About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotimaan matkailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotimaan matkailu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 2. maaliskuuta 2022

HOTELLEISTA JA VARSINKIN HOTELLIAAMIAISISTA

 
Vuotta on takana vasta kaksi ensimmäistä kuukautta ja olen ehtinyt viettää jo 8 yötä hotellissa! Miten näin on päässyt käymään?

En hirveästi matkustele työni vuoksi, ainakaan tällä erää, ja kaikki nämä yöpymiset ovatkin liittyneet pikaluistelukisoihin ympäri Suomen. Tänä kautena kisoja on ollut enemmän muilla paikkakunnilla kun saatiin vuosien jälkeen kisat myös Kuopiossa ja Jyväskylässä. Kahdesti kisat olivat kaksipäiväiset, joten yövyimme myös 2 yötä. Suomessa välimatkat ovat kohtuullisen pitkiä ja ajokelit talvisin saattavat olla aika yllätyksellisiä, eikä viiden tunnin automatkan päälle starttiviivalle asettunut ole kyllä parhaassa vireessä. Siksi mieluummin saavumme rauhassa edellisiltana. Lisäksi, kannatan intohimoisesti aina junakyytejä, ja niin Helsinkiin, Poriin kuin Jyväskyläänkin olemme siirtyneet raiteita pitkin.

Siellä täällä olen napsinut kännykkäkuvia, mutta en kovin ahkerasti. Olkoon ne jutun kuvituksena.

Hotellin valinnassa tärkeimpiä ovat sijainti ja hinta. Siksi puolet öistä on Scandic hotelleissa (jäsenkortti) ja Sokostakin on tullut käytettyä samasta syystä. Toki noiden isojen ketjujen hotelleihin liitän myös jonkinmoisen taatun peruslaadun.

Olemme yöpyneet siis ihan perushotelleissa

  • Sokos Hotel Tripla
  • Scandic Pori
  • Kylpylähotelli Rauhanlahti
  • Sokos Hotel Puijonsarvi (2 yötä)
  • Scandic Jyväskylä City
  • Scandic Pasila (2 yötä)

Ja alustuksena on vielä sanottava, että nämä ovat mun omia näkemyksiä, eikä kaikki pidä samoja asioita tärkeinä.

Mutta noin yleisesti, rakastan hotelleja ja nämä kisareissut ovat olleet myös ihania irtiottoja arjesta, minilomia ja laatuaikaa lasten kanssa, puolet Urhon, puolet Maitotytön kanssa. On aina jännittävä avata ensimmäistä kertaa hotellihuoneen ovi ja nähdä puhdas, pedattu huone. 
Ihana on myös pujahtaa raikkaiden lakanoiden väliin.Viime reissulla mentiin Urkin kanssa nukkumaan eka iltana kympiltä ja toisena ysiltä ja posoteltiin 8:30 asti. Oli ehkä tarvetta noille unille.  Ihana on kyllä myös viettää hotelliyö aivan yksin.Olkoonkin, että tuollaisilla työreissuilla usein saapuu myöhään ja väsyneenä ja herätys on tosi aikaisin.


Useamman kerran woltattiin pizzat huoneisiin, ravintolat kun menivät välillä niin varhain kiinni. Mutta ihana picnicfiilis siinäkin.

Tässä jutussa aion nyt kyllä sekä simppailla että kehua. Olisi kiva kuulla myös sun hotelliajatuksia.

Huoneista

Siisti huone on kaiken a ja o. Ja yleensä huoneet ovatkin siistejä, samoin nämä, Rauhanlahden ysärimeininkiä lukuunottamatta, ovat olleet hiljattain remontteerattuja tai kohtuu uusia. Pasila, esimerkiksi, on kokenut melkoisen muodonmuutoksen viihtyisäksi ja valoisaksi, muistikuvieni pimeästä ja ahtaasta hotellista. Tripla uusimpana oli todella ihana ja avara ja näköalat upeat.  Kylpyhuoneen sisustus ja taso antaa helposti huoneelle ylellisen leiman, jos se on tarkkaan harkittu.Vedenkeitin on ihanaa plussaa, silityslauta ja -rauta tuntuu löytyvän kaikkialta. Nykyään alan tarkistaa myös löytyykö Chromecaster. Lasten kanssa plussaa on uima-allas, vaikkei nyt kyllä näistä ehditty saunoa kuin Rauhanlahdessa.


Palvelu

Palvelu on ollut kaikkialla hyvää, vaikka se koronarajoitteiden takia onkin ollut vähän rajoittunutta. Pitää erikseen varata saunavuoroa, varata aamiaisaikaa yms... itse ilahduin Pasilassa kun tajusin, että he eivät kysyneet halusinko välisiivouksen (no eikös se vähän kuulu hotellielämään) vaan sängyt oli päivän aikaan käyty petaamassa. 



Sänky

Olen tosi hyvä nukkumaan, enkä yleensä minkäänlaisesta sängystä nouse kipeänä ylös. Oma suosikkini on kovahko sängy matalalla tyynyllä. Muutaman kerran on sattunut huono tyynysesonki, vaikka osassa on valittavana useampikin tyyny. Ilmeisesti useammin ja useammin huoneisiin laitetaan leveä parisänky, se on ihana! Jos Maitotyttö haluaa nukkua äitin kainalossa, ei tarvitse pelätä löytyvänsä lattialta sänkyjen välistä.

Lakanat on tosi tärkeät. Paksut ja luonnonmateriaalia. Nyt olen  huomannut olevani jonkin verran prinsessa ja herne tyyppiä. Herneitä ei ole kyllä vielä sängystä löytynyt, mutta nykyään tuntuu hitti olevan nesteen läpäisemättömät patjansuojukset. Ymmärrän kyllä yskän, mutta silti ne ovat minusta inhottavia. Eivät toki aivan sairaalan muovien veroisia, mutta kyllä mä tunnen ja aistin sen hitsin vinyylin siellä alla. Enkä tykkää.



Aamupala


Tästähän mun oikeasti piti puhua ja mulla on ihan liikaa sanomista:

Miinukset ja plussat sulassa sekamelskassa
  • Miksi ihmeessä, aikalailla poikkeuksetta, aamiaisilla on joka hotellissa sama (ja siis täysin sama tuote) kun tulee leikkeleisiin ja juustoihin?
  • Miksi sama pätee paistovalmiiseen leipävalikoimaan? Missä paikalliset leivät?
  • Upeaa oli kun pöydässä oli "Marian leipomat sämpylät ", vaikka.


  • Leivän leikkauspiste on viehättävä ajatus, mutta kerää ruuhkaa ja kannikoita. Oli tosi virkistävää kun yhdessä hotellissa oli nuo paistovalmiit siivutettu valmiiksi nätisti koriin, siitä oli ihana ja hygieenistä ottaa.
  • On tosi kiva trendi, kun tarjottavia ripotellaan sinne tänne, eikä kaikki oli yhden linjaston  varrella tai ahtaassa välikössä. Innovatiiviset ja erilaiset ratkaisut tarjoilussa, padat, kipot ja tarjottimet houkuttelevat huomattavasti enemmän kuin  perus GN-pakit.



  • Paikallisia ruokatuotteita tuomaan väriä ja eloa valikoimaan, kivoja kylttejä niistä kertomaan.
  • Tarpeeksi henkilökuntaa aamiaiselle. Mikään ei harmita ja yökötä niin kuin täynnä astioita seilaavat pöydät etsiessäsi omaa siistiä nurkkaa.  Tämä oli kyllä aikaisempaa paremmin mielestäni hallussa. Vain yhdessä hotellissa kokkipoikaraukka yritti pitää huolta sekä tarjoiluista, että asiakaspaikoista yksin....
  • Hävikki ajattelu on tullut myös aamiaiselle. Kuulin asiakkaan valittavan kun näkemiään laskiaispullia ei ollutkaan riittävästi tarjolla ja oli juuri ennättänyt mainostaa lapsille. Tämä on kyllä ymmärrettävää, mutta pöytään voisi tuoda enemmänkin ylijäämä extroja, ja nämä laskiaispullatkin olivat juuri sellainen. Että ei koskaan kohdillaan.
  • Meillä on ollut hauskoja kädenvääntöjä pekonista: Scandicin pekoni on nykyään lähes kinkkumaista, Sokoksella on enemmän se perinteisempi. Että tiedoksi vaan,  tiedän, että hotellivaraus on perustunut myös pekonin laatuun.
  • Teekannut ovat ihana lisä.
  • Ja ne lautaset. Miten ihana on käyttää reilunkoista lautasta teeasetin sijaan!
  • Ja miksi, oi miksi Sokos olet jättänyt pavut pois?
  • Ihana pieni juttu, ja just tällaisilla jutuilla saadaan sitä persoonallista otetta, oli kun yhdessä hotellissa munakokkelin vieressä oli pienet kulhot pekonimurua ja viipaloitua kevätsipulia.
Mun tyypillinen aamiainen sisältää siis teetä ja tuoremehua, ehkä smoothia, jos on. Puurot, jugurtit, croissantit yms jää syömättä. Kasaan mielelläni lautasen, joka muistuttaa englantilaista aamiaista, eli kokkelia, pekonia, papuja, tomaatit ja sienet ovat todellista bonusta.Nakit ja makkarat ei. Sitten sitä tuoretta leipää, juustolla ja leikkeleillä ja taas pekonilla. Lopuksi yritän ottaa jotain hedelmää, kun kaikki mielestäni tarkkailevat kuinka epäterveellisesti syön....


Aamiaishaaveita
  • Monipuolinen ja laadukas valikoima, ei tarvitse olla suuri, mutta jotakin omaa ja erilaista. Muistiin on jäänyt esim. Porvoossa Pariisin Villessä oli ihanaa peltilpiirakkaa (lähituottajien raaka-aineista) ja saman kaupungin RUNOssa tomaatit tarjoiltiin mozzarellan kanssa marinoituna. Myös Tukkilan B&B tilalla oli ihana pieni,  mutta rakkaudella valmistettu aamiaismenu 
  • Tuskin uskallan haaveilla kokista, joka paistaa aamiaismunasi kuten haluat.
  • Tai pöytiintarjoillusta kahvista/teestä...
Jotenkin pitäisi vielä rohkeammin irrottautua tuosta geneerisestä aamiaisbulkista, sitä toivon.

Ja vaikka valitsenkin perushintaisen ketjuhotellin, väitän silti, että asiakkailla on aina pieni odotus ja usko saavansa  jotakin extraa. Hotelliyö on aina tai ainakin sen soisi olevan, vähän edes lux. Muutenhan vois mennä kaverin sohvalle yöksi (Kiitos Virpi, kyllä sitäkin on kulutettu! Ja sekin on kyllä aina lux. Yleensä siihen kuuluu jopa kampaamopalvelut aamulla....).







perjantai 17. joulukuuta 2021

OLIPA KERRAN JOULU: PIKKUJOULU RAVINTOLA C:SSÄ

 


LUUKKU 16

Avaan nyt eilisen luukun, koska eilen oli pikkujoulu, josta nyt kerron. 
Työporukan pikkujoulukohteeksi valikoitui Tampere ja siellä Ravintola C, jonne jo pitkään tehnyt mieli. Kävimme alkuun Milavidan museossa tutustumassa 1800-luvun kosmpoliittien joulunviettoon ja kävelimme sieltä joulutorin ja kauniisti valaistin Tampereen halki  ravintolaan illalliselle.

En aio käydä ruokia pala palalta läpi, lukuisten komponenttien kanssa  olisi pitänyt muistikirjaa.Mutta nauttikaa kuvakavalkaadista.



Keittiön tervehdystriossa maistui mm. ankkatartartar ja Pyhäjärven made.


Herkullista leipää piti ja sai santsata. Ruisleivän juuri on Maija Silvennoisen vanhasta sukujuuresta, josta palan ravintola sai avautuessaan. Myös nimellä "vain patonkia" markkinoitu vaalea leipä oli huippu, ihana hapanjuuren maku.



Tämä rapuvanukas Näsijärven muikun mädillä oli yksi illan kauneimmista. Annokset toi pöytään nuori, supliikki kokkiherra, jonka kädet oli pakko ikuistaa aloituskuvaan, niin mukavan rennosti hän nojaili aina leikkuulautaan annokset esitellessään. Kotimaisia raaka-aineita on käytetty annoksissa hienosti hyväksi, kuten myös luonnonantimia; kuusta, mäntyä, voikukkaa, mesiangervoa, pihlajanmarjaa, joitain mainitakseni. Tämänkin annoksessa oli käytetty Garum- kastiketta (vanha roomalainen fermentoitu kalakastike) ja saimme hienon selvityksen sen historiasta ja heidän  valmistustavastaan. Myös monesta annoksesta löytyi myös mielnkiintoinen öljy, esim viikunanlehtiöljy oli ennenkokematon.



Tämä jo puoliksi lusikoitu mitättömän näköinen annos oli jonkinmoinen väliruoka, hokkaidokurpitsasta valmistettu keitto, joka kyllä ansaitsee makumaailmaltaan erikoismainninnan. Erinomaisen ihana.


Pyhäjärven kuha, erittäin fresh,  vei kielen kuten tuo valkoinen palsternakkapyreekin. Ja voikastike! 


Lihaisampi pääruoka oli peuran filettä sekä tuolla fermontoidun kiinankaalin alla ylikypsä entrecote, joka oli koko aterian komponenteista ainoa, joka ei sytyttänyt, se oli yksinkertaisesti vain mauton.


Meistä osa nautti puolikkaan viinipaketin ja osa alkoholittoman ja kiinnostuneina haistelimme ja kuuntelimme (!) toistemme laseja. Sommelier vaikutti pätevältä ja oli hieno huomata kuinka alkoholiton vaihtoehto toisti viinpaketin ominaisuuksia kunkin ruuan kohdalla, juuri aina samaa tanniinisuutta, herukkaisuutta, marjaisuutta, makeutta ja hapokkuutta kuin annokselle valittu viinikin.






Kiitos myös upeata tyrniyrityksestä. Se on minulle vaan henk. koht vaikea raaka-aine saada alas, ja sitä on aina listoilla fine dining paikoissa. Tällä kertaa annoksen terva sai minut luulemaan jo syöväni jälkiruuaksi pekonia.



Teeannoksen kanssa saimme vielä suussasulavat lusikkaleivät.

Minä käyn hyvissä ravintoloissa mielelläni, mutta oikeasti erittäin harvoin, siksi nämä kerrat ovat minulle aina kovien odotusten takaisia.

Ravintola C:n miljöö ja kokonaisuus on eleetön ja hillitty, lähes kuivahko. Kauemmin istuskellessa huomaat ravintolalle suunnitellun lasitaiteen katosta pöytiin, tekstiilit, annoksien mukaan vaihtuvien aterimien tyylin. Melkein tunsin asiakkaana olevani liiankin räiskyvä, vaikka yritin käyttäytyä, koska huomasimme, että minun lautaselleni laitettiin aina mielenosoituksellisesti pienin leipäpala.

Mutta jos pikkujoulujen kuuluu olla irtaantuminen arjesta työkavereiden kanssa, niin kaikki kriteerit erinomaiselle nautiskelulle täyttyivät miellyttävässä ja tärkeässä seurassa.

Menun linja piti yllä tasaisesti korkeaa tasoa, komponenttien lipsumatta ja toi sopivasti uutta pohdintaa ja puheenaihetta raaka-aineiden käsittelystä.Ja nuoren kokkiherran kanssa sai sopivasti rentouttaa juttua, mutta hänellä olikin ilmajokinen morsian, eli oli tottunut eteläpohjalaisiin akkoihin. Terveisiä anopille Ilmajoelle!

Kun etsit erityistä paikkaa erityiselle illalliselle, Ravintola C kilpailee suomalaisten huippuravintoloiden kärkikastissa. 


Lisäksi Tampereella, opiskelukaupungissani, hurmasi Milavidan museo. 

Ja Tampere. Tiätty. Pitäisi käydä useammin.




BTW... Piste keskellä kuvaa on Jupiter!


tiistai 19. lokakuuta 2021

AURORA BOTNIA, MINILOMALLA

Kuva Wasaline mediapankki

Tiedättekö, että Merenkurkussa, Vaasa - Uumaja välillä, seilaa nyt ensimmäistä kertaa sitten 40- luvulla alkaneen liikennöinnin upouusi, varta vasten tälle välille suunniteltu alus. Aurora Botnia on julistautunut maailman ympäristäystävällisimmäksi alukseksi ja erityisen ylpeä olen siitä että se on valmistettu kotimaassa, Rauma Marine Yards telakalla. Se on mielestäni hieno valinta, aluksen 120 miljoonan kustannukset ovat hyödyttäneet ihan konkreettisesti suomalaista telakkatyöllisyyttä.

Me päätimme perheen kanssa lähteä lahdenylitysmatkalle syysloman kunniaksi. Perjantaina ehdittiin 16:30 laivan lähtöön ja sunnuntaina olimme takaisin satamassa 17:30. Uumajassa oli meneillään ainakin isot nuorisopainikisat, liekö siinä syy, että keskustan hotellit olivat melkoisen täynnä. Otettiin auto mukaan, niin ei haitannut vaikka Scandic Syd oli pari kilsaa Uumajan keskustasta.

Piti lähteä kaivelemaan Wasalinen mediapankkia, että sain postaukseen vähän vetovoimaisemman kuvan tuohon alkuun kuin tämän laivaan pikkusateessa ajaessa.


Uuden laivan myötä matka-aika on tiivistynyt 3,5 h ja aikataulussa on parhaimpina päivinä 4 lahdenylitystä, mutta yleensä ainakin kolme, mikä suunnattomasti helpottaa esim. Västerbotteniin suuntautuvaa työmatkailua.
 
Matkustajia  mahtuu mukaan 800 ja heille löytyy 68 hyttiä ja reilunkokoisten ravintoloiden lisäksi paikan voi lunastaa lepo loungesta, business loungesta tai kokousosastolta. Lemmikeillekin löytyy oma osastonsa. Tietenkin myös leikkihuone pienimmille.

lepo lounge kuva Wasaline mediapankki

Käsittääkseni laiva runnaa kuitenkin rahdilla ja henkilöautoille sekä rekoille löytyykin huikeat 1,5 kaistakilometriä. Uuden laivan myötä rahtimäärä on kasvanut syyskuussa 40% vuoden takaisesta.


Me tulimme kuitenkin lomanviettoon ja mitäs sitä nyt risteilyllä muuta kuin syömistä, juomista ja musiikkia. 

Mulle tämä Vaasa -Umeå väli on sillä lailla erityinen, että olen ollut nuorena flikkana itse  tällä välillä Silja Linellä töissä tarjoilijana -96 pääsiäisestä heinäkuulle -99 (sitten sain siirron Finnjetille Saksan välille) ja ajalta on ihanat muistot huikean kovasta työnteosta, hienosta yhteishenkestä ja kertakaikkiaan hauskasta työpaikasta. Hauskaa oli nytkin törmätä muutamaan vanhaan työkaveriin, Benkkuun baarin takana ja Sannaan myymälässä. Eka ja viimeinen kesä sekä talvet oltiin Fennialla. Muistan vieläkin sen järkytyksen kun eka kerran laskeuduin jyrkkiä portaita (sanoisin, että tikkaita) pitkin miehistön hyttikerrokseen jossa oli yhteissuihkut ja wc:eet, pienet ja pimeät 2 h hytit kerrossängyillä ja varsinkin talvella jäiden aikaan niin kova rytinä ja ryske, ettei hyttikaverille voinut puhua, koska mitään ei kuullut kuin huutamalla. Kesäkausiksi -97 ja -98 välille vuokrattiin toisetkin alukset Vaasa Express ja Vaasa Jubileum, jotka olivat hiukan vanhaa kunnon Fenniaa modernimpia. Palvelin molemmilla aluksilla, aika mahtava kokemus on myös "varustaa" tyhjä laiva valmiiksi, sekin on nyt tultu tehtyä kahteen otteeseen. Aurora Botnian henksulla tämä on varmaan hyvinkin muistissa, neitsytmatka kun oli elokuussa.

Tuolloin ennen tax freen loppumista tällä välillä elettiin todellisia kulta-aikoja ja väli olikin Siljan tuottoisin reitti. Jäi sympit ja seret toiseksi isolla kapasiteetillään kun paljon pienemmät matkustaja-autolautat vetivät 4 ylitystä päivässä ja koko ajan lähes täysillä laivoilla. Muistan sen hyvin kun kesälaivoilla kääntymisaikaa oli tunti, niin ehdimme juuri ja juuri siivota ja kattaa À la carten, lyödä pöytään viimeisen servetin kun taas aukaistiin ovet ja saatiin sali täyteen. 

laivan myymälä, Wasaline mediapankki. Tällä välilä ei siis ole tax freetä, mutta ostettavaa löytyy kyllä.

Aurora Botnialla löytyy iso, viihtyisä kahvila, jossa kuvassa näkyy  pieni osa. Kahvilassa on noutopöydästä kotiruokalounas, mm. ne kuuluisat lihapullat ja muusi. 


Itse tykkään herkutella myös perinteisellä katkarapuleivällä, koska laivalla ne vaan on parhaita.


Tai sitten ruispohjaisella lohileivällä. Sympaattista  ja niin paljon muistoja herättävää näissä kuvissa, jotka napsaisin vitriinässä olevista leivistä ovat nuo (kumiruutu) myrskyliinat, jotka pitävät tarjottimen paikallaan laivan keinuessakin. Se on sellainen flashback moment usein muuten jo pitkään maissa olleellekin merimiehelle kun nostelee jotain tavaraa hyllylle (ihan kotona maissa siis) ja sekunnin murto-osan mietit, pitäisikö kiinnitys varmistaa jotenkin, ettei se tule alas jos keinahtaa kunnolla. 


Sitten laivalla on toisiinsa kytkeytyvä pubnurkkaus ja iso ravintolasali tanssilattian ja orkesterikorokkeen kanssa, ihanasti keulanäkymin kannella 8 kuten muutkin ravintolat.
 




Jälkikasvu 17 ja 10 v. panostivat ravintolassa mennen tullen drinkkeihin. Mun mielestä siinä on jotain hellyttävää kun 17v.kin nappaa itselleen komean mocktailin sen sijaan, että tilaisi vaan kokiksen. Oon yrittänyt kyllä, että silloin harvoin kun käydään jossain paremmassa paikassa syömässä, asiaa juhlistetaan alkudrinksuin. Oppi meni vissiin jo nuoresta perille, Urho oli joskus alta kouluikäisenä naapurinMintun perheen kanssa Kalajoella, olivat illalla ravintolassa syömässä ja kun oli kysytty ruokajuomia, Urho oli tokaissu (ja siis ei ollut millään listalla), että tropical coktail, kiitos!

Laivalla oli muuten tosi kivasti ihmisiä, ei tarvinnut tungeksia, mutta mukava pörinä kävi. Menomatkalla soitti suomenruottalainen bändi musiikkia ruotsalaisesta tanssimusiikista aina Lady Gagaan, ja hyvin soittikin. Oli mukava vaan istuskella ja kuunnella elävää musiikkia, pari tuntia ruokailun ja laivaan tutustumisen jälkeen vierähti rattoisasti.


Ja sitten mun tärkein, ruoka.

Mä en ole missään nimessä seisova pöytä ihminen (paitsi 7v. kun menin Korpelan Helinän (äiti) ja Anin(ikäiseni tytär) kanssa Finnjetillä Saksaan, jossa isä ja äiti oli mua vastassa, niin muistan kuinka voitin jostain yksikätisestä hirveän määrän kolikoita, niitä vaan tuli ja tuli ja tuli  ja kun Helinä sitten kysyi, että mitäs meinaat voitolla tehdä olin kuulemma tuumannut, että mennään seisovaan pöytään). 

No lähinnä inhoan sitä jonottamista ja ihmisten parveilua ja meteliä.

Kävin kurkkaamassa saaristolaispöytää ja se houkutteli. Vaikka siellä oli väkeä hyvin oli meininki sivistyneen rauhallista. Siis sinne pitkästä aikaa. Ja niin vain kävi tytöllä vanhanaikaisesti kalapöydän ääressä.


Lautanen täyttyi kukkuroilleen, silakoista, silleistä, lohesta ja röristä, katkaravuista ja oih, varsinkin savustetut katkaravut oli ensiluokkaisia. Kylmästä lihapöydästä oli maistettava ihanaa savustettua lammasta, kasleria, villisikaa ja hirveä, pikkelöityjä kantarelleja... Eihän siinä sitten mitään enää lämpimästä mahdu (tarjolla oli kyllä jopa peuraa), mutta yleensä olen sitä mieltä, että painotus on juuri oikea.

Olisi pitänyt hakea lisää niitä savustettuja katkarapuja!


Paluumatkalla sain pojastani herraseuraa ja mentiin kaksistaan À la carteen, josta tuli pitkän ja kapean muotonsa vuoksi ihan vanhan Fennian vanha carte mieleen. (Asiakkaat saapuivat sinne  kapeita portaita pitkin ja ravintolan ovella olimme sitten ohjaamassa heitä pöytään. Vilkkailla lähdöillä ravintolan asiakaspaikat täyttyivät nopeasti. Minä sitten olin onneksi ovella vastassa ja kertomassa, että Tyvär, vi är fulla just ny... lieneekö tuo suomeksi, että valitettavasti ollaan ihan kännissä nyt...).

Urho 17v. sai himoitsemansa hampurilaisen (16€) ja oli kuulemma TODELLA hyvä ja mehevä.


Minä olin tietenkin himoinnut hirvitartaria siianmädillä (7€) ja kyllä, maut menivät hyvin yhteen. Kauneutensa lisäksi annos oli myös sopivan kokoinen. Ja hintainen, vai mitä?


Pääruuaksi valitsin siikatournedoksen juuriselleripyreellä (21€).
Enkä nyt yhtään valehtele, mutta se oli täydellinen myös. Todella pitkä yhtä hyvästä kala-annoksesta, tuo  ruskistettu limevoi oli ihan super. Ja kasvikset, vaikkei niitä tässä näykkään, käsin kuorittuja ja paloiteltuja ja ihanan napakoita.(Nyt alkoi epäilyttää puhunko ihan omiani, jospa ne sittenkin tulevat pussissa kuorittuna ja paloiteltuna? No enpä nyt ole laivan keittiössä ollut seuraamassa miesmuistiin (Fennialla carten keittiö oli aikoinaan niin pieni, että me tarjoilijatkin oltiin melkein liedellä ja päästiin/jouduttiin seuraamaan kokkihommia hyvin läheltä), mutta ainakin vielä ysärillä nämä touhut hoidettiin itse. No ainakin oli niin hyvää, että en epäillyt hetkeäkään.))


Palvelu ylipäätään pelasi hyvin kaikkialla. Tullessa oli vähän vaahtopäitä niin kävin kysymässä Infon nuorelta pojalta, että saako 10v:lle antaa matkapahoinvointitabletin ja hän tuumas hämmentyneenä, että riippuu ihan mitä siinä sun pakkauksessa lukee. Että selvis sitten sekin, ettei matkapahoinvointitabletteja enää jaeta infossa.


Vähän siitä ympäristöystävällisyydestä vielä. Aurora Botnia kulkee siis kaksoispolttoaineratkaisulla  eli vähemmän rikki-, typpi- ja hiilidioksia synnyttävällä nesteytetyllä maakaasulla tai biokaasulla. Sähköohjaus on käytössä satamaan saapuessa ja lähtiessä. Oliko siis mikään ihme, että laivan lähtöä ei huomannut lainkaan, kun se vaan pehmeästi alkoi liukua eteenpäin. Laivassa on erityisen hyvät vakaajat, joten meno oli muutenkin smoothia. Lahden ylitys syysmyrskyssä, varsinkin suojaamattomassa Uumajan päässä saattoi olla ennen aika raffia.

Uusi on aina uusi ja Aurora (vai Botnia, mikä tämän kutsumanimi nyt on? on ihanan avara, valoisa ja lämpimän kutsuva. Unohda siis se edellinen, aika kolkko ja kulahtanut (ja kylmä) alus (jossa et hitto vie löytänyt pistoketta tietokoneelle tai puhelimen lataukseen)ja käy testaamassa Aurora. Sisustuksessa on käytetty tosi paljon kierrätysmateriaalia, mm. ravintolapöydät ovat kierrätysmuovia ja kokolattiamattojen kudonnassa on hyödynnetty vanhoja kalastusverkkoja.

Siinä teille vasta merimiesromantiikkaa!

Tärkeintä on ottaa mukaan hyvä seura, niin aika kuluu kuin siivillä. Tai sitten meet yksin ja uppoudut työntekoon. Perinteistä risteilyryyppäämistä ei varmaan kehtaa ehdottaa enää kenellekään. Sanotaan vaikka näin, että juo vähemmän ja tanssi enemmän!


Wasaline on muuten maailman pohjoisin ympärivuotisesti liikennöivä varustamo!

Ainut asia mitä  vähän nikottelimme (lähinnä IsoHoo, joka kyllä laskunkin maksoi)oli 4 hengen auto perhepaketti edestakaisin, joka maksoi 270€. Ollaan vissiin totuttu liian halpoihin risteilyhintoihin.

Eikä ikkunan läpi saa heijastuksettomia kuvia, mutta meritunnelma välittynee kyllä.