About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Herkku, helppo ja nopea: Sriracha Lohi


Kun minä nyt oon saanut todistetusti muutaman henkilön raivaamaan tilaa jääkaapissaan sriracha-kukkokastikkeelle, tunnen painavana vastuun myös siitä, ettei kastike unohdu putelin pohjalle. Vaikka tällä hetkellä tuntuukin siltä "kuinka voisikaan?" ei käyttörepertuaarin laajennus liene koskaan pahasta.

Aaaaah, ja varsinkin kun resepti on näin ihana ja herkullinen ja nopea toteuttaa. Versioita löytyy netistä ameriikaksi pilvin pimein, siitä tiesin, että hyväähän tämän täytyy olla. Srirachan ohella toinen avainaines on vaahterasiirappi. Resepti on mukana mm. Gwyneth Palthrown keittokirjassa. Ja tämä kyllä mahtuisi sinne Jamie's 20 minute meals:iinkin. Ennen kaikkea; Hyviä, erilaisia lohi/kalareseptejä ei koskaan voi olla liikaa.


Lohta, srirachaa ja vaahterasiirappia
4:lle
1/2 limen mehu
1 rkl vaahterasiirappia
11/2 tl srirachaa
1/2  tl karkeaa sormisuolaa
800g lohifilettä 4 annospalaan leikattuna
reilusti  tuoretta korianteria

Asettele lohipalat leivinpaperille uunipellille nahkapuoli alaspäin. Nahkaa ei kannata poistaa, se jää kyllä kiinni leivinpaperiin...

Valmista maustekastike yhdistämällä limen mehu sriracha, siirappi ja suola. Jos osa syöjistä on pieniä lapsia, mausta kastike ensin vain muutamalla tipalla srirachaa, sudi kastike lasten lohien päälle, lisää vasta sitten loput srirachat. Näin lapset saavat ihanaa makua, mutteivät liikaa tulisuutta. Sudi  aikuistenkin palat.

Paista 15 minuuttia 220 uunissa. Viimeiset pari minuuttia voit laittaa grillivastukset päälle jotta ehdit saada kauniin värin. Kaada loput kastikkeet vielä lohien päälle kun otat uunista. Älä nyt kuitenkaan niihin miedompiin annoksiin. 

Lopuksi päälle korianterisilppua. Meillä tarjoiltiin parsakaaliriisin kanssa ja tuollaisen pika kurkku-retiisi-porkkana salaatin kanssa, jossa mausteena vain pikkuisen etikkaa ja sokeria ripaus.

Sanoinko jo, että aivan Ä-L-Y-T-T-Ö-M-Ä-N hyvää?



perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävyydelle


Sen lisäksi, että olen kova kiroilemaan, olen myös kova itkemään. Jos suutun oikein kovasti, itken. Mutta yleensä itken ihan tyhmeliini asioista. En pysty esimerkiksi itkemättä kuvailemaan kuinka valkoinen hevonen käveli arkun perässä Astrid Lindgrenin hautajaissaattueessa. Tai että ihailen Kaunis pieni elämä -blogin vanerisahausaskarteluja ja ettei minulla ole edes vanerisahaa. Murrun joka kerta.

Ystävyyden kyyneliä sain vierittää Herkkumessuilla, joku saattaa muistaa, että mainitsin asiasta. Perjantaina oman osuuteni päätyttyä, menimme pienessä seurueessa juomaan tutkimaan viinimessupuolta. Siinä ihania Epasteria annoksia syödessämme läheisestä pystypöydästä tuli luokseni hoikka ikäiseni oloinen nainen, joka pyysi minua käymään luonaan kun ehtisin. Menin hetimmiten  mietiskellen mitähän hänellä mahtoi olla asiaa. Hän kaivoi käsilaukustaan vanhan valokuvan ja työnsi sen käteeni.

Kuva oli tuon ylemmän kuvan kopio. Tunnistin sen heti  ja sitten ymmärsin kuka tuo nainen oli. Nainen, jonka olin tavannut viimeksi vuonna -75 ekaluokkalaisena. Kuvassa - nimet eivät oikeita, vaikka eivät muutettujakaan, näin meitä kutsuttiin-vasemmalta siis minä, Ojalluoron Pirjo ja Osuuskaupan Maarit. Ollaan Oravan mummolan pihassa, jossa tuolloin asuin, leikkimökin eressä. Me, kylän kolme ekaluokkalaista tyttöä. Poikiakin oli luokalla kaksi, Hannu ja Lasse. Yhteensä koulussa oli 16 oppilasta. Maarit muutti vanhempineen ekaluokan jälkeen pois pitämään jotain toista osuuskauppaa jonnekin muualle, enkä häntä ole sen koommin nähnyt. Kaiken tuon käsitin ja se vaivannäkö, että hän tuli messuille mukanaan kuva, sekä hänelle kirjoittamani onnittelukortins säe, miten se nyt menikään, hatarin harakanvarpain kirjoitettu, jotenkin hyvin muodollisesti, "Syntymäpäivänäsi onnitellen".

Joten ehkä kolmen sekuntia siitä kun sain kuvan käteeni olin täysin kyynelten vallassa. Kaikki ne muistot vyöryivät lävitseni, pienet hetket ja jutut jotka luulin unohtaneeni. Kiitos Maarit.  




Tänään Maitotyttö pääsi naapurin Linnean 3v. synttäreille. Halusi tehdä Linnealle kakun. Ja niinhän me tehtiin, ihan suloinen ja mini ja nopea vaan. Paljon oven avaan!

Hyvää ystävänpäivää, kaikki ystäväni; lapsuudenystävät, koulukaverit, koiraharrastuskaverit, ratsastuskaverit, työkaverit, opiskelukaverit, laivakaverit, ulkomaan kaverit, blogikaverit ja  te kaikki blogiani lukevat kaverit, onpa mulla pari vanhaa poikakaveriakin. Ja sitten tämä yks IsoHoo, jonka kanssa vietettiin häitä tasan 16 vuotta sitten.


Hyvää ystävänpäivää!

maanantai 10. helmikuuta 2014

Pika Pho ja sriracha


Srirach- soosi saa minut hulluksi. On se tulista, mutta on se hyvää. Kukkosoosiin tutustuttuani ja sitä valmistavan amerikkalaisen tehtaan vietnamilaislähtöisestä perustajasta luettuani, olin myyty, myydyimpi, myydyin. Ja päässäni raksutti ajatus pho-keitosta, jonne lorauttaisin sekaan srirachaa. Sitä vartenhan tuote oli alunperin kehitetty.


Edelleen unelmoin siitä häränhännistä tai muista luista hartaasti keitetystä aromikkaasta pho-liemestä, mutta tämä pikakeitto on kyllä myös aivan mainio. Viimeksihän tein Nigellan ohjeella naudan ulkofileestä, nyt mennään jos mahdollista vieläkin yksinkertaisemmin, eli vähärasvaisella naudan jauhelihalla. Suurin piirtein sama ohje, mutta vieläkin yksinkertaisemmin.




Pika-Pho naudan jauhelihasta

4:lle


400g vähärasvaista naudan jauhelihaa

125g riisinuudeleita
100g lehtikaalta (n 5 isoa lehteä)
suolaa, pippuria


liemi

1l liha- tai kanalientä
1 rkl soijaa
1rkl kalakastiketta
1rkl riisiviinietikkaa
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
5cm pätkä  tuoretta inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna
1 punainen chili hienonnettuna

Päälle puntti hienonnettua korianteria ja sriracha -chilisoosia.


Ruskista jauheliha. Mausta suolalla ja pippurilla.



Valmista nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. (luultavammin kaada kiehuvaa vettäpäälle ja anna seistä 3 min, valuta)



Kuumenna liemi kiehuvaksi ja lisää porisemaan kaikki muut liemen aineet noin vartiksi. Jos on kiire niin vähempikin riittää. Lisää jauheliha ja ruoditut pienistetyt lehtikaalit. anna kiehua vielä 3 minuuttia. Lisää nuudelit, kuumenna, annostele lautaselle, päälle korianteria ja srirachaa. Voi kuinka se sopi tähän.



Mieletöntä keittoa.




sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Suklaahippu-maapähkinävoinimihirviöpikkuleipä



Kukaan ei varmaan voi väittää, että ymmärtäisin google-optimoinnin päälle mitään?

Sen sijaan kunnon pikkuleivän päälle ymmärrän kyllä. Herkuista parhaimpia on amerikkalaistyyliset chocolate chip cookies, mutta perinteisistä rakastan lusikkaleipiä ja kaneliässiä. Harvoin muita, tai edes näitä tulee leivottua ja ehkä lanteet, tai oman ruumiinrakenteeni kohdalla keskivertalo, kiittää.

Maitotyttö3v alkoi eilen vaatimaan kakun leipomista, kun naapurin Linnealla on 3v synttärijuhlat perjantaina, mutta sain tytön ylipuhuttua pikkuleivän tekoon. Kaivoin esille kirjan, jossa on amerikkalaisia perinnereseptejä ja sieltä löysin tämän  suklaapikkuleipäreseptin, joka sisältää sopivasti peanut butteria elikkä maapähkinävoita, sitä kun sattui olla keskeneräinen purkki, eikä sitä tule oikein käytettyä, en koskaan oppinut USA:ssakaan noihin peanut butter & jelly- leipiin.


Chocolate chip and Peanut butter cookies
n. 30 kpl
3 dl Myllärin leivontakarkeita vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
100 g pehmeää voita
2 1/2 dl fariinisokeria
1 kananmuna
 reilu desi maapähkinävoita
200g tummaa suklaata rouhittuna (tai parasta ovat tietysti chiocolate chips, mutta niitä ei mulla ollut)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. 
Vatkaa sokeri ja pehmeä voi vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten, sitten maapähkinävoi. 
Sekoita mukaan sitten jauhot, jonne olet sekoittanut suolan ja leivinjauheen.
Lopuksi lisää suklaa.
Nostele kahden lusikan avulla kakkareita leivinpaperin päälle ja paista 13-15 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla. 
Nauti maidon kanssa.


Nopeita tehdä, nopeita syödä. Urho9v ei niin piitannut "tästä kummasta mausta" (= peanut butter?), joten äitille ja äitin keskivartalolle jäi enemmän.

Viime viikolla ajettiin Urho9v:n kanssa autolla 700 km kahdestaan ja siinä tuli puhuttua monta juttua. Parhaat jutut, tyyliin muna on kanaa viisaampi, tulee aina kumminkin saunassa. Ja ellette tienneet, 9v kyselee edelleen. 

- Äiti voiko laavaa laittaa purkkiin?
- ömmm....
- Voiko laava sulattaa timantin?
- ähäm, ömm...
- Voiko timantin särkeä? kuinka?
- No voi sitä ainakin leikata...ömm...
- Tiedätkö äiti mikä on maailman toiseksi kovin aine?
- ömm...no?
- Mä tiedän. Ceramit-pannu!

Olin olen sanaton.
Äkkiä pikkuleipää!


Koskapa käyttämäni vehnäjauhot olivat Myllärin, miksipä en ilmoittaisi tätäkin reseptiä Myllärin blogihaasteeseen, viimeisenä, eli helmikuun teemana on "MESTARILEIPOJAN TAIDONNÄYTE". Taitavat molemmat sanat olla vähän kaukaa haettuja kun meikäläisestä puhutaan, olen enemmän tälläinen fiiliksellä pellille taikinaa roiskiva.  Joka kuukausi Tomi Björk on valinnut mestarileipurin, arvonimen ovat ansainneet ainakin: 

Kirsin keittiössä
Tyrniä ja Tyrskyjä
Tuulikummun keittiössä
Potluck by One

Maaliskuiseen finaaliin voi päästä myös villillä kortilla, elikkä yleisöäänestyksellä, jonne pääset tästä.
Hopi, hopi Ankerias

torstai 6. helmikuuta 2014

Kanaa, mustapapuja, lehtikaalta...




... Jos kaiken vielä  silaa maustetuilla ruokakermoilla, niin johan on jollei maistu. Ihan samaan pataan en kaikkea pistänyt vaan muokkasin kaksi erilaista arkiruuaksi sopivaa näppärää reseptiä. Olen mukana Blogiringin kampanjassa, jossa liuta blogaaneja testailia uusittuja Valio Crea Ruokakermoja. Tutut maut Kippari Kallesta Aurajuustoon löytyvät edelleen, mutta nyt aikas kätevässä kierrekorkillisessa pakkauksessa.

Tämä blogaani lähti tietenkin kehittelemään jotakin maistuvaa meksikolaistyyppistä. Koska on nopeasta arkiruuasta kyse, otetaan käyttöön lemppari valmissalsasi ja maissitortillat ja kypsä kananliha, vaikkapa grillibroilerista.

Kana-mustapapu enchiladas

2 kananrinnan verran kypsää broileria revittynä pieneksi
12 pientä maissitortillaa 
1 tlk lempparisalsaasi
1tlk Valio Crea Kolme sipulia ruokakermaa
1 tlk valutettuja käyttövalmiita mustapapuja
150g juustoraastetta
nippu korianteria

Lämmitä tortillat ensin paistinpannussa pehmeiksi. Kaada salsakastike laakeaan kulhoon ja dippaa jokainen tortilla siinä ennen kuumentamista. Lisää tortilla kerrallaan pannulle aina edellisen päälle muutaman tortillan erinä ja käännä pinoa aina välillä. Näin useampi tortilla lämpenee kerralla.

Jaa jokaiselle tortillalle noin ruokalusikallinen kanaa, mustapapuja ja justoraastetta. Kääräise rullalle ja aseta uunivuokaan sauma alaspäin. 

Sekoita Valio Crea Kolme sipulia ruokakermaan jäljelle jäänyt tomaattisalsa ja juustoraaste ja kaada seos vuokaan tortillakääröjen päälle.

Paista uunissa 200 asteessa n.15 minuuttia. Levitä päälle runsaasti korianteriasilppua. Tarjoa raikkaan salaatin, tomaatin, limelohkojen ja ranskankerman kera.



Hurjinta koko projektissa oli siirtyminen Instagram aikaan. Minulle se tapahtui nyt kertarysäyksellä kun edellinen puhelimeni sanoi sopimuksensa irti ja uusi avasi ovet ihmeelliseen some-mobiilimaailmaan. 

Mutta nuan vaan, synnytin ensimmäiset kaksi Instagram videotani.








Hurjasti C-vitamiinia, reippaasti rautaa, karoteenia, proteiinia; lehtikaalista löytyy. Se, jos mikä on uusi musta eiku versio pinaattikeitosta, jonka maustaa Valio Crea ruokakermojen uutuusmaku Kolme Yrttiä.

Kermainen lehtikaalikeitto

1 sipuli pilkottuna
5-6 lehtikaalin lehteä ruodittuna
1 tlk Valio Crea Kolme yrttiä ruokakermaa
1l vettä
2 rkl Valio voita
suolaa, pippuria

Lämmitä kattilan pohjalla voi ja kuullottele sipulia miedolla lämmöllä pari minuttia. Lisää lehtikaali ja jatka pehmittelyä. Parin minuutin kuluttua voit lisätä mukaan veden ja antaa kiehua hiljoilleen n. 15 minuuttia. 

Soseuta lehtikaali sauvasekottimella ja lisää sen jälkeen Valio Crea Kolme Yrttiä ruokakerma. Kuumenna ja tarkista vielä suola ja pippuri.

Tarjoilin keiton paahdetun ruisleipäpalan päälle asetulle uppomunalle (uppomunan keitto-ohje täällä). Siihen passaa hyvin tietenkin myös tavallinen keitetty muna.



Lisää ihania reseptejä löytyy Valio Crea sivuilta. Ihan vaan vinkkinä, jos tänään sattuu olemaan, mä-en-keksi-mitä-laitan-ruuaksi-päivä. 

Tai eihän sulla voi olla, jos luet tätä. Enää.




Yhteistyössä Valio Crea



maanantai 3. helmikuuta 2014

Kuuleeko San Francisco?


Pari viikkoa sitten oli aivan pakko napata (=ostaa) rautatieasemalta junaan Anna-lehti kun kannessa mainostettiin kahta tuttua bloggaajaa, Hanna Gullichsenia ja Kira Åkerströmiä. Tai eihän ne nyt varsinaisesti mitään tuttuja ole, mutta molempien vaiheita olen seurannut suurella kiinnostuksella. Hannan kanssa ei vielä koskaan ole osuttu saman pöydän ääreen, Kiran kanssa kyllä, viimeksi juttelimme Gloria Blog Awardseissa, jossa Truly Kira valittiin parhaaksi ruokablogiksi. Kira oli seuraavana päivänä muuttamassa San Franciscoon ja kerroin innolla odottavani kuulumisia sieltä päin. Kira on paitsi jumalattoman kaunis ja lahjakas,myös ihanan vaatimaton ja lämmin ihminen.




Annan artikkelissa Kira mainitsi yhden suosikki-munaruuistaan: Tummaksi paahdettu ruisleipä, paksu kerros voita, avokadoa korianteria, täydellisen valuva uppomuna ja sriracha- chilikastiketta. Tuskin jaksoin odottaa viikonloppua ja lauantai-aamua kun pääsisin leivän pariin.

Tuo sriracha on minulle juttu, joka on jostain syystä mennyt hiukan ohi. Yhtäkkiä sitä alkoi näkyä resepteissä siellä täällä ja pullon ulkonäkökin alkoi tulla tutuksi. En todellakaan ollut tässä suhteessa etujoukoissa, kun kastike löytyi rakkaan cittarinikin hyllystä ennenkuin minä aloin edes kaivata sitä. Lähemmät tutkimukset toki  osoittivat, että kyseessähän on thaimaalainen chilikastike, onhan tuota joskus tehty itsekin suuressa kivimorttelissa. Tämä kukkopullo taas on ameriikan brändäystä, jossa on maailmanlaajuisesti onnistunut Huy Fong Foods. Mutta aivan sama, hyvä on soossi.

Ja kuin nappi tässä aamiais/lounas/iltapalaleivässä. 



Kiran ihana aamiaisleipä

pari ruisleivän palaa paahdettuna
voita leiville levitettynä
1 avokado viipaloituna
1 valuva uppomuna
paljon paljon silputtua tuoretta korianteria
sriracha- chilikastiketta

Kokoa ainekset leipien päälle ja ruiskaise päälle niin paljon srirachaa kuin uskallat.

Uppomunat ovat mulle pieni mysteeri, niistä tapaa tulla pyrstötähtiä, mutta ehkä josks onnistun minäkin vielä. 

Uppomuna
1 l vettä
1 rkl väkiviinetikkaa
ripaus suolaa
1 muna (tähän leipään)

Kumenna vesi kiehuvaksi ja laske lämpöä niin, että se poreilee hiljaa. Lisää etikka ja suola. Riko muna ensin varovasti pieneen kuppiin. Kiepauta vesi pyörteelle jollakin kapustalla ja kumoa muna sitten kupista varovasti pyörteen silmään. Anna kypsyä 3 minuuttia (Kira sanoi 4, mutta minun pikkumunilleni se oli kyllä liikaa, seuraa siis tilannetta.) Nosta vedestä reikäkauhalla ja tarjoile.




Leipä oli parasta pitkään pitkään aikaan. Minulla oli jopa suuria kuvausvaikeuksia, kun paahdetun ruisleivän, korianterin ja srirachan aromit hiipivät nenääni. Taisin haistaa munan ja avokadonkin.

Kiitos, ihana Kira ja tervyysiä San Franciscoon!

lauantai 1. helmikuuta 2014

Ennakkopeesailua - avokadomunat


Tosi hassu juttu. Söin herkullista avokadoa tänään aamiaiseksi, tarkoituksena nyt kirjoittaa siitä postaus, mutta se siirtyköön ainakin päivällä. Merituuli nimittäin postasi avokadomunista tänään ja minä heti ilahduin, että kappas, noitahan minäkin tein ja postasin...riensin sitten vertailemaan omaa postaustasni ja kuinka ollakkaan, en sitä löytänyt.

Ainakin tunnin yhteensä yritin eri hauilla etsiä ja selasin tekstejä, ei löydy. Lopulta  sitten aloin selata valokuviani ja siellä löytyivät kuvat, helmikuun 14, 2013. Ilmeisesti sitten kuitenkin jäänyt postaamatta. Muistin vain niin elävästi tekemisen, syömisen ja valokuvaamisen, jopa tuorepuristetun mehun, jonka join tämän kanssa, että olin satavarma, että olen ne julkaissut. Onkohan mulla enempikin tälläisiä juttuja?


Tästä kaikesta seuraa se, että en muista tarkasti kuinka nämä valmistin!

Kyseessä on siis halkaistun avokadon siemenkoloon rikottu muna, joka kypsytetään uunissa. Pippuria ainakin näyttää olevan. Viereen paistoin rapeaa pekonia. Avokadon sisällö levitetin tahnamaisesti paahdetun leivän päälle, ja pekonit sitten siihen päälle vähän pienemmäksi repäisten.

Sen muistan, että oman annokseni reseptin löysin Tastespottingista.
Sillä Sipulan reseptistä (ja Kulinaarimurulakin oli näitä tehnyt) voit käydä katsomassa tarkempaa ohjetta, molemmista löytyy myös vähän eri lisukkeet.

Ellen olisi näitä jo tehnyt, niin ihan varmasti Merituulen postaus olisi saanut mut valmistamaan näitä heti sunnuntai-aamiaiselle. Nyt tuli peesattua jo ennakkoon. Mutta varmasti näitä tehdään taas. Inspiroitukaa tekin!