Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 18. joulukuuta 2014

Punajuurilaatikko piparjuurella



Tämä punajuurilaatikko on raivannut tiensä meidän aattoillan ruokapöydän pysyväksi jäseneksi. Olen itse alkanut syödä laatikoita vasta aikuisena (enkä vieläkään koske maksalaatikkoon), mutta tähän laatikkoon olen rakastunut. Se maistuu jotenkin niin punajuurelta, rehellisesti, ja samalla se on kuitenkin kevyen ja kuohkean makuinen. Punajuuri- ja bataattilaatikothan ovat tulleet joulupöytäämme vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana ja enkä tunne tarvetta tehdä bataattilaatikkoa. Siinä ei mitään vikaa ole sinänsä, mutta se on  vähän kuin perunalaatikon ja lanttulaatikon risteytys, ja jos molemmat ovat pöydässä, niin eiköhän se riitä.

Punajuuri taas ansaitsee osansa oman makunsa ja huikean värinsäkin vuoksi. Joulupöydässä omaan makuuni punajuuri-aurajuusto tai punajuuri- jauhelihalaatikot ovat kuitenkin vähän tymäköitä. Siksi tämä on meidän joulupöydän laatikkomme.

Valmiista soseesta tehtynä se valmistuu noin 4 minuutissa ja sitten vielä paistoaikaa 45 minuuttia.  Ohje taitaa olla alunperin Yhteishyvän (2007). Voit toki tehdä myös keittämällä raakoja punajuuria, kuorimalle ne ja soseuttamalla. Mutta ainakin Kasvisgalleria- merkkistä punajuurisosetta löytyy valmiina pötköstä. Siinä Pirkan omassahan on myös perunaa (why?), joten siihen en sotkeutuisi. Piparjuuri tuorejuustoa ei taida löytyä kotimaisena versiona (why?), mutta sitä Cantadou-merkkistä on ihan yleisesti saatavana. 



Punajuuri-piparjuurilaatikko

500g punajuurisosetta
125g  piparjuurituoreuustoa (cantadou)
1 dl kuohukermaa
1 rkl piparjuuritahnaa
1/2 tl  suolaa

Sekoita kaikki aineet, kaada sopivan kokoiseen vuokaan ja paista 175 asteessa 45 minuuttia.

Nuavvaan, teit juuri punajuurilaatikon yhdellä lauseella!

Mainitsenpa sitten vielä 2 mainitsemisen arvoista seikkaa. Alkuperäisen reseptin soseen määrä oli 600g, mutta putkilossa on 500g. En kuitenkaan rukannut muita ainesmääriä, koska alunperin sehän oli raakapaino.

Ja toinen asia, että oli muuten vaikein kuvattava evö.



keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Mun taatelit ei oo kakussa!


Eikä kaikki muumit penaalissa laaksossa, mutta on nää pehmiän tahmaiset taatelit vaan aivan superhyviä näin. Maista itte. Tekemisen vaivasta ei oo ainakaan kiinni.

Sinihomejuustotäytteiset taatelit

taateleita
sinihomejuustoa

Ihanan pehmeitä taateleita myidään kaupassa pienissä pahvilaatikoissa nätisti vieri viereen pakattuna. Osta askillinen, ota taateli kerrallaan käteen, tee viilto kylkeen ja kaiva siemen pois. Se tulee melkein itsestään ja on hyvin vaivatonta (paitsi jos teet 120 kappaletta niinkuin minä).

Sitten avaa sinihomejuustopaketti. Tässä kohtaan kannattaa panostaa johonkin hyvin pehmeään sinihomejuustoon, mulla oli Castellon Creamy Blue käytössä. Ota nokare veitsellä ja pökkää taatelin sisään.

Ja sitten kerralla suuhun. Aivan sairaan tajuttoman hyvää. Mutta kokeilleet jo tietävätkin.

Ja muut kokeilemaan. Glögipalaksi, jälkkäriksi, muuten vaan.
Jokihaka oli näemmä tehnyt vähän jatketumman version, takuulla myös hyvää.

Natasisko tulee viikonloppuna. Tekiskö molempia?


tiistai 16. joulukuuta 2014

Hurmaavan tuoksuva rosmariiniglögi




Naapurin&co thriving mainostoimisto BSTR suosii kaikenlaista originellia ideointia, rosoista käsityön aitoutta haluten tarjota asiakkailleen vain parhaita, alkuperäisiä elämyksiä...(*luonnehdinta täysin omani) Onko tuo sitten ihme, että huomaan taas emännöiväni porukan glögitilaisuutta asiakkailleen? Lievää hämminkiä aiheutti lyhyehkö vastaukseni EI useampaan kertaan esitettyyn kysymykseen "Onko sinulla tälläinen pitopalvelu?". Minä vain jotenkin löydän itseni keskeltä tämänkaltaisia operaatioita, tämän tästä. Operaation jouluisena ajatuksena oli kiirettömän glögihetken lisäksi tarjottu mahdollisuus tuoda kuusen alle ikämerkitty joulupaketti lapselle, paketit annetaan eteenpäin Hope-yhdistyksen kautta jaettavaksi.


Glögiä siis. Ei ehkä perinteisintä punaviiniglögiä. Tehdään sitten jotakin muuta. Tehdään hurmaavaa vaaleaa omenaglögiä. Ei minulla selkeää reseptiä ollut, mutta vaikutteita olin toki imenyt (vaikkapa Jonnalta ja 365Soppalehdestä). 


Glögin voit toteuttaa tähän tapaan (esim. 120 hengelle...): osta 12 litraa omenamehua ja 15 litraa kuivaa ranskalaista omenasiideriä, 0,75 l pulloja Alkosta ja Calvadosta maun mukaan.  Laita kuumenemaan, heitä mukaan reiluja kourallisia mausteita  ja aseta tarjoilulaseihin pätkä tuoretta rosmariinin oksaa. Se on reseptin lopullinen ihanuus; tuoksuu mielettömältä jo lähestyessäsi lasirivistöä ja saatuaan kuuman glögikylvyn ylleen hurmaa ihanasti nostaessasi lasin huulille. 

Rosmariiniglögi

kuivaa ranskalaista siideriä noin puolet
omenamehua noin puolet
calvadosta halutun vahvuusasteen mukaan
tuoretta inkivääriä kimpale halkaistuna
kokonaisia neilikoita
kanelitankoja
pituussuuntaan halkaistu vaniljatanko
puskakaupalla tuoretta rosmariinia



Rosmariinin tuoksu. Mainitsinko jo? Hurmaava.

Ja erityisonnittelut kaikille tarkan reseptin  noudattajille. Nyt vähän rohkeutta peliin ja maustamaan.

Glögin kanssa piti tarjoilla jotakin pientä makoista ja suolaista. Paahdetut sokerikanelimantelit  on ihan ykkösjouluinen valinta ja helppo. Paahda kuorellisia manteleita 10 min 200 asteisessa uunissa Kuumenna ruskeaa sokeria ja hiukan vettä sulaksi liemeksi kattilassa, mausta reilulla kanelilla ja kaada mukaan paahdetut kanelit. Sekoittele mantelit hyvin seoksessa ja kaada takaisin uuninpellille.  Ripottele päälle vielä ruskeaa sokeria ja kanelia ja levitä mantelit jäähtymään.



Ruiskarpalopiparit ovat myös hurmaavia.



Makean trion sai päättää mineistä minein juustokakku, jossa konvehtivuoan pohjalle paineltin digestivemuru-voi seosta, päälle sitruunatuorejuustoa, jonka päälle keitin mustaherukoista  ja hillosokerista  päällisen. 



Mutta se glögi. Se hurmasi jo tuoksullaan! 


maanantai 15. joulukuuta 2014

Parhaat jouluherkut- tuumailua




Perinteiset jouluherkut meidän pöytään. Luultavasti meidän perheen perinteet ovat erilaiset kuin teidän perheen ja perinteeksihän voi muodostua sekin, ettei pöydässä ole mitään perinteistä. Meillä yritetään aina rajoittaa tuota kattausta, mutta aina jonkun mielestä jotakin on ehdottomasti oltava, joten lopputulos on kirjava (ja maistuva). Joulupöydän ääreen vanhempieni luona kokoontuu yleensä 10-16 henkeä ja pöydän ääressä on  suomalaisiin herkkuihin  tutustunut myös chileläinen, turkkilainen ja useampi meksikolainen.


Tärkein omaksumani oppi jouluruokateemoilta on, lajien rajoittamisen epännistumisen myötä se, että ylenpalttinen määrällinen jouluruokavarustelu on turhaa. Ei laatikoita tarvitse tehdä pakastimeen etukäteen valtavia määriä, maksimissaan 2, yksi aatolle ja toinen joulupäivälle ja yhdestä laatikosta voit miettiä monen syövän kun annos per henki on yleensä noin lusikallinen. Kaloja riittää sopivan kokoinen purkki per laji jne.
Aika paljon jouluruokailun järjestämisestä lankeaa äitini osalle, koska, no, hänkin aina haluaa tehdä sitä ja tätä, mutta yritämme jakaa hommia paikalle tulijoiden kesken kuitenkin. Olen toimittanut monta vuotta jälkiruokavastaavan virtaa ja nyt näköjään leivinuunin myötä saan helposti ylipuhuttua itselleni myös kinkunpaistovastuun. Samoin pöytään on kuulunut saaristolaisleipäni. NuutinMinna pruukaa tehdä ainakin glögisilliä ja sienisalaattia ja kauempaa tulevat osallistuvat  sitten aattona Waldorfin salaatin ja rosollin tekoon. Tai tuovat pääkaupunkiseudun herkkumarketeista vaikka jotakin loistavaa pateeta pöytään. Isälleni lankeaa aina maailman herkullisimman rosépippurigraavilohen teko sekä kinkun leikkaaminen.


Joulupöydästämme tapaa muodostua kutakuinkin tälläinen:

2 silakkaa (usein valkosipuli- ja sinappi)
2 silliä (glögisilli ja joku muu)
roseepippurilohi
kylmäsavulohi
mäti, smetana ja sipuli
maksapateeta 
metsäsienisalaatti
Waldorfinsalaatti
keitetyt puikulat
hapankorppu, saaristolaisleipä ja joululimppu

XXX

joulukinkku ja kastike/sinappi
sinappi
rosolli
lanttulaatikko
porkkanalaatikko
punajuurilaatikko
perunalaatikko
maksalaatikko ja puolukkaa

Variaatiota löytyy: lohta löytyy välillä jääkellarinlohena tai rullana  ja savustettunakin ja kaloja saattaa löytyä enempikin kun joulun alla joku pongaa ehdottomasti kokeiltavan reseptin. On pöydässä kokeiltu vaikkapa chevicheäkin. Tänä vuonna pöytään on tulossa Teresan ja Johannan ihanan Hyvää Joulua -kirjan reseptein valkosipuli-rosèpippurisilakat ja limetti-kaprissilli.


Osa joulupöydän hurmasta on itse tekeminen, tuoksut ja maut, mutta ei meidän perheessä kaihdeta myöskään ostaa jotakin valmiina. Kaloista kaupasta lähtee mukaan  kylmäsavulohi. Laatikoita on kaikkia tehty itse myös, mutta luulen että maksalaatikko (joka kuuluu ehdottomasti IsoHoon joulupöytään) on toisien äitien tekemää (Saarioinen). Laatikot ovat muutenkin kohta, jossa omaa työtaakkaa voi helposti keventää. Kaupan valikoima on hyvä ja tuotteet perinteisin reseptein ilman lisäaineita valmistettuja.  Joulupatee tai maksapasteija tulee myös kaupasta. Minä aina haaveilen itsetehdystä maalaismaksapateesta ja joskus olen tehnytkin sitä joulupöytään, mutta kyllä on sanottava, että SE resepti on vielä täysin kateissa. Eilen ostin testiin joulupöytääkin ajatellen Wigrenin  tryffelimaksapasteijaa. Olen miettinyt, josko maalaismakkarasta saisi tuunattua vaikkapa suolakurkun ja pekoninmurun avulla omanlaisensa pateen? (Nyt on aivan pakko lisätä jälkikäteen vielä linkki Kokit ja Potit - Hannelen postaukseen, jossa hän juurikin on päätynyt maksamakkaran tuunaukseen. Toiset tekee kun toiset vasta suunnittelee. Tosi hauskasti olimme ajatelleet samoja reittejä, Hannele on minun tapaani kuukausittain postannut Sinivalkoinen jalanjälki -kampanja hengessä. Kaikki kampanjan postaukset löytyvät kootusti täältä. Ollaan molemmat ylpeitä työstämme suomalaisen työn eteen!) Ja vaikka meidän äiti ehdottomasti haluaakin pilkkoa rosollin omin kätösin, on sen ostaminen valmiina huomattavasti nopeampi oikotie.


Ja tärkeä ajatus ehkä joulustressin keskellä on myös se, että kulloisenakin jouluna mennään niillä voimavaroilla, joita on. Jos työstressi painaa, pimeys ja syysflunssa vie voimat tai on vaikka viimeisillään raskaana, niin sitten kaupan kautta: suomalaisen joulun ja jouluruokien hienous on siinä, että kaupastakin saa laadukkaat laatikot, kalat ja leivät. Näitä meidän suomalaisten suosikkeja ostaessasi  haastan sinut myös Sinivalkoinen jalanjälki-kampanjaan. Muistathan, että ostovalinnoillasi voit suoraan vaikuttaa suomalaiseen työllisyyteen! Kampanjasivuilla ehdit vielä osallistua myös jouluiseen  kilpailuun, jossa havainnollistuu valintojesi työllistävä vaikutus.

Pidetään lippu korkealla vastakin. Postauksessa mainitut yritykset ovat mukana kampanjassa.









No, kyllä näillä eväin jaksaa leikitellä kuusen alla.



Välillä meno saattaa äityä aika hurjaksi...


Onhan sitä joulupukkia odotettu kokonainen vuosi. Aina se tulee ja aina se on yhtä jännittävää.



Illalla myöhään lastataan lahjat autoon ja ajetaan kodin rauhaan, onneksi matka on vain suurin piirtein autoon istumisen vaiva. Äidin paras joululahja on edessä, pitkään nukuttu yö ilman herätyskellon soittoa joulupäivänä.

 









 Ja kiitos kysymästä, oman joulupöytäni kahta en vaihda - herkut ovat kinkunrasva ja kylmä kotikalja.




Ja ne ruispiparit. Mainostan niitä joka vuosi. Taikina on helppo työstää ja piparit ovat ihanan mausteisia. Viime viikolla leivoin satsin glögitilaisuuteen. Alkuperäisessä GR&W lehden reseptissä 2009, jota en nyt tähän hätään löytänyt, lisättiin taikinaan kuivattuja karpaloita. Miten ja kuinka paljon jäi nyt tietämättä, tein siis oman pääni mukaan. Tein pipareista myös laktoosittomia ja tällä kertaa kokeilin Sunnuntai- leivontamargariinia (Keiju) voin asemasta. Hyviä tuli. Karpalot hiukan pakkatuivat kaulittaessa ja jouduin välillä avittamaan muotilla painelua veitsellä, mutta ainakin tomusokerin kanssa lopulta noista nättejä minitähtiä tuli.

Ruis-karpalopiparkakut (n. 80 kpl normaalikokoisia, minimuotilla tuhansia paljon enemmän)
200g laktoositonta Sunnuntai-leivontamargariinia
2dl ruokosiirappia tai tummaa siirappia
3dl fariinisokeria
2rkl kanelia
2rkl jauhettua korianteria
1 1/2 rkl neilikkaa
1rkl inkivääriä
1rkl  maustepippuria
1/2rkl muskottipähkinää
2 kananmunaa
 3 1/2dl ruisjauhija
1 1/2 tl soodaa
2dl mantelijauhetta
4dl vehnäjauhoja
2 dl hienonnettuja kuivattuja karpaloita

1. Mittaa voi, fariini, siirappi ja mausteet kattilaan. Kiehauta koko  ajan sekoittaen ja keitä kunnes sokeri liuennut. Jäähdytä seos.

2. Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita tasaiseksi.

3. Lisää sooda ruisjauhoihin ja seos siirappiseokseen, lisää mantelijauhe ja karpalot. Sekoita vehnäjauhot mukaan parissa erässä.

 4. Kokoa taikina tiiviiksi massaksi ja peitä kannella tai kelmulla ja anna tekeytyä yön yli jääkaapissa. 
5. Työstä taikinaa noin 1/3 erissä. Kauli taikina kevyesti jauhotetulla alustalla muutaman mm. paksuiseksi. Tästä taikinasta tulee hyvät piparit sekä superohuina versioina, että reilusti paksumpinakin.
Ota piparimuotilla  pipareita.

6. Paista 6 min. (about) 200 asteessa.





Yhteistyössä Suomalaisen Työn liitto




lauantai 13. joulukuuta 2014

Oma kakku = Paras kakku = Suklaakakku




Kun saa itte leipua kaakkunsa, niin saa sellasen kun haluaa!

Halusin pienen, koska inhoan jääkaapissa tilaa vieviä kakunrippeitä. Enkä edes tykkää hirveästi täytekakusta. Halusin suklaata ja kirsikkaa, pikaversiomuunnelman lempparistani, Schwarzwälder Kirchtortesta. Ja halusin päälle paljon nonparelleja, koska tiedän, että joku halusi osallistua niiden päälle laittamiseen.

Kakku tehtiin uhkarohkeasti ilman reseptiä, ja pohja onnistui, vaikka en leivonnassa tätä metodia kellekään suosittelekaan. Vältin myös kaikki vaahdotukset, ihan käsipelillä ja yhdessä astiassa tehty pohja. Testasin ekaa kertaa syksyllä (Mastermarkilta) saamaani Levúen pientä 15cm silikonireunaista kätevää leivontavuokaa ja siihen olisi kyllä mennyt ehkä muna tai parikin lisää. Tästä kakusta söi kuitenkin 6 aikuista ja 4 lasta aivan soppelit palat, vaikka se pieni olikin.



Nannan suklaakirsikkakakku
pieneen 15 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan

pohja
150 g voita sulatettuna
1,5 dl sokeria
3 munaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
100g sulatettua tummaa suklaata

täyte ja pinta
hapankirsikoita liemessä
1 prk ranskankermaa
3dl kuohukermaa
sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan

Aioin ensin vaahdottaa voin ja sokerin, mutta eihän minulla ollut kuin jääkaappikylmää voita ja hups, mikropehmitys meni pieleen ja tuli voisulaa. Sekoitin siis voin ja sokerin ja lisäsin munat yksitellen hyvin vatkaten. Kaikki kuiva-aineet sekaisin ja lisäys taikinaan, lopuksi sekoita mukaan sulanut suklaa. Voitele 15cm pikkuvuoka ja paista 180 asteessan. 40 minuuttia.



Halkaise jäähtynyt pohja kahtia. Korkeamman pohjan voisi leikata kolmeen osaankin. Irtolaidallinen vuoka on kätevä, koska voit käyttää laitoja myös tässä kokoamisvaiheessa ja vetäytymisessä niin saat kompaktin kauniin muotoisen kakun. 

Aseta siis pohja vuokaan uudelleen ja kostuta kirsikoiden liemellä. Asettele pohja sitten täyteen vieri viereen hapankirsikoita.  Vatkaa kermavaahto vaahdoksi ja lisää loppuvaiheessa ranskankerma, joka antaa kermavaahdolla aivan uuden ja täyteläisen ulottuvuuden, mausta vaniljasokerilla ja sokerilla varovasti haluaamasi makeusasteeseen. Levitä kermavaahtotäytettä reilusti kirsikoiden päälle ja nosta kansi päälle. Kuten kuvasta näkyy kakkuni kansi on kupera, mutta eipä tuo haitannut. Kostutin vielä kannen ja levitin reilusti kermaseosta päälle. Ja sitten viileään odottamaan tarjoiluhetkeä, joku kansi, ettei kerma ota jääkaapista makuja, itselläni  oli huippusää terassisäilytykseen.

Tarjolle tuotaessa rouhi  päälle suklaata ja/tai anna pienten kätösten ripotella mielinmäärin nonparelleja. Kerrankin.

Kakku maistui juuri siltä kuin halusinkin. Äiti sanoi, että tämä on juuri sellaisen makuinen, kuin joskus pääsee kunnon kahvilaan ja iskee kakunpalan himo, niin tälläistä sitä haluaisi.

Syömisen lisäksi vähintään yhtä hauskaa oli leipominen. Ja rapsiminen. Miksi sitä teilläpäin sanotaan?















Ainut epätoivonhetki oli kun ruuan jälkeen odotettu kakku vihdoin tuotiin pöytään. Eikä päästykään heti syömään kun piti laulaa. Ja puhaltaa kynttilä. Ottaa valokuva.

Eino, joka muuten ainoana sai santsiannoksen, vaipui epätoivoon. Kuinka KAUAN vielä pitää odottaa?




tiistai 9. joulukuuta 2014

Viinifiilistelyä, lammasta ja jouluinen maustevoi


Hyvälle lihalle hyvää viiniä. Niin yksinkertaista se on. En ole mikään viini-besserwisseri eikä toivottavasti minusta koskaan sellaista tulekaan. Oikeasti ihailen ihmisiä, jotka ovat luoneet viineistä ammatin tai harrastuksen, sillä alalla, jos missään, on miljoonaa muuttuvaa komponenttia, joiden hallitseminen vaatii valtavan määrän niin nippelitietoa kuin soveltamisen taitoa.

Onneksi meistä jokainen voi olla oman viininsä sankari. On kiehtovaa valita pulloa myymälän rivistöstä ja yhtä jännittävää avata ja maistaa. Olen jo ihanasti fakkiutunut muutamiin omaan suuhuni sopiviin kaavoihin. Pidän samppanjaa takuuvarmana valintana tilaisuudesta ja ruuasta riippumatta. Polveni notkahtavat joka kerran kun maistan lasillista hyvin viilennetyä Chablis'ta (mielellään Premier Cru) ja Rieslingin arvo ruokaviininä on vihdoinkin avautunut minullekkin. Punaviinien kanssa en vain pysty päättämään. Usein se on Pinot Noir, mutta yllättävää tuttavuutta olen tehnyt myös Malbecin ja italialaisten rypälesekoitusten kanssa. Tai tuhtien espanjalaissten.  Mutta kun Kaliforniastakin löytyy hyviä kuten ylipäätään uudesta maailmasta... sekoan...




Tosi tosi rakkaita ja varmoja valintoja meikäläisen suuhun tuntuvat olevan myös Chileläiset viinit ylipäätään. Perinteikäs Cousiño-Maculin viinitila Maipon alueelta on minulle vanha tuttu ja niin on sen ihana  100% Cabernet Sauvignonkin; Antiguas Reservas (Alko 12,48€). Viiniä kypsytetään 12 kk tammitynnyreissä jonka jälkeen se lepää pulloissa vielä 6 kk. ennen myyntiä. Se on cabernetmaisen herukkainen ja kirsikkainen, täyteläinen viini. Katsokaa sen väriä tuota valkoista liinaa vasten, niin syvä, tumma ja kutsuva.  Siitä löytyy myös tannisuutta ja pullo kannattaa avata hengittämään ajoissa. Tai sitten dekantoida. Se on mainio kumppani tummalla lihalle, myös riistalle ja porolle. Eli jos joulupyhien aikaan pöydästäsi löytyy jotakin näistä, ota seuraksi ihmeessä Antiguas Reservas.


Viinistä saa muuten huomattavasti enemmän irti pienellä välinevarustelulla. Hyvät isot lasit ovat must ja  ja lähes jokainen viini hyötyy dekantoinnista, eli karahvi on hyvä olemassa. Toisaalta dekantoinnin voi tehdä vaikka tavalliseen lasiseen mehukannuun. Viinipullon avaaja on tietysti tärkeä ja tärkeää on, että löydät sellaisen jota osaat käyttää. Minä itse olen aivan epätoivoinen kaiken maailman automaattisten kierreruuvien kanssa, mutta erittäin näppärästi avaan pullon  tarjoilijan perustyökalulla. Käteen sopivassa mallissa on teflonpinnoitettu kierre ja kaksinivelinen vipuosa. Tippakauluri on hyvä valkoisia liinoja ajatellen. Kannattaa miettiä myös tuollaista ilmapumppua ja siihen kuuluvia kumikorkkeja. Jos et nauti koko pullosta kerralla säilyvyysaika monikertaistuu kun asetat kumikorkin päälle ja pumppaat pullosta ilmat pois.

Mutta ennen kaikkea, minun mielestäni, erinomaiseksi viinin tekee hyvä seura ja herkullinen ruoka.



Lampaankyljykset ja jouluinen maustevoi

2  karitsankyljystä/ruokailija (nämä olivat sellaisia tuplia, keskellä luu ja filettä molemmin puolin sekä rasvaa ympärillä 
suolaa, pippuria

paistamiseen öljyä, voita, pari valkosipulinkynttä ja hiukan timjamia

Seurasin facessa tässä yksi päivä kun lampaankasvattajat vaihtelivat reseptejä. Yleinen mielipide tuntui olevan, suolaa ja pippuria ja pikainen paisto, eli sillä lähdin minäkin. Isokyröläiset karitsat pippuroin ja suolasin, kuumensin rasvat (reilusti voita) ja heitin sekaan valkosipulin ja hiukan timjamia maustajaksi ja otin nopeasti värin kyljyksiin molemmin puolin. Sitten koko pannu uuniin 175 astetta ja 5 minuuttia. Hyvää tuli, IsoHoon mielestä ehkä parasta lammasta ikinä. Hämmentävää. 

Karitsojen kanssa nautittiin pannulla raakana paistettuja perunasiivuja ja karamellisoituja valkosipulinkynsiä, vihreitä papuja ja ihanan jouluista maustevoita. Idean puolukkavoihin sain Juurelle ravintolasta, jossa se höystää hirven filettä. Rakastuin oikopäätä sen väriin. Juurella voi valmistetaan kokoon keitetystä puolukkasiirapista, omani sai vähä lisärouheutta pekaanipähkinästä ja rosepippurista ja aimo annoksen minttua, joka sopi  lampaalle tarkoitettuun voihin ihan nappiin.

Enkä tietenkään ehtinyt mitään siirappia keitellä. Tämä oli aivan pikaruokaa.

Jouluinen maustevoi
4:lle

1 dl (pakaste)puolukoita survottuna
100g pehmeää voita
1/2 dl paahdettuja pekaanipähkinöitä rouhittuna
1 tl kokonaisia rosepippureita
kourallinen tuoretta minttua silppuna

Paahda pähkinät kuivalla pannulla, älä polta. Lisää aineet minttua lukuunottamatta yhteen ja survo joko sauvasekoittimella tai jollakin mixerilaitteella tasaiseksi tahnaksi. Sekoita lopuksi mukaan minttu. Kääri voipaperin sisään rullaksi, päälle folio ja pakkaseen jähmettymään tangoksi, josta voit leikata fiksuja viipaleita. Tai sitten teet kuten minä, nostelet jääkaappikylmästä voimassasta lusikalla puolukkaisia voinokareita lihan päälle.

Suosittelen.

Ai niin. Yksi tärkeä pointti vielä. Cousiño-Macul Antiguas Reservas on myös mainio juustoviini (kypsät ja voimakkaat juustot), eli pääruuasta seuraavaan osaan voi jatkaa fiilistelyä saman viinin voimin. Tai sitten vaan ihan fiilistellä joulunodotusta joku ilta; siivoaisko kaapit vai istahtaisko viininlasin kera juustojen ääreen hengähtämään?



Chilen vanhin viinitalo fiilistelee joulua myös instagrammissa. Hashtagaa kaunein joulutunnelmainen viinikuvasi #jouluviini #antiguasreservas #viikonviini ja osallistu Decanterin 50€ lahjakortin arvontaan!

Kilpailuaika 8.-21.12. ja palkinto arvotaan 22.12. Palkintona Decanterin lahjakortti, arvo 50€. 

Yhteistyössä Cousiño- Macul

maanantai 8. joulukuuta 2014

After XMAS-kinkku


Elämää joulun jälkeen. Tiedän, vaikea kuvitella. On sitä. Siksi tämä paistos.

Minä kuulun niihin, joka en pysty kohtuudenkaan nimissä luopumaan mistään joulupöytääni perinteisesti kuuluvasta herkusta. Ja oman joulupöytäni kiistellyin kaveri on tietenkin, Juicen sanoin, sika. Kiistattomasti se tosin pöytääni kuuluu, mutta se, minkämoinen tänä vuonna laitetaan, kuinka suuri, pakastettu vai tuore, luomu-, vilja-, potkallinen, luullinen, tuottaa aina asiallisen määrän keskustelua. Joka jatkuu sitten joulupöydässä, jossa rankataan kinkun onnistuneisuus kaikkia edellisiä kinkkuja  sekä vähän naapurillakkin maistettuja verraten. Tässä kohtaa saa myös kinkun kaveriksi valitut sinapit huutia. Joo, ja niitä on pakko olla useampia vaihtoehtoja, ettei kinkku mene pilalle väärästä sinapista.

Kaksi kinkkuateriaa on kuitenkin ehdoton maksimi joulunaikaankin, varsinkin kun siihen vielä lisää öiset jääkaapiretkeilyt kinkkuleipien ja kylmän maidon merkeissä. Ja onneksi meidät kuluttajat on jo aika hyvin opetettu; Kinkku pidetään kylmässä, pöytään leikataan tarvittavat siivut ja viimeistään sen toisen päivän jälkeen perkaan kinkun ja pakastan rippeet erissä maailman ihanimpia hernekeittoja ja kinkkukiusauksia varten.

Tällä paistolla voit duunata kinkun jo ihan eri ruuaksi vaikka tapaninpäivän ulkoilun päälle. Se on myös mainio tuhtina brunssiruokana. Ja parasta on se, että halutessasi sen voit valmistaa uunitusta vaille jo edellisenä iltana jääkaappiin odottamaan. Silloin munamaito oikein imeytyykin leipiin. Tässä voi sopivasti käyttää joulusta jäänet ylimääräiset leipäpalatkin.


After Xmas kinkkupaistos

1 l joulukinkun rippeitä kuutioina (tai pieninä palasina)
n.15 siivua vaalea leipää
2 isoa punasipulia
1 rkl voita
1 tl suolaa
1 tl sokeria
6 munaa
4 dl maitoa
2 rkl dijon sinappia
1 rkl timjamia
suolaa ja mustapippuria myllystä
5dl voimakasta juustoraastetta esim. puolet parmesania, puolet emmentalia tai gruyeriä

Kuori ja suikaloi sipulit. Sulata voi paistinpannulla, lisää sipulit, suola ja sokeri ja anna pehmetä 10 minuuttia miedolla lämmöllä.

Sekoita muna ja maito ja mausta se dijonilla, timjamilla, suolalla ja pippurilla. Voitele suuri uunivuoka, kasta leivänpala kerrallaan munamaitoon ja levitä alimmaksi kerros leipää. Ripottele kerroksen päälle puolet kinkusta, sipulista ja juustoraasteesta. Puolita leipäpalat ja asettele seuraava leipäkerros hiukan limittäin pystyyn, niin että pinnasta tulee nätin rouhean epätasainen. Edelleen kasta jokainen palan munamaitoon ja leipiä asetellessasi ripottele aina hiukan myös kinkkua ja sipulia väleihin. Lopuksi vielä päälle loppu juustoraaste ja munamaito.

Paista 220 asteessa n. 20 minuuttia, kunnes munamaito on hyytynyt ja pinta saa kauniin värin.
Tarjoile vihreän salaatin kera.


Paistoksen voi tosiaan tehdä paistoa vaille valmiiksi jo aamulla iltaa varten ja jättää vetäytymään jääkaappiin, mutta yhtä hyvin voit tehdä ja paistaa sen välittömästi. Paistos on myös helposti muokattavissa; sinihomejuusto, jalapenot, valkosipuli tai osan maidosta korvaaminen valkoviinillä saa aikaan aivan uuden makumaailman.

Tämä resepti löytyy HooKoon uusilta joulusivuilta, jossa paljon herkkureseptejä ja hyviä vinkkejä jouluruokien ja kattauksen tiimoilta. Jouluruokia ideoimassa on ollut Mestariskokki Björckin Tomi sekä pari suosittua ruokabloggaajaa. Maistuis varmaan sullekin - blogi on kehitellyt ihanan jouluisen punakaali-pekonihöystön joulupöytään ja minä sain miettiä hävikistä herkuksi -teemalla jotain kivaa kinkun rippeille. Hookoo löytyy myös kätevästi facesta.





Yhteistyössä HK