Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

The vuokaruoka. Kun on kiire tai väsy.


Tai molemmat. Ja niin pajon kun joulun läheisyys antaakin energia, on se myös aikamoinen energiasyöppö. Kun pöytään saa ruuan vähällä vaivalla ja olemattomalla aivotyöskentelyllä, saattaa se joskus olla perheenäidin pelastus. Tai parisuhteen.

Tässä yksi lempparivuoistani, jonne voi oikeastaan heittää mitä vaan. Ennen lapsia tein tätä chilitonnikalasta, nykyisin tyydyn töräyttämään oman annokseni päälle srirachaa. Pääosassa ovat peruna ja tonnikala, perunana ovat parhaita eiliset keitetyt perunat, mutta voit tehdä nämä myös kaupan lohkoperunoista. Ei mitään pitkällistä kypsytystä vaativaa, koska vuoan tulisi olla valmis max. 30 minuutissa.

Ohjeessa ei ole tarkkoja määriä, tee sen mukaan mitä sinulla on, ole luova kaappisi sisällön rajoissa (mutta älä sorru liialliseen pohdintaan eli aivotyöhön).



Nopea tonnikala-perunavuoka

1-2 prk tonnikalapaloja öjyssä tai maustekastikkeessa
keitettyjä perunoita isoina lohkoina tai pussi pakastelohkoperunoita
kirsikkatomaatteja halkaistuna
1 punasipuli puolirenkaiksi leikattuna
1 tölkki artisokansydämiä
öljyä
suolaa. pippuri, paprikaa 
juustoraastetta (tässä valion TexMex-raaste pussi)

Öljyä uunivuoka. Heittele vuokaan sekaisin kaikki ainekset (ei juustoa) ja mausta sullesi sopivaksi. Ripottele päälle juustoraaste ja anna komeuden kuumeta uunissa 175 asteessa 20-30 minuuttia.

Viereen raikas salaatti.

Yksi ongelma pois päiväjärjestyksestä.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Za'ataria mun oliiveihin



Jos puhutaan yksinkertaisista nautinnoista, jotka useimmiten ovat niitä kaikkein upeimpia, kuvitelkaapa tämä: Kulhollinen marinoituja oliiveja jonka oliiviöljyiseen kylpyyn kelpaa dipata myös rapeakuorista juurileipää, makeudeksi pirskaus laatubalsamicoa leivälle.

Nyt tekisi mieli lopettaa postaus tähän sanoin "Olen puhunut."

Mutta koska mä olen Nanna ja liian heikko vastustamaan kiusausta jaaritella liirum-laarum ja niin kiltti, että haluan suoda teillekin saman mahdollisuuden oliiviövereihin (sillä sehän tästä väistämättä seuraa) mä jatkan.



 Koska aivoni eivät myöskään toimi moodiilla kieltäydy reseptikilpailusta löysin itseni testaamasta GAEAn uusia oliiveja pussissa. Ainakaan täällä puolivälin etapilla napapapiiriä kohti ei ole ollut kaupoissa tarjolla pussioliiveja, ulkomailta nuo ovat tuttuja. Käteviä ja kevyitä kuljettaa myös mukana ja rahdata pohjolaan. Miettikää kuinka paljon näitä litteähköjä nesteettömiä pusseja menee rekan perällä verrattuna lasisiin suolavesipurkkeihin, joissa usein oliivit asustelevat. Kylläpäs pieneni jalanjälki!



Kun oliiveista poistetaan kivi, poistetaan myös sen sielu. Mutta myönnän, olen syönyt myös hillittömän pahanmakuisia kivellisiä oliiveja. Ja jos romanttisilla treffeillä (joilla muistaakseni olin viimeksi vuonna -88) haluaa pidättäytyä kivien sylkemiseltä tai säästää vieraita hammaslohkeamisilta tai yksinkertaisesti vain yksin ollessa lukea ja syödä, jolloin toisessa kädessä on haarukka ja toinen kääntää sivuja, eikä kolmatta kättä jää kivien kaiveluun suusta, ovat kivettömät hirveän hyvä vaihtoehto. Näitten GAEAn oliivien kohdalla todella hyvä vaihtoehto, koska ne ovat ihanan suolaisia ja maukkaita. Ihan kivitavaraa, jos ymmärrätte vihjailuni. Sekä mustavihreä rosmariini-sitruunapussi että mustat naturellit. 





Minä osallistuin tuotekehitykseen tällä ehdotuksella. Jos ei Za'ataar sovi oliiveille niin ei sitten mikään. Za'ataarin voit ostaa Lähi-idän kaupasta tai hifistellä gourmet version ohjeeni mukaan.

Za'atar ja oliivit
1 pussi GAEA mustia oliiveja
3 rkl laadukasta Extra Virgen- oliiviöljyä
2-3 tl Za'atar- mausteseosta
sormisuolaa

Anna marinoitua viileässä pari tuntia
Tarjoiluun hyvää leipää ja tummaa balsamico-viinietikkaa. 

Määrät ovat suuntaa antavia, kun oikein innostut dippaamaan hulahtaa tuonne helposti desi öljyä ja sitten vastaavasti lisää Za'ataria. Ja sormisuolaa kaipaa öljy hiukan jos jollain suupalalla dippaat ilman oliivia, vaikka oliivit ovatkin suolaisia.

Käy tutustumassa oliiveihin ja äänestä omaa suosikki-yhdistelmääsi, osallistu kilpailuun. (klikkaa kuvaa)




Oliivit ja oliiviöljyn testattavaksi ja tuotekehitykseen toimitti GAEA







lauantai 22. marraskuuta 2014

Rendang, mikä pata!




Kuuletteko sen? Se on melkein kuin kirosana, mutta hyvä sellainen. Se rollaa suussa sillä lailla ämerikkäläisittäin; Reen-´dääng, mikä pata!

Jos haluat loppuvuoden juhlakauteen takuuvarmaa herkkua, jonka valmistelu kestää 20 min ja loput 4-5 tuntia hoitaa uuni. Joka jo tuoksullaan hurmaa jokaisen ovesta sisään astuvan. Älä yhtään kattele kauemmas, tässä on sun resepti. Pataruoka on aina hyvä vaihtoehto juhlaan, ehdit paneutua myös alkuruuan tai jälkiruuan tekoon. Tai kattaukseen. Tai miten olis jo keittiökuningatar kerrankin ehtis pynttäytyä ja rauhoittua ennen vieraiden tuloa?

Padan nimi on oikeasti Rendang ja se on indonesialaista alkuperää. Sen valmistus on kummitellut mielessäni siitä asti kun luin Pastanjauhajista, että se muutama vuosi sitten valittiin  ykköseksi kun CNN järjesti äänestyksen maailman 50 herkullisimmasta ruuasta. Pata uunitetaan oikeasti melko kuivaksi, mutta minä tykkäsin tehdä hiukan kastikkeisemman version. Vaikka ainesosaluettelo vaikuttaa pitkältä, ruoka valmistuu uunikuntoon nopeasti. Syöminen on nautinto, padassa on pehmeä polte johon ehtii addiktoitua ruokakulhollisen aikana, pakko ottaa aina vaan vielä vähän lisää. Versioita löytyy netistä pilvin pimein, omastani tuli tälläinen:



Rendang
(iso padallinen, mutta ehkä 6-8:lle)

4 rkl öljyä
1 dl maissitärkkelystä (siis maizenaa)
1tl suolaa
1 tl mustapippuria myllystä
1300g naudan ulkopaistia paloiteltuna isoiksi kuutioiksi
1 sipuli pilkottuna
5 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1 iso pala inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna (2 peukalon verran)
2 tl kurkumaa
2 sitruunaruohoa
3 punaista chiliä hienonnettuna
2 tl jauhettua korianteria
2tl mustapippuria myllystä
1 tl kanelia
3 kafferilimetinlehteä
3 rkl tummaa siirappia
2x 400ml kookosmaitoa (ei kevytversioita)
1 limen mehu
suolaa maun mukaan
tuoretta korianteria päälle

Mausta maizena suolalla ja pippurilla ja pyörittele lihapalat seoksessa. Kuumenna 2rkl öljyä ja ruskista lihapalat pienemmissä erissä. Siirrä pataan.

Kuumenna loput öljystä ja kuullota sipuleita  muutama minuutti miedolla lämmöllä. Lisää valkosipuli, inkivääri ja kurkuma ja kuullota vielä pari minuuttia.

Poista sitruunaruohoista uloin osa ja murskaa jäljelle jäävää osaa lyömällä sitä kaulimella. Puolita tangot ja lisää pannulle jauhetun korianterin, mustapippurin, kafferilimetinlehtien ja siirapin kera. Kuullota minuutti, lisää sitten kookosmaito ja kiehauta.
Kaada seos pataan lihojen päälle.

Anna padan hautua uunissa 150 asteessa ensin 3 tuntia kansi päällä ja 1-2 tuntia ilman kantta riippuen kuinka paljon haluat kastikkeen redusoituvan. Voit muutaman kerran sekoittaa pataa haudutuksen aikana. Älä säikähdä öljyn erottumista padan pintaan, se on tyypillistä näille kookospohjaisille ruuille ja sekoittamalla selvitettävä asia. Lopussa kastikkeen väri muuttuu myös tummemmaksi.

Ota pata pois uunista ja purista sekaan limen mehu. Tarkista suola, saatat joutua lisäämään melko reilusti (1 tl ainakin.) Ripottele päälle tuoretta korianteria ja tarjoa höyryävän basmatiriisin kanssa.

Aineksista: Sitruunaruohoa saa melko yleisesti kaikista suuremmista marketeista, sen voi korvata myös sitruunaruohotahnalla. Samoin kuivattuja kafferilimetin lehtiä löytyy, vielä parempaa jos löydät tuoreita. Reseptiin kuuluu myös tamarinditahnaa, jota minulla ei ollut ja korvasin sen limen mehulla. Mikäli sinulla tahnaa on, voit lisätä sen jo kastikkeen tekovaiheessa mukaan (2  tl). Lihana oli mainio Kotitilan härän ulkopaisti.

Resepti osallistuu Kotitilan blogihaastemaratonin neljänteen ja viimeiseen osakilpailuun, jossa teemana on Juhlakauden uudet maut. Ja ihan naulankantaan!




keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Hempeämpää kakkua...


Naapurin Janelle tein vuosi sitten kauniin tähtikakun ristiäisiin ja kappas vaan, nyt oli aika tehdä pari 1-vuotiskakkua sunnuntain synttäreille. Janen äiti, SP, on aina täynnä toteuttamista odottavia ideoita ja viimeiseen asti suunniteltuja kokonaisuuksia, mikäs siinä sitten on toteuttaessa. Jää se kuuluisa kakkugooglailukin väliin. Oikeammin SP oli hoitanut jo hommat ja sain viestin käydä Geekkimässä (=geekkihän on Cheek ja sehän laulaa, että "ota, ota mallia, ota, ota mallia...pysyttekö mukana?) Sokeriperhosen upeita kakkuja.

Imitation-mode vaan päälle eli valkoista ja vaaleanpunaista, rusetti ja pilkkuja sekä nimilaatta. Nämä koristelut olivat helposti toteutettavissa (pilkut painoin pienen teräksisen tyllan toisella päällä, mikä tahansa pieni esim. korkki käy) joten ottakaapa kaikki tarvitsevat rohkeasti mallia (siis geekitte), lopputulos on mielestäni kyllä kaunis. Kakun väleissä toistuivat samat värit valkosuklaa-limekermatäytteen ja mansikkakermarahkatäytteen muodossa.


Uskomattomasti SP saa mut joka vuosi uurastamaan myös cake popseja, tälläkin kertaa reilu 70kpl. Edellispäivän sählyporukan tikkarit mukaan lukien taistelin noiden pallukoiden kanssa siis yli 100 kertaa. Eli jos joku teistä nyt sitten tekee näitä ja kokee sen tuskalliseksi niin jos yhtään auttaa niin minä myös! Olen kyllä lukenut monta tarinaa kuinka helppoja nämä on, mutta ei ole kyllä minun todellisuuttani. Toisaalta, on sanottava, että SP:lle muutamia satoja tehneenä, harjoittelu todellakin parantaa onnistumismahdollisuuksia. Edelleenkään kuorrutteeni eivät kyllä ole sileän pyöreitä vaan tuollaisia pyörteisiä. Mutta pääasia, että pysyvät tikun nokassa!

Jos joku kaipaa postausta otsikolla Cake Pops - Mein Kampf voin harkita tutoriaalin tekemistä jossa paljastan tärkeimmät onnistumistekijäni. Erityisen pitkä lista on kuitenkin älä tee näin- kohdassa.

Iloiseksi lopuksi: Janen nimeen kirjaimia tehdessäni huomasin , että olin vahingossa ostanut 2 settiä Upper Case Letters eli isoja kirjaimia ison ja pienen sijasta. Tiedän toki, että Leipurin putiikin maailman paras asiakaspalvelija Mikko olisi ottanut toisen vaihtoon, mutta en nyt jaksa säätää, varsinkin kun olin repinyt molemmat pussit auki. Jos siis joku tarvitsee, lähetän ensimmäiselle kommenteissa asiasta ilmoittaneelle toisen pakkauksen. Ovh. 6 euroa, ja nyt siis postikuluineen veloituksetta.

Toivottavasti tontut kävi kurkkimassa just nyt!

tiistai 18. marraskuuta 2014

Kakut omalla vastuulla eli sählykakku



Tai sähläyskakku.

Aina tämän tästä joku ystävä tai tuttu soittelee, josko voisin leipoa vaikka synttärikakun. Ja ei kai se kakkukaan niin tärkiä, mutta ne spesiaalikoristeet. Koskaan en oo väittänyt kenellekkään olevani leipuri, kakuntekijä tai muu kondiittorigeenin saanut. Mutta sellaisen vian olen itsessäni huomannut, että jos joku vaan soittaa ja kysyy, että pystyisitkö toteuttamaan kakun laukkaavalla hevosella tai että onnistuuko Koiramäen elämää 34 hahmolla 3D:nä niin huomaan aina vastaavani, joo, totta kai.

Oikeasti kakku-uteluihin minä vastaan kyllä AINA myös että sitten tilaajan vastuulla. Että voin koettaa, mutta takeita en anna lopputuloksesta. Susia olen lahjakas tekemään. Voi olla, että onnistuu, voi olla että eipä niinkään. Että jos nyt on ihan juhlien onnistuminen kakusta kiinni, niin kääntykää jonkun muun puoleen. Täältä toimitetaan vaihtelevalla menestyksellä.

Lauantaina tein synttäreihin sählykakun. Sankarin lempiväri oli vihreä ja äitillään ajatus, että ehkä maali, pallo, maila, jotakin semmoista. Muuten perushillitty, luulen, meni sellaiseen tyylikkääseen, moderniin kotiin. Black and white and klassikot, you know.(Anteeksi Hanna tämä häpeämätön arvio kodistasi, jossa en ole koskaan käynyt... <3).

Vastasin joo, totta kai.





Kakuntekijän ensimmäinen työvaihe on ns. kakkugooglaus. Sählykakulla ja floorball cakella löytyi melko vaatimaton määrä osumia. Ja ihan hirveen rumia sopimattomia mun malliksi. (Anteeksi kaikki sählykakun tekijät).

Seuraava vaihe on ongelmanratkaisu?Kuinka toteuttaa maali? Sählypallon reiät? Mittasuhteet? Maalinverkko? Jos kakusta haluttiin valkoinen, miten tehdä siitä tyylikäs mutta ei kalvakka?

Viimeinen vaihe on itse toteutus, hetki jossa viimeistään kaikki romahtaa jos niin on tapahtuakseen. Peukalo keskellä kämmentä ei ole suurin tuntematon tekijä, koska, no taidot on tiedossa, mutta kuten ennenkin olen sanonut, myös ulkoiset tekijät ovat ongelmallisia. Ennen se oli rakas rottweilerini Obelix aka Pote, nykyään Maitotyttö, joka ei koiran lailla pysty ehkä ahmaisemaan suuhunsa 3 tunnin uurastusta nanosekunnissa, mutta tykkää koskea "ihan vähän vaan"...

Maalin tuin rautalangalla ja ilmoitin siitä kakuntilaajaperheelle, mikäli aikovat järsiä maalin kehikkoa. Verkosta sain kuningasajatuksen, joka, olen varma, oikeasti myös toimii jos sen toteuttaa hiukan kiireettömämmin ja ajatuksella kuin minä. Tein kakkupitsintekoonkin käytettävästä jauheesta massan ja spruuttasin siitä leivinpaperinpäälle uuninpellille verkkoa. Kuivatus n. 15- 20 min. 60-70 asteisessa uunissa. Paitsi jos jostain syystä laitat uunin 175 asteeseen. Siitä tulee aikaan ruskeaa korppuverkkoa.
Toisella yrityksellä onnistuin (huom. harvoin yritän toista kertaa, mutta verkko oli saatava). Massa oli ehkä hiukan paksua ja unohdin joukosta glyseriinin ja ehkä aavistuksen kauemmin olisin voinut kuivattaa, mutta joustava verkko siitä tuli. Niin joustava, että alkoi repeillä.

Lisäväriä kakkuun toin tähdillä ja sählypallon reikäkysymyksen ohitin hetken hammastikulla erinäisiä viritelmiä tökittyäni. Mittasuhteista en ole ollenkaan varma, mutta kyllä tuosta nyt fiilikseen pääsee.

Ja verkko repeili ja repeili. Minusta (huom. saatan olla jäävi) se oli kuitenkin aika söpöä se repeily, tuollaisia maalejahan poikalasten pihat on OIKEASTI täynnä. (eikä kyllä ollut aikaakaan kolmanteen yritykseen, Urho10v:n season opening race oli alkamassa just kohtsillään. Ja kai ne synttäritkin).

Toivotaan kakku maistui sankarille ja vieraille ja toi hymyn kaikkien huulille. 

Ainakin sählykakkua googlettaville on nyt yksi ruma vaihtoehto lisää.

maanantai 17. marraskuuta 2014

PIKKUJOULU




Pikkujoulusesonki on hengästyttävimmillään. Hirveästi koske mua, sillä viime vuosina minulla on noin keskiverrosti ollut vain kahdet pikkujoulut, Ratsastusseuran senioreiden ja junioreiden (ja miettikääs nyt vaan, että kuinka voin osallistua molempiin...).

Nuo pikkujoulut ovat olleet sitäkin hauskempia, sillä pikkujouluista menee maku juuri siinä kohdassa kun niistä tulee pakollista stressiä. Siksipä peukutankin kaikille epävirallisille ystävien, lasten ja harrastusporukoiden pikkujoulutunnelmaisille kokoontumisille, joissa vietetään yhdessä aikaa hyvän ruuan tai naposteltavan ympärille; seurustellaan, tanssitaan,askarrellaan, tehdään nuotioretki, lauletaan karaokea tai vaikka jouluvirsiä, pelataan seurapelejä, kokkaillaan tai ratsastetaan esterata keppihevosella (arvatkaa missä pikkujouluissa niin tapahtuu?).

Ja pikkujoululahjat. Ennen aikaan semmoinen oli kaikissa kunnon pikkujouluissa, aikuistenkin omissa. Soisin tuota perinnettä hiukan elvytettävän, kukapa ei rakastaisi kauniisti käärityn paketin arvoituksellisuutta? Ehkä se meni siinä vaiheessa pieleen, kun joka toisesta paketista alkoi löytyä ässä-arpa. Eikä ässä-arvassakaan varsinaista vikaa, sisältäähän se suuren unelman muutamaksi toviksi (kunnes raaputat sen), vaan ennen kaikkea se, kun siitä kirjekuoresta aina saattoi arvata, että mikä on tulossa. (Minulla ei henkilökohtaisia ässä-arpa-pikkujoulutraumoja ole toisin kuin Urho10v:llä, joka ei vieläkään voi käsittää kuinka pikkujoulun joulupukki kerran toi Urholle eskari-ikäisenä ilmiselvän "tyttöjen" lelun, PetShop- elukan).

Joten jos olette valmiina; greiseimmät, tylsimmät, ja erilaisimmat, ihan miten vaan, pikkujoululahjavinkit. Kaikki kelpais mulle. Hei, ja kerrankin mä pääsen tekemään toivekollaasin!



Keittiöpyyhe. Se on must. Vallilan Fazer-kuosi yhdistää 3 suurta suosikkia: Mariannen, Salmiakin ja Kettukarkin. Me so likes.


Pohjalaisena on tartuttava myös Lauri Tähkän mallistoihin. Tämä Hehku- kuosi (vuodelta -13)löytyy niin pussilakanana kuin mukinakin, jälkimmäinen tietysti pikkujoulupakettiin. Oli muuten hauska selailla Vallilan sivustoa, pystyin arvaamaan Tähkän mallistot jo nimistä miehen kynästä kun lähtee aina jotakin hehkuvaa, riipivää, raastavaa rakkaustyyppistä syrämmenpaloa...



Nyt kun päästiin lauritähkään ja toivekollaasin tekoon, niin pakko vielä jatkaa, vaikka nämä taitavat olla ihan jouluaaton lahjatoiveita. Tänä vuonna ilmestyneet kuosit Joululaulu ja Sydäntalvi, tuotteita löytyy esim. mattoina, vahakankaana ja kankaana. Tuo Sydäntalvi (jota saa 3 värisenä) on aivan huikea, siinä on nimittäin lähtökohtana vanhojen talonpoikaisten neliömäisten juustomuottien taidokkaasti veistetyt kuviot. So foodblogging!

Mitäs voisi keksiä pikkujoulukonttiin jotain, joka varmasti olisi tarpeellista kenelle tahansa? Näitä ette muuten oo ikinä saaneet, mutta ei tämä huono idea oo. Pistetään pakettiin sukkia.




Vaikka Sukkamestarien Romeo/ Julia sukkia. Varsin hyvännäköinen myös tuo avainlippu-logo...



Ja kaikille mun pyöräileville  tutuille tai muille urheilullisille, kuten myöskin koiranomistajille* (niitä tunnen muuten huomattavasti enemmän kuin pyöräileviä, jotka voin laskea sormillani ja joista huomattava osa on myös ruokablogaaneja...) vois laittaa näitä Sidosteen Sport -sukkia. Ei pikaluistelijoille, joita muuten tunnen kohta jo lähes yhtä paljon kuin palveluskoiraharrastajia, koska ne viipottavat luistimissaan ilman sukkia. Joo siis kyllä. Talvipakkasillakin.

*ihan vain siltä varalta, että kukaan ei huomannut, niin tässä meni postauksen virallinen vitsi. Urho10v. on kyllä kertonut minulle, että - Äiti, se että sä itte naurat sun vitseille ei tarkoita, että ne olis hauskoja... 

Ai niin: Varsin hyvännäköinen tuo avainlippu- logo.

Jos me päätetään pitää NaapurinUllan kanssa ihan privaatti pikkujoulut, niin mä niin tiedän mitä ostan sille. NaapurinUllan hahmo alkaa olla jo piirtynyt melko selkeäksi blogini sitkeimmille lukijoille, mutta en ole varma olenko maininnut, että se on aivan siivoushullu. Ei kuulosta kovin hedelmälliseltä lähtökohdalta minun kanssani solmitulle ystävyyssuhteelle, mutta kaikki vastalauseet nieleskellen otan vastaan aina NaapurinUllan kommentit, jotka koskevat kotini kaaosta. Olenko minä sillä lailla ainutlaatuinen, että talon silloin tällöin järjestäydyttyä, ovesta sisään astuvat vieraat (ja tutut) kokevat tähdelliseksi mainita,  - Onpa täällä siistiä? Ja NaapurinUlla lisää loppuun vielä aina opettavaisesti: Nyt Nanna; nyt muista se ylläpitosiivous....

Mutta NaapurinUllan paketissa näitä suomalaisia Sini-siivoustuotteita ei varmaan voi olla liikaa. Ja sitäpaitsi sen mieskin siivoaa.





Ruoka ja varsinkin juomahifistelijöille täytyy muuten erikseen vielä kertoa tästä lasiliinasta. Poistaa kaikki pisarajäljet ja kalkkitahrat laseja kuivatessa ja kiillottaessa.  Ulla, jos pidetään omat pikkujoulut, osta mulle tämä liina. Mun viinilasit niin huutaa sitä.

Sitten kun on avattu pikkujoululahjat ja ollaan kiillotettu kaikki mun viinilasit, niin istutaan alas, juodaan lasilliset viiniä ja syödään jotain kivoja sormisyötäviä, joiden reseptejä tästä pikkujoulupostauksesta on turha haeskella. Jos ollaan ihan väsyneitä (siivous usein tuntuu musta hirviän uuvuttavalta), niin sitten vaan haetaan pakasteesta pingviinijätskit ja dippaillaan niitä sinne viiniin. Lapset voi dipata colaan.

Tällä kaikella pikkujouluhässäköinnillä olet ollut taas edistämässä suomalaista työtä. Jokainen yllämainittu tuote työllistää suuren määrän suomalaisia. Kaikki 4 ensimmäistä yhtiötä ovat perinteikkäitä suomalaisia perheyrityksiä, mutta myös useat kansainväliset yritykset, kuten Pingviinijäätelöitä valmistavan Turengin jäätelötehtaan takaa löytyvä Nestle, ovat suuria työllistäjiä (Nestle n.450 henkilöä Suomessa). Suosimalla suomalaisia tuotteita, voimme yhdessä luoda lisää työpaikkoja Suomeen. Kymmenen euroa lisää kuussa suunnattuna suomalaisiin tuotteisiin lisää luo 10 000 uutta työpaikkaa . Tarkkaile Avainlippu-, Design from Finland -, Sirkkalehti-, Ruokaa omasta maasta- tai Joutsenlippumerkkiä, lisäksi esim. K-ryhmän kaupoissa tuotteita tuodaan kampanjan aikan selkeästi esille Sinivalkoinen jalanjälki -viitoituksin.

Osallistu sinäkin haasteeseen Suomalaisen työn puolesta! Pysytään pikkujouluissa!




Yhteistyössä Suomalaisen Työn Liitto

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Vegaanin keittiössä (melkein)


Syksy tuntuu. Joskus unohdan, että se on melkein lempivuodenaikani ja annan syksyn pimeyden laskeutua ylleni. Hermostun kun en ehdi laittamaan ruokaa niin, että ehtisin vielä kuvata sen ennen kuin musta ja sade imee viimeisetkin valonsäikeet. Olo tuntuu kamalan krapulaiselta (siis ilman juhlia) järkyttävän syysflunssan kourissa, joka vie ääneen, hajuaistin, aloitekyvyn, voimat ja ehkä jopa järjen.

Vietetään kotona lasten kanssa etä-isänpäivää ilman ainuttakaan isää tai pappaa. Keiton paikka. Lohduttavan keiton.

Tänä syksynä on ilmestynyt taas vino pino ihania keittokirjoja. Erityisilonaihe on aina kanssabloggaajien teokset.  Hurjan suositun Chocochili-blogin Elina Innasen esikoisteos Viiden tähden vegaani sai jatkoa uunituoreella Vegaanin keittiössä - Parempaa arkiruokaa kasviksista. Opus on ihanaa silmänruokaa reseptien lisäksi, selkeä ja tyylikäs. Vegaanin maailma on minulle jokseenkin vieras, silti ehkä juuri se tekee kirjasta yhden syksyn mielenkiintoisimmista, uutta näkökulmaa, oivalluksia ja mielenkiintoista uutta kokittavaa riittää tavalliselle sekasyöjälle lähes koko kansien väli.

Tänään pyöräytin Porkkana-tahinikeiton. Lemppariporkkanalleni ihan uudet kaverit innostivat kokeilemaan ja hyväähän siitä tuli, ei aivan niin kauniin väristä kuin Elinan kirjassa kylläkään. Keitto kestäisi varmaan vielä voimakkaammatkin mausteet, seuraavalla kerralla vaihdan ainakin tavallisen paprikan hottimpaan savupaprikaan. Katkera flunssa ei toki mitenkään edesauttanut keiton maistamista, pukkaan loput pakkaseen ja otan vielä uuden makutestin terveemmällä järjellä aistivarustuksella. Ihan vegaaniksi en sentään kääntynyt vaan paahdoin uunissa valkosipulipatongin palan, johon leikkasin railun siivun gruyeriä. Ja keiton pintaan ripaisin järjettömän hyvää Pares Baltan viinitilan oliiviöljyä.


Porkkana-Tahinikeitto (Elina Innanen :Vegaanin keittiössä.)

Paahdetut porkkanat
1kg porkkanoita
1/2 dl öljyä
2tl juustokuminaa
suolaa ja pippuria

Muut ainekset
2 dl punaisia linssejä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 tl korianterinsiemeniä
1 rkl öljyä
1tl paprikajauhetta
7 dl kasvislientä
4 rkl tahinia
1 sitruunan mehu
suolaa

Kuori ja leikkaa porkkanat n. 2 x 2 cm paloiksi. Sekoita öljy ja mausteet ja pyörittele porkkananpalat seoksessa. Levitä uuninpellille ja paahda 225 asteessa kypsiksi n. 15min.

Huuhtele linssit ja keitä ne pehmeiksi suolalla maustetussa vedessä. Kaada vesi pos

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy kattilan pohjalla ja lisää siihen murskatut korianterinsiemenet ja paprikajauhe, Kuullota kunnes tunnet mausteiden tuoksun ja lisää sipulit kattilaan. Kuullota vielä pari minuuttia ja lisää kattilaan sitten kypsät porkkanat, linssit ja kasvisliemi.

Nosta kattila liedeltä ja sekoita tahini joukkoon. Soseuta ja lisää tarvittaessa vettä, jotta koostumuksesta tulee passeli. Mausta sitruunamehulla.

Kiehauta keitto vielä kuumaksi. Elinan tapaan koristelet keiton tahinilla ja rucolanlehdillä, minä käytin herneenversoja ja oliiviöljyä.

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.