Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

KESÄKANA ABC


Kaikki mitä olet aina halunnut tietää kesäkanojen pidosta.


Tai ainakin kaikki mitä minä tiedän.


 Sehän ei vättämättä ole paljon, mutta reilu 4 kk rekisteröityneenä siipikarja- tilallisena 3 km kaupungin keskustasta velvoittanee tiedonjakoon.

Eli jos olet jo pitkään haaveillut kesäkanojen hankinnasta, niin tuumasta toimeen. Suosittelen.

Tässä pieni infopaketti, olkaa hyvä!


Kanat kaipaavat luontaisesti maalaismiljöötä, siksi koti-ikävää lieventämään hankittiin sininen pienoistraktori. (Muista suhtautua lukemaasi mediakriittisesti, omat kokemukseni eivät ole mitään kanakuningattaren pyhää sanaa)

LUVAT 
1. Rekisteröidy kuntasi maaseutuelinkeinotoimeen siipikarjan pitäjäksi ja tonttisi siipikarjan pitopaikaksi. Rekisteröityminen on maksutonta. Lomakkeet voi tulostaa seuraavista linkeistä: Eläintenpitäjäksi rekisteröityminen ja Siipikarjan pitopaikkalomake. Vie täytetyt lomakkeet kuntasi maaseutuelikeinotoimeen ja se ei siis ole sama kuin MAVI maaseutuvirasto, jonne itse yritin lomakkeitani tyrkyttää. Oikea toimisto löytyi sitten elinkeinovirastosta. Lain mukaan sinun tulee rekisteröityä, vaikka sinulla olisi vain yksi kana.

2. Mikäli asut kaava-alueella, ota yhteyttä terveysviranomaiseen ja rakennusvalvontaan. Näin tein minäkin, mutta omalla paikkakunnilla vastaavat viranomaiset olivat hiukan hämmentyneitä yhteydenotostani, eivätkä osanneet muuta kuin toivottaa hyvää kesäkananpitoa ja kiitos ilmoituksesta. Käytänteet siis vaihtelevat, ymmärtääkseni joillakin paikkakunnilla tämä on enemmän rutiinia ja saatat joutua täyttämään jonkun kirjallisen ilmoituksen, mutta puhelinsoitto varmasti selvittää mitä omalla paikkakunnallasi vaaditaan.

3. Kohteliasta on kysyä kanapidosta myös naapureilta, ainakin tälläisellä tavallisella tiheään asutulla omakotitalo-alueella.Naapurinkuulemispakkoa ei ole, ellei oma kuntasi sellaista edellytä.



Kanat rakastavat kuopsuttamista ja mullassa ja hiekassa kylpemistä. Se saattaa tietää rankkoja aikoja ruuspenkillesi, ainakin jos kannatat "vapaan kanan kasvatusta".
MISTÄ KANAT JA KUINKA?

Kana on aivan valtavan seurallinen eläin, siksi niitä tuleekin ottaa useampi kuin yksi. Kanoilla on myös totisesti nokkimisjärjestys ja itseasiassa kukko on paras rauhan tae huolehtimaan kanojen elämästä, mutta minä esimerkiksi en ottanut kukkoa, koska en halunnut herätellä naapureitani kovin aikaisin. Viitisen kanaa taitaa olla maksimi ilman kukkoa. Meillä oli 4, se oli mukava määrä. Kana ei muuten tarvitse kukkoa munimiseen.

Maatiaiskanamme hankimme harrastekanalasta kesäkuun alussa. Paikasta sain tietää tuttavani kautta. Netistä löytyy myös vuokrakanoja yms. mutta parhaiten löydät varmaan itse kyselemällä. Se mitä kanoille tapahtuu kesän jälkeen kannattaa miettiä heti alkuun. Mikäli haluat ne pataan kannattaa tutustua Eviran lopettamissääntöihin. Meillä oli hyvä tuuri, että saimme palauttaa kanat takaisin samaan paikkaan, monet kanalat eivät ota niitä enää takaisin, osaksi  tautitartuntariskin takia.

Kesäkanan hinta vaihtelee n. 15- 40€ välillä  iästä ja rodusta riippuen. Oikeasti kai joku munintakanalan kana ei maksaisi montaa euroa, mutta ehkä tuollaiset pienkasvattajien maatiaiskanat ovat tottuneempia ihmisten käsittelyyn.



MISSÄ KANA ASUU? 

Kana tarvitsee suojan auringolta, tuulelta ja sateelta, mutta kopin ei tarvitse olla eristetty. Vanha sanonta sanoo, että kanat pärjäävät kyllä kunhan juomavesi ei jäädy, ja varsinkin maatiaskanat ovat reipasta sorttia.  Meilläkin kanat viihtyivät heinillä vuoratussa kopissan melkein lokakuun puoleenväliin, iltaisin kanojen taaperrettua yöpuulle suljin oven ja kyllä siellä kopissa oli aamulla aina aivan suloisen lämmin. Kanat tykkäävät nukkua orrella. Tuossa meidän versiossa orsi oli jotenkin matalalla ja ne eivät tykänneet siinä olla, mutta mulla oli sitten tarhaan viritettynä luudanvarresta päiväorsi, jossa tykkäsivät istuskella.Tilaa kanat eivät tarvitse paljoa. Virallinen minimi taitaa olla puoli neliötä/kana. Meidän kanamme kävivät nukkumassa koppiosassa 50x63x63, josta oli sitten pääsy munintakoppiin, joka oli 4ox40x40. Se riitti hyvin 4 kanalle.   



Ostimme kanatalon valmiina netistä, niitä oli vähän vaikea löytää vielä viime kesänä kotimaasta, nyt tuossa meidän lähellä olevan Sopurahankin pihasta löytyy 3 eri mallia. Isäni nikkaroi vielä 220x180 ulkotarhan jatkeen. Siinä on myös päällä verkko. Maatiaskanat ovat erinomaisen hyviä lentämään ja tulevat yli kyllä kahdenkin metrin aidasta. Meidän rakennelma oli just sellainen, että saimme sitä pariin mieheen siirrettyä pihallamme uuteen paikkaan, tytöille riitti uutta kuopsutettavaa, eikä meidän nurmikkommekaan tuhoutunut. Siirsimme tarhaa aina 2-5 päivän välein ja samalla sitten haravoin kakatkin kompostiin. Tiedoksi; kana kakkaa tosi paljon.



Munintakopin ja kanalan pohjalla oli kuivaa heinää. Kesällä kopin pohjalla oli turvetta, mutta syksyllä laitoin sinne heinää kanoille pahnoiksi. Lisäksi mulla oli siis se luudanvarsiviritelmäorsi, pesukooli täynnä hiekkaa, jossa kanat kävivät kylvyssä ja ruokinta- ja vesiautomaatti.

Kuumimmilla helteillä ja rankimpina sadeöinä viritin vanhan pressun katoksi tarhaan. Uitettu kana on nimittäin kauhean näköinen.

Tuossa kuvassa näkyy pätkä tuollaista suurta puutarha-aitaverkkoa. Sitä liikuttelemalla sai kanat yksinkin takaisin tarhaan. Tai Urhon ei tarvinnut kuin sanoa kanoille, että nyt kotia, niin ne menivät, mutta meille kaikille se ei ollut aivan yhtä helppoa aina.



MITÄ KANA SYÖ?

Kana syö paljon vihreää, mutta se tarvitsee myös eläinperäistä proteiinia. Varmistaakseni kanojeni monipuolisen ruokinnan, ostin säkin kanarehua, josta 4 kanaa eivät reilussa 4 kuukaudessa ehtineet verottaa puoltakaan. Ruokinta-automaatti sateen suojassa on myös kätevä, tiedät, että kanoilla on aina ruokaa saatavilla. Kanat tykkäävät kyllä kaikenlaisista kotiruuankin tähteistä ja niitä veimme päivittäin, samoin kuin vihreää kasvimaalta. Joskus pengoin niille kastematoja, niistä meinas tulla aivan tappelu.

Kanan maha tarvitsee toimiakseen hiukan karkeaa hiekanjyvää, mutta oletin, että ne sitä saivat tuolta maasta ja kylvyistä. Hyvänmakuiset ja hyväkuoriset kananmunat ovat varmasti paras tae siitä, että ruokinta on kohdillaan.

Raikasta puhdasta vettä tulee kanoilla olla aina saatavilla. Vesi pyssy hieman puhtaampana, jos se ei ole aivan maanrajassa.



MUNINTA

Meillä tuli koko kesän munia 1-4 päivässä useimpina päivinä 2-3, ihan loppusyksystä ei enää ihan joka päivä. Munat olivat hiukan eri värisiä, mutta kaikkien sisällä oli uskomattoman kaunis keltuainen. Runsas vihreän syönti edesauttaa kuulemma intensiivisen keltaista väriä. Ihan välillä vietiin lahjoiksi omia kananmunia, ja se oli meidän mielestä ainakin tosi spesiaali lahja.

Kanat kävivät vuorollaan munintakopissa, joskus siellä oli kaksikin vierekkäin. Elsa alkoi hautomaan heinäkuun välissä ja se oli hiukan rasittavaa, kun tyttöä piti väkisin häätää ihmisten ilmoille (ja että saataisiin munat kerättyä). Elsan äidinrakkaus taisi olla pohjattoman syvää, sillä sehän hautoi ja hautoi kaksi kuukautta



VIRIKKEET

Kana tarvitsee hyvinvointiin siis asumuksen, ruokaa ja vettä sekä oman kanalauman. Se haluaa istuaa orrella, se haluaa kuopsuttaa ja kylpeä hiekka/multakylvyssä. Päästimme kanat aina ulkoilemaan vapaasti pihaamme kun olimme paikalla, vieressä on metsä, että aika hyvin pidimme silmällä, etteivät tytöt karkaa sinne. Kasvimaat ja puskanjuuret olivat lempipaikkoja. Kanoja oli kiva seurata ja niille voisi opettaakin ties mitä, mutta jotenkin se kesä meni vaan niin nopeasti. Ruualla niitä saa houkuteltua melkein mihin tahansa.


Kanat ovat tosi persoonallisia ja oli hieno huomata kuinka pääkanamestarimme Urho oppi ennakoimaan mitä ne kulloinkin aikovat tehdä. Näistäkin kuvista huomaa kuka oli meidän linssilude.






Kesäkanat ovat kiva harrastus ja mahdollista siis hyvinkin pienin resurssein. Lapset oppivat eläimistä ja niiden hoitamisesta, mutta päävastuu on tietenkin aina aikuisella. Totta kai kanat sitovat ja niille täytyy löytyä loman ajaksi hoitaja.

Pitkän haudonnan jälkeen Elsalla alkoi vielä sulkasato ja se oli syksyllä ihan surkean näköinen muiden lihavien kanarouvien keskellä.

Keinuminen oli Maitotytön ja Elsan yhteinen harrastus


Haikea oli se lokakuun ilta kun pakkasimme ystämme Laten, Paten, Äänekkään ja Elsan pahvilaatikkoon ja ajoimme ne takaisin syntymäkotiinsa. Äänekäs protestoi tapansa mukaan, sanoisinko lähes kuin olisi sikaa tapettu.

Mutta nyt on taas kevät!



Kanajuttuja viime vuodelta:

Koko kesä kanoja
Tytöt tykkää

perjantai 29. huhtikuuta 2016

AVOKADOSUKLAALEVITE (on vegaani)




Kaikkeen sitä. Ihminen suklaanhimossaan. Sitä niinkun vainuaa parhaimmat suklaareseptit niin, että päätyy instagrammin kautta lopulta sveitsiläiseen ruokablogiin, jossa valmistetaan viettelevän näköistä VEGAANIA suklaalevitettä yhdistelemällä muutama ainesosa, joista yksi on avokado. Ja jos sveitsiläinen kehuu suklaalevitettä, niin minä kyllä ostan.



Yksi mieleenpainuneimpia lapsuusmuistoja Sveitsistä on sveitsiläinen välipala. Ihanaa rapeakuorista, taikinajuurista maalaisleipää siivu ja siivun päälle taitettiin rivi tai kaksi suklaalevystä. Ai että, mikä energiabuusti. Kokeilkaa vaikka.


Reseptin innosti testaamaan Fanny the Foodie-blogi, eikä ihan vähiten herkullisten kuvien takia. Tai sen tunnelman; kuinka terveellisyyttä uhkuva aamiainen ja samalla ihanan syntisen suklainen. Kadehtien katson aina  toisten trendikkäitä aamiaiskuvia. Miksi omalta pöydältäni ei koskaan löydy smoothie bowlia tai jotakin hedelmillä, pähkinöillä tai marjoilla tuunattua puuroa, vitsi, ei edes ikinä niitä viherpipermehuja. Mun aamiaiset haisee pekonille varmaan viiden kilometrin päähän. Ikävystyttävän vanhanaikaisen perinteistä.

Vaikka en mä kyllä meinaa pekonista luopua. Joskus silti voisi kai tarjota paahtiksen päällä suklaista avokadolevitettä tuoreilla marjoilla tai hedelmillä koristettuna. Pähkinää. Kookoslastuja.

Uuuu....


AVOKADOSUKLAALEVITE

1  täydellisen kypsä avokado 
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 rkl mantelimaitoa
6 pehmeää taatelia, kivi poistettuna

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja surauta tahnaksi. Onnistuu myös sauvasekoittimella. Avokadon tietysti puolitat ja koverrat hedelmälihan pois, ettet nyt aivan kokonaista heitä sinne blenderiin.

Taatelit on niitä hedelmäosastolla pahvirasiassa myytäviä pehmeitä, ei niitä taatelikakun valmistuksessa käytettäviä palikoita.

Sitten vaan tahnaa leivän päälle ja tahnan päälle marjoja, banskua, mangoa, mitä mieli halajaa. Tahna ei ole kovin makeaa vaan oikein suklaisen rikasta, niinpä joku hedelmäsokerinen juttu on omiaan leivän päällä.


Kyllä teidänkin täytyy ostaa tämä. Ihan vaan maun ja tunnelman takia. My five seconds as a maalaishipsteri in the morning.

Huomenna voidaan taas paistaa sitä pekonia.


keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

GOTTHARDS KROG, UUMAJA

Kuva GK nettisivuilta
Gotthards Krog'issa on aivan oma, unenomainen tunnelmansa. Sisustus on runsas, messinkiä ja samettia, menneen ajan fiilistä joka siirtää sinut suoraan jonnekin englantilaisesta laivanvarustamosta kertovaan sarjaan purjelaivojen aikakaudelta(mikä sen nimi oli, jossa oli se partainen laivanvarustaja ja oliko se hänen siskonsa, joka oli businessnainen, Elisabeth?). Kaikki on  toteutettu niin uskomattoman taitavalla silmällä ja loistavalla maulla, sillä jonka ruotsalaiset tuntuvat imeneen jo äidinmaidossaan. Eipä ihme, että Krouvi palkittiin parhaasta ravintolasisustuksesta vuoden 2015 ravintolagaalassa Ruotsissa.

Gotthars Krog toimii aivan upean, sanoisinko suolanmakuisen ylellisen Stora Hotellet'in yhteydessä. Ravintola on saanut nimensä Gotthard Zetterbergiltä, joka kuulluu olleen melkoinen karäktääri ja Storahotellin ensimäinen ravintoloitsija. Nuoruudessaan myös merenkulkija, joka seilasi itse Nordenskjöldin kanssa Grönlantiin 1883.

Pääsin yöpymään hotellissa paluumatkalla Hemavanista ja pongasin ihanan ravintolan alakerrasta, mutta vilkaisu ruokalistaan ja sitten 4 tuntia autossa istuneihin lapsiin sai minut kaitsemaan pesueeni (ihanaan) huoneeseemme ja hain iltaeväät viereiseltä mäkkäriltä. Luulen, että se ei ollut loppupeleissä huono valinta kokonaisuuden huomioon ottaen. Kuukausi reissun jälkeen minulle tuli työmatka Uumajaan ja varasin heti 3 hengen seurueellemme illallispöydän Gotthardista.

Ihan rankan ja pitkän kokouspäivän jälkeen, jonka lounas koostui kokouspöydän hedelmistä, pretzeleistä, juustosta ja kinkusta, oli ihana istua nauttimaan ruuasta. Hämyisässä ravintolassa kamerani ei kyennyt miljöökuviin, jospa vaan uskotte minua, että sisustus on upea. 




Historiallinen rakennus oli aikoinaan yhdistelmä merimieskirkkoa ja hotellia. "Rakennus huokuu historiaa, joten annamme historian tuoda oman mausteensa myös menuumme. Useimmilla listamme annoksilla on tarina kerrottavana ja jokainen tarina  voi muuntua reseptiksi. Luomme oman twistimme klassikkoannoksiin yhdistämällä paikalliset raaka-aineet inspiroituen meristä, satamista ja vieraista kulttuureista." Suunnilleen noin kertovat ravintolan nettisivut. Ja annokset olivat, niinkuin sisustuskin, monikerroksisia ja runsaita, täynnä ihmeteltävää.



MONTPELLIER savustettua juuriselleriä, hapankermaa, mantelia taimenen mätiä, katsuobushia (kuivattua tonnikalaa)

VENETSIA suippokaalta ja karhunlaukkaa, purjoa, mätiä, osterikreemiä, levää



OSAKA pomeloa, inkivääriä, retikkaa, muskottipähkinää, kurkkua mantelelia, friteerattua purjoa, tuoretta tofua...


Alkupala numero II.  RABAT Tartar, couscous, harissa, paahdettuja pistaasipähkinöitä, chermoula, jugurtti, granaattiomenaa....



ROSTOCK Punajuurta ja pitkääpippuria, savustettua kastanjaa, mustakaata, murskattua perunaa, punasipulilientä, paistettua helmikananrintaa ja "slarvsylta", ihan emme tiedä mitä sylttyä se oli, lähinnä muistutti prässättyä (Villisian?)lihaa, mutta pahaa se oli.

SAN DIEGO jalapeñoa, savua, grillattua avokadoa, bartaattipyreetä, frittimaissia, lihalientä ja prässättyä häränposkea



MONACO maa-artisokkaa, kirveliä, kuivattua perunaa, papuja, rakuunaemulsiota, hillottujapikkusipuleita, kermaista meiramilientä ja turskaa


Nää annokset on kuulkaa niin vaikeita, että vaikka mulla on ruokalista tässä, en voi vannoa mikä tämä molempien seuralaisteni jälkkärivalinta oli. Se oli ehkä NAGOYA misojäätelöä, inkivääriä, mikrokakkua, shisoa ja hillottua puolukkaa tai SIMRISHAMN jossa ruusunmarjasorbetti tai ehkä lista oli muuttunut syömisen ja sen tallentamiseni välillä. Joka tapauksessa komponentteja riitti tässäkin annoksessa, eikä ollut kuulemma mitenkään sykähdyttävä.


ALMERIA Crème Brûlée , vaniljaa ja sitrusta

Muutamaa notkahdusta (larvsylta ja tuntematon jälkiruoka) nautimme ruoasta, annoksista riitti syömisen lisäksi myös keskustelua.

Paikan miljöö, palvelu, astiat, ruokalista, ruoat ylipäätään saavat monta plussaa ja tähteä.

Miinukset lähtevät sille, että paikka ei ollut täynnä maanantaina kello 19 eikä se ollut sitä myöskään klo 22 poistuessamme ja olimme varanneet pöydän, silti meidät leidit ohjattiin sohvannurkkaan pikkiriikkiseen pyöreään pöytään (just kokoa wienerkahvila), johon hädin tuskin saimme lautasemme mahdutettua. Ja jossa hankala istua, kaksi sohvalla ja yksi tuolilla. Miksi ihmeessä ei voitu antaa yhtä lukuisista vapaana olevista 4 hengen pöydistä? Tuli vähän sellainen tunne, että luokiteltiinko meidät kastiin öö, tämä tunne voi tietysti olla vain omaa epävarmuutta. Muuten meitä palveltiin miellyttävästi. Pöydästämme näki kylläkin ihanasti suoraan luukulle ja sen takana olevaan upeaan keittiöön, jossa mm, ihania koristekaakeleita. Valitettavasti keittiön yleisilme oli kuitenkin sottainen tai sekava, kaiken maailman jauhopusseja oli tungettu sinne ja tänne. Ja hei, oon mä nähnyt ravintolankeittiöitä, tiedän koska ne näyttää sekaisilta ja koska siltä, että tehdään töitä. Lisäksi luukulla kylmät annokset viimeistellyt ja jälkiruoat rakentanut nuori kokkinainen pisteli aivan häpeämättömästi sormilla suuhunsa varmaan joka kolmannella kerralla kun otti näppeihinsä jotakin. 

Mutta reilusti reilusti siis kuitenkin plussalla. Että suosittelen ehdottomasti jos ja kun löydätte itsenne Uumajasta, joka muuten on aika ihana paikka.


sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

(EPÄ)TÄYDELLINEN HOLLANDAISE



Se on nyt selvästi sesongissa. Hollandaise-kastike nimittäin. Ainahan se maistuu Eggs Benedict tai kalan kanssa mutta nyt on sesongissa sen ehkä parhain kaveri, eli parsa, parsa, parsa...

Olisi kiva sanoa, että kastikkeiden tekoa turhaan mystifioidaan, eihän siinäkään ole muuta kuin maut ja rakenteet kohdilleen. Jostakin kumman syystä olen aina kaikkien  maustevoiden ja kylmien dippien kannalla kun ruualle kostuketta etsitään. Koen kastikkeet jotenkin hirmu työläiksi ja omasta kauhastani lähtiessä myös usein ei niin hyvän makuisiksi. Kaikki perinteiset kastikeruuoat kyllä onnistuu ja pastankastikkeet, mutta jostain punaviinisoosista näen ihan painajaisia.

Kun rappaan niin useimmiten myös roiskuu...

Mutta noin vain sitten uskaltauduin tekemään taas hollandaiset, pari kertaa ennenkin olen onnistunut siinä, mutta nyt olen kadottanut sen pomminvarman ja helpon reseptin. Jos katsoo tuota hollandaiseni rakennetta niin sen ei kuuluisi varmastikaan olla noin vaahtoavaa, mutta innostuin käyttämään sellaista sauvasekoittimen vispiläpäätä ja sekös sen kastikkeen aivan vaahdotti kun innostuin lisäämään sitruunamehua vähän turhankin paljon.  Kastike meni siis hiukan lieväksi myös. Mutta tykkään sitruunasta, joten ei se haitannut, ei minua, ei parsoja eikä lohta, eikä edes Iso-Hoota.



HOLLANDAISE-KASTIKE

200g voita
3 munankeltuaista
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl valkoviiniä (tai vettä)
suolaa 
sitruunamehua

Sulata voi mikrossa tai kattilassa. Laita munankeltuaiset, viinietikka ja viini ja suola kulhoon ja vispilöi kuohkeaksi.

Aseta kulho kevyesti poreilevaan vesihauteeseen (Kulho siis sellaisen kattilan päälle, jonne se ei uppoa mutta pohja kuitenkin koskettaa vettä) ja vispaa koko ajan kunnes seos paksunee ja vaalenee, n. 3 min.

Ota pois vesihauteesta ja lisää voi vispilöiden kastikkeeseen pieni määrä kerrallaan kunnes sinulla on paksu ja kermainen hollandaise kastike. Mausta sitruunamehulla ja tarkista suola. 


Varsinainen pika-ateria alusta loppuun oli valmis 20 minuutissa; kastike, parsat ja lohimedaljongit ja välillä otin myös kuvia. Hyvää oli.

Nyt menen seuraavaksi tsekkaamaan nousemassa olevan pullataikinani, tajusin juuri että laitoin litraan nestettä vain puolen litran hiivat...

Sanoiko joku joskus jossain, että epätäydellisyys on vapauttavaa. Ja kissan viikset!

Muita parsareseptejä:

Parsaa mestarikokin tapaan
Parsakeitto piparjuurikatkaravuilla
Frittiparsat
Ihana parsapasta
Pohjaton parsapiirakka


perjantai 22. huhtikuuta 2016

POHJATON PARSAPIIRAKKA JA TILAA JA NOUDA -PALVELUN TESTAUS



Kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoan kanssa

Mietin ja mutustelin mielessäni, mitä itselleni ennen kokkaamatonta tekisin parsasta. Parsan, niin kuin monen muunkin raaka-aineen kanssa kun sitä useimmiten palaa klassikoihin. Friteerattua parsaakin olen kokeillut ja hyvää sekin oli, mutta silti mikään ei voita yksinkertaista voisulaa tai hollandaisekastikkeen makua yhdistettynä tuohon vihreään pötkylään.


Pohjaton parsapiirakka osoittautui hyväksi löydöksi. Se on varmasti vähähiilarisen ruokavalion noudattajan ykköspiirakka, vaikka omat vetovoimatekijäni ovat ennemminkin sen nopea valmistelu ilman taikinapohjan kanssa hösäämistä ja tietenkin maku. Mieheni luultavasti väittäisi sen nimen korreloivan ruokahaluni kanssa.


Piirakka irtoaa vuoasta kuin unelma ja on niin kaunis, että sen kyllä kehtaa kantaa kahvipöytään. Vaikka oikeastaan tämä piirakka on kyllä parhaimmillaan keväisellä brunssilla (Huomaatteko, kuinka neonvalot välkkyvät tässä kohtaa: VAPPU! VAPPU!) tai piknikillä. Oivallinen se on myös salaatin kera lounaana tai keveäksi aikuisten illalliseksi.  Tosin ei tämä piiras kyllä sisällä mitään lapsille sopimatontakaan, mutta antakaa kun mä vapaasti pyörryn (heti sen jälkeen, kun olen vetäissyt ison ruksin seinälle), sinä päivänä kun meidän Urho 11 v. tai Maitotyttö 5 v. ilmoittavat haluavansa parsapiirakkaa illalliseksi. Niin ei vain tapahdu tavallisessa, oikeassa elämässä.


POHJATON PARSAPIIRAKKA

400-500 g vihreää, ohutta parsaa
1 punasipuli tai 4-5 vartta kevätsipulia
5 munaa
2 dl kermaa
250 voimakasta juustoraastetta (esim. gruyére, emmental)
 ¼ tl valkopippuria
½ tl suolaa
1 rkl raastettua parmesaania
öljyä piirakkavuoan voiteluun

Laita uuni kuumenemaan 175°. Voitele 22+ cm halkaisijaltaan oleva piirakkavuoka öljyllä ja ripottele pohjalle raastettu parmesaani.

Huuhdo parsat ja katkaise pois puiset tyvet. Pilko varret noin sentin paloiksi, jätä nuppukohdat suuremmiksi ja halutessasi viisi vartta koristeeksi. Hienonna sipuli. Käytin punasipulia, mutta kevätsipuli toimisi varmasti vielä paremmin. Punasipuli ei ollut kovin esteettisen värinen valmiissa piirakassa.

Sekoita kaikki loput aineet yhteen ja lisää parsanpalat sekä sipuli seokseen. Kaada piirakkavuokaan, asettele koristeparsat haluamallasi tavalla ja paista uunissa 60 min. Piirakka on kypsä, kun puutikulla kokeillessa tikkuun ei tartu mitään.

Anna jäähtyä 10 min. ennen leikkaamista.



Tällä viikolla olen kokeillut itselleni muutakin uutta ja kätevää, nimittäin K-Kaupan tilaa ja nouda -palvelua .

Olen niitä ihmisiä, jotka yleensä tykkäävät ruokakaupassa asioinnista. Olen vähän sellainen hyllyjen väleissä samoilija, enkä siksi selviä cittarikäynnistä pienilläkään ostoilla alle tunnissa.

Maanantaina, flunssaisena, miljoonan hoidettavan asian ahdistamana ja väsyneenä kirjauduin paikallisen K-Supermarketin palveluun. Kuinka hienoa olikaan ajaa iltapäivällä kaupan parkkipaikalle (kun ensin olin hakenut Urhon haitaritunnilta ja Maitotytön päiväkodista) ja lähettää tekstari, että täällä ollaan! Pari minuuttia myöhemmin kassit kannettiin autolle ja minä maksoin ostokset siinä omalla autollani pankkikortilla. 


Nyt kun olen rekisteröitynyt palveluun, hoituu tilaaminenkin nopeasti. Ensimmäisellä kokeilukerralla tosin olin hieman hidas, kun etsiskelin ”hyllyiltä” tavaroita. En muistanut, että avokado on hedelmä, eikä kasvis… Tilaaminen kuitenkin nopeutuu koko ajan, kun oma näppäryys kasvaa. Aikaisemmin tehdyn tilaukset voi myös tallentaa niin, että voit muokata ja täydentää sitä seuraavalla kerralla. Ei olisi ollenkaan hullumpi idea tilata vaikkapa kerran viikossa kaikki peruskamat, maidot, juustot, kasvikset jne. kerralla! Kävisi sitten vaan itse hifistelykierroksella kaupan liha- ja kalatiskillä. Vaikka palvelu on maksullinen, väitän, että herätysostosten tekeminen varmasti vähenee ja sitä kautta myös säästöä syntyy.


Vaikeinta palvelun käyttäminen oli mielestäni liha- ja vihannesostoksilla. Esimerkiksi varhaiskaalin määrä piti ilmoittaa kiloissa. Paljonkohan painaa siis kaksi kaalinpäätä? Useissa tuotteissa oli onneksi ilmoitettu arvioitu paino. Esimerkiksi: veriappelsiini 1 kpl n. 300 g. Se oli tervetullut apu! Useat kasvikset kuitenkin ovat esipakatuissa, valmiiksi punnituissa paketeissa, joita on sitten helppo tilata kappalemäärin.

Olin todella tyytyväinen saamaani palveluun. Itse noudattaessa tavaran keräys maksaa 4,60€. Muovipusseista ei veloitettu erikseen. Lisäksi ainakin Seinäjoella on mahdollisuus myös kotiinkuljetukseen. Se olisi maksanut n. 12 euroa (sis. tavaran keruun). Ylipäätään on huippua, että palvelua tarjotaan ympäri Suomen, eikä pelkästään pääkaupunkiseudulla.


Ihan kokonaan en pysty harrastuksestani, eli kaupassa käymisestä luopua, mutta tilaa ja nouda - palvelu helpottaa kyllä hienosti kiirearkea. Ja miettikääpä pyhien aluspäiviä! Joku NIIN ostaa perustarvikkeet tilaa ja nouda -systeemillä!