About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste tahnat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tahnat. Näytä kaikki tekstit

torstai 4. elokuuta 2022

SAVULOHI INSPIRAATIOTA


En oo tainnut olla yksissäkään juhlissa tänä kesänä, jossa tarjolla ei olis ollut savustettua lohta.

Eikä ihme, niin herkkua se on. Eikä se toki ole mitään pelkkää juhlaruokaa, kyllä se lohi savustuu arkenakin ja on ihan täydellistä vaikkapa uusien perunoiden kaverina.

Vuoden aikana on lohi kyllä kallistanut huimasti ja saa todella seurata tarjouksia ja jos aletaan tarjota monille kymmenille, saa kyllä jo miettiä kustannuksiakin eri lailla kuin aikaisemmin.

Voi myös miettiä voisko savulohen tuoda tarjolle muutenkin kuin kokonaisena, jolloin menekki pakkaa olla aika huimaa per henki. Voisko tehdä vaikka savukalasalaattia tai leivän kanssa jonkinmoista savukalatahnaa?

Tein ruoka-aukeaman savulohen ympärille sanomalehtiin, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä (Turun SanomatKaleva ja Lapin KansaIlkka-PohjalainenHämeen Sanomat ja Forssan Lehti, KeskipohjanmaaKainuun Sanomat ja Länsi-Suomi), se on pääsäntöisesti ilmestynyt tänään torstaina printissä ja verkossa.

Siinä on monta  perusreseptiä, jossa savulohta tarvitaan vain 200 g, ja kuitenkin ruokkii ihan koko perheen (4-6). 

Lisäksi sain keiteltyä kasaan hyvän peruspaketin sähkösavustimen käytöstä. Se on todella hyvä peli, edullinen hankkia ja helppo käyttää. En tiedä voiko sillä edes epäonnistua?

Muista, että savulohta saa myös kalastajilta toreilta ja rekoista, sekä ihan kaupasta. Vakuumissa sitä on saanut vähän alta kahdenkympinkin. Olin luvannut keitrata heinäkuussa 50 hengen syntymäpäivät ja sairastuinkin koronaan ja oli siinä sitten kuumespäissäni järjestelemistä, että sain asiakkaalle hoidettua lupaamani tarjoilut. Pulaan en tahtonut jättää. Aivan painajainen. Ei siinä sitten lohta itse savustettu, mutta onneksi paikallinen CM Ideapark palveli hyvin ja savusti perjantai-iltana komeat kokonaiset lohifileet juhliin, mielestäni kohtuu kolmenkympin kilohintaan.



Lehteen valikoitui mukaan tuollaiseksi koko perheen reseptiksi savulohi- kedgeree. Alunperin se taidetaan tehdä suolatusta koljasta, mutta savulohi on aivan mahtavaa tässä reseptissä, joka on jonkinmoinen risoton, paellan ja paistetun riisin risteytys. Ihanan mausteinen curryn ansioista, olematta kuitenkaan tulinen. Oiva loppusijoituspaikka tähteeksi jääneelle lohelle.

Reseptihän on ikivanha, ensimmäiset kirjalliset merkinnät löytyvät niinkin kaukaa kuin 1700- luvulta. Tarkemmin nyt historian kiviä kääntämättä jäljet johtavat siirtoma-aikaan ja englantilaisten-skotlantilaisten versioon intialaisesta ruuasta. Jostain syystä tästä tuli myös skotlantilaisten aamiaisruoka, mutta eiköhän meikäläisille tämä maistu paremmin muilla aterioilla.


Mulle ittelle sekä kesäkeitto että lohikeitto on tosi rakkaita ja maistuvia. Ystävänikin yllätin (ja käännytin) kesäkeitolla tänä kesänä, hän ei ollut siihen sitten kouluaikoihin kajonnut. Tiedän, että hän rakastaa myös lohikeittoa, joten tässä sulle Virpi mahtiresepti, vähän kuin kesäkeitto savulohella!


Sitten tein yrtti-munawrappejä, hengenohuita munakkaita, jotka täytin vihanneksilla ja savulohella ja ihanalla jugurttikastikkeella, jossa mukana sopivasti piparjuurta. Kesälounas P-E-R-F-E-C-T!


Tänä kesänä on savulohi maistunut myös paitsi kuivien, myös ihanien hölskytyspottujen seurana.


Mä niin kadehdin ruotsalaisia ja ruotsinkielisiä, kun heillä on tuo ihan sana RÖRA. Joka on tuollainen herkullinen sekoitettu tahna. Tahna vaan antaa aina aavistuksenomaisen viitteen hammastahnaan, joten kyllä tykkään käyttää itsekin röra-nimeä. Ja älkää vaan ehdottako mitään mössöä!

Annatte siis anteeksi, jos kutsun tätä röraa/tahnaa savulohiskageniksi. Skagenhan on nimenomaan katkaravuista tehty röra (joka on siis maailman herkullisin). Nyt vaihdoin raakaineeksi savulohen ja härskisti kutsun sitä skageniksi, koska vain sillä välittyy kuva sen herkullisuudesta.

Inspiroitukaa!










 

sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

SAVULOHIBRANDADE


Lämminsavulohi on herkullista ja juuri sellainen ruoka-aine, mitä saa jatkojalostettua vaikka minkämoiseksi herkuksi. Parastahan lohi on itse savustettuna, meillä se hoituu sähkösavustimessa todella kätevästi ja pakko sanoa, että siitä ei tahdo kyllä jatkojalostettavaa jäädä, kun se savustuksen jälkeen kannetaan ruokapöytään. Mutta jos jää, niin osan voi käyttää keittoon, pastaan, lohilaatikkoon, munakkaaseen, salaatteihin ja savulohitahnaan. Ja kyllä minä innostun välillä ostamaan valmiiksi savustetun fileenkin, kun edullisesti tarjolla, varsinkin jos meidän yhteiskäyttösavustin sattuu olemaan mummolassa. Lämminsavulohifileestä saa monenlaista seuraavien päivien aterioille ilman, että tuntuu kuin söisi koko ajan samaa.  Ja tässä vielä yksi vinkki:

Onko brandade teille tuttu? Se on alunperin ranskalainen tai pohjoisespanjalainen turskasta valmistettu muhennos. Suomalaisessa versiossa käytetään valmiiksi kypsää lämminsavulohta, ja siihen sekoitettava peruna ja sipuli keitetään kypsiksi maidossa.

Mahtava aloitus vaikka viikonlopun aterialle!

 

SAVULOHIBRANDADE

200 g lämminsavulohta
100 g jauhoista perunaa
2 dl maitoa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
pieni timjaminoksa
1/2 tl suolaa
1/2 rkl oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu ja raaste

Kuori ja paloittele perunat, kuori ja hienonna valkosipuli ja sipuli. Pane peruna ja sipulit sekä maito samaan kattilaan ja hauduta  miedolla lämpötilalla kunnes perunat kypsiä. Mausta suolalla.

Survo perunasurvimella jos tykkäät vähän krouvimmasta (minä tykkään!) tai soseuta pamixilla.

Paloittele lämminsavulohi ja sekoita se haarukalla survomalla perunaseoksen kanssa. Lisää myös oliiviöljy, sitruunan mehu ja raaste ja sekoita. Tarkista suola ja mausteet. Levitä koko seos laakeaan astiaan. Voit syödä heti lämpinäkin ja jos teet isomman annoksen voit myös kuorruttaa sen uunissa.

Parhaimmalta savulohibrandade maistuu kuitenkin minun mielestäni kylmänä kun tarjoilet sen paahdettujen patonkiviipaleiden kanssa. Näin pohjoismaiseen hengeen se maistuu ihanalta myös hapankorpun tai jälkiuunilastujen kanssa.

Tarjoile brandade kirsikkatomaateilla ja basilikalla koristettuna.



sunnuntai 13. marraskuuta 2016

JALOVIINALLA MAUSTETTU KANANMAKSAPATÉ JA JOULULAHJASTRATEGIA



Hupsista! Kerrankin ajoissa asialla joululahjojen suhteen. Olen mukana Heirolin kampanjassa pähkäilemässä gastronomista lahjamaailmaa ja tämä postaus on toteutettu yhteistyön tuloksena.

Rakastan joulua. Rakastan lahjoja. Rakastan joululahjoja. Älkää tulko minulle ehdottelemaan lahjattomia jouluja, kyllä aikuisetkin ovat lahjansa ansainneet. Eikä joululahjoissa parasta ole edes niiden saaminen, vaan antaminen.


Ihan parasta on hankkia lahjat yhdestä paikasta, yhdellä kertaa

Eihän sekään ole aivan mutkatonta. Lahjat voisi ostaa pitkin vuotta, silloin kuin kohdalle sattuu ja vielä edulliseen hintaan. Käytännössähän tätä taktiikkaa ei harrasta kuin isäni, eikä hänkään joulun tullen löydä kaikkia hankkimiaan lahjoja kätköistään.

Hienointa olisi antaa jotain itse käsin tehtyä, mutta tosiasia on että joululahja-askartelut sekä huipentuvat että rajoittuvat jouluaattoaamuyöhön, kun paketoin lahjoja ja väsään väsyneitä nättejä pakettikortteja. Lahjoihin, joista viimeiset on hankittu edellisenä päivänä, yleensä syystä, että en ole lahjahankintoja osannut taaskaan mitoittaa ajankäytön ja kustannusten suhteen. Sellaista hikihatussa paniikinomaisesti kelloa vastaan säntäilyä, kiroten, etten muista enää ainuttakaan erinomaisista lahjaideoistani (olisit kirjannut ylös pitkin vuotta!) ja nekin, jotka muistan, ovat loppuunmyytyjä.

Kuulostaa palaselta joulustressiä. Mutta ei. Kyllä minä rakastan joululahjoja.


Ihastuin verkkokaupassa näihin laadukkaisiin eväsastioihin. Urho12v tarvitsee ainakin treenipullon ja pikkuveljeäni voisi ilahduttaa soppakulholla. Lounasravintolan antimiin kun välillä kyllästyy.

Parhaimpia kehittelemiäni joululahjastrategioita on yhden pysähdyksen taktiikka. Se on nerokas yksinkertaisuudessaan. En kyllä toisaalta ole vielä koskaan päässyt ajatusta varsinaisesti toteuttamaan, mutta nyt kyllä jo melko lähellä. 

JOULULAHJASTRATEGIA: Hanki lahjat kaikille aina yhdestä paikasta, vaihtele paikkaa eri vuosina. Kirjakauppa on ikisuosikkini. Kuinka helposti sieltä saisi lahjat kaikille, ihan kaikille!
Muita paikkoja vois olla  joku käsityöläisputiikki,lippupalvelu, elokuvat tai vaikkapa ravintolahjakortit (öö..osalle ainakin Mäkkäriin). Tai miksei kierrätys (ja kukkaron) hengessä myös kirppis. Ja nyt ihan parhaana Heirolin verkkokauppa!


Tuo vuoka on vähän kuin omakin toivelahja, sopii vaikka mihin, tuonne voisi paistaa myös jonkun makean sisääm valmiiksi. Iloisen punainen leivontakulho ilahduttaa siskon leivontapuuhia.

MYYTINMURTAJA: Itse ottaisin ihan mielelläni sen paistinpannun. Se on kuulkaa aikoja elenyt myytti, että älä osta paistinpannua vaimollesi lahjaksi. Nykyäänhän sen voi ostaa jopa miehelleenkin (ja salaa käyttää itse). Ruuanlaitto perheen kanssa ja perheelle on parhaita rakkaudenosoituksia ikinä. Siksi siihen liittyvät lahjatkin ovat mieluisia, paketista ilahtuu niin kotikokki kuin hifistelijä. Ovathan kauniit ja toimivat välineet edellytys myös toimivalle kokkailulle.


Viilaraastiin. Jokaisen ruokahifarin unelma!

Istun siis koneelle ja tutkin hyvin jäsenneltyä verkkosivustoa. Löydän sieltä lahjat sekä tuoteryhmittäin, hinnoittelun mukaan, että lahjaksi-osion, josta löytyy ryhmitellyt  lahjat vaikka, lapselle, lenkkeilijälle ja viiniharrastajalle.

Paketteihin on ajatukselle  valittujen lahjojen lisäksi kiva liittää henkilökohtainen tatsi (no just sillä pakettikortilla...), vaikka printtaamalla mukaan ruuanlaittovälineelle sopiva resepti. Tietysti mukaan voi liittää jo aineksetkin, mutteripannun kylkeen pussi laatuespressoa ja vuokaan siemenleivän ainekset. 


Induktioliedelle sopiva espressopannu lähtee parhaille kavereille.

Kaikista kivointa on valmistaa ruuanlaittoastiaan joku maistuva makupala. Tälläinen lahja on parhaillaan lahjan saajalle ojennettuna joulutervehdyksenä. Miten kävisi vaikka Jaloviinalla maustettu kananmaksapaté kauniissa keraamisessa vuoassa? Vaivaton toteuttaa vaikka viestiikin ennen muuta viitseliäisyydestä ja rakkaudesta. 




JALOVIINALLA MAUSTETTU KANANMAKSAPATE

2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
600 g broilerinmaksaa (löytyy pakasteena)
150 g voita
1 dl ***Jaloviinaa
1 dl kermaa
2 rkl rosépippuria
1 rkl tuoretta timjamia
1 tl suolaa
1/2 tl maustepippuria
1/2 tl mustapippuria
100g kirkastettua voita
tuoreita salvian lehtiä koristeluun

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulit ja pehmittele niitä muutama minuutti miedolla lämmöllä. Säästä puolet voista, loput voit käyttää paistamiseen Siirrä kulhoon odottamaan. Paista sitten sulatetut ja kuivatut broilerinmaksapalat (voit pilkkoa pienemmiksi) pienissä erissä muutama minuutti käännellen kypsiksi. Käytä paistoon voita ja lisää mukaan timjami. Viimeistele jokainen erä possauttamalla mukaan annos jaloviinaa. Laita mukaan viimeiseen erään myös 1 rkl rosépippureita. Laita maksa samaan kulhoon sipulin kanssa, lisää kerma, mausteet, ja huoneenlämpöinen voi nokareina. Aja karkean siloiseksi tahnaksi sauvasekoittimella. Maista. Kenties haluat lisätä suolaa tai pippureita. Laita tahna vuokaan ja anna levätä jääkaapissa 1/2 tuntia.

Sulata kirkastettu voi. Asettele patén päälle salvianlehdet ja lusikoi pinnalle kirkastettu voi. Laita jääkaappiin jähmettymään.

Koristele vuoka kivalla narulla ja pakettikortilla. Vie tervehdyksenä naapureille tai ystäville. Varsinkin jos sinut on kutsuttu nauttimaan yhteisestä ateriasta.


Joka hintaluokkaan löytyy sopiva lahja. Piparimuotit on kiva tapa muistaa vaikka päiväkodin tätiä. Itse ainakin ilahduin tilaukseni mukana tulleesta Heirolin tervehdyksestä.

Tämän kampanjan yhteydessä järjestetään myös arvonta. Jätä blogini kommentteihin linkki omaan Heirolin- sivuilta löytämääsi joululahjatoiveeseen. Osallistut 75€ arvoisen Heirol-verkkokaupan lahjakortin arvontaan. Arvonta-aika on 1 viikko eli kommentoi viimeistään sunnuntaina 20.11. 2016 



...PikkuveliNuutti on opettanut, että jos haluaa Joulun olevan täydellinen lahjojen suhteen, kannattaa itse ostaa itselleen juuri SE toivelahja. Yllä omani!

Ihania Joululahja-hetkiä jokaiselle!

Perinteisessä nostoarvonnassa lahjakortin voitti Suklaapossu Leipoo. Onnea kovasti voittajalle!





Yhteistyössä Heirol


Tykkää Heirolista myös facebookissa

perjantai 29. huhtikuuta 2016

AVOKADOSUKLAALEVITE (on vegaani)




Kaikkeen sitä. Ihminen suklaanhimossaan. Sitä niinkun vainuaa parhaimmat suklaareseptit niin, että päätyy instagrammin kautta lopulta sveitsiläiseen ruokablogiin, jossa valmistetaan viettelevän näköistä VEGAANIA suklaalevitettä yhdistelemällä muutama ainesosa, joista yksi on avokado. Ja jos sveitsiläinen kehuu suklaalevitettä, niin minä kyllä ostan.



Yksi mieleenpainuneimpia lapsuusmuistoja Sveitsistä on sveitsiläinen välipala. Ihanaa rapeakuorista, taikinajuurista maalaisleipää siivu ja siivun päälle taitettiin rivi tai kaksi suklaalevystä. Ai että, mikä energiabuusti. Kokeilkaa vaikka.


Reseptin innosti testaamaan Fanny the Foodie-blogi, eikä ihan vähiten herkullisten kuvien takia. Tai sen tunnelman; kuinka terveellisyyttä uhkuva aamiainen ja samalla ihanan syntisen suklainen. Kadehtien katson aina  toisten trendikkäitä aamiaiskuvia. Miksi omalta pöydältäni ei koskaan löydy smoothie bowlia tai jotakin hedelmillä, pähkinöillä tai marjoilla tuunattua puuroa, vitsi, ei edes ikinä niitä viherpipermehuja. Mun aamiaiset haisee pekonille varmaan viiden kilometrin päähän. Ikävystyttävän vanhanaikaisen perinteistä.

Vaikka en mä kyllä meinaa pekonista luopua. Joskus silti voisi kai tarjota paahtiksen päällä suklaista avokadolevitettä tuoreilla marjoilla tai hedelmillä koristettuna. Pähkinää. Kookoslastuja.

Uuuu....


AVOKADOSUKLAALEVITE

1  täydellisen kypsä avokado 
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 rkl mantelimaitoa
6 pehmeää taatelia, kivi poistettuna

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja surauta tahnaksi. Onnistuu myös sauvasekoittimella. Avokadon tietysti puolitat ja koverrat hedelmälihan pois, ettet nyt aivan kokonaista heitä sinne blenderiin.

Taatelit on niitä hedelmäosastolla pahvirasiassa myytäviä pehmeitä, ei niitä taatelikakun valmistuksessa käytettäviä palikoita.

Sitten vaan tahnaa leivän päälle ja tahnan päälle marjoja, banskua, mangoa, mitä mieli halajaa. Tahna ei ole kovin makeaa vaan oikein suklaisen rikasta, niinpä joku hedelmäsokerinen juttu on omiaan leivän päällä.


Kyllä teidänkin täytyy ostaa tämä. Ihan vaan maun ja tunnelman takia. My five seconds as a maalaishipsteri in the morning.

Huomenna voidaan taas paistaa sitä pekonia.


lauantai 16. tammikuuta 2016

Tahna, mousse, levite, röra, dippi, päällys...



You name it! Kaikenlaiset pienet sormisyötävät on herkkutarjottavia eivätkä itse asiassa mitenkään vaivalloisia valmistaakkaan, kun suunnittelet suupalojen päällyksen erilaisten sekoitettujen tahnojen varaan, sen sijaan, että asettelet kullekin korpulle 3 erillistä ainesosaa yksitellen. Mun makuun saa ollakin vähän krouvimman näköistä, eihän tässä mitään michelinkokkeja olla.

Jos oikein yksinkertaistaa, niin tahnat voi tarjota omissa kipoissaan ja jokainen saa tehdä omat pikku herkkupalansa. Ei ollenkaan hullumpaa sekään.


Ensin tietysti tarvitaan jotain sen tahnan alle. Pikkusen erilaisia koostumuksia, niin hyvää tulee; vaalea ja tummaa, rapeeta ja tuoretta.  Jopa perunalastu voi olla hyvä pohja tahnalle.Sain loppuvuodesta testaukseen aivan supereita tattarinappeja, siis gluteenittomia, ja niistä kuulette kohta lisää, on muuten vastaus aika monen rukouksiin!


Tein näitä tahnojani jo viime vuoden lopulla, glögikauteen ja Uuteen vuoteen, kaikkiin kivoihin kokoontumisiin. Tarkempi juttu löytyy Apetina -sivustolta, jossa häärin Makutiimin Suomen edustajana parin muun huipputyypin kanssa.

Ihan pakko kuitenkin helliä teitä vähän kuvilla ja inspiraatiolla. Mun tarjottimelta löytyy tietenkin, jotain lähi-idän tyylistä, vähän kuin hummusta, mutta lisättynä vielä yhdellä' extraherkku raaka-aineella.


Sieltä löytyy ihanan intensiivisiä, erilaisia makuja, helposti toteutettuna, sen vaan vinkkaan, että kylmäsavustetuista tuotteista se maku tulee , niin lihaan kuin kalaan.


Ja vättämättä ei tarvita lihaa tai kalaakaan...


Avokadoa kylläkin, sitä tarvitaan aina. 


Klassikkojen klssikko taitaa olla kuitenkin Skagenröra. Ai jai, mä tykkään siitä, aina ja kaikkialla.


Juttu kokonaisuudessaan siis Apetina -sivustolla, jossa paljon muitakin huikeita reseptejä. Kannattaa kurkata.

Yhteistyössä Apetina

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Top 3 tonnikalaleivät: Se eniten syödyin



Tonnikalaleipäaddiktioni juuret ovat luultavasti aivan 80-luvun alussa, Saudeissa, jossa lähi-idän ruokakulttuurin keskellä ihastuin näihin amerikkalaistyyppisiin filippiinojen valmistamiin leipiin. Asuin lapsuudenperheeni kanssa pohjoisessa Tabukin kaupungissa suljetulla sotilasalueella, jonne oli rakennettu myös valtavat modernit sairaalat, joiden henkilöstö silloin koostui suurimmaksi osaksi Saudi-Arabian ulkopuolelta tulleista. Mukana oli myös paljon amerikkalaisia ja me lapset kävimmekin kaupungilla sijaitsevaa Tabukin kansainvälistä elikkä amerikkalaista koulua. Koulukyyditykset  hoituivat juurikin niillä keltaisilla amerikkalaisista elokuvista (tai Simpsoneista) tutuilla koulubusseilla.


Military Cantonmentin sisällä liikennöivät sitten minibussit, joilla pääsi kätevästi Recreation Centeriin eli länsimaisten vapaa-ajanviettokeskukseen, jossa oli kirjasto, pelihuone(pingistä, bilistä ja jalkapallopelejä), videohuone, jossa oli salakuljetettuja(?) amerikkalaisesta tv-ohjelmatarjonnasta nauhoitettuja sarjoja ja elokuvia, joita katsottiin yhä uudestaan ja uudestaan. Näin ollen olen mm. katsellut läpi kaikki Bruce Lee-elokuvat (kuten myös alta 10v pikkuveljeni...), tai ainakin varhaistuotannon. Ihan paras elokuva, joka on katsottu varmasti miljoonasata kertaa oli nuorisorakkauselokuva nimeltä Roller Boogie, mahtaakohan sitä olla kukaan muu nähnyt? Taas ollaan muuten menossa sivuraiteita ja lujaa, mutta Rec Centerissä näytettiin myös aika ajoin elokuvia isolta kankaalta ja sitten siellä oli tietenkin iso uima-allas.


Ja amerikkalaistyylinen cafeteria.  Tarjonnasta muistan vain yhden: Tuna Sandwich. Muistan vieläkin kun enskerran maistoin sitä eräältä ruotsalaiselta tytöltä, se oli rapea ja pehmoinen, enkä ollut koskaan maistanut mitään sen tyyppistä (kerrosleivät ei olleet SE juttu 70-luvun Kauhavalla). Cafeterian grillissä oli töissä filippiinomiehiä, en enää muista nimiä, mutta varsinkin yksi piti meistä lapsista hirveästi ja oli aina iloinen ja ystävällinen, joskus näytti kuvia omista pikku lettipäätytöistään filippiineillä, en tiedä pääsikö hän edes kerran vuodessa perhettään tapaamaan. Joskus näin kyyneliä hänen silmäkulmassaan kun hän puhui tytöistä.


Myöhemmin sitten selvisi, että tämmöiset tuna sandwhichit olivat ihan arkipäivää amerikkalaisten lunch boxeissa (koulussa käytiin omin eväin) ja reseptinkin saimme joltakin. Nyt näitä leipiä on syöty lähes 35 vuotta. Niinkuin isäni kommentoi edelliseen tonnikalapostaukseeni, tonnikalatahnaa laitettiin myös saudi flatbreadin väliin, mutta koska sitä leipää en ole pystynyt täysin jäljittelemään, pitäydyn tässä paahtisversioissa. Pieniä kolmioleipiä on meillä tarjottu myös esim. ylioppilasjuhlissa (Nikon?) ja muissa juhlissa. Ja minut valtaa pieni nostalgiafiilis joka kerta kun valmistan tonnikalatahnaa iltateelle. En tiedä onko tämä nyt niin erikoinen resepti, mutta minulle se on.


Tonnikala kerrosleipä

paahtoleipää
voita

purkki öljyyn säilöttyä tonnikalaa palana
2 rkl majoneesia (käytän Hellman's, koska se on juuri oikean makuista tähän)
2 rkl kurkkusalaattia
suolaa, pippuria

Valmista tahna valuttamalla tonnikala ja muussaamalla kaikki aineet haarukalla tasaiseksi tahnaksi. Majoneesin ja kurkkusalaatin määrää voit myös muunnella oman makusi mukaan. Mausta vähän suolalla ja pippurilla.

Kotona useimmiten paahdan leivät ja sivelen tahnaa väliin paksusti mutta de lux versiossa hyvä paahtoleipä voidellaan voilla molemminpuolin ja paahdetaan kaunis paistopinta pannulla. Sitten tahna väliin ja leikataan kolmioksi. 

Juhlissa voi leivät jättää paahtamatta ja leikata leivistä reunat pois, maistuu ihanalta näinkin.



+  resepti on yksinkertaisista yksinkertaisin
+ ainekset on helppo pitää aina varalla kaapissa
+ valmistus nopeimmillaan noin 2 minuuttia
+ onko se herkkumaku vai nostalgiatujaus, mutta en koskaan kyllästy syömään näitä. Ihan ikuna koskaan. Jos maailman tonnikalaleivistä pitäisi valita yksi se olisi tämä
- resepti on niin helppo ja yksinkertainen, että joskus mietin olisiko joku versio tuorejuustoilla, yrteillä yms. parempi, mutta aina palaan tähän: tonnikala, majoneesi, kurkkusalaatti

Saattaa olla, että maistettuasi ihmettelet hurmiotani, mulle tämä on kuitenkin The tonnikalaleipä.

Ja tosiaan tämä elokuvakin on  niitä unohtumattomia....


tiistai 9. joulukuuta 2014

Viinifiilistelyä, lammasta ja jouluinen maustevoi


Hyvälle lihalle hyvää viiniä. Niin yksinkertaista se on. En ole mikään viini-besserwisseri eikä toivottavasti minusta koskaan sellaista tulekaan. Oikeasti ihailen ihmisiä, jotka ovat luoneet viineistä ammatin tai harrastuksen, sillä alalla, jos missään, on miljoonaa muuttuvaa komponenttia, joiden hallitseminen vaatii valtavan määrän niin nippelitietoa kuin soveltamisen taitoa.

Onneksi meistä jokainen voi olla oman viininsä sankari. On kiehtovaa valita pulloa myymälän rivistöstä ja yhtä jännittävää avata ja maistaa. Olen jo ihanasti fakkiutunut muutamiin omaan suuhuni sopiviin kaavoihin. Pidän samppanjaa takuuvarmana valintana tilaisuudesta ja ruuasta riippumatta. Polveni notkahtavat joka kerran kun maistan lasillista hyvin viilennetyä Chablis'ta (mielellään Premier Cru) ja Rieslingin arvo ruokaviininä on vihdoinkin avautunut minullekkin. Punaviinien kanssa en vain pysty päättämään. Usein se on Pinot Noir, mutta yllättävää tuttavuutta olen tehnyt myös Malbecin ja italialaisten rypälesekoitusten kanssa. Tai tuhtien espanjalaissten.  Mutta kun Kaliforniastakin löytyy hyviä kuten ylipäätään uudesta maailmasta... sekoan...




Tosi tosi rakkaita ja varmoja valintoja meikäläisen suuhun tuntuvat olevan myös Chileläiset viinit ylipäätään. Perinteikäs Cousiño-Maculin viinitila Maipon alueelta on minulle vanha tuttu ja niin on sen ihana  100% Cabernet Sauvignonkin; Antiguas Reservas (Alko 12,48€). Viiniä kypsytetään 12 kk tammitynnyreissä jonka jälkeen se lepää pulloissa vielä 6 kk. ennen myyntiä. Se on cabernetmaisen herukkainen ja kirsikkainen, täyteläinen viini. Katsokaa sen väriä tuota valkoista liinaa vasten, niin syvä, tumma ja kutsuva.  Siitä löytyy myös tannisuutta ja pullo kannattaa avata hengittämään ajoissa. Tai sitten dekantoida. Se on mainio kumppani tummalla lihalle, myös riistalle ja porolle. Eli jos joulupyhien aikaan pöydästäsi löytyy jotakin näistä, ota seuraksi ihmeessä Antiguas Reservas.


Viinistä saa muuten huomattavasti enemmän irti pienellä välinevarustelulla. Hyvät isot lasit ovat must ja  ja lähes jokainen viini hyötyy dekantoinnista, eli karahvi on hyvä olemassa. Toisaalta dekantoinnin voi tehdä vaikka tavalliseen lasiseen mehukannuun. Viinipullon avaaja on tietysti tärkeä ja tärkeää on, että löydät sellaisen jota osaat käyttää. Minä itse olen aivan epätoivoinen kaiken maailman automaattisten kierreruuvien kanssa, mutta erittäin näppärästi avaan pullon  tarjoilijan perustyökalulla. Käteen sopivassa mallissa on teflonpinnoitettu kierre ja kaksinivelinen vipuosa. Tippakauluri on hyvä valkoisia liinoja ajatellen. Kannattaa miettiä myös tuollaista ilmapumppua ja siihen kuuluvia kumikorkkeja. Jos et nauti koko pullosta kerralla säilyvyysaika monikertaistuu kun asetat kumikorkin päälle ja pumppaat pullosta ilmat pois.

Mutta ennen kaikkea, minun mielestäni, erinomaiseksi viinin tekee hyvä seura ja herkullinen ruoka.



Lampaankyljykset ja jouluinen maustevoi

2  karitsankyljystä/ruokailija (nämä olivat sellaisia tuplia, keskellä luu ja filettä molemmin puolin sekä rasvaa ympärillä 
suolaa, pippuria

paistamiseen öljyä, voita, pari valkosipulinkynttä ja hiukan timjamia

Seurasin facessa tässä yksi päivä kun lampaankasvattajat vaihtelivat reseptejä. Yleinen mielipide tuntui olevan, suolaa ja pippuria ja pikainen paisto, eli sillä lähdin minäkin. Isokyröläiset karitsat pippuroin ja suolasin, kuumensin rasvat (reilusti voita) ja heitin sekaan valkosipulin ja hiukan timjamia maustajaksi ja otin nopeasti värin kyljyksiin molemmin puolin. Sitten koko pannu uuniin 175 astetta ja 5 minuuttia. Hyvää tuli, IsoHoon mielestä ehkä parasta lammasta ikinä. Hämmentävää. 

Karitsojen kanssa nautittiin pannulla raakana paistettuja perunasiivuja ja karamellisoituja valkosipulinkynsiä, vihreitä papuja ja ihanan jouluista maustevoita. Idean puolukkavoihin sain Juurelle ravintolasta, jossa se höystää hirven filettä. Rakastuin oikopäätä sen väriin. Juurella voi valmistetaan kokoon keitetystä puolukkasiirapista, omani sai vähä lisärouheutta pekaanipähkinästä ja rosepippurista ja aimo annoksen minttua, joka sopi  lampaalle tarkoitettuun voihin ihan nappiin.

Enkä tietenkään ehtinyt mitään siirappia keitellä. Tämä oli aivan pikaruokaa.

Jouluinen maustevoi
4:lle

1 dl (pakaste)puolukoita survottuna
100g pehmeää voita
1/2 dl paahdettuja pekaanipähkinöitä rouhittuna
1 tl kokonaisia rosepippureita
kourallinen tuoretta minttua silppuna

Paahda pähkinät kuivalla pannulla, älä polta. Lisää aineet minttua lukuunottamatta yhteen ja survo joko sauvasekoittimella tai jollakin mixerilaitteella tasaiseksi tahnaksi. Sekoita lopuksi mukaan minttu. Kääri voipaperin sisään rullaksi, päälle folio ja pakkaseen jähmettymään tangoksi, josta voit leikata fiksuja viipaleita. Tai sitten teet kuten minä, nostelet jääkaappikylmästä voimassasta lusikalla puolukkaisia voinokareita lihan päälle.

Suosittelen.

Ai niin. Yksi tärkeä pointti vielä. Cousiño-Macul Antiguas Reservas on myös mainio juustoviini (kypsät ja voimakkaat juustot), eli pääruuasta seuraavaan osaan voi jatkaa fiilistelyä saman viinin voimin. Tai sitten vaan ihan fiilistellä joulunodotusta joku ilta; siivoaisko kaapit vai istahtaisko viininlasin kera juustojen ääreen hengähtämään?



Chilen vanhin viinitalo fiilistelee joulua myös instagrammissa. Hashtagaa kaunein joulutunnelmainen viinikuvasi #jouluviini #antiguasreservas #viikonviini ja osallistu Decanterin 50€ lahjakortin arvontaan!

Kilpailuaika 8.-21.12. ja palkinto arvotaan 22.12. Palkintona Decanterin lahjakortti, arvo 50€. 

Yhteistyössä Cousiño- Macul

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Kun Ahti EI suo antejaan



Kerrassaan viheliäistä. IsoHoo vietti lähes koko juhannuksen puskissa, virveli tai onki kädessä.  Ei sieltä kyllä mitään noussut, ei kalan palaa.


Maitotyttö nosteli sen sijaan haavilla Huimapäitä, muuta niitä emme kukaan suostuneet syömään.


Juhannus meni, jollei kiinnitetä huomiota skitsofreeniseen säähän joka esitti koko repertuaarinsa rakeista auringonpaisteeseen noin puolentunnin vaihteluvälein (ainoastaan lämpötila pysyi sitkeästi samoissa alhaisissa lukemissa), erinomaisesti ystäväperheen vieraana mökillä, pihalla peuhaten ja hyvin syöden ja saunoen.


Kotiin tullessa piti ottaa vielä viimeiset juhannusfiilistelyt ja syödä iltaeines omalla terassilla. Pukeutumiskysymys, niinhän ne sanovat.

Ja vaikka ei kotikaapissa juuri mitään ollutkaan, olin onneksi ostanut uusia perunoita varten  vähän sillejä ja silakkaa. Kesän parhaat uudet perunat tulevat naapuripitäjästä Kurikasta Kiskolan Vellun pellolta. Ahti soi antejaan aurinkokuivattu tomaatti & balsamico silakan muodossa ja jääkaapista löytyi myös Vestan ihana pikkupurkki perusmatjessilliä, voita ja taikinajuureen leivottua luomuruislimppua, jonka kävin hakemassa citymarketista. Sanoisin, että aika herkullinen lautanen mausta tinkimättä, vaikken tällä kertaa varsinaisesti itse viljellyt/marinoinut/suolannut/hapattanut/kirnunnut.

Mutta ei aina tartte. Tein sentään sillröra:a, josta tulikin aivan hitokseen hyvää. 4  ainesosaa jaksaa sekoittaa. Kaapissa oli muuten (Taste of Helsingissä) Strömsö - Mickael Björklundilta saamani Ahvenanmaan meijerin creme fraiche purkki, joka osoittautui koostumukseltaan ja maultaan loistavaksi.


Sillröra simppelisti

100g Mattjessilliä paloina (esim. Ahti)
200g Creme Fraichea
2 kovaksi keitetyä kananmunaa
1 dl hienonnettua ruohosipulia

Pilko sillipalat ja kananmunat rouheasti ja sekoita ranskankermaan. Sekoita mukaan vielä ruohosipuli. Täysrasvainen ranskankerma takaa tuollaisen tanakan olomuodon röralle. Sitä on helppo sipaista limpunsiivun päälle tai perunan kylkeen.

Paistettiin vielä grillin sivukeittimellä lättyjä. Kiehautin raparpereista ja viimeisistä pakkasmansikoistani hillon ja vatkasin kermat. Voiko olla mitään herkullisempaa -tai suomalaisempaa?


Sillä taas olen suomalaisen työn puolesta puhujana muistuttamassa, että jokainen meistä voi vaikuttaa valinnoillaan. Jos kukin meistä ostaisi kympillä enemmän kuussa suomalaisia tuotteita, tekisi se 10 000  uutta suomalaista työpaikkaa vuodessa. 



Katsoppa vielä toisenkin kerran tuota "perunakattauskuvaa". Helposti nuo kaikki tuotteet löytyisivät myös ei-kotimaisina versioina. Toisaalta helposti ja ensiluokkaisen maun säilyttäen pystyin tekemään valintani myös kotimaisina. Kannattaa miettiä siis.(Kampanja myös Facebookissa).

Varsinkin perusjutuissa. Valitsee vaikka kotimaisia kahvinsuodatinpusseja ulkolaisten sijaan. Näin ajattelen itse, että voin sitten ostaa vastaavasti aitoa italialaista Parmeggianoa kun sitä tarvitsen, kun suosin perusjutuissa kotimaista.



Terassilla syönti -menuun kun liitettiin vielä lapsille maito, aikuisille raikasta Kevyt Olo karpalovissyä (Olvi) ja päräytetään kunnon Presidentti-kahvit (Paulig), niin on todella taas otettu haasteesta koppi, ota sinäkin . Kampanjamuistutuksia näkyy kerran kuukaudessa blogissani vuoden loppuun asti. Yhdessä tärkeällä asialla on kanssani Kokit ja potit - blogi. Ja ihan luonteillemme sopivasti, kun minä nautiskelen ruuasta ja juomasta terassilla, aherretaan KokkiPottilassa puutarhassa!
http://www.blogirinki.fi/
Yhteistyössä  Suomalaisen Työn Liitto