Pirkon munat

Pyydän heti aluksi anteeksi tahattomia assosiaatiota anoppiini, jonka nimi on Pirkko. Varsinkin tietenkin Pirkolta itseltään. Anteeksi Pirkko.

Tänään päähenkilönä on kuitenkin, kukas muukaan kuin Pirkko. Pirkko on kylläkin kaunis valkoinen (ja hyvin elävä) Pekingin ankka, joka asustelee tässä lähistöllä hevostilalle, tänä kesänä avatussa Siirilän eläinmaailmassa.

 

Me kävimme tietysti katsastamassa eläinystäviä, varsinkin kun Urho9v on saanut hillittömän kanatartunnan, jota itsekin olen hiljoikseen oireillut jo muutaman vuoden. Ensi kesänä niitä sitten tulee, netistä on katseltu jo kanatarhan mallit ja nyt menimme tutustumaan puitteisiin ja eläimiin ihan paikan päällä. Aiomme ottaa 5-6 kanaa, ja niillä on kaikilla jo nimetkin. Eikös se olekin jo aivan terve ja riittävä hyvä lähtökohta.

Siirilässä me tapasimme sitten Pirkon (siis ankka-Pirkon) ja minä, joka en ole koskaan ankan munaa tietääkseni maistanut lähdin paikasta 6 munaa rikkaampana.

Kuvan vasemman puoleinen muna on kookkaampi ja kovakuorisempi ankan muna. Sattui ikävästi, että vertailu-kananmunani oli jättiläiskokoa, tällä hetkellä kennossa olevat munat ovat puolta pienempiä.

Joka tapauksessa munat ovat siis kananmunaa suurempia ja niitä voi käyttää kaikilla tavoin kuten kananmunaakin. Ankan munassa on kokonsa takia hivenen enemmän kaikkea, enemmän proteiinia, enemmän kivennäisiä ja vitamiineja ja kovan kuoren takia sen säilyvyys on noin 6 viikkoa.

Ankanmunan keltuainen on suhteellisesti suurempi kuin kananmunan,  tuossa alakuvassa olen keittänyt ja halkaissut munan, tuore kuori ei vain oikein irronnut siististi. Ankanmunassa on myös enemmän kolesterolia ja ylipäätään enemmän rasvaa, yksi syy miksi ankanmunien sanotaan tuottavan paremmin kohoavia, parempirakenteisia ja maukkaampia leivonnaisia.

 

Ja miltä ankanmuna maistuu? Annetaan asiantuntijan kertoa (silmillään).

 

 

Ei varmaan jäänyt kenellekään epäselväksi. Hyvä kun kuvan ehdin nappaamaan.

Urho9v. valitsi testimunansa paistettuna.

 

Minä pelastin yhden keitetyistä sillivoileipään. 

Munasta riitti vähän muuhunkin, mutta se onkin jo toinen tarina.

 

Toivon vielä saavani muutaman munan leivontatestiin. Pirkko on muninut ahkerasti , munan päivässä jonka on huomannut myös metsän laidassa päivystävä kulinaristi varis, joka tahtoo nykyään käydä röyhkeästi apajilla. Piilota munasi Pirkko, pyydän!

Eläinmaailmassa oli rakennettu myös ihana kirkkain värisine puomineen oikealta näyttävä miniatyyriesterata, mikä ihana idea väsäillä kätevämpien vaikka omalla pihalle.

Muuri.

Pysty.

Aloittelijoille ristikko.

Aada- koira  oli maailmasta ihanin halittava. Tätä kuvaa katsoessani sydän särkyy, ettei meille ole tulossa koiraa vaan kanoja. Saavat luvan oppia pari temppua.

 

Aika vierähti ponien, possujen, kilien lampaiden, kanojen, vasikoiden, pupujen ja muiden asukkaiden kanssa helposti pari tuntia, välillä ostettiin kiskasta jäätelöt ja sitten taas jatkettiin rapsuttelua, kyhnyttelyä ja silittämistä ja seurustelua. Maitotytön suosikki oli tietysti se kaveri joka aina kysyttäessä

 - Kuka täällä on Pomo?

vastasi

- Mää!

 

Ja sitten kotia syömään kesäherneet!

 

Synttärimenuilua (saa kuolata)

Tasavuosisynttärien juhlinnasta sankaria miellyttävällä menulla (we hope) on muotoutumassa näköjään perheessäni jonkinmoinen traditio. Ja perheeseen kuuluvat tietenkin kälytkin. MunKäly Porvoon maalta oli nyt vuorossa ja merkkipäivistä vielä se kaikkien keskeisin. Ellei nyt sitten elä puolta kauemmin ja vietä satavuotisjuhlia. Teimme juhlajärjestelyt salassa kun kälyni oli sopivasti tulossa mummolaan noutamaan siellä lomailevaa muuta perhettä viikonloppuna ennen h-hetkeä. Tai olisimme pitäneet, mutta tällä kertaa yleensä niinviisaspitkästämatikastatäydetpisteet-veljeni sössi ja lähetti minulle aikomansa viestin vaimolleen. Vaimo sitten ihmetellyt kyseistä viestiä, jossa luki ainoastaan hampurilaiset, eikä Nikoveli kyennyt keksimään valkoista valhetta vaan oli tunnustanut mistä kyse. Pitäisikö huolestua?

Hampurilaisia, vaikka ne olisivatkin sankaria miellyttäneetkin, emme kuitenkaan tehneet sillä päivä vietettiin Huvivaltio PowerParkissa jossa syötiin, mikä ennustettavissa oli, hampurilaiset. Äitini jäi salaatin tekoon ja muihin esivalmisteluihin, minä kävin kotiin päästyäni lihan leikkuuseen ja grillimestarin osaan.

Maaritin Syntymäpäivämenu

Onnittelumaljat Pol-Remy, demi-sec

xxx

Kylmä avokadokeitto chorizolla

xxx

Grillattua naudansisäfilettä, maustevoi

Grillattua hirvenvasan ulkofilettä

Uudet perunat

Turlu eli turkkilainen ratatouille

Meksikolainen Papusalaatti

Ciabatta, voi

Mas Borras 2010, Torres, Pinot Noir

xxx

Mansikoita, mustikoita, jäätelöä

Prinsessankakkua, kahvia

Barbeito, Vinho Medeira

Kokkaaminen ja kuvaaminen ei näköjään osu mulla aivan samaan pirtaan, vaikka sitä täällä blogissaniki yritän joka päivä toteuttaa. Anteeksi eritoten päivänsankari.

Avokadokeitto on aina herkullinen vaihtoehto.

Turlu sen sijaan oli meille aivan uusi kokeilu, Jamien lehdestä pongattu. Valikoitui mukaan, koska senkin pystyi tarjoamaan kylmänä ja valmistaa edellisenä päivänä.

Meidän äitin kesäsalaattisuosikki on ollut tämä meksikolainen katusalaatti, bongattu myös sieltä Björckin Tomin lehtikäisestä kuten kurkkusalaattikin.

Sitten tosiaan keitettiin vaan perunat ja valmisteltiin julmetun kokoinen 2,6 naudan sisäfile grilliin... ja varuiksi vielä pienet skivat hirveä.

Meitä taisi taas olla paikalle se 16 henkeä, toki lapsia osa.

Ja sitten hyvin realistinen kuva lautasesta, tältähän se lautanen itse kerättynä näyttää.

Mut liha suli suuhun, ja niin kaikki muukin. Harvoin enää sidukkaa grillataan, koska nykyään osataan valmistaa herkkua muustakin, mutta pakko sanoa, että herkullista oli.

Alkujuoman Magnum oli trendikkäästi puolikuivaa ja isäni toi myös punaviinit, ahkerana blogien seuraajana tilasi aiemmin talvella laatikollisen Chez Jasun suosittelemaa Pinot Noiria. Kiitos Jasu vinkistä, hyvää oli.

Ja jälkkärimadeirakin oli laadukasta, isäni sen oli käynyt edellisellä viikolla paikan päältä hakemassa ja maistamassa.

Että hyvät juhlat ja päivänsankari oli erityisen säteilevä, joten luimme rivien välistä juhlien olleen mieleen.

Menu oli koristeltu Sound of Music teemaisesti- älkää kysykö miksi: perheeni on SoM- faneja! Sitäpaitsi tuo sinihenkinen kuva sopii Munkälylle!

Ja jos olisin ollut jouten fiksu ajan hermolla, tämä postaus olisi tietysti julkaistu eilen, Prime time aikaan.

Mutta vielä kerran; Isot synttärionnittelut ihana käly-vaimo-äiti-miniä! Nämä maljat oli sulle!

Climb every mountain, search high and low, Follow every byway, every path you know.
Climb every mountain, ford every stream,Follow every rainbow, 'til you find your dream!
A dream that will needall the love you can give,
Every day of your lifefor as long as you live.
Climb every mountain, ford every stream,...
Follow every rainbow, 'til you find your dream!

Pikkupaprikoiden sisustamista

Tänä kesänä on täytetty pieniä suloisia minipaprikoita ihan huviksi asti. Kyseessä ei todellakaan ole chilit, joita niitäkin on tullut joskus täyteltyä. Trendin taisi aloittaa Suolaa&Hunajaa, mutta yhtäkkisesti muistaen, niitä on värkännyt myös esim. Siskot Kokkaa ja Hannan Soppa.

En tiedä onko nämä omani nyt sitten niitä Angelloja, mutta meidän leveysasteillemma näitä no-name minipaprikoita löytyi Lidlistä 6 paprikan 3-värisenä lajitelmana.

Ei siinä paljon reseptejä tarvita. Oman mieltymyksen mukaan täytetään cheddarilla, fetalla, vuohenjuustolla tai mozzarellalla. Jos kykenee nyt valinnan ylipäänsä hyvien ja hyvien vaihtoehtojen välillä tekemään. Minä päräytin herkut täyteen mansikoita ja sinihomejuustoa. Toimii herkullisesti!

Täytetyt minipaprikat grillissä

Minipaprikoita
1-2 mansikkaa/paprika
2 tl sinihomejuustoa/paprika
ilmakuivattua kinkkua siivu/paprika (pekonikin käy)
coctailtikkuja

Leikkaa paprikan sivu auki ja poista siemenkota ja kanta. Täytä muutamaan osaan pilkotulla mansikalla ja sinihomejuustolla, kietaise kinkun tai pekoninsiivu ympärille ja sulje coctailtikulla. Grillaa melko miedolla lämmöllä.

Kyllä ne hyvältä maistuivat vaikka toiselta puolelta pääsivätkin hiukan mustaksi, karsinogeenisen kinkun kohdan voi aina jättää syömättä. Ja sitä paitsi: Aina ei voi tulla TÄYDELLISIÄ!

ps. Habanero-Sankala vois etsiä mulle huikean chili-polttaa postauksensa, kun ei enää linkki toimi blogimuuttojen myötä, enkä itse sitä löytänyt etsinnöistä huolimatta. 

Paella (superherkullinen)

Kuinka sitä aina unohtaakaan miten herkkua paella on? Ja sitä paitsi, sehän on yhden kipon ateria, eli keittiössä ei saa aikaan edes suurta sotkua, mitä nyt pari leikkuulautaa ja veistä voi sotkea.

Osaksi ehkä paellan herkullisuus perustuukin siihen, ettei sitä tule tehtyä liian usein. Parasta paellaa olen syönyt, yllätys, yllätys, Michiganissa vaihto-oppilasvuotenani, jossa Bilbaosta vaihtariksi saapunut pikkuruinen Ivan Gonzales Péon (voi missähän sinäkin olet?), sitä valmisti. Saattoi olla, että olimme siinä vaiheessa niin kurkkuamme myöten täynnä hampurilaisia ja tacoja, että lähes tulkoon mikään ei koskaan ole maistunut niin hyvältä.

Alkuperäisen paellan lähteille pääsin taannoin kuin vietin kesä kuumalla 6 viikkoa Valenciassa. Asuin ystävieni, sisarusten Felin ja Rosan luona ja välillä sunnuntaisin sitten heidän muukin perheensä saapui syömään sisarusten talolle ja silloin syötiin tietenkin paellaa. Ja tehtiin muutama kannullinen raikkaan kylmää sangriaa. Yllättäen paella olikin noutoruokaa, eli paellapannullinen haettiin pannuineen päivineen jostakin paella(?)-ravintolasta. Etukäteen ilmoitettiin henkilömäärä ja minkä tyyppistä paellaa haluttiin, paellapannun sai sitten palauttaa seuraavalla kerralla paellaa haettaessa. Yllättäen niitä unohtuneita paellapannuja sitten lojui keittiön nurkassa välillä useampikin kappale.

Oma pannuni on ihan vaan jostain halpatavaratalosta ostettu, varmaan soppeli noin 6-8 hengelle. Koska pannu on iso, käytän sitä kaasugrillissäni. Poistan parila osan, laitan ritilän keskelle , sen päälle pannun ja käytän sitten kahta keskimmäistä poltinta (yht. 4 poltinta. Maustekaapissani oli sisareni Turusta Lähi-idän kaupasta tuomaa paella maustetta, joskus olen sitä ostanut jostain
Etelä-Suomen cittaristakin. Pieni pahvirasia, jossa maustepusseja.
Voit korvata sen seoksella 1 tl savupaprika, 1/2 tl sahramia ja1/2 tl cayenneä.

Tästä tuli aivan jumalattoman herkullista, vaikka teinkin vähän niin kuin helpotetun version, ilman luullisia kanapaloja tai mitenkään erikoisia mereneläviä tai muutenkaan autenttisia reseptejä. Ja marketista löytyvistä aineksista.

Paella Nannan tyyliin
5-6:lle
3 rkl oliiviöljyä(tai tarpeen mukaan enemmän)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 chorizo- raakamakkaraa (esim saarioisten)
400g  kananrintafileitä
hiukan vehnäjauhoja (ei pakollinen)
1 pussi (180g) paprika-chili katkarapuja (Pirkka-pakaste)
1  paprika
500g (arborio)riisiä
2,5 dl kuorittuja tuoreita herneitä (tai pakasteesta)
4 dl kuivaa valkoviiniä
1,5 -2 l kuumaa kanalientä
1pussi paellamaustetta (lue teksti) tai korvaavat mausteet
suolaa, mustapippuria
Tarjoiluun sitruunanlohkoja ja hienonnettua silopersiljaa.

Leikkaa kanat reiluiksi lohkoiksi, ripottele suolaa päälle ja kierittele vehnäjauhoissa. Kuumenna öljy paellapannulla ja ruskista hiukan kananpaloja. Puserra myös chorizomakkara pikkupulliksi pannulle. Siirrä ainekset niiden ruskistuttua pois pannulta sivuun ja lisää miedommalle lämmölle hienonnettu sipuli ja valkosipuli pariksi minuutiksi pehmenemään, sitten paloiteltu paprika. Seuraavaksi kaada mukaan maustepussi tai mausteet (savupaprika, sahrami ja cayenne) ja riisit heti perään. Sekoittele. Riisien muututtua läpikuultaviksi, possauta mukaan valkoviini ja palauta kanat ja chorizo pannuun.

Kaada pannu täyteen  kuumaa kanalientä ja anna muhia sekoittamatta 20 minuuttia. Lisää aina lientä jos alkaa näyttää kuivalta.

20 minuutin päästä  sekoita mukaan herneet ja sulatetut katkaravut, anna muhia vielä hetki, jotta riisit ovat sopivan kypsät. Päälle sitten persiljasilppua, sivuille sitruunalohkot ja pannu pöytään.

Hyvän vaalean leivän ja espanjalaisen valkoviinin kera terassilla hellesäässä parhaassa seurassa nautittuna syömistä ei tahtonut pystyä lopettamaan.

Mummolan maitoperunat

Olen tainnut mainita maitoperunat tänä kesänä useampaan otteeseen täällä blogissa. Aika monta kertaa  olen niitä syönytkin, sillä maitoperunat on justiinsa se herkku, jota valmistan ensimmäisistä käsiini saamista kotimaisista tai oman perunamaan mukuloista.

Maitoperunoita syötiin Oravan mummolassa pitkin kesää. En taida niitä edes tehdä aivan samalla lailla kuin mummolassa aikoinaan tehtiin, muisteltiin juuri äitini kanssa, että maitotoupista taidettiin kaataa aivan vaan kylmää maitua keitettyjen perunoiden päälle, veitsellä vuoltiin perunoiden päälle paksu voisiivu ja pihalta käytiin leikkaamassa muutama sipulinvarsi siihen päälle. Ja tietysti suolaa.

Maitoperunat
Kourallinen (ainakin)  uusia perunoita per ruokailija
Maitoa 2 dl per ruokailija
1 uuden sadon sipuli varsineen per ruokailija
lusikallinen voita per ruokailija
ruohosipulisilppua
hyvää suolaa

Pese ja raaputtele tarvittaessa uudet perunat lähes kuorettomiksi. Laita pesun aikana jo keitinvesi kiehumaan, jotta saat lisätä perunat suoraan kiehuvaan veteen. Veteen lisää 1 tl suolaa. Uudet perunat lisätään vanhoista poiketen aina kiehuvaan veteen, jotta niiden entsyymitoiminta saadaan nopeasti lakkaamaan, tähän tarvitaan yli 70 asteen lämpötila. Muuten enstyymit kovettavat perunan. Tämän olen oppinut tätäkin asiaa tutkineelta professori Anu Hopialta (Kemiaa keittiössä, 2008).

Keitä siis perunat kypsiksi, kaada vesi pois, aseta perunoiden päälle astiapyyhe hetkeksi, että ne saavat rauhassa "kuivahtaa".

Lisää kasarin pohjalle voi ja silputtu sipuli (tällä kertaa käytin uusia punasipuleita varsineen), anna pehmetä muutama minuutti, lisää sitten maito ja kuumenna kiehuvaksi. Nosta perunat lautaselle, kaada päälle kuuma maito. Ripottele päälle suolaa ja sipulinvarret ja halutessasi tai vaihtoehtoisesti ruohosipuli.

Maitoperunat, ressu, keisarin keitto, lätyt mahakipuun, paistetut sianläskisiivut, ruskia kaste, verileipämaito, talkkuna, fiilipunkki, ruispualukkapuuro ja sisusklasukeitto. Siinon teille eksotiikkaa, straight from Oravan kylä. Ehkä viälä piimävelli.

Ne ovat myös oman lapsuuteni ihanimpia makumuistoja. Niinkuin myös sekin kun porkkanan sai hakia suoraan penkistä ja se pyyhkäistiin puhtaaksi nurmikkohon. Ja käytiin katkomas raparperinvartaita, joita sitten topattiin hianohon sokerihin.

Maitoperuna reseptillä on ihan pakko osallistua blogaanien omaan kesän ruokahaasteeseen, jonka aiheena on mummola. 

Siinä me ny sitte ollahan: minä, Mumma ja Kumpulan Helmi. Soli sitä hyvää aikaa kun emännillä oli viälä kaatit ja kirkolle mentäes pantihin hilakku päähän.

Ja mä saatoon luattaa, että oli aina joku, joka piti kärestä kiinni.

Raparperi- float

Tämä lausutaan sitten RaBarBeri. Siis samalla lailla kuin BarBie. Tai Bekoni. Hyvin painokkaan behmeällä beellä. Koska se kuulostaa niin ihanan-hellyttävän-suloiselta kun sen kolmevuotias ääntää.

En ole aivan kauhia jäätelön perään. Syön kyllä, mutta harvoin himoitsen sitä. Sen sijaan jäätelöjuomat, jos niitä nyt sellaisella yleisnimikkeellä voi kutsua, ovat herkutteluni kohde. Pirtelöt joo, mutta suosikeista suurin on lapsuudesta ja mummolasta juontava jäätelösooda. Joka siis on lähinnä vaniljajäätelöä ja sitruunalimsaa samassa lasissa. Ehkä maailman virkistävin.

Astetta fiinimpi lähestymistapa on tässä Raparperi - floatissa. Nimestäkin voi päätellä että näitä harrastetaan tuolla amerikan puolella, on root beer floatia, orange floatia ja cokiksellakin tietysti. Harry Potterin kermakaljakin on ihan tätä samaa poreilevan juoman ja kermaisen jäätelön yhdistelyä. 

Raparperi-floatiin tarvitaan

Raparperi-granitea ja vaniljajäätelöä 
raparperimehutiivistettä tai -siirappia
vissyä
viilennetyt lasit
paksuja pillejä

Lasin pohjalle ensin pallot raparperigranitea.

Siihen sitten raparperimehu ja sooda päälle, jättäen lasiin vielä hiukan kermajäätelö-varaa.

Viimeiseksi varovasti kermajäätelöpallo, joka saa aikaan pienen kuohunnan lasissa.

Enää tarvitaan Maityttö, mielellään noin kolme ja puolivuotias, tukka pörrössä ja hikisenä trompoliinilla hyppimisen jäljiltä, suupielissä vielä lounaan ketsupit.

Kohderyhmä se on mikä ratkaisee!

Kesän herkku keitto

Tämä on nyt sulle joka rakastat maitoperunoota ja kesäkeittoa, mutta olet avoin myös uudelle. Tämä on ehkä myös sinulle, joka vihaat maitoperunoota ja kesäkeittoa, koska tässä on samoilla aineksilla aivan eri mausteet ja siten mahdollisuus uuteen makuelämykseen.

Ja sinä, joka et tiedä tai tunne maitoperunoota; Häpiä! (vitsivitsi)

No tälle rummulle maistuu kuitenkin molemmat perinneruuat, eikä saturaatiopistettä näy. Mutta kun äkkäsin tämän reseptin Kotona kokataan ja leivotaan- blogissa, oli pakko päästä kokeilemaan. Kesän ihanimmat, uudet perunat ja kukkakaali (no, mansikat nyt olis olleet ehkä turhan eksoottisia) yhdistetään tässä kookosmaitoon ja maustetaan lempeästi intialaisittain. Täytyy, myöntää että uskoin reseptiin, vaikkakaan en ollut sataprosenttisen varma suomiperinteideni ronkkimisesta kookosmaidolla, niin soppaa keitellessäni ja lientä maistellessani olin jo myyty. Ihanat aromit.

Noudatin ohjeen melko tarkasti, ihan ohjeessa suositeltuihin kurkkuruisleipiin asti, miten joku niin yksinkertainen voikin olla niin koukuttavaa,  paitsi että en soseuttanut osaa keitosta ja vaihdoin chilin cayenneen ja loppusilaus lehtipersiljat korianteriin, koska sitä minulla oli ja sitä rakastan, lehtipersilja on kyllä myös mitä mainiointa. Laitan alkuperäiset maustemäärät, saatoin itse käyttää hiukan vähemmän lasten takia (ja mitä niitä nyt mittailemaan....)

Mutta keitto oli erinomainen, kiitos reseptin jaosta, Arleene. Erinomaista.

Peruna-kukkakaalikeitto  (Arleenan intialainen twist)

1 sipuli hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

2 tl inkivääriä 

2 tl juustokuminaa,

ripaus caayennea

1 tl korianteria, 

1/2 tl kurkuma

rypsiöljyä

7 dl kasvislientä

1 prk/4 dl kookosmaitoa

350 g varhaisperunoita paloiteltuna ja kuorittuna

300 g kukkakaalia pieniksi kukinnoiksi leikattuna

suolaa ja mustapippurirouhetta

1/2 sitruunan mehu

pinnalle korianteria tai lehtipersiljaa

Pehmittele sipuleita pari minuuttia rypsiöljyssä. Lisää sitten kuivamausteet ja irrottele makuja minuutin verran. 

Kaada mukaan kasvisliemi ja kookosmaito, kuumenna kiehuvaksi ja lisää perunat ja kukkakaalit.

Anna porista hiljoikseen 15 minuuttia, tarkista suola ja pippuri, purista mukaan sitruunanmehu ja ripottele pintaan reilusti yrttiä.

Tarjoile. Sen kurkku-ruisleivän kanssa. Näkkärikin käy.