöi maito tarvittaessa.
Vaahdota keltuaiset ja sokeri teräskattilassa. Kaada kiehuva maito keltuaisvaahdon joukkoon koko ajan sekoittaen. Siirrä kattila liedelle ja kuumenna sekoittaen, kunnes seos saostuu. Älä keitä.
Jäähdytä valmis vaniljakastike vesihauteessa. Jaa jäähtynyt kastike jälkiruokamaljoihin, nosta marenkipallo kastikkeeseen ja ripottele päälle nougatrouhetta.

Kaikki äitini reseptit Nanna kiittää ja kuittaa. Olen menuni kehunut, mutta itseasiassa loistavat osallistujat vastasivat herkullisten annosten  onnistumisesta. Erinomaisesti.

Ehkä joskus vielä opettelen ranskaakin!

"Parler français comme une vache espagnole"... Tai jotain...