Tiramisu

Aaah, Tiramisu, miten sinua rakastankaan! Sillä lailla melkein vinksahtaneesti, etten ikinä halua tehdä sinua sokerikakkupohjasta ja epätoivoisesti yritän vältellä kaikki vadelma-, sitruuna- ym fusionmisut. Tiramisun täytyy olla  sopivasti mokkainen, kaakaoinen, pehmoinen olematta mössöinen. Ja myös sopivasti alkoholinen, kuten eilisillan ruokavieraat huokailivat, olin kuulemma erityisesti onnistunut alkoholin tasapainossa.

Tiramisun autuus avautui minulle parikymppisenä Saksassa Ebertin perheen Au Pairina ja siitä seuraavat 10 vuotta en pystynyt koskaan ohittamaan annosta jälkiruokalistalla tai kahvilan vitriinissä. Sen jälkeen voisin melkein sanoa, että olen pyrkinyt välttämään sitä ravintolan listalla tai konditorioissa, sillä harvoin saa kotitekoisen vertaista tiramisua maailmalla. Liian makea, liian kuiva,liian viinainen... varmasti erinomaistakin saa, mutta kun ei varmasti tiedä, jätän mieluummin tilaamatta.

Tiramisun valmistukseen ei onneksi tarvita erikoistaitoja tai -välineitä. Sen voi koota lähes millaiseen vuokaan tahansa ja ennen tarjoilua kaikki virheet siivilöidään tummalla kaakaokerroksella peittoon. Lisäksi sen voi (ja pitää) valmistaa hyvissä ajoin ja se sopii niin aterian päätteeksi kuin vaikkapa kahvipöytätarjoiluun kevään juhliin. Reseptejä googlaillessa aineitten suhteen löytyy melkoisesti variaatiota, mutta olen jo pitkään luottanut Fanni&Kanelin reseptiin, jonka takana löytyy hänen ystävänsä Giulian sukuresepti. Ja kuten (italialaisissa) perheresepteissä aina, tiramisustakin löytyy sympaattinen muistisääntö: 1 muna per 100g mascarponea per rkl sokeria. Näin reseptiä on helppo muunnella. Samoin pienen suklaalisän olen napannut tästä reseptistä. Sen sijaan alkoholin kohdalla olen heittänyt kaikki periaatteet nurkkaan. Vino Santo tai Marsala lienevät autenttisempia kostuttajia, mutta koska niitä tuskin koskaan kaapistani löytyy, olen mieltynyt Amaretton ja konjakin sekoitukseen tai toisen puuttuessa ihan jompaan kumpaan.Ja käytän ne nimenomaan keksien kostutukseen kahvin kanssa (jota minulla kuluu huikeasti enemmän, vaikka vain nopeasti kastan keksit), en muna-mascarpone seoksen maustamiseen.

Tiramisu
10:lle

5 munaa
1 dl sokeria ( tämä on siis sama kuin 5 rkl)
500 g mascarpone- tuorejuustoa
300 g Savoiardi- keksejä
4 dl vahvaa jäähtynttä kahvia tai espressoa
2,5 rkl amarettoa
2,5 rkl konjakkia
tummaa kaakaojauhetta
tummaa suklaata

Riko kananmunat eritellen keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon mascarpone. Vatkaa valkuaiset jämäkäksi vaahdoksi ja kääntele vaahto keltuaisseokseen. 

Laita valitsemasi vuoan pohjalle ohut kerros munamascarponeseosta. Raasta päälle tummaa suklaata. Kastele savoiardi-keksit yksi kerrallaan kevyesti kahvi-viinaseoksessa (ne kyllä pehmenevät sitten misun sisällä) ja lado vierekkäin vuokaan. Laita uusi kerros seosta, raastettua suklaata ja toinen kerros keksejä. Mielestäni kaksi kerrosta keksejä on sopiva. Lopuksi loput massasta päälle ja tiramisu jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi, mielellään yön yli. 

Ennen tarjolle vientiä siivilöi päälle reilu kerros tummaa kaakaojauhetta.

Ahhh, Tiramisu, miten sinua rakastankaan!

Vuoden kohokohta

Itsenäisyyspäivää voi viettää rattoisasti myös siivoamalla oman, eilisen kokkausurakan räjäyttäneen keittiönsä, jonka jälkeen voi lähteä siivoamaan juhlapaikkaa. 

Ihan kohta. Mä vaan ensin tämän.

Eilen vietettiin  sen ainoan urheiluseuran, johon kuulun, Etelä-Pohjanmaan Urheiluratsastajien senioreiden pikkujouluja perinteisesti ruuan ja karaoken merkeissä. Kun näin tämän vuotisen pikkujoulumenun (kermaperunoita, possunfile tai kana kermakastikkeessa, ja varmaan kasvisvaihtoehtokin oli samassa kermassa), menin johonkin mielenhäiriöön, niinkuin usein kun on ruuasta kyse, ja sanoin, että voiko tuan vielä perua, mä teen. Jotakin muuta.

Ihanaisen kirjavan menun rakensin henkisten allergioiden perusteella siten, että seisovasta pöydästa pystyisi annoksen kokoamaan niin possun, kanan kuin kasviksen syöjä. Ja kaikkiakin sai ottaa.

Ja tälläinen menu sitten ilmestyi tallin seinälle:

EPUR:in senioreiden 2012 pikkujoulun ruokalista

Ruaka tarjotahan seisovasta pöyrästä. Tällä lailla jokahinen syä sitä mitä tykkää, kaikkiakin saa ottaa.

Paree vihriäsalaatti

Palio veheriää, kuivattuja karpaloota, pähkinöötä ja varelmavinegretti

Aasialaanen Nuurelisalaatti

Sopivan kirpsakka ja erilaanen, mutta hyvä

xxx

Nyhtöpossu

Leivinuunis hartaurella haurutettu suus sulavaksi

Uunikanaa

Toivon mukahan ei aivan yhtäkauaa haurutettuja rintafilehiä, koska silloon ne pakkaa olemahan kyllä kuivia!

Lohkoperunoota

Itte kuarinensa rosamunrasta pätkäästyjä, ei mitää pakastehia

Bataattilohkoja

Sanotahan ny että paahrettuja, niin kuulostaa paremmalta

Munakoisotomaattivuaka

Täyrellistä kasvisnautintua- jokahittelle

xxx

Kastikkehilla tuunaat annokses omanlaaseksi:

Kermaanen pippurikastike

Pitäähän sitä ny olla

Tsatsiki

Sellaasille, jokka ei meinaa viikkohon suurella ketään, sen verran valakosipulia

Mangosalsa

Se nyvvaan on niin hyvää, vaikketta oo viälä maistanukkaan

xxx

Ciabatta ja voi

Voista päätellen ilimeesesti leipää

Ruakajuamana vesi, jonset itte tua parempaa

xxx

Jäläkiruaaksi

Tiramisu

Tämon parasta!

Kaffit(yllätys)

Kermaa ja sokuria

Ruuat ei sisällä siäniä, kalaa, laktoosia, eikä vissihin palio gluteeniakin (ilimoottakaa jos pitää teherä gluteenitoon tiramisu)

Eikä tässä vielä kaikki. Tosiaan tein nua ruuat 35 hengelle. Kaikki urheilun puolesta! Kahvi yllätys oli vielä Irish Coffeet.

Siinä vaihees kun ruaka oli pöydässä, huamasin että tomaattimunakoisovuoat oli jääny kotia. Äiti toi ne sitten (13km päähän). Äiti oli hyvin hyvin vihainen.

Ymmärrätte varmasti, että ainuttakaan kuvaa en keriinny ottamahan. Missään vaiheessa. Paitsi tuo Tiramisu kuva, josta sen verran, että mun hyvin palvellu Philips ahkera ei todellakaan vaahdota 20 munanvalkuaasta kerralla. Mutta aina voi kokeella.

Ja kyllä me sitten laulettihin!

LASKIAISPULLAA MONELLA LAILLA

Laskiaispullakausi on jotenkin armelias: vaikka laskiaissunnuntai on vasta viikonloppuna ja laskiaistiistai sen jälkeen sopivasti meidän hiihtolomalla, ei tunnu mitenkään epäsopivalta, että laskiaispullalla herkuttelun aloittaa jo tammikuussa. Venyttää vielä laskiaisen yli vaikka pääsiäiseen asti. Kahvilassa  valitsee testiin sen mehevimmän näköisen ja kotona leipoo pyöreitä pullia satsin pakkaseen, mistä niitä sitten hiljakseen täyttelee.

Jaa niin millä täyttelee? Sain enemmän kuin haastavan  toimeksiannon kirjoitta näistä sydäntalven klassikoista reseptiaukeamallisen tämän päivänsanomalehtiin, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä.Näet luettelon lehdistä tästä linkistä.

Olen itte aika perinteisen ystävä näissä laskiaispulla-asioissa, valintani on mantelimassa, mutta kyllä hyvä hillokin maistuu. Silti olen  aika tyytyväinen näihin pikkutwisteihin, joita esittelen.

En ole myöskään kummoinen Tiramisu -tuunaaja, koska, no, originaali vain on parasta. Siirsin tiramisun makumaailmaa himppusen kuitenkin laskiaispullan sisään ja arvaa nappasko? Mantelimassan seuraksi kunnon kahvinen kreemi ja sopivasti mantelilikööriä. 

Tähän tikkataulu-emoji, etten paremmin sanoisi!

Enkä pysty vastustamaan mitään minikokoista! Latasin minimuffinsitelineen täyteen muutaman suupalan kokoisia laskiaisherkkuja. Tässä on kyllä laskiaispullaperinteen paras sovellus. Vielä kun käyttää kolmea eri täytettä, mantelimassaa, hilloa ja viime vuosien hittitäytettä nutellaa, pääsee kokeilemaan kaikkia makuja, tai vaikka pelamaan laskiaispullarulettia. 

Ja ihan teknisesti ottaen, nämä ovat kyllä hitsin paljon helpompia syödä. Täyte ei koskaan yllä nenään asti!

Entä mitä sanot raikkaan rahkaisesta puolukka-kinuskitäytteestä?

No niinpä, samaa sanoin minäkin!

Ruotsalaiset innovoivat  muutama vuosi takaperin varsinaisen Heja Sverige-hybridin. Menivät ja yhdistivät prinsessakakun ja laskiaispullan.

Ruotsalaiset jättivät tuotekehityksen vähän kesken, koska heidän kaikki kyseiset versiot toistavat prinsessakakun koristeluteemaa eli pulla on kääriytynyt omenanvihreään marsipaaniin ja laella löytyy pinkki nuppuruusu, tai villeimmissä versioissa vadelma.

Leivotaan FB-ryhmässä törmäsin käsittämättömän kauniiseen toteutukseen tällä teemalla,  oransseihin kettuihin, joiden kaulaa reunusti valkoinen kermakaulus. Ne olivat supersöpöjä (valitettavasti en löydä enää linkkiä) ja aloin miettiä mitä muuta söpistelyä aiheesta saisi aikaan.

Frozen II sai heräteltyä lumihiutaleteeman, jonka varsin yksinkertainen toteutus on myös aika herttainen.

 Ja koska ei makeaa mahan täydeltä, ujutin aukeaman alaosaan  aivan mainion suolaisen piirakan, josta kannoin paloja työlounaaksi useampana päivänä. Kyseessä on muhevan mehevä kasvipiirakka, jonka täyte pursuaa kukkakaalia ja aurajuustoa (ihana yhdistelmä) ja pohja leivotaan raastetusta perunasta ja sipulista. Ja sehän tarkoittaa, ladies and gentleman, että piirakka on myös gluteeniton.

Jotta hyviä laskiaispullahetkiä kaikille ja maistuvia piirakoita!
Vähän mustalta näyttää tämä alapuoli Suomea, noin niin kuin laskiaismäkeä ajatellen. Onneksi lapaset voi vetää käsiinsä , oli lunta tai ei ja tehdä vaikka metsäretken lähilaavulle makkaran, kuuman kaakaon ja rasiallisen niitä ihania laskiaisminipullia kanssa.

Minä ajattelin nauttia viikonlopusta iloisessa ulkoilmatapahtumassa, 4 maan Ikäkausimaaottelussa, Country Match'issä täälä Seinäjoella.

Saimme sen pika-aikataululla järjestettäväksi, koska järjestysvuorossa olevat Falunilaiset eivät saaneet jääolosuhteita mallilleen.

Lajina tietenkin pikaluistelu!

Mikäs sen mukavampaa!

Kukko eli kana

Mua nauratti tuo alaotsikko Murun keittokirjassa. Mutta niinhän se on, että kanaahan ne meidän kukot kai useimmiten ovat. Kukkoa viinissä eli Coq au vin on yksi ranskalaisia ruokaklassikkoja, jota en ollut valmistanut mies muistiin. Unohtanut täysin, kuinka hyvää voi olla punaviinissä pekonin ja herkkusienten kera hautunut kana. Se nimittäin on tajuttoman hyvää! Ja muunnellakseni klassista rexona-mainosta, ruokapöydässä on aina tilaa klassikolle.

Kauan odotettu ystäväperhe oli tulossa kylään, enkä oikein mitenkään saanut inspiraatiota mitä heille laittaisin. Heillä on aina härän sisäfileet grillissä, monenmoiset salaatit ja lisukkeet ja jotenkin olimme käyneet turhan monta kertaa peräkkäin heillä nautiskelemassa, ja nyt halusin tarjota  vuorostani minä jotakin herkullista. Ei vaan mikään tuntunut miltään, niin kuin en koskaan olisi keksinyt valmistaa ainoatakaan ruokaa. Vielä vierailupäivän aamuna olin ihan, että mitä mitä mitä. Joten otin soffalle pari keittokirjaa mukaan ja aloin selata. No, Murusta, se heti löytyi, Kukkoa viinissä. Tiesin reseptin olevan mainiosti toimiva, onhan Henkka Alén klassisen ranskalaisen keittotaidon paras puolesta puhuja. Ja mies, jonka ruoat ovat maistuneet ja toimineet aina.

Lisäksi pataruoan saisi valmistumaan itsekseen, joten ehtisin ehkä käydä hiukan siivoamaankin. Ja suihkussa. Ja semmoista.

Yhtäkkiä mulla olikin menu valmis. Kolmen keittiön jumalaiset klassikot: Blinit, Kukkoa viinissä ja jälkiruoaksi Tiramisu. Muru tarjosi kukkonsa sitruunapolennan kanssa ja päätin kokeilla senkin.

Kukkoa viinissä ja sitruunapolentaa
6:lle
Resepti Muru-ravintolan keittokirjasta
6 maalaiskanan rintafileetä
suolaa
pippuria
2 rkl vehnäjauhoja
voita paistamiseen
100g pekonia
2 porkkanaa
15 pikkusipulia
1 rasia pieniä herkkusieniä
1 puntti tuoretta timjamia
2 laakerinlehteä
5 dl punaviiniä
5 dl kanalientä
2 rkl persiljasilppua

Mausta kanafileet suolalla ja pippurilla, kääntele ne jauhoissa ja ruskista voissa pannulla. Siirrä pataan.

Hienonna pekoni ja sipuli, kuutioi porkkanat. Ruskista ne kokonaisten sienten kanssa pannulla. Siirrä kasviksetkin pataan,

Lisää pataan timjami, laakerinlehdet, punaviini ja kanaliemi. Hauduta pataan160 asteisessa uunissa 2 tuntia, kunnes kanapalat ovat hajoaan kypsiä. Ripottele pinnalle hienonnettua persiljaa,

Sitruunapolenta

3 dl kanalientä
1 dl polentasuurimoita
1 sitruunan mehu
2 rkl parmesanraastetta
 1 rkl voita
suolaa
valkopippuria

Kuumenna kanaliemi kattilassa ja lisää suurimot kiehuvaan liemeen koko ajan sekoittaen. Vispaa seosta noin 5 minuuttia.

Lisää sitruunamehu, parmesan ja voi. Jatka kypsennystä vielä 5 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile heti.

 On varmaan helpointa käyttää noita paksuja rintafileitä. Perinteisemmin kai käytetään koko kana paloiteltuna ja niinpä minäkin hankin luullisia rintafileitä. Maun takia, you know. Ja itseasiassa keittokirjankin kuvassa törröttää koipi pystyssä. Kanat (pelkät luulliset rintafileet)kypsyvät kuitenkin niin hajoavan meheviksi liemessään, että ne pikkuruiset luut tippuvat sinne kastikkeeseen ja aiheuttavat hiukan vaivaa.  Meillä oli myös ihan väärä punaviini tälle ruoalle, mutta so what. Sipuleja en  myöskään hienontanut, vähän lohkoin vain. Sitruunapolenta komppasi kanaa kukkoa upeasti. Ja melkein parasta oli kun sai imeyttää leipään viimeisetkin kastikkeen rippeet.

Nyt kaikki klassikoiden kimppuun! Niitä kutsutaan tuolla nimellä ihan syystä. Tämä on oiva resepti aloittaa.

Tiesittehän muuten, että Henri Alén ja Tommi Tuominen ovat avaamassa Helsinkiin Finnjävel- nimistä ravintolaa, jossa käydään suomalaisten klassikoiden tai pikemminkin perinneruokien kimppuun? Enää kymmenkunta päivää avajaisiin...

Kaikki äitini reseptit Juurella-keittiössä

Sitä löytää itsensä välillä huimista paikoista. Isoista saappaista. Mahanpohjaa kutittavien haasteiden ääreltä.

Kaikki nämä aspektit löytyvät varmasti ensi torstaina 12.3.2015 kun olen jännän äärellä, eli Juurella-ravintolan keittiössä.

Juurella on Seinäjoella sijaitseva ravintola, jossa Juurella-perhettä ovat lempeästi kaitsenneet ravintoloitsijat Miia ja Jani jo kolme vuotta. Hyvä ruoka ansaitsee arvonsa ja hetkensä. Juurella -ravintolassa voit nauttia hyvästä ruuasta, kodikkaasta tunnelmasta ja palvelusta. Ruoka on rehellistä lähiruokaa, arvostaen ja rakkaudella laitettua. Ravintola löysi muuten juuri itsensä Lonely Planetin listauksesta Top Choice. Seriously, wow, kuten Lonely Planet päättää luonnehdintansa ravintolasta. Ihan meidän kotomaisten tallaajien kokemuksia voit käydä lukemassa vaikka omasta, Campasimpukan ja White Trash Diseasen Natan blogista.

Siis ymmärrettävästi, olen otettu ja todella jännän äärellä kun Miia pyysi minua laatimaan menun erikois-iltaa varten. Heidän lähiruoka-ajatteluaan kunnioittaen halusin tuoda menuun minulle, ruualla rakastajalle rakkaita asioita ja Nannan näköistä rouheaa tulkintaa. Juuri Köpiksestä mallia hakeneena ehdotin, että annokset tarjoillaan tällä kertaa jaettavina, niin että vieraat saavat ammentaa pöytäseurueensa kanssa samasta padasta tai vadilta. Tarjolla, ei siis ole Juurella- ravintolan normaaleja korunkauniita lautasannoksia, vaan pelkistetymmät annokset, jossa ruuan huikea maku yksinkertaisimmillaan vie päähuomion, niin toivon.

Voi, miten jännittävää oli koota menua. Ja pelottavaa, onhan eri asia tehdä ruokaa kotona kuin ravintolassa. En paljasta menun yksityiskohtia, mutta alkuruuista ensimmäisenä kannetaan pöytään tuo minulle kaloista rakkain, silakka. Kastikkeen viimeisetkin rippeet voi pyyhkäistä lautaselta naurisriekalla.

Toinen alkuruokakaan ei tuottanut päänvaivaa. Hirven riimilihaa, ehdottomasti. Se on yksi  ihanimmista kotikeittiössä koskaan valmistamistani ruuista ja ansaitsee paikkansa menussa.

Pääruuaksi halusin pitkään haudutettua pataruokaa, tuhtia ja lämmintä. Miltä kuulostaa naudanpotka ja Ilmajoen Makkaramestarien Chorizo?

Muistaako joku puutarhani rehevimmän kasvin, lipstikan? Monenmoista on lipstikasta valmistettu jäätelöstä lähtien, tällä kertaa sorbetin muodossa, juustoihin yhdistettynä.

Aterian päättää yksi lempijälkiruuistani, tällä kertaa puolukasta valmistettuna. Ei ole brulee, eikä tiramisu, eli sen täytyy olla....

Lopulta menu syntyi lähes itsestään ja Keittiömestari Janin parin pienen asiantuntevan viilauksen jälkeen huokaisin helpotuksesta, loistava menu, Nanna, oikeesti, oli kommentti. Ja jos Juurella väki niin sanoo niin, niin niillä mennään:

Sitruunamarinoituja silakoita ja naurisrieskaa

Riimihirveä ja piparjuurismetanaa

Naudanpotkapataa ja chorizoa, maa-artisokkalohkoja  ja jogurttia

Juustoja ja lipstikkasorbettia

Puolukka ja kauraa

Onneksi minun ei tarvitse häärätä keittiössä aivan omien taitojeni varassa vaan Menun valmistuksesta huolehtivat puolestani rinnallani taitava, ihana ja sympaattinen Juurella- keittiöhenkilökunta. Ensi keskiviikkona pitää mennä jo paikan päälle petaamaan. (Anteeks? - niin minäkin kysyin, mutta se tarkoitti siis menun esivalmistelua...)

Pöytävarauksia voi tehdä netin kautta. Menun hinta on 59€ ja se tarjoillaan siis ensi torstaina 12.3. Ravintola on aukeaa kello 16. Lämpimästi tervetuloa. Aika suuri päivä mulle ja toivoakseni erittäin herkullinen sulle, jos pääset paikan päälle!

Äiti ja isä on luvannut tulla....

VIIKKOMENU 6

Talviurheilu on ihanaa. Ja, että mitäs sitä on tullut urheiltua sitten? ....ööö, kerran olen ollut laskettelurinteessä Maitotytön kanssa, en hiihtänyt, en luistellut, en edes ollut pulkkamäessä. Kerran olen hyvin liukkaasti kaatunut. Sillä liukasta on lumettomalla Seinäjoen seudulla riittänyt. Onneksi lapset ovat kuitenkin useamman kerran viikossa lumetetulla Joupiskalla mutkamäessa ja tietenkin tekojääradalla. Tekojääradalla vierähti kulunut viikonloppukin parhaassa seurassa Nuorten Hopealuistinkisoissa. Varsinkin sunnuntain jäätävän hyisen viiman sai tuta lähdönjärjestelijän ominaisuudessa keskellä rataa. Mulla sentään oli toppavaatteet päällä, verrattuna luistelijoiden ohuisiin trikoisiin ja sukattomiin jalkoihin.

Onnittelut kaikille mitalisteille!

Kuva Esa Viertola

 MAANANTAI: RAVIOLI SÄILYKETÖLKISTÄ

Sunnuntai-iltana sängyssä Maitotytön kanssa käyty keskustelu...koko viikonloppu oli vierähtänyt siis enemmän tai vähemmän eväspolitiikalla ja puhuttiin syömisen tärkeydestä:
- No, mitä sä haluaisit sitten syödä? Sano nyt joku sellainen ruoka, mitä haluaisit syödä, niin äiti tekee sitä huomenna ruuaksi.
- ....hmmp... raviolia!

(ja meillä tämä toive tarkoittaa nimenomaan SÄILYKETÖLKKIraviolia).

Sitä sitten maanantaille. 

TIISTAI: PAISTETUT SILAKAT

Näytti olevan ruhtinaallisesti silakoita ja muikkuja tarjolla kaupassa jo viime viikolla. Jos muikkukukkoa leivinuunissa? ÖÖÖ, ei kun paistan silakoita ja teen perunamuusia!

KESKIVIIKKO: SALMIAKKINYHTÖPOSSU

Uskokaa pois, hyvää se on!

TORSTAI: KOREALAISET LIHAPULLAT

Lihapullavariaatio number one. Ei mulla muuta.

PERJANTAI: MUNAKOISOCURRY

Tämä ruoka kannattaa tehdä kasvispäivänä. Aneemisen ulkonäön korvaa MAKU!

LAUANTAI: AASIALAISET SIMPUKAT

Simpukoiden saatavuus hyvä, ja aina voi tehdä pakastesimpukoita. Kookos tuo makuun ihanan vaihtelun Aasian malliin. Linkissä myös oiva jälkkäri.

SUNNUNTAI: GRILLIKANA VARTAASSA

Jos jollakin on kotona sähköinen varrasgrilli, niin kaivakaa esille ja tehkää, voiko kana parempaa olla. Tai sitten teette vain kokonaista kanaa uunissa.

VIIKON XTRA: TIRAMISU

Tee sellaisena kuin sen kuuluu olla. Parasta!

VIIKON LEIVONTA: NYHTÖPULLA

Vaikka laskiaispullaa onkin tiedossa kohta, ehtiihän sitä vielä tehdä nyhtöpullaakin!

Toivotaan, että pakkasten mukana tulee myös lumi. Vielä ehtisi talvi!