Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Korealainen soppa





Jos olet yhtään kallellaan aasialaisiin keittoihin, tämä on sun reseptisi. Pho (joka kuulemma lausutaan föö, mikä tuottaa minulle suunnatonta angstia, että unohdan sen ravintolassa tilaushetkellä ja kerron haluavani 'phhhoota', niin että sylki räiskyy), ramenkeitot, thaikeitot, japanilaiset mirinpohjaiset keitot...suosikkia on todella vaikea nimetä (paitsi se phhoo! eikun föö!). 

Korealaisten suosikkikeitto Soonduby Jjigae (lausutaan korealainen keitto) tuo tuoreen makupaletin keittorintamalle. Se on jotenkin tutusti aasialaista, mutta selkeästi eri makuista kuin mikään muu keitto. Maun salaisuutena on korealaisten ikioma fermentoitu chilitahna ja tietenkin Kimchi, joka on siis korealaisten ikioma hapatettu kiinankaali. Keitto tarjoillaan, yleensä keraamisessa keittoastiassaan, pöytään kuplivan kuumana ja sen pinnalla on kypsytetty kullekin ruokailijalle kananmuna. Kasvisten ja tofun lisäksi keitosta voi löytyä sieniä tai mereneläviä, joskus jopa lihaakin.


Intaannuin kokeilemaan omaa versiotani sopasta, kun tajusin, että Eila Kotijuusto ei ole vain mainio mozzarellan korvike vaan sitä voi käyttää resepteissä myös tofun tapaan. Eila, joka sai siis uuden nimen ryhdyttyään täydellisen laktoosittomaksi, on kokonaan kotimainen tuote, jonka pakkauksen kyljessä komeilee sekä Sydänliiton - että Hyvää Suomesta Joutsenlippu merkki. Rasvaa ei tuotteessa ole kuin 9%, silti se on pehmeän täyteläinen.

Korealaisessa keitossa Eila Kotijuusto ui kuin kotonaan. Omassa versiossani löytyy sieniä ja lehtikaalta. Nopeakin tämä keitto on, varttia enempää et saa valmistukseen tuhraantumaan. 


Korealainen keitto kotijuustolla
4-6:lle

1 rkl öljyä
1 tl sesamöljyä
1 sipuli pilkottuna
2 tl Gochujang korealaista chilitahnaa
1 pieni säilyketölkki kimchiä (120g)
suolaa
1/2 kesäkurpitsa puolikuiksi viipaloituna
100g tuoreita herkkusieniä pienemmiksi lohkottuna
3-4 lehtikaalen lehteä, ruodittuna ja pienemmäksi pilkottuna
1 l vettä
1 kanafondi
1 rkl soijaa
200g Eila Kotijuustoa kuutioituna
muna/syöjä
3 kevätsipulinvartta hienonnettuna

Kuumenna öljyt keittoastiassa keskilämmölle, lisää sipuli, pehmittele miedolla lämmöllä, lisää chilitahna ja kimchi, mausta suolalla. 

Lisää  kesäkurpitsa, herkkusienet ja lehtikaali. Freesaa minuutti, pari. Kaada päälle kuuma vesi, lisää kanaliemikuutio, soija ja anna porista 3-4 minuuttia.

Maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Kuutioi Eila Kotijuusto kätevästi rasiassaan (hyvä vinkki, Prinsessakeittiö) ja lisää kuutiot porisevaan liemeen. Tee tilaa kananmunilla, riko ne keiton pinnalle ja anna kypsyä kannen alla, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet. Nyt herkkukeitto on valmis tarjoiltavaksi kunhan  ripottelet päälle vielä kevätsipulin. Koreassa keitto tarjoillaan kulhollisen valkoista tai ruskeaa riisiä kanssa.


Ethän säikähdä nopeasti valmistuvan keiton pitkää ainesluetteloa. Kaikki ainekset, myös chilitahna ja kimchi löytyvät nykyään isompien markettien hyllystä. Ne löytyvät toki myös aasialaisista kaupoista.

Tulisia keittoja ja lämmittäviä makuja kotikeittiöön! Lisää bloggaajien kehittämiä reseptejä Eila Kotijuustolle löydät täältä.


Yhteistyössä Valio







sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Lihapullat luumu-anchosilauksella



Sunsweetin Luovasti luumusta- reseptihaasteessa oli mahdollisuus kokata läpi vaikka kaikki ateriakategoriat. Siksipä minunkin on postattava vielä tämä toinen reseptini, jonka lihapullat osallistuvat tapas-henkisesti alkuruokien kisaan.

Olen vähän intaantunut lihapullista viime aikoina. Niitä on superhelppo varioida, yleensä maistuvat kaikille (no meat- versio on vielä testaamatta) ja lisäksi nopeita ja helppotekoisia. Harmittaa vietävästi, että en ole vieläkään löytänyt sitä paperilappua, jossa on Maitotytön synttäreille valmistamieni za'atar-kanapullien ja BBQ-cheddarpullien ohje. Mutta tässä taas uusi versio, aikuisempaan makuun nämäkin, pintaglaseerin ancho antaa kivan lämpöisen takapotkun kahviaromeineen, jota luumu kivasti komppaa. Luumu löytyy myös itse pullasta pieninä sattumina. Hyvin monikerroksinen lihapulla kuten supermaistaja PikkuveliNuutti asian ilmaisi. Se oli kehu.

Kuivatut luumut sopivat kyllä mukaan moneen, kunhan muistaa lähteä sieltä kiisselin ja torttujen mukavuusalueelta pois. Ihan turhaan muuten lähes unohtunut, että se on yksi ihanimmista täytekakkujen täytteistä. Vapise mansikka-mascarpone-liivate hässäkkä! Näihin luumuihin ei ole muuten lisätty sokeria myöskään. Meillä luumut olivat lapsuudessani aina sairavuoteen vakioeväs, nykyään pussi kannattaisi heittää mukaan vaikka treenikassiin. Urho, aion opettaa sinut luumunsyöjäksi!



Luumu-Ancho lihapullat
n.24 kpl

1 kuivattu ancho-chili
1/2l vettä
400g sikanauta jauhelihaa (60/40)
1 dl panko-korppujauhetta
1 muna 
1tl suolaa
1 rkl kuivattua oreganoa 
5 valkosipulinkynttä
200g Sunsweet kuivattuja luumuja
2 rkl hunajaa
1 rkl punaviinietikkaa


Laita Ancho-chili kulhoon ja kaada sen päälle kiehuvaksi keitetty vesi. Anna liota sen aikaa kun teet lihapullia.

Sekoita käsin taikinaksi jauheliha, korppujauho, muna, suola, oregano ja noin 1/3 luumuista, jotka olet pilkkonut mahdollisimman pieniksi. Purista mukaan myös 2 reilun kokoista valkosipulinkynttä.


Muotoile taikinasta 24 lihapullaa leivinpaperin päälle uuninpellille ja paista kypsiksi 200 asteessa n. 15-20 minuuttia (saatat joutua halkaisemaan yhden testipullan).

Ota ancho -chili vedestä. Säästä vesi. Irrota kanta, heitä pois ja pilko chili hiukan pienemmäksi. Halutessasi voit käyttää myös vain puolet chilistä. Heitä paistinpannulle, keskilämmölle, ancho, luumut, liotusvesi, kuoritut ja halkaistut valkosipulinkynnet ja hunaja ja keittele hiljakseen 15 minuuttia. Lisää punaviinietikka. Laita korkeaan kulhoon ja aja sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi. Mikäli liian paksua, voit lisätä kiehuvaa vettä.

Anna lihapullille loppusilaus kierittelemällä ne luumu-ancho-kastikkeessa ja kuumentamalla paistinpannulle. Tarjolle vietäessä voit ripotella päälle vaikka korianteria. 

Vinkki: Sunsweet- luumuja nyt löytyy kaupasta kuin kaupasta, mutta myös yksittäispakatut Ancho-Chilit (Santa Maria) pitäisi löytyä isompien markettien maustehyllystä. Jos et saa niitä käsiisi, voit tehdä reseptin myös käyttämällä muutama chipotle-chili, joita myydään säiluketölkissä, yleensä texmex-osastolla.

Luumut reseptiin tarjosi Sunsweet.



lauantai 28. helmikuuta 2015

Oi lauantai-ilta ja luumut!


Lauantai-ilta alkamassa, perheen miesväki viettänyt päivän tekojääradalla Suomi-Ruotsi-Norja ikäkausimaaottelussa, IsoHoo käsiajanotossa ja Urho10v kantamassa (luistellen tietenkin) Ruotsin lippua avajaisseremoniassa. Maitotytön kanssakin kävimme pari tuntia heiluttamassa lippuja, mutta  kotona odotti kokkaukset ja kuvaukset.

Mukavasti tuli tehtyä myös herkkua lauantai-illan kruunuksi. Viime tipassa (taas) laadin reseptiä Sunsweet-luumujen ja Ificolorin järjestämään reseptihaasteeseen. Yksi kilpailun 3 :sta arvostelukriteeristä on ulkonäkö. Minä sitten unohdin juustokakkuni ihan vähän vaan, liian moneksi hetkeksi uuniin ( no juuri kun viimeksi katsoin, ei mitään ollut tapahtunut!) Ja plööh, luomus oli sulanut kuin lumi-ukko kevätkeleillä, läjä mustia hiilisilmiä vain levenneen lumikasan päällä.

Ehkä joku luovuttaisi, kun lopputulos olikin jotain muuta kuin lämmin ja korkea juustokakku, jonka reunoilta hiukan vietellen valuu sulanutta juustomassaa... Siinä visio, tässä kuitenkin lopputulos kuvina , mutta toisaalta juuri tämä annos onkin niin Kaikki äitini reseptit -tapaista ruuanlaittoa. Maku edellä, ulkonäkö runsaan houkuttelevan rouheaa. Suurpiirteinen esille pano, ehkäpä, mutta himo tähän tuli. Teitä on nyt varoitettu.


Kuuma Camembert ja konjakkiluumut
4:lle

250g kiekko camembert-juustoa
200g Sunsweet kivettömiä luumuja
1 dl kuorittuja manteleita
100g maustamatonta tuorejuustoa
1/2 dl tuoretta hienonnettua minttua
2 rkl hunajaa
1/2 dl konjakkia

Halkaise juustokiekko kahtia ja aseta toinen puoli alapuoleksi uuninpellille, leivinpaperin päälle.

Hienonna luumut vähän pienemmiksi. Paahda mantelit kuivalla pannulla ja rouhi karkeasti veitsellä. Sekoita tuorejuusto, 1/3 luumuista ja 1/2 manteleista, lisää lopuksi mukaan puolet hienonnetusta mintusta.

Levitä seos juustokiekon päälle ja aseta toinen kanneksi. Lämmitä "juustokakkua" uunissa 175 asteessa haluamaasi sulamisasteeseen.
Tällä välin laita loput luumut ja hunaja paistinpannulle keskilämmölle ja kaada perään konjakki. Uskalias voisi vaikka liekittää. Anna luumujen lämmetä ja konjakin höyrystyä pois.
Ota juustokakku uunista, ripottele päälle konjakkiluumut, loput rouhituista manteleista ja minttusilpusta. Tarjoile neutraalien keksien kanssa.


Ettei asioita tehtäisi liian helpoksi, pitäisi vielä päättää mihin kategoriaan annos osallistuu. Pääruoka lienee poissa laskuista, mutta koska herkku ei ole myöskään turhan makea, voisi sitä mainiosta tarjota myös alkupalana. Jos katat viereen hyväilevän viileän ja makea jälkiruokaviinin on aterian päätös nautinnollinen.

Jälkiruoka, siis. Jonka meinaan nyt juuri mennä uudelleen lämmittämään. Ulkonäöstä viis.

Reseptikehittelyssä käytetyt kuivatut luumut tarjosi Sunsweet, osallistujilla on lisäksi mahdollisuus osallistua  Ificolorin ruokakuvauskurssille Nico Backströmin studiolle, jossa  myös Teresa Välimäki jakaa kokkaus- ja reseptivinkit.


keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Tomi Björckin aasialainen nyhtöpossu


Ihan ensiksi sanon, että olihan se hyvää, aivan helevatan hyvää. Älkääkä unohtako tätä kun luette eteenpäin.

Sillä tässä on mutta ja tässä on vaikka.

Tämä resepti on nimittäin tummanpuhuvan tyylikkäästä Tomi Björckin kirjasta Huippukokin kotiruokaa.  Esipuheessaan Tomi kertoo, etteivät kirjan reseptit suurimmaksi osin ole vaikeita. Ne vaativat kuitenkin vaivannnäköa ja innostusta - niin kuin elämä yleensä.

Hienosti sanottu. Mitä enemmän kirjaan tutustun, sitä vakuuttuneempi olen, ettei tämä kattaus voi olla kenenkään kotiruokaa. Ainakaan kenenkään jolla on lapsia. Kyllä nämä vaivannäköä vaativat. Ehkä suurin kritiikkini koskeekin kirjan nimeä, se saa luulemaan, että kuka vaan tästä nyt voi olla oman elämänsä huippukokki, ihan arki-iltanakin. Kirjaa vaivaa myös tietynlainen linjattomuus, reseptit vaihtelevat aasialaisesta Wallenbergiin, toisaalta niinhän minäkin kotona syön, tänään dim sum ja huomenna läskisoosi. Että kai se sopii nimen alle. Resepteissä on kyllä melko eksoottinenkin raaka-ainevalikoima ja itse reseptiikka on välillä hiukan epäjohdonmukaista, reseptiikan laatiminen ei ole helppoa kun itse tiedät mitä teet, kaikkea ei aina muista mainita. Ja sitten me kotikokit ihmetellään.

On mulla sulle yks kysymyskin, Tomi Björck:



Sitten operaatio Nyhtöpossu. Muutama omakohtainen kokemus. Paras ja maukkain nyhtö tulee possun lavasta, mausteeksi riittää jopa suolasokerihieronta. Valitse lapaa silloin kun haluat nauttia nyhtöpossusta sellaisenaan. Kassler eli porsaan niska on suosittu nyhtöpossun raaka-aine useissa resepteissä, tähän reseptiinkin se upposi hienosti, mutta vaatii mielestäni enemmän kosteutta, mehevyyttä ja maustamista kuin lapa.

Minulla oli vajaan kahden kilon kassleri, pökkäsin sen pataan kannen alle 6 tunniksi 110 astetta, hieroin ensin pintaan suolaa, sokeria , pruuttasin hiukan hunajaa, lisäsin pohjalle muutaman desin vettä, ehkä desin soijaa ja kourallisen valkosipulinkynsiä. Nyhdin lihan haarukalla (vähän kyllä lyhensin säikeitä veitsellä) ja söimme nyhtöpurilaisia Bbq-kastikkeen kanssa.

Lihaa jäi reilusti yli ja muistin tämän Björckin reseptin. Nyhtöpossu kun on jonkin aikaa hieman kyllästyttänyt, tai ainakaan eiliset leivät eivät olleet lähelläkään yhtä hyviä kuin joskus viitisen vuotta sitten tekemäni ensimmäiset nyhtöleivät (ehkä ne oli ne kaupan sämpylät).

Mutta tämä resepti pelasti nyhtöpossun taas pitkäksi aikaa. En tiedä oliko siinä oikeasti monta hommaa, vai tuntuiko se vaan siltä, kun ystävättäreni istui pöydän ääressä, luki mulle ohjeita ja huokaili kuinka monimutkaista. Tai ehkä hänelle jäi sellainen käsitys, kun etsin useampaa raaka-ainetta  varmaan 5-10 minuuttia... missä ihmeessä on mun fenkolinsiemenet ja käyn maustekaappia läpi kolmatta kertaa.

Laitan reseptin niin kuin kirjassa on, jouduin soveltamaan puuttuvien ainesten osalta, kerron sitten mitä tein.


Paperissa grillattua possua by Tomi Björck
4:lle

600g valmista nyhtöpossua
1 dl kookoskermaa
2 dl kookosöljyä (minne tämä kaikki menee, ei selviä reseptistä)
4 rkl palmusokeria
2 kpl kaffir-limetin lehtiä
suolaa (ei tarvinnut)

Currypohja
15 kpl pitkää chiliä (käytin 3!)
1 galangal juuri (inkivääriän 1/2 dl raastettuna)
9 valkosipulinkynttä hienonnettuna
3 salottisipulia hienonnettuna
1 tl kurkumaa (turmerickkini oli mystisesti kadonnut, jäi pois)
2 sitruunaruohoa
puoli ruukkua korianteria
1 limetti 
1 rkl suolaa

Kuivamauste
5 balin pippuria (??? En keskinyt muuta niin laitoin setsuaninpippuria)
1 rkl korianterin siemeniä
1 rkl fenkolin siemeniä
1dl kookoskermaa
kafferi-limetin lehtiä
3 rkl kalakastiketta
2 rkl osterikastiketta ( ei ollutkaan, laitoin hätäpäissäni hoi sin-kastiketta, sehän on saman väristä...)

Koristeeksi
5 rkl kookosöljyä
puoli ruukkua thaibasilikaa ( ei ollut, hyvä kun oli edes korianteria, laitoin sitä pintaankin
4 rkl kookoslastuja (jäi pois)
1 limetti

Aloita currypohjasta. Minulla on hieno iso kivimortteli, jollaisessa tahna ohjeistetaan tekemään, Kyseessä on sen verran säikeisiä aineita ja paljon sipulia, että ehdotan, että lukkäät suosista johonkin blenderiin tai sauvasekoittimen alle, pääset vähemmällä ja tahnasta tulee tarpeeksi tahnamaista.

Siis surauta kaikki currypohjan ainekset yhteen. Limetistä raastetaan myös kuori ja pistin 1/2 mehun, siitä ei kyllä ohjeessa mainittu. 

Aah mikä tuoksu!

Valmista kuivamausteseos paahtamalla mausteet kuivalla pannulla. Kaada mortteliin ja hienonna.

Aah mikä tuoksu!

Lisää 1 dl kookoskermaa ja kuivamausteseos kattilaan. Kaada mukaan kaffirlimenlehdet ja currypohja. Sekoita ja lisää kalakastike ja osterikastike Kypsennä 15 minuuttia pohjia myöten sekoittaen. Curry maistuu yksinään melko tujulta, mutta asettuu nyhtöpossun päällä.

Lado leivinpaperin (Serlan suuri kokkausarkki mainio tässä) keskelle nyhtöpossu ja lusikoi curry päälle, et ehkä tarvitse ihan kaikkea. Mausta kookosöljyllä, kookoskermalla, limetinlehdillä ja palmusokerilla.

Kääräise leivinpaperi kiinni ja sido päistä. Aromit ja kosteus hemmottelevat lihan ihanaksi, 20 minuuttia ja 200 astetta.

Koristele annos vielä korianterilla (tai thaibasilikalla) kookoslastuilla, kookosöljyllä (mulla oli testissä Puhdistamon limellä maustettu kookosöljy, ihan mainio tässä, purkki on lisäksi pieni, ettei tartte montaa vuotta pähkäillä mihin käyttäisi).

Säädöistäni huolimatta herkullinen aasianyhtis tarjoiltiin salaatinlehtien ja riisin kera.
Ihan regular tiistai-iltapäivä ruoka meillä. Ja kuulemma sitten kai jollain huippukokeilla, niinku vaikka Björckin Tomilla.



Oikeesti: Aah mikä maku!
Ja siinä kirjassa on hienoja reseptejä, myös sen ravintoloista, jos vaan innostusta ja vaivannäköä riittää!

tiistai 24. helmikuuta 2015

Kookoskahvi - Latte ilman maitoa


Eilen illalla luin sängyssä GRW 2/2015 kannesta kanteen, kuten tapanani on. Siis silloin kun lehti ilmestyy, en ihan joka ilta lue sitä kannesta kanteen. Kuitenkaan. Minäkään.

Bongasinpa jännän kuuloisen kookoskahvin ohjeen (resepti Taina Vuohelainen) lehdestä ja melkein samaan syssyyn tuli puhelimeeni tekstari mieluisasta ystävän yllärivierailusta seuraavalle päivälle. Asia sillä selvä, kookoskahvi sopisi hyvin meille päiväkahviksi ja myöhemmin laittaisin jotain lounasta.  

Kookoskahvi
2 annosta

3 rkl kookosöljyä (minulla kanelilla maustettua,/ Puhdistamon luomu kookosöljy, testiin saatu)
1 kananmuna
1 dl kiehuvaa vettä
1 1/2 dl kylmää vettä
2 annosta espressoa

Sulata kookosöljy mikrossa tai vesihauteessa. Ota esille sauvasekoitin ja korkealaitainen kulho. Kaada öljy kulhoon ja riko perään kananmuna, sekoita nopeasti tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää kiehuva vesi ja sekoita sauvasekoittimella 4 sekuntia. Lisää kylmä vesi, nostele sauvasekoitinta ylös alas muutamia kertoja, jotta saat vaahtoa seoksen pintaan.

Valmista espressot, kaada ne juomalaseihin ja kookosmaito päälle. Nautitaan heti.

Ystäväni istui keittiönpöydän  ääressä, minä löin hänelle lehden käteen ja käskin lukea ohjeita. Tykkäsimme lopputuloksesta molemmat, mutta kuumempaa juoma olisi voinut olla. (tai sitten jäillä?). Kookosöljyn kaneli toi juomaan ihanaa chaimaisuutta.

Ystävättäreni jäi vain ihmettelemään, että olipa melkoinen efortti 2 juoman takia, melko monivaiheinen kiehuvine ja kylmine vesineen, vatkauksineen ja espresson valmistamisineen.

No, elämä on!

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kanelsnurret Köpiksessä ja kotona


Kanelsnurret elikkäs kanelikierteet on  -vähän jäi epäselväksi- tanskalainen/norjalainen/ruotsalainen/mutta ei siis suomalainen/ versio herkullisesta kanelipullasta.

Vähäs niinkuin korvapuusti eri mekossa. Mutta me suomalaisethan olemme toki korvapuustikansaa. Minä olen korvapuusti-akka. Korvapuustin ei ole voittanutta. Paitsi muutama viikko takaperin Kööpenhaminassa. Sanon nyt tähän alkuun kuitenkin, että mielestämme Suomen blogimaajoukkue oli kisojen henkinen voittaja ja ainakin Suomi voitti Ruotsin. Henkiset voittajat- tästä joukkueemme oli yksimielinen.


kuva Bente Jæger, cameraworks.dk.

Bosch tuo markkinoille tänä keväänä Serie 8 uunisarjan, sellaisen josta kuullessaan alkaa toivoa, että oma uuni simahtaisi mahdollisimman pian. Se onkin kumma juttu muuten, uunit pakkaa porskuttaa kodinkoneista ehkä pitkäikäisimmin. Vai onko se vain niin, että opimme elämään puolitehoistenkin uuniemme kanssa, kääntelemään pellejä paiston aikana tasaisen loputuloksen varmistamiseksi? 

Lanseerauksen yhteydessä Bosch järjesti isot hulabaloot Kööpenhaminassa, josta saimme osaksemme  myös me pohjoismaalaiset bloggarit, jotka lennätettiin vuorokaudeksi Köpikseen, tutustumaan toisiimme, Boschiin ja uusiin uuneihin, sekä mittelöimään leikkimielisessä maaottelussa. (Anteeksi, mikä on "leikkimielinen" suomeksi?) Suomen joukkueessa oli täysi tusina ja voi sitä spekulaatiota mitä joutuisimme tekemään. Tiesimme jo, että jotain "kakkuja" koska paikalla meitä ohjaamassa olisi Nikolaos Strangas, Kreikan lahja tanskalaiselle  jälkiruokakulttuurille, tuo kaikkien tanskalaisten naisten päiväuni (Nikoa itseään lainatakseni).  Hulvattoman supliikin ja komean tanskalaisesti rennon ulkonäon lisäksi miehellä on aivan oikeasti meriittejä Michelin-tähti ravintoloista ja oma Strangas Dessert Boutique Kööpenhaminan keskustassa.



Luulen, että olimme koko porukka silminnähden huojentuneita kun kuulimme Nikon suunnitelmat päämme menoksi. Valmiiksi kohotetusta taikinasta ja valmiista täytteestä saisimme muotoilla 6 kanelsnurrea kisaan. Noita pohjoismaisia perinneleivonnaisia. Tässä kohtaa Suomi protestoi, että ollaan kuitenkin enmmän korvapuustikansaa ja teimmekin diilin, että valmistamme sekä että 3 puustia ja 3 kierrettä. Pistin olemattoman maineeni likoon ja kaulin ja muotoilin korvapuustit kuten mummani aikoinaan opetti. Korvapuustit olivat valmiit ennen kuin muut joukkueet olivat ottaneet edes kaulinta käteen, sen verran riuskaa emäntää löytyy minustakin tarvittaessa. Kanelsnurrejen kiehtovaan käärimiseen ja kaulimiseen luovutin kaulimen seuraaville ja kyllä me saimme aikaan kelpo kierteet. Me kanelsnurre-kokemattomat.


kuva Bente Jæger, cameraworks.dk.

Niko muuten valitsi syödäkseen meidän korvapuustimme! Miesparka oli unohtanut voitelumunan ja pintasokerin kotiin, mutta lupasin, että en kerro kenellekään. En tiedä kaipasiko niitä muut kuin minä.  Norjalaisten tuplakierteiset kanelihyrrät veivät ansaitun voiton, tavara oli tasalaatuista, kauniisti kierrettyä ja pelli pullollaan (haloo, niitä piti olla 6!).

kuva Bente Jæger, cameraworks.dk.

Pullien paistuessa saimme toisen tehtävän: Suunnitella ja laittaa esille oma Lemon curd pie -jälkiruoka annetuista raaka-aineista. Nimesimme annoksen Metsäpoluksi, se oli kaunis ja minimalistinen (vrt. Ruotsin mustikoista sommiteltu lippu tai Norjalaisten puolenkilon marenkilohkare) ja kuten kunnon annoksille ainakin, oli meillä myös tarjolla Johannan esittämä tarina taustalla. Käytimme hienosti joukkueemme vahvuuksia, SoppaHanna osasi vedellä vanhana ammattilaisena lemon curdit lautasen pintaan ja muotoilla jätskipallot, Mari viimeisteli annoksen vielä marenkista kaivetuilla vihreillä pistaasimuruilla. Ennen kaikkea kaikki pääsimme neuvomaan toisiamme. Kuten -oliko hän nyt sitten lopulta Ruotsista, Norjasta vai Hollannista- vaaleanpunainen bloggaajaunelmakolleegamme (jolla on MILJOONASATATUHATTA -siis oikeasti- seuraajaa instagrammissa...vrt kaikkiäitinireseptit 306 kpl...) sanoikin, että Suomen joukkueella on lukumääräinen etulyöntiasema. Etulyöntiasema... sanoisin, että konsensuksen löytäminen on sitäkin haasteellisempaa...mutta se ei kyllä meidän joukkueellemme ollut ongelma.

Jouduimme hiukan vielä puolustamaan annostamme kun Niko ihmetteli miksi ihmeessä sekoitimme lemon curdia jäätelöön. Puolustuspuheenvuoromme oli ilmeisen vakuuttava, koska päädyin sen lopuksi halaamaan Boschin (naispuolista) edustajaa (öö...olisihan siinä ollut itse hovikondiittorikin, aina mulla menee nämä vikaan). Lopputiloksena kuitenkin hävisimme niukasti Tanskalle, joka voitti äänin 2-1, Suomen viedessä päätuomari Nikon äänen (jee! Henkiset voittajat).



Eilen otin sitten kotona maitotytön kanssa revanssin kanelikierteistä. Taikina on siis pullataikina ja sisällä tuttuun tapaan voita, kanelia ja sokeria. Taikina kaulitaan n. 30x60 levyksi ja täytteet levitellään. Levy taitellaan kolmeksi, kaulitaan uudelleen hiukan ja leikataan noin 30x2,5 soiroiksi, jotka pyöritetään kierteelle, ja sitten vedetään rinkulaksi, toinen pää alta ja toinen yltä. Tai jotenkin niin.





Lisää näkökulmia ja juttuja tapahtumasta löytyy ainakin seuraavista linkeistä. 

Sivumaku: Blogimaaottelu Köpiksessä
Siskot kokkaa: Boschin Series 8 -uunit ja kisa
Ida365: Kobenhavn
Jotain maukasta: Kakkuja, keksejä ja Köpistä! ja Yksi, kaksi, -Leivo!
Herneetkin rokkaa: Muilla Mailla Kööpenhaminassa...
Keltaisessa keittiössä: Bosch Baking Day, Kööpenhamina


Huippuretki! Kiitos Bosch!


Yhteistyössä Bosch

lauantai 21. helmikuuta 2015

SYDÄN ruokaa ARVONTA


Sydänmerkki julkaisi hiljattain Sydänruokaa- keittokirjan. Se on suunnattu kotikokeille inspiraatioksi niin juhlaan kuin arkeenkin. Resepteissä kiinnitetään huomiota niin rasvan määrään kuin laatuun sekä suolan, sokerin ja kuitujen määrään.  Kirjan kauniit kuvat puhuttelevat, reseptit ovat selkeitä ja helppotekoisia ja -tajuisia. Ruuat saavat veden herahtamaan kielelle. 

Meidänkin perheessä tulisi näihin sydänystävällisiin asioihin kiinnittää erityistä huomiota, IsoHoo kun teki 2010 Spedet, selvisi kuitenkin golfkentältä pallolaajennuksen kautta onneksi kotiin.

Sain oman arvostelukappaleeni lisäksi yhden kirjan arvottavaksi lukijoilleni. Osallistu arvontaan jättämällä kommentti, vaikka sydämmelliset onnittelut tämän kuun 8. päivä 5 vuotta täyttäneelle blogilleni.

Pakkaa nämä omat juhlapäivät aina mennä ohi.

Osallistumisaikaa on lauantaihin 28. helmikuuta saakka. Onnea arvontaan!