Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 28. toukokuuta 2016

BURSA JA SEN KAVERIT


Kuvan kuollut eläin ei ole BURSA. Se ei ole myöskään Antti eikä Lasse, vaan kovin hieno pala kotimaista rotukarjaa, jota on riiputettu vaatimattomat 9 viikkoa 2 asteen lämpötilassa. Bursa taas on keittiöslangia hampurilaiselle (joo, piti munkin kysyä), niinkuin Antti Entrecotelle ja Lasse Lasagnelle. Ja mitä niitä nyt onkaan...

Olen tässä viikon verran sulatellut (niin henkisesti kuin fyysisestikin) aivan huikeaa viikon takaista perjantaita. Mä luulen, että olen Suomen onnekkain ruokabloggari kun pari vuotta sitten Gastromessuilla minut yhytettiin yhteen Dietan kanssa. Silloin tuloksena oli äärettömän opettavainen kokkauspäivä Sinne-ravintoloiden armottoman taitavan Kai Kallion kanssa. Bonuksena sain kutsua parikymmentä parasta ruokabloggariystävääni (sanotaanko nyt tässä vielä, että kuka piru teitä pystyy mihinkään paremmuusjärjestykseen laittaa, eikä ole tarkoituskaan) nauttimaan 5 ruokalajin ateriasta drinkkimenuineen ja  tutustumaan Dietaan, muistatteko?

Lienen tehnyt myös jonkun asteen vaikutuksen Dietan keittiömestri Vesa Saaristoon, hän kun molemmilla kerroilla uudelleen tavatessamme on muistellut varsinkin drinkintekoshowtani, jossa lienen päässyt lähemmäksi kuin koskaan flöörausta (äiti, se tarkoittaa viinapullon akrobatimaista nakkelua), erotuksena vain se, että aina kun pullo lipsahti lennähti kädestäni, takanani selustaa turvannut oikea baarimestari Robert nappasi sen. Epäilivät jopa, että olimme harjoitelleet.

Joten olisihan minun pitänyt tietää, että kun Dieta lupasi järjestää Meat& Grill koulutuspäivän bloggaajille, tulisimme saamaan paljon enemmän kuin osasimme odottaa. Sillä lailla ne lunastaa nimittäin lupauksia Dietalla.


No, mitä me sitten teimme? Me söimme, kokkasimme, söimme, joimme, opimme ja kokeilimme uutta (muutakin kuin bursa-sanan), söimme, nauroimme, heitimme alatyylin herjaa ja korkealentoisia ajatuksia ja sanoinko jo että söimme ja nauroimme. Ja söimme. Eikä tämä ollut vegaanin paikka tällä kertaa, let me tell you! Meitä on nyt sitten 9 kpl perusteellisesti koulutettuja porchettan sitojia, jos joku tarvitsee vinkkejä. Porchettasta taisi tulla kerta heitolla myös meidän kaikkien tämän vuoden ruokahitti, niin herkulliselta maistuivat alkuun nauttimamme porchetta leivät: grillissä valmistettua tuoretta yrttileipää, paksu siivu sopivan savuista porchettaa, pikkelöityjä sinapinsiemeniä ja marinoitua punasipulia.  Kaikki ovat onnistuneet myös kotona mukaan vakumoidun porchetta-babyn kypsennyksessä. Kyllä oli hyvää. Jos kiroilisin, voisin tähän turhaan lausua sen Taivaan Isän pojan nimen, sillä lailla pohojalaisittain.


Valtasimme HK Scan keittiön, jossa meitä Dietan Vesa Saariston lisäksi koulivat HK:n Janne Leppänen ja Risto Mikkola, tuo Suomen punkein keittiömestari. Janne ja Mikko olivat minulle tuttuja ennestään taas toisesta etten sanoisi Happy, happy päivästä, jossa kokkailin perhepiirissä. (Jannelta erityisterkut miehelleni Iso-Hoolle:"se sinun mieheshän oli tosi hauska." Näin se on, tasapaino se pitää olla avioliitossakin, kun on sattunut saamaan näin asiallisen hillityn vaimon.) Unileveriltä brasilialaisiin makuihin opasti Petri Nygård, joka minulle tuotti  etukäteiskirjeenvaihdossa hiukan epäilyksiä, josko vaikka seuraavalla kerralla paikalle saadaan Geekki.


That special moment

No kyllähän mä nyt aikuusten oikeesti OSASIN tämän
Jakauduimme 3 ryhmään. Pääsin itse porchettan kimppuun ensimmäisenä, ja oikeasti olen iloinen, että osaan sitoa nyt oikeaoppisesti lihan. Vaikka kyllä se käy myös sillä narunpätkä kerrallaan tyylillä. Mä palaan vielä porchettaan, se on huippuyksinkertainen, mutta liikuttavan herkullinen ruoka.



Vesa opasti MIBRASA grillin käyttöä. Se on ammattikäyttöön tarkoitettu, komea puugrilli, jonka kahdella tasolle mahtuu kerralla 60 bursaa.  Se on muuten sellainen määrä, että enpä haluaisi olla luukulla kun niitä lähdetään nostamaan (olla luukulla= annokset viimeistelee kokki joka pitää huolen, että kaikki nousee oikeaikaisesti, nousee, nostaa : annoksen komponentit kootaan lautaselle valmiiksi annokseksi). Hiiletkin ovat ison miehen nyrkin kokoiset. Niissä löytyy voimaa pitkään grillaukseen, tiivis uuni kietoo ruuan savuiseen syleilyyn ja aromi on uskomaton. Grillin kuumuus voidaan hyödyntää myös käyttämällä avattua luukkua (unohtakaa mitä asken puhuin luukusta, tarkotan nyt tämän UUNIN avointa LUUKKUA) parilana. Liha siihen ja kaunis paistopinta saavutetaan ihan melkein sekunneissa.



Uskomattominta oli grillaustyyli. Kun väline on näinkin hieno, voidaan unohtaa marinadit ja rubit, lihat pintasuolattiin ja - piipuroitiin vasta uunista oton jälkeen. Meillä oli HK.n lihavarastoita huippulihoja, makurasvaista ulkofilettä ja flanksteakkiä, mutta kuulkaas, ihan tavallinen broilerin koipireisi kypsyi siellä ylätasolla niin maukkaaksi ja niin meheväksi, että sitä ei tahtonut pieni järki käsittää.





En ole aivan varma oliko alkuperäisellä ruokalistalla tarkoitus valmistaa tuota dry-aged lihaa, luulen vähän, että meidän innostus ja arvostus sai Jannen kaivamaan myös tämän lihan kypsytyskaapin kätköistä? Hyvää. Understatement.

Kaksi muuta porukkaa oli valmistanut jo alkupalat ja kastikkeet, meille jäi jälkiruokien viimeistely. Tartuin kinuski poppareiden haasteeseen. Toivottavasti en pilannut sitä kattilaa.

Tuntien touhun ja maistelun jälkeen saimme istua katettuun pöytään, jonne kannettiin sitten vatia toisensa perään. Tässä kohtaa itketti. Hennot sääret sanoivat irti sopimuksensa. Niin hyvää, niin liikaa niin hyvää. Kiitos jokaisesta suupalasta. Pilsner Uruquell maistui upeasti kuuman kokkauksen päätteeksi. Oli pakko skipata viinit.

Aloitus  juustopalleroilla ja passion-chilikastikkeella

Hitsi nää perunatki oli vaan niin.
 
Flank steak, kuusenkerkkä, parsa

vihreää parsaa, kanankoipia, kanannahkakastiketta, punaista chimichurria

Makurasvallista currykermaa, cashew-pestoa, lehtikaalta, currykermaa

No tämä nyt on sitä vanhaa lihaa, suolaa ja pippuria. Nam.

Tästä ei bursa enää parane. huh, huh

banaanikeikauskakkua, kinuskipoppareita, kookospannacottaa passionkastikkeella

Ehdittiin vielä pitää kehityskeskustelukin bloggaajien ja yritysten odotuksista. Taidettiin olla kaikki aika hyvillä mielin. 

Lisää juttua voit lukea allaolevista osallistujien linkeistä.

Beach House Kitchen

Campasimpukka 

Habanerokitchen

Kamera ja Kauha

Kananpoikien Bistro

Mamagastro

Tinskun keittiössä

Veera R Queen of Delicious

Mä haluan nöyrästi kiittää yhteistyökumppaniani Dietaa upean päivän järjestämisestä, HK Scania, Unileveriä, sekä Servaalia. Hieno tapahtuma, johon edellä mainitut yritykset osallistuivat. Siksi koska heidän mielestään me bloggaajat olemme myös erittäin tärkeä sidosryhmä. Ja yhdessähän me tehtiin tästä aivan valtavan kiva päivä.



Kiitos paljon kaikille mukana olleille ihanille ruokabloggaajille.

Kuten vanha kauhavalaanen paukahros eli sanalasku asian ilimaasoo;

Hyvin pirettihin, hyvä nottei ruakittu!

Nanna
Laillistettu porchettan sitoja


keskiviikko 25. toukokuuta 2016

KAKKUKIERTUE: Kakut kesän juhliin


Kevät ja kesä on kakkujen kulta-aikaa. Pari blogiystävääni keksi tehdä koontilistat parhaista kakuistaan ja siitäkös me muutkin innostuimme. Useampi blogi saattaa nyt siis tarjota omia ja lainattuja, mutta ainakin kerran testattuja kakkujaan ja linkitämme toisiamme vielä ristiin rastiin, jospa se inspiroisi sinua, kakkua kaipaava lukija.

Kakkujani katsastaessa huomasin, että minulla on hirveä liuta täytekakkuja, joista lähinnä saa koristeluideoita, ne kannattaa tsekata erikseen täytekakut/koristeet tagin alta. Varsinaisia kakkuja ei sitten muuten mahdottomasti ollutkaan. Enemmän tunnun olevan makeitten piiraiden leipoja. Mutta tässä valintani.


Koristelulinjalla mennään  tällä kertaa pääsiäisen hengessä, mutta kuvitteleppa kakun päälle raemunien sijaan vaikka vaaleansinertäviä orvokkeja... Pienten juhlien kakkuerikoisuus


Kakku on mielestäni kauneimpia koskaan valmistamiani, kiitos tuon upean marenkikuorrutuksen, jota voi siis soveltaa muihinkin kakkuihin. Maultaan tämä kakku oli ehkä pikkasen makian puolella, siksi yksi pala riittänee.



Mun syntinen rommilla terästetty luomus, jonka eräs anonyymi lukija kertoi aiheuttaneen lähes kolmiodraaman, jossakin suomalaisessa naapurustossa, kun naapurin mies tykkäsi niin kovasti tästä kakusta (naapurin emännän leipomana tietenkin...) Ei kai minua voi pitää vastuullisena?


Pirkan nerokas, hyväksi havaittu muunnos mutakakusta (tavallisen mutakakun, kladdkakan ohje ilman suklaata myös blogissani, HELPPO JA NOPEA.)


Tämä ei näytä hääviltä tässä pikakuvassa, mutta on aivan jumalainen kakku tarjottavaksi marjojen kanssa isommissakin juhlissa. Ei täyttämisiä, you know!


Juustokakkuvariaatioille ei loppua näy. Tämä on ehkä vanhin reseptini ja yhä käytössä. Kertoo jotakin.


 Makiaa ja banaania ja makiaa banaania. Nam!

2

 Pieniin juhliin, laiskalle ja kädettömälle emännälle mökkiolosuhteisiin valmispohjista rakennettu herkku. Tästä ei ole vielä koskaan jäänyt muruakaan jäljelle. Mansikoiden kulta-aikaan!



 Tajusin juuri, että mulla ei ole ainuttakaan suuren pavlovan ohjetta, vaikka olen siitä tehnyt viime vuodet jos jonkinlaista versiota, hedelmillä tai marjoilla, jopa salmiakilla. Se on niin helppo ja näyttävä, gluteeniton, pohjat voi paistaa etukäteen, eikä murtumat sun muut kauneusvirheet haittaa. Ihan ihan paras isoompaankin juhlaan!



Toki sanansa on sanottava myös perinteisen suomalaisen, miellyttävän kosteaksi kostutetun täytekakun kunniaksi. Yksi perinteinen kuorrutus on kinuski, Kesällä kyllä saa vapaasti villiintyä marjoista. Ja koristelussa saa näkyä luonto ja käden (puutteellisempikin) taito.


Ja monasti, kun kakkukahvit on nautittu, voi isoa ja pientä juhlijaa alkaa vähän hulinapäivä sopivasti väsyttää. Silloin saattaa tulla jopa känkkäränkkä kylään. Mutta sehän ei ole kakkujen syy.

Maitotyttö pikkuserkun rippijuhlissa 2,5v. Suloinen. Ja äkäinen.

MEANWHILE IN LONGFIELD1 -blogin Huli on luvannut kerätä kakkupostauslinkit kakkupostaukseensa.

Siellä löytyvät jo ainakin
TASTY TRAVELISSIMO
HANNAN SOPPA

IHANIA, OMANNÄKÖISIÄ JUHLIA!

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

KOKO KESÄN JÄLKIRUOKA




Yhteistyössä K-ruoka

Niin minä ainakin olen päättänyt. Tiedän, että mansikoita popsitaan ja jäätelöä himoitaan tänäkin kesänä, mutta mukaan mahtuu aivan varmasti vielä yksi napakymppi jälkkäri, joka on juuri sopivan keveä ja raikas grillauksen päätökseksi. Itseasiassa jälkkäri nimi on aivan turhan rajoite tälle herkulle, joka sopii hienosti myös kesäaamun avaukseksi. Viileäksi välipalaksi. Kulho käteen siinä laiturinnokalla ja jalat järveen. Oi kesä!



Mieti: Viileiden melonilohkojen päälle valutetaan turkkilaista jugurttia, jonka happamuutta on taitettu mintulla, basilikalla ja sitruunalla. Uunissa valmistuu suosikkipähkinöistä, pistaaseista ja suolapähkinöistä yhdessä seesaminsiemenien kanssa rapea praliini, joka ripotelleen melonin ja jugurtin päälle rouskua tuomaan.  Ylimääräinen praliini säilyy muuten vaikka kannellisessa lasipurkissa, ja praliinin ollessa valmis ei tässä olekaan muuta kuin melonin lohkomisen vaiva. Ja se vaiva, se kyllä palkitaan lopputuloksessa!

Painotuore K-ruoka lehti on juuri nyt noudettavissa taas K-ryhmän kaupoista sekä ensimmäistä kertaa se on tarjolla myös Siwoissa ja Valintataloissa. Lehti on pullollaan houkuttelevia ja testattuja laatureseptejä kesän kokkailuihin. Aika hienoa, että sinne on päässyt myös tämä oma reseptini. Enpä olisi osannut kuvitella, että joskus olen inspiraationa inspiraationi vierellä!


Melonia ja minttujugurttia
 4:lle

2 erilaista melonia, ½ kumpaakin (esim. hunajameloni, valkoinen hunajameloni, cantaloupe)
200 g Pirkka turkkilainen jugurttia
 ½ sitruunan mehu ja raastettu kuori
 ½ dl silputtua tuoretta minttua
 ½ dl silputtua tuoretta basilikaa
2 dl ruokosokeria
1 dl vettä
1 dl pistaasipähkinöitä
1 dl suolapähkinöitä
2 dl seesaminsiemeniä
muutamia mintunlehtiä koristeluun


Leikkaa meloninpuolikkaat lohkoihin. Poista kuori. Puolita lohkot ja jaa nätisti 4 tarjoiluastiaan tai yhteiselle suurelle vadille.



Valmista praliini kuumentamalla sokeri ja vesi paistinpannussa. Rouhi pistaasit ja suolapähkinät karkeasti. Lisää puolet kuumasta vesi-sokeriseoksesta pähkinöiden joukkoon, sekoita mukaan seesaminsiemenet. Levitä seos leivinpaperin päälle ja paahda uunissa 225 asteessa 3-4 minuuttia. Anna jäähtyä ja murustele sitten paloiksi.




Sekoita loppu hiukan jäähtyneestä sokeriliemestä jugurtin sekaan. Lisää sitruunan mehu ja kuoret sekä silputut yrtit.


Nostele minttujugurttivaahtoa melonilohkojen päälle. Ripottele pinnalle praliininpaloja ja muutama mintunlehti.


 Kurkkaa lisää kivaa kokattavaa K-ruoka sivulta !

tiistai 17. toukokuuta 2016

PALUU KLASSIKOIHIN: PARSA, MUSLIINIKASTIKE JA SAUVIGNON BLANC


 Kaupallinen yhteistyö

Parsaa pidetään vaativana parina viinille. Siihen on syynsä ja jos olisin kemisti (tuska ainoastaan lisääntynyt kun hengaan niiden kanssa nykyään työn puitteissa) osaisin aivan varmasti selittää teille miksi parsa maistuu yksinään ihanalta, mutta tietyn viinin kanssa kovalta ja metalliselta. Syyt löytyvät parsan sisältämistä yhdisteistä, jotka yksinkertaisest eivät natsaa esimerkiksi tanniinisen punaviinin kanssa sen paremmin kuin tammisen chardonnay'nkaan.

Parsa muuttuu paljon viiniystävällisemmäksi jos sen grillaa kunnon pintapaahto kuntoon tai upottaa sen johonkin ihanaan juustoiseen tai voiseen kastikkeeseen, samaa siltaa viinin ja parsan välille rakentaa myös pekoni.Edelleenkään sitä ei silti kannata valita tanniinisen punaviinin tai tai tammisen chardonnayn kera.



Sauvignon Blanc, sen sijaan,  jos mikä, on klassinen pari parsalle; sen sitruksisuus, yrttisyys ja reipas hapokkuus muuntuvat parsan kanssa suloiseksi sopusoinnuksi. Pitäkääpä siis se mielessä parsaviiniä patsastellessanne.

Ja parsa. Minä teen jostain syystä useimmiten vihreää parsaa. Tai siis ihan siitä syystä, että nuo notkeat, ohuet tangot vetoavat jo värillään, eikä kypsennystä tarvita nimeksikään. Itse asiassa se on mainio raakahöylättynä salaatissa. Ja maku, se on juuri se parsa!



Mutta ehkä vieläkin herkempi, parsempi ja herkullisempi on onnistuessaan tuore valkoinen parsa. Se on jotakin niin eksklusiivisen hyvää, että siitä unelmoi seuraavat puoli vuotta. Harmillisesti (vanhan) valkoisen parsan kanssa myös epäonnistuu helpommin kypsennyksessä. Tiedät sen jälkeen, että parsakuitu on p-i-t-k-ä...


Tähän viinijuttuun ja parsan klassisiin pariin sopii hyvin kertoa kuinka n. tasan vuosi sitten tapasin erään viinitalon perillisen (aivan!... ja en puhu nyt Jyrki Sukulan lapsista), joka kertoi varsin intohimoisesti suhteestaan viiniin ja ruokaan. Hän kertoi, että parsa on ihan parasta musliinikastikkeen kera. Hän oli ranskankielinen, joten Sauce Mousseline soljui sanana hänen huultensa välistä kepeän arkipäiväisesti ja me muut moukat (Tähän kohtaan parempi mainita, että paikalla oli siis muitakin, joten kyse ei ollut sen intiimimmästä tilaisuudesta, vaikka sellaiseenkin olen kerran saanut kutsun Tomi Björckin kanssa - kutsussa tosiaan luki tervetuloa viettämään intiimiä iltapäivää Tomi Björckin kanssa-  ja sekin paljastui ihan joukkotilaisuudeksi...) olimme ihan, että häh, mikä soosi?

Musliinikastike on siis yksi ranskalaisen keittiön kastikkeista, sitä kai voisi luonnehtia hollandaiseksi, johon lopussa sekoitetaan vaahdotettua kermaa. Kastike todella syleilee parsaa. Se on jotenkin vähän unohdettu meillä ja siksi halusin muistuttaa tästä klassisesta symbioosista parsa- sauvignon blanc- musliinikastike.
Ai että, ken saa tuoretta parsaa omasta maasta!



Valkoista parsaa ja musliinikastiketta
2-3:lle

500g tuoretta, valkoista parsaa

150g voita
3 keltuaista
3 rkl kuivaa valkoviiniä (sauvignon blancia)
1 tl sokeri
1/2 tl suolaa
1-2 rkl sitruunanmehua
1/2 dl kuohukermaa

Huuhtele parsa ja katko niistä puumaiset varret. Kuori nuppua lukuunottamatta pitkin vedoin tukien parsaa leikkuulautaa vasten. Muuten se katkeaa helposti.

Keitä 10-15 min. kypsiksi kevyesti kiehuvassa vedessä. Koska minulla ei ole parsakattilaa (enkä tarvitse, rakas joulupukki), keitän ne paistokasarissa kyljellään.

Sulata voi. Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi.

Sekoita keltuaiset, viini, sokeri ja suola ja vatkaa niitä kulhossa vesihauteessa kunnes seos sakenee. Nosta kulho pois vesihauteesta. Vatkaa mukaan  sula voi ohuena norona vähän kerrallaan kaataen, älä kaada mukaan astian pohjalle painunutta sakkaa. Saat aikaan täyteläisen paksun kastikkeen.

Vatkaa mukaan sitruunamehu. Tarkista maku.

Sekoita mukaan vaahdotettu kerma juuri ennen tarjoilua.



Oma Sauvignon Blancini oli tällä kertaa Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc 2015. Olin aivan täpinöissäni kun yhdistelmä toimi niin hyvin. Lopussa piti alkaa vetelemään parsaa käsin ja viiniä kaksin käsin.



Les Fumées on muuten Alkon top 3:ssa myydyimmissä valkoviineissä. Eikä turhaan, Viini sai pronssia myös Vuoden Viini 2016 kisassa. Sitä löytyy myös kätevänä hanapakkauksena joka on itseasiassa myydyin laatikkoviini Alkossa. Sinivalkoinen ulkoasu kyllä huutaa "Juhannusviini"! Parsalla tai ei. 


P.S. Se viinitalon perijä iski jostain syystä toistuvasti (ja tarkoitan enemmän kuin 2x) minulle silmää illallispöydässä. En provosoinut.