About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Rikas, rakas lohikeitto


Lohikeittohan on aina hyvää. Kirkkaana versiona tai kermaisena tai rasvattomaan maitoon tehtynä, niinkuin nyt arkisissa kotioloissa tavataan meillä useimmiten tehdä. Eikä nyt tietysti pidä unohtaa tomaattisiakaan versioita ja valkoviinillä hienostelua....

Kun kerran oli itsenäisyyspäivä, jolloin ruuan olisi kiva korostaa suomalaisuutta (vaikka olen minä pitänyt myös aasialaishenkiset itsenäisyyspippalot...), ja olimme aikeissa syödä vain oman pikku ydinperheen kesken ja jääkaapissa oli (norjalaista ;D) lohta, niin ajattelin, että mitä jos keitetään reilusti vaan lohikeittoa. Sitten kuitenkin halusin vähän extraa ja juhlavuutta (mutten viittinyt avata sitä valkkaripulloa), niin muistin yhden suosikkini ruokaisista keitoista eli Kolmen juuston porokeiton.. Joka on muuten ihka ensimmäinen postaukseni.

Sen pohjalta -ja jääkaappini pohjalta -syntyi tämä rikas, ruokaisa, täyteläinen, suomalaiskansallisesti juhlava keitto. Ja kyllä siitä tuli rakaskin. Ja täyttävä.

Rikas, rakas lohikeitto
6-8:lle. Ainaski.

800g lohipala
1/2-1 kg perunoita
2-3 jätti porkkanaa
1 nauris
vettä,
kalafondia,
200g olympiasulatejuustoa, maustamaton,
300g leipäjuustoa
1prk Kippari savujuusto-ruokakerma(n kaltaista valmistetta...)
1 tillipuntti
suolaa, valkopippuria, mustapippuria, sipulijauhetta

Aloita poistamalla lohifileestä  ne pystyruodot, nahka ja paloittele se reiluiksi kuutioiksi. Kala ei nahka. Voit tietysti käyttää jotain valmiita suikaleita, mutta jos lohifile on 5.99kg tarjouksessa, niin kannattaa ottaa kyllä pala.
Kuori ja pilko(kiinteät) perunat isoiksi lohkoiksi. Tee samoin porkkanalle ja naurille, mutta ne saavat olla pienempiä paloja. Laita kasvikset kattilaan , lisää vettä niin paljon, että näyttää keitolta ja kuumenna kiehumaaan. Kiehumisen alettua lisää mukaan sulatejuusto sekä tarpeeksi kalafondia  maistellen pikku loraus kerrallaan.  Myös pippurit ja sipulijauhe voi lisätä tässä kohtaa. Kun perunat ovat lähes kypsiä, lisää lohenpalat keiton päälle kypsymään. Lisää myös kipparikerma. Kun keitto on valmis tarjoiltavaksi, tarkasta vielä suola ja mausteet, lisää silputtu tilli sekä kuutioitu leipäjuusto ja keitä vielä pikku hetki, jotta juusto lämpenee.

 Tuon sipulijauheen löysin kaupasta Meiran valikoimasta ja sitä käytetään tavallisen sipulin asemasta  ruuissa makua tuomaan ja estämään, että kukaan nimeltä mainitsematon ruokakuntaani kuuluva aviomies ei saa mitään paskisreaktioita keitossa kelluvista sipuleista. Naurista nyt sattui olemaan jääkaapissa, ei se varmaan ole välttämätön, mutta tuki toki Suomi-teemaa. Aineitten määrät on muutenkin ihan suuntaa antavia ja "muistaakseni" oheiset.

Ystäväni Virpin ehdotti puhelimessa, että keittoon olisi tehnyt hienon lisän myös kylmäsavulohi. Ja ihan samaa olin ajatellut itsekkin.

Ja sitten vaan ruisleipää ja voita. Oi nam.


sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Täytekakku jalkapallistille


Koska olen ajan hermolla (vaikka olenkin Anti.karppaaja!) ja edelläkävijä; PRO -lähiruoka, -luomuruoka, -kierrätys, -downshiftaus, -eläinten oikeudet, -soijarouhe, -ekoruoka, -E-koodi(vai miten tää nyt meni...?)ja ennenkaikkea PRO-Kausiruoka (siis, että toukokuussa parsaa, juhannuksena uusia perunoita, heinäkuussa mansikoita, helmikuussa mateenmätiä jne.) niin mikä sen paremmin sopiikaan tähän joulukuun puoleen väliin, kun aattoonkaan ei ole edes kahta viikkoa, kuin viheriöivä nurmikenttä, jalkapalloineen ja nappulakenkineen...

Naapurin rouva kysyi, ehtisinkö tehdä naapurin herran nelikymppisille täytekakun. Harjoittelutilaisuudet täytyy aina käyttää hyväksi, joten tämä adventti on väännetty tälläistä vähän joka välissä kun pikkuneiti Nuhanenä on vaan malttanut antaa äidin tehdä. Kakun syöjänä olivat sukulaiset, joten kakusta toivottiin persoonallista koristeluiltaan, mutta rivien välistä ymmärsin ettei mitään tissikakkua (sellaista olen kyllä aina halunnut kokeilla). Sankari on vaimonsa lisäksi ollut naimisissa kuulemma lähinnä jalkapallon kanssa, joten jotakin sieltä suunnalta lähdin hakemaan.

On muuten kiva pöllähtää "kakkukauppaan" hirveällä kiireellä ja miettiä minkävärisiä aineksia mahd. tarvitsisi, kun ei mitään ymmärrystä mitä aikoo "luoda". Iso-Hookin innostui ehdottelemaan koristeideoita; josko tekisin jonkun  jalkapallonpelaajaäijähahmon (huomatkaa puolisoni suuri luottamus kykyihini...), mutta ajattelin, että voi olla vaativaa (Miss Piggy kokemukseni jälkeen) ja ehdotin, että ehkä teen vaan jalkapallon ja PIIKKARIT... jonka jälkeen seurasi puolentunnin luento jalkapalloilijoiden kenkävärkeistä. No, onhan pikajuoksukin hieno urheilulaji....


 Mustat ja valkeat sokerimassat siis kehiin (vai meneekö tämä nyt nyrkkeilyn puolelle?) ja kyselemään neuvoja kaveriltani Googlelta. Nappiksista en kyllä löytänyt yhtään mitään, ja hädin tuskin itsekkään tiedän miltä ne näyttävät, mutta tuommoiset minä sitten muovasin.

Ja siis ne on nyt sitten NAPPIKSET!


 Jalkapalloon löytyi ihana ohje Heleen's Hobbies- blogista. Ei se siltikään aivan nappiin mennyt, mun avaruudellinen hahmottamiskykyni ei riitä siihen, että osaisin laittaa oikein määrän oikeankokoisia mustia pallukoita oikeisiin paikkoihin.... Onneksi pallossa on aina joku puoli myös maata vasten. Oikeasti olen tähän tosi tyytyväinen, koska tällä menetelmällä pallosta tuli ihanan kolmiulotteinen, näettehän kuinka nahan tikkaukset aina syvenevät....


Kakku itsessään oli suuri 8 munan normi täytekakku, välissä vadelmahilloa kera suklaamoussen ja toisessa välissä kera kermavaahtovaniljarahkan. Viheriää marsipaania vaan kaulittiin viheriöksi ja innostuin tupsuttelemaan jotakin kiillettäkin ja hopeanhohtoisia nonparelleja heitin siihen kivasti, että ne oikein kerääntyi siihen kakunpäällisen kuoppakohtiin....

Mutta Onnea vaan kovasti Tuke ja kaikille muille Hyvää Joulua!

perjantai 9. joulukuuta 2011

Pariisin Ville ja Timbaali


Kotimaan matkailun pieni kuvakertomus; omiin nurkkiin tuleekin tutustuttua aivan liian harvoin. Itsenäisyyspäivää edeltävänä lauantai-aamuna pakkasimme kuitenkin koko perheen autoon ja suuntasimme Porvoota kohti. Vaikka vanhempi veljistäni (tästä eteenpäin Nikoveli) perheineen asuukin Porvoossa, häpeän tunnustaa, että olen käynyt siellä ainoastaan kerran 9 vuotta sitten. Mutta kun he aina itse kurvaavat tänne Etelä-Pohjanmaalle...

Nyt oli kuitenkin oikea syy excursiolle, nimittäin "Neljän sisaruksen illallisen" ensimmäinen otos. Sillä tokihan meidänkin perheeseen täytyy kyseistä koitosta sovittaa, vaikka Natasisko ei televisomattomna ole koskaan edes ohjelmaesikuvaamme katsonut....

Saavuimme Porvoon vanhaan kaupunkiin illan jo hämärtäessä ja nuo Vaahteramäen Eemelin -tyyliset polveilevat mukulakivikadut puutalorivistöineen pienessä kuurapakkasessa ja jouluvalaistuksessa salpasivat lähes hengen. (Pimeäkuvausta en ehtinyt harrastaa)

Majoittauduimme pikkuveliNuutin perheen kanssa hurmaavaan pikku boutiquehotelliin, Pariisin Villeen, koska emme millään mahtuneet kaikki Nikoveljelleni.

Pariisin Ville oli hienosti vanhassa hengessä ja yksilöllisesti uudistettu.



"Viinibaari"




Respa



Henkilökuntaaaa!!!!


Huoneet olivat persoonalliset ja yksilöllisen sisustuksen lisäksi täynnä ihania pikku yksityiskohtia.


"Olohuoneen" puolella odotti hotellin suussasulava tervehdys


Sänky oli parhaita hotellinsänkyjä, missä olen koskaan nukkunut, Tyynyllä odotti toinen "lahja" Laura Ashley'n hajustepussukat. Ja olenpa melko varma, että myös huoneen verhot, helmalakanat ja tuo päiväpeite oli haettu Lauralta


Pieni suihkuhuone /wc oli  näppärä ja niin ihanan siisti. Huomatkaa myös isot Cutrinin shampoo ja hoitoainepakkaukset. Mitä lyksiä! Mun tukka ja päänahka menee ainakin sekaisin niistä yleensä hotelleista löytyvistä shower gel and shampoo yhdistelmäpulloista...


Vaatekaapin nupissa roikkuva enkeli oli itse asiassa DO NOT DISTURB -lappu.





Eikä muuten ihan perussaippuaakaan



Ja koska me tarvittiin myös vauvan matkasänky...no kaikki jotka ovat tavanneet hotelli matkasänkyjä ymmärtävät sanomattakin tätä kuvaa katsoessa... Urho7v:kin olis halunnut nukkua tuossa.

Ennen aamiaista on kerrottava matkan seikkailuosuudesta kuitenkaan yksityiskohtia paljastamatta. Saavuimme sisarusten illalliselta nimittäin puoli kahdentoista aikaan, jotta seurueen kaikki miespuoliset jäsenet (aikuiset 4 kpl) voisivat vetäytyä läheiseen pubiin seuraamaan Heleniuksen matsia. Sillä eikö toiseksi parasta ole, ellei ole paikan päällä Hartwall-areenalla, seurata matsia Robert Heleniuksen kotikaupungissa?
Tiivistettynä niin "parasta" ettei oma Iso-Hooni eikä veljenikään päässeet hotelliin sisälle (ovikoodi) ilman vaimojensa (sydämellisesti tarjoamaa...) apua.


Aamiainen tarjoiltiin kattauksissa, omamme oli 9-9.45 . Kahvi ja tee tarjoiltiin pöytiin , tottakai.


Aamiaisella suosittiin lähiruokatuotteita, kuinkas muuten. Lihapiirakka ja sinappi olivat ykkösiä.




Ohrapuuro se olla köllötteli kattilassa....


 Se on sitten Melonimix hedelmäsalaatti eikä pekonimix







Päivällä ennen kotiinlähtöä (Urho7v.llä oli koulupäivä maanantaina) oli tarkoitus kierrellä vähän kaupungin kujilla, mutta inhoittava vesisade sotki suunnitelmat.





Eli "kotikatua" pitemmälle ei päästy.

Onneksi Villen vieressä oli etanaravintola Timbaali.
Sinnehän mä koko ajan olin menossakin.





Alkuruuaksi Etanoita, sipulia ja savukylkeä. Ihan pakettipekonilta tuo kyllä näyttää. Niin tai näin, tämä salvianmakuinen herkku saa multa kaikki superlatiivit.


Eräät ottivat kuitenkin perinteisempiä etanoita.


Pääruuaksi 
Etanoita, valkosipulinkukkia ja gnoccheja paistetun vuohenjuuston kera. Vuohenjuusto alkoi vähän loppusuoralla uuvuttamaan runsaudellaan. Ja hitsi mulla kasvoi kasvimaalla viime vuonna miljoona valkosipulinkukkaa! Mutta kaikenkaikkiaan onnistunut annos. Gnocchit höyhenenkevyitä!

Oli pakko skipata jälkkäri kun meillä oli se kotiajomatka edessä ja Maitioyttö alkoi sopivasti pilkkiä. Muut lähtivät etsimään jotakin hurmaavaa pikku kahvilaa...

Mutta kaiken kaikkiaan Pariisin Ville ja  Timpaali olivat uberpositiivisia kokemuksia ja palvelu sattui ainakin meille olemaan  kummassakin ilman pienintäkään moitteen sanaa. 
Ja se on kuulkaa harvinaista se.
Suosittelen.

Harmittavaa, että niin paljon kun silmä kaunista näki, en ollenkaan ehtinyt (siis huollettavana 7v, 10kk ja 1kpl aviomies) keskittyä kuvaamiseen ja kuvat onkin kohteen huomioonottaen luvattoman vaisuja ja vaillinaisia. Paljon enemmän olisi saanut irti.


Parasta matkassa oli tietenkin Nikoveljellä vietetty Neljän sisaruksen illallinen-ilta. Herkuteltiin ja pelattiin.
Mutta se on sanottava, että juomatarjoilut oli kauhiat! (Kukin voi tykönänsä miättiä, mitä se meilläpäin tarkoottaa!)

Tää kuva taitaa olla K-15, enkä nyt puhu juomista...





maanantai 28. marraskuuta 2011

Naurisgnocchit


Uusi musta on haastanut koko kuukauden bloggareita tuunaamaan vanhoja kunnon kasviksiamme  eksoottisin maustein. Tarkoituksena Paluu juureksiin -haasteessa on ollut siis kokeilla kuinka juureksemme taipuvat ulkomailta lainattuihin resepteihin. Viikko kerrallaan on painittu vuoroin lantun, punajuuren ja palsternakan (linkeistä pääset näin syntyneisiin reseptikokoelmiin) kanssa. Viimeisen viikon haasteen raaka-aine on nauris, ja vaikka missasinkin haasteen aloituksen niin maanmainio Vatsasekaisin Kilinkolin Riikka haastoi minut mukaan nauris-viikolle.

Kaunis kaskinauris


Koko juures-haaste on mitä mainion, mutta silti nuppi löi tyhjää... mitä tehdä nauriista, mitä ei jo tehty lantusta...huokaus...

Mutta tulihan se sieltä! Naurisgnocchit. Italiasta hairaastun reseptin toteutusoperaatio oli mielenkiintoinen, ja taikinan käsittely haastavaa. Mutta ihanan miedosti nauriiset gnocchit maistuivat kuuman voisulan kera ja Sipulasta lainatun friteeratun purjon kera. Purjon friteeraus vapauttaa muuten ihastuttavan hajun. Nuuhkin sitä niin syvään ja kaun, että taisi tulla vähän tumma paahto. Mutta sellaistahan sattuu (yleensä) meidän keittiössä...




Naurisgnocchit
4:lle

500g  (kaski)nauriita
1 keltuainen (oliskohan 2 ollut pareee?)
3 rkl parmesaaniraastetta
3 dl vehnäjauhoja

Tarjoiluun rosmariinilla maustettua voisulaa, mustapippuria ja friteerattua purjoa

Kuori nauriit, lohko reiluiksi paloiksi ja keitä kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Puserra nauriit perunapuristimen tai  terässiivilän läpi muussiksi.

Sekoita joukkoon ketuainen ja juusto sekä jauhot. Yritä saada tehtyä kiinteä taikina, mutta älä sekoita liikaa, nyt ei haluta sitkoa.

Jaa taikina 4 osaan. Rullaa osa kerrallaan jauhotetulla pöydällä tangoksi ja leikkaa tanko peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Paina palasiin kuvio haarukalla tai kuoppa sormenpäällä. Nosta palat odottamaan ja kuivahtamaan hiukan jauhotetun leivinpaperin päälle tehdessäsi loput taikinasta.

Nosta gnocchit kiehumaan runsaaseen suolalla maustettuun veteen erä kerrallaan ja keitä 3-4 minuuttia. Kypsät nousevat pintaan , mistä voit onkia ne reikäkauhalla.

Tarjoa heti vaikka rosmariinilla maustetun voisulan ja friteeratun purjon kera. Joko lisukkeena tai primona.

Kuvassa kulminoituu ehkä blogini "kansainvälisin" hetki: suomalainen nauris italialaisena gnocchina bangladeshilaisessa balti-astiassa...


Maku oli tosiaan vienon nauriinen ja aika hienostunut, hirveästi jouduin vain sotkemaan joukkoon jauhoja, että sain nämä muotoiltua. ja rumiahan niistä tuli silti. Ehkä joku kokeneempi gnocchin tekijä onnistuisi paremmin. Mutta idea oli musta hyvä. En ainakaan googlettamalla löytänyt ainuttakaan muuta naurisgnocchi reseptiä.

Hei, ja nämä on sitten ehdottomasti lausuttava /njauris-njokkit/. Kuulostaa niin hauskalta. Nauris on hauska juures!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Hienostuneen oloista glögiseuraa


Tässäpä ehdotus glögin kanssa tarjottavaksi. Juustokakku, suolaisen makea ja voimakas, mutta passaa glögin seuraan loistavasti. On makumaailmaltaan varmasti mielipiteet jakava, mutta minä ainakin liityin kerrasta pro-ryhmään.

Yksi kiva asia sen lisäksi, että on mukava saada palautetta kommenteissa, on se, että niiden kautta "tutustuu" myös uusiin ihmisiin ja uusiin blogeihin, joihin ei olisi välttämättä muuten löytänyt. Yksi tälläinen löytö on Maijan makia -blogi , josta tämäkin viikuna.homejuustokakku löytyi. Herätti heti mielenkiinnon, ajattelin, tämän täytyy olla joko erittäin hyvää tai erittäin epäilyttävää.

Oma toteutukseni oli vähän huiskaisten tehty ja ilman koristeita tällä kertaa. Olin ajatellut avata tuoreen viikunan koristeeksi, mutta ilmeisesti meidän cittarin viikunakausi on förbi. Olisihan tuohon voinut tehdä myös jotain kerma-ranskankermapursotusta, mutta tällä kertaa olin siihen aivan liian kiireinen. Tulin nimittäin kaupasta Maitotytön ja kassien kanssa kolmelta ja vieraat olivat tulossa kuudelta. Meillä oli taas kutsut, tällä kertaa oriflame, tykkään pitää näitä tälläisiä höpsötyksiä aivan siitä ilosta, että saan kokeilla erilaisia tarjottavia, eihän meillä normaalisti ole ketään herkkuja syömässä. En ota tämmöisistä mitään stressiä, ja uskallan kyllä keittää kahvit ja lyödä pöytään vaikka korppupaketin, jos niikseen tulee. Mutta yleensä yritän käyttää tilaisuuden hyväksi ja kokeilla uusia reseptejä.

Kiire mulla silti aina tulee. Eli yleensä ainakin itteni puleeraaminen jää välistä. No seinällä on toistakymmentä vuotta vanha hääkuva, kattokohon siitä kuinka komia mä oikiasti oon, jos vähän oonkin emännöidessäni joskus räjähtäneen näköinen. Toisaalta ei ole ehkä viisasta alkaa kolmelta valmistaa kahta min. 4 tunnin hyytymistä (miel. yön yli...) vaativaa kakkua, Maitotytön vaatiessa huomiota lattialla ryömiessään ja Urho7v:n tehdessä läksyjään pikku kitinän kera,  ilmeisesti vahvan tsemppauksen tarpeessa. Mutta kun laittaa yleiskoneen vatkaamaan niin se pitää sen verran kovaa meteliä, että ei oikiastaan kuule mitään.

Ja Maijan vinkistä käytinkin hyydytyksessä apuna pakastinta, ja sehän toimii!. Eli molemmat kakut olivat ihan  jäykkiä tarjoiltaessa! Jippii! (Toinen kakku oli Pirkan resepti Minttuinen kinuskikakku, jota Rva Ptalintukin oli ehtinyt jo testaamaan.). Muutin Mayan reseptin digestiivi-pohjan vielä pipareiksi, sillä tiedettehän;...pipari, sinihomejuusto, glögi...

Viikunahillon sattumat olisi kannattanut ajella pamixilla sileäksi, mutta olin jo sekoittanut hilloon liivateveden huomatessani, että täällähän on paloja, mutta sillä lailla saa ihanan sileän kuorrutuksen. Luulisin.
Viikuna-sinihomejuustokakku

200 pipareita murskattuna
80 g sulatettua voita

2 pkt (á 150 g) sinihomejuustomurua
2 dl sokeria
2 dl ranskankermaa
4 dl kuohukermaa
7 liivatelehteä
4 rkl sitruunamehua

300 g viikunahilloa
1 dl vettä 
3 liivatelehteä

Laita  täytteen liivatteet likoamaan kylmään veteen. Sekoita piparin murut ja voi, painele tiukasti irtopohjavuoan pohjalle ja laita jääkaappiin oottamaan.

Sekoita keskenään homejuusto, ranskankerma ja sokeri. Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele juustomassan joukkoon. Kiehauta sitruunamehu, purista liivatteista ylim. vesi pois ja sulata liivatteet mehuun. Kaada liivate ohuena nauhana täytteen joukkoon ja sekoita huolellisesti. Kaada täyte irtopohjavuokaan ja siirrä pakkaseen jähmettymään.


Laita kiilteen liivatteet likoamaan. Sekoita keskenään viikunahillo ja vesi. Jos hillosi on kökköistä, voit surauttaa sitä sauvasekoittimella tasaisemmaksi, ettei tule noin klimppistä kun mulla. Sulata liotetut liivatteet 1dl kuuma vettä ja sekoita huolellisesti hillokkeen joukkoon. Kaada hyytyneen täytteen päälle ja siirrä hetkeksi pakkaseen jähmettymään.


Sitten vaan glögi pöytään ja se on siinä.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Meksikolainen sveitsiläinen enchiladalaatikko


Pimeä, nihkeän lämpöinen marraskuumme  on saanut kanssabloggajat aivan villiintymään, kun Kulinaarimurula pukkasi kuukauden ruokahaasteen aiheeksi "lohturuuan". Kilpailuun on ilmoittautunut toinen toistaan lohduttavampia, ihanan täyttäviä, rasvaisen suolaisia tai syntisen makeita, suloisia makumuistoja palauttelevia annoksia. Seura ja kisa näyttää niin tiukalta, ettei ole muuta vaihtoehtoa kun änketä mukaan. Tästä sakista ei kai pois voi jäädä kukaan...


Suomiruoka on varmaan tulvillaan lohturuokaa.(olisiko omalla syntyperälläni asian kanssa jotain tekemistä? Koitappa kysyä asiaa vaikka kiinalaiselta?) Oma ikisuosikkini on tietysti paistetut perunat. Lämmin ruisleipä ja voi, vispipuuro tai köyhät ritarit. Läskisoosi, mämmi, lätyt ja mitä kaikkea tämän vyötärölle nyt onkaan lohduksi lyöttäytynyt (valitettavasti).


Mutta omassa empiirisessä, hyvin tyhjentävässä tutkimuksessani lohturuuan syvimmästä olemuksesta olen tullut siihen tulokseen,että heti vahvana kakkosena Suomiruuan jälkeen mahtavimman valikoiman todellista lohturuokaa tarjoaa Meksiko. Tässä ei liene edes selittelyt tarpeen.

Oman panokseni lohturuokaa janoaville massoille on siis seuraava tortillavuoka jonka innoittajana toimivat Valion maitopurkki; siinä oli kai joku tortillavuokaohje kyljessä ennen tätä tämänhetkistä taidepläjäystä (ne on muuten ihania purkkeja, se rasvaton maito kissakin!!), erittäin autenttinen meksikolainen ohje Enchiladas Suizas (sveitsiläiset enchiladat), ja telkkarista noin kuukausi sitten näkemäni Rachel Rayn kokkaus Roast Chicken Enchilada Suizas Stacked Casserole. Ihan tuota nimihirviötä kunnioittaakseni ja väläyttääkseni upeata huumorintajuani ristinkin tämän loota-tyyppisen lohturuuan  Meksikolaiseksi sveitsiläisten  enchiladojen laatikoksi. Noin ei varmaan voi sanoa, mutta sanonpa kumminkin.. Hyvin lohdullista..

tekovaiheen havainnollistus; saat kuvan määristä ja ladontatyylistä, juustoraaste laitettu vasta puoleen väliin
Meksikolainen sveitsiläinen enchiladalaatikko

12 pientä maissitortillaa (tai muita haluamiasi, maissitortillojen maku kuitenkin erityinen)
300g  kanaliemessä keitettuä kananrintaleikettä  (Anna porista ainakin tunnin) revittynä
1 purkki Salsa verde tomatillo kastiketta (Santa Maria)
purkki  suikaloituja jalapenoja
2 prk ranskan kermaa
3dl juustoraastetta (seos gouda ja mozzarella, ei taida löytyä valmiina)
öljyä vuokaan

Lado 4 tortillaa öljytyn vuoan pohjalle, Levitä päälle kerros kanaa ja singauttele lusikalla vihreää kastiketta sinne tänne, samoin ranskankeraa. Ripottele jalapenoja myös sinne tääne, mutta jos sinulla on pikkulapsia, jotka eivät saa lohtua tulisesta ruuasta, niin jalapenot voi tarjota myös erikseen,.  Minä lisäsin Poblano Chilejä säilykepurkista vielä tuohon kastikkeeseen kuten  Enchiladas Suizas ohjeessa, mutta en tiedä löytyykö niitä Suomesta, ei ainakaan normi marketista. Voisn kuvitella myös, että vihreä paprikaa vois pilpota tänne mausteeksi..

Ripottele myös juustoraastetta. Tee sitten vielä kaksi kerrosta samalla lailla. Älä hämmästele kastikkeen vähäistä määrää, kyllä sitä on tarpeeksi vaikkei se kjoka kohtaa peitäkkään.  Paista puolisen tuntia 200 asteessa, kunnes juusto saa kauniin värin.

On maistuvaa, juustoista, meksikolaisen makuista, täyttävää, lohduttavaa, ihanaa. Tarjoile jonkun salaatintyngän tai vaikka tomaattien ja sipulirenkaiden kera niin tuntuu vähän terveellisemmältä.

Emmehän toki halua morkkista kunnon lohdutusruuasta?

Äänestysaika on 24-29.11, käypä silloin tutkimassa Kulinaarimuruja-blogissa lähemmin lohtuvalikoima. Jospa sieltä löytyisi sinulekin jotain kaamoksesta nostavaa. Ja sitten tietenkin äänestät.


keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Olisko se sitten läskisoosi?


Tämä ei ole sitten mikään puolivuosikymmentä suvussa varjeltu läskisoosi-resepti. Eikä myöskään se Ainoa Oikea läskisoosi. Ei tässä ole myöskään tehty mitään modernisaatiota, eikä kastikkeessa ole mitään twistiä.

Kylkisiivupaketti vain hyppäs marketissa kärryille ja sai minut nostalgoimaan läskisoosilla. Pitäähän sitäkin tehdä aina välillä. Onhan Suomi varmaan  ennen enemmän tai vähemmän ruokittu ruskealla kastikkeella ja sen variaatioilla, ainakin 3 minua edeltävä sukupolvea. Ja kyllä olen minäkin osani saanut ruskeista soosseista.

Tämä versio ei ole mikään esimerkki myöskään ruskeasta kastikkeesta, mutta tällä kertaa tämä ruoka syntyi näin tai ainakin vähän sinnepäin.

läsät grilliin...
Läskisoosi

300-400g  possun kylkisiivuja tai onko ne kastikelihankin nimellä joskus?
1 sipuli
1porkkana
2rkl vehnäjauhoja
vettä
2dl purkki kermaa tai jotakin rypsikermaa (5%) niin on vähän köykääsempää
1lihafondikuutio
röpsäys sinappia
polenkymmentä kokonaista MAUSTEpippuria (tai enemmän
suolaa, paprikaa, valkopippuria

Tarjoillaan kuorineen keitettyjen perunoiden kera.

Paista läskisiivut erissä rapsakoiksi pannulla, mausta lihat aina paistoerän lopussa. Lisää viimeisen erän mukaan myös pilkottu sipuli ja porkkana ja palojen ruskistuttua ja sipulin pehmettyä, ripottele jauhot päälle. Sekoita ja anna jauhojenkin vähän kypsyä rasvan imeytyessä niihin. Sekoita pannun pohjan peiton verran vettä mukaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää pannulla lihat ja kerma,fondi ja mausteet., anna hautua liedellä puolisen tuntia. Säätele kastikkeen paksuus lisäämällä tarvittaessa vettä.
 Kurikannatoni kertoi joskus, että hänen edesmennyt anoppinsa laittoi aina kaikki ruskeatkastikkeet (lihapulla, makkara, nakki, liha, läski, maksa yms) uuniin hautumaan pariksi tunniksi miedolle lämmöllä. Silloin niiden maut muokkaantuvat niin hyviksi, ettei parrempaa voi olla.



Kyllä oli hyvät läskissoosit ihan hellaltakin. Vaikka ette tiedä tykkäävänne läskisoosista, niin luulenpa vaan, että on se teidänkin geeneissä. Suomalaiset. Medborgare.