Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 21. toukokuuta 2015

Paella ohrahelmistä grillissä




Joskus more is more.

Täytyy sanoa, että tilanne vähän riistäytyi käsistä kun Sydänmerkki haastoi minut mukaan kehittämään sydänystävällistä grillattavaa. Paella, tuo ihanista ihanin yhden pannun ruoka on herkku tarjottavaa isollekin seurueelle. Tällä kertaa kokeilin valmistaa sen ohrahelmistä ja nehän sopivat siihen vallan mainiosti. Paellaan voi upottaa mielin määrin lihaa ja äyriäisiä ja kasviksiakin ja tällä kertaa omasta tulikin varsin monipuolinen setti.

Joskus more is more.

Paella on mulle itse asiassa kesä- ja grillausruokaa, kaasugrilliin kun paellapannu mahtuu hyvin ja pohjan lämpö jakautuu koko pannun alueelle. Tällä kertaa paella oli myös hengästyttävän helppo valmistaa. Päätin lisätä ainekset pannulle vain peräjälkeen ja mainiosti toimi näinkin.

Ei kun grillaamaan! Paellaa!



Paella ohrahelmistä grillissä
6-8:lle

4 rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
300g Atrian Viljaporsaan Fileepihvi Natural 3-4 palaan leikattuna
290g Atria Perhetilan Broilerin Ohut Fileeleike Merisuola 3-4 palaan leikattuna
150 g Chorizoa viipaleina
1, 5 tl suolaa
1/2 kesäkurpitsaa viipaleina
6 eriväristä minipaprikaa 4 osaan lohkottuna
3 dl Torino Ohrahemiä
2,5 dl kuivaa valkoviiniä
7,5 dl vettä
1 tl mietoa savupaprikamaustetta
1/8 tl sahramia
200g vihreää parsaa paloiteltuna
200g herneitä (pakaste tai tuore)
150g katkarapuja
150g surinamipuikkoja puolitettuna

sitruunanlohkoja tarjoiluun
1/2 ruukkua lehtipersiljasilppua päälle

Lämmitä grilli ja paellapannusen päällä, lisää öljy, sitten sipuli ja valkosipuli. Lämpö saa olla mieto, että sipuli hautuu öljyssä, ei pala. Lisää lihat ja chorizo ja paista pinnat kiinni. Ripottele suola lihoille

Lisää kesäkurpitsa ja paprikat, freesaile pari minuuttia. Lisää nyt ohrahelmet ja anna kuullottua. Lisää valkoviini, odota kunnes se on imeytynyt ohrahelmiin ja lisää vesi, paprikajauhe ja sahrami. Sulje grillin kansi ja anna kypsyä 15 minuuttia.

Lisää parsa ja parin minuutin kuluttua katkaravut, sekä herneet ja viimeiseksi surinamipuikot. Anna kuumentua.

Paellan pitäisi nyt olla valmista ja ohrahelmien kypsiä. Nosta pannu pöytään, asettele reunoille sitruunalohkot ja ripottele päälle vielä persiljasilppu.

Nauttikaa herkusta hyvän leivän kanssa isolla porukalla ja iloisen naurun säestyksellä.

Naurukin pidentää ikää!


Reseptissä pyydettiin käyttämään Atrian tai Torinon tuotteita. Kutsukilpailun järjesti sydanmerkki. fi.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Salmiakkikossuu... eiku -possuu


Nyhtöpossu, joka maailmalla myös nimellä Pulled Pork tunnetaan, on saanut ihan uudet vaatteet. Ja Nyhtöpossun uusi musta on tietenniin salmiakki. Salmiakkinyhtöpossu. En tiedä onko tästä kansainväliseksi best selleriksi, mutta suomalaiselle maistuu kyllä. Salmiakki antaa melko mustanharmaan ulkonäön lihalle, mutta maussa se on yllättävänkin mietona, reilusti tohtii laittaa. Kiva hauska uudenlainen maku. Keksintö ei ole omani, HK on tainnut muutaman kesän jo ainakin myydä salmiakkimarinoitua possuboxia, mutta itsetehtynä kaikki on toki vielä astetta parempaa. Itse sain kimmokkeen Keltaisessa Keittiössä - blogista, jossa salmiakkipossua on väännetty jo useamman kerran. Ja kuten Martina sanoi, tämä possu on ihan parhaimmillaan tavallisen keitetyn perunan kera. Kyllä minä tykkäsin.


Useissa Apteekeissa on jouduttu myymään eioona Haganolin salmiakki-mixeriä, mutta onneksi sain helatorstain jälkeisenä perjantaina Alavuden Apteekin viimeisen pullon. Ja tehdas on ilmeisemmin nyttemmin myös tehostanut tuotantoaan, kiitos Kinuskikissan seeprakakun, joka taitaa olla tämän kevään yo-juhlien hittikakku. Ja miksei olisi, mustavalkoinen, uusi idea, ja suomalaisen suuhun sopivasti salmiakkinen kakku on oiva valinta juhlapöytään.

Minä teen nyt kuitenkin omasta lekastani salmiakkikossua. Eikun siis possua.


Salmiakkinyhtöpossu

2,5-3 kg maustamatonta kasleria
reilusti grillimaustetta
1-2 dl salmiakki-mixeriä
suolaa tarvittaessa

Pinnalle kaunistukseksi korianteri- tai persiljasilppua.

Hiero kaslerin pinta kauttaaltaan grillimausteella. Laita kasler uunivuokaan ja valele se n. 1 dl salmiakkimixiä. Peitä foliolla ja anna hautua ainakin 7 h 120 asteessa. Koita lihaa haarukalla, mikäli se tuntuu kovalta kimpaleelta, se ei ole vielä nyhtökunnossa, vaikka onkin kypsää. Itse palaseni olivat uunissa 10 tuntia, jonka jälkeen koko lihanpala antoi ihanasti periksi haarukalla painettaessa.

Anna lihan hiukan jäähtyä ja nyhdä se sitten paloiksi haarukoiden avulla ja välillä vähän leikkaan veitselläkin säikeitä lyhyemmäksi.

Kaada uunivuoasta liemi kasariin, lisää vielä n. 1 dl salmiakkia ja keitä kokoon, noin puoleen. Asettele nyhtöpossu vadille, valele lopulla liemellä ja tarkista vielä suola.Lämmitä uunissa 175 asteessa 20 minuuttia. Koristele persilja- tai korianterisilpulla.


Minun nyhtöpossukokeiluni uhriksi joutuvat helaviikonlopun koiraleiriläiset. Kiitollisempaa porukkaa tuskin kokille löytyy. Koko päivä ulkona, illalla ruoka sitten maistuukin. Nyhtöpossun kylkeen keitin kuoriperunat ja uunissa vielä timjamiporkkanat ja bataattikuutiot. Lisäksi tietenkin vihreää salaattia. Typical day at the dog training camp.


En muista koska muuten olisin viimeksi ostanut grillimaustetta, mutta halusin noudattaa Martinan reseptiä.  Kasleri annoksen tein vajaasta 6kg:sta, eli tuplana. Kaslerinpalat näyttivät uunista tulleessaan melkoisilta hiiltyneiltä, mutta onneksi liha oli juuri niin nyhtöä kuin sen kuuluukin.


Jos perusnyhtöpossu kyllästyttää, kokeile salmiakkinyhtöpossua. Tai vaikka Aasialaisittain maustettua nyhtöpossua. Mä tykkään niistä kaikista!

tiistai 19. toukokuuta 2015

Raparperi-galette


Ihan hirveästi en ole joutunut elämässäni valmistamaan gluteenittomia leivonnaisia.  Ehkä eniten maissitortilloja, mutta nehän nyt ovat gluteenittomia aivan ilman yrittämättäkin. Kakunpohjia olen myös tehnyt perunajauhoista ja ne kyllä maistuvat kaikille. Jotenkin eniten minua pänniikin se, että gluteenittomille on varattu oma pikku merkitty kakkunsa, jota ei sitten kukaan muu saa ottaa. Tai ainakaan kehtaa, kun se on niin pienikin. Siksi on kiva jos pöydässä on valikoima, joissa on mukana myös useampi gluteeniton vaihtoehto, joka on niin hyvää, että käy kaikille.

Kun Ruoka.fi ja Urtekram järjestivät bloggaajille kilpailun gluteenittomista leivonnaisista, suolaisista tai makeista, päätin ottaa haasteen vastaan. Osaisinko minä kehittää maistuvan gluteenittoman reseptin?

Sesonkiherkku raparperi kallisti valinnan makeisen leivonnaisen puolelle. Tyylilleni uskollisesti leivonnaisesta tuli hyvin rustiikin oloinen. Urtekram lähetti leivontaan käytettäväksi valikoiman uusia gluteenittomia luomujauhoseoksiaan, valitsin käyttööni Yleisleivontamixin jota höystin Tummalla leivontamixillä. Olin iloisesti yllättynyt pohjan leipoutuvaisuudesta. Vielä iloisempi olin galeten (galettehan on siis uuninpellillä paistettu täytetty piirakka, jossa reunat nostetaan piirakan laidoille) mausta. Se oli sopivan sitkeän rapea, maistuvainen ja helppo leikata. Kirpsakka raparperi kaipaa viereensä jotain maitotuotetta, itse nautin tämän suosikkini ranskankerman kera, mutta vaniljakastike, -jäätelö tai kermavaahto sopivat takuulla yhtä hyvin. Piirakka on parasta pikkuisen jäähtyneenä, mutta vielä haaleana.



Raparperi-galette
gluteeniton

pohja
100g kylmää voita kuutioituna
2, 5 dl Urtekram Yleisleivontamix
1,5 dl Urtekram Tumma leivontamix
2 rkl ruokosokeria
1/4tl suolaa
2 dl kermaviiliä

täyte
½ l raparperia kuorittuna ja pilkottuna
1 dl ruokosokeria
1 tl jauhettua inkivääriä
2 rkl perunajauhoja

Laita uuni kuumenemaan 200 °C. Nypi kulhossa voi, jauhot, sokeri ja suola murumaiseksi seokseksi. Lisää kermaviili ja sekoita pehmeäksi, tarttuvaksi taikinapalloksi.
Laita taikinapallo leivinpaperin päälle uunipellille ja painele/ kauli se ympyränmuotoiseksi, läpimitaltaan n. 30cm piirakanpohjaksi. 



Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään ja kumoa pohjan päälle. Nostele ja taittele reunat varoen, pohjalla olevaa leivinpaperia apuna käyttäen, piirakan reunoille. Jos reunat murtuvat, kostea taikina on helppo muotoilla uudelleen ehjäksi.



Paista n. 40–50 min uunin keskitasolla. Tarjoile hiukan jäähtyneenä kermavaahdon, vaniljakastikkeen, jäätelön tai ranskankerman kanssa. Koristele pinta ennen tarjoamista tomusokerilla.


Hyviä raparperipiirakkahetkiä kaikille. Resepti on kokeilemisen arvoinen, olitpa sitten gluteenittomalla ruokavaliolla tai et.


Ja reseptiä tai jotakin muuta suosikkiasi pääset äänestämään klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Äänestäjien kesken arvotaan 100€ arvosta Urtekram-tuotteita.



Urtekram sponsoroi reseptissä käyttämäni jauhot.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Paras. Perus. Kana.



Mä olen SUURI grillikanan ystävä. Sellaisen tulikuuman, pehmeän, karrisen ja mehevän rapsakkanahkaisen grillikanan ystävä. Menen aina puolitainnoksiin  tuoksusta kun marketissa kävelen kanagrillin ohi. Markettikana on hyvää, joskus vähän kuivaa ja mautonta, mutta ihan hyvää. Sitä varten ostetaan tuore patonki ja pöytään katetaan voita ja suolaa, jotta mehevyydessä ja maussa päästäisiin lähemmäs unelmatasoa. Ja sitten revitään kanasta paloja. Voin nyt laitan kuitenkin sen tuoreen leivän päälle, en kanasuupaloihin...


Grillikanaan liittyy aimo annos nostalgiaa. Joka ainoa kerta syödessäni mietin Alpeilla  huikaisevassa auringonpaisteessa monot jalassa syömiäni rapeita kanoja. Keski-Euroopassa osataan grillikanat!

Vielä ihanammat muistot on Saudeista. Soukissa eli kaupungin keskustassa ostoksilla käydessä ostettiin aina tietysti syötävää, sillä shoppaillessa nälkä yllättää. Pohjoisessa Taboukin kaupungissa ei ollut mitään mäkkäreitä eikä itse asiassa mitään muitakaan ravintoloita (ihan loppuvuosina avautui muutama perheravintola) mutta streetfood-osasto tuolloin 80-luvulla saisi minkä tahansa streetfood tapahtuman tai kaupungin tarjonnan kalpenemaan. Ne leipomot flatbreadeineen, shawarmat, falafelit...ja kanat. Kaupungissa oli kokonainen katu täynnä grillikanoja, kadun me länsimaalaiset olimme ytimekkäästi nimenneet Chicken Streetiksi. Miettikää sitä tuoksua... Meidän vakimyyjmme oli lyhyt kiharatukkainen mies, luultavasti joku muu kuin Saudi, ehkä jemeniläinen. Mieheltä puuttui muistaakseni toinen silmä ja pari kappaletta sormia. Jalassa oli uberpaskaiset  vaaleanharmaat teryleenihousut, joiden pultut taisivat olla sellaiset parikymmentä senttiä liian pitkät. Nahkasandaaleihin verhotut paljaat varpaat sieltä kuitenkin pilkistivät. Varpaat taisivat olla kaikki tallella. Kauluspaita repsotti yllä niin ja näin, mahanselkään liennyt helppo pyyhkäistä ylimääräiset rasvat sormista. 

Mutta ne Sadikin (Sadik on arabian kielellä ystävä) kanat. Ne olivat aina meheviä, luista irtoavia, ja maku oli tunkeutunut jokaiseen lihassäikeeseen. Eivät ne varmaan olleet silloin siellä myöskään mitään tehotuotannon tuloksia. Kunhan olivat onnellisia kanoja, uskon. Sadikin korvasta korvaan ulottuva hymy levisi aina vielä aavistuksen kävellessämme Chicken Streetiä pitkin ilmiselvästi kohti hänen kojuaan ja mies kääräisi jo pyytämättä perheellemme 2 kanaa pakettiin ja pussiin. Ellen väärin muista, kanat maksoivat 5 riyalia kappale. Älkää kyselkö vaihtokurssista, mutta paljon se ei rahassa tee.


Mutta palataanpa vielä Keski-Euroopplalaisiin grillikanoihin. Lapsuudessani meillä syötiin usein mielettömän herkullisia itsegrillattuja kanoja viikonloppuisin. Curry'a, suolaa ja kanat ja grilliin pyörimään. Sittemmin tuo grilli on varmaan Seinäjoelle muuton yhteydessä 90-luvun alussa unohtunut jonnekin varaston perille.

Nostalgiafiiliksissä kaivoimme  äitienpäivänä yhä toimivan Sveitsistä aikoinaan ostetun sähkögrillin taas esiin. Isäni toimi grillimestarina, kuten yleensä aina. Grillissä on  pyörivä varras, joka takaa kanan mehukkuuden rasvojen koko ajan hyväillessä kanoja.

Pahoittelen epätarkkaa kuvaa, mutta kyllä tämä komistus ansaitsee kuvaan päästä. Resepti on helppoakin helpompi:

Grillikanaa vartaassa

2 maustamatonta broileria
6 rkl curryä
2 rkl suolaa
1 sitruuna

Maustemäärät ovat suuntaa antavia. Maista käyttämääsi curryseosta, niitä on hyvin eri makuisia. Mietoa currya saa läträtä varmasti 3 rkl per kana, mutta on olemassa myös melko tulisia ja kitkeriä seoksia. Ota silloin varovaisemmin.

Sekoita suola ja curry yhteen ja hiero seoksella kana niin sisältä kuin ulkoakin. Isämme ei ujuttele mausteseosta nahan alle, vaan hieroo sen nahan pintaan, sisältä maut pääsevät ujuttautumaan lihaan myös, sinne siis runsaasti. Laita molempien kanojen sisälle myös situunanpuolikkaat mehevyyttä säilyttämään. Sido kanat puuvillalangalla ja pujota vartaaseen.

Kanat saavat pyöriä grillissä 2 tuntia. Se tuoksu! Aivan parasta maailmassa.

Anna kanojen hiukan vetäytyä foliolla peitettynä ja paloittele sitten kanat valmiiksi vadille. Isämme  mielestä parhaat palat ovat kaularangan ja rintakehän maustejäämäkohdat...kotoisasti siis rippeet.



Grillikanamme oli juuri niin hyvää kun muistimme, jollei vielä parempaa. Luulen, että grilli ei unohdu pölyttymään enää varastoon vaan se  matkaa vuoroin meidän, vuoroin pikkuveliNuutin ja tietenkin Mummolan väliä aina tarpeen mukaan, kun haluamme helliä perhettämme tai vieraitamme helposti.

Ja ajatus vartaassa pyörivästä kaslerista jäi myös kytemään...




perjantai 15. toukokuuta 2015

ARVONTA!! PHILIPSIN PASTAKONE!


Lisäksi bonuksena aivan superhyvä parsapastan resepti, jos se vähän lohduttaisi niitä, joita arpa-onni ei suosi. Koska vain yksi voipi voittaa ikiomaksi uuden uutukaisen Philips Pasta Maker'in , josta juttelinkin jo pari viikkoa sitten.



Tein tuota parsapastaa ihan tulipalokiireellä, ja todellakin silti tuoreesta pastanteosta aloittaen. Kone hoiti onneksi hommat, mittaat vain jauhot ja nesteen ja kohta saat ulos tuorepastaa. Kone on helppokäyttöinen, mutta mittojen kanssa on oltava tarkkana ja mielellään punnita keittiövaa'alla jauhot, koska mittakupilla tulee helposti heittoa. Parsapastan kastike oli aivan ihanan makuinen, vaikka  siinä  vähän mokasin  aivan viime metreillä. Juustokastikkeeni oli ensin ihanaa ja sileää. Samoin ruskistetussa voissa kypsennetyt parsat, joihin sekoitin keitetyn pastan. En pöliä tajunnut nostaa pannua levyltä vaan kaadoin kastikkeen sinne joukkoon ja tietysti veti kokkeliksi, munaa kun kastikkeessa oli. No, ennenkaikkea ulkonäkövirhe ja ehkä hiukan makukin, mutta ole sinä tehdessäsi viisaampi. Sillä hyvää tämä on. Nyt ei kyllä ehdi tehdä ja kuvata pastaa uudelleen, joten menköön nyt tällä hiukan kokkareisella kuvalla. Reality strikes.


Ihana parsapasta
4:lle

500g tuoretta vihreää parsaa
50g voita

2 dl ranskankermaa
2 dl raastettua parmesania
1 valkosipulinkynsi puristettuna
2 keltuaista

suolaa, mustapippuria

Tuore- tai kuivapastaa 4 hengelle ohjeen mukaan valmistettuna

Valmista kastike sekoittamalla ja kuumentamalla ranskankerma, parmesani ja valkosipuli pienessä kasarissa vesihauteessa. Lisää keltuiaset yksitellen vatkaten ja sekoita kunnes kastike on kiiltävää ja paksua. Tarkista suola, mutta muista parmesani on suolaista. Pidä lämpimänä vesihauteessa.

Valmista pasta ohjeen mukaan ja sillä aikaa kun se kiehuu, valmista parsa. Katko puiset varret napsauttamalla parsat poikki kohdasta josta ne luonnostaan taipuvat kun taivutat parsan juuresta. Pilko paloiksi.

Laita voi paistinpannulle ja kun se vaahtoa lisää parsat ja kypsennä n, 6 minuuttia ruskistuvassa voissa. Ota pannu liedeltä ja sekoita mukaan valutettu pasta. Lopuksi sekoita mukaan ihana kastike ja leiskauta päälle hiukan mustapippuria.

Nauti!


ARVONTA: Arvon lukijoitteni kesken Philipsin Pasta Maker pastakoneen 25.5. Arvontaan osallistut nimeämällä suosikkipastaruokalajisi kommentissa. Vastausaika päättyy sunnuntaina 24.5 klo 24.00. Arvonta suoritetaan random org numeroarvonnalla, eli vain yksi kommentti per lukija. Mikäli en saa arvonnan voittajaan yhteyttä 5 päivän kuluessa, arvon koneen uudelleen.

Hip hei, Kenen kotiin pastakone matkaa?



keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Se banaanikakku


Yleisön pyynnöstä mun kakkujutun banaanikakun resepti on näemmä pakko julkaista myös blogissa. Toivotaan, että se inspiroi jokaista kotileipuria heittämään vapaalle koristelun suhteen. Täytteet kun saavat nyt valua ja pursuta ihan rehevään tyyliin.



Mulla on sitäpaitsi niin mielettömästi kuvia tästä kakusta, sitä kuvattiin parinakin päivänä yhtä toista projektia varten. Että sallinette kuvituksena hiukan tälläisiä äiti-lapset-kakkukuvia (yleisön pyynnöistä huolimatta...). Ainakin 100 otettiin ja lähes joka kuva joutui mappiin öö koska aina (Merituulin sanoja lainaten) näytti aina ihan siltä, kuin äitillä olis ollu kaksoisleuka tai peräti silmäpussit.



Tämän täytekakun parhaita puolia on kaikenlainen suurpiirteisyys ja helppous. Se tehdään kahdessa kakkuvuoassa, joten pohjat tarvitsee vain puolittaa, Nuo pienet irtopohjavuoat maksavat siinä 6,50 , uuniin sopii kaks kerralla ja se on muutenkin kätevä koko, että suosittelen hankkimaan. Pohjia ei tarvitse kostuttaa, koska banaanikakku on itsessään niin mehevä, hiukan raskaampi kuin normaali sokerikakkupohja, mutta makukin paraneen vain seuraavana päivänä.



Tänne voi upottaa lempirommisi, tai voi sen korvata tietenkin varovasti aromillakin. Meidän lempirommi on ehdottomasti tuo Zacapa...että viina voi tuoksuakin hyvältä.




Tein muuten kuvista vintage- äitienpäiväkortit mummoille.
Mutta nyt se kakkuresepti. Eikö meidät oo jo nähty?



Banaanikakku suolapähkinäkaramellilla

pohja
6,5 dl vehnäjauhoja
3,5 dl ruskeaa sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
4 ylikypsää banaania survottuna
200g sulatettua voita
1 rkl tummaa rommia1 tl vaniljasokeria
6 munaa

täyte
3 dl kermaa vatkattuna
200g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl hunajaa
1 rkl rommia

pinnalle
1 tlk karamellisoitua maitotiivistettä
1 dl suolapähkinöitä

Pohja
Laita uuni kuumenemaan 160°. Voitele ja jauhota kaksi 20cm irtopohjavuokaa.
Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe, sokeri ja kaneli. Lisää survotut banaanit, voisula, vanilja, rommi ja sekoita hyvin. Sekoita lopuksi mukaan kananmunat. Jaa taikina kahteen irtopohjavuokaan ja paista n. 40 min. uunin keskitasossa. Jäähdytä pohjat. Kumoa vuoasta ja tasoita leikkaamalla mahdolliset kummut. Halkaise molemmat pohjat kahtia.

Täyte
Vaahdota kerma ja sekoita lopuksi mukaan tuorejuusto. Mausta hunajalla ja rommilla.

Kokoa kakku asettamalla ensin tarjoiluvadille pohja ja sen päälle reilusti täytettä. Seuraavaksi pohja, sitten täyte jne. kunnes olet käyttänyt kaikki 4 pohjalevyä. Mehevää banaanipohjaa ei tarvitse kostuttaa. Lisää kakun päälle loput täyteseoksesta. Kuumenna hiukan karamellisoitua maitotiivistettä juoksevammaksi vaikka mikrossa (kaada mikronkestävään astiaan) ja lusikoi sitten kakun päälle, niin että se valuu reunojen yli. Päälle reilusti rouhittuja suolapähkinöitä. Jos käytä tavallisia, paahda ne ja lisää sormisuolaa.



Kenellä muulla roikkuu vielä jouluvalot? Kyllä kätevä äiti kiittää itseään yhdestä työstä vähemmän sitten joulun alla. Toisaalta juhannuksen aikoihin saattaa tuntea pientä riittämättömyyttä...

Paitsi jos olis kesän kuumin blogi....

Käy äänestämässä.




tiistai 12. toukokuuta 2015

Kuuman kesän pantteri


Meidän Maitotyttö on aikamoinen veitikka. Joku kuukausi takaperin se yllätti iltasatua lukevan äidin tiukalla kysymyksellä.

- Äiti, miksi sä et halua olla kuuman kesän pantteri?

Tyrmäävään kysymykseen oli vaikea löytää yhtä tyrmäävää vastausta. Facebookin puolellakin sitä pohdittiin ystävien kesken ja yllättävän moni toisti saman kysymyksen tai epäili ettenkö sittenkin salaa haluaisi olla.

Ja mitä se Likka yleensä kysymyksellä tarkoitti?

Mutta jos haluatte kuulla mikä mä kernaasti olisin, niin nyt kerron sen teille. Blogiringissä on meneillään toukokuun ajan äänestys Kesän kuumimmasta blogista. Äänestää voit sekä ruoka-, leivonta, että lifestylekategoriassa. Yhteystietosi jättämällä osallistut  350€ arvoisen Arabian kattauksen arvontaan.

Jos siis juttuni ovat koskaan sinua hauskuuttaneet, reseptini yllättäneet, inspiroineet tai käynnistäneet kuolanerityksen niin panepa toimeksi. Jos nyt pystyt ihanien blogien seasta valinnan tekemään.

Mutta siis: Haluan olla Kesän kuumin blogi.

Siitä Kuuman kesän pantterista en niin tiedä.