Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 27. elokuuta 2015

MILJOONAHEVONEN 2015


Valokuva Valokuvaus Tuulia N
Niin, kyllä. Tämä on edelleen ruokablogi. Mutta tänään puhutaan hevosta. Tämä ei olisi MINUN ruokablogini, ellen jakaisi kanssanne elämääni suurempia tapahtumia. Kyllähän niihin aika usein liittyy myös ruoka ja syöminen, usein myös hyvä juoma (joka sinällään voi kohdallani hyvinkin usein tarkoittaa cokista tai maitolasillista).
Valokuva Valokuvaus Tuulia N

Minä olen ollut hevostyttö pienestä asti. Ensimmäinen täyttämäni siniruutuinen vihko on tallella 7v. itseltäni, se on täynnä hevoskiiltokuvia ja Hevoshullu-lehdestä leikattuja juttuja sekä kirjoittamaani kypsää analyysia hevosenomistajan arjesta: Tekisin itselleni pienen vihannemaan jossa olisi eniteten porkkanoita koska hevoset syö niitä... ja Tiedä että hevosilla voi olla huonoja tapoja esimerkiksi pudottaa ratsastaja selästä, rynnätä pensaikosta pelotellen ihmisiä, kaataa vesi sanko juottajan jalkoiihin niitä on vielä miljoonia honoja tapoja mutta ystävyydellä selviää...


Tämä kuva oli pakko laittaa. Kuvassa Koivusalon tallin TUNTIHEVONEN Grand Ami Vant Ertsenhof, tuttavallisemmin Rami. Belgiasta viime vuonna saapunut 9-vuotias herrasmies. Tallin suurimpia, säkä 176 cm ja sydän täyttä kultaa. AINA korvat höröllä kohti estettä. Mitään pelkäämätön, rohkea ja yhteistyöhaluinen. Vaikka ohjat pitääkin pitää käsissä  Rami kyllä tietää mistä ja koska hypätä. Tarvittaessa lyhentää ja pidentää laukkaa niin, että tätiratsastaja on ihmeissään, minäkö tuon sain aikaan. Oma (ja kaikkien muidenkin tätien) suuri suosikkini. Kuvassa kyydissä ratsastuksenopettajani Tanja Karjalainen, joka silloin kuin ei ratsastanut oli pitämässä rautaista kuria ja postiivista asennetta talli-alueella. Mitä mä yritin tässä sanoa? No hei tajuutteko, Mäkin oon hypänny tuolla KISAHEVOSELLA!!! (estekorkeus taisi olla kyllä puolisen metriä matalampi, mutta ei mainosteta nyt sitä....)

Valokuva Valokuvaus Tuulia N
Valokuva Valokuvaus Tuulia N


Ei minusta koskaan tullut erinomaisen taitavaa ratsastajaa, mutta hevoset ovat olleet osa elämääni enemmän tai vähemmän koko elämäni. Aina tallille tullessani vedän syvään henkeeni tallin tuoksua; tuota hevosen, lannan, heinän, purun ja nahkaisten varusteiden suloista sekamelska-hajua. Tunnen kuinka murheet kaikkoaa ja jalkani seisovat vankemmin maan pinnalla. Hevosen ja ihmisen yhteistyössä löytyy sellaista herkkyyttä ja voimaa, jota en missään muualla ole kohdannut ja olen onnellinen, että voin edelleen viikottain ammentaa siitä energiaa.


Sää suosi ja katsomo täyttyi
Valokuva Valokuvaus Tuulia N
Erityisen jännittävää on, kun joskus pääsee haistelemaan myös ratsastuskilpaurheilun värikästä maailmaa. Muistatko, kun lapsena haaveilit karkaavaasi sirkukseen? No vähän samanlainen touhu, tekemisen ilmapiiri, jännitys, pelko, taitojen ihailu ja pieni glamöörikin (niin, mun ei oo koskaan tarvinnut nukkua hevosautossa tai verrytellä hevosta kaatosateessa kuraisella kisapaikalla, tai miettiä millä hitsin ilveellä saan pennit venytettyä kattamaan kilpailuviikonlopun kulut)) kun ratsastajat mittailevat kenttää valkoisissa housuissaan ja pitkävartisissa saappaissaan, löytyy ratsastuskilpailuista.


Erikoiskaluste Ari Pellinen Oy valmisti mittatilausmuurin, tarkasti Veljekset Keskisen Kyläkaupan mallin mukaan. Mahtaako näin komiaa olla missään?
Valokuva Valokuvaus Tuulia N
Etelä-Pohjanmaan Urheiluratsastajat järjestivät viime vuonna ensimmäistä kertaa Miljoonahevosen 2014  Kyläkauppa Veljekset Keskisen suosiollisella avustuksella. Siitä mitä kaikkea ratsastuskilpailujen järjestämiseen liittyy voit lukea viime vuotisesta postauksestani. Ja kannattaakin lukea, niin saat monipuolisemman kuvan tapahtumasta. Meillä oli niin hauskaa, olin vastuussa talkooväen muonituksesta ja muonateltassa kanssani pyöri 5 muuta kökkäläistä, emme tokikaan yhtä aikaa. Kivaa ja leppoisaa.


Talkooväki oli helppo pongata keltaisissa STAFF-paidoissaan
Valokuva Valokuvaus Tuulia N
Toki hyvin suoritetusta työstä saa mahdollisuuden toistaa toimi seuraavanakin vuonna. Tänä vuonna tarjosimme ruokailumahdollisuuden myös kilpailijoille sekä yleisö-buffetin. Viime vuoden kahden kanttiiniteltan rivistö vaihtuu viideksi kun aivan loppumetreillä saimme järjestettäväksi myös Hangossa sää- olosuhteiden takia perutun Lähitapiola-Grand Prix viimeisen osakilpailun. Ei mikään pikkujuttu, 2 sarjassa on volvot palkintona ja estekorkeus aina 150 cm asti. Se tarkoitti myös sunnuntain osalle VIP-tarjoilujen järjestämistä.


Ratahenkilöstöllä oli kuumat oltavat...näitä helteitä odoteltiin koko kesä
Mikä mahdollisuus. Mikä kauhuskenaario. Osaanko, pystynkö, selviänkö? En olisi pohjalainen ellen olisi vastannut kaikkiin kysymyksiin myöntävästi. Helevetinmoinen pelko persiissä.

Enhän minä sitä yksin tehnyt, n. 30 eri innostunutta hevosharrastajaa kävi kanttiiniteltassa kanssani pyörittämässä touhua. Sanon vaan, että oli siinäkin vuorotyölistassa tekemistä. Varsinkaan kun ei ole selvännäkijä on haasteellista arvioida ensimmäistä kertaa, mitä on tulossa.


Kuka tunnistaa Tuuri tv-ohjelmata tutun  Tuulan? Tuula ilahdutti meitä päivittäin iloisella elämänasenteellaan ja palvelualttiudellaan. 

Mitäs meillä sitten tarjoiltiin? 

Aamiaista klo 6.30 lähtien: leipää (myös paahdin), leikkelettä, juustoa, tomaattia, kurkkua, keitettyä kananmunaa,jugurttia, tuoremehua, nisua. 



Keittolounasta: makkarakeittoa, jauhelihakeittoa ja gulassia, kukin omana päivänään. Porkkanasosekeittoa, kukkakaali-peruna-kookoskeittoa ja kikherne-kasviskeittoa kasvisversioina sisältäen ruokajuoman ja leivän. Erityiskiitoksia sai muuten lukuisilta tahoilta kuulemma 110% prosenttisen hyvästä kukkakaalikookoskeitosta. Ja punastuttaa.


Vaikka oikealla näkyy myös ruokaa, niin tämä kuva on luultavasti lähinpän mitä koskaan pääsen muotiblogia

Illaksi viriteltiin makkaragrilli ja jättimuurikka, niissä paisteltiin pyttipannua ja nyhtöpossupurilaiset sekä nuo eteläpohjalaisten tapahtumien tunnusmerkit, Atrian käristeet.


Valokuva Valokuvaus Tuulia N

Kaiken aikaa tarjolla oli tietenkin täytettyjä voileipiä ja sämpylöitä, kahvia, teetä, Berliinin munkkeja ja donitseja. Lauantaina ihana Arja tuli ja paistoi paikan päällä parisataa tuoretta, kotitekoista munkkia, kyllä niitä käytiin kyselemässä vielä sunnuntainakin. Ens vuonna paistetaan sitten kolme päivää.


Rakuunat saattelivat voittajat palkintojen jakoon
Valokuva Valokuvaus Tuulia N

Vip-kutsuvierasteltassa (jonne oli ilmoittautunut 60 henkeä) oli tarjolla asiaan kuuluvasti Pares Baltan kuohu-, puna ja valkoviini sekä antipastopöytä, joka sisälsi naudanpaahtopaistia, suolakurkkuja,  siivutettua kalkkunanrintaa ja viinirypäleitä, saaristolaisleipää, basilikavoita, kirsikkatomaatticouscousia, marinoituja oliiveja, kuutioitua polaria ja viinirypäleitä, balsamico-feta-vihersalaattia mansikoilla ja vadelmilla. Jälkiruokana kahvia ja minisacherleivokset.


Vip- vieraista huolehtivat Vip- emäntä, kauniit tarjoilijat ja Kilpailujen johtaja 
Kyläkaupan ravintoloiden suosiollisella avustuksella (tässäkin asiassa) meillä oli tietenkin käytössä oikeat lasit, lautaset ja aterimet.


Miljoonahevosessa kisattiin sunnuntain GP-luokan lisäksi mm. Suomenhevosten oma luokka ja useita ponien cup-finaaleja sekä joukkue-SM. Kuvassa E-Purin Maija Pellikka - Tosi-Romeo, joka toimi ratahenkilöston koordinoijana, ja ennätti vielä itsekin useaan otteeseen starttaamaan.
Valokuva Valokuvaus Tuulia N
Pitkän viikonlopun teemana olikin roudaus: milloin tosiaan lastattiin pakettiauton tai maasturin takaosa täyteen astioita, välillä haettiin tavaroita Keskisen kylmä- ja pakkasvarastoista, sitten jo taas piti hakea ruokapuodin puolelta jotakin. Nyt sekin on nähty kun  Keskisen ravintolatoimien vastaava Kari ja minä puikkelehditaan työntäen kylmävaunuja läpi koko Keskisen huikean suuren parkkipaikan. 


Voittajan on helppo hymyillä

Omalta kohdaltani suurin työ oli tehty ennen kisoja. Suunnitelmat siitä mitä tarjotaan ja paljonko niitä tarvitaan ja mitä varusteita teltassa tarvitaan  ja mistä saan työväen. Jokaisen kauhan, veitsen tai leikkuulaudan puuttumisen syypää tulisin olemaan minä. Lopulta keittiötarvikkeista uupui vain purkinavaaja ja juustohöylä, jotka oli helppo hakea Kyläkaupan tavarapuodista. Mitä voi toteuttaa ja mitä kannattaa toteuttaa. Monissa laskutoimituksissa olin onnistunut nappiin, muistaakseni aamiaiselle tarkoitettuja lautasia jäi kaksi kappaletta. Haastavin oli keittojen osuus. Kysymykseen monelle? ei kukaan osannut vastata muuten kuin että joo, monelle! Minullahan oli keittojen valmistukseen yksi induktio ja yksi kahden levyn keraaminen liesi ja laskin, että 15-20 litran kattilalla pystyisin tuottamaan peräkkäisellä keittämisellä 400 annosta päivässä. Määrässä oli lopulta hiukan liikaa, ensi vuonna olen siis viisaampi.

Taustalla näkyy lehdistöteltta sekä kolme buffetin viidestä keihäänkärjestä. Oli se komia rivi. Tässä hypätään jonkun aamun ekoja luokkia.
Valokuva Valokuvaus Tuulia N


Kyllähän se kylymää kun tilaa 150 kiloa kuorittua perunalohkoa ja vastaavan määrän lihaa ja makkarakuutiota. Ja 1200 keittolautasta. Tarkoitus oli kuitenkin toimia myös tuottavasti. Mutta niinkuin sanoin kaikille kyselijöille, jotka katselivat keittojen valmistusta ja kyselivät -Kuinka sä osaat? kuinka sä tiärät? tai kuinka sä teet tuan, niin mun vastaus kuuluu yksinkertaisesti, että ROHKIASTI. Ei siinä muu auta.


Lauantai-aamun ensimmäistä luokkaa hypättiin sumun keskellä
Valokuva Valokuvaus Tuulia N

Minkä kokoluokan tapahtumasta puhumme? Kilpailuun osallistui 378 ratsukkoa liki tuhannessa startissa kolmen päivän aikana. Kökkäporukkaa ja erilaisia toimihenkilöitä pyöri paikalla päivittäin lähelle sata. Tilapäiskarsinoita oli paikan päälle tilattu ja pystetty 230. Jumalainen kesäsää suosi koko viikonlopun,  katsomo oli ääriään myöten täynnä ja kilpailupäivät pitkiä. Esimerkiksi lauantaina ensimmäinen startti oli kello 7.30, viimeisen luokan palkintojenjako 23.00. Sanomattakin on selvää, että kentälle oli varustauduttu myös valoilla. Uskon, että yleisölle ilmainen tapahtuma sai mukaan uutta katsojakuntaa. Paikalle saapui myös virolaisten esteratsastajien parhaimmistoa. 


Illalla oli jo sytytettävä valot
Valokuva Valokuvaus Tuulia N

Oli siinä tekemistä. Ihan kaikilla. Radalla, talli-alueella, verkassa, tuomaritornissa, kansliassa, kuulutuksessa, kunnostuksessa, palkintojen jaossa, expoalueella, Animagi-eläinsairaalassa, ambulanssissa (no onneksi ei ollut oikeasti)...Kenttää kunnostettiin ja huollettiin pitkälle aamun tunteihin.


Valokuva Valokuvaus Tuulia N

Ja tietenkin kaikki söivät.

Kiitos oman vastuualueeni eli buffetin puolen korvaamattomille työntekijöille, tiedätte ketä olette; jokainen makkaranpaistaja, kahvinkeittäjä, VIP-tarjoilija, leiväntekijä, asiakaspalvelija, tavaranhakija olitte tärkeitä. Kaikkia en uskalla mainita nimeltä, koska luultavasti unohtaisin yhden ja häpeäisin lopun elämääni. Silti: Annis ja Aila, me suunniteltiin se sisus torstaina, vaikka otti koville, se toimi. Kiitos Aila työvuorovastaavan tehtävästä. Kiitos Pave tilausavusta ja tukkurikuskina toimimisesta. Kiitos Riina aamiaisen pyörityksestä, Kiitos Merja lihatilausten koordinoinnista. Kiitos lumimies roudauksesta. Kiitos rakas ystäväni Virpi, joka tulit Helsingistä asti kökkimään oikeaksi kädekseni ja olit se, joka uskalsi tarttua myös kauhanvarteen. Myönnän, teit yhden satsin sitä kehuttua kukkakaaliperunakeittoa.

Hitsi. Mä voisin liittää postaukseen kaikki Tuulian yli 6000 kuvaa kisoista. Joku luuli, että me ruokabloggarit ollaan kovia kuvaamaan....
Valokuva Valokuvaus Tuulia N
Ja kyllä sieltä satulasta miehiäkin löytyy.
Valokuva Valokuvaus Tuulia N
Tämä kuva valikoitui jo muurinkin takia
Valokuva Valokuvaus Tuulia N


Valokuva Valokuvaus Tuulia N

Valokuva Valokuvaus Tuulia N


Kiitos kaikki yhteistyökumppanit ja Kyläkaupan upea porukka!

Kiitos E-PUR, annoitte mulle niin vapaat kädet (viimeistä kertaa?), oli helppo toimia. Uskallan kiittää myös blogissani E-PURin puolesta (taas menee vapaiden käsien piikkiin) kaikkia muiden ratsastusseurojen jäseniä, jotka olitte kökkimässä upeassa tapahtumassa ja autoitte sen onnistumisessa.

Ai niin, kiitos Nanne kun veit mun ja peräkärryn kotiin sunnuntai-illalla kello 23.00. En väitä että mut olis unohrettu...

Mites mä ny sanoonkaan? Kivaa ja leppoosaa.

Nuavvaan. Järjestettihin kisat.

Tapahtuman valokuvauksesta ja tämänkin postauksen lähes kaikista kuvista vastasi Valokuvaus Tuulia N.

Miljoonahevonen 2015
Facebook- sivut 
Kyläkauppa Veljekset Keskinen






sunnuntai 23. elokuuta 2015

Rapujuhlarohkaistus




Rapujuhlat ovat ihana traditio. Kerran kesässä repertuaarissa ainakin. Jos et ole vielä  kokeillut, niin muutama rohkaisun sana.

Ravut

Jos olet superonnekkas, ravustat itse tai joku lähipiiristäsi ravustaa ja sinulla on yltiöpäisesti ihania tuoreita kotimaisia rapuja. Tai sinulla on lompsa lyönnissä ja voit tilata niitä tai käydä nauttimassa ravintolassa. Onneksi olkoon.

Ne parhaimmat rapujuhlat vietetään kotona tai mökillä ja tuoreiden rapujen puutteessa voit ihan hyvin nauttia pakasteravuista. Kiinalaisten rapujen kuori on hiukan työläämpää työstää kovuutensa takia kuin suomalainen, mutta sittenpä tiedät taisteelleesi rapujen kanssa. Ravuille voit keittää myös uuden tuoreen tilliliemen.

Meidän rapujuhlissa aloitetaan usein ihanalla keitolla ja kun pahin nälkä on taltutettu, siirrytään rapujen pariin. Lopuksi velä hyvä jälkiruoka. Rapujen lisäksi pöytään katetaan paahtoleipää ja paahdin, voita/majoneesia, paljon silputtua tilliä ja sitruunalohkoja. Laivalla olen oppinut ruotsalaisen tyylin myös paksuista neutralisoivista juuston siivuista. Ravun syöntiä ei kannata arastella, tyyli on vapaa (jos jännittää, ohjeita löytyy netistä googlaamalla) ja siihen kuuluu erinäistäkin ryystämistä ja imeskelyä. Yleensä aina on paikalla joku konössööri, joka mielellään esitelmöi ravunsyönnin jalosta taidosta. Ravunpyrstöt kasataan sitten nautittavaksi  paahdetun leivän päälle.



Muu hilpetööri ja seura

Rapuaiheista rekvisiittaa löytyy monenmoista, mutta ei joka servietissä tarvitse olla kallista ravun kuvaa. Kata kullekin ruokailijalle lautanen ja leipälautanen, serviettejä ja rapuveitsi, jonka terässä oleva reikä auttaa katkaisemaan saksien kärjet. Hyväksi on myös oma pieni vesikulho sormien huuhtomista varten ( ja kosteuspyyhkeetkin tekevät kauppansa), veden voi koristella ja aromatisoida sitruunansiivulla tai vaikka mustaherukanlehdellä.
Rapukauluri on myös ihan kelpo juttu, koska usein huomaan olevani kyynärpäitä myöden rapuliemessä, ihan kiva jos edes rinnukset säästyy. Valoilla  ja lyhdyillä on kiva kaunistaa hämärtyvää iltaa.

Seura saa olla iloista ja vastaanottavaista. Juhlien kestoon vaikuttaa myös tietenkin mukana olijoiden mieltymykset. Joskus rapujuhlista muodostuu aikuisten melko hillittömätkin kekkerit. Tänä vuonna äitini kutsui paikkakunnalla olevat sisarukset perheineen ihan keskellä arkiviikkoa ravunsyöntiin. Seura oli parasta ja ravunsyönti ihanaa. Lapsille oli katettu oma pöytä tilasyistä terassilla ja helpotettu hommaa ostamalla muutama iso rinki hännällisiä katkarapuja.



Juoma ja juomalaulut

Juomaksi ravuille sopii raikas vesi tai vissy, jota tulee olla runsaasti saatavilla. Sekä olut, että kuiva valkoviini ovat hyviä, ehkä yksittäisen juhlijan kannattaa pitäytyä joka tai. Lupasin viedä juhliin pari pulloa viiniä ja löysin viinikaapistani pari pulloa tuota Sancerrea, joka oli aivan jumalainen viini ravuille. Se kuuluu myös Alkon tilausvalikoimiin, omani olen tainnut tuoda laivalta. Se on hintava viini, mutta teki juhlasta todellisen juhlan. Nautin joka lasillisesta kulauksesta.


Rapujuhliin kuuluu myös snapsi tai pari. Ei nyt ehkä joka hännälle, mutta edes joka leivälle. Ja snapsilasi ei tarvitse olla piripintaan, 2 cl on ihan kiva huikka. Valitse suosikki kirkas viinasi, akvaviitti, Marskin ryyppy tai mistä nyt tykkäätkin. Kun asutaan vajaa 20 km Koskenkorvalta, tiedät mikä on meidän perheen valinta. Muista pistää pullot pakastimeen, Kiva konsti on asettaa pullo  pestyyn maito- tai mehutölkkiin, täyttää tölkki vedellä ja jäädyttää.Poista pahvit ja saat tosi kauniin kylmänä pitävän jääblokin pullon ympärille, koristeeksi voit laittaa vaikka yrttejä tai puutarhan kukkia sekaan.

Jos et ole juuriltasi hirveän suomenruotsalainen (karmea mikä stereotypia kirjoittajalla), et ehkä muista montakaan snapsilaulua sanoineen ulkoa. Kannattaa printata porukalla viisujen sanoja netistä, ne ovat useimmiten tutuilla sävelillä ja laulaminen on superhauskaa. Ainoa snapsilaulu, jonka osaan ulkoa on Kissa vieköön - sävelellä laulettu

Brännvin, vatten
smakar skit som katten.
Brännvin, helt rått
smakar jävligt gott
smakar jävligt gott!

Tästä kiitokset ja terveiset 90-luvulle ja Laila S.:lle!



 Ja sitä mukaa kun syöt, asettele tuhotut ravunpäät nätisti lautaselle. Tästä olen vähän tarkka, siitä on sitten kiva laskea oma saalis.

Sitten vaan Rapurapurallaa! Nyt on juuri paras aika!

lauantai 22. elokuuta 2015

Riemastuttava mustikkapiirakka


 

Piirakkaa pukkaa, piirakkaa pukkaa. Itseasiassa tämä mustikkapiirakka leivottiin samana päivänä kuin karviaispiirakka ja nautittiin samalla seurueella, samojen rapujuhlien jälkkärinä, vaniljajäätelön kera. Kohdalleni taisi osua harvinainen loistava piirakkapäivä, molemmat piirakat saivat suuren suosion ja  parhaan piirakan äänestys jakautuikin tasaisesti 3-3. Itse en kyennyt suosikkia nimeämään. Kaksi niin erilaista, kuitenkin niin hyvää. Ehkä haluaisin tulla muistetuksi karviaispiiraasta, mustikkapiirakka kun sai ylimääräistä apua jäätelöstä.

Riemastuttavaksi tämän piirakan tekee sen valmistustapa. Voi ja sokeri nimittäin paahdetaan  ensin piirakkavuuassa, ei siis turhia vaahdotuksia ja ennen kaikkea se tuo murupohjaan ihanan paahteisen maun. Törmäsin reseptiin Lempiruokaa -blogissa ja merkkasin sen heti to do - listalle. 



 Riemastuttava ja paahdettu mustikkapiirakka

150 g voita
1 1/2 dl (ruoko)sokeria
4 dl vehnäjauhoja (laitoin puolet täysjyvävehnäjauhoja, suosittelen)
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

täyte

noin 4 dl mustikoita
250 g rahkaa
1 kananmuna
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Laita sokeri ja kuutioi voi piirakkavuokaan. Sulata 200 asteisessa uunissa ja anna ottaa hiukan väriä. Kannattaa sekoittaa kerran välillä.

Sekoita kuiva-aineet ensin keskenään ja sekoita sitten sulaneen voin ja sokeriseoksen kanssa. Ota 1/4 taikinasta pois. Painele pohjataikina piirakkavuuan pohjalle ja reunoille.

Sekoita täytteen aineet ja kumoa pohjan päälle. Murustele loppu taikina piiraan päälle. Paista kunnolla kypsäksi, 200 asteessa ainakin 40 minuuttia.


Ehkä ei maailman herkullisin valokuva...mutta kesä, mustikkapiirakka ja paljaat varpaat.
Tässä on nyt aika kiva mustikkapiirakkasuora:

Tämä yllä oleva muruisa versio
Ikisuosikkini pullaversio
sekä maailman nopein ja helpoin kakkutaikinamainen mustikkapiirakka


torstai 20. elokuuta 2015

Karviais - Crème brûlée -piirakka


Karviaispensaani notkuu marjoista. Karviainen on yksi lemppareistani puskasta syötynä, tosin luulen, että omani ovat parhaassa kypsyydessä vasta ensi viikolla. Reseptejä karviaisille on repertuaarissani vähemmän; GoodFood 7/2015 löytyi kuitenkin mieletön ohje. Jos lempparijälkiruokaani kysytään, jakoa ei ole kuin kahdella; Tiramisulla ja Crème brûléellä. Ja tämä Crème brûlée - piirakaksi muunnettuna tosiaan oli kuin luotu karviaiselle. Makeutta, pehmeyttä, kirpsakkuutta, rapsakkuutta, kaikkea löytyy.



Hurjan hyvää, vaikka tekovaiheessa pientä paranneltavaa. Tein hiukan liian paksun murotaikinapohjasta, hiukan liian pieneen vuokaan ja sitten kun laitoin piirakkavuuan suoraan uunista wobbly-täytteineen kakkuvuokaan, kakkuvuuan pyöränsarveen ja lähdin polkemaan vanhempieni luo, jossa rapujuhlat odottivat jo tätä piirakkaa, ei vuoka pysynyt aivan tasapainossa ja täyte pääsi hieman valumaan ulos vuuasta. Ei muuta kuin lusikointi takaisin, jäähtyneenä täyte pysyy kyllä koossa. Ja onneksi päällyksen sai sokeroida ja tohottaa pinnan rapsakaksi, mikä peitti pyöräreissuni jäljet. Tässä piirakka kuten minä sen tein. Ohjeessa käytettiin valmistaikinaa, mutta tein itse liikaa murotaikinaa, ainekset löytyivät kaapista, paljon helpompaa kuin lähteä kauppaan. Valmis pakastettu murotaikina on kyllä sinällään ihan hyvä oikopolku.



Karviais-Crème brûlée -piirakka

7dl karviaisia
3 dl sokeria 

1 dl vettä
4 munaa
1 dl kuohukermaa

500g pakaste murotaikinaa
tai
175 g voita
4 dl jauhoja
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 muna

murotaikinan teko:
Sekoita kuiva-aineet kulhossa. Kuutioi päälle jääkaappikylmä voi ja nypi sormin taikinaksi. Lisää lopuksi muna hyvin sekoittaen, kierrä taikinapallo kelmuun ja laita jääkaappiin odottamaan.

Laita karviaiset kattilaan. Kaada päälle 1 dl vettä ja 1 1/2 dl sokeria, keittele 10 minuuttia kunnes marjat ovat tuusan nuuskana. Siivilöi tiheän metallisiivilän tai harson läpi. Karviaissiirappia tulet tarvitsemaan täytteeseen n. 1,5 dl, loput siirapista voit käyttää raikkaan mehun valmistukseen. Lisää vain vettä ja maun mukaan ehkä vielä vähän sokeria. Nosta marjamössö toiseen kulhoon odottamaan.

Painele taikina ison 26+ cm piirakkavuuan pohjille ja reunoille sormin, ripottele mukaan jauhoja mikäli taikina tarttuu sormiin. Irtopohjavuoka voisi olla tässä vielä piirakkavuokaa kätevämpi syvyytensä ansiosta. Peitä pohja foliolla ja laita kuivia herneitä tai kattilankansi painoksi ja paista 160 asteisessa uunissa 10 min. Poista sitten painot ja folio ja jatka paistamista vielä 20 min. Anna jäähtyä.

Vatkaa 4 munaa ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa mukaan 1,5 dl keittämääsi karviaissiirappia ja kerma. Levitä karviaismarjamössö piirakkapohjan päälle. Ajoin omaa massaani hiukan sauvasekoittimella, että sain sileämpää, vaikka siemenet tähän jäävätkin. Kaada päälle sitten varovasti brulee-täyte ja paista 150 asteisessa uunissa 40-45 minuuttia. Täte saa hyllyä vielä kun otat pois. Anna jäähtyä.

Juuri ennen tarjoilua ripottele päälle sokeri ja polta pinta rapeaksi tohottimella. Vähän tummemmaksikin uskaltaa polttaa kuin mitä mulla tuossa kuvassa. Tuli niin kiiru syömään.

Ritz rätz!









tiistai 18. elokuuta 2015

Bulgurilainen


Jonsei nyt olla kesän parhaan kasvispurilaisen äärellä, niin ei sitten koskaan. Koska itse kuulun lihansyöjien klaaniin, enkä siksi ihan päivätöikseni valmista kasvispurilaisia, voin sanoa, että tämä on ainakin paras omasta keittiöstäni lähtenyt. Tätä syödessä todellakin unohtaa lihan nautinnot!

Reseptin bongasin siitä jo ennenkin mainitsemastani Sally Butcherin Vegestan - kasvisruokaa Lähi-idästä -kirjasta. Olen sieltä bongaillut muitakin reseptejä, sillä Lähi-idän ruoka on sydäntäni lähellä sattuneista Saudi-ajoista johtuen ja kasvisruokakin joutui aivan uuteen valoon kun viimein tajusin, että aikoinani viikottain nauttimani falafelit eivät olletkaan valmistettu jauhelihasta! Kirjassa on muuten myös arabialaisen leivän ohje, tuon muistojen läpyskän, jota en ole kotioloissa pystynyt monistamaan. Ohjeen 1 dl vettä suhteessa 600g jauhoja on kyllä niin kivikova resepti, että eihän siitä leipää tullut....



Mutta bulgurilainen tuli, ja hyvä sellainen. Kyseessä on siis bulgurista ja punaisista linssistä valmistetut pihvit, jotka kootaan kerroksiksi hampurilaissämpylän tai pitaleivän väliin tsatsikin ja ihanan yrttisipulisalaatin sekä tomaatin kera. Pihvit kannattaa paistaa pannulla, grilliin ne ovat turhan pehmeitä käänneltäviä.


Bulgurilainen
4:lle
125 g hienojakoista bulguria
100g punaisia linssejä
1 rkl täysjyvävehnäjauhoja
1 iso sipuli paloiteltuna
2 tomaattia paloiteltuna
1 porkkana paloina
1/2 nippu korianteria
2 rkl tahinaa
1/4 tl jeeraa
1/2 tl jauhettua korianteria
1/2  tl savustettua paprikajauhetta
1/2 tl chilijauhetta
suolaa ja pippuria
öljyä paistamiseen

Tarjoiluun:
4 isoa sämpylää tai pitaleipää
tsatsikia
sipuli-yrttisalaattia
salaatinlehtiä ja tomaattia

Pane bulgur kulhoon, kaada päälle 2 dl kiehuvaa vettä, sekoita ja jätä peitettynä odottamaan.

Huuhdo ja puhdista linssit. Kaada kattilaan linssit ja n. 3 dl kylmää vettä. Keitä kypsiksin. 20 min ja valuta. Pane linssit ja ainesluettelon muut aineet tehosekoittimeen ja surauta massaksi. Sekoita lopuksi massa käsin tasaisesti bulgurin joukkoon.

Muotoile kostutetuin sormin 4 isoa pihviä. Kuumenna tilkka öljyä ja paista pihvejä 3-4 minuuttia per puoli.

Kokoa annokset bulgurilaisiksi hampurilaisten tapaan. Mitäs samoisitte jos tilaisin side-orderiksi vaikka bataattiranskalaiset?

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Sadonkorjuun beluga-salaatti


Beluga-linssissä on jotakin suunnattoman ylellistä. Musta muotonsa  antanee  sille sen kaviaarimaisen nimen, mutta se on myös kiitollinen ruuanlaittajan kaveri, se pitää kypsennettäessä hienosti muotonsa ja värinsä ja sen makukin on jotenkin tavanomaista hienostuneempi.

Pääsin keväällä viettämään ihanan ylellisen illan yksityiskodissa Astra Wines'in ja Blogiringin kampanjan myötä tutustuen luxemburgilaisen Bernard-Massardin ja chileläisen Domaine Bousquet´n viinitalojen viineihin. Tänään on aika julkaista Bernard-Massard kuohuviinille suunnittelemani sadonkorjuuresepti.



Sadonkorjuu inspiroi lämpimän salaatin jossa kauden kasvikset maistuvat parempina kuin koskaan muulloin. Vastanostetut punajuuret ja porkkanat makeutuvat uunin paahteessa, samoin kuin pienet keskikesän auringon kasvattamat kirsikkatomaatit. Kotimainen pensaspapu, keveästi ryöpättynä, on myös maultaan ylivertainen. Kasvisten pariksi tarvitaan vain keveästi paistettua vuohenjuustoa. Käytin tässä kotimaista halloumityyppistä juustoa, yhtä hyvin se voi olla myös chevreä.

Onnistuneen salaatin kruunaa ruokajuomaksi tarjottava Bernard-Massardin Cuvée de l’Ecusson. Juuresten makeus ja juuston kevyt suola tukeutuvat ihanasti kuoharin sitruksiseen ja vähän omenaiseenkin hapokkuuteen. Ja tiesitko muuten, että vihreät pavut ovat oiva kumppani kuohuvalle! Ihanan ylellisen yksinkertaista.


Sadonkorjuun beluga-salaatti
4:lle

2,5 dl belugalinssejä
1 l vettä
1 salottisipuli
3-4 pienehköä uudensadon punajuurta
2-3 uuden sadon porkkanaa
pari kourallista kirsikkatomaatteja
150g tuoreita pensaspapuja
200g vuohen paistojuustoa
3 rkl oliiviöljyä
1 rlk omenaviinietikkaa
1 rkl sitruunanmehua
1 rkl ruokasokeria
1 tl suolaa
1 rkl  tuoretta timjamia
suolaa, pippuria, tuoretta basilikaa

lisäksi öljyä uunijuureksille, hiukan timjamia ja muutamia salaatinlehtiä salaattilautasen reunoille.


Lohko punajuuret  melko pieniksi, halkaise kirsikkatomaatit ja leikkaa porkkanat lanteiksi. En kuorinut uuden sadon kasviksia, leikkasin vain naatinkohdat pois. Asettele kasvikset ryhmittäin unninpellille, ripottele päälle  öljyä, suolaa ja pippuria sekä hieman timjamia. Paahda 15-20 min, 225 asteessa.

Huuhdo belugalinssit, laita ne kiehuvaan veteen ja anna kiehua viisi minuuttia. Lisää silputtu salottisipuli ja anna hiljalleen kiehua kunnes linssit napakan kypsiä, n. 10 min. Kaada linssit ja sipuli siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä, laita sitten kulhoon odotamaan.

Leikkaa pavuista päät ja ryöppää pari minuuttia kiehuvassa vedessä. Huuhtele kylmällä ja laita jääkylmään vesikuhoon odottamaan (väri säilyy kauniin vihreänä).

Valmista kastike yhdistämällä öljy, viinietikkaa, sokeri, suola, sitruunamehu ja timjami ja pippuri.

Yhdistä kaikki salaatin ainekset ja sekoita kastike joukkoon. Tarkista suola ja pippuri. Pavut voi puolittaa. Siivuta juusto ja paista nopeasti molemmilta puolilta kuumaksi. Aseta salaatti tarjoiluvadille salaatinlehtien päälle ja laita juustonsiivut päällimmäiseksi, viimeistele ripottelemalla päälle basilikanlehtiä.



Bernard-Massard Cuvée de l’Ecusson Brut: Riesling, Pinot Noir, Pinot Blanc, Chardonnay  (0,75 l) Alkossa13,90 €. Myös puolikas saatavilla!




tiistai 11. elokuuta 2015

Martsipaanikiisseli vatuilla



Oikeasti tämä on mesiangervo-maissikiisseli tai maitokiisseli, miten vain. Halusin aloittaa mesiangervokokkailut jollakin superyksinkertaisella, jossa mesiangervon ihanan mantelinen maku uutetaan maitoon, silloin ei voi mikään mennä vikaan.

Eikä mennytkään, ihana paksu ja mantelinen kiisseli suli suuhun tuoreiden vadelmien kanssa. Ja mielikuvitus lähti lentoon kohti uusia reseptejä.


Mesiangervokiisseli vadelmien kera
4:lle

6 dl kulutusmaitoa + hiukan lisää
1 rkl kuivattua mesiangervoa tai pikkutukku tuoretta
1/2 dl sokeria
3/4 dl maissijauhoja (tärkkelystä)
3-4 dl vadelmia


Sekoita mielellään pinnoitetussa kattilassa, maito, sokeri ja mesiangervo. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljaa 10 min koko ajan sekoittaen. Siivilöi mesiangervo pois maidosta. Laita maito takaisin kattilaan.

Sekoita maissitärkkelykseen niin paljon maitoa, että saat juoksevan nesteen. Kaada maissi ohuena nauhana maidon joukkoon koko ajan sekoittaen ja keitä sekoittaen miedolla lämmöllä muutama minuutti.


Kaada annoskulhoihin. ripottele hiukan sokeria päälle kuorruttumisen ehkäisyksi ja laita viileään jäähtymään. Ennen tarjoilua jaa kippoihin tuoreet vadelmat.


Mikä mantelikiisseli. Hieno maku. Voi olla, että vähempikin mesiangervo riittää, mutta ei ollut mielestäni liikaa tämäkään.

Ja Maitotyttö tietysti tarkisti nuuhkaisten, että kiisseli varmasti tuoksui martsipaanilta.

Ja tuoksuihan se.