About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Puutarhajuhlat sisätiloissa sään sattuessa!

  
Ja sattuihan se!

Kun porukka on mukavaa ja tunnelma iloinen, ei pettymyskään ole suuri vaikka puutarhajuhlat vaihtuisivat sisätiloihin, niin kuin viime torstaina kävi. Olimme saapuneet kuuntelemaan Philadelphia- kisan voittajien julistusta. Vähän pelonsekaisin tuntein, koska palkintona olisi molemmille 2h Dinner in the sky- kokemus. Joka panee korkeanpaikan kammoisen vähän nieleskelemään. Että en mä olisi sitä palkintoa halunnutkaan (no tottakai olisin halunnut!)...

Yläkuvassa on toisen voittajista,  Tiskivuoren emännän ihanan sitruunaiset lohitartaletit. Alla mun  rouheva piirakka.

 
Lohi-parsaboston oli myös huima idea Herneetkin rokkaa-blogista.

 
Koska kaikki viisi finalistia olivat suolaisia annoksia (no hei, raakaineena oli ruohosipuli tai valkosipuli tuorejuusto), olivat Helsinki Food Companyn ihanat emännät tekaisseet makeannälkään ihastuttavat sesonginmukaiset raparperijälkkärit.


Cecibin keittiössä oli ideoinut  maukkaan perunasalaatin, sekö jos mikä on oivaa tarjottavaa monenlaisissa juhlissa.


Ehkä kaikkein huikein makuelämys ja myös todella kaunis, oli Terhin keittiössä Tuulihattu taikinasta rakennettu kakku mansikoineen. Eli ansaittu toinen voittaja.


Näille tarjoomuksille oli mukava kallistella  Pernod Ricardin tarjoamaa, ah- niin trendikästä puolimakea Mum samppanjaa. Nää ei ollut mitkään kahvikekkerit.

Oli tosi hienoa olla mukana finalistien joukossa (vaikka en tällä kertaa saanutkaan ihanan tuomarin ja reseptisparraajamme Teresa Välimäen pahvista kuvaa kotiin viemiseksi). Tapasin ihan tapaamattomia ruokabloggaajia vanhojen tuttujen lisäksi, ja se on aina kivaa. Ja koska tila oli mukavan intiimi, meillä olikin oikein mukavat keskustelut koko porukallakin.

No, ainakin yksi huono vitsi Lidlistä ja ex-aviomiehestä taisi tulla laukaistua. En voinut vastustaa.



Kiitos kaikille osallisille, nähdään taas ja tuota suolaista tuulihattukakkua teen muuten kummitytön rippijuhliin!

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Menu ja ihanan juhlan resepti - ilman reseptejä


Juhlat ovat ihania. Vaikka erilaisia, niin silti parhaimmat tasavertaisen unohtumattomia. Jokaisella meillä on oma reseptimme parhaimpiin hetkiin. Omissa lempijuhlissani saatetaan joutua tinkimään vaikka puitteista, säästä tai musiikista, joskus jopa siivosta, mutta parhaaksi ne tekee ehdottomasti a)seura; omat rakkaat ihmiset ja ystävät sekä a+)ruoka. Tietenkin ruoka.

Joten kun juuri 40 täyttänyt Natasisko oli tulossa pikavisiitille ennen salsantäytteistä kesää Kuubassa, päätimme me sisarukset järjestää siskolle yllätysjuhlat, samaan tapaan kuin Nikoveljen nelikymppisillä. 

(Yläkuvassa muuten siskoni. Joku voisi väittää että Elovena-Tyttö, mutta kyllä tuo on siskoni)

Resepti tuttu: Kaikki paikalle. Pitkä pöytä koreaksi meidän terassille, minä suunnittelin Menun ja annoin armosta äidin tehdä muutaman ruokalajin. Ja Pappa betalar.








Menu Natasisko 40v

xxx
Vapaasti käyskennellyttä härän hyvin marmoroitunutta ulkofilettä grillissä
Melkein japanilaista kastiketta

Limemarinoidut kanavartaat
Minttu-feta-granaatinomenasalsa
Grillattu maissi

Grillattua bataattia kookoskastikkeessa

Vihreä salaatti fenkolipiristyksellä

xxx

Raparperia, raparperigranitea, limemarinoituja mansikoita, jugurttimoussea

Äitin Brita-kakku


Ihan muutaman kuvan ehdin vain näköjään räpsäistä, mutta annettakoon se köksälle anteeksi. Äitini valmisti salsan ja salaatin ja isäni putsasi hummerin, muuten jobi oli all mine. Menu oli tuttuun tapaan täynnä uusia kokeiluja ja kuten monesti olen menuistani ennenkin sanonut, ilman johtolangan häivää. No, ehkä se juuri tekeekin menuistani mun näköisiä, vähän sitä sun tätä.

Grillasin kolme jotain 600 ulkofilepalaa kokonaisena ja leikkasin sitten ohuiksi viipaleiksi, lihan päälle valeltiin sitten ponzu- tyylistä kastiketta, joka saa sen maistumaan ihanalta. Muutenhan se ei maistu juuri miltään. Kuvia 0. Kanavartaat oli lähinnä lasten takia, mutta ne osoittautuivatkin vahingossa tosi hyviksi. Samoin tuo salsa oli huippuhyvää, reseptin voisin julkaista jostakin uusintaotosta, siinä kun pitää olla vadelmaviinietikkaa, eikä meillä ollut kuin vadelmabalsamicoa, joka tietysti värjäsi sen kauhean näköiseksi.

Menun floppi oli bataatit tai varsinkin tuo kookoskastike oli ihan yhtä tyhjän kanssa, eli sitä reseptiä en julkaise ikuna. Grillattu bataattihan on ylihyvää, vaikkapa näin, eli se jäi hiukan harmittamaan.

Jälkkärissä hain hiukan apuja Sieltä vai pitäisikö sanoa Sinnestä.

Samppanjaa juotiin ja proseccoa ja punaviiniä ja vissyä ja olutta ja mustaviinimarjamehua.

Ilma oli alussa hyvä, mutta sitten sankarin temperamentin lailla muuttui myrskyksi ja jälkiruualle vetäydyimme sisätiloihin. Syntymäpäiväsankari itse pysyi kyllä juhlan kunniaksi aivan tyynenä tällä kertaa. Ja luulen, että isosti onnellisena.

Koska me kaikki rakastetaan; tytärtä, pikkusiskoa, isosiskoa, tätiä, kälyä, natoa ja kummitätiä. Onnea vielä meidän kaikkien Elovena Natsuli!

Ja nyt se itkee jossakin Kuubassa kun se lukee tätä! (paitsi ettei sielä vissiin oikein pääse nettiin).



perjantai 13. kesäkuuta 2014

Helsinkiä maistamassa


Jostakin syystä kohti TOH2014-aluetta kohti kävellessä ajattelin mennä vuosien yleisurheilun MM-kisoja, muistatteko niitä,  joissa satoi koko ajan  mielikuvituksellisen lujaa ja joihin olin ostanut IsoHoolle ja avecille (lähetin suosista kaverin matkaan) synttärilahjaksi liput.

Taste of Helsinki 2014 on kansalaistorilla, eli heti siinä Kiasman takana jo 3:tta kertaa järjestettävä, ruuan ja herkuttelun festivaali, jossa Suomen huippuravintoloiden aikaansaannoksista pääset kerrankin nauttimaan mutkattomassa ilmapiirissä ja kohtuukustannuksin.

Iso käsi Festivaalin ideoineille Barry ja Mira MacNamaralle, jotka festarin aikana saavat pikkuisen vielä apua n. 400 hengeltä, sekä tietenkin yhteistyökumppaneilta.

Pääkaupunkilaisille, juttu on varmasti jo tuttu, mutta paikkaan soisi löytävän myös muualta Suomesta, kun junat ja bussit ja autot kulkee. Helsingin henki tänään, se on kulinarismi!

Pikku sade ei haitannut lain, varsinkin kun kojuilla kohtasi sitä peräänkuulutettuakin- mutta täältä tosiaan löytyvää-  lämmintä palveluhenkeä ja monella luukulla saattoi tavata itsensä keittiömestarin aurinkoisesti hymyilemässä. Kiitos mm.  Smakbyn Michael Björklund juttutuokiosta (på svenska!), Askin Filip Langhoff hurmaavasta palvelusta ja Juuri- ravintolan Ilja Björs joka käsittämättömän aurinkoisena (ja suunsoiton seurauksena) kantoi 3 annostani läpi festarialueen toisessa nurkassa olevaan telttaan, jossa olin yhyttäytynyt Soppa-Hannan ja Kulinaarimuru-Jaanan seuraan.

Ja se ruoka! Söisi suu, vetäisi vatsa, vaan ei kestä hennot sääret! Parhaani kuitenkin tein, kaikesta nautin ja paljon jäi harmikseni maistamatta. 


Ja kuvaamatta. 


Smakbyn:Ahvenanmaan pannukakusta, luumuja ja kermavaahtoa

Smakbyn, Åland ;Itämeren kalatartar sekä rapuja ja siianmätiä

Ask: Porsaankylkeä, varhaisperunaa & sipulia

Askin jälkkäri oli super-taivaasta!
Ask: Suolaheinää & valkosuklaata - Erikoismaininta: Taivaallinen jälkkäri!


Juuri: Prässättyä graaviahventa


Juureen tuhlasin viimeiset markkani, Ravintolan menu oli onnistuneen tasapainoinen. Älkää tehkö kuten minä melkein tein, ja ylenkatsoko punajuurimakaroonilaatikkoa. Nimittäin huippu.

Juuri ; Punajuurimakaroonilaatikko
Juuri: Kuttujugurttijäädyke, lakritsia, vadelmaa ja fenkolia

Hummerimakkara ja sahramirisotto erottautui suuhuni myös herkkujen herkkuna.
Demo: Hummerimakkara, sahramirisottoa, rakuunadressing

Toistuvia trendejä, mutta hyvinkin erilaisin toteutuksin tuntuivat olevan pitkään kypsytetyt lihat, vuohenmaito ja lakritsa. SamiTalbergin lakritsa-korvasienimunakas ansaitsee vielä maukkuusmainonnan ja Postresin luukulla naureskelimme, että kaiken tämän ruokahuuman keskellä, mitä suomalainen tilaa. No uusia perunoita ja anjovisvoita! Ehkä hiukan turhankin simppeli...mutta hyväähän sekin oli.

Aika mielivaltaisesti maistelin annoksia, koska tilaisuuteen osallistumismahdollisuus tupsahti eteeni hiukan yllättäen, en ollut tehnyt etukäteissuunnitelmia ja kun ne sääret ovat mitä ovat oli pakko karsia, omalla kohdallani kartoin sitten tutumpia ravintoloita, esim Farangia ja Kaartin Hodaria&Hummeria, vaikka tiedän, niin tiedän, kuinka olisin nauttinut niiden annoksista.

Laitetaan nyt vielä kuvat Suomen ja Ruotsin kokkimaajoukkueiden kutsuvierasaloituksessa tarjotuista "ammuspusseista". Kun kaikki huuhdottiin arvoisesti alas Taittingerilla, siitä oli hyvä jatkaa Terhin keittiössä -Terhin kanssa alkuiltapäivän kierrokselle. Käytyäni välillä syömässä toisessa tilaisuudessa toisia herkkuja palasin tosiaan vielä alueelle ennen junani lähtöä.


Vuohenputkimoussea

verimakkaraa


Ja vielä iloiseksi lopuksi pieni vinkki sunnuntainkävijöille. Le Creuset myi kaikki esillä olevat ihanuudet pois puoleen hintaan messujen päätyttyä.


Have yourself a Taste of Helsinki!

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Hummeria 'Inferno' grillistä


Jostain ruotsalaisesta ruokalehdestä luin, että ainakin kerran kesässä on saatava grillistä hummeria. Ihastuttava, vedet kielelle herauttava ja tyylikäs, sekä erinomaisen kallis valinta, mikäli syöjiä on toistakymmentä.

No olihan sitä meikäläisenkin grillille hummeria näytettävä, vaikka luulen, että ei nyt ihan kerran-kesässä juttuni olekaan. Toisaalta, jos grillaisikin vaan ihan itselle ja isännälle, ei ehkä saisikaan aikaan näin infernaalista pätsiä jossa käsivarren karvat käryten kääntelin hulluna 12 hummerinpuolikasta (ripsiäni en ole uskaltanut edes tarkistaa...). 

Meinas lähteä käsistä aivan kunnon kulotuksen malliin.



Mutta näin se siis "onnistuu":

Grillattua hummeria ja yrttivoita

Yrttivoita on jätti kilon annos, joka riitti hyvin 6:lle hummerille paistoon ja lautaselle, sekä vielä pääruuan maissintähkille. Voin voi myös pakastaa, niin saat pitkin kesää siivuttaa itsellesi maustevoita tarvittaessa. Ja tietysti annoksen puolittaa!



Grillattua hummeria 'Inferno'

Kypsiä hummereita, sulatettuna, vähintään 1/2 hummeria/syöjä, jolloin annos on tosi kevyt alkupala leivän kanssa nautittuna. Hummerin kannattaa ottaa sulamaan jääkaappiin 2 vrk aikaisemmin, yksi ei tahdo riittää.


Yrttisitrusvoi

1 kg huoneenlämpöistä pehmeää voita
3 punttia mieluisia yrttejä hienoksi hakattuna, tässä tilli, korianteri ja timjami
2 sitruunan raastettu kuori ja  mehu
mustapippuria myllystä

Sekoita kaikki aineet notkeaksi tahnaksi. Voit kääriä kelmuun ja folioon tiukaksi pötköksi ja kovettumaan jääkaappiin/pakkaseen, josta leikata annospaloja. Tällä kertaa jätin maustevoin vain kulho-olomuotoon, koska siitä oli hyvä kauhoa pehmeää voita grillatessa hummereiden päälle. Osan siirsin toiseen kulhoon, josta pöydässä syöjät saivat ottaa lisää, esim. saksilihan päälle.



Hummerin valmistus

Puolita terävällä isolla veitsellä  sulaneet hummerit pituussuunnassa. Putsaa sisuksista keltavihreä mönjä pois.

Aseta hummerinpuolikkaat  melko kuumaan grilliin ensin avonainen puoli alaspäin ja kun ne (1-2 min) ovat saaneet hiukan väriä, käännä kuoripuoli alaspäin. Lusikoi kuoriin yrttisitrusvoita reilusti ja anna voin sulaa /kiehua siinä pari minuuttia. Nosta valmiit hummerit lautasille, ja nauti yrttisitrusvoin ja hyvän, vastapaistetun ciabattan kera. 


Ja samppanjan!

Muista kattaa pöytään myös jonkun sortin savetit. Pelkäsin, että kuinka saa ison saksilihan irti ilman erikoistyökaluja, mutta tulipätsi olikin haurastuttanut kovan kuoren niin, että avaus kävi näppärästi tavallisella veitsellä vääntäen.

Hyvää oli. Ja aivan liian vähän!










maanantai 9. kesäkuuta 2014

Masterclass piirakkaa







Nyt mut on sparrattu! Tämä ei oo mikään salakoodi parsapiirakalle, vaan taas yksi valtavan kiva juttu, mitä aina silloin tällöin blogaanin tielle osuu. Ja on tässä jutussa on siis oikeasti myös piirakka.

Sain kutsun osallistua Philadelphia- tuorejuuston ympärille järjestettyyn kisaan, jossa piti tehdä jotakin suolaista tarjottavaa Teresa Välimäen emännöimiin puutarhajuhliin, jotka ovat sitten ensi torstaina. Tarjottavan arvostelukriteereinä olivat  (ulkomuistista) mm. maku, ulkonäkö, monistettavuus, idea, reseptin toimivuus jne.




Teresa valitsi resepteistä 5 finalistia, jotka pääsimme Teresan virtuaalisen -olipa jännä, elämäni ensimmäinen videokonferenssi- masterclass'iin, eli Teresa oli leiponut läpi kaikki leipomuksemme ja kokeillut parannuksia ja kävi sitten vinkkinsä meidän kanssa läpi.

Tämä oli itsessään kyllä jo ihan palkinto kun sai ammattilaisen ruotimaan ja neuvomaan oman reseptinsä kehittelyssä ja tosi suuren vaikutuksen teki myös Teresan paneutuminen asiaan.

Mulla oli juuri ratsastuskurssi alkamassa ja ratkaisin aikatauluongelman menemällä tallille jo tuntia aikaisemmin, istuin sitten tallin pihassa autossa  ja osallistuin hauskaan sparraushetkeen. Välillä Teresa oli kyllä näkevinään sijaisnäyttelijänäni hevosen... (no okei, kävin välillä siinä moikkaamassa hevosiakin).

Ja minkälaista oli sitten saamani palaute? Julkaisen nyt reseptistä siis Teresan ohjein parannellun version, mutta käyn läpi mitä muutin ja miksi. 




Lisäsin voiteluun käytetyn voin määrän 15g:sta 40g:een, koska se ei kuulemma riittänyt. No okei, en reseptiä tehdessäni oikeasti mitannut voin määrää (hyi, hyi), lisäksi tuo suuri ero voi johtua siitä, että Teresa kokeili tehdä piirakkani myös filoarkin kokoisena versiona, jolloin huolelliseen voiteluun saa kulumaan paljon voita (ainakin 50, sanoi T). Ja kyllä minäkin sain uudella kokeilukerralla tuon -tällä kertaa mittaamani- voin määrän käytettyä.

Toinen kysymys oli, olisiko piiraasta voinut tehdä  pieniksi neliöiksi leikattavan, mikä olisi kätevää puutarhajuhlissa, tämän takia T myös teki kokeeksi piirakkani pellillä suorakaiteen mallisena. Perustelin kuitenkin piirakkani ulkonäön sillä, että  kaunis, uniikki piirakka on juuri tuollaisenaan ympyrällä kietaistuna parhaimmillaan, sopivasti rosoinen ja rehevä ja jos kaikki muut tarjottavat ovat pieniä valmiita annospaloja, voi yksi piirakka olla rytmittämässä pöydän tarjontaa kokonaisena ja vieraan itsensä leikattavana. Tämä piirakka kyllä leikkautuu ihan  ilman kirvestä ja sahaa nätisti.

Itse täyte sitten. Paistoaika piirakalle oli hyvä ja täyte oli rakenteeltaan hyvä. Ripottelin pekonit täytteen pinnalle, T sanoi, että ne voisi yhtä hyvin sekoittaa. Suolaa maun mukaan kannattaa kertoa tarkkana mittana näinkin isossa reseptissä, niin ei tule vahinkoja suuntaan tai toiseen. Muutettu. 

Teresa vaikutti aika tyytyväiseltä täytteeseen, muttasanoi, että ehkä siihen olisi voinut lisätä jotain happoa, vaaleaa balsamicoa tai valkoviiniä. Alkuperäisessä reseptissä oli paprikan sijaan aurinkokuivattuja tomaatteja, koska unohdin paprikan kauppaan, mutta T:n oppien jälkeen ajattelin kokeilla vielä paprikalla, kuten olin aluksi suunnitellutkin.

Siinä ne taisivat olla suurinpiirtein, parannusehdotukset, joista lähes kaikista otettiin  opiksi. Eikä se piirakka ainakaan pöllömmäksi näillä muuttunut... (itseKehuissa täytyy nykyään olla tarkkana, kun sain perheeltäni viime lauantain grillikemujen jälkeen moitteet, että ainut ruoka , jota arvostelin oli äitini tekemä Brita-kakku.No en kai minä nyt niin hullu ole, että alan omia keitoksiani haukkuamaan, totuus on kuitenkin, että kyllä itse ruuanvalmistajalla taitaa aina olla se kriittisin suu. (+ yleensä en ole myöskään niin hullu, että alkaisin äitini tekemisiä arvostelemaan...))


Puutarhan paras piirakka

225g filotaikinaa
2 rkl oliiviöljyä
400g ruohosipuli-philadelphia tuorejuustoa
40g sulatettua voita
5 munaa
2 dl kermaa
1/2 dl kuivaa valkoviiniä
150g pinaattia hienonnettuna 
1 punainen paprika pilkottuna
140g pekonia, rapeaksi paistettuna ja murennettuna
kourallinen tuoretta basilikaa hienonnettuna
 1/2 tl suolaa ja  mustapippuria myllystä maun mukaan

Ota arkki leivinpaperia ja kaada sille n 1rkl öljyä, rypistä ja levitä pyöreän vuoan pohjalle.

Levitä filotaikinalevyt vuoan pohjalle ja reunoille niin, että reunat roikkuvat yli. Voitele aina parin arkin välein voilla.  Laita paistinpannulle 1 rkl öljyä ja freesaile paprikanpalat siinä pehmeiksi pari minuuttia. Lisää sitten pinaatti ja freesaa vielä toiset pari minuuttia. Possauta lopuksi valkoviini pannulle (=kaada ja haihduta).

Vatkaa munat, kerma ja tuorejuusto tasaiseksi haarukkaa käyttäen. Sekoita mukaan myös paprika-pinaattiseos, pekonimurut sekä basilika. Mausta pippurilla ja suolalla. Kaada seos vuokaan filolevyjen päälle.  Taita sitten filoarkkien reunat iloiseksi sekamelskaksi piirakan päälle. Voitele lopulla voisulalla ja paista 175 asteessa uunin alaosassa 1h 15 min.


Anna jäähtyä ja nosta piirakka leivinpaperin avulla pois ja edelleen tarjoiluastiaan.


Ai niin ja yksi muutos vielä. Alkuperäisessä käytin 250g filotaikinaa, mutta koska paketissa on yhteensä 450g, puolitin sen tasan, eli paketista filoa saa nyt hyvin 2 piirakkaa. Täsäkin oli nimittäin puhe jonkun muun reseptin kohdalla, että reseptiä tehdessä kannattais yrittää suosia yleisiä pakkauskokoja, ei jää kaappiin sitten mitään ongelmallisia purkinloppuja.

Nyt jäädään sitten jännittelemään lopputulosta. Tiedän itse kyllä mitä aion syödä siellä puutarhajuhlissa, jossa voittajat (2kpl) julistetaan, niin herkullisia muut reseptit ovat. Toivotaan nyt, että joku tuntee samanmoisia lämpimiä tunteita omaa piirakkaani kohtaan. (Luulenko vain, vai kuulostiko tuo jotenkin kaksimieliseltä?) 




Linkeistä näet 4 muuta finalistireseptiä. Eikä tartte äänestää, ei niin sitten missään.

Tiskivuoren emäntä
Terhin keittiössä
Cecibin keittiössä
Herneetkin Rokkaa

(kuvat ovat muuten sillä ekalla, aurinkokuivattutomaatti täytteellä)


maanantai 2. kesäkuuta 2014

Som Mansem meksikoo...


Ja se on hyvää! Niin hyvää, että jos on vaikka tunti aikaa ennen junan lähtöä, kannattaa kävellä Hämeenkatua pitkin keskustorille, jonne paraatipaikalle on keittiömestari Arto Rastas avannut ikioman streetfood-kapakkinsa: Bar Burriton. 


Minä aina suhtaudun pienellä pessimismillä meksikolaisruokajäljennöksiin, usein kannattaisi mennä reilusti texmex-kyltin alle, sillä sitähän se usein on. Mr Rastas ampuu kuitenkin kovilla, mies on löytänyt burrittoihin uutta aspektia, esimerkiksi spelttilätyn kautta, silti mulle tuli paremminkin meksikolais kuin ameriikkafiilis. BABU:n burritoissa yhdistyy käsintekeminen, kotimaisuus, lähituottajat ja terveellisyys.
Ja sanoinko jo, että herkullisuus?


Tiski toimii niin, että askel askeleelta valitset omat täytteesi, omaan burritooni tuli papukorianteripohja nyhtöpossua ja lisukkeita vinopino. Myös oluet ja viinit ja Laitilan ihanat virvokkeet kuuluvat valikoimaan, jälkkäriburritot ja mudcaket. Kuulemma tiskillä voi ihan sanoa myös " uno marquarita, por favor". (...oikeasti kyllä sanottaisiin una margarita, suom.huom, mutta Tampereellahan kaikki tehdään toisin... :D)


Sisustus on nyt niin muodikkaan tehdasmaista rosoa. Luojan kiitos ei ole sombreroita seinillä! Arto taitaakin olla ihan trendimiehiä.



Hyvä Tampereen ravintola-skene! 

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Lipstikasta liperit


Kyllä luovuus on välillä tuskallista. Kattojuhliin on suunniteltu tässä keväällä pikku purtavaa sun toista, hiukan heikohkolla menestyksellä.

Kiitos vaan, tiedän, että sinä söisit.

Söisit muuten näitäkin. Ja sen vaan sanon, että jokaisissa kattojuhlissa tulisi olla jotakin, jossa on juustoa ja pekonia. Ettei tule pelkästä juomisesta se seuraavan päivän morkkis. Näillä kyllä rypyt oikenee naamasta kun naamasta. Ja ovat sitäpaitsi mielettömän hyviä. Eivät mikään uusi keksintö, paitsi tuo salakavala lipstikkalisäys, nm. minne-laitan-kaiken- tän-lipstikan. Jaa, olisinhan voinut pökätä tietysti kaveriksi raparperiakin, nm sama-ongelma...


Juustoliperit

Kotijuustoa
lipstikkaa
pekonia

Leikkaa juustosta pieniä kolmioita. Aseta jokaiselle kolmiolle lipstikanlehti. Kierrä jokaisen kolmion ja lehden ympärille  pekoninsiivu. ensin ylöspäin sojottavan kolmion yli vaakatasossa, sitten koukkaus keskeltä alhaalta takaa eteen ja yläreunasta käännä pekoninsiivun alle reuna. No ei tuosta mitään ymmärrä, mutta helppoa joka tapauksessa, kääri miten käärit. Oma tapani saa grillatessa aikaan valuvan juustoilmiön, josta tulee hiukan mieleen papin liperit!

Grillaa pekoni rapsakaksi. Tarjoile kuumana tai nämä maistuvat ihanilta vielä kylminäkin.


Tämän villin makupalan kruunaa  MustaKatti, puolikuiva Gato Negro- valkoviini, jota ennemmin jälkkäreille ja marjajutuille pullonkyljessä suositellaan. Mutta kuulkaa huurteisen kylmänä se ihanasti taittaa pekonin rasvaisuutta ja nostaa lipstikan omaperäisen maun esiin. Ja kaikkihan tietävät juuston olevan valkkarin ystävä.

Tämä resepti osallistuu Oivapari reseptikilpailun viimeiseen koitokseen.

Viinin toimitti Pernod-Ricard