Pikkupaprikoiden sisustamista

Tänä kesänä on täytetty pieniä suloisia minipaprikoita ihan huviksi asti. Kyseessä ei todellakaan ole chilit, joita niitäkin on tullut joskus täyteltyä. Trendin taisi aloittaa Suolaa&Hunajaa, mutta yhtäkkisesti muistaen, niitä on värkännyt myös esim. Siskot Kokkaa ja Hannan Soppa.

En tiedä onko nämä omani nyt sitten niitä Angelloja, mutta meidän leveysasteillemma näitä no-name minipaprikoita löytyi Lidlistä 6 paprikan 3-värisenä lajitelmana.

Ei siinä paljon reseptejä tarvita. Oman mieltymyksen mukaan täytetään cheddarilla, fetalla, vuohenjuustolla tai mozzarellalla. Jos kykenee nyt valinnan ylipäänsä hyvien ja hyvien vaihtoehtojen välillä tekemään. Minä päräytin herkut täyteen mansikoita ja sinihomejuustoa. Toimii herkullisesti!

Täytetyt minipaprikat grillissä

Minipaprikoita
1-2 mansikkaa/paprika
2 tl sinihomejuustoa/paprika
ilmakuivattua kinkkua siivu/paprika (pekonikin käy)
coctailtikkuja

Leikkaa paprikan sivu auki ja poista siemenkota ja kanta. Täytä muutamaan osaan pilkotulla mansikalla ja sinihomejuustolla, kietaise kinkun tai pekoninsiivu ympärille ja sulje coctailtikulla. Grillaa melko miedolla lämmöllä.

Kyllä ne hyvältä maistuivat vaikka toiselta puolelta pääsivätkin hiukan mustaksi, karsinogeenisen kinkun kohdan voi aina jättää syömättä. Ja sitä paitsi: Aina ei voi tulla TÄYDELLISIÄ!

ps. Habanero-Sankala vois etsiä mulle huikean chili-polttaa postauksensa, kun ei enää linkki toimi blogimuuttojen myötä, enkä itse sitä löytänyt etsinnöistä huolimatta. 

Paella (superherkullinen)

Kuinka sitä aina unohtaakaan miten herkkua paella on? Ja sitä paitsi, sehän on yhden kipon ateria, eli keittiössä ei saa aikaan edes suurta sotkua, mitä nyt pari leikkuulautaa ja veistä voi sotkea.

Osaksi ehkä paellan herkullisuus perustuukin siihen, ettei sitä tule tehtyä liian usein. Parasta paellaa olen syönyt, yllätys, yllätys, Michiganissa vaihto-oppilasvuotenani, jossa Bilbaosta vaihtariksi saapunut pikkuruinen Ivan Gonzales Péon (voi missähän sinäkin olet?), sitä valmisti. Saattoi olla, että olimme siinä vaiheessa niin kurkkuamme myöten täynnä hampurilaisia ja tacoja, että lähes tulkoon mikään ei koskaan ole maistunut niin hyvältä.

Alkuperäisen paellan lähteille pääsin taannoin kuin vietin kesä kuumalla 6 viikkoa Valenciassa. Asuin ystävieni, sisarusten Felin ja Rosan luona ja välillä sunnuntaisin sitten heidän muukin perheensä saapui syömään sisarusten talolle ja silloin syötiin tietenkin paellaa. Ja tehtiin muutama kannullinen raikkaan kylmää sangriaa. Yllättäen paella olikin noutoruokaa, eli paellapannullinen haettiin pannuineen päivineen jostakin paella(?)-ravintolasta. Etukäteen ilmoitettiin henkilömäärä ja minkä tyyppistä paellaa haluttiin, paellapannun sai sitten palauttaa seuraavalla kerralla paellaa haettaessa. Yllättäen niitä unohtuneita paellapannuja sitten lojui keittiön nurkassa välillä useampikin kappale.

Oma pannuni on ihan vaan jostain halpatavaratalosta ostettu, varmaan soppeli noin 6-8 hengelle. Koska pannu on iso, käytän sitä kaasugrillissäni. Poistan parila osan, laitan ritilän keskelle , sen päälle pannun ja käytän sitten kahta keskimmäistä poltinta (yht. 4 poltinta. Maustekaapissani oli sisareni Turusta Lähi-idän kaupasta tuomaa paella maustetta, joskus olen sitä ostanut jostain
Etelä-Suomen cittaristakin. Pieni pahvirasia, jossa maustepusseja.
Voit korvata sen seoksella 1 tl savupaprika, 1/2 tl sahramia ja1/2 tl cayenneä.

Tästä tuli aivan jumalattoman herkullista, vaikka teinkin vähän niin kuin helpotetun version, ilman luullisia kanapaloja tai mitenkään erikoisia mereneläviä tai muutenkaan autenttisia reseptejä. Ja marketista löytyvistä aineksista.

Paella Nannan tyyliin
5-6:lle
3 rkl oliiviöljyä(tai tarpeen mukaan enemmän)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 chorizo- raakamakkaraa (esim saarioisten)
400g  kananrintafileitä
hiukan vehnäjauhoja (ei pakollinen)
1 pussi (180g) paprika-chili katkarapuja (Pirkka-pakaste)
1  paprika
500g (arborio)riisiä
2,5 dl kuorittuja tuoreita herneitä (tai pakasteesta)
4 dl kuivaa valkoviiniä
1,5 -2 l kuumaa kanalientä
1pussi paellamaustetta (lue teksti) tai korvaavat mausteet
suolaa, mustapippuria
Tarjoiluun sitruunanlohkoja ja hienonnettua silopersiljaa.

Leikkaa kanat reiluiksi lohkoiksi, ripottele suolaa päälle ja kierittele vehnäjauhoissa. Kuumenna öljy paellapannulla ja ruskista hiukan kananpaloja. Puserra myös chorizomakkara pikkupulliksi pannulle. Siirrä ainekset niiden ruskistuttua pois pannulta sivuun ja lisää miedommalle lämmölle hienonnettu sipuli ja valkosipuli pariksi minuutiksi pehmenemään, sitten paloiteltu paprika. Seuraavaksi kaada mukaan maustepussi tai mausteet (savupaprika, sahrami ja cayenne) ja riisit heti perään. Sekoittele. Riisien muututtua läpikuultaviksi, possauta mukaan valkoviini ja palauta kanat ja chorizo pannuun.

Kaada pannu täyteen  kuumaa kanalientä ja anna muhia sekoittamatta 20 minuuttia. Lisää aina lientä jos alkaa näyttää kuivalta.

20 minuutin päästä  sekoita mukaan herneet ja sulatetut katkaravut, anna muhia vielä hetki, jotta riisit ovat sopivan kypsät. Päälle sitten persiljasilppua, sivuille sitruunalohkot ja pannu pöytään.

Hyvän vaalean leivän ja espanjalaisen valkoviinin kera terassilla hellesäässä parhaassa seurassa nautittuna syömistä ei tahtonut pystyä lopettamaan.

Mummolan maitoperunat

Olen tainnut mainita maitoperunat tänä kesänä useampaan otteeseen täällä blogissa. Aika monta kertaa  olen niitä syönytkin, sillä maitoperunat on justiinsa se herkku, jota valmistan ensimmäisistä käsiini saamista kotimaisista tai oman perunamaan mukuloista.

Maitoperunoita syötiin Oravan mummolassa pitkin kesää. En taida niitä edes tehdä aivan samalla lailla kuin mummolassa aikoinaan tehtiin, muisteltiin juuri äitini kanssa, että maitotoupista taidettiin kaataa aivan vaan kylmää maitua keitettyjen perunoiden päälle, veitsellä vuoltiin perunoiden päälle paksu voisiivu ja pihalta käytiin leikkaamassa muutama sipulinvarsi siihen päälle. Ja tietysti suolaa.

Maitoperunat
Kourallinen (ainakin)  uusia perunoita per ruokailija
Maitoa 2 dl per ruokailija
1 uuden sadon sipuli varsineen per ruokailija
lusikallinen voita per ruokailija
ruohosipulisilppua
hyvää suolaa

Pese ja raaputtele tarvittaessa uudet perunat lähes kuorettomiksi. Laita pesun aikana jo keitinvesi kiehumaan, jotta saat lisätä perunat suoraan kiehuvaan veteen. Veteen lisää 1 tl suolaa. Uudet perunat lisätään vanhoista poiketen aina kiehuvaan veteen, jotta niiden entsyymitoiminta saadaan nopeasti lakkaamaan, tähän tarvitaan yli 70 asteen lämpötila. Muuten enstyymit kovettavat perunan. Tämän olen oppinut tätäkin asiaa tutkineelta professori Anu Hopialta (Kemiaa keittiössä, 2008).

Keitä siis perunat kypsiksi, kaada vesi pois, aseta perunoiden päälle astiapyyhe hetkeksi, että ne saavat rauhassa "kuivahtaa".

Lisää kasarin pohjalle voi ja silputtu sipuli (tällä kertaa käytin uusia punasipuleita varsineen), anna pehmetä muutama minuutti, lisää sitten maito ja kuumenna kiehuvaksi. Nosta perunat lautaselle, kaada päälle kuuma maito. Ripottele päälle suolaa ja sipulinvarret ja halutessasi tai vaihtoehtoisesti ruohosipuli.

Maitoperunat, ressu, keisarin keitto, lätyt mahakipuun, paistetut sianläskisiivut, ruskia kaste, verileipämaito, talkkuna, fiilipunkki, ruispualukkapuuro ja sisusklasukeitto. Siinon teille eksotiikkaa, straight from Oravan kylä. Ehkä viälä piimävelli.

Ne ovat myös oman lapsuuteni ihanimpia makumuistoja. Niinkuin myös sekin kun porkkanan sai hakia suoraan penkistä ja se pyyhkäistiin puhtaaksi nurmikkohon. Ja käytiin katkomas raparperinvartaita, joita sitten topattiin hianohon sokerihin.

Maitoperuna reseptillä on ihan pakko osallistua blogaanien omaan kesän ruokahaasteeseen, jonka aiheena on mummola. 

Siinä me ny sitte ollahan: minä, Mumma ja Kumpulan Helmi. Soli sitä hyvää aikaa kun emännillä oli viälä kaatit ja kirkolle mentäes pantihin hilakku päähän.

Ja mä saatoon luattaa, että oli aina joku, joka piti kärestä kiinni.

Raparperi- float

Tämä lausutaan sitten RaBarBeri. Siis samalla lailla kuin BarBie. Tai Bekoni. Hyvin painokkaan behmeällä beellä. Koska se kuulostaa niin ihanan-hellyttävän-suloiselta kun sen kolmevuotias ääntää.

En ole aivan kauhia jäätelön perään. Syön kyllä, mutta harvoin himoitsen sitä. Sen sijaan jäätelöjuomat, jos niitä nyt sellaisella yleisnimikkeellä voi kutsua, ovat herkutteluni kohde. Pirtelöt joo, mutta suosikeista suurin on lapsuudesta ja mummolasta juontava jäätelösooda. Joka siis on lähinnä vaniljajäätelöä ja sitruunalimsaa samassa lasissa. Ehkä maailman virkistävin.

Astetta fiinimpi lähestymistapa on tässä Raparperi - floatissa. Nimestäkin voi päätellä että näitä harrastetaan tuolla amerikan puolella, on root beer floatia, orange floatia ja cokiksellakin tietysti. Harry Potterin kermakaljakin on ihan tätä samaa poreilevan juoman ja kermaisen jäätelön yhdistelyä. 

Raparperi-floatiin tarvitaan

Raparperi-granitea ja vaniljajäätelöä 
raparperimehutiivistettä tai -siirappia
vissyä
viilennetyt lasit
paksuja pillejä

Lasin pohjalle ensin pallot raparperigranitea.

Siihen sitten raparperimehu ja sooda päälle, jättäen lasiin vielä hiukan kermajäätelö-varaa.

Viimeiseksi varovasti kermajäätelöpallo, joka saa aikaan pienen kuohunnan lasissa.

Enää tarvitaan Maityttö, mielellään noin kolme ja puolivuotias, tukka pörrössä ja hikisenä trompoliinilla hyppimisen jäljiltä, suupielissä vielä lounaan ketsupit.

Kohderyhmä se on mikä ratkaisee!

Kesän herkku keitto

Tämä on nyt sulle joka rakastat maitoperunoota ja kesäkeittoa, mutta olet avoin myös uudelle. Tämä on ehkä myös sinulle, joka vihaat maitoperunoota ja kesäkeittoa, koska tässä on samoilla aineksilla aivan eri mausteet ja siten mahdollisuus uuteen makuelämykseen.

Ja sinä, joka et tiedä tai tunne maitoperunoota; Häpiä! (vitsivitsi)

No tälle rummulle maistuu kuitenkin molemmat perinneruuat, eikä saturaatiopistettä näy. Mutta kun äkkäsin tämän reseptin Kotona kokataan ja leivotaan- blogissa, oli pakko päästä kokeilemaan. Kesän ihanimmat, uudet perunat ja kukkakaali (no, mansikat nyt olis olleet ehkä turhan eksoottisia) yhdistetään tässä kookosmaitoon ja maustetaan lempeästi intialaisittain. Täytyy, myöntää että uskoin reseptiin, vaikkakaan en ollut sataprosenttisen varma suomiperinteideni ronkkimisesta kookosmaidolla, niin soppaa keitellessäni ja lientä maistellessani olin jo myyty. Ihanat aromit.

Noudatin ohjeen melko tarkasti, ihan ohjeessa suositeltuihin kurkkuruisleipiin asti, miten joku niin yksinkertainen voikin olla niin koukuttavaa,  paitsi että en soseuttanut osaa keitosta ja vaihdoin chilin cayenneen ja loppusilaus lehtipersiljat korianteriin, koska sitä minulla oli ja sitä rakastan, lehtipersilja on kyllä myös mitä mainiointa. Laitan alkuperäiset maustemäärät, saatoin itse käyttää hiukan vähemmän lasten takia (ja mitä niitä nyt mittailemaan....)

Mutta keitto oli erinomainen, kiitos reseptin jaosta, Arleene. Erinomaista.

Peruna-kukkakaalikeitto  (Arleenan intialainen twist)

1 sipuli hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

2 tl inkivääriä 

2 tl juustokuminaa,

ripaus caayennea

1 tl korianteria, 

1/2 tl kurkuma

rypsiöljyä

7 dl kasvislientä

1 prk/4 dl kookosmaitoa

350 g varhaisperunoita paloiteltuna ja kuorittuna

300 g kukkakaalia pieniksi kukinnoiksi leikattuna

suolaa ja mustapippurirouhetta

1/2 sitruunan mehu

pinnalle korianteria tai lehtipersiljaa

Pehmittele sipuleita pari minuuttia rypsiöljyssä. Lisää sitten kuivamausteet ja irrottele makuja minuutin verran. 

Kaada mukaan kasvisliemi ja kookosmaito, kuumenna kiehuvaksi ja lisää perunat ja kukkakaalit.

Anna porista hiljoikseen 15 minuuttia, tarkista suola ja pippuri, purista mukaan sitruunanmehu ja ripottele pintaan reilusti yrttiä.

Tarjoile. Sen kurkku-ruisleivän kanssa. Näkkärikin käy.

Kannukaupalla jäätävän hyvää . Mansikka Daiquiri

Lähes pelkkää mansikkaa maussa. Hapot nostetaan vielä kaakkoon puristetuilla limeillä. Rommia tuskin maistaa, mutta siellä se on. Tai sitten tanssijalkaa alkaa vipattaa muuten vaan. Ja laulattaa.

Kesällä drinksut kannatta ehdottomasti valmistaa kannukaupalla. Talvella ei pöytään nostettu hileinen bilekannu saa ollenkaan aikaan samanlaisia huokauksia kuin kesän lämpöaallon alla. Testattu  kyllä ihan viileämpänäkin kesänä, kuten esim. nyt. Mansikka Daiquiri kaivaa kesätunnelman esiin vaikka väkisin. 

Tämä mansikkainen herkku on ollut kesäsuosikki jo lähes 10 vuotta. Vai mitähän siitä on aikaa kun Tuija ja Esa tätä tarjoilivat Helsingin kodissaan? No, sen muistan (verbi valinta saattaa tuntua teistä oudolta tässä yhteydessä), että 3 pariskuntaan juotiin illalla kokonainen iso laatikollinen mansikoita, muistaakseni 8 kannullista.
(Tuija ja Esa ovat sitä paitsi älyttömän hyviä tanssimaan  ja lisäksi Esalla on melkoinen basso, huom. katso ensimmäiseen kappaleen loppuosa, itsekin lauloin kyllä tosi hyvin sinä iltana... ).

Sittemmin tätä on nautittu ainakin kerran kesässä, välillä terassinmaalaus talkoissa, välillä etkojen tunnelmankohottajana. Lähinaapuritkin on tartutettu ja eilen katubileissä tartutettiin loputkin.

Mansikka Daiquiri kannussa
1 kannu, 6-7 annosta

2 litraa tuoreita mansikoita
2,5 dl vaaleaa rommia
3 limen mehu
1 dl sokerilientä
jäitä tai mieluummin jäämurskaa

Lisäksi tarvitset blenderin. (NaapurinUlla hankki talouteensa todistettavasti blenderin juuri tätä tarkoitusta varten, nautittuaan muutaman kannullisen lasillisen ensin meillä.

Sokeriliemi 
5dl vettä
5dl sokeria

Kuumenna kiehuvaksi, jotta saat sokerin liukenemaan veteen, Pullota lasipulloon tai -purkkiin. 

Perkaa mansikat. Kaikki ainekset saavat olla mahdollisimman kylmiä, eli rommi voi olla pakkasesta ja sokeriliemi niinikään jääkaappikylmää.

Laita jäämurskaa blenderiin. Surauta. Lisää sokeriliemi, rommi ja limen mehu ja sitten mansikoita muutama desi kerrallaan, aina surautellen välillä. Tässä on nyt kiinni paljon koneesi tehoista eli jaksaako se esim. murskata jäitä. Sen mukaan voit lisäillä jäitä ja muita. Mansikoiden ja makusi mukaan voit lisätä myös sokerilientä jos siltä tuntuu.

Tarjoile heti, jäähdytetyistä laseista.

Postaus ei sitten ole tehty yhteistyössä yhtään kenenkään kanssa, baarikaapissa vaan sattuu olemaan bacardia ja hienoja drinkkikannuja. Compliments of  my very own bartender.

Jotakin veheriää

Tuli kerralla kesän suosikkisalaatti tai lisuke, miten sen nyt ottaa.
Äiti oli tämän bongannut Tomi Björckin grillireseptivihkosesta, teki ja suositteli, kun Maitotyttökin oli kauhonut pikku masuunsa kaksin käsin.

Ja vain 4 ainesosaa. Kerrassaan nerokasta. Raikasta. Kestää parikin päivää helposti jääkaapissa.

Ja tilli. Voi tilli! Se ainut toinen yrtti jota me suomalaiset käytimme viime vuosituhannella. No kalan kanssa, ja uusien pottujen. Ja ehkä tillilihassa, ellet sattunut elämään siinä viharakkaus-suhteessa, josta kyllä monella uupuu tillilihan suhteen se rakkaus-osa.

Tillihän on itseasiassa yksi niitä spessuimpia yrttejä. Ainutlaatuinen ulkonäkö, ainutlaatuinen maku ja tuoksu. Ei tarvitse miettiä, että onko tämä nyt kirveliä vai jotakin muuta iisoppia (myönnän, en sokko tunnistaisi kumpaakaan, harvoin käyttämiäni). Tilli on huumaavaa ja passaa niin moneen muuhunkin kun noihin perinteisiin.

Justiinsa niin kun tämänkin salaatin juju. Todella!

Kurkku-feta-tillisalaatti
Puolita annos jos haluat puolta vähemmän... Paitsi ettet halua, trust me!

2 kurkkua
180g hyvää pehmeää fetaa
puntti tilliä
1 sitruunan mehu

Silppua kurkku tosi pieneksi kuutioksi. Silppua tilli. Murusta feta haarukalla. Sekoita kaikki yhteen ja purista päälle sitruunan mehu. Ehkä muutama pyöräytys pippurimyllystä, mutta koska se olisi jo 5. ainesosa, niin ei pakko.

Loistava lisä kaiken grillatun viereen makkarasta lampaan fileeseen. Tai miettikääs pitaleivän välissä tätä ja ehkä grillattua kanaa tai sitten nyhtöpossua. Jes, on muuten lapa jääkaapissa huomiselle eli  tämä täyte testiin huomenna. Ihan heti kun palaudun provinssin järkkärivuorosta. Pitat tulee muuten sitten vakuumipussista.