Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Ankanmuna-aamiainen


Ankanmuna-aamiaisesta tuli eräänlainen kokkeli. Sellainen mihin laitetaan kaikki herkut mitä keksii. Tai nyt sanoin kyllä väärin. Siihen laitetaan kaikki herkut, jotka omassa suussa maistuvat aamiaisella kananmunan kaverina. Maistuvat takuuvarmasti siis myös ankanmunan kaverina.

Viereen kun lisätään kupillinen mustaa Earl Greytä (jos ei kukaan vielä tiedä, niin Earl Grey on tee minun makuuni, harvoin, jos koskaan sorrun mihinkään muuhun) ja hyvää tuoretta leipää, sanomalehti ja vielä nukkuvat lapset, niin aamu alkaa takuulla hienosti.



Ankan(tai kanan)munakokkeli

2 munaa
1/4 punasipuli hienonnettuna
1/2 paprikan verran erivärisiä paprikoita (punaista, vihreää, keltaista)pieneksi pilkottuna
reilusti tuoretta korianteria
maun mukaan sriracha-chilikastiketta
1 rkl öljyä tai nokare voita paistamiseen
suolaa ja mustapippuria myllystä

Kuumenna rasva paistinpannussa ja kuullota siinä miedolla lämmöllä sipuleita ensin pari minuuttia, lisää sitten paprikat ja kuullota toiset pari minuuttia.
Riko munat kulhossa, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada seos pannulle. Hyydyttele munat lastalla rakennetta koko ajan rikkoen, mutta älä paista kuivaksi.

Nosta lautaselle, mausta isolla kourallisella silputtua chiliä ja vielä lorauta maailman parasta eli srirachaa päälle (enpä olisi uskonut, että hurahdan johonkin valmissoosiin näin).


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Parasta kesässä: SYÖMINEN!




Ainakin sitä joutuu voi tehdä säässä kuin säässä, ulkona, sisällä, luonnossa. Grillata, savustaa, keittää perunoita, käyttää uunia tai usein vaan pilkkoa tuoreet ainekset vaikka rapsakaksi salaatiksi.

Onko jotain ihanampaa kuin kesäaamiainen omalla terassilla, maitoperunat tai tuore, savustettu kala? Yksin nautittu lounassalaatti kaikilla lemppareilla tai meluisa ateria suurella joukolla muutamaa lasiakin kallistellen. Kesäateria vaan on parasta kesässä (siis mähän olen syksy ja talvi-ihminen, ehdottomasti, mutta ruoka-aika on kyllä kesällä!).



Meillä syötiin tänään terassilla ukkosmyrskyjen rauettua äiti, isä ja lapset. (Tai siis me toimimme syöjinä...)

Leipaisin 8 vehnätortillaa (ajattelin pääseväni helpommalla kuin maissitortillojen kanssa kun ei ole sitä prässiäkään), tein papuperunasalaatin ja tortillan väliin paistoin pari naturellia ohutta kanaleikettä grillissä ja viereisellä keittolevyllä ruskistin maustamani jauhelihaseoksen, grillasin paprikan ja sitten piti vielä tietenkin olla guacamolea.

Jauhelihaseokseen olin saanut inspiksen tv-kokki Chuckien Meksikon jaksosta, aineita ei ollut vaan kaikkia, mutta toteutan joskus sen alkuperäisenkin ohjeen. Tästäkin tuli superhyvää.



Vehnätortillat
8 kpl

4dl vehnäjauhoja (Myllyn Paras)
1,5 dl vettä
2 rkl öljyä

Vaivaa kaikki ainekset voimakkaasti taikinapallukaksi, lisää hiukan jauhoja, jos tuntuu liian löysältä eikä ala muodostua taikinapalloa.
Jaa kahdeksaan osaan ja kauli jauhotetulla alustalla mahdollisimman ohueksi lätyksi. 

Paista tulikuumalla pannulla molemmin puolin ruskeapilkulliseksi ja siirrä välittömästi muovipussiin, jottei muutu kuivaksi koppuraksi. Kääri pussi vielä leivinliinaan.

Chipotle-jauheliha tortillan sisään
4:lle
400g naudan jauhelihaa (Atria)
0, 5 dl punaviinietikkaa
2 rkl öljyä
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1/2 tl savupaprikaa
1/2 tl jauhettua korianteria
1/2 tl juustokuminaa
1 rkl kuivattua oreganoa
1 hienonnettu chipotlechili (säilyke)
1tl suolaa
mustapippuria

Vaivaa kaikkia aineet käsin tasaiseksi massaksi ja paista paistinpannulla kypsäksi. Tarjoa tortillojen täytteenä guacamolen ja vaikka lempparisalsasi kera. Muista korianteri ja purista vielä limeä päälle.
Hermoilin (turhaan) jauhelihan tulisuutta ja grillasin vielä muutaman broiskun ohutleikkeen lapsille ja viipaloin valmiiksi.


Vaikka meidän kesäinen ateria oli tänään hyvin meksikolaishenkinen, mä olen kyllä oikeasti taas muistuttamassa teitä Sinivalkoisesta kampanjasta, jonne olen teitä Kokki-Pottilan Hannelen kanssa aikaisemminkin haastanut. Nyt kannattaa käydä osallistumassa huippukilpailuun  , mikäli et ole vielä sitä tehnyt. paljon, paljon sinivalkoisia palkintoja.


Sinivalkoisuus ei siis tarkoita sitä, että pitää vääntää pelkkää kesäkeittoa, kyllä vaikka MyllynParas vehnäjauhot vääntyy tortilloiksi leikiten.  Atrian lihoja tulee helposti valittua Cittarin lihaosastolta, valikoimaa nimittäin on, niistä helpoista uuniin työnnettävistä, joiden jälkeen pitää teeskennellä tiskaamista (jos muistatte mainoksen...) myös aivan naturelleihin tuotteisiin ja vielä tosi läheltä meikäläistä, nytkin broisku oli Yli-Kiviniemen tilalta tuosta Jalasjärveltä. Vaikka mä oon niin kokeilunhaluinen, että kärryyn eksyy kyllä vähän kaikkien suomalaisten lihatalojen tuotteita vuoronperään, on Atria mulle se kotoonen juttu.  Kyllä minä automaattisesti vaikka grillimakkaran ostossa  Atriaa nappaan. Mulle makkara tarkoittaa Itikan käristeitä ja Helapäälenkkiä. Mun makkarat. Paitsi siis Itikka on nyt Atria ollut jo kauan.

Ja se sinivalkoisuus tarkoittaa siis sitä, että otetaan silimät kätehen ja suositaan kotimaista  ruokaostoksillakin, jos valintatilanne on. Muistakaa, että jos jokainen ostais kympillä kuussa enemmän suomalaista (eikä lie vaikeeta), ollaan mukana luomassa 10 000 uutta työpaikkaa. Eihän tälle voi kun peukuttaa.




Ateria sai arvoisensa, hyvin sinivalkoisen päätöksen punavalkeasta ulkoasusta huolimatta, sillä meidän mettissä ei ole varsin vielä kypsiä mustikat. Mutta oman maan mansikat antavat pientä satoa, Miten ne onkaan noin kippuraisia ja rösöisiä, mutta maistuvat niin parhailta, melkein kuin metsämansikalta.

Tälläisen rapeanjäätelöisen nopsan jälkkäriherkun tekaisin.
Voit tehdä sen pikkuvuokiin tai yhteen isoon. Muropohjassa on sen salaisuus, jos ootte unohtanut, se on kakkupohjaa herkumpaa, ainakin mun suussa. Murotaikinahan on tosi helppo tehdä itse, tosin mikään ei ole niin helppoa kun ottaa pakkasesta sulamaan MyllynParas murotaikinaa...




Helppoa ja herkullista mansikkapiirakkaa

12 pikkuista tai 1 iso
1 pkt MyllynParas murotaikinaa (pakaste)
1 pkt Ingmannin vaniljakermajäätelöä
Mansikkaa, mansikkaa, mansikkaa

Sulata murotaiikna ja painele piirasvuokien pohjalle. Paista 200 asteessa 10-15 minuuttia. Jäähdytä. Leikkaa jätskistä  ensin paksuja siivuja ja muotoile ne pyöreämmiksi pikku piirakoille, ison piirakan päälle voit vain kuutioida keoksi.

Sitten peratut ja  puolitetut mansikat päälle oman taiteellisen näkemyksen mukaan. Pikkupiiraassa nuo ulkoreunalle pistetyt siivut pitävät jätskin hyvin sisällä. Kävin nimittäin kaikessa rauhassa saunomassa ja söin vielä viimeisen saunasta tultuani, eikä jätski ollut yhtään valunut. Ihan vaan keittiön pöydällä oli.

Kuvan karvaiset sormet ovat kuitenkin IsoHoon. 




Yhteistyössä Suomalaisen Työn Liito

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Pirkon munat


Pyydän heti aluksi anteeksi tahattomia assosiaatiota anoppiini, jonka nimi on Pirkko. Varsinkin tietenkin Pirkolta itseltään. Anteeksi Pirkko.

Tänään päähenkilönä on kuitenkin, kukas muukaan kuin Pirkko. Pirkko on kylläkin kaunis valkoinen (ja hyvin elävä) Pekingin ankka, joka asustelee tässä lähistöllä hevostilalle, tänä kesänä avatussa Siirilän eläinmaailmassa.

 

Me kävimme tietysti katsastamassa eläinystäviä, varsinkin kun Urho9v on saanut hillittömän kanatartunnan, jota itsekin olen hiljoikseen oireillut jo muutaman vuoden. Ensi kesänä niitä sitten tulee, netistä on katseltu jo kanatarhan mallit ja nyt menimme tutustumaan puitteisiin ja eläimiin ihan paikan päällä. Aiomme ottaa 5-6 kanaa, ja niillä on kaikilla jo nimetkin. Eikös se olekin jo aivan terve ja riittävä hyvä lähtökohta.

Siirilässä me tapasimme sitten Pirkon (siis ankka-Pirkon) ja minä, joka en ole koskaan ankan munaa tietääkseni maistanut lähdin paikasta 6 munaa rikkaampana.


Kuvan vasemman puoleinen muna on kookkaampi ja kovakuorisempi ankan muna. Sattui ikävästi, että vertailu-kananmunani oli jättiläiskokoa, tällä hetkellä kennossa olevat munat ovat puolta pienempiä.

Joka tapauksessa munat ovat siis kananmunaa suurempia ja niitä voi käyttää kaikilla tavoin kuten kananmunaakin. Ankan munassa on kokonsa takia hivenen enemmän kaikkea, enemmän proteiinia, enemmän kivennäisiä ja vitamiineja ja kovan kuoren takia sen säilyvyys on noin 6 viikkoa.

Ankanmunan keltuainen on suhteellisesti suurempi kuin kananmunan,  tuossa alakuvassa olen keittänyt ja halkaissut munan, tuore kuori ei vain oikein irronnut siististi. Ankanmunassa on myös enemmän kolesterolia ja ylipäätään enemmän rasvaa, yksi syy miksi ankanmunien sanotaan tuottavan paremmin kohoavia, parempirakenteisia ja maukkaampia leivonnaisia.

 
Ja miltä ankanmuna maistuu? Annetaan asiantuntijan kertoa (silmillään).
 

 

Ei varmaan jäänyt kenellekään epäselväksi. Hyvä kun kuvan ehdin nappaamaan.

Urho9v. valitsi testimunansa paistettuna.

 
Minä pelastin yhden keitetyistä sillivoileipään. 
Munasta riitti vähän muuhunkin, mutta se onkin jo toinen tarina.
 

Toivon vielä saavani muutaman munan leivontatestiin. Pirkko on muninut ahkerasti , munan päivässä jonka on huomannut myös metsän laidassa päivystävä kulinaristi varis, joka tahtoo nykyään käydä röyhkeästi apajilla. Piilota munasi Pirkko, pyydän!






Eläinmaailmassa oli rakennettu myös ihana kirkkain värisine puomineen oikealta näyttävä miniatyyriesterata, mikä ihana idea väsäillä kätevämpien vaikka omalla pihalle.

Muuri.

Pysty.


Aloittelijoille ristikko.


Aada- koira  oli maailmasta ihanin halittava. Tätä kuvaa katsoessani sydän särkyy, ettei meille ole tulossa koiraa vaan kanoja. Saavat luvan oppia pari temppua.

 
Aika vierähti ponien, possujen, kilien lampaiden, kanojen, vasikoiden, pupujen ja muiden asukkaiden kanssa helposti pari tuntia, välillä ostettiin kiskasta jäätelöt ja sitten taas jatkettiin rapsuttelua, kyhnyttelyä ja silittämistä ja seurustelua. Maitotytön suosikki oli tietysti se kaveri joka aina kysyttäessä
 - Kuka täällä on Pomo?
vastasi
- Mää!
 



Ja sitten kotia syömään kesäherneet!

 

torstai 17. heinäkuuta 2014

Synttärimenuilua (saa kuolata)


Tasavuosisynttärien juhlinnasta sankaria miellyttävällä menulla (we hope) on muotoutumassa näköjään perheessäni jonkinmoinen traditio. Ja perheeseen kuuluvat tietenkin kälytkin. MunKäly Porvoon maalta oli nyt vuorossa ja merkkipäivistä vielä se kaikkien keskeisin. Ellei nyt sitten elä puolta kauemmin ja vietä satavuotisjuhlia. Teimme juhlajärjestelyt salassa kun kälyni oli sopivasti tulossa mummolaan noutamaan siellä lomailevaa muuta perhettä viikonloppuna ennen h-hetkeä. Tai olisimme pitäneet, mutta tällä kertaa yleensä niinviisaspitkästämatikastatäydetpisteet-veljeni sössi ja lähetti minulle aikomansa viestin vaimolleen. Vaimo sitten ihmetellyt kyseistä viestiä, jossa luki ainoastaan hampurilaiset, eikä Nikoveli kyennyt keksimään valkoista valhetta vaan oli tunnustanut mistä kyse. Pitäisikö huolestua?

Hampurilaisia, vaikka ne olisivatkin sankaria miellyttäneetkin, emme kuitenkaan tehneet sillä päivä vietettiin Huvivaltio PowerParkissa jossa syötiin, mikä ennustettavissa oli, hampurilaiset. Äitini jäi salaatin tekoon ja muihin esivalmisteluihin, minä kävin kotiin päästyäni lihan leikkuuseen ja grillimestarin osaan.


Maaritin Syntymäpäivämenu

Onnittelumaljat Pol-Remy, demi-sec
xxx
Kylmä avokadokeitto chorizolla
xxx
Grillattua naudansisäfilettä, maustevoi
Grillattua hirvenvasan ulkofilettä
Uudet perunat
Turlu eli turkkilainen ratatouille
Meksikolainen Papusalaatti
Ciabatta, voi
Mas Borras 2010, Torres, Pinot Noir
xxx
Mansikoita, mustikoita, jäätelöä
Prinsessankakkua, kahvia
Barbeito, Vinho Medeira

Kokkaaminen ja kuvaaminen ei näköjään osu mulla aivan samaan pirtaan, vaikka sitä täällä blogissaniki yritän joka päivä toteuttaa. Anteeksi eritoten päivänsankari.

Avokadokeitto on aina herkullinen vaihtoehto.


Turlu sen sijaan oli meille aivan uusi kokeilu, Jamien lehdestä pongattu. Valikoitui mukaan, koska senkin pystyi tarjoamaan kylmänä ja valmistaa edellisenä päivänä.


Meidän äitin kesäsalaattisuosikki on ollut tämä meksikolainen katusalaatti, bongattu myös sieltä Björckin Tomin lehtikäisestä kuten kurkkusalaattikin.


Sitten tosiaan keitettiin vaan perunat ja valmisteltiin julmetun kokoinen 2,6 naudan sisäfile grilliin... ja varuiksi vielä pienet skivat hirveä.


Meitä taisi taas olla paikalle se 16 henkeä, toki lapsia osa.

Ja sitten hyvin realistinen kuva lautasesta, tältähän se lautanen itse kerättynä näyttää.

Mut liha suli suuhun, ja niin kaikki muukin. Harvoin enää sidukkaa grillataan, koska nykyään osataan valmistaa herkkua muustakin, mutta pakko sanoa, että herkullista oli.


Alkujuoman Magnum oli trendikkäästi puolikuivaa ja isäni toi myös punaviinit, ahkerana blogien seuraajana tilasi aiemmin talvella laatikollisen Chez Jasun suosittelemaa Pinot Noiria. Kiitos Jasu vinkistä, hyvää oli.

Ja jälkkärimadeirakin oli laadukasta, isäni sen oli käynyt edellisellä viikolla paikan päältä hakemassa ja maistamassa.



Että hyvät juhlat ja päivänsankari oli erityisen säteilevä, joten luimme rivien välistä juhlien olleen mieleen.

Menu oli koristeltu Sound of Music teemaisesti- älkää kysykö miksi: perheeni on SoM- faneja! Sitäpaitsi tuo sinihenkinen kuva sopii Munkälylle!

Ja jos olisin ollut jouten fiksu ajan hermolla, tämä postaus olisi tietysti julkaistu eilen, Prime time aikaan.

Mutta vielä kerran; Isot synttärionnittelut ihana käly-vaimo-äiti-miniä! Nämä maljat oli sulle!

Climb every mountain, search high and low, Follow every byway, every path you know.
Climb every mountain, ford every stream,Follow every rainbow, 'til you find your dream!
A dream that will needall the love you can give,
Every day of your lifefor as long as you live.
Climb every mountain, ford every stream,...
Follow every rainbow, 'til you find your dream!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Pikkupaprikoiden sisustamista



Tänä kesänä on täytetty pieniä suloisia minipaprikoita ihan huviksi asti. Kyseessä ei todellakaan ole chilit, joita niitäkin on tullut joskus täyteltyä. Trendin taisi aloittaa Suolaa&Hunajaa, mutta yhtäkkisesti muistaen, niitä on värkännyt myös esim. Siskot Kokkaa ja Hannan Soppa.

En tiedä onko nämä omani nyt sitten niitä Angelloja, mutta meidän leveysasteillemma näitä no-name minipaprikoita löytyi Lidlistä 6 paprikan 3-värisenä lajitelmana.

Ei siinä paljon reseptejä tarvita. Oman mieltymyksen mukaan täytetään cheddarilla, fetalla, vuohenjuustolla tai mozzarellalla. Jos kykenee nyt valinnan ylipäänsä hyvien ja hyvien vaihtoehtojen välillä tekemään. Minä päräytin herkut täyteen mansikoita ja sinihomejuustoa. Toimii herkullisesti!

Täytetyt minipaprikat grillissä

Minipaprikoita
1-2 mansikkaa/paprika
2 tl sinihomejuustoa/paprika
ilmakuivattua kinkkua siivu/paprika (pekonikin käy)
coctailtikkuja

Leikkaa paprikan sivu auki ja poista siemenkota ja kanta. Täytä muutamaan osaan pilkotulla mansikalla ja sinihomejuustolla, kietaise kinkun tai pekoninsiivu ympärille ja sulje coctailtikulla. Grillaa melko miedolla lämmöllä.



Kyllä ne hyvältä maistuivat vaikka toiselta puolelta pääsivätkin hiukan mustaksi, karsinogeenisen kinkun kohdan voi aina jättää syömättä. Ja sitä paitsi: Aina ei voi tulla TÄYDELLISIÄ!



ps. Habanero-Sankala vois etsiä mulle huikean chili-polttaa postauksensa, kun ei enää linkki toimi blogimuuttojen myötä, enkä itse sitä löytänyt etsinnöistä huolimatta. 

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Paella (superherkullinen)


Kuinka sitä aina unohtaakaan miten herkkua paella on? Ja sitä paitsi, sehän on yhden kipon ateria, eli keittiössä ei saa aikaan edes suurta sotkua, mitä nyt pari leikkuulautaa ja veistä voi sotkea.

Osaksi ehkä paellan herkullisuus perustuukin siihen, ettei sitä tule tehtyä liian usein. Parasta paellaa olen syönyt, yllätys, yllätys, Michiganissa vaihto-oppilasvuotenani, jossa Bilbaosta vaihtariksi saapunut pikkuruinen Ivan Gonzales Péon (voi missähän sinäkin olet?), sitä valmisti. Saattoi olla, että olimme siinä vaiheessa niin kurkkuamme myöten täynnä hampurilaisia ja tacoja, että lähes tulkoon mikään ei koskaan ole maistunut niin hyvältä.

Alkuperäisen paellan lähteille pääsin taannoin kuin vietin kesä kuumalla 6 viikkoa Valenciassa. Asuin ystävieni, sisarusten Felin ja Rosan luona ja välillä sunnuntaisin sitten heidän muukin perheensä saapui syömään sisarusten talolle ja silloin syötiin tietenkin paellaa. Ja tehtiin muutama kannullinen raikkaan kylmää sangriaa. Yllättäen paella olikin noutoruokaa, eli paellapannullinen haettiin pannuineen päivineen jostakin paella(?)-ravintolasta. Etukäteen ilmoitettiin henkilömäärä ja minkä tyyppistä paellaa haluttiin, paellapannun sai sitten palauttaa seuraavalla kerralla paellaa haettaessa. Yllättäen niitä unohtuneita paellapannuja sitten lojui keittiön nurkassa välillä useampikin kappale.


Oma pannuni on ihan vaan jostain halpatavaratalosta ostettu, varmaan soppeli noin 6-8 hengelle. Koska pannu on iso, käytän sitä kaasugrillissäni. Poistan parila osan, laitan ritilän keskelle , sen päälle pannun ja käytän sitten kahta keskimmäistä poltinta (yht. 4 poltinta. Maustekaapissani oli sisareni Turusta Lähi-idän kaupasta tuomaa paella maustetta, joskus olen sitä ostanut jostain
Etelä-Suomen cittaristakin. Pieni pahvirasia, jossa maustepusseja.

Voit korvata sen seoksella 1 tl savupaprika, 1/2 tl sahramia ja1/2 tl cayenneä.

Tästä tuli aivan jumalattoman herkullista, vaikka teinkin vähän niin kuin helpotetun version, ilman luullisia kanapaloja tai mitenkään erikoisia mereneläviä tai muutenkaan autenttisia reseptejä. Ja marketista löytyvistä aineksista.


Paella Nannan tyyliin
5-6h
3 rkl oliiviöljyä(tai tarpeen mukaan enemmän)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 chorizo- raakamakkaraa (esim saarioisten)
400g  kananrintafileitä
hiukan vehnäjauhoja (ei pakollinen)
1 pussi (180g) paprika-chili katkarapuja (Pirkka-pakaste)
1  paprika
500g (arborio)riisiä
2,5 dl kuorittuja tuoreita herneitä (tai pakasteesta)
4 dl kuivaa valkoviiniä
1,5 -2 l kuumaa kanalientä
suolaa, mustapippuria
Tarjoiluun sitruunanlohkoja ja hienonnettua silopersiljaa.

Leikkaa kanat reiluiksi lohkoiksi, ripottele suolaa päälle ja kierittele vehnäjauhoissa. Kuumenna öljy paellapannulla ja ruskista hiukan kananpaloja. Puserra myös chorizomakkara pikkupulliksi pannulle. Siirrä ainekset niiden ruskistuttua pois pannulta sivuun ja lisää miedommalle lämmölle hienonnettu sipuli ja valkosipuli pariksi minuutiksi pehmenemään, sitten paloiteltu paprika. Seuraavaksi kaada mukaan maustepussi tai mausteet (savupaprika, sahrami ja cayenne) ja riisit heti perään. Sekoittele. Riisien muututtua läpikuultaviksi, possauta mukaan valkoviini ja palauta kanat ja chorizo pannuun.


Kaada pannu täyteen  kuumaa kanalientä ja anna muhia sekoittamatta 20 minuuttia. Lisää aina lientä jos alkaa näyttää kuivalta.

20 minuutin päästä  sekoita mukaan herneet ja sulatetut katkaravut, anna muhia vielä hetki, jotta riisit ovat sopivan kypsät. Päälle sitten persiljasilppua, sivuille sitruunalohkot ja pannu pöytään.

Hyvän vaalean leivän ja espanjalaisen valkoviinin kera terassilla hellesäässä parhaassa seurassa nautittuna syömistä ei tahtonut pystyä lopettamaan.