Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Sushiburrito



Koskaan ei ole niin kiire, etteikö ehtisi ruokakojulle pysähtyä. Varsinkin kun ruuan syömistä voi jatkaa juostessa kulkiessa. Siinäkin on sellainen outo nautinto, vaikka ruokahetki pyydetäänkin aina rauhoittamaan, niin joskus on vaan ihana olla menossa jonnekin vähän kiireisen näköisenä ja siemailla samalla lattea ja jotain rinkeliä...(liikaa elokuvia). 

Edellisen kiirestopin (ellei lasketa viime viikon Disney on ice- kiirestoppia kun minuuttia vailla päästiin tyttöjen kanssa sisään, koska minä, porukan vastuullinen aikuinen olin unohtanut liput hotelliin, ja pysähdyimme ostamaan lupaamiani poppareita vielä sekunti ennen alkua... Mikä hinta! Onneksi tajusin vaihtaa tilaukseni vain yhteen pussiin, tämän äidin lompakosta ei löydy nimittäin 26 euroa sijoitettavaksi poppareihin....) tein Sergelin torilla (Tukholmassa siis) vähän uudenvuoden jälkeen kun melkein kiiruhdin ohi kojun, joka myi tälläisiä sushirullia, vähän niin kuin sushia mutta rulla ei pätkitä suupaloihin. Onneksi peruutin ja ostin 2 ja jee ne olivat niin hyviä!


Sushirullan nerokkuus on siinä, että saat sushin herkulliset maut vähän kuin kätsyssä matkapakkauksessa. Niiden valmistus hoituu nopeasti ja koska vain nimen alkuosa on sushi ja loppuosa burrito, ikäänkuin vapaudut kaikesta sushietiketin ikeestä ja voit täyttää rullat oikeastaan millä tahansa.  Norilevään kääräisty riisi sulattaa yhteen myös lihaisemmat vaihtoehdot, nyt ei mennä raaka kala edellä. Sekin kyllä maistuu.







Helsinkiläisiä taas hemmotellaan, sinnekin nimittäin on juuri avautunut/avautumassa? sushiburrito-paikka!

Mutta jos olet muualla, kuten minä, kotonakin nämä onnistuvat oikein mallikkaasti. Suosikkikastikkeet ja täytteet vaan kehiin ja herkkua tulee. Itse rakastuin wsabilla mautettuun tuorejuustoon! Omat vinkkini  täytteisiin ja koko reseptin löydät Apetina.com sivustolta.

Koska teillä pyöritellään sushiburritot?


Yhteistyössä Apetina.com

maanantai 8. helmikuuta 2016

Hashweh


Onneksi Ruokatorstai matkustaa silloin kun mä en itse voi voi.

Hesarin Ruokatorstait on taattua laatua. Ahmin ne aina saadessani Hesarin käteeni, pelkän ruokatorstain takia kun en sitä viitsi tilata. Pakko seurata paikalliset lehdet kuitenkin ensin. Eivät vielä Hesarissa kirjoittele meidän Urho11v:stä...

Onneksi Ruokatorstai julkaisee reseptikokoelmiaan myös kirjoina. Taitaapa olla  minulla ne kaikki, ennen joulua sain tämän Ruokatorstai matkustaa, jossa keskitytään Eurooppaan ja Lähi-itään. Hyviä perusreseptejä, yleensä ihanin pikku twistein. Ja aina löytyy jotakin, josta en ole kuullutkaan. To do- listalla on näin aluksi pääsyt pekoni-punasikuripasta ja talvinen tomaatti-mozzarellasalaatti sekä hashweh.

Joo en ollut kuullut minäkään...


Hashweh on perinteinen libanonilainen ruoka, vähä kuin riisi-jauhelihapyttäri. Helppo ja edullinen valmistaa, mutta kaneli, kardemumma ja neilikka tuovat ihanan intensiivisesti Lähi-idän läsnä. Tuli mieleen meidän sisarusten suosikkiarkiruoka, äitini resepti Saudi-kana. Lapsetkin söivät kun ei ollut tulisia makuja ja Maitotyttö varsinkin innostui toivomaan joka mantelinpalan löytäessään.


Hashweh
Ruokatorstai matkustaa-kirjasta
4annosta

Riisi: 
2dl riisiä
2rkl oliiviöljyä
4 dl vettä
1 tl suolaa

Lihaseos:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
4 tomaattia
400g naudan jauhelihaa
2 rkl oliiviöljyä
1 dl kuorittuja manteleita
1 dl pinjansiemeniä
1 1/2 dl sultanarusinoita
2 tl kanelia
3/4 tl jauhettua kardemummaa
1/4 tl jauhettua neilikkaa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

Pinnalle: Ruukku tuoretta lehtipersiljaa.

Skippasin ohjeen mukaisen riisin huuhtelemisen kylmässä vedessä ja kuullotin riisit oliiviöljyssä pari minuuttia, lisäsin veden ja suolan, kuumennin kiehuvaksi ja annoin kypsyä hiljaa kannen alla n. 10 min. Lämpä pois ja anna riisin höyrystyä vielä pari minuuttia. Sekoita haarukalla ilmavaksi.

Riisin kypsyessä, paista jauheliha kahdessa erässä mahdollisimman tummahipiäiseksi. Siirrä odottamaan.

Kuumenna pannussa oliiviöljyä. Kuullota viisi minuuttia hiennettua sipulia. Lisää pieneksi kuutioiksi leikatut porkkanat ja jatka kuullottamista vielä 5 min. Lisää hienonnettu valkosipuli ja tomaatit, joista olet poistanut kannat, siemenet ja jotka olet pikkonut pieniksi.

Rouhi manteleita hiukan pienemmäksi. Lisää seoseen mantelipalat, pinjansiemenet, rusinat, mausteet ja paistettu jauheliha. Sekoita, ota lämpö pois mutta jätä seos pannulle hautumaan.

Sekoita lopuksi riisi ja lihaseos. Hienonna päälle runsaasti tuoretta lehtipersiljaa.

Äiti, Natasisko, PikkuveliNuutti, Niko: Tää on teidän ruoka! Vai mitä?



Ruokatorstai matkustaa saatu arvostelukappaleena. Alkuvuodesta ilmestyi toinenkin opus, jossa Ruokatorstai matkustaa kaukomailla. Siitä varmaan lisää...

lauantai 6. helmikuuta 2016

HEMAVAN TÄRNABY





Kotomatkalla pelattiin peliä, jossa kunkin piti listata aina kolme parasta asiaa reissussa, tekemistä, syömistä yms. kunhan muut olivat ensin esittäneet oman arvauksensa henkilön mieltymyksistä.

Mun lista olisi kai jotenkin, että 1.Luonto 2. Maisemat 3.Aktiviteetit. Eikun Luonto /ihmiset/rauha. Vai sittenkin ruoka/rauha/aktiviteetit? Valinta on mahdoton, mutta meidän perheen pidennetty viikonloppu Västerbottenissa, Hemavan ja Tärnabyn kylissä oli mahtava. Heikot lenkit  puuttuivat.



Tarkoitus oli tutustua siihen, mitä kaikkea voi perheen kanssa Hemavanissa ja Tärnabyssä tehdä ja sen me todella teimme. Viikonloppuun ei olisi saanut mahdutettua edes yhtään lisäkuperkeikkaa hangessa. Silti taisimme raapaista vain pintaa. H&T on täynnä tekemistä, paljon muutakin kuin laskettelua, mihin se tarjoaa kyllä aivan huippupuitteet. Ei liene sattumaa, että täältä ovat kotoisin niin Ingemar Stenmark, Stig Strand ja Anja Pärson.


Minä en ole mikään kovin moottorisuuntautunut henkilö, niinpä moottorikelkkailu on ollut tähän asti tuntematon käsite. Meillä hurahti kelkkaillessa oppaamme Jonaksen kanssa melkein kolme tuntia. Kävimme aamupäiväaurinkoisien tuntureiden laella kurkkaamassa Norjan puolelle, välillä melkein pilvien keskellä, sitten laskimme taas alas ja jatkoimme Hemavanin toiselle puolelle, taas ylöspäin puuterisia rinteitä. Lopulta jyrkässä nousussa kinostunut, pehmeä lumi teki minulle tepposet, puski kelkan sivuun ja kumoon. Onneksi olin vaatinut lapset Jonaksen ja IsoHoon kelkkojen kyyttiin. 

Tunturin laella nautittu kanelipulla ja kaakao paikkasivat vähän haavoja, Urho muuten mainitsi tuon hetken yhdeksi matkan lemppareista. Jonas oli ihanan hymyilevä opas, joka kertoi omista spesiaalihetkistään, kuinka hän ajaa joskus öisin juuri tämän tunturin laelle ihailemaan ja kuvaamaan kirkkaan vihreinä tanssivia revontulia. Tai vapaapäivänä jatkaa vielä seuraavan kanjoniin, kääntyy sitten oikealle ja surauttaa pilkille tuntureiden keskellä avautuvan järven jäälle.



Iltapäivällä jatkoimme vielä moottoriurheilua kun lapset päästettiin Trolltunetissa kokeilemaan ihan itse kelkalla ajoa. 




Trolltunetissa oli myös mahtavankokoiset aurauskinokset, jonne lapset kinusivat koko loppureissun takasin hyppimään (kiitos sinulle lumi, joka voitat kännykän räpläämisenkin!). Yöksi oli nousemassa myrsky, joten käytiin tutustumassa vielä Luontokeskukseen, Urho opetteli suopungin käyttöä, opittiin paljon alueen eläimistä, esim söpöstä napaketusta ja että Ilves hyppää paikaltaan 7 metrin päähän. Oppaamme oli jälleen iloisesti hymyilevä nuorimies ja yhdessä selvitimme eläinten ja kalojen nimet. Oppaamme äiti oli meän-kielinen ja saameakin hän osasi itse ja aina päästiin oikeille jäljille jonkun kielen kautta. Ihan parasta taisi olla kuitenkin paikan päällä makoilleen Sigge-koiran paijailu, se oli molempien lasten listalla.



Lauantain rinnepäivänä tutustuimme aamulla Hemavanin rinteisiin ja iltapäivällä Tärnabyn. Kaikkein ylimmät hissit, ne joiden laelta saa laskettua useita kilometrejä alas, olivat kiinni, mutta ei me tietenkään muutenkaan kaikkia ehditty laskea. Rinteet olivat huippukunnossa ja edellisyönä satanut parikymmensenttinen lumi antoi puuterikokemusta tälläiselle sunnuntailaskettelijalle. Ja vaikka ylhäällä tuuli, alemmat rinteet olivat ihanan suojaisia. H&T:ssä löytyy  otollinen laskupaikka säässä kuin säässä.

En ole ennen huomannut likalla on Huskyn silmät.Kuva Marianne Lindgren

Maitotyttö jaksoi lasketella koko päivän pitkissä lastenmäissä, vaikka laskukokemus olikin tähän asti lähes 0 ja sompahissikin tuntematon käsite. Iltapäivällä uskallettiin jättää Maitotyttö toisen emäntämme Mariannen kanssa rinteeseen, yhteistä kieltä ei kyllä ollut, mutta mehunjuomispantomiimia esittäen saivat tärkeimmät hoidettua. Kerroin myös Maitotytölle, että "pissa" on ihan sama sana ruotsiksi ja Ruotsissakin se ilmoitetaan mieluummin ennen kuin jälkeen.

Kuva Marianne Lindgren

Meillä oli Tärnäbyssä muuten aivan huippu rinneopas, entinen kilpalautailija, maailmanmatkaaja Magnus, joka luotsaa Tärnabyn Skidskola- hiihtokoulua. Olihan siinä kiva päästellä Ingemarsbackenia kun välillä sai  vinkkejä lasketteluunsa. Magnus nauraen sanoi, ettei voi itselleen mitään... hienotunteisesti ohjasi myös minut  ja IsoHoon merkattua rinnettä alas ennenkuin sukelsivat Urhon kanssa syvään offari-lumeen. Loppukaakaolla Etelä-Ruotsista kotoisin oleva ja ympäri maailmaa mm. Austaraliassa ja Japanissa asunut Magnus kertoi, että hän on kotinsa löytänyt, Hemavanista (vain vaimo puuttuu vink*vink*). 

Arvaatkaa kuinka ihanalta tuntuivat sauna ja palju tiukan ulkoilupäivän päälle Högfjällshotellissa keskellä rinteitä. Ja mitkä maisemat. Alhaalla Hemavanin valot, vieressä iltarinne...


Kuulimme myös paljon muista aktiviteeteistä. Upeat reitit ja ladut löytyvät niin hiihtämiseen, lumikenkäilyyn kuin kesäisin vaeltamiseenkin, maastopyöräilyyn, tuntureilla on mm. hienoja luolastoja. Kai tämä on jonkinlainen kalamiehen paratiisi myös, kesät talvet. Ja mahtava paikka kokeilla heliskiitä. Paikkoja löytyy niin perheille kuin huimapäillekkin ja hintakin on pidetty siedettävänä.

Yksi huimimpia tapaamiamme tyyppejä oli Tärnabystä kotoisin oleva (jälleen yksi iloisesti naurava) Peder, joka on nykyään ihan kansallinen julkkis(Almedaleniinkin puhujaksi kutsuttu). Hän tempaisi nukkumalla 100 yötä tiukkaan talvisaikaan ulkosalla, välillä revontulten alla, välillä teltassa, joskus rakentamassaan iglussa. Päivisin kävi ihan normaalisti työssään musiikinopettajana. Parhaat 100 päivää elämässään, kuulemma. Peder kertoi olevansa intohimoinen luonto-ihminen mutta samalla myös uber-sosiaalinen ja rakastaa uusien ihmisten tapaamista. Siitä syntyi  yritys Peder Karlssonin Upplevelser, joka tarjoaa unohtumattomia luontoelämyksiä. Koiravaljakkoajeluita, pilkkiretkiä, yöpymistä iglussa.

Pakkasta oli vain muutama aste ja lunta oli tullut edelleen, keli oli hyvinkin raskas Pederin Alaskanmalamuttivaljakolle. Ne ovat suunnattoman kokoisia rekikoiria, jotka ovat tottuneet jolkottamaan rauhallista tahtia koko päivän. Lapset pääsivät kyytiin ja minä ja IsoHoo kumpainenkin ajamaan parin kilometrin lenkin. Herranjestas on muuten raskas laji kuskillekin tuolla kelillä. Ja aivan kuten Peder oli ennustanut, minun, viimeisen kuskin kohdalla, ne kääntyivät viimeisessä mutkassa kohti järven jäätä. Ne halusivat oikeisiin töihin, baanalle. Jo riittää tämä metsälenkin kiertäminen. Onneksi Jenni istui kelkassa apuohjaajana, minä seisoin jarrun päällä ja Jenni kävi kääntämässä protestoivan valjakon menosuunnan. Gå igen! (itseasiassa kuulin ohjeistuksen hiukan väärin ja huutelin koko matkan koirille menokäskynä Kom igen!mutta ehkä ne eivät kuitenkaan sitten korostuksestani erottaneet mitään. IsoHoolla kuitenkin riitti tästä riemunrepimistä).


kuva Marianne Lindgren

kuva Marianne Lindgren

kuva Marianne Lindgren

kuva Marianne Lindgren

kuva Marianne Lindgren

kuva Marianne Lindgren

kuva Marianne Lindgren

Pederin 8v tyttärelle Agnekselle kännykän räplääminen oli tuntematon käsite. -No lasketteletko sitten usein.? - Joo iskän kanssa tunturissa, tulee halvemmaksi kun ei tartte hissilippua <3




Pakattiin vielä lapset ja naiset itsemme moottorikelkan kuomulliseen pulkkaan ja Peder IsoHoo kyytissään ajoi meidät pilkille. Vedettiin siinä vaatimattomasti pari  nieriää ja taimen, IsoHoon pilkkiin nappas niin suuri otus, että nappasi koukinkin mennessään. Ja Maitotyttö itki kun ei saanut kalan kalaa ja piti lähteä. Maitotyttö on kyllä ulkoilmatyttö.







YHTEENVETO: Hemavan Tärnabyssä ei tekemisen puute vaivaa. Maisemat ovat uskomattomat ja vaikuttavat. Kaikessa on läsnä aitous, niin ihmisissä kuin palvelunjärjestäjissä ja majoituksissa. Arvostan todella paljon paikan konstailemattomuutta ja luonnetta. Täällä on osattu yhdistää upea luonto ja pieni ihminen hienoksi kokemuksiksi. Kun on luonnon järjestämät puitteet kunnossa ei tarvitse leveillä ulkokultaisuuksilla. Hemavan Tärnabyyn on pakko palata, mehän melkein tunnetaankin jo kaikki; Hemavanissa on vain noin 250 asukasta, Tärnabyssä 650. Vuodepaikkoja löytyykin sitten 25 000. Matkailijat ovat pääosin kotimaisia tai Norjalaisia. Vielä 80- ja 90- luvulla suomalaisiakin kävi niin paljon, että tienviitatkin olivat suomeksi. Sitten tyrehtyi taxfreen myötä merenkurkun laivaliikenne ja suomalaiset jäivät paljosta paitsi. Soisi jonkun bussifirman alkavan järjestää taas reissuja täältä Pohjanmaalta.

MISSÄ: Nyt olen karttani sen verran hyvin luurannut, että tiedän missä on Västerbotten. Suoraan länteen tästä meidän Österbottenista. Uumajasta ajetaan siis kohti Norjan rajaa ja Mo i Ranaan 370km. Blå vägen. Se jatkuu se sininen tie heti satamasta ja vie perille asti.

MITEN SINNE PÄÄSEE:  Wasalinellä pääsee Vaasasta laivalla Uumajaan näppärästi neljässä tunnissa, jonka voit käyttää syöden, nukkuen, leikkien... omalla autolla sitten se 370 km. Ajoimme pysähtymättä mennen tullen. Bussitkin kulkevat. Eteläsuomalaisille on myös huippuyhteydet: Tukhomasta pääset lentäen Hemavaniin 6 päivänä viikossa. Netistä löydät edullisia lento+majoituspaketteja. Ja lentokenttä sijaitsee todellakin aivan keskellä Hemavania. Lentäen olet heti perillä.

LASKETTELU: Yhteensä 15 hissiä, 50 rinnettä mustista vihreisiin. Offareita löytyy. Alppitasoista laskettelua. Korkein kohta 665 m

MUUTA TEKEMISTÄ: 

Hemavans Fjällcenter : Moottorikelkkavuokraus ja -oppaat, aktiviteetit, uimahalli, majoitusta, ruokaa...

Trolltunet; moottorikelkkojen ja pyörien vuokarus, majoitusta, aktiviteettejä

Naturum Vindelfjällen : Luontokeskuksessa tutustut alueen eläimiin ja kasvillisuuteen. Myös ehkä Sigge-koiraan.

Peder Karlsson upplevelser : luontoelämyksiä, koiravaljakkoajelua, tunturissä yöpumistä, kalastusta ja muita aktiviteettejä vauvasta vaariin. Myös FB


Hemavans Högfjällshotel : Drop in saunat ja paljut, majoitusta ruokaa

Hemavans Wärdshus: Tästä majapaikastamme en vielä maininnut mitään, mutta pakko linkata se jo tähän muiden joukkoon. Super ruokaa 1700-luvun majatalossa!

Tärnaby Skidskola

 Hemavanista ja Tärnabystä lisää

Ja niinkuin huomaatte, emme ole vielä ehtineet nukkua saati SYÖDÄ koko reissun aikana. Siitä lisää myöhemmin....

Thank you our hosts Cajsa and Marianne from Visit HemavanTärnaby. Unbelievable programme and the best care ever. See you next time!

Tutustumismatkan Hemavan Tärnaby'hin järjesti VisitSweden Suomen toimisto ja paikan päällä  ohjelman ja ylöspidon tarjosi Visit Hemavan Tärnaby. Laivamatkan tarjosi Wasaline.

Ai niin:
 1.Luonto(ja kaikki aktiviteetit mitä se pitää sisällään) 2.Luonnonrauha 
3.Tyypit  

p.s. Kameran 50mm objektiivi ei ole ehkä suosituin luontokuvauksessa, osa kuvista onkin ihan kännykällä. Intagrammista löydät lisää. Linkki sivussa.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Tartiflette - Alppien aarteita


Juustoa, juustoa, juustoa, onko mitään parempaa? Lisää perunaa, sipulia, valkkaria, pekonia; noista yksinkertaisista aineksista syntyy herkkujen herkku, Tartiflette. No, hiukan tuhti, mutta herkku (ja oikeasti ei mitenkään liian tuhti mielestäni). Alpeilla on juustoa aina osattu käyttää luovasti ja juustofondue seka raclette on herkkulistallani talvisaikaan vuosittain. Raclette välillä myös kesällä, koska se on myös mainiota kesäillan terassiruokaa, palohälyttimetkin soivat sillä tavoin huomattavasti harvemmin.



Tartiflette on nimenomaan ranskalainen erikoisuus ja lienee saanut alkunsa hyvin talonpoikaisesta ruuasta, tähteeksi jääneet keitinperunat on heitetty pannulle sipulien kera ja päälle juustokiekko sulamaan. Tämä juustoruoka on ollut minulle tuntematon, pari vuotta sitten luin ensi kertaa siitä jostain ruotsalaisesta  ruokalehdestä ja sittemmin olen törmännyt siihen parissa blogissakin. Tekemättömyys on johtunut ruuassa käytetyn juuston saatavuudettomuudesta, vaikka kyllä tätä voi tehdä niillä marketin raclette-viipaleillakin, maku on samantyyppinen. Jollakin amerikkalaiselle sivustolla kehotettiin käyttämään jopa brie'tä, mutta tähän varoituksen sana; do not, toistan DO NOT try that at home. Unohda Brie. Ei sama. Tuliko selväksi?



Salaperäinen juusto on nimeltään Reblochon ja sitä saa siis todistettavasti ainakin pääkaupunkiseudulta (esim. Hakaniemen hallista, kiitos Maitotytön kummitäti Pia, sieltä oli myös asiantuntevasti ohjeistettu ostajaa, olivat heti arvanneet mitä ollaan tekemässä). Reblochon on siis ranskalainen, puolipehmeä, hyvin voiarominen juusto, jonka valmistukseen käytetään 3 eri lehmärodun maitoa. Sitä kypsytetään n. 6-8 viikkoa, jonka aikana pintakuori pestään useaan otteeseen. Rasvaprosentti on keveä 45%. Kiekot ovat enintään puolen kilon painoisia halkaisijaltaan 9 tai 14 cm. Juuston historia on hauska: Reblocher tarkoittaa jotenkin että "puristaa vielä kerran vetimestä" ja se siis juontaa juurensa keskiajalle jolloin maanomistajat verottivat vuorilla asuvia alustalaisiaan sen mukaan paljonko heidän lehmänsä tuottivat maitoa. Talonpojatpa eivät sitten lypsäneetkään utareita aivan tyhjäksi. Loppu maito, joka olikin sitten erityisen rasvapitoista, lypsettiin  lopuksi itselle ja siitä valmistettiin reblochon juustoa. 

Halkaistu juustokiekko asetetaan perunoiden päälle kuoripuoli ylöspäin, kuori nautitaan myös suurena herkkuna. Ruokaan olisi otollista hiukan savustettu pekoni, mutta kun sitä ei ollut, mentiin tavallisella. Ihana, laadukas Riesling kruunasi leivän ja vihersalaatin kanssa nautitun aterian, joka nautittiin oikeaoppisesti laskettelumäen jälkeen.



Tartiflette 
4-6:lle
1 kg kiinteitä perunoita
2 rkl voita
2 isoa keltasipulia
200g pekonia
2-3 valkosipulinkynttä
2 dl kuivaa valkoviiniä
150g ranskankermaa
500g Reblochon juustoa 
suolaa, mustapippuria
pinnalle hienonnettua ruohosipulia (unohdin laittaa, vaikka olin hankkinut)



Keitä pestyt perunat kuorineen lähes kypsiksi (anna kiehua n. 10 min). Kaada vesi pois ja anna jäähtyä.

Pilko pekoni, sipuli ja valkosipuli ja paista miedolla lämmöllä kunnes pekoni saa väriä ja sipulit pehmenevät. Kaada päälle valkoviini, anna kiehahtaa ja lisää sitten ranskankerma. Sekoita kastikkeeksi ja mausta suolalla ja pippurilla. 

Kuutioi perunat ja paista niihin paistinperunatyyppistä pintaa voissa pannulla. Tämä ei ole pakollinen vaihe, mutta tuo mukaan hiukan enemmän kruntsia, eikä tässä nyt kannata ainakaan alkaa enää murehtimaan tuon 2 rkl voita vaikutuksia. Suolaa ja pippuroi perunat.

Kaada perunat isoon valurautapannuun tai uunivuokaan. Halkaise juustokiekko ja aseta koko komeuden päälle kuoripuoli  ylöspäin. Gratinoi n. 20 min 200 asteessa, kuunnes koko ruoka kuplii herkullisesti.

Tarjoile vihreän salaatin, etikkasäilykkeiden ja rapeakuorisen maalaisleivän kanssa. Toimii kyllä myös mallikkaasti suomalaisen ruisleivän kera.

Juomaksi suosittelen  alppien juustoherkuille tuttuun tapaan joko mustaa teetä tai rapsakan kuivaa  valkoviiniä.

Hyviä mäkiä kaikille, toivotaan, että saadaan vielä jatkaa kunnon talvea! Tehkää tätä herkkua vaikka laskiaisena, jos ei reblochonia löydy niin käyttäkää raclettejuustoa. Ei sitä brietä.



keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Päiväni perhebloggaajana


On niitä sellaisiakin päiviä, ettei yhtään huvita olla ruokabloggaaja. Oikeasti kyllä tosi harvoin. Ja silloinhan ei oo pakko blogata! Yksinkertaista.

Useimmiten en kerkiä niin paljon laittaa ruokaa, että saisin tarpeekseni teille niistä satuilla. Silloin joskus leikittelen ajatuksella, että bloggaisin jostakin muusta. Perhebloggaaja kuulostaa houkuttelevalta. Mullahan on kaikki tarvittava, lapset ja mielipiteet lastenkasvatuksesta. Kuinka ihana olis jakaa kaikki huutopotkuraivarit, äitin siis, lapsistahan julkaisisin pelkästään pitkäripsisiä hymykuvia. Työn ja lastenhoidon yhteensovittamisen vaikeudesta, riittämättömyyden tunteesta, yhteisistä askarteluhetkistä, tämän kauden ulkoiluhaalareista ja lasten sukupuolirooleista olis niin ihana avautua! Saattaisin päästä jopa vauvalehden keskustelupalstan aiheeksi pikkuprovosoinnilla, jopa ruokablogini on sinne kerran päässyt niin valtavalla raivolla, että jouduin poistamaan kyseisen vanhan postauksen joksikin aikaa blogistaniasta. Nyttemmin sen olen vaivihkaa eetteriin palauttanut. Vähän uhmakkaasti. Sanotaan nyt, että kyse oli lakkajäädykkeestä....

Voishan sitä sisustusblogatakin. Ainakin mulla olis hirveästi ideoita ja näkemystä. Pitäisi vaan saada laajakulmalinssi, että tupa näyttäis vähän isommalta. Ja sitten niitä ideoita ja näkemyksiä pitäisi joskus ehtiä toteuttaakkin. Keväällä on asuttu kymmenen vuotta tässä, kahdesta vaatehuoneesta puuttuu edelleen kaikki hyllyt ja tangot. Maalattavia lipastoja hyllyjä ja pöytiä odottaa uudenaikaistamista ja tuunausta. Toisaalta tuo puunväri on kohta taas trendikästä, eli kannattaakohan? Keittiöön ehdottomasti se musta liitutauluseinä. Synnytyslaitoksella maatessani Maitotyttö kainalossa oli aikaa suunnitella Maitotytön huoneen sisustus, silloin se oli raikkaan punavalkoinen, pikkusydämin siellä täällä koristettu. Siis sitähän ei koskaan toteutettu, kuten ei muitakaan huonesuunnitelmia. Onhan se kätevä noin Maitotytön leluja ja vaatteita kaaoksessa sisältävänä vierashuoneenakin.

Puutarhablogi. Ai että. Siitä tykkään oikeasti. Ajatuksesta puutarhablogista, en niinkään puutarhanhoidosta. Siinä joutuu kyykkiä ja alkukesän iltoina ympärillä pyörii niitä ihme pikkuötököitä. Toisaalta on ihana jakaa kasvun ihmettä. Ihme, että kaikki kasvaa hoidon laiminlyönnistä huolimatta.

Matkablogi. Viiniblogi. Parisuhdeblogi. Kirjablogi. LaihdutusElämäntapamuutosblogi. Muotiblogi. Liikuntablogi. Askartelublogi. Murreblogi. Meikkiblogi. Heppablogi...

Jotenkin alkaa tuntua, että suutari pysyköön lestissään. Koska kumminkin haluan olla elämänmakuinen ruokablogi älkää pahoittako mieltänne vaikka satunnaisista lapsijutuista, vaikkei kummallakaan ole edes mainittavan pitkiä silmäripsiä.

Tammikuussa kokeilin päivän perhebloggaajana kun Puutalobaby oli saanut kutsun kutsua 5 bloggaajakolleegaa vuorokaudeksi Ikaalisten kylpylään ja Titi-nallen Merenalainen Maailma- konserttitaltiointiin. Mehän tietysti mentiin, koko perhe, kahteen otteeseen ehdittiin pulikoidakin, kylpylässä on muuten ihanan lämmin ja kivat altaat. Huone oli suuri ja viihtyisä ja aamiainen maittava. Illan Titi-nalle disco Titi-nalle talossa kovasti odotettu ja konsertti taltiointi tietenkin huippukokemus. Myös näin aikuiselle seurata Riitan uskomatonta Kaikki langat käsissä- johtamistyyliä Hymyillen, lempeällä äänellä ohjaajalle " Sä varmaan haluat, että pysäytetään tähän ja otetaan uudestaan siitä ja siitä kohdasta..."
Maitotytölle parasta kaikista olikin juuri Riitalle esitetty muutama tarkoin harkittu kysymys ja halaaminen, samoin kuin nallejenkin kohdalla. Vaikka kyllä hän nyt 5v ymmärtää, että siellä on ihminen sisällä! 






Tämä oli kyllä äitin mielestä parasta. Siis tämä yläpuolella oleva kuva.




Vaikka Kyseessä oli ehdottomasti Maitotytön päivä, oli ihanaa, että Urho11vkin oli reippaasti mukana menossa siskon kanssa (yritti antaa kyllä Titi-nallelle rennon läpsyn, mutta huumorintajuinen nalle levitteli käsiään niin kauan, että pakko oli halata). Ja me vanhemmathan ollaan onnellisia jos meidän lapsetkin on (hiljaa, ainakin hotellihuoneessa!).

Ruuhkaa ei kylpylässä ollut tammikuisena arkena ja se sopi meille. Kotimatkakin oli sopivan lyhyt ja Maitotyttö sai kerrankin nalleilla tarpeekseen. Kylpylässä on muuten aivan ihan, suuri leikkihuone, pallomerineen, keittiä-ja kauppaleikkineen, paljon pelejä, askarteluvälineitä yms. Erityisibonusmaininta sille!

Kiitos Puutalobaby, Ikaalisten kylpylä ja Titi-nallen porukat! Oli myös hauska, vaikkakin pikaista tutustua/nähdä Krista (Puutalobaby), Pia (Jotain tekemistä), Henna (Pientä, suloista & vaaleanpunaista), Annaleena (Pata porisee) ja Emmi(Emmi Nuorgam)- Lähinnä kyllä ehti keskittyä omiin lapsiin.

Mutta Titi-nalle se jaksaa porskuttaa! Vaikkakin ainut pieni pettymyksen hetki matkalla olikin se, kun Maitotyttö tajusi, että Nallet eivät tule kylpylän puolelle uimaan hänen seurakseen. On muuten nähnyt sellaisen DVD:n jossa olivat, että äitin on kyllä turha väittää, etteivät nallet voi tulla kylpylän puolelle.

Kutsun saaneina (Puutalobabyn kautta) nautimme ilmaisesta majoituksesta kylpylän käytöllä ja aamiaisella sekä maksuttomasta Titi-nalle konsertista.