About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka-arvostelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka-arvostelu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Street Food Helsinki, Top 3


Top3 listaa (absoluuttisena totuutena) lukiessasi on syytä muistaa myös, että nämä ovat  ainoat kyseisen genren paikat, joissa olen Helsingissä tänä kesänä visiteerannut...

Kuvankauniilla paikalla Sofiankadulla kököttää Street Gastro -kärry, josta myidään pitatyyppisiä leipiä. Vaihtoehtoja löytyy possu, nauta, kana ja lohi (ja vege?), kaikki omilla lisukkeillaan, jotka ovat hiukan gastrompia kuin perusgrillin sinappiketsuppi-kurkkusalaattiyhdistelmä. Oikeasti sairaan hyviä leipä, jonka chilikastike valuu rennosti rinnuksille. Palvelu oli ripeää ystävällistä, suurin miinus on syömäpaikan löytäminen ruuan saatuasi, varustukseen kun kuuluu pelkkä katu (ja ikkunalaudat, vink,vink).

Testattu 2X....

Tää kuvaraukka ei nyt tee annokselle oikeutta, olis pitäny kuvata lihapuolelta...Minkäs teet kun sulla on zero tölkki, leipä ja coca zero kädessä kameran lisäksi, ei laskupaikkoja, ei assaria....kaiken kruunasi vielä akun loppuminen kamerasta...vai oliko kruunu vasta se kuvanoton jälkeen kadulle kädestäni singahtanut avattu(tietenkin) zero tölkki, joka ihanasti suihkusi vastaantulevan, rattaissa istuvan pienokaisensa ja rattaiden käyttäjän päälle....

Fafa´s käynti on ollut listoillani pitkään. Kunnon falafelejä en ole syönyt sitten 80-luvun Saudi Arabian aikojen, silloin ihanat falafelipatongit olivat vakio-ostos aina Soukissa käydessä. Voi mitä herkkuja ne olivat. Elin ihan pari vuosikymmentä uskossa, että söin jotai lammaslihapullia, koska mikään kasvisruoka ei voi olla näin hyvää.



Fafa's (löytyy 3kpl eri puolita Helsinkiä, tämä iso Roba 2)ei pettänyt, Falafelit olivat tulikuuman tuoreita ja listalla on sitäpaitsi mielettömiä kukkakaali, munakoiso yms. muita yhdistelmiä. Söpöä ja persoonallista on myös se, että ruokaa odottaessa ei saanut vuoronumeroa, vaan tilaus huudettiin nimellä.


Juomaksi meille myytiin Matet, joka on kai suurinta hottia Saksan baareissa, etiketti menee siis niin, että ostat Maten juot ensimmäisen kulauksen ja tarjoilija täyttää pullon uudestaan viinalla. No meidän Matet olivat ehkä melko huoneenlämpöisinä ei niin valtava elämys. Omat jäät siis mukaan! Paikanpäällä myös pöytiä, niin sisällä kuin ulkona.

Ehkä eniten odotettu oli kuitenki meksikolainen Cholo (Lönnrotinkatu 9), jonka IsoHookin ehti testata jo ennen minua. Paikka oli lounasaikaan melko piukassa ja ruokaa (nimellä myös) sai kyllä odottaa aika kauan.


Palvelu oli kuitenkin iloista ja ystävällistä, toimitus onnistui kokonaisuudessaan myös espanjan kielellä, mistä olin hirveän ylpiä. Kohdissa, joissa en ymmärtänyt, pakottauduin hymyilemään typerästi itsevarmasti.


Ruoka oli hyvin meksikolaisen kotikutoista, mikä voi yllättä monet Texmexin syöjät sinällään autenttisuudellaan. Sääli, että junalle tuli lopulta niin kiirus, että loppuruoka piti lähinnä hotkia. Burritot olivat ainakin melkoisen isoja. Otettiin Virpin kanssa puoliksi yks taco- ja yks burritoannos.

Kelpo paikkoja!  Ja keskustassa kaikki, eli seuraavalla Helsingin visiitillä valitseppa joku näistä picnikkien ja mäkkäräiden sijaan.

Testikierros toteutettiin  ehdottomasti omalla rahalla, paitsi ystäväniVirpi tarjosi Cholossa.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Bra, bättre, Pastis!


Oma pieni hemmotteluhetki työviikon lomassa. Rakkaan ystävän kanssa lounaalle Pastikseen, tuohon keväällä avattuun ravintola Murun bistro-pikkusiskoon, jossa keittiön ohjaksissa heiluu "Lintsi" Linnamäki. Tai en tiedä kuuluuko Lintsin tyyliin ylipäätään heiluminen, koska emme ole tavanneet. Mutta erinomaisen ruuan valmistus kuuluu, sen sain ihan omakohtaisesti kokea.


Pastiksessa oli kyseisenä tiistaina puolenpäivän aikaan mukavasti tilaa. Paikka tuntui heti kotoisalta ja palvelu lämpimän konstailemattomalta, mutta huomioivalta. Juuri sellaista kun sen kuuluukin olla. Me (moukat!) pyysimme varmaan 2 kertaa lisää paikan loistavaa tapenadea ja leipää (mutta kun se oli niin hyvää) ja luulen, että viimeisellä kerralla pyyntö taisi mennä jo ihan ajatuksesiirrolla perille...

Lounaslista on lyhyt ja viikottain (ko?) vaihtuva ruoka maalaisranskalaishenkistä. Me kyllä ilmoitimme heti tullessamme, että olemme nyt sitten lounasaikaan illallisella, kun kerrankin paikan päälle pääsimme, ja päräytimme oikein kolmen ruokalajin lounaan.

Ensimmäisen kuvan maalaissalaatti ankan kivipiiralla oli kyllä rapisevan raikas, mutta kivipiiras ensi kokemuksena ei nyt mitenkään valloittanut suuntaan tai toiseen, lähinnä ihmettelin, että ai tälläistäkö tämä on. Jälkeenpäin olen vielä miettinyt, että eihän salaatista puuttunut osaset toisiinsa sitova kastike?  Kuulostaa nyt ehkä hassulta, että enkö minä sitä nyt siinä paikan päällä hoksannut, mutta olin jotenkin niin annoksen kauneuden ja herkullisten näköisten yksittäisten raaka-aineiden pauloissa ( ja ehkä myös ystäväni jälleennäkemisen riemussa). Jotenkin en vain saanut kiinni siitä mausta.


Pääruuaksi söimme ylikypsää possunkylkeä, joka tarjoiltiin  ratatouillen kanssa ja se oli kyllä sitten aivan järjen vievän herkullista, katsokaa tuota valkoista läskiä, se vain yksinkertaisesti katosi suuhun. Se, miten ylikypsässsä liha-ateriassa säilytetään vasta valmistetun tuoreus, se on TAITOA.



Pastiksen Crème brûlée on epätavallisen sitruunaista, mutta sehän sopi vallan erinomaisesti meidän ystävyksien suuhun. Ja kuoressa maistui poltettu sokeri ja se amelie-rapsahteli.

Voiko muuta siis toivoa? No, aterian kanssa vaikka lasilliset sopivasti viilennettyä Pinot Noiria ja kaiken päälle capuccinot (vaikka Italiassa opinkin, että espresso maidottomana on se oikea valinta aterian päätökseksi). Ja nämäkin siis saimme.

Kun nyt näitä helsinkiläisiä hemmotellaan tälläisillä ruokapaikoilla ja saattavat syyttää vaan itseään, mikäli eivät paikalle löydä, niin kerron teille muille ulkopaikkakuntalaisille jotka joskus pääsevät isoolla kirkolla pyörähtämään, että Pastis sijaitsee siis Pikku Robertinkatu 2:ssa, eli vaikka se ei nyt varsin rautatieasemalta katsellessa silmiin pistä, niin se on kyllä kuitenkin ihan käveymatkan päässä. Kunhan muistatte, että se on bistromaisesti auki
Lounas:

Ma–pe 11.30–14.00
Dinner:
Ma–la 16.30–23.30

Siis kartta käteen. Ja Pastikseen. Taksirahat kannattaa säästää nekin ruokaan. Ei sillä, että paikka olisi mitenkään kallis.

Parempi lopettaa ennenkuin puhun itseni pussiin. 


sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Vuoden verran Juurella



Oon tainnut unohtaa kertoa, että Seinäjoellakin on Ravintola. Se sijaitsee ihan Seinäjoen keskustassa ja on toiminut juuri nyt aika tasan vuoden. Juurella  -ravintola muokkaa menuunsa vuodenajat huomioiden, suosien lähiseudun tuottajia. Ravintolasali on juuri sopivan kokoinen, ei liian pieni, ei liian iso, sisustus on kauniin harmonista, viemättä silti huomiota pääosan esittäjältä, ruualta. Ja palvelu, pohjalaisen suorasukaisen asiantuntevaa ja asiakkaan huomioivaa.


Itse asiassa minua hävettää aivan kamalasti, etten ole aikaisemmin kertonut tästä Seinäjoen ravintolamaailman helmestä. Varsinkaan kun ravintoloitsijoina toimivat tutut työkaverit 90-luvulta; Keittiömestari Jani Unkeri ja Miia Keski-Nikkola ja keittiössä vielä Kai Usvaranta, joka palkittiin juuri Horeca Oscareinakin tunnetulla PRO-palkinnolla Vuoden ravintolakokkina. Hejaa ja aaltoja Kaitsu! Kyllä sitä pihviä on käännettykin! Ai niin ja Kirsti salissa...meillä kaikilla viidellä on, sanoisinko yhteinen ravintolamenneisyys...

Testasimme Juurella-ravintolaa katuporukan keilailuillan (mestari jo neljättä kertaa peräkkäin; IsoHoo) jälkeen oikein isommalla porukalla. Söimme helmikuista menua useimmat, muutamalla pikku poikkeuksella.



 Juureskeitto ja häränlihapate oli juuri sellainen yhdistelmä, jonka olisin saattanut sivuuttaa listalta valitessani, onneksi se nyt tuli menussa, koska kokonaisuus oli aivan täydellisen hurmaava, Juurella-keittiötä parhaimmillaan.


Nimittäin, jos olisin tilannut listalta, en ehkä olisi pystynyt ohittamaan  ruislättyjä, uppomunaa ja mätiä...


Marinoidut kasvikset näyttivät tältä. Oli kuulemma myös hyvä aterian alku.


 Pääruuassa löytyi savustettua possunfilettä sekä possunkylkeä. Edelleen tykkäsin, pohjalainen ja possu on aina kavereita, varsinkin kun possu on pohjalaista. Kuuma pääruoka kutsui nauttimaan sen verran ärhäkkäästi, että enää ei kuikuiltu , eikä varsinkaan kameroitu muiden annoksia.


Talon omaa leipää tuotiin tietysti tarjolle (ei kylläkään pääruuan jälkeen), ja levitteenä kirnuvoita, tietenkin. Siitäkin on häjy parantaa, paitsi jos ripottelee voin päälle vielä suolahiutaleita, ja sekin oli tehty.


Jossain vaiheessa mulle tuli tietenkin pakottava tarve tunkeutua Ravintolan keittiöön. Käytin tekosyynä henkilösuhteitani.

No keittiöstä löytyi justiinkin se palkittu superkokki K.Usvaranta, - ja nyt kuunnelkaa tarkasti, kaikki wannabecheffit- tekemästä sitä mitä kokit aika usein tekevät. Tiskaavat!


Mutta katsokaas tuota nassua! Siinä ehkä kiteytettynä juuri se asenne, mikä hellojen (tai tiskin) äärellä tuleekin olla.

Löytyi sieltä keittiöstä muutakin toimintaa, annoksia nousi tasaiseen tahtiin.


Taisivat olla muuten meidän välijuustotkin odottelemassa. Omat näkkärit kans.


Jollen aivan väärin muista, niin taisin lupautua johonkin mielenkiintoiseen työtehtäväänkin tuossa kesäkuun tienoilla?

Äkkiä takaisin omaan pöytään!

Koska, tiedättehän, jälkiruuan ei pidä antaa odottaa. Katosi lautaselta muuten julmetun nopiasti, vaikka yritin nauttia....


Me syöjät pidimme muuten aterian päätteeksi oikein pisteytysraadin perusteluineen. Jos nyt kiteytän porukan melko yhteneväisen mielipiteen, olimme kaikki suunnattoman onnellisia, että Seinäjoelle on saatu tälläinen sesongissa vahvasti elävä ravintola, jonka ruoka on konstailemattoman herkullista, olimme jopa onnellisia, että ravintolaan "joutuu" tehdä pöytävarauksen. Miia ja Jani ovat sen verran kauan syöttäneet Seinäjokisia ja ympäristöä, että tietävät myös missä meilläpäin "fiineyden" raja kulkee ja sen, että oman rahan paikka sen olla pitää. Esimerkki 4-lajin menu 39€, ja 4 viinin viinipaketti 25€. Juurella ravintolassa tarjotaan myös torstai-tasting iltoja, siis viinienmaistelun merkeissä.

Jotta kuulkaa tervemenua kaikki nyt Juurelle, jokka että oo viälä keriinny, ku tääläpäin kulietta!

Ja koska ravintolaissa usein keskustellaan hiuksista, tässä pari näytettä iloisen seurueemme kampauksista.


Mä voisin kyllä saada vuoden Aasinsilta-palkinnon!

Ja vielä että uskotte sen keilailuosuudenkin:

Juurella-ravintolalla on muuten facebookkikin, jossa voi käydä niistä tykkäämässä. Siellä ne välillä paljastavat todellisen grazy- minänsä. Olisivat ny, aikuuset ihimiset!

tiistai 12. helmikuuta 2013

So it goes....



JOS minä asuisin perheineni  Helsingissä, (tai jossakin Espoo/Vantaa seudulla, jotka kaikki ovat täältä meiltäpäin katsottuna yhtä suurta Kirkkonummea), niin kyllä ainakin yhtenä talvisena lauantaipäivänä pakkaisin perheeni mukaan ja mentäsiin luistelemaan ja pulkkamäkeen Teurastamon piha-alueella. Ilmaisen huvin jälkeen maistuisi varmasti lauantaibrunssi (10-15) Kellohalli-ravintolassa.

Tai voitaisiin mennä sunnuntainakin, sillä luistelemaan saa mennä ihan koska tahansa ja paistaa eväsmakkarat piha-alueen yhteiskäytössä olevassa grilli- ja pizzauunissa. Ajatus tuntui niin mainiolta, että hetken jo toivoin olevani kaupunkilaisperheenäiti....

Onneksi maalaisperheenkin (vaikka kyllähän minä itse asiassa asun kaupungissa, vieläpä yhdessä Suomen kasvuvoimaisimmista, mikäli propagandaan on uskominen) äiti sai tilaisuuden tutustua tähän Teurastamon alueeseen yhtenä perjantai-iltana kera kourallisen muita bloggareita.

Teurastamonalue Sörnäisissa on siin oikeasti vanha kaupungin teurastamoalue joka toimi 90-luvun alkuvuosille asti. Nyt siitä kehitetään huimaa vauhtia aivan upeaa kokonaisuutta, paikkaa jonka ravintoloissa ja ruokakulttuuriin (ja muihinkin aiheisiin) liittyvissä tapahtumissa kaupunkilaisten soisi viihtyvän. Alueella toimii jo joitain ravintoloita, kuten kyseisenä iltana illallistamme isännöinyt  Antto Melasniemen Kellohalli ja vaikka tuorepastaa valmistava Pasta Factory. Tilat ovat rouheat, on korkeaa kattoa, punaista tiiltä, tehdasmaisuus vai pitäisikö sanoa teurastamomaisuus, on säilytetty juuri sillä oikealla tavalla (kuvittelin olevani Nykissä). Helsingin kaupunki kunnostaa tilat ensin sähköjen ja viemäröintien ja muun peruskauran osalta kuntoon, että tiloihin tuleville yrittäjille jää vain oman paikan pintasisustus.

Aivan himskatin paljon työstään innostuneen oloinen, Helsingin ruokakulttuuriristrategian vetäjä Ville Relander kierrätti meitä alueen puolivalmiissakin tiloissa ja saimme tavata muutaman innostuneen yrittäjänkin. Paikalla oli mm. B-Smokeryn edustaja, joka kertoi 7 kaverin ravintolahankkeesta- hiukan uhkarohkeastakin- koska kellään ei varsinaisesti ole ravintola-alan kokemusta. Idea on alun alkaen lähtenyt ravintolapäiväistä ja pojat uskovat lujasti ribseihin ja nyhtöpossuun, se paras hampurilainenkin on kehittelyssä. Konstailematonta, rehtiä, herkullista.
Ville kertoi myös  Ho's Food ravintolasta, jonka kiinalaisperheen kunnianhimoinen tavoite on tuoda Suomeen kiinalaisempaa ja parempaa kiinalaisempaa kuin mihin meillä on totuttu. ( Tästä ravintolasta puhuttaessa minun päässäni kyllä löi tyhjää...vasta kotona, esitettä selaillessani tajusin ravintolan nimen kirjoitusasun, minä luulin koko ajan puhuttavan Horse Foodista....aivan pikkuisen ihmettelin nimivalintaa.) Niinkin eksoottisiin tiloihin, kuin vanhaan verenvaluttamoon on aika piankin avautumassa paikka nimeltä Flavour Studio, vähän tuollainen opetus/tapahtumakeittiö tyyppinen tila, jonka toiminnasta vastaa tyypit A21 coctailbaarin ja Diningin takana. Melko jännittävät visiot oli tälläkin porukalla.



Mutta kuten sanoin, alueelta löytyy jo toimiviakin yrityksiä, ja yksi näistä on Ravintola Kellohalli. Kellohalli tarjoaa ensiluokkaisista raaka-aineista ensiluokkaisesti valmistettua ruokaa. Ruoka tarjotaan seurueelle suurista yhteisvadeista trendikkään kotoisesti ja jotta annokset pysyvät myös erittäin kohtuullisissa hinnoissa, on niistä karsittu kaikki krumeluuri ja herneenversot pois, keskitytty  makuun.

Ja makua en pääse moittimaan illan aikana meille tarjotuista annoksista. Juuri sitä mitä ravintola lupasi. Kaikkea en ehtinyt kuvailla vatien kiertäessä, ja olosuhteetkin olivat kuvaukseen hämärät, eikä oranssi pöydänpinta auttanut asiaa, mutta jotain sentään tuli ikuistettua.



 Alkuruuaksi maistelimme silakoita espanjalaiseen tapaan, kanamaksapateeta sienichutneyn kera sekä punajuuri-fenkoli-tilli-salaattia. Suosikkiani on mahdoton nimetä.


 Väliruokana haukipiirakka riesling-liemellä.


Pääruokana ihanan tuhti karitsanpotkapata. Lisukkeina pääruuille perunamuusi, papuja ja vihreää salaattia.


Ja yksinkertaisesti kielen mennessään vievää hevosta hapankaalipedillä (ravintolan itse kasvattamista kaaleista tehtyä).


Jälkiruuaksi juustoja, jotka tällä kertaa ulkomaisia, koska, ravintolan ideologian ollessa tarjoamme parasta,  laadukkaiden suomalaisten juustojen saatavuus sydäntalvella ei ole aivan ongelmatonta.



Kruununa ihanaa sitruunamarenkipiirakkaa.



Aterian aloitimme muuten Vindirektin Kim Moliisin samppanjatastingillä. Pääsimme vertailemaan 3 samppanjaa hiukan tuntemattomimmilta pientuottajilta, kaikki löytyvät Alkon valikoimista. Kohtuuhintainen Jacquesson sopii jopa varastointiin. Täysin kuiva -non dose  Bonnaire  ei sisällä lainkaan sokeria, mikäli oli taas uutta oppia itselle. siis että sellaistakin on. Tai että erinomaiseksi ruokasamppanjaksi kuivailtu Pannier valmistetaan pelkästään tummista rypäleistä. Kyllähän tälläistä tarinointia olisi kuunnellut pitempääkin.(Tuli mieleen aivan erinomaiset viinimestarimme aikoinaan Finjetiltä, ja kuinkas ollakkaan yhteystietosivuilta löytyikin vanha tuttu, Kumlinin Jukka.) Samppanjoista en millään pysty nimeämään edes suosikkiani. Omaan pöytääni kelpuuttaisin jokaisen.



Koska ruoka oli erinomaista, miljöö ainutlaatunen ja seurakin mitä parhainta  on iltaa erinomaisesti emännöineelle Jonnalle lausuttava kiitos, myös välitettäväksi eteenpäin muillekin. Kiitos!

Hauskasta illasta on kerrottu myös ainakin Vatsasekaisin Kilinkolin,  Sillä Sipuli, Dinner4u2 ja Lumo Lifestyle blogeissa.

Ensi lauantaina 17.2 Teurastamon piha-alue on muuten annettu ravintolapäiväläisten käyttöön, mahdollisuus siis maistaa monta yhdellä iskulla. Maaliskuussa on paikalla ainakin Maalaistentori, jossa pientuottajat myivät tuotteitaan. Teurastamon sivuja kannattaa varmasti seurata tapahtumia ja avautuvia ravintoloita silmällä pitäen. Paikallahan on ollu ainakin esim keittiökirppis! Joten luultavammin ne keksivät jotakin muutakin hauskaa!

Lycka till, koko kompleksi!

...ai niin, ja papukaijamerkki ensimmäiselle joka ymmärtää otsikon viittauksen. Oikein täällä odotan...

lauantai 5. tammikuuta 2013

Shanghai Cowboy

 
Mexican fusion kitchen, ilmoittaa kyltittömän ravintola Shanghai Cowboy'n kotisivut. Meksikolaisia makuja suomalaisista raaka-aineista ja kuinkas se nyt menikään? Paljastui kyllä, että Mexican fusion sisälsi sumeilematta myös hyvin paljon aasialaisia vaikutteita, mutta mikäpä siinä, hyväähän se on vietnamin possukin!
 

Joulukuussa kokkikoulun aikaan viivyimme Iso Hoon kanssa Helsingin reissulla kaksi yötä.  (ollaan nyt testattu sattuneesta syystä scandiceja, tällä kertaa Torni, jonka joulukatuisista näkymistä lumiseen Helsinkiin 10+, mutta muuten aikamoinen pettymys,tai siis ihan tavallinen, en tiedä mistä olin saanut päähäni sen olevan jotenkin spesiaalimpi? Minne siis Helsingissä hotelliin, jos haluaa vähän erilaisen elämyksen :kiva miljöö, palvelu ja huippuaamiainen?)anteeksi, anteeksi, jälkikorjaus, Marskissahan me oltiin.

Eka iltana suuntasimme 7 hengen ystäväporukalla siis ulos syömään, pöytävaraus oli tehty  tähän kyseiseen Unioninkatu 18 ravintolaan jonkun ystävän suosituksesta.

Ja puolensa ja puolensa. Niin on kaikella. Ruoka oli erittäin kohtuuhintaista ja annokset oikein reiluja, vaikka olin jostain lukenut nurinaa pienistä annoksista. Palvelu oli ystävällistä, hiukan sekoilevan rentoilevan viipyilevää, eivätkä tietyt pankkikortit toimineet tuona iltana, mikä aiheutti kai ylimääräistä härdelliä.

Ravintola on todella pieni pitkänomainen tila ja pöydät pikkuisia baaripöytiä, jotka eivät ole kyllä tarkoitettu ruokailuun ellei nyt haeta sitten jotain ihme-eksotiikkatunnelmaa vääränlaisilla kalusteilla. Lisäksi, kylmä kun oli, ainakin minä sain joka kerran ulko-oven käydessä selkääni jäätävät puhurit.

tässä meidän 7 hengen seurueen jäljet (tyhjät päydät)
Ja itse ruokaan: Alkupaloina otimme kaikille oman keittiön nachoja, guacamolea ja salsaa. Ison Hoon kanssa jaettiin Prawn Tostada with avocado, lime mayonnaise, pico de gallo and piri ( rapeita pieniä tortillalettuja jättikatkaravunpyrstöillä avokadon, limemajoneesin, picode gallo tomaattisalaatin ja piri -pippurin kanssa)

 
sekä Char Siu Pork with maroon, papaya, peanuts, basil and mint (Char Siu possua pappayjalla, suolapähkinöillä, basilikalla ja mintulla, mikä hitsi on maroon?)


Hyviä olivat, kumpaisetkin, tuo possu toi mieleen vähän Bo Ssämin.

Pääruuaksi olisi pitänyt tilata jotain muuta kuin mitä minä tilasin. Esimerkiksi BBQ Pork Chalupa with cinnamon bean, pico de gallo and cream fraise (Grillipossua -vähä kuin nyhtösellaista- kanelipapuja, pigo de galloa ja ranskankermaa). Vähä minua alkoi kyllä jo kyllästyttää annosten samanlainen esillepano, alkuruuissa se oli vielä viehättävän raikasta, mutta kun useissa pääruuissakin oli sama muotti....

 

Ehkä parasta oli Iso Hoon  syömä Chocolate Ribs with coke, chipotle, mekong slaw, pomegranate and mint (Suklaaribsit cokiksella, chipotlella  granaatinomenalla, mintulla ja "mekong Slawlla").
Eriytiskiitokset aasialaistyyppisestä lisäkesalaatista, mekong slawsta. Ribsejä ei voinut ennakko-odotuksista poiketen oikein syödä käsin , koska supermurea liha jäi lautaselle ja vain luu jäi käteen nostaessa. Mutta eihän siitä nyt voi valittaa!


Mä aloin sitten tietenkin kikkailla ja oikein haastatella tarjoilijaa parhaimman annoksen kaipuussani. Olin jo melkein itse päättänyt ottaa vähän tavanomaisilta kuulostaneet, mutta arvatenkin superhyvät tacot, mutta tarjoilijan suosituksesta päädyin  ottamaan Tamarind Braised Beef Buritto with refried beans, mekong slaw and cucumber salsa (tamarindi liemessä haudutettu naudanliha Burito, papuhöystöllä, mekong slaw-salaatilla ja kurkkusalsalla). Tämä oli kyllä epäonnistunut annos niin ulkonäöltään, valmistukseltaan (burrito vähän palanut) kuin maultaankin. En olis kyllä tunnistanut täytettä naudanlihaksi, jota se kai oli?

Mikäli annos oli sellainen kuin kuului, oli meillä kyllä tarjoilijan kanssa melkoisen eri maut!



Kun paikalle sitten ilmestyi glitterinaamainen DJ, aloimme epäillä, että paikka ei ehkä ollut sittenkään suunnattu meille keski-ikäisille ja poistuimme paikalta jonnekin muualle jälkkärdrinksuille.

Siis ei minulla ole mitään henkilökohtaista glitterinaamaisia DJ:tä kohtaan, päinvastoin, hän vaikutti oikein sympaatiselta,  ja jos olisin 28v hienoisen trendikäs tyyppi joka hakee aina vähän jotain erilaista ja vaikka isolla likkaporukalla viettämässä iltaa syöden ja muutaman drinksun voimalla, ehkä myöhemmin intoutuisin myös tanssiin (pöydillä, saa olla kyllä varovainen...)...  niin mähän olisin täälä ihan täpinöissäni.


Mutta nyt ei kyllä mun  hienoisen glitterit legginssitkään auttaneet tällä kertaa ja siirryimme keskustelemaan laskettelusta (yksi pariskunnista on nykyään ihan extreme laskettelijoita, menossa Japaniin  tänä vuonna...eivät käytä hissejä vaan pistävät karvat suksenpohjiin), talonrempasta, lapsista, veneistä (joista me ei Iso Hoon kanssa ymmärretä mitään, ellei puhuta sitten risteilyaluksista), eroista, lähestyvästä joulusta ja ylipäänsä sellaisesta hienovaraisesta kettuilusta mitä harrastetaan tuttujen (keski-ikäisten) kesken kun tunnetaan niin hyvin, että tiedetään kunkin kipupisteet ja on jännä vähän tökkiä tikulla. Rakkaudesta se hevonenkin potkii, vai mitä?

Mutta Summa summarum: Ei voida puhua ruuasta samalla viivalla Helsingin helmen, Patronan kanssa . Kotikutoista yritystä kyllä löytyy, niin ruusta, miljööstä kuin palvelustakin ja tietynlaista vetovoimaa kaikessa absurdiudessaan Annokset vaihtelevan tasoisia, mutta ainakin menussa kuulostavat hyvältä, mutta plussaa hyvistä hinnoista, ei aina tartte kattella satasen lentoa ravintelissa käydessä.

Että käykää, sillälailla ennakkoluulottomasti vaikka arkena elokuvan jälkeen, ihan passeli.
Tarjoilijatyttö puhui suomea, muuten pöytävarausjutskat oli hoidettava kolmannella kotimaisella. Ainakin viikonloppuna pöytä täytyy varata.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Boulevard Social lounas


Kyllä ihmisen pitäisi päästä postaamaan heti tuoreeltaan, kun maut, tuoksut, tunnelmat ja reseptit ovat vielä veitsenterävinä mielessä (mikä kokkausmetafora!). Aina ajoitus ei mene yksiin. Kesällä oli postattavaa jonoksi asti, vaan ei koneelle ennättäneet. Tänään taas mieli halajaa niin kirjoituspuuhiin, vahinko vain, että en ole ottanut viikkoon valokuvia, eikä sitäpaitsi tämänpäiväinen lapset, Mäkkäri ja minä  -tapaaminen inspiroi kovin hurmioituneeseen tilitykseen.

Kaivoinpa sitten heinäkuun alun kuvat esiin siitä,  kun ystäväni Virpi ja minä teimme suunnittelemattoman yllätyslounashyökkäyksen Sossun luukulle. (Sori, Jauhot suussa Jonna, tiedän, että et piittaa nimityksestä, mutta mielikuva on niin herkullinen, että en voi vastustaa ilmaisua, ja siinähän ne pojat luukulla nätisti poseerasivat kun uskalsin kuvausluvan pyytää). Aika monet ovat luukulla käyntiään raportoineetkin, mutta tässä vielä yksi lisää.

Otimme siis lounasmaistelumenyyn.
Ensimmäinen ruokalaji aloitti herkullisesti vaikka kuvaus olikin varsin tärähtänyt. Aika mielenkiintoisesti yhdistetty viehkot vihersimpukat voimakkaisiin makuihin




GRILLED GREEN MUSSELS `ON A STICK´
grillattuja vihersimpukoita, punaista harissaa, chorizo salsaa
Härkätartar oli suosikki, sekä kaunis, että herkku.


LEBANESE TAR-TAR
marmorihärkä tartar, `harissa remoulade´, kaprista, rapeaa leipää
Vaikka kaikki ruuat olivat keskivertoa kauniimpia ja maukkaampia, petyin lohi cevicheen. Mun mielestä se olisi niin kaivannut lisää tängiä, jotakin hapokkuutta. Ei taida veriappelsiini ihan riittää. Eipä tarvitse ihmetellä enää miksei Mastercheftuomarit arvostanu mun sitruunaista lohitartarpihviä, makumme ovat näemmä erineväiset.


`TANQER STYLE´ SALMON CEVICHE
lohta ceviche, veriappelsiinia, retiisiä, fenkolia, kurkkua, oliiviöljyä, korianteria
Mustekala -kun se on freshinoloista ja rapsakkaa, se vaan on niin hyvää.


FRIED SQUID & LEMON AIOLI
mustekalaa, mustaa oliivia, maustettua makkaraa, sitruunaa, persiljaa, korianteria
Lammaskebabeissa oli ihanan tahmainen pinta.


MINCED LAMB KEBAB `SHISH STYLE´
grillattua kebab varras hienonnetusta lampaasta, fenkolisalaattia, hummusta, chili majoneesia
+ PITA LEIPÄÄ & `BABAGANOUSH´

Nyt tullaan menun toiseen pienoiseen notkahdukseen. Lampaan kanssa tarjoiltu Babaganoush eikä liion muuten hummuskaan, maistuneet oikei puulta ei peeltä. Ehkäpä ne kuuluu olla tälläisiä ja omat kotitekoiseni ovat aivan liian sitruunaisia, en tiedä, mutta tässä vedän kyllä kotiappäin.

Tätä jälkiruokaa taasen ovat monet ylistäneet ja se olikin kiehtova yhdistelmä; kylmää, makeaa, huoneenlämpöistä, rapeaa, suolaista ja sitä kaipaamaani sitrusta :) Jos nyt olen tosi pikkumainen, niin huomautettavaa puolelle jäisi tuo lautanen; kaunis, mutta tuota inhottavan ruokailuvälineitä vasten rahisevaa mattakeramiikkaa.

Onneksi en kuitenkaan ole. (pikkumainen siis)


`LEMON PIE MARRAKESCH´
sitruunarahkaa, marenkia, sablekakkua, suolakaramellia

Boulevard Socialin sisustus oli tyylikkään yksinkertainen ja Farangista tutut akustiset ratkaisut jäljellä. Siis onko se mieletön puheensorina aivan tarkoitushakuista?

Erityismaininta täytyy kuitenkin antaa ihanille astioille kattauksessa ja annoksissa. On todella hienoa, että annokset viimeistellään täydellisiksi astioita myöden. Ja niin pienillä jutuilla, vähän kaiverrusta, hopeaa ja messinkiä ja tunnelmat suhahtaa kyllä täysin tuonne välimeren arabillisempaan osaan. 

Ja palvelu pelasi tietysti. Ruokajuomana läpi menun  toimiva Italialainen Bubbles.

Ja näin sanoen hän päätti postauksensa pakolliseen vessa-kuvaan.




Joka sekään ei siis lainkaan hullumpi.