About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Taco Nito


Ennen koulujen alkua kävin lasten ja mumman kanssa minilomalla Turkkusessa. Siitä ei ole kulinaarisesti kovin kummoista kerrottavaa. Ei sillä, etteikö Turulla olisi tässä suhteessa (todellakin) tarjottavaa, mutta budjettimatkustaminen (pennoset löysivät loppusijoituskohteensa Muumimaailmasta) lasten kanssa tarkoittaa, ettei äitin mielihalujen toteuttaminen ole listalla.

Muonituksesta huolehti pääasiassa lähikauppa. Kerran käytiin mäkkärissä, kerran haettiin kämpille pitsat (eikä todellakaan pizzariumista) ja ennen kotiin lähtöä käytiin lounastreffeillä Unkarista juuri palanneiden meksikolaisten kanssa, oliko se nyt sitten Posti, Pankki vai Koulu....

Nyt ei olis pahitteeksi pikku annos vertaistukea, jossa kerrotte, että teidänkään lapset eivät istu tuntikausia kauniisti ja ruokaa arvostaen kohteen in- ravintoloissa tai nauti  käyskentelystä maatilatorin tuoretarjontaa vertaillen. Tai vaikka istuisivatkin, niin teillä ei ole varaa lähettää kuin yksi perheenjäsen kerrallaan syömään maistelumenuuta. Valehdelkaa vaikka.




Yhdessä pidin kuitenkin pääni ( ja siinä, että tabletit ja Ipadit ei kuulu ruokapöytään). Poikkesimme lounaalla Taco Nitossa, Turun autenttisimmassa meksikolaispikaruokapaikassa. Luojan kiitos. Tuo ihana tacolajitelma pelasti reissuni syöntipuolen (ja miksi matkustan?...no, syödäkseni...) Tuoreet itsetehdyt salsat ja kotitekoiset maissitortillat. Täältä lähtee sydämiä. Iso suositus Taco Nitolle ja sen tacoille. Burritot tuntuvat vetoavan erityisesti suomalaisiin, mutta kyllä hei taco on se katuruoan sydän.

Hiukan ihmettelin pussinachoja, muuten niin käsintehdyssä menussä, ne kun eivät edes ole tyypillisesti myytävää katuruokaa (Meksikossa saatat saada muutaman totopoksen  guacamolen kyytipojaksi). Mutta tässäkin on ilmeiseti kysymys kysyntään vastaamisesta. Plus onhan tuollainen nachoannos aitoine salsoineen HYVÄÄ... mutta syökää niitä tacoja kun haluatte maistaa palan Meksikoa!




Ja palvelu oli tuona päivän ainakin erityisen hyvää. Tänne palaan.



sunnuntai 28. syyskuuta 2014

SHAWARMA


Mietittiin viikonloppuna lapsuusperheeni kesken parhaimpia katuruokakokemuksia. Mielipiteet vaihtelivat meksikolaisesta aasialaisen kautta gyrokseen, mutta kaikki syöneet taisivat mainita myös erään tietyn kanashawarman, jota olemme jääneet muistelemaan erityisellä lämmöllä. Jonsei shawarma nimi soita kelloja, niin voin kertoa, että se on useimmiten lähi-idän maissa ja arabikulttuureissa syötävä ohut rullalle kierretty leipä, joka sisältää yleensä lihaa, joka on paistettu döner kebabin tavoin vartaassa, sekä jonkinlaista jugurttikastiketta. Käärössä voi olla myös hummusta, tahinia, pikkelöityjä kaviksia tai sitten vaan salaattia, tomaattia, punasipulia.
Meidän perheen muistoihin jääneet shawarmat nautittiin kylläkin Dhakassa, Bangladeshissa, vanhemmillani oli vakiokioski, josta haettiin mukaan nuo ah niin maukkaat kääröt, mikäli  lounaan ja illallisen väli oli venymässä liian pitkäksi. Useampaan otteeseen mekin reissullamme niitä nautimme, ne kun olivat vaan niin herkullisia.


Shawarmat ovat jääneet meiltä vähän unholaan, vaikka Saudeissakin aikoinaan taidettiin niitä syödä. Silloin 80-luvulla ei vaan aina tiedetty kaiken nimiä...minäkin aina luulin syöväni  lihapullia kun vedin falafeliä...

Mutta nyt oli aika tuoda shawarmat kotikeittiöön kun Oiva Pari -kisa haastoi mukaan etsimään gourmet streetfoodia ihanan pehmoiselle Riojalaiselle Campo Viejo Reserva 2008 - punaviinille.  Streetfood + Gourmet + Punaviini = yhdistelmä ei todellakaan ole helpoimmasta päästä. Tämä punaviini kaipaa ehdottomasti lihaa, siis lammasta laitettakoon, leipä sopii aina viinin kera, siitä shawarma ja gourmet osion saa hoidella pienet yksityiskohdat, itsetehty leipä, granaatinomenasiemenet. Vaikka gourmeeta oli tarkoitus tehdäkin, meitä osallistujia muistutettiin myös siitä, että kaikkea ei aina tarvitse tehdä aasta alkaen vaan  myös laadukkaiden puolivalmisteiden käyttö on sallittua.

Ja mitä teen minä? Aloitan leivän teolla. Leivän voit korvata tässä myös tortilloilla tai ohuella rieskalla. Tiedän, ei aivan sama kuin arabialainen flatbread, mutta sen jäljitteleminen kotikeittiössäkään ei ole tuottanut vielä aivan toivottua lopputulosta. Tällä kertaa tein leivän turkkilaisen yufka-leivän reseptillä. 



Lammasshawarma
6 kpl

Yufka
4-5 dl vehnäjauhoa
1 tl suolaa
1,5 dl lämmintä vettä
2 rkl öljyä

Sekoita suola ja vehnäjauho (ensin 4dl) kulhossa ja kaada vesi ja öljy keskelle. Sekoita jauhot nesteeseen kädellä ja vaivaa  kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Tarkoitus on saada taikinapallo, ei liian pehmeä eikä kova, lisää jauhoja ettei taikina ole liian tarttuvaa. Nosta pallo pöydälle ja jatka vaivaamista kunnes sinulla on sileä kimmoisa pallo. Kääri tuorekelmuun ja anna levätä mielellään ainakin 4 tuntia huoneenlämmössä. Yön ylikin on hyvä.

Jaa taikina 6 osaan ja pyöritä ne palloiksi. Jauhotetulla alustalla kauli taikinasta niin isoja ja ohuita semmoisia lähes paperinohuita) ympyröitä kun pystyt. Voit pinota ne odottamaan paistoa, mutta laita joka väliin leivinpaperi. Kuumalla, kuivalla paistinpannulla paista puoli kerrallaan kunne se kupruilee ja saa hiukan rusehtavia pilkkuja. Pinoa valmiit leivinliinan sisään.

Lammas

400-500g yrttivalkosipulimarinoitua lampaan ulkofilettä
1 tl jeeraa
1 tl garam masalaa

Halkaise huoneenlämpöiset lampaan ulkofileet pittussuunnassa ja sitte pilko soirot vielä suupalan kokoisiksi. Paista kuumalla pannulla  nopeasti kypsiksi, kun saat lihat pannulle, mausta ne vielä jeeralla ja garam masalalla.

Punakaali
300g suikaloitua punakaalta
1 rkl öljyä
 2rkl punaviinietikkaa
1 tl sokeria
suolaa ja pippuria

Paista punakaalta öljyssä pannulla kunnes se hiukan pehmenee. Possauta mukaan lopuksi viinietikka, ripottele sokeri ja mausta suolalla ja pippurilla.

Jugurtti- Tahinikastike
2 dl turkkilaista jugurttia
3rkl tahinia
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 sitruunanmehu
reilut kouralliset tuoretta minttua ja korianteria hienonnettuna
suolaa

Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna makujen tasaantua jääkaapissa vartin verran.

1-2-3 Lanttu
1/2 lanttu
1/2 dl etikkaa
1dl sokeria
1,5 dl vettä
Kuori ja leikkaa lanttu lastuiksi kuorimaveitsellä. Pistä lanttulastut kannelliseen lasipurkkiin. Lisää myös muut aineet. Ravistele purkkia ja jätä maustumaan 1/2 tunniksi.

Lisäksi
1/2 granaatinomenan siemenet

Kokoa shawarmat asettamalla lämmitetyille leiville lammasta, punakaalia, reilusti kastiketta, lanttulastuja ja granaattiomenan siemenet. Älä täytä liian täyteen! Kääri tiukalle rullalle ja aseta odottamaan saumapuoli alaspäin  lämpimälle paistinpannulle. Kietaise shawarmat tiukkaan voipaperiin  ja halkaise vinottain keskeltä syömisen helpottamiseksi.




Nappaa kainaloon pullo ihanaa punkkua ja niin monta shawarmaa kun pystyt syömään. Tai ehdit. Koska pian ei ole jäljellä ainoatakaan.


Pernod Ricard Finland toimitti punaviinin haastetta varten



perjantai 26. syyskuuta 2014

Hevonen, ihmisen paras (syötävä) ystävä



Tätä kirjoitusta on hirveän vaikea aloittaa. Haluaisin osata muotoilla sanat ja niistä yhdistyvät lauseet juuri oikealla tavalla. Jotta ymmärtäisitte.

Olemme siinä onnellisessa asemassa, että voimme itse valita, mitä syömme ja kunniotettakoon jokaisen päätöstä. Muutama fakta teille kuitenkin, nyt kun itsekin olen viisaampi.

Vietin eilisillan nimittäin hevosenlihan parissa. Yhdessä parinkymmenen hevosalan yrittäjän ja harrastajan kanssa matkasin Isonkyrön Orismalaan tutustumaan  Hahtolan tilateurastamoon, jossa tänään, kuten lähes joka perjantai, on hevosten päivä. Ei se teurastamo ole mikään kummallinen paikka, tavallinen maaseututila, jossa asialliset ja  säädökset täyttävät tilat. Koska hevosen ja sen läheisen ihmisen välillä on usein voimakas kiintymyssuhde, suhtaudumme me ihmiset asiaan usein liiankin tunnepitoisesti. En ole ensin itsekään aivan varma, miten suhtautua katoksen alla oleviin suolattuihin vuotakasoihin. Ilmassa leijuu vieno lampaantaljan villarasvan tuoksu. Tunnen itseni perverssiksi kuvatessani vuotia. Mutta  kun saan hetken hengähtää ja tilan isäntä alkaa rauhalliseen tahtiinsa, hiljaisella äänellä jutustelunsa huomaan, että tavallinen, teollisuuden stressistä vapaa maatila tämä on, kyllä tänne on hyvä ystävänsä saatella.


Teurastustilan ovella moni miettii, kuinka  oma hevonen käyttäytyisi, vaistoaako, haistaako jotain, korskahdellen kieltäytyy astumasta sisään. Tilan vanhempi isäntä Harri Hahtola kertoo, että hevoset kävelevät sisään poikkeuksetta rauhallisesti ja toimitus on nopeasti ohi. Hevoset tainnutetaan ampumalla pulttipistoolilla kiinteä holkki otsaluun läpi aivoihin, jonka jälkeen lasketaan veret, jolloin hevosen sydämen toiminta ja hengitys loppuvat. Koko toimitus verenlaskuineen on ohi 15 minuutissa, tainnutus toki hevosen astuttua sisään on ohi jo muutamissa sekunneissa. Tapa on ampumista turvallisempi ja eläinystävällisempi keino, puhumattakaan lääkkeillä tehdystä lopetuksesta, jokainen vaikka koiran eutanasiassa mukana ollut tietää, että sydän jaksaa, jaksaa, jaksaa. Lääkkeellinen lopetus voi olla  vaikeaa tai jopa mahdotonta, mikäli hevonen on kovin kiihtynyt.


Suomessa teurastetaan vuosittain n. 1000 hevosta. Muita loppusijoitustapoja on eläimen hautaaminen tai ruhon lähettäminen prosessoitavaksi käsittelylaitoksiin. Epäeettisintä on myydä hevonen eteenpäin ja siirtää ratkaisu jonkun toisen käsiin. Eläinsuojelulaki säätelee niin hevosen kohtelua, lopetusta kuin teurastustakin. Teuraaksi kelpaa rekisteröity, sirutettu hevonen, jota ei ole lääkitty tuotantoeläimille kielletyillä lääkeaineilla ja sallittujenkin varo-ajat ovat umpeutuneet, sekä hevonen on kunnoltaan elintarvikkeeksi soveltuva.

Teurastus on hyvä vaihtoehto. Sitä puoltavat niin eläinsuojelulliset, eettiset kuin taloudellisetkin syyt.  Hevonen ei päädy kiertoon, vaan saa teurastamossa asiantuntevasti nopean ja tuskattoman lopun. Arvokas liha ei päädy lopetusaineiden saastuttamana maaperään vaan puhtaana suoraan kuluttajille. Jokainen kilo on pois tuontilihan tuonnista, eli ekologisempi vaihtoehto. Koska hevonen ei ole tehokasvatettu lihaksi, on se riistan lisäksi lihoista eettisempiä. Teurastus on myös hevosenomistajille lopetusta ja muita loppusijoitusvaihtoehtoja edullisempi vaihtoehto.

Hahtolassa, jonka toimialueeseen lukeutuu koko Pohjanmaa, teurastettavat hevoset saapuvat perjantaina kello 8 mennessä asianmukaisesti täytettyine papereineen. Usein hevoset tuodaan itse. Eläinlääkäri on paikalla tekemässä tarkistukset. Päivässä pystytään hoitamaan n. 15 hevosta ja kannattavuuden kannalta minimi on 3-4. Hevosten ruhot lähetetään edelleen leikattavaksi lihatukkuun, josta lihat myydään edelleen ravintoloille,  ja elintarviketuotantoon. Nahat lähetetään jalostettaviksi ja esim. kavioita menee harjoittelukappaleiksi kengittäjien koulutuksiin.  Halutessasi voit ottaa hevosesi lihat myös palautuksena takaisin. Rouva vieressäni oli maksanut omista takaisin ottamista lihoistaan n. 800 euroa kun ne oli jatkokäsitelty Kauhajoen palvaamossa. Mikäli et halua lihoja, saat niistä nimellisen korvauksen, oliko se nyt 80 cnt kilo? Hevonen painaa 300-400 kiloa ja noin puolet sen elopainosta on lihaa. Hahtolassa jatkojalostetaan lihaa myös itse pienessä määrin.

Mikäli hevosesi ei kelpaa teuraaksi, on sinun mahdollisuus tuoda hevosesi myös haudattavaksi Orismalan maisemiin.

Me ruuasta nauttijat arvostamme hevosen lihaa. Se on vähärasvaista ja upean makuista, pihveistä parhaimpia. Suussa sulavaa palvattuna ja kylmäsavustettuna uskomattoman hyvää. Ruoanlaittajan ongelma on hevosenlihan huono saatavuus, Hahtolan isäntä taas manaa, että hevosesta halutaan pelkät fileet. Jäljelle kun jää ainakin 150kg muutakin lihaa jokaisesta hevosesta.

Toivottavasti hevosenlihan saanti helpottuu tulevaisuudessa.

Kun seitsemältä saavumme teurastamoreissulta retken seuraavaan kohteeseen, istumme jo yhdeksältä todellisen arvopöydän ääreen. Tarjolla on hevosenlihaa lisukkeineen 5 eri tavalla valmistettuna.  Kokkeina olemme toimineet me itse Maa ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntija Asta Asunmaan ja Juurella- ravintolan keittiömestari Jani Unkerin opastamana. Voin kertoa, ettei meillä kenelläkään hevosten kanssa enemmän tai vähemmän touhuavilla juuttunut teurastamokäynnin jälkeenkään pala kurkkuun. Mutta siitä lisää toisella kertaa.

Ai niin, ja tänään on perjantai ja oma ratsastustuntini.


Lähteet: Kaupungineläinlääkäri Helena Koskentalon esitelmä-runko "Kiertoon, Kuoppaan vai hyllylle" ja Maaseudun Lihatukku Oy
Tilaisuuden järjesti Hevoosella vaan -koulutushanke, joka
järjestää koulutuksia kaikille hevosalan toimijoille ja sidosryhmille. Sitä toteuttaa Sedu Aikuiskoulutus yhdessä ProAgria Etelä-Pohjanmaan kanssa.

torstai 25. syyskuuta 2014

Kukkakaali-pasanda


Pasanda taitaa olla oikeastaan pohjois-intialainen/pakistanilainen liharuoka, mutta koska käsitteet on luotu venymään, venytetään ne nyt tässä käsittämään myös tämän kukkakaalipohjaisen curryruuan, jota ylistettiin Guardian-lehden sivuilla Jack Monroen* reseptinä. Ja koska brittiläset ovat varmaan ainakin EU:n kovinta currynsyöjäkansaa, uskallan peesata näissä nimiasioissa.

Helppoa ruuanlaittoa taas tämäkin, ja edullista. Vaikka kokkauksen aikana leviävistä huumaavan ihanista tuoksuista voisi kyllä maksaa vähän enemmänkin. Minkäs sille nyt sitten voi, että kotimaiset kukkakaalit ovat varmaan juuri nyt edullisimmillaan.

Ja suurinpiirtein tältä näyttävät kukkakaalit uunista tullessaan
 Kukkakaali-pasanda
4:lle

Iso kukkakaalinkerä, reilu kilo
öljyä
1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1 tl kurkumaa

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Trimmaa kukkakaalista ensin mahdolliset lehdet ja leikkaa (kaiva ja leikkaa) hiukan kovaa kantaa pois, upota sitten molemmat peukalosi kaalinpäähän ja revi käsin pienemmiksi kukinnoiksi. Leikkaamalla saat vain aikaan armottoman määrän pientä kukkakaalimurua. Laita kukinnot uuninpellille (leivinpaperille!), piskottele päälle öljyä ja raastettu inkivääri sekä kurkuma. Anna paistua n. 40 minuuttia.


Sillä välin

öljyä
2 isoa sipulia hienonnettuna
4 pullukkaa valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1 punainen chili, hienonnettuna
1 tl juustokuminan siemeniä
1 tl garam masala -maustetta
3 dl kuohu- tai ruuanlaittokermaa
3 dl maustamatonta (turkkilaista) jugurttia
kourallinen sultaneita (kreivit tai kuninkaat ei käy)
kourallinen kuorittuja, vähän pienemmäksi rouhittuja manteleita
reilusti tuoretta korianteria
suolaa

Tarjoiluun Naan-leipää ja/tai riisiä.

...laita ison kasarin tai padan pohjalle  öljyä ja miedolla lämmöllä pehmittele siinä vartin verran sipulia, valkosipulia, chiliä, kuminansiemeniä ja garam masalaa. Ota sitten pata liedeltä ja anna hiukan jäähtyä. Sekoita kerma ja jugurtti  mukaan, hiukan jäähdyttyään pasanda ei niinkään leikkaa kiinni. Sekoita mukaan sitten uunista tulleet kukkakaalit, joka värjää kurkuman ansiosta curryn ihanan kellertäväksi. Kuumenna pata vielä kuumaksi, tarkista sitten suola, lisää sultana-RUSINAT (! ne vaaleat ja makeammat), mantelit ja korianteri.



* Jack Monroe - varsinaista name droppingia, minä en ollut koskaan kuullutkaan moisesta miehestä. Tarkemmassa tutkimuksissani hän paljastuikin nuoreksi brittiläiseksi YH- äidiksi (paitsi nykyään parisuhteessa), joka kirjoittaa blogia nimeltä A girl called Jack. Paitsi ruuasta, Jack kirjoittaa myös politiikasta ja ajaa eritoten köyhemmän kansanosan asioita, ruokapankki oli vielä pari vuotta sitten Jackille ja hänen pojalleen jokapäiväinen tuttu. Nyt taitaa rittää myös makkaraa leivän päälle, koska hän on suosittu kolumnisti, ruokakirjailija ja mediahenkilö Briteissä. Tulee vähän mieleen J.K. Rowlingin tarina. Jossain määrin, ehkä tatuoidusta ulkonäöstä ja reippaista mielipiteistä johtuen mulle tuli mieleen myös meidän  WTD:n Nata (Hox! En puhu nyt siis siskostani Natasta). Nata, WTD siis, kylläkään ei ole YH-äiti vaan taitaa hoivata pääasiassa eteläpohjalaista poikaystäväänsä. Terkut!

maanantai 22. syyskuuta 2014

Parasta just nyt


1. Eväsleivät
Älä unohda eväitä. Tänä aamuna kuvan sämpylät nautitaan junassa välillä Seinäjoki- Turku kun Iso-Hoo matkaa telakalle viikkotöihin. Toinen nautitaan ennen Tamperetta kun kaivan omani  junassa esiin, matka on lyhyt, mutta junaeväät vaan on niin ihania. Lauantaina kävin sienimettällä ja kuinka kaipasinkaan evässämpylöitä, tyhmä minä kun en hoksannut eväitä ottaa.

Näihin sämppäreihin tuli uutta twistiä tekotavasta. Täytteitä voit vaihdella oman maun mukaan, mutta näin tuli hyvä. Unohdin aikomani punasipulin ja luulen, että keitetty kananmuna olis kova juttu. Nämä sämpylät saa kernaasti tehdä valmiiksi jo edellisenä iltana ja antaa tekeytyä piene painon alla jääkaapissa.

Täytetyt evässämpylät

Iso tuore sämpylä
sulatejuustoa
kinkkua,
meetwurstia*
juustoa
oliiveja
aurinkokuivattuja tomaatteja

Leikkaa sämpylään kansi. Kaiva pehmeää sisustaa pois reilusti. (Ylijäämän voit kuivattaa korppujauhoiksi tai tehdä vaikka panzanellasalaattia tai laittaa lihapullataikinaan) Painele pohjalle sulatejuusto, levitys käy kätevästi pikkulusikalla. Lado sitten ainekset kerros kerrokselta; kinkku, meetwursti, juusto, pieneksi pilkotut lempioliivit ja aurinkokuivattu tomaatti, lopuksi jotain vihreää, kansi päälle, kääri kelmuun ja kevyen painon alle jääkaappiin. Mulla oli piripiri- täytteisiä oliiveja, joista tuli mukavaa väkevyyttä.

( *Meetwursti oli Kotivaaran ihanaa lisäaineetonta ja leppäpuilla uunissa kauan kypsytettyä metukkaa Sinivalkoinen jalanjälki kampanjan hengessä.)



2. Pihlajanmarjat
Tänä syksynä pihlajanmarjoja on enemmän kuin koskaan, ne ovat punaisempia ja pulleampia kuin yleensä. Niitä on sitäpaitsi helppo ja nopea kerätä terttu kerrallaan. Pihlajanmarjoista saa upeimmasta upeinta hyytelöä riistan kera tarjottavaksi, se sopii myös hilloksi vaikkapa omenoiden kanssa, muistan siitä tehdyn vispipuuroakin ja itse epäonnistuin viime syksynä Kettukarkkien teossa. Tänä vuonna kokeiluun menee Pohjolan kaprikset; kuinka mielenkiintoinen resepti.


Pihlajanmarjoja kerättiin tyttövoimin, Elli-serkku pääsi kuvaan, koska Maitotyttö kieltäytyi yhteiskuvista ko. marjojen kanssa.

Salaa kuitenkin nappasin....




3. Syksyn sato  ja säilöntä

Vielä riittää metsässä myös puolukkaa ja karpaloakin, ken sitä onnistuu löytämään. Ja sieniä niitä ihania. Opetin lauantaina itselleni uuden herkullisen tuttavuuden, kehnäsienen. Niitä nimittäin riittää vissiin metsässä kuin metsässä. Minua kun jostakin syystä esim. herkkutatit ilmeisesti maastoutuvat lähelläni, en niitä ainakaan koskaan löydä. Rouskut ovat paljon rohkeampia

Meillä on pakastus se käytetyin säilöntämuoto. Orthexilta löytyy kotimaassa valmistetut pitkäikäiset pakastusrasiat. Niiden kannet sopivat keskenään eri kokoihin, ja ne on helppo avata sormikolon ansiosta. Rasioiden reunat on tyylikkäästi pyöristettyjä, mutta sekin on tutkittu, että silloin  ruoka pakastuu nopeammin kuin terävissä kulmissa! Orthexin suomalaiset tuotteet mukana Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjassa.



4. Perhe.
Siksihän sitä jaksaa. Myös ihanaa odotusta, ensi viikolla sisarukseni  tekopoikineen kaikkineen kokoontuvat veljenpojan ristiäisiin. Kakkua siis tiedossa.
Ja minä, zerocolan juoja ostan jääkaappiin varastoon oikeaa Cokista, koska se on siskoni ja veljieni valinta.



Sinebrychoff on yksi Sinivalkoinen jalanjälki kampanjayrityksestä. 
Hyvien oluiden ja ihanien hevosten lisäksi yritys on tunnettu myös maailman tunnetuimman tuotemerkin Coca-Colan sopimusvalmistajana. Suomalainen cokis siis valmistetaan ja pullotetaan Keravalla.

5. Robin. 
Se nyt vaan on niin ihana. Parasta just nyt. Viime keväänä Maitotyttö kyseli josko pääsisi Tsiigin korsettiin, viime viikolla kysymys kuului koska pääsee Robinin Geigalle....

Ihana Robin on myös yksi keulakuvista  Sinivalkoinen jalanjälki kampanjassa.

Haastamme mukaan sinutkin.  Suosimalla suomalaisia tuotteita luodaan lisää työpaikkoja Suomeen! 


Yhteistyössä Suomalaisen Työn Liitto

perjantai 19. syyskuuta 2014

Story of my life


 Ai että niinkun lusikka väärinpäin? Ei voi kauhalla ottaa jne... Lusikka joka sopassa? Hopialusikka suussa? Viittaakko tämä kuva ylipäätään mihinkään?

Jos en nyt kumminkaan aloita -tapani mukaan, pitkän linjan tarinoijana - siitä kylmästä itsenäisyyspäivästä jolloin äitini minut pihalle punnasi Kauhavan punahirsisessä synnytyslaitoksessa, jossa myöhemmin yläasteikäisenä luki kyltti "Kauhavan putki".

Solidaarisuuden osoituksena tämä huomautus kuitenkin kaikille Suomen kätilöille ja jo edesmenneille että vielä toimiville synnytysyksiköille, joiden palveluja itsekin olen saanut pariin otteeseen käyttää. Ylilääkäri toivotti minut tervetulleeksi vielä kolmannenkin kerran, epäili, että sitten saataisiin jo ehkä normaali synnytys aikaiseksi. Kieltäydyin kunniasta jo heti kutsun saatuani ja kerrankin näytti olevan päätös joka on pidetty.

Mutta siis sitä minä vaan, että kuinka silloin yli 40 vuotta sitten joka kyläpahasessa oli synnytyslaitos ja nyt niihin ei kertakaikkiaan ole varaa?





Story of my life on kuitenkin tällä kertaa se, ihmestys ja kummastus, etten ole 4 ja puolen vuodenkaan bloggaamisen jälkeen oppinut tekemään muistiinpanoja resepteistäni. Kyllähän minä nyt määrät muistan ja ainekset nyt ainakin. Ennen vanhaan tarjoillessanikin jätin aina blokin* taskuun, muistin annokset paremmin ilman kuin että yritin saada selvää harakanvarpaistani.

Joten olkaa hyvä, kuvanmukainen superherkullinen arjen twist lohikeittoon. On siinä ainakin lohta, perunaa, kukkakaalia ja porkkanaa. Muistaakseni kookosmaitoa ja maustepuolella ehkä inkivääri, jeera, turmeric (Help, Merituuli, mikä se nyt olikaan?).

Oisko lehtipersiljaa tai korianteria?  Ei voi muistaa vaikka elokuussa tein.

No oli se ainakin hyvää.

*bloki (kirjoitetaankohan se edes nuan?) on tarjoilijan pieni muistilehtiö, joita käytettiin lähes 70 vuotta välirauhan solmimisesta. Nyt taitaa olla  elektroniikat lanteilla.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Maksimaalinen nautinto - Mikrosuklaakakku




Nyt korvat hörölle, kynä käteen ja sormi kaiken maailman sivumerkkausohjelmien painikkeille. Seuraa nimittäin upea, superhelppo, ravintolatason jälkiruoka, joka lennättää aterian päätteeksi syöjän 7. taivaaseen, ihan kuten jälkiruuan kuuluukin.
 
Sanoinko jo, että superhelppo?
 
Minä kävin siellä pilvien yläpuolella mökkihämärässä (tästä nyt kunnioitettava lukijani luet rivien välistä anteeksipyynnön kuvalaadusta) Maaningalla, kun ihana Au pair- poikani Jan (joka siis on nykyään kunnianhimoinen kokki Saksassa) loihti eteemme nämä yllätysjälkiruuat. Herkullinen vastapaistettu lämmin suklaakakku, valinnan mukaan joko mango-tai vaniljajäätelön kera. Juntimmat (=lue minä) ottaa tietysti molemmilla.
 
Mainitsinko jo, että älyttömän helppo?



Mikrosuklaakakku
9 annosta

3 munaa
100g sokeria
100g 73% tummaa suklaata
100g voita
50g vehnäjauhoja

Vaahdota munat ja sokeri kevyesti.
Sulata suklaa ja voi ja lisää muna-sokerivaahtoon. (Anna ehkä suklaavoin jäähtyä ihan pikku hetki.)
Sekoita mukaan jauhot.

Kaada seos voideltuun ja jauhotettuun posliinivuokaan, sellaiseen minikohokas, tai bruleevuokaan, siis korkealaitaiseen mutta pieneen annosvuokaan. Täytä vain 1/3. Pitäisi tulla n. 9kpl

Laita hetkeksi viileään odottamaan.

Päräytä vuoka kerrallaan mikroon, bofortit täysille ja jos sinulla on Pitec Microwelle Sunstar niin se on sitten 55 sekuntia. Ei se sinunkaan mikrosi varmaan paljon tosta heitä. Kakkunen jää tietenkin ihanan fondantmaiseksi sisältä.

Jos olet yhtään niin suloinen kokki kuin Jan (Er ist aber super süß!) niin olet kätkenyt jokaiseen kakkuun valkosuklaasydämen!

Kumoa kakku tarjoilulautaselle ja laita mukaan jäätelöä, marjat ja hedelmätkin maistuvat, tussaus tomusokeria vielä ja herkku on valmis.