About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvikset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvikset. Näytä kaikki tekstit

torstai 19. tammikuuta 2023

KÄYTÄTKÖ PAPUJA JA LINSSEJÄ?

 

Syytä olisi! Ravintosisältö- ja suositukset, edullisuus, ekologisuus ja varsinkin HERKULLISUUS...


Torstain ruoka-aukeamalla tänään mun juttua aiheesta ja ihanat reseptit.  (Reseptit löytyvät Turun SanomatKaleva ja Lapin KansaIlkka-PohjalainenHämeen Sanomat ja Forssan Lehti, KeskipohjanmaaKainuun Sanomat ja Länsi-Suomi.) Vai miltä kuulostaa Marokkolainen harirakeitto?


Harira

Tai tuhti Neljän pavun chili?




Bruschetat valkopaputahnalla on aivan huippu, nopea ja yllättävä kaikessa yksinkertaisessa ihanuudessaan.


Myös pavut, feta ja yrtit(paljon korianteria) ovat upea yhdistelmä, kivaa twistiä kun tarjoilet salaatin tortillakupeista.


Extra-juttuna paneudutaan, vielä vuoden 2022 googlatuimpiin resepteihin, USAssa ja maailmalla. Jenkkilistan kärjessä komeilee Sugo, tuo perinteinen italialainen tomaattikastike. Itseasiassa TOP10 listan myös päättää aika lailla sama resepti... mutta lue itse.





keskiviikko 11. tammikuuta 2023

PAAHDETUT PARMESAANIPERUNAT


Somessa tyrkytti koko syksyn tämän tästä reelsiä ja postausta ja TikTokkia paahdetuista parmesaaniperunoista.

Kun sydän on selvästi perunaan kallellaan - ja parmesaaniin ja uunissa paahtamiseen - ei epäilystäkään, etteikö resepti alkanut kiivetä kohti testauslistani huippua vääjäämättömän varmasti, kunnes tuntui, että näin jo untakin, kuinka herkullisia parmesaani-yrttiseoksessa paahtuvat rapeapintaiset perunan puolikkaat jauhoisen höttöisellä sisuksella ovat(valitse reseptiin siis jauhoinen Rosamunda tai vastaava).


Tekemiseen ei saa paljoakaan aikaa tuhlattua. Perunat vaan puolitetaan ja asetellaan leikkauspinta alaspäin parmesaanikuorrutukseen. Moni resepti kehottaa tekemään jonkun viiltoristikointi kuvioinnin perunaan, jotta ne maustavat syvempään, mutta nääh, aivan liian paljon vaivaa.  Nämä ovat nopean ja laiskan kokin paremmat perunat!

Paahdetut parmesaaniperunat

50 g voita
1 kg jauhoisia keskikokoisia perunoita
2,5 dl raastettua parmesaania
2 valkosipulin kynttä raastettuna
1 dl hienonnettua tuoretta persiljaa tai 2 tl kuivattua (kokeile myös oregano, rosmariini, timjami basilika)
(Voit maustaa lisäksi myös chilihiutalella, paprikalla, savupaprikalla ja cayennellä jos tahdot vähän kipakampaa makua)
suolaa ja mustapippuria myllystä
oliiviöljyä ja suti
Pinnalle sopii uunista otettaessa tuore persilja tai ruohosipuli

Laita uuni lämpiämään 220 astetta ja sinne uunivuoka, johon perunat sopivat (voit käyttää myös uunipeltiä, mutta silloin tarvitset ehkä enemmän voita ja perunaa ja itseasiassa kaikkea, kun pinta-alaa on niin paljon, että juustoseos pysyisi perunoiden alla, eikä lähde leviämään autioimmille alueille), mulla oli tuollainen metallinen "kinkkuvuoka". 

Pökkää uunivuokaan voi ja anna sulaa vaan ei ruskistua uunissa.

Sillä välin raasta parmesaani ja valkosipuli, hienonna yrtit ja puolita pestyt, kuivatut perunat. 


Voin sulattua, ota vuoka uunista ja lisää voin sekaan parmesaani, valkosipuli ja haluamasi mausteet (käyttämäni mausteet reseptissä kursiivilla). Levitä seos tasaisesti  vuoan pohjalle.

Painele perunat vieri viereen, leikkauspinta alaspäin, parmesaanitahnan päälle. Voitele toinen puoli sudin kanssa oliiviöljyllä, suolaa ja pippuroi.

Pistä uuniin paahtumaan. Taika tapahtuu 20-40 minuutissa, riippuen uunin tehoista ja perunan koosta ja varmaan jostain tärkkelyspitoisuudestakin, mutta ei mennä nyt siihen.Perunat ovat valmiita kun niihin saa tökättyä tikulla ilman turhaa vastusta ja väri on lupaavan kaunis.

Anna jäähtyä muutama minuutti ja sitten irrottele perunat toisistaan ja nosta leikkauspinta ylöspäin tarjoiluvadille. Siihen päälle vähän tuorettta yrttiä ja kaikki nami muru ja rasva sieltä vuoan pohjalta.

Nämä perunat sopivat lisukkeksi vaikka mille ruualla (pois lukien ehkä mannapuuro) tai sitten vaan ihan dipattavaksi johonkin ihanaan dippiin.

Lähteekö testiin?


keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

SALAATIT JUHANNUSPÖYTÄÄN



Vesimeloni-tomaatti-chilisalsa

 "Ja sitten jotain salaattia..." Kuulostaako ihan teidän juhannusmenun suunnittelulta? Grillattavat, lihat, kasvikset ja kalat kyllä helposti ottavat oman paikkansa menussa ihan täsmämuodossa, mutta sitten aina tulee  lopussa se sitten-jotain-salaattia- kohta.

Siitä ei kannata tosiaan tehdä ongelmaa, mutta mielellään salaatin kanssa voisi jussina myös pienimuotoisesti revitellä, eikä tarjota keskikesänjuhlassa aina sitä xxxtanan samaa salaattia, mitä muissa grillausmenoissa. 

Koska mullakin on tämän juhannuksen herkut vielä sillä  sitten jotain- asteella ja nerokkaasti sanoin vaan, että ok, mä hoidan lauantain ruuat, puuttumatta sen kummemmin yksityiskohtiin JA ONHAN TÄSSÄ VIELÄ AIKAA!

Tämän postauksen salaattikuvien alla on linkki  jokaisen salaatin reseptiin. Poimin blogistani viisi reseptiä, jotka olisivat salaatin saralla oivia herkkuvalintoja juhannukseen.



Sipuli-yrttisalaatti


Horiatiki

Eikä tässä vielä kaikki. Blogistani löytyy huikea määrä muitakin salaattireseptejä, sieltä kannattaa käydä katsomassa inspiraatiota salaatteihin. Osa on lehtijuttujen koontipostauksia ilman varsinaista reseptiikkaa (suurin osa kuitenkin reseptillä), mutta jos kuvassa on halloumia ja mansikkaa, niin kyllä siitä ainakin inspiksen tasolla saa idean mansikka-halloumisalaatista. Ole oman elämäsi chef ja sovella!

Ihan pakko vielä laittaa mun ekan tv-kokkauksen resepti Paahdettu perunasalaatti, joka löytyy maikkarin sivuilta. Se on tosi hyvä salaatti, enkä oisi sitä niin muistanutkaan ellei multa olisi kysytty mistä sen löytää, kun ystävä aikoi valmistaa juhannukseksi.

Ja nyt ryhtiä siellä juhannuksen suunnittelussa. Nimeä täsmäsalaatit niin vähennät myös ruokahävikkiä, verrattuna siihen, että ostat vähän sitä sun tätä "salaattivärkkiä" ja varuuksi vielä jotakin!



torstai 14. huhtikuuta 2022

VIHREÄ PARSA ON HELPPO JA NOPEA HERKKU

 


Parsasesongissa on jotakin huumaavan  herkullista. Juttelin juuri Saksasta perheineen Suomeen muuttaneen ystäväni kanssa ja hän huokaili, kuinka he Saksassa keväisin herkuttelivat valkoisella parsalla. Ihan innostuimme googlaamaan, onko kotimaista tuoretta valkoista parsaa saatavilla, valkoinen parsa on nimittäin herkkä tuote, joka tosiaan pitäisi syödä ihan hemmetin tuoreena. Parasta olisi parsaravintola pellon vieressä (sellaisessa olen muuten ollut Visbyssä).

Sen takia, ehkäpä, olen vihreän parsan ylin ystävä. Se on mielestäni himpun verran kulutusta kestävämpi ja ylivoimaisesti monipuolisempi laittaa, voi paahtaa, grillata, paistaa, höyryttää...eikä tarvitse edes kuoria. Maistuu sitäpaitsi myös raakana.

Näin sopivasti pääsiäispyhien alla ilmestyi tänään Lännen Median tuottamat ruokasivut 9:ssä sanomalehdessä(Turun SanomatKaleva ja Lapin KansaIlkka-PohjalainenHämeen Sanomat ja Forssan Lehti, KeskipohjanmaaKainuun Sanomat ja Länsi-Suomi).

Vihreä parsahan on mitä mainioin alkuruoka tai lisuke myös pääsiäispäivän herkutteluaterioille. Toivottavasti tämä kuvakooste/teaseri innostaa myös sinut parsakokkailuihin. Täydelliset reseptit löytyvät lehdistä ja niiden verkkosisällöistä.

Pekoniin tai parmankinkkuun kääritty, grillattu tai paahdettu vihreä parsa on jo tuttu klassikko. Herkkua voi vielä herkullistaa lisäämällä nyyttiin useampi parsa ja niiden keskelle viipale mozzarellaa.

Kyllä, herkkumittarit singahtaa maksimiin!


Yksi mun juhlapöydän ja varsinkin noutopöydän ikisuosikki tarjottavista on vitello tonnato. Olen versioinut sitä niin kalkkunasta, possusta kuin broilerista, harvemmin vasikasta, joka on alkuperäisen reseptin raaka-aine, mutta huonosti tarjolla Suomessa. Beach house kitchenin Heli-Hannelen reseptillä oli Urhon rippijuhlissa tarjolla (liian vähän )pimento tonnatoa.

Nyt vasta tajusin, että parsa ja tonnatokastike ne vasta ovatkin huikea pari. Tarjoa parsa tonnatopedillä tai rempseästi tonnatokastikkeeseen dippailtavaksi. 


Rapsakaksi paistetut nuudelit ja parsa maistuvat yksinkertaisessa aasialaisessa salaatissa. Selkeät, minimalistiset ainekset, hyvä kastike ja se on siinä.


Vihreä parsa (niinkuin valkoinenkin) on mielettömän hyvää myös pelkän voisulan tai hollandaisekastikkeen kanssa. Mutta entäs avokadohollandaisen kanssa? Out of this world! Tämä maistuu myös vegaanille, koska nimestään huolimatta, se ei sisällä munia, ei voita. On silti kuohkean paksu, ihana makuinen ja - värinen hollandaisetyylinen kastike.

Ai niin, eikä tietenkään ympätä tuota kylmäsavulohta vegaanin lautaselle.


Hyvään pääsiäiseen sisältyy myös hyvä määrä suklaaherkkuja. Minimuffinipellillä paistuivat tällä kertaa minisuklaamuffinien sijaan brownie minipalat, ja se on todellakin ihan eri juttu. Pienessä minipalassa löytyy herkullista paistoreunaa ympäriinsä, ja samalla se brownien sitkeänpehmeä, syntisen suklainen sisus.


Ja sitten helpoista helpoin herkku, pääsiäisen värikäs Rocky Road. Omaan makuuni ehkä pikkasen tuhtia makeaa, mutta tuostapa nuo palaset ovat keittiönpöydältä kadonneet tässä viikon aikana...


Superherkullista pääsiäistä!

tiistai 8. maaliskuuta 2022

VALKOSIPULINEN MUNAKOISOPAISTOS PERSIASTA , MIRZA GHASEMI

 

Yksi mulle tosi rakas maailman ruokakulttuureista on Lähi-idän keittiö. Se on myös ihanasti edelleen se suuri ja tuntematon, se mistä kerta toisensa jälkeen löytyy uutta kokattavaa. Rakastan myös sitä miten se aina vaan idemmäs kuljettaessa alkaa pikkuhiljaa muuntua aasian keittiöksi.

Suuri tuntematon, edelleen, vaikka teinivuosina Saudi-Arabiassa vietetty aika opasti sen verran syvälle Lähi-idän keittiöön, että kun näen kuvia, tai maistan tiettyä makuja, alkavat aistit täydentää kuvaa automaattisesti, kuulen musiikiin ja arabialaisen puheensorinan, haistan ympäristön hajut, hiekan, kuumuuden, soukin, ja näen ne soukin pikkukadut ja putiikit silmissäni. Iholla pyörii kuuma ja kuiva aavikon tuuli tai taivaalta vaatetuksen läpi porottava aurinko.

Monet mielenkiintoisimmista keittokirjoistani ovat tuolta alueelta ja kun otin uudelleen selailuun Sabrina Ghayourin Persiana- kirjan, tuli itselle merkattua taas kovin monta uutta reseptiä. Eli ei kun töihin.

Tiedän, että teitä on siellä monta munakoison rakastajaa, ja monta, jotka voisivat lähteä sille tielle, mutta munakoisoa tulee käytettyä aina muutamaan samaan reseptiin. Joihin yllättävästi saattaa sitten kyllästyä.

Persiana- kirjasta löytyi Mirza Ghasemi, joka on peräisin Pohjois-Iranin Gilanin maakunnasta. Munakoiso paahdetaan ja siihen lisätään valkosipuli-kurkuma-tomaattiseos, lopuksi mukaan sekoitetaan vielä kananmunaa. Jos haluat tehdä vegaanin version, kananmuna  voi kyllä jättää pois ja makuelämys on silti huippu.

Kirjassa ruokaa kokataan kuudesta isosta munakoisosta, mutta päädyin pienentämään ohjetta ja vähän muokkailin sitä googlen ystävällisellä avustuksella. Kahdesta isosta munakoisosta saa ihan hyvän aterian perheelle kun lisukkeina iso vati riisiä ja mielellään ihanaa arabileipää. 

MIRZA GHASEMI

3-4:lle
2 isoa munakoisoa
(oliivi)öljyä
6 lihavaa valkosipulinkynttä
1 tl kurkumaa
2-3 isoa, kypsää tomaattia
1 reilu rkl tomaattipyreetä
1/2 tl sokeria
1/2 tl mustapippuria
1 tl suolaa
1-2 kananmunaa
Koristeeksi laitoin korianteria, vaikke se tähän kuulukaan.

Jos mahdollista, paahda munakoisot kokonaisina, grillissä tai kaasuliekillä/avotulella kunnes niiden pinta kupruaa ja mustuu ja malto tuntuu pehmeältä.

Tai paista niitä 200 uunissa folion päällä n. tunti. Silloin jää pikkuisen puuttumaan sitä savun makua, jota tässä haetaan. Mutta hyvä vaihtoehto näin talvella.

Tee kypsiin munakoisoihin viilto ja kaavi pehmeä sisus lusikalla odottamaan kulhoon. Jos tulee "paloja" hienonna veitsellä.

Paina valkosipulinkynsiä veitsen lappeella hiukan murskaksi, poista kuoret ja viipaloi. Kuullota valkosipulinkynsiä keskilämmöllä varovasti, älä anna ruskistua.Kun viipaleet alkavat kypsyä, sekoita mukaan kurkuma.

Lohko tomaatit ja lisää ne pannulle. Muhita 20 min, kunnes lohkot ovat hajoavan kypsiä. Lisää sitten munakoisojen liha,  tomaattipyree ja loput mausteet. Kypsennä 6-8 minuuttia.

Tee seokseen kolo ja kaada sinne haarukalla sekoitettu kananmuna, anna hyytyä ja sekoita sitten munakoisopaistokseen. 

Tarjoile leivän ja/tai riisin kera. Minä valitsin ja.Tietenkin.



Jotta sädekehäni kasvisruuan valmistamisen suhteen ei ala ketään häikäistä, tunnustan, että paistoin vielä lisäksi curryllä maustettuja kanan fileekuutioita, ihan vaan, että jokainen ruokailija pöydässä saisi varmasti tyydytettyä nälkänsä.

Mirza ghasemia aion tehdä seuraavan kerran pääsiäisenä kun saan pöydän ääreen sisarukseni ja vanhempani, jotka kenties laillani nauttisivat tällaisesta Lähi-idän kattauksesta. Vähän kypsää lammasta, hummusta, oliiveja ja kenties juhlan kunniaksi Za'ataria leivän päälle!



torstai 2. joulukuuta 2021

OLIPA KERRAN JOULU: PAAHDETTUA RUUSUKAALIA JA KANELIA

 
Luukku 2


Nyt eletään muuten siitäkin syystä ihanata aikaa, että kotimainen ruusukaali on sesongissa. Ja nyt kun meistä ei enää kukaan keitä ruusukaalia hengiltä, sen ihana maku pääsee oikeuksiin.

Parhaita valmistusmetodeja on ilman muuta uunissa paahtaminen. Ruusukaalin leikkuupinta oikein karamellisoituu ihanasti. Siinä voi rauhassa sitten leikitellä mausteilla ja lisukkeen lisukkeilla.

Lyönpä vetoa, että kovinkaan moni ei ole parittanut sitä kanelin kanssa. Kaneli, jos mikä on joulusesongin mauste ja soveltuu mainiosti myös suolaisiin ruokiin, ei pelkästään leivontaan.

Paahdetut ruusukaalit  kanelin kanssa on mainio ja maistuva, simppeli kasvislisuke. Ihan vaikka joulupöytään (mutta itselläni alkaa ainakin olla kaikki paikat varattu kun on niin montaa laatikkoa ja salaattia), mutta sitten muina pyhinä ja juhla-aterioina aina itsenäisyyspäivästä uuteen vuoteen.


PAAHDETTU RUUSUKAALI JA KANELIA

1 rasia ihania kotimaisia ruusukaaleja, nyt kun niitä saa
1 rkl hyvää öljyä, rypsi tai oliivi
1 tl kanelia
1 tl suolaa (tai maun mukaan vähemmän
1/2 dl mantelilastuja
1 dl kuivattuja karpaloita

Leikkaa ruusukaaleista kannat ja halkaise ne puolikkaiksi. Kierittele öljyssä, kanelissa ja suolassa ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle. Irronneet lehdet mukaan.

Paahda 200 uunissa n. 20 min kunnes alkavat saada kaunista väriä.
Heitä sekaan mantelilastut ja karpalot ja paahda vielä 5 min. 

Tarjoa heti.


Ja sitten ihana vinkki kaikille jouluttajille.


Minulle on tosi paljon serkkuja, viitisenkymmentä varmaan, Mutta vain 3 superserkkua, Maiju, Aliisa ja Riina (Rintala). Tiedätkö mikä on superserkku(nimi on ihan meidän omakeksimä)?

No se on semmoinen serkku, jonka vanhemmat ovat omien vanhempiesi sisaruksia. Eli niinkun molempien vanhempien  puolilta serkkuja. Kuulostaa ensiksi epäilyttävältä, mutta sitähän se ei ole.

Olisi hauska tietää paljonko löytyy muita, joilla on superserkkuja. Tiedän vain äitini, jolla taitaa olla niitä kymmenkunta (ja tietenkin kaikki äitini 11 sisarusta, koska sama juttu kuin äidillä...ja tietenkin nämä kaikki äitini superserkut, joilla 11 superserkkua, tai itseasiassa 13, mutta siis onko muita meidän suvun ulkopuolella...). 
Sain sut nyt varmaan sekaisin ja ainakin itseni astumaan vinkkipolulta harhaan. Tässä se tulee:

Maiju, superserkkuni, joka kirjoitaa Pientä puuhastelua - blogia on julkaissut ystävänsä kanssa Tunnelmia&taikaa e-kirjan, joka on vapaasti ja ilmaiseksi ladattavissa.

Ihana kirja on täynnä houkuttelevia reseptejä ja raikkaita jouluaskarteluideoita.

Aika hienoa, Maiju ja Heta. 

torstai 1. heinäkuuta 2021

GRILLAUKSEN VIHREÄ VALLANKUMOUS



Kyllä se niin vaan on, että kasvikset valtaa aina vaan suuremman tilan grillistä. Minähän olen kyllä ihan tunnetusti lihansyöjä(vaikka tuollaiset lokeroinnit saisi kyllä unohtaa ja grillata vain hyvää syötävää...), mutta kasviksilla se vaihtelu ja väri minunkin kesäiseen pöytään tuodaan. Ja mahdollisuudet on loputtomat! Ja ehkä se, että lautaselleni kelpaa kaikenlainen syötävä, saa minut suhtautumaan kasvisresepteihin tietyllä, helposti lähestyttävällä ja varsin maukkaalla tavalla.

Keräsin tänään ilmestyneisiin Lännen Median lehtiin (Turun Sanomat, Kaleva, Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat, Forssan lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi) kasvisreseptejä, joista toivon teidän löytävän itsellenne jotain uuttakin. Mitäs sanotte:


Kolmen juuston pikkupaprikat

Pikkupaprikat on hullun hyvä tuoreena napsittuna, mutta oi pojat kun ne täyttää. Hiukan sotkuista hommaa, kannattaa sulkea paprikat hammastikulla, opin. Lopputulema on enemmän kuin palkitseva!



Jälkimarinoidut grillikasvikset

Monen kokeilun jälkeen olen päätynyt tähän. Kuiva tai lähes kuiva grillaus kasviksille ja sitten upotetaan ne aromaattiseen marinadiin. Hyvää kuumana, kylmänä ja haaloosena.




Kurkumaa ja kukkakaalia grillissä

Kukkakaali on kyllä verraton vihannes. Se ottaa harteilleen helposti ihan minkä tahansa mausteseoksen. Yksi mun lemppareista  on vähän tuollainen lähi-itämainen tuunaus. Kukkakaalessa, samoin kuin paprikassa huomaa myös sen hyvin, että pinta ja maku kestää kyllä vähän roisimman värinkin grillauksessa. Itse asiassa siinä ehkä se salaisuus...


Elotes eli meksikolaiset katumaissit

Ei kyllä sellaista reseptiikkaa, ettei sinne eksy jotain meksikohenkistä. Maissia grillaa kaikki ja koko ajan, uutta potkua siihen saa tarjoamalla sen meksikolaisen katumaissin tyyliin. Siihen tarvitaan majoa, chiliä ja limeä ja tuollaista hemmetin kuivaa juustoraastetta. Se tuntuu just oikealta.


Balsamico-herkkusienet vartaassa

Näissä vartaissa on sitten muuten umamia! Resepti on kyllä mielettömän helppo, lopputulos paljon enemmän kuin osiensa summa. Eikö näissä ookkin jotain mielettömän herkkää?



Ja koska kaikissa hyvissä ruoka-aukeamissa on joku kiinnostava kakkosteksti, sihtasin suoraan tämä kesän kuumimpaan takapihan puuhaan, ja puhun nyt aivan kirjaimellisesti, koska pizzanpaistossa tarvitaan ihan omat lämpölukemansa. En ole vielä päässyt kokemaan kaikkien kehumia pizzauuneja, joten meillä pizza paistuu grillissä.

En ole mikään mieletön asiantuntija asiassa enkä varsinkaan suuren luokan hifistelijä, enkä -viilaaja (kadehdin kyllä heitä, jotka ovat asiaan perehtyneitä).Mutta kaikkea tulee kokeiltua ja erehdyksen kautta sitä itselle jää toimintotapoja, jotka vähän melkein oikoen huipentuvat suurenmoiseen kotoiseen grillipizzaan. Siispä jaoin sen, minkä tähän asti olen hyväksi havainnut.




torstai 25. helmikuuta 2021

SYÖKÄÄ KALAA!

 

Syökää kalaa ja sitten ensimmäinen kuva on leivästä?
No, se on tietenkin täytetty kalaleipä. Ja kiva kuva. Kalaleivän täytteessä on käytetty Luonnonkala-säilykettä, joka on suomalainen tonnikalan korvaaja, samalla hyllyllä myynnissä, samankokoisessa säilykepurkissa. Kalasäilyke on valmistettu suomalaisesta luonnonkalasta (lahna, säyne, pasuri), ilman säilöntäaineita. Kotimaisen luonnonkalan/villikalan syönti on aivan mahtava ekoteko, koska kalan kasvattamiseen ei kulu energiaa ja niiden pyydystys-, käsittely- ja kuljetuskustannukset ja samalla myös hiilijalanjäki jäävät tuontikalaa pienemmiksi.

Me kaikki tiedämme, että kalaa tulisi syödä ainakin 2 x viikossa jo terveytemme kannalta. Kotimaisen kalan (villikala tai Itämeren rehulla kasvatettu) syönti on myös ympäristö- ja ilmastoteko, se kun on lähes ainut keino puhdistaa Itämeri rehevöittävistä ravinteista.

Tänään ilmestyneellä torstain ruoka-aukeamalla (Lännen Median sis. julkaisevat sanomalehdet) jaan muutamia herkkureseptejä inspiraatioksi. Tässä pientä teaseria.

Onnellisia kalastajan läheiset, me muut käydään kalatiskillä!

Ja kerran vielä, Grillattu luonnonkalaleipä:



Mähän oon hiukan (lue "täysin") lääpälläni silakkaan. Kokonaisia, itse perattuja silakoita pannulla paistettuna ei voita mikään.

Jos haluaa vaihtelua niin kokeilkaa Silakka- ja juurespeltiä. Siinä maistuu perunan lisäksi paahdettu palsternakka ja juuripesilja ja juustoiset silakkapihvit.



Itse rakastuin  eritoten tähän Savukalajuuresvuokaan.. Se on helppotekoinen ja tuo pinnalla oleva rouhea juuresmuusi oli mahtavan makuista. Mukulasellerin ja porkkanan lisäksi siinä on kukkakaalia ja vuohenjuustoa. Olipa mahtavan makuista savukalan kera! Näiden kalareseptien yhteinen nimittäjä on myös runsas kasvisten käyttö. Tekee sulle vaan hyvää!


Useammin voisi laittaa itsekin ihan kokonaista kalaa. Tulee hyvää, eikä sen laitto ja maustaminen ole vaikeaa, eikä syöminenkään. Ensin pintapuoli, nostetaan ruoto pois ja sitten alapuoli. Aika hyvin jää ruodottomaksi. Uunisiika sai kaverikseen uuniin ruusukaalisipsit.


Extrajutun aiheeksi otin kiivihedelmän. Se on niin herkullisen värinen ja oikeasti pursuaa energiaa ja hyvää oloa. Yks hedelmä (tai tämähän on oikeasti marja) riittää tyydyttämään päivän C-vitamiinitarpeen.


Ihan vahingossa valmistin vegaanisen Kiivi-chiavanukkaan. Kun illalla pistää jääkaappiin, niin aamu alkaa hyvin tätä lusikoidessa.

Ja sitten mun lemppari. Tämä Kiivi-passionrahkakin sopii sekä aamuun, että jälkkäriksi, meillä tällainen maistui (ihanalta!) myös treenin jälkeen. 

Ja tuli niin nätti, että ihan itteäkin ihmetytti.

Jos ei itte tai suku asu lehtien levikkialueella, niin poiketkaa kirjastossa tai R-kioskilla. Jos tuli reseptinnälkä!