About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiinalainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiinalainen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 30. tammikuuta 2021

WONTON-KEITTO


Se on kuulkaas yks ihana asia maailmassa, että vaikka joka päivä kokkaa, aina löytyy itselle ennenkokkaamattomia reseptejä. Löysin itseni yks päivä katselemasta Merituuli Lindströmin IG-TV:tä , jossa hän valmisti suursuosikkiaan wonton-keittoa. Tajusin heti, että nyt olen jäänyt jostain paitsi ja otin heti paketin wontonkuoria sulamaan.


Näitä ohuen ohuita kuoria saa ostettua aasialaisten kauppojen pakastealtaista, näitä oli tässä sellaiset 40 kpl. valmiista taikinakuorista wontonit valmistuvat näppärästi. Olen minä tuota taikinaa tehnyt itsekin, mutta se on työlästä ja vaikea saada niin ihanan tasalaatuista kuin nämä valmiit, että suosittelen kyllä niitä.


Wontonit ovat siis kiinalaisia nyyttinyssyköitä jotka tarjoillaan mausteisessa liemessä (tai Merituuli sanoi kyllä, että hyvin laimeassa vrt. tiskivesi). Valmiskuorista valmistuvat siis näppärästi, tästä saa ihanan alkukeiton tai meillä syötiin kyllä ihan lounasruokana. 

IsoHoo rankkasi wontonit luokkaan "pirun hyviä". Niin minäkin. Tällaista yksimielisyyttä kohtaa perheessämme vain äärimmäisen harvoin.


Merituulen ohjeita löytyi myös googlaamalla, omani perustuu niihin pienillä säädöillä.


Wontonien teossa ei kannata olla turhan tarkka (ellei ole insinööri tai 20 vuotta näitä vääntänyt kiinalainen), hyviltä maistuvat myös hiukan muotopuolet. Kaksi tärkeintä juttua on kuoren reunojen kastelu vedellä, jotta saat liimattua ne kunnolla kiinni ja ilman poistaminen täytteen ympäriltä. Kun kasassa pysyvät niin se on pääasia, silmät menee kiinni näitä syödessä kumminkin.

Meidän perheen lapset sai wonton-keittopäivänä myös makaronilaatikkoa (sinänsä tämä on ihan koko perheen ruoka kyllä), tuli joku verenkiertohäiriö (aivopieru kuulostaa niin ikävältä ruuanlaiton yhteydessä) ja aloin ruskistaa ensi töikseni täytteen jauhelihoja, kunnes tajusin, että hitsi, täyte laitetaan sisään raakana. Ei kun jauhelihakauppaan uudestaan ja rinnakkaisruokalajin makaronit kiehumaan...


WONTON-KEITTO

4:lle
liemi
1,5 l vettä
2 rkl soijaa
1 kanaliemikuutio
3 valkosipulinkynttä
peukalonpituinen pätkä inkivääriä
1/2 punainen chili ilman siemeniä
1 rkl seesamiöljyä
2-3 kevätsipulinvartta
(paksoita tai jäävuorisalaattia)

wontonit
1 pkt eli n.40 wontonkuorta (pakasteena aasialaisista kaupoista)
400 g possun jauhelihaa (maun takia pitäis olla possu)
1 dl sulatettuja ja valutettuja katkarapuja
2-3 kevätsipulinvartta
2 rkl inkivääriä raastettuna
2 rkl soijaa
2 rkl kiinalaista shanxi etikkaa, tai kuivaa sherryä
valkopippuria ja suolaa

Ota wontonkuoret sulamaan jo edellisenä päivänä, ne on ohuita ja hauraita, pitää sulaa kunnolla, niin irtoavat kyllä hyvin toisistaan.

Laita liemi porisemaan kattilaan: lisää veteen soija ja kanaliemikuutio, viipaloi kuorimaton (pesty) inkivääri muutamaksi palaksi mukaan ja samoin leikkaa valkosipulinkynnet muutamaan osaan. Lisää myös chili. Kiehauta ja käännä sitten miedolle lämmölle ja anna porista hiljalleen. Ennen käyttöä siivilöi mausteet pois.Mausta seesamiöljyllä.
Jos sulla on vaikka paksoita niin voit hiukan ryöpätä sitä liemessä viimeisillä minuuteilla.

Valmista wontonien täyte sekoittamalla jauheliha ja hienonnetut katkaravut, hienonnettu kevätsipuli, kuorittu ja raastettu inkivääri, soija, kiinalainen etikka ja mausteet tahnamaiseksi seokseksi.

Sitten wontonkoulu pystyyn. Niitä kannattaa tehdä sarjatyönä pienissä erissä.

Levitä esim 16 kuorta työpöydälle ja jokaiselle pieni teelusikallinen täytettä. Ota viereen vesikippo ja suti ja sudi aina esim 3 wontonkuoren reunat vedellä ( jos teet kaikki, ne ehtivät vain kuivua tarttumattomiksi) ja painele kiinni kolmioiksi.Yritä saada ilmat täytteen ympäriltä pois.

Käännä sitten kolmion alaosan nurkat taakse ja nistä yhteen. ikään kuin tekisit tortellineja. 

Luultavasti tämä ei ole oikea tapa tehdä niitäkään.

Ehkä kuva havainnollistaa:


Laita nyytit kostean keittiöpyyhkeen alle odottamaan. Kun olet tehnyt 1/2 kuorista voit alkaa halutessasi multitaskata eli laita isoon kattilaan paljon vettä ja vähän suolaa ja kun vesi kiehuu, heittele nostele wontonit varovasti  veteen ja keitä n. 4 minuuttia kunnes wontonit nousevat pinnalle. Nosta reikäkauhalla pois.

Jatka toisaalla kuorien täyttöhommia ja ennen kuin huomaatkaan, sulla on kaikki tehtynä. Jos täytettä jää yli (voi jäädä ihan pikkuisen) niin pyörittele muutama lihapulla ja keitä nekin.

Nostele nyt  kypsennetyt wontonnyytit annoskulhoihin (ja liemessä ollut +paksoi, mutta hyvää oli ilmankin) kaada liemi päälle ja viimeistele runsaalla silputulla kevätsipulilla. 









 

perjantai 6. heinäkuuta 2018

SIKAHYVÄÄ KIINAAN



Kaupallinen yhteistyö Atria

Näin tavattoman vaikeaa on harvoin aloituskuvan valinta blogipostaukselle. Mutta kun asiaa ja juttua riittää, ei tiedä aloittaisiko tämän kiinalaisen jutun päästä vai hännästä. Ja nyt puhun kirjaimellisesti korvista ja saparoista, koska ne liittyvät asiaan ihan olennaisesti, niin kuin liittyvät vaikka sorkatkin. Päädyn lopulta vatsalaukkuun, koska, kuten miehillekin kuullee usein käyvän, niin sehän se mun sydämeeni löysi tien. Mutta resepti vatsalaukkuun saa vielä hiukan odottaa, niin tiedätte paremmin sitten miksi ja kuinka.

Juhannuksen alla, keskellä vuoden kiihkeintä makkarantekosesonkia, sain yhdessä muutaman muun innolla paikalle saapuneen bloggarin kanssa kutsun viettämään Kiinalaista päivää Atrian vieraana. Minulla oli paikalle saapumisessa selkeä kotikenttäetu, levittäytyyhän 14 hehtaaria Atrian tuotantolaitosta omaan kotikaupunkiini Seinäjoen Nurmoon. Sain vielä edeltäväksi yöksi kylään  ystäväni, ihanan Kokit ja Potit Hannelen, ja reissun sivutuotteena oli ihana vaihtaa kuulumiset.


Ensimmäinen stoppi tehtiin Honkalan komialle perhetilalle tapaamaan päivän keskipistettä sikaa. Tila olikin minulle ennestään tuttu, pääsin talvella kokkaamaan showroomin avajaisiin kutsutuille. Showroomissa pääsee kurkkaamaan possujen elämää lasiseinän takaa, jolloin desinfioinnit ja suojavaatetukset ovat tarpeettomia. Yleisölle avoimet ovet ovatkin olleet tosi suosittuja, kun lapsiperheet ovat saapuneet tutustumaan possuihin.

1500 possun tilan isäntä Pentti Honkola kertoi ja vastaili kysymyksiimme possujen elämästä, ruokinnasta ja hyvinvoinnista. Suomen possukasvatus on uraa uurtavaa monella saralla. Possujen korvissa olevat vihreät napit kertovat, ettei kyseinen yksilö ole saanut koskaan elämässään antibiootteja, sillä suomalaista sikaa ei lääkitä varmuuden vuoksi, niin kuin lähes kaikkialla muualla. Lihan jäljitettävyys yksittäisille tiloille ja antibioottivapaus on hieno esimerkki suomalaisesta sikataloudesta. Paras sika-barometri taitaa olla kuitenkin saparo, joka ensimmäisenä kertoo sikojen hyvinvoinnista, sillä onneton ja virikkeettä kasvanut possu purkaa turhautumisensa ensimmäisenä kaverin saparoon. Esimerkiksi EU-maista vain Suomessa ja Ruotsissa ja Liettuassa saparojen katkominen on kiellettyä. Suomalainen sian saparo onkin kaunis ja terve ja jopa 28 cm pituinen. Saparo on myös kysytty herkku vaikkapa Kiinassa.



Atria sai nimittäin vuosien neuvottelujen jälkeen 2017 avattua ensimmäisenä Suomessa porsaanlihan viennin Kiinaan, joka ei olekaan ollut mikään yksinkertainen juttu. Kiina on maailman suurin sianlihan kuluttaja 54 miljardilla vuosittaisella kilolla ja  on hienoa, että suomalainen, maukas ja laadukkaasti tuotetty possu on löytänyt tiensä myös kiinalaisiin wokkeihin. Kiinan avauksessa Atrian valtteja ovat jäljitettävyys, moderni ja korkeakapasiteettinen tuotantolaitos sekä prosessien hallinta. Suomalaista sianlihaa ostaessaan Kiina ostaa myös palan tulevaisuutta, ruokaturvallisuutta ja varmasti myös Suomen luontoa ja puhtautta.


Tutustumiskäynnillemme Atrian tehtaan sikapuolelle, leikkaamoon, pakkaamoon ja logistiikkaan saimme oppaaksemme parhaan mahdollisen, Kiinan viennin johtajan Markku Hirvijärven, (ja kävimme me katsastamassa makkaran teonkin). Yli kolmituntinen vierailu kului nopeasti, ja mitä ikinä keksimme kysyäkään, saimme asiantuntevan vastauksen (Toki kaikkea en voi kertoa teille, koska tiedättehän sen 007 vastauksen...). Markku tuntee nimittäin tehtaan
prosessit läpikotaisin, koska on aloittanut itsekin uransa käytännön hommista tuotannossa.


Lihanleikkaaja, siinäpä ihailemani käsityöläisammatti. Viiltohanska toisessa, toisessa teräshanska, värikkäillä henkseleillä kiinnitetty teräsessu,  ja timantinterävä veitsij oka pidetään superterävänä aina muutaman minuutin välein terottimen läpi vetämällä (skraadit pois, sanoo pikaluistelijan äiti). Tarkkuutta vaativa työ ja keskittyminen vaativat myös kovaa fyysistä kuntoa. Useimmat leikkaajat ovat miespuolisia ja loma-aikoina ammattitaitoisten sijaisten saaminen kiven takana.  Atrian tuotantopuolella Nurmossa työskentelee n. 2000 henkeä ja kesäisin sijaisia palkataan seitsemisensataa. 



Saimme kattavan kokonaiskuvan leikkaamosta sekä ylhäältä parvelta, että kävellen linjastojen välissä. Kiinan ja muiden Aasian maiden (mm. Korea ja Hong Kong) viennin juttu on myös se, että possu hyödynnetään kokonaisvaltaisemmin. Toki Suomeen jäävä possukin käytetään kaikilta osin, mutta suomalainen kuluttaja arvostaa ruokana eri osia ja ylijäävät hyödynnetään esim. koiranruuan valmistuksessa.


Sorkat....
...ja saparot.

Ylipäätään leikkaamossa oli hyödynnetty hienosti myös robotiikkaa, vaikka luulen, että kaikki hämmästyimme kuinka suuri osa työstä on edelleen käsityötä. Ja työ on millintarkkaa, esim, potka tulee leikata täsmälleen oikeassa kulmassa, jotta se pysyy pystyssä tarjoiltaessa.



Komian tehdaskierroksen jäleen siirryimme Atrian takametsään Nurmon metsästysseuran kovetulle, uurenkarhialle metsästysmajalle, jossa yhdessä kokkaisimme kaikkien odottaman illallisen kiinalaisen, Helsingissä asuvan Jing Liun johdolla. Jingtsu on samanlainen intohimoinen (ja taitava) kotikokki kuin meistä jokainen, joten oli helppo löytää yhteinen keittiösävel. Jingtsu oli laatinut meille menuun, jota toteuttaessamme pääsimme kokeilemaan hiukan eksoottisempiakin raaka-aineita kuten siankorvia.

Kotikeittiömaisessa valmistuksessa  ihastuttivat myös välineet, kuten valtavan kokoinen kiinalainen veitsi, jolla nuavvaan opimme leikkaamaan kurkkuspiraalin.


Myös syömäpuikkoja käytettiin niin taikinan sekoittamiseen kuin kypsyyden testaamiseen.



Ja lopputulos: täyttä kiinalaista ilotulitusta. Haarukkavatkain Minna otti huomaansa possunkorvat ja katsokaa kuinka kauniita niistä tulikaan. Vaikka possunkorvat olivatkin ruokalistallani ensimmäistä kertaa, ne paljastuivat hyvän makuisiksi, ehkä vielä vähän jännittäviksi kokemattomalle tekstuurin puolesta.


Kurkkusalaatti tarjoiltiin kuumalla chiliöljyllä ryyditettynä.



Ribsit ovat aina ja kaikkialla suosikkejani. Kiinassa ne leikataan valmiiksi pieniin paloihin, joista on helppo nakertaa ja maiskutella makoisat lihat irti.




Possun kylki ja viiriäisen munia: Possu suorastaan suli suuhun! Niin suli myös kookkaat läskikuutiot, jota aivan turhaan myös vierastamme. Oikealla tavalla kypsennettynä läski on upeaa, niin maultaan kuin suutuntumaltaankin.





Pääsin mukaan rypyttämään myös kiinalaisia dumplingseja. Tai ainakin olin kovasti yrityksessä mukana. Tuo pannulla kypsennys olisi ollut myös kiinnostava, mutta aivan joka puolella ei pystynyt olemaan yhtäaikaa.



Paistetut kasvikset
Mutta sitten se tarina mahalaukusta. Jingtsun englanninkielisten reseptien raaka-aineiden hankinta-listalle oli päässyt ymmärrettävä kielikukkanen. Kun koko päivän puuhasimme korvien, saparoiden yms. muiden käytön kanssa oli Pork belly, eli sian kylki kääntynytkin vatsalaukusta. Ja hei, tämäkään ei ole ongelma Atrialle, vatsalaukkuja viedään nimittäin mm. Koreaan, Kiinaan niille ei ole vielä vientilupaa. Niinpä majalla odotti 5 sian vatsalaukkua. Jingtsu meinasi ensin, että niiden valmistus on niin monen tunnin prosessi, ettemme sitä ennättäisi tehdä, mutta puhuttuani vatsalaukut itselleni kotiinviemiseksi (lähellä asumisen etuja), löysin googlaamalla pikapaistettavan vatsalaukun reseptin, ja ehdotin, että voisin kokeilla valmistaa sen.

Atrian vatsalaukut, jotka muistaakseni puhdistettiin kaksinkertaisella menetelmällä olivat itsessään aivan hajuttomia, seikka, jota kaikki vatsalaukkujen kanssa aikaisemmin tekemisissä olleet arvostivat. Sain Jingtsulta kädestä pitäen ohjeet vatsalaukun käsittelyyn ja samoin loppusilaus mausteineen oli Jingtsun käsialaa.

Elleivät muutkin annokset olisi olleet niin herkullisia sanoisin, että päivän paras annos! Musta hevonen possu ja  totaalinen yllättäjä. Kauniskin vielä.



Koska tämän postauksen pituus lähentelee jo Kiinan muurin pituutta, teen vatsalaukusta pikemmiten oman  erillisen postauksen.

Sillä välin, käykää lukemassa muiden osallistujien kehut mahalaukkuannoksesta kokemukset.

Hellan ja viinilasin välissä
Kokit ja Potit

Kiitos Atrialaisille upeasta päivästä. Kiitos emännät Marja ja Hanne, Markku, Pentti ja Jingtsu sekä maailman ihanimmat ruokabloggaajakollegat!

Kiitos kysymästä, tullaan taas, heti kun pyydetään!

Ja vielä: Tiedättekö miltä Atrian tehdaskompleksin pihalla haisee?
Kesälle ja puusaunan löylyille!

















torstai 10. elokuuta 2017

AASIALAISTA GRILLAUSTA


Kuuman kesän grillauskausi ei ole vielä ohi, ehei. Kun työt ja koulu taas kutsuu, valmistuu grillissä ateriat suhteellisen nopeasti arkisinkin. Varsinkin kun raaka-aineet ja on laitettu marinoitumaan ja maustumaan edellisenä iltana.

Tämän postauksen reseptit löytävät tänään torstaina Lännen Median tuottamien lehtien ruokatorstai-sivuilta (luettelo lehdistä täällä). On kyllä sanottava, että  kaiken kaikkiaan grillistä nousi juttua varten kokoelma tämän kesän parhaimpia grillauksia.

Eli hyvät naiset ja herrat; seuraa grillaajan häpeilemättömät houkutusteksti ja -kuvaosio:


Aasia on tietysti melkoisen laaja käsite ja niin sitä halusinkin käsitellä. Reseptien ainekset marketeista saatavilla. Aika umpimähkäisesti valitsin reseptejä eri suunnilta, mutta selvää oli tietysti, että korealaista täytyy olla mukana. Korealaiset kananpalat edustavat myös sitä tulista osiota, mutta halutessasi, marinadin voi jakaa kahtia ja jättää toisesta chilitahna pois, jos kaikki eivät ole tottuneet mausteiseen ruokaan. 

Lähetin puolet grillaamastani annoksesta vanhemmilleni ja sain isältäni paluupostissa seuraavan puolueettoman arvion:

Erinomaista korealaista. Ei saa ravintolasta tätä tasoa!



Kiinalaista char siu possua on tehnyt mieli kokeilla jo pitkään. Sille on ominaista punaisena kiiltävä tahmea pinta ja hiilillä grillaamisen savuinen aromi (kiitos bastard!), mehevä possu sopii syötäväksi sellaisenaan, mutta myös vaikka nuudelikeittoihin. Meillä täytettiin seuraavana päivänä sillä vietnamilaiset Bahn Mi- leivät. Tässä ruuassa maut tulevat aivan muualta kuin tulisuudesta ja parhaimmillaan se on mehevistä, rasvaisista ruhon-osista valmistettuna.


Munakoiso vaan rocks. Ja se innostuu sitä enemmän mitä enemmän se saa pintaansa mausteita. Superherkullinen resepti, jonka  juuret juontavat setsuanin maakuntaan, joten voit arvata mitä pippureja maustekastikkeesta löytyy. Must-kokeilu, munakoison ystävät.


Lohi-resepti iski minuun. Tällä, jos millä saa vaihtelua kalaruokien repertuaariin, onnistuu muuten myös pannulla tai uunissa. Toinen päämausteista on tuttavallisesti tilli, joka ei ole mikään oma keksimäni lisä vaan oikeasti sen runsas käyttö oleellinen osa tätä vietnamilaislähtöistä reseptiä. 

Toivottavasti en toista itseäni, mutta tätä vaan on pakko kokeilla, superherkullinen.


Piti sitten vielä tehdä pikavartaita jättikatkaravunpyrstöistäkin ja satay-kastikkeet sivuun. Tällä kertaa sataysta tuli himpskatin tulista. Myös scampien marinadi oli extra maustuva ja tuoksuva. Hyvä avaus aterialle, koska eihän näistä täyteen tuu....


Mitäs grillaatte ensimmäisenä?

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Dan dan nuudelit


Udon-nuudelit ovat ihanan pulleroisia vehnänuudeleita Japanista, Kiinassa syödään kylläkin samanmoisia, eri nimellä vain. Tämä Dan dan nuudeli-resepti johon Nan nan viimeiset sichuaninpippurivarannot upposivat on käsittääkseni kiinalaista, koska siinä käytetään aivan hillittömästi sichuaninpippureita. Reseptissä on kuitenkin myös Tahinia, mikä minua jaksaa kummastuttaa, toisaalta seesaminsiemenethän nyt kyllä kuuluvat aasialaiseen keittiöön. Dan dan nuudeleita  tehdään varmasti taas miljoonalla reseptillä, itse yhdistelin  The Woks of Life-blogin (mikä ihana nimi blogilla!) ja Kaikki Nuudelit kulhossa- kirjan reseptejä ihan mielivaltaisesti. Ihanaa tuli ja tosi sichuaninpippuripolttavaa. Kaikista tulisista mauista tuo sichuaninpippurin polte on minusta addiktoivin. Polttaa, polttaa, mutta lisää on pakko saada. Ja kuinka hyvältä sen kanssa maistuukin - ehkä aika epä-kiinalaisesti- lasi kylmää maitoa?


Dan dan nuudelit
4 annosta

450 g udonnuudeleita
1 rkl kasvisöljyä
350g  possunjauhelihaa
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
2rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 dl kanalientä
4 rkl tahinia
2 rkl riisiviinietikkaa
2rkl soijakastiketta
2 rkl ruskeaa sokeria
0,5 dl chiliöljyä (erillinen resepti)
1 tl seesamiöljyä
1 tl sichuaninpippureita murskattuna
Jotakin vihreitän n.litra: pinaattia, pak choyta, kiinankaalta, mangoldia 
1 dl maapähkinöitä pilkottuna ja paahdettuna
3 kevätsipulia ohuiksi viipaloituna koristeluun

chiliöljy

2 rkl sichuaninpippureita
1 kanelitanko
2 tähtianista
2,5 dl neutraalia öljyä
0,5 dl kuivattuja chilihiutaleita
(annoksesta tulee reilusti mausteöljyä)

Aloita chiliöljyn valmistuksesta:

Laita kattilaan pippurit, kaneli, tähtiainekset ja öljy. Kuumenna hitaasti 160 asteeseen, ota kattila sitten pois levyltä. Anna seistä 7 minuuttia ja siivilöi sitten mausteet pois. Lisää chilihitaleet kuumaan öjyyn ja anna jäähtyä. Öljystä pitäisi lähteä nyt ihana, lähes popcornimainen tuoksu. Kaada öljy lasipurkkiin ja säilytä lasikaapissa.

Valmista nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, huuhtele ja valuta.

Kuumenna öljy isossa pannussa keskilämmöllä ja ruskista siinä jauheliha jonka maustat suolalla ja pippurilla.

Lisää inkivääri ja valkosipuli ja parin minuutin kuluttua tahini, etikka, soija, sokeri, chiliöljy, seesamiöljy ja pippurit. Kiehauta ja sekoita hyvin hämmentäen. Hauduta kastiketta n. 5 min, tai kunnes se on sakeaa.

Kuumenna paistinpannu ja lisää pohjalle vähän vettä, kääntele siinä valitsemiasi vihreitä, niin, että ne hiukan vilttiintyvät.

Sekoita nuudelit kastikkeeseen. Kokoa annokset kulhoihin. Nuudeleita kastikkeessa väliin vihreitä, taas nuudeleita ja päälle lopuksi pähkinät ja kevätsipuli.

Namnamnam! Ja muista maitolasi kun alkaa polttaa.

Vaikka ainesluettelo on pitkä niin tämä on nopea tehdä, varsinkin jos olet jo tehnyt chiliöljyn aikaisemmin.


lauantai 6. huhtikuuta 2013

Viimeinen silaus Pekingin ankalle: Luumukastike




Viimeisenä pääsiäispyhänä herkuttelin ja hemmottelin perhettäni Pekingin ankalla. Valmistin sitä tietenkin luottoreseptilläni...tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että olen valmistanut kyseisen ruokalajin peräti kerran aikaisemmin. Tuuri kävi silloin kerrasta ja Nigellan ja Jamien ohjeistuksia hiukan yhdistettynä ruuasta tuli  herkullinen ja mutkattomasti valmistuva, joten en nähnyt mitään syytä lähteä reseptiäni muuttelemaan. Yksityiskohtaiset ohjeet ankan valmistukseen ja  ruokalajiin kuuluvien kiinalaisten lättyjen tekoon kahdellakin tavalla löydät aiemmasta postauksestani Pekingin ankkaa matalan aidan taktiikalla.

Mikäli sinussa asuu pieni puuhastelija tai peräti insinööri tai kertakaikkisen perusteellinen ruokahifistelijä, haluat ehkä kokeilla Pekingin ankan toteuttamista vähän pidemmän kaavan kautta, kuten Campasimpukka ja Kammenpyörittäjä. Valmistustapa, joka on kekseliäästi modifioitu alkuperäisestä arotuulessa roikottamisesta Keski-Suomen oloihin, edellyttää kuitenkin esim. kompressoria (niin juuri, tuota pelottavasti pihahtelevaa raskasta tankkia, jonka saa vaikka naulapyssyn soimaan), joten minut pelattiin ulos jo tässä vaiheessa.

Laiska emäntä tekee kuten minä ja antaa uuunin hoidella hommat, ankan runsas rasva pitää sen mehevänä ja kuori rapeutuu pikku penslauksen  avulla juuri sopivasti.

Mutta ainahan jotakin edistysaskelta on otettava. Jo ensimmäisellä kerralla katselin itsetehdyn luumukastikkeen ohjetta Jamieltä, mutta koska silloin oli niin miljoonaa muuta uutta asiaa, tyydyin avamaan pöytään valmiin Hoi Sin kastikepurkin. Ja hyvää oli. Mutta nyt kun  vaihtoehtona oli sekä se, että tuo omatekemä luumukastike, veti luumukastike kirkkaasti ohi,! Että hyvä voi olla siis vielä parempaa! 

Itsetehtyä luumukastiketta oli hiljakkoin väsätty sekä Keittotaitelua-blogissa, että Campasimpukalla, josta kopioin ohjeen omaan käyttööni, siinä kun oli ainesmäärät muutettu jo sopivasti pussilliselle kuivaluumuja, vähän lisäsin mausteiden määrää. Jamie muuten tekee kastikkeen tuoreista... eli vielä tässä on ehkä parantamisen varaa.



Luumukastike -perinteinen kiinalainen maustekastike

200 g kuivattuja luumuja2 dl vettä
1tl tl kiinaista viismaustetta
1tl chilijauhetta
0,5 dl soijakastiketta
0,5 dl ruokosokeria 
raastettu appelsiinin kuori


Pane kaikki aineet kasariin, luumuja voit saksia vähän pienemmiksi. Keittele miedolla lämmöllä luumut hajoaviksi, 20 min +. Minä lisäsin aina välillä kyllä lisää vettä, sillä eihän me tästä betonia haluta vaan notkeaa kastiketta. Lopuksi vielä survaisin sekaan sauvasekoittimenkin, koska mielestäni luumut olivat liian isoina sattumina.

Sitten vaan kiinalaisen lätyn väliin ankanlihaa ja -nahkaa, kurkkua, kevätsipulia ja luumukastiketta. Ihanaa!



Alkuruuaksi  tein suppilovahveroista kiinalaista sienikeittoa, jonka reseptiä ainakin Ankerias Vipunen odottelee vesi kielellä. Odottavan aika on pitkä, mutta tässä tapauksessa ikuinen, sillä reseptiä ei todellakaan ole tulossa. Olin tutustunut moneen reseptiin netissä ja sitten vielä makuaistini kanssa yritin pelata ja saada oikeaa makua aikaan, koska visio keitosta oli vahva, mutta ei siitä hyvää tullut. Kauniisti sanottuna oli kuulemma kuitenkin "ruokahalua herättävä" ellei varsinaisesti nyt herkullinen. Sori, Ankerias, tee itte parempaa.  Mä voin sitten tehdä sitä seuraavalla kerralla.

Jälkkärinä tarjottu Banoffee sentään oli herkullista. Kondensoidun maitotölkin keittäminen kinuskiksi on se salaisuus, se kinuskin maku on ihanan makea, mutta ei öklö. Erilainen kuin mikään muu kinuski.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Pekingin ankkaa matalan aidan taktiikalla


Alussa oli ankka pakasteessa ja lopussa hirviän tyytyväinen emäntä/kokki ja onnelliset vieraat.

En ole koskaan laittanut ankkaa millään tavalla, ja aika harvoin syönytkään. Ravintolassa syömäni ankat ovat olleet tasaisen onnettomia, joten mitään himoa ankan tekemiseen ei ole päässyt syntymään. Tarjontakin on täälläpäin melko onnetonta, raaka-aineen siis, joten sieltäkään ei ole inspiraatiota tullut. Nyt inspiraatio kuitenkin ilmaantui saksalaisen tarjousankan muodossa (jonka kävi kotiinsa hairaamassa samana päivänä myös blogikaverini Campasimpukka).

Ja jostakin se tuli, pakkomielteisen kiihkeä ajatus valmistaa Pekingin ankkaa. Minulla ei ollut operaatiosta minkäänlaista hajuakaan, mutta nyt voin kertoa tutkimusteni perusteella, että hommasta on tehty sitten mielenkiintoisen hankala. Näin tiivistettynä valmistukseen voit varata noin vuorokauden: välillä ankanruhoa roikutetaan katosta narun päässä, kaltataan nahkaa upottamalla kuumaan veteen ja ellet asu tuulisella ja kuivalla arolla, jossa roikotat ankkaa, tulee sinun laittaa sen viereen puhallin, tai sen puutteessa hoitaa homma käsiföönillä.  Nahalle keitetään myös dippaus lientä jne... monenlaista, reseptistä riippuen. Olin jo lannistua, mutta onneksi eksyin myös vanhojen kunnon Nigella Lawsonin ja Jamie Oliverin sivuille. (linkeissä ko reseptit) Jamien ohjeessa oli hiukan enemmän variaatiota, mutta Nigella oli taas yksinkertaistanut homman äärimmilleen, tuikkasi ankan sellaisenaan maustamatta uuniin huomattavan pitkällä paistoajalla 4-5h. Ja se oli siinä.

Ääripäitten ohjeissa oli ristiriitaa enemmän kuin laki sallii, mutta koska rakastan Nigellan lampaanvalmistustapaa, joka sekin on suuri yksinkertaistus ja saa aikaan paremman lopputuotteen kuin konsanaan (olen saanut) millään valkosipulinkynnenupotuksilla ja kermakahvilla valeluilla, valinta oli lopulta selvä. Eli vaihtoehtojen edessä päätin empimättä kiivetä yli matalammasta aidasta ja soveltaa tv-kokkien reseptejä, voihan sitä kiipeilykokemuksen karttuessa myöhemmin kiivetä vaikka sen Kiinanmuurin yli.

Pekingin ankka (superhelppo)

1 ankka (omani noin 2,5 kg, unohdin katsoa, mutta vaklasin Campasimpukan ankan painon)
suolaa, pippuria, viismaustetta
inkiväärin juurakon palanen

vapaaehtoinen valeluliemi loppuhuipennukseen:
siirappia 1/2 dl
soijaa 2 rkl
2rkl vodkaa tai kossua


tarjoiluun: 
pekingin ankka- lettuja/leipiä (ohje alempana)
kurkkua
kevätsipulia
Hoi Sin -kastiketta (löytyy marketin eksotiikkahyllystä lasipurkissa, esim Blue Dragon)

Sulata ankka hitaasti jääkaapissa. (vuorokausi) Kuivaa ankka huolellisesti talouspaperilla kaikkialta, sisältä ja ulkoa. Hiero ankan nahkaan suolaa ja pippuria, myös sisälle. Raasta inkivääri ja hiero sitä ankan sisälle ja jätä raaste sinne. Jos sinulla on viismaustetta( sis. kiinanpippuri, tähtianis, inkiväärí, kaneli fenkoli, muistaakseni), hiero myös sitä ankan pintaan.



Äiti toi minulle jonkun eksoottisemman pussin, jonka jauhoin Iso-Hoon kahvimyllyssä (anteeksi, mutta et ole käyttänyt sitä vuosiin...)Siinä oli lisäksi esim kuivattua appelsiinia. Tuoteseloste sanoi myös, että kuminaa, mutta vannon, että se oli kyllä fenkolia, jota ei taas mainittu (...kiinalainen käännösvirhe?)

Aseta ankka ritilän päälle  rinta ylöspäin ja ankan alle uuninpelti, jonne rasva voi valua. Nahka ei rapeudu, mikäli kaveri lilluu rasvassa vuuan pohjalla, ja nahkan rapeus onkin kaiken a ja o.

Paista ankkaa 170 asteessa 4 tuntia, mikäli nahka ei vaikuta kyllin rapealta, sudi vielä valelulientä ankan pintaan ja nosta lämpö vartiksi 220 asteeseen. (oi joi, ja tämä oli vaaran paikka, Ankkani oli aivan ihanan näköinen, kunnes tein tämän, mutta olin vääntänytkin uunin 250 ? ja palaneen haju ei vielä ehtinyt tulla, mutta menetin nahasta ehkä neljänneksen karrelle palamisena, oma vika.)

Kun ankka on valmis, nosta se leikkuukaudalle ja avaa rintakehä ja kaivale haarukalla repien hajoava liha tarjoilulautaselle. Ota myös kaikki ihana nahka tarkasti talteen ja suikaloi se  tarjoiluvadille. Liha on ihanaa, eikä yhtään kuivaa, mutta voit vielä lusikoida hiukan ankanrasvaa siihen päälle.


Tässä kohti näyttää himpun verran pahalta, mutta karstat vaan veks...

Vasemmalla nahkasuikaleet, oikealla liha

 Tarjoile siis ankka kiinalaisten lettusten,  pitkittäin suikaloidun kurkun ja kevätsipulin kanssa. Lätty lautaselle. Päälle lihaa JA NAHKAA!, kurkkua ja kevätsipulia sekä teelusikallinen Hoi sin -kastiketta (Jamiella myös itsetehdyn luumukastikkeen ohje - kiinnostavaa...)



Sitten vielä operaatio lätyt tai kiinalaiset pannukakut. Löysin 2 hyvin toisistaan poikkeavaa ohjetta, ja tein varmuudeksi molemmat.



Ohje 1 Pekingin Ankan kuoriletut
28 kpl (jos kaikki onnistuvat)

440g vehnäjauhoja
3dl kiehuvaa vettä
1 tl suolaa
sesamöljyä

Sekoita kiehuva vesi jauhosuolaseokseen ensin haarukalla, sitten käsin vaivaten pöydällä ainakin 10 minuuttia. Taikina on ensin todella kuivaa murua, mutta kyllä siitä lopuksi taikinapallo tulee. Anna levätä 20 min. kostean keittiöpyyhkeen alla. Ja sitten se mielenkiintoinen tekniikka, jonka takia minun oli aivan pakko tehdä näitä.


Jaa taikina kahtia ja leivo pötköksi, leikkaa pötkö 14 osaan.

Muotoile pötkö palloksi, minä kyllä päädyin käyttämään leikattua palaa sellaisenaan. Tarvitset aina kaksi palaa kerralla, pidä muut kostean liinan alla, etteivät kuivu. Aseta toinen pala työpöydälle ja dippaa toisen palan toinen puoli sesamöljyyn.

Aseta toinen pala pöydällä olevan päälle niin, että öljy jää väliin.

Paina taikinapaloja ensin sormin vähän litteämmäksi ja sitten kaulinta apuna käyttäen  kauli noin kahvikupin aluslautasen kokoinen läpyskä. Pulikka on tässä hyvä, sillä on tärkeää, ettet paina  kaulitessasi lätyn reunoja "kiinni". Paista kuivalla pannulla, mediumkuumalla, molemmin puolin muutamat ruskeat pilkut. Anna jäähtyä minuutti, ja sitten - ever so gently- etsi reunasta liitoskohta ja revi lettuset varovatsi irti toisistaan, nyt sinulla on niitä kaksi. Toimii! Melkein aina ainakin.
 Nämä voi tehdä jo edellisenä päivänä jääkaappiin , kunhan höyrytät ne sitten enne tarjoilua. Juu, tähän hommaan on just se bambukori. Mutta sen puutteessa, keinot keksitään:

Paistinpannu, roiskesuoja ja syvä kattilankansi = höyrytin a'la Nanna

Ohje 2 Pekingin Ankka letut
20 kpl

1, 25 dl jauhoja
2 rkl maissijauhoja (no maizenaa...)
3/4 dl vettä
3/4 dl maitoa
2 munaa
1 rkl sesamöljyä
voita

Vispilöi kaikki ainekset tasaiseksi ja anna seistä 15 min. Paista teflonpannulla, josssa aavistus voita/rasvaa, taas niitä asetinkokoisia lettuja. Eli pienellä kauhalla taikina pannulle ja samantien levität taikinan mahdollisimman ohueksi ympyräksi käyttäen apuna kauhasi alapuolta. Paista molemmin puolin kalpeahkoja lettuja.


Nuo ekat maistuivat freshinä hyviltä, mutta sain ne aika sitkeiksi höyryttämällä, en ole varma mikä meni vikaan. Nämä lättytaikinatyyppiset olivat helppoja ja hyviä ja tällä kokemuksella suosittelenkin niitä, vaikka tuo ekojen tekotapa on vinkeä. Mutta ellet ole kiinalainen kokenut lätyntekijä, nämä toiset saattavat olla parempi valinta. Tulipahan testattua.

Kutsuin syömään oman väen lisäksi lisää omaa väkeä, eli isäni (äiti oli AFS meetingissä), pikkuveliNuutin, Nuutinminnan ja Elli4v:n.

Ai, että me tykättiin kaikki!



Juomana olut, maito, CC Zero ja Gewurtstraminer.



Kun tarjoilulautanen tyhjeni, haettiin keittiön puolelta vielä useaan otteeseen lihoja "runkopaloista".


Oli todella herkullista sorminsyötävää taas.Kaikki meni. Seuraavalla kerralla kun ankkoja on tarjolla ostan 2, nehän sopii vierekkäin uuniin. Ja teen kiinalaisen alkukeiton.


Jällkkärin tein omasta päästä. Rapeat siansiivut ovat kiehtova yhdistelmä vaniljajäätelön kanssa.


Ei vaiskaan, on ne banaaneja.

Mutta minultahan voi odottaa mitä tahansa... Isäkin tuumas kotia lätiessään, että, no, luetaan sitten blogista mitä tuli syötyä....

Kaiken huippu oli kuitenkin pikkuveliNuutti, josta vaimonsa kertoi seuraavasti:

Heille on tulossa vieraita ja siskon blogiakin oli käytetty inspiraation lähteenä, NuutinMinna oli ehdottanut täytettyjä chilejä. Johon Nuutti: " No eihön noita voi IHMISILLE tarjota...!"

Perhe on paras. Ja rakkain.