Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Hempeämpää kakkua...


Naapurin Janelle tein vuosi sitten kauniin tähtikakun ristiäisiin ja kappas vaan, nyt oli aika tehdä pari 1-vuotiskakkua sunnuntain synttäreille. Janen äiti, SP, on aina täynnä toteuttamista odottavia ideoita ja viimeiseen asti suunniteltuja kokonaisuuksia, mikäs siinä sitten on toteuttaessa. Jää se kuuluisa kakkugooglailukin väliin. Oikeammin SP oli hoitanut jo hommat ja sain viestin käydä Geekkimässä (=geekkihän on Cheek ja sehän laulaa, että "ota, ota mallia, ota, ota mallia...pysyttekö mukana?) Sokeriperhosen upeita kakkuja.

Imitation-mode vaan päälle eli valkoista ja vaaleanpunaista, rusetti ja pilkkuja sekä nimilaatta. Nämä koristelut olivat helposti toteutettavissa (pilkut painoin pienen teräksisen tyllan toisella päällä, mikä tahansa pieni esim. korkki käy) joten ottakaapa kaikki tarvitsevat rohkeasti mallia (siis geekitte), lopputulos on mielestäni kyllä kaunis. Kakun väleissä toistuivat samat värit valkosuklaa-limekermatäytteen ja mansikkakermarahkatäytteen muodossa.


Uskomattomasti SP saa mut joka vuosi uurastamaan myös cake popseja, tälläkin kertaa reilu 70kpl. Edellispäivän sählyporukan tikkarit mukaan lukien taistelin noiden pallukoiden kanssa siis yli 100 kertaa. Eli jos joku teistä nyt sitten tekee näitä ja kokee sen tuskalliseksi niin jos yhtään auttaa niin minä myös! Olen kyllä lukenut monta tarinaa kuinka helppoja nämä on, mutta ei ole kyllä minun todellisuuttani. Toisaalta, on sanottava, että SP:lle muutamia satoja tehneenä, harjoittelu todellakin parantaa onnistumismahdollisuuksia. Edelleenkään kuorrutteeni eivät kyllä ole sileän pyöreitä vaan tuollaisia pyörteisiä. Mutta pääasia, että pysyvät tikun nokassa!

Jos joku kaipaa postausta otsikolla Cake Pops - Mein Kampf voin harkita tutoriaalin tekemistä jossa paljastan tärkeimmät onnistumistekijäni. Erityisen pitkä lista on kuitenkin älä tee näin- kohdassa.

Iloiseksi lopuksi: Janen nimeen kirjaimia tehdessäni huomasin , että olin vahingossa ostanut 2 settiä Upper Case Letters eli isoja kirjaimia ison ja pienen sijasta. Tiedän toki, että Leipurin putiikin maailman paras asiakaspalvelija Mikko olisi ottanut toisen vaihtoon, mutta en nyt jaksa säätää, varsinkin kun olin repinyt molemmat pussit auki. Jos siis joku tarvitsee, lähetän ensimmäiselle kommenteissa asiasta ilmoittaneelle toisen pakkauksen. Ovh. 6 euroa, ja nyt siis postikuluineen veloituksetta.

Toivottavasti tontut kävi kurkkimassa just nyt!

tiistai 18. marraskuuta 2014

Kakut omalla vastuulla eli sählykakku



Tai sähläyskakku.

Aina tämän tästä joku ystävä tai tuttu soittelee, josko voisin leipoa vaikka synttärikakun. Ja ei kai se kakkukaan niin tärkiä, mutta ne spesiaalikoristeet. Koskaan en oo väittänyt kenellekkään olevani leipuri, kakuntekijä tai muu kondiittorigeenin saanut. Mutta sellaisen vian olen itsessäni huomannut, että jos joku vaan soittaa ja kysyy, että pystyisitkö toteuttamaan kakun laukkaavalla hevosella tai että onnistuuko Koiramäen elämää 34 hahmolla 3D:nä niin huomaan aina vastaavani, joo, totta kai.

Oikeasti kakku-uteluihin minä vastaan kyllä AINA myös että sitten tilaajan vastuulla. Että voin koettaa, mutta takeita en anna lopputuloksesta. Susia olen lahjakas tekemään. Voi olla, että onnistuu, voi olla että eipä niinkään. Että jos nyt on ihan juhlien onnistuminen kakusta kiinni, niin kääntykää jonkun muun puoleen. Täältä toimitetaan vaihtelevalla menestyksellä.

Lauantaina tein synttäreihin sählykakun. Sankarin lempiväri oli vihreä ja äitillään ajatus, että ehkä maali, pallo, maila, jotakin semmoista. Muuten perushillitty, luulen, meni sellaiseen tyylikkääseen, moderniin kotiin. Black and white and klassikot, you know.(Anteeksi Hanna tämä häpeämätön arvio kodistasi, jossa en ole koskaan käynyt... <3).

Vastasin joo, totta kai.





Kakuntekijän ensimmäinen työvaihe on ns. kakkugooglaus. Sählykakulla ja floorball cakella löytyi melko vaatimaton määrä osumia. Ja ihan hirveen rumia sopimattomia mun malliksi. (Anteeksi kaikki sählykakun tekijät).

Seuraava vaihe on ongelmanratkaisu?Kuinka toteuttaa maali? Sählypallon reiät? Mittasuhteet? Maalinverkko? Jos kakusta haluttiin valkoinen, miten tehdä siitä tyylikäs mutta ei kalvakka?

Viimeinen vaihe on itse toteutus, hetki jossa viimeistään kaikki romahtaa jos niin on tapahtuakseen. Peukalo keskellä kämmentä ei ole suurin tuntematon tekijä, koska, no taidot on tiedossa, mutta kuten ennenkin olen sanonut, myös ulkoiset tekijät ovat ongelmallisia. Ennen se oli rakas rottweilerini Obelix aka Pote, nykyään Maitotyttö, joka ei koiran lailla pysty ehkä ahmaisemaan suuhunsa 3 tunnin uurastusta nanosekunnissa, mutta tykkää koskea "ihan vähän vaan"...

Maalin tuin rautalangalla ja ilmoitin siitä kakuntilaajaperheelle, mikäli aikovat järsiä maalin kehikkoa. Verkosta sain kuningasajatuksen, joka, olen varma, oikeasti myös toimii jos sen toteuttaa hiukan kiireettömämmin ja ajatuksella kuin minä. Tein kakkupitsintekoonkin käytettävästä jauheesta massan ja spruuttasin siitä leivinpaperinpäälle uuninpellille verkkoa. Kuivatus n. 15- 20 min. 60-70 asteisessa uunissa. Paitsi jos jostain syystä laitat uunin 175 asteeseen. Siitä tulee aikaan ruskeaa korppuverkkoa.
Toisella yrityksellä onnistuin (huom. harvoin yritän toista kertaa, mutta verkko oli saatava). Massa oli ehkä hiukan paksua ja unohdin joukosta glyseriinin ja ehkä aavistuksen kauemmin olisin voinut kuivattaa, mutta joustava verkko siitä tuli. Niin joustava, että alkoi repeillä.

Lisäväriä kakkuun toin tähdillä ja sählypallon reikäkysymyksen ohitin hetken hammastikulla erinäisiä viritelmiä tökittyäni. Mittasuhteista en ole ollenkaan varma, mutta kyllä tuosta nyt fiilikseen pääsee.

Ja verkko repeili ja repeili. Minusta (huom. saatan olla jäävi) se oli kuitenkin aika söpöä se repeily, tuollaisia maalejahan poikalasten pihat on OIKEASTI täynnä. (eikä kyllä ollut aikaakaan kolmanteen yritykseen, Urho10v:n season opening race oli alkamassa just kohtsillään. Ja kai ne synttäritkin).

Toivotaan kakku maistui sankarille ja vieraille ja toi hymyn kaikkien huulille. 

Ainakin sählykakkua googlettaville on nyt yksi ruma vaihtoehto lisää.

maanantai 17. marraskuuta 2014

PIKKUJOULU




Pikkujoulusesonki on hengästyttävimmillään. Hirveästi koske mua, sillä viime vuosina minulla on noin keskiverrosti ollut vain kahdet pikkujoulut, Ratsastusseuran senioreiden ja junioreiden (ja miettikääs nyt vaan, että kuinka voin osallistua molempiin...).

Nuo pikkujoulut ovat olleet sitäkin hauskempia, sillä pikkujouluista menee maku juuri siinä kohdassa kun niistä tulee pakollista stressiä. Siksipä peukutankin kaikille epävirallisille ystävien, lasten ja harrastusporukoiden pikkujoulutunnelmaisille kokoontumisille, joissa vietetään yhdessä aikaa hyvän ruuan tai naposteltavan ympärille; seurustellaan, tanssitaan,askarrellaan, tehdään nuotioretki, lauletaan karaokea tai vaikka jouluvirsiä, pelataan seurapelejä, kokkaillaan tai ratsastetaan esterata keppihevosella (arvatkaa missä pikkujouluissa niin tapahtuu?).

Ja pikkujoululahjat. Ennen aikaan semmoinen oli kaikissa kunnon pikkujouluissa, aikuistenkin omissa. Soisin tuota perinnettä hiukan elvytettävän, kukapa ei rakastaisi kauniisti käärityn paketin arvoituksellisuutta? Ehkä se meni siinä vaiheessa pieleen, kun joka toisesta paketista alkoi löytyä ässä-arpa. Eikä ässä-arvassakaan varsinaista vikaa, sisältäähän se suuren unelman muutamaksi toviksi (kunnes raaputat sen), vaan ennen kaikkea se, kun siitä kirjekuoresta aina saattoi arvata, että mikä on tulossa. (Minulla ei henkilökohtaisia ässä-arpa-pikkujoulutraumoja ole toisin kuin Urho10v:llä, joka ei vieläkään voi käsittää kuinka pikkujoulun joulupukki kerran toi Urholle eskari-ikäisenä ilmiselvän "tyttöjen" lelun, PetShop- elukan).

Joten jos olette valmiina; greiseimmät, tylsimmät, ja erilaisimmat, ihan miten vaan, pikkujoululahjavinkit. Kaikki kelpais mulle. Hei, ja kerrankin mä pääsen tekemään toivekollaasin!



Keittiöpyyhe. Se on must. Vallilan Fazer-kuosi yhdistää 3 suurta suosikkia: Mariannen, Salmiakin ja Kettukarkin. Me so likes.


Pohjalaisena on tartuttava myös Lauri Tähkän mallistoihin. Tämä Hehku- kuosi (vuodelta -13)löytyy niin pussilakanana kuin mukinakin, jälkimmäinen tietysti pikkujoulupakettiin. Oli muuten hauska selailla Vallilan sivustoa, pystyin arvaamaan Tähkän mallistot jo nimistä miehen kynästä kun lähtee aina jotakin hehkuvaa, riipivää, raastavaa rakkaustyyppistä syrämmenpaloa...



Nyt kun päästiin lauritähkään ja toivekollaasin tekoon, niin pakko vielä jatkaa, vaikka nämä taitavat olla ihan jouluaaton lahjatoiveita. Tänä vuonna ilmestyneet kuosit Joululaulu ja Sydäntalvi, tuotteita löytyy esim. mattoina, vahakankaana ja kankaana. Tuo Sydäntalvi (jota saa 3 värisenä) on aivan huikea, siinä on nimittäin lähtökohtana vanhojen talonpoikaisten neliömäisten juustomuottien taidokkaasti veistetyt kuviot. So foodblogging!

Mitäs voisi keksiä pikkujoulukonttiin jotain, joka varmasti olisi tarpeellista kenelle tahansa? Näitä ette muuten oo ikinä saaneet, mutta ei tämä huono idea oo. Pistetään pakettiin sukkia.




Vaikka Sukkamestarien Romeo/ Julia sukkia. Varsin hyvännäköinen myös tuo avainlippu-logo...



Ja kaikille mun pyöräileville  tutuille tai muille urheilullisille, kuten myöskin koiranomistajille* (niitä tunnen muuten huomattavasti enemmän kuin pyöräileviä, jotka voin laskea sormillani ja joista huomattava osa on myös ruokablogaaneja...) vois laittaa näitä Sidosteen Sport -sukkia. Ei pikaluistelijoille, joita muuten tunnen kohta jo lähes yhtä paljon kuin palveluskoiraharrastajia, koska ne viipottavat luistimissaan ilman sukkia. Joo siis kyllä. Talvipakkasillakin.

*ihan vain siltä varalta, että kukaan ei huomannut, niin tässä meni postauksen virallinen vitsi. Urho10v. on kyllä kertonut minulle, että - Äiti, se että sä itte naurat sun vitseille ei tarkoita, että ne olis hauskoja... 

Ai niin: Varsin hyvännäköinen tuo avainlippu- logo.

Jos me päätetään pitää NaapurinUllan kanssa ihan privaatti pikkujoulut, niin mä niin tiedän mitä ostan sille. NaapurinUllan hahmo alkaa olla jo piirtynyt melko selkeäksi blogini sitkeimmille lukijoille, mutta en ole varma olenko maininnut, että se on aivan siivoushullu. Ei kuulosta kovin hedelmälliseltä lähtökohdalta minun kanssani solmitulle ystävyyssuhteelle, mutta kaikki vastalauseet nieleskellen otan vastaan aina NaapurinUllan kommentit, jotka koskevat kotini kaaosta. Olenko minä sillä lailla ainutlaatuinen, että talon silloin tällöin järjestäydyttyä, ovesta sisään astuvat vieraat (ja tutut) kokevat tähdelliseksi mainita,  - Onpa täällä siistiä? Ja NaapurinUlla lisää loppuun vielä aina opettavaisesti: Nyt Nanna; nyt muista se ylläpitosiivous....

Mutta NaapurinUllan paketissa näitä suomalaisia Sini-siivoustuotteita ei varmaan voi olla liikaa. Ja sitäpaitsi sen mieskin siivoaa.





Ruoka ja varsinkin juomahifistelijöille täytyy muuten erikseen vielä kertoa tästä lasiliinasta. Poistaa kaikki pisarajäljet ja kalkkitahrat laseja kuivatessa ja kiillottaessa.  Ulla, jos pidetään omat pikkujoulut, osta mulle tämä liina. Mun viinilasit niin huutaa sitä.

Sitten kun on avattu pikkujoululahjat ja ollaan kiillotettu kaikki mun viinilasit, niin istutaan alas, juodaan lasilliset viiniä ja syödään jotain kivoja sormisyötäviä, joiden reseptejä tästä pikkujoulupostauksesta on turha haeskella. Jos ollaan ihan väsyneitä (siivous usein tuntuu musta hirviän uuvuttavalta), niin sitten vaan haetaan pakasteesta pingviinijätskit ja dippaillaan niitä sinne viiniin. Lapset voi dipata colaan.

Tällä kaikella pikkujouluhässäköinnillä olet ollut taas edistämässä suomalaista työtä. Jokainen yllämainittu tuote työllistää suuren määrän suomalaisia. Kaikki 4 ensimmäistä yhtiötä ovat perinteikkäitä suomalaisia perheyrityksiä, mutta myös useat kansainväliset yritykset, kuten Pingviinijäätelöitä valmistavan Turengin jäätelötehtaan takaa löytyvä Nestle, ovat suuria työllistäjiä (Nestle n.450 henkilöä Suomessa). Suosimalla suomalaisia tuotteita, voimme yhdessä luoda lisää työpaikkoja Suomeen. Kymmenen euroa lisää kuussa suunnattuna suomalaisiin tuotteisiin lisää luo 10 000 uutta työpaikkaa . Tarkkaile Avainlippu-, Design from Finland -, Sirkkalehti-, Ruokaa omasta maasta- tai Joutsenlippumerkkiä, lisäksi esim. K-ryhmän kaupoissa tuotteita tuodaan kampanjan aikan selkeästi esille Sinivalkoinen jalanjälki -viitoituksin.

Osallistu sinäkin haasteeseen Suomalaisen työn puolesta! Pysytään pikkujouluissa!




Yhteistyössä Suomalaisen Työn Liitto

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Vegaanin keittiössä (melkein)


Syksy tuntuu. Joskus unohdan, että se on melkein lempivuodenaikani ja annan syksyn pimeyden laskeutua ylleni. Hermostun kun en ehdi laittamaan ruokaa niin, että ehtisin vielä kuvata sen ennen kuin musta ja sade imee viimeisetkin valonsäikeet. Olo tuntuu kamalan krapulaiselta (siis ilman juhlia) järkyttävän syysflunssan kourissa, joka vie ääneen, hajuaistin, aloitekyvyn, voimat ja ehkä jopa järjen.

Vietetään kotona lasten kanssa etä-isänpäivää ilman ainuttakaan isää tai pappaa. Keiton paikka. Lohduttavan keiton.

Tänä syksynä on ilmestynyt taas vino pino ihania keittokirjoja. Erityisilonaihe on aina kanssabloggaajien teokset.  Hurjan suositun Chocochili-blogin Elina Innasen esikoisteos Viiden tähden vegaani sai jatkoa uunituoreella Vegaanin keittiössä - Parempaa arkiruokaa kasviksista. Opus on ihanaa silmänruokaa reseptien lisäksi, selkeä ja tyylikäs. Vegaanin maailma on minulle jokseenkin vieras, silti ehkä juuri se tekee kirjasta yhden syksyn mielenkiintoisimmista, uutta näkökulmaa, oivalluksia ja mielenkiintoista uutta kokittavaa riittää tavalliselle sekasyöjälle lähes koko kansien väli.

Tänään pyöräytin Porkkana-tahinikeiton. Lemppariporkkanalleni ihan uudet kaverit innostivat kokeilemaan ja hyväähän siitä tuli, ei aivan niin kauniin väristä kuin Elinan kirjassa kylläkään. Keitto kestäisi varmaan vielä voimakkaammatkin mausteet, seuraavalla kerralla vaihdan ainakin tavallisen paprikan hottimpaan savupaprikaan. Katkera flunssa ei toki mitenkään edesauttanut keiton maistamista, pukkaan loput pakkaseen ja otan vielä uuden makutestin terveemmällä järjellä aistivarustuksella. Ihan vegaaniksi en sentään kääntynyt vaan paahdoin uunissa valkosipulipatongin palan, johon leikkasin railun siivun gruyeriä. Ja keiton pintaan ripaisin järjettömän hyvää Pares Baltan viinitilan oliiviöljyä.


Porkkana-Tahinikeitto (Elina Innanen :Vegaanin keittiössä.)

Paahdetut porkkanat
1kg porkkanoita
1/2 dl öljyä
2tl juustokuminaa
suolaa ja pippuria

Muut ainekset
2 dl punaisia linssejä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 tl korianterinsiemeniä
1 rkl öljyä
1tl paprikajauhetta
7 dl kasvislientä
4 rkl tahinia
1 sitruunan mehu
suolaa

Kuori ja leikkaa porkkanat n. 2 x 2 cm paloiksi. Sekoita öljy ja mausteet ja pyörittele porkkananpalat seoksessa. Levitä uuninpellille ja paahda 225 asteessa kypsiksi n. 15min.

Huuhtele linssit ja keitä ne pehmeiksi suolalla maustetussa vedessä. Kaada vesi pos

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy kattilan pohjalla ja lisää siihen murskatut korianterinsiemenet ja paprikajauhe, Kuullota kunnes tunnet mausteiden tuoksun ja lisää sipulit kattilaan. Kuullota vielä pari minuuttia ja lisää kattilaan sitten kypsät porkkanat, linssit ja kasvisliemi.

Nosta kattila liedeltä ja sekoita tahini joukkoon. Soseuta ja lisää tarvittaessa vettä, jotta koostumuksesta tulee passeli. Mausta sitruunamehulla.

Kiehauta keitto vielä kuumaksi. Elinan tapaan koristelet keiton tahinilla ja rucolanlehdillä, minä käytin herneenversoja ja oliiviöljyä.

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Apua Isänpäivämenuongelmiin


Albumistani ei löydy kovin montaa kuvaa minusta kahdestaan isäni kanssa (ja johan se on joulupukki tunkenut tähänkin kuvaan). Syy siihen ei ole mitenkään dramaattinen, ainoastaan se, että isäni on aina ollut innokas valokuvaaja ja jo tuolloin hääri yleensä kameran takana. Silloin on vaikea olla kuvissa...selfie-sukupolvelle tämä saattaa olla vaikeaa sisäistää...

Draamaan kaaresta puheenollen; IsoHoo asteli päiväkodin pihalle hakemaan Maitotyttöä (3v) juuri sopivasti päästäkseen todistamaan seuraavaa kohtausta: Maitotyttö istuu maassa ja katselee vetoavasti ylöspäin erääseen isiin ja äitiin, jotka ovat tulleet hakemaan Paavo-poikaansa, joka osoittaa sormellaan Maitotytön suuntaan ja selittää tohkeissaan: - Tuo on se tyttö, jonka äiti ja isi on kuallu ja se asuu aivan yksin ja se joutuu nukkumaan pihalla...

Tutkiskelin vähän omaa blogihistoriaani ja ajattelin nostaa teille muutamia reseptejä, jotka voisivat passata isänpäiväksi. Menuun ei aina tarvitse olla mielestäni alkuruoka-pääruoka-jälkiruoka ojennuksessa vaan esimerkiksi alkuruuan voi skipata, jos pöydässä on montaa lisuketta. Ja täytekakku saa käydä jälkiruuasta!

Herkuttelijalle perinteikkäästi:

alkuun Sir Lintsin etanat



Päälle kunnon pihvit vaikka uunilohkoperunoiden kanssa, maustevoilla ja vihreä salaatti. Kuvan pihvit ovat Hirven ulkofilettä, mutta yhtä hyvin voit tehdä ne härästä, sisä-tai ulkofileestä.



Hirvestä tulikin mieleeni se että mikään ei kyllä voita hirvikäristystä, sitä kun harvoin saa niin se on oikein juhlaruokaa.



Niinkuin vanha kunnon kauan uunissa muhinut karjalanpaistikin.



Kumpaakin vois piristää vaikka bataattimuusilla.




Jos teillä on sähkösavustin, niin savustettu lohi ja uunijuurekset on varmaan kaikille maistuvia. Ainakin meillä lohta rakastavat myös lapset.




Kai mun täytyy lisätä tänne jotakin meksikolaistakin. 

Alkuun sopa de Conde eli Mustapapukeitto




Ja sitten Enchiladas Suizas eli kanaenchiladat

Aasian suunnata voisin isille syöttää Pika Bos sämiä


ja sitten vaikka Kookosmaidossa hurjan pitkään hautunutta naudanpotkaa.


Kyllähän se löytyy tästäkin blogista jos kaikennäköistä, aikaa vaativaa touhua vaan tämä selailu, fiksumpi olis varmaan tehnyt jo aikaisemmin.

Ihan varmasti isät on iloisia kun kaikki kokoonnutaan yhteen ja syödään jotain isälle maistuvaa, kyllähän te kaikki omanne tai lastenne omat (yleensä) tunnette.

Mä luulen, että joskus isänpäivän voisi kruunata vaikka ajamalla koko väki vanhalle kunnon grillille, missä niitä vielä löytyy. Seinäjoen ykkönen on Kauhavalaislähtöinen Samburger ja nimenomaan se  sulatejuustohampurilainen... sitä sitten on, sitä juustoa.

Hyvää isänpäiväviikonloppua  kaikille Isille!

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Mumm, se on ranskaa ja tarkoittaa omnomnom


Näissä ei sitten ole mitään muuta vaatimatonta kuin ulkonäkö. Nimikin on pökerryttävä: Kukkakaali-katkarapuarancini. Arancinit ovat friteerattuja jäännösrisoton palleroita Etelä-Italiasta, jossa niitä myydään herkullisen tulikuumana suoraan katukärryistä. Lucian päivänä, 13. joulukuuta Palermon kaupunki täyttyy sadoista arancinikioskeista ja -kärryistä, ilmassa leijuu höyryävien arancinien kutsuva tuoksu.



OivaPari Gourmet Fastfoodin viimeisessä osakilpailussa tehtävänanto ei todellakaan helpottunut. Nyt olisi valmistettava samppanjalle seuraa. Mietin läpi kaiken luksuksen ostereista hummereihin, kampasimpukat ja mädit, mutta aina palasin samaan lähtöruutuun, halusin annoksen olevan oikeasti myös katuruokakelpoinen. Miksei sitä ole nuo edellämainitut aineksetkin jossakin lähellä pyyntipaikkaa, jumalaisen tuoreina, suurinpiirtein laiturilta myytynä, suurimmalle osalle meistä ne jäävät harvinaiseksi herkuksi ja erikoistilaisuuksiin. Niinkuin samppanjakin. Mikä on suuri vääryys, koska se jos mikä on juomista upein. Ja sen kanssa nautittuna mikä tahansa muuttuu gourmet'ksi.


Kukkakaali-katkarapuarancini

risotto
3 rkl oliiviöljyä
6dl raastettua, raakaa kukkakaalta
2 dl risottoriisiä
1/2 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1,5 dl samppanjaa tai kuivaa valkoviiniä
0,5 dl kasvislientä
120g katkarapuja
2 dl vastaraastettua parmesania
1/4 sitruunan mehu
1rkl sitruunavoita (tai tavallista)
1/2 tl kuivattua timjamia tai hiukan enemmän tuoretta
mustapippuria myllystä

friteeraukseen
1l öljyä 
1 kananmuna
vehnäjauhoja
psylliumkuitua, panko-jauhoja tai korppujauhoja

Valmista risotto mielellään jo edellisenä päivänä ja anna jähmettyä jääkaapissa.

Kuullota öljyssä, laakeassa padassa tai pannulla miedolla lämmöllä hienonnettu sipuli ja valkosipuli. Lisää kukkakaali ja kuullota pari minuuttia. Lisää riisi ja kuullota sekin läpikuultavaksi. Lisää sitten samppanja tai viini.

Minä todellakin possautin Mummini auki ja lorautin risottoon. Ajattelin, että nyt tehdään läpeensä herkullista.

Pidä kasvisliemi kuumana viereisellä levyllä ja lisää sitä kauhallinen kerrallaan risottoon, sekoittele puuhaarukalla lähes koko ajan, että tärkkelykset oikein irtoavat. Aina kun neste alkaa olla imeytynyt, lisää uutta. Tämä prosessi kestää n. 20 minuuttia, sitten risotto alkaa olla kypsää. Lisää mukaan hiukan hienonnetut katkaravut ja timjami. Viimeisenä silauksena juusto ja voinokare ja mustapippuri: risotto on valmis. Jäähdytä.

Tämä kohta on todella vaikea. Risotto tuoksuu ja maistuu niin hyvältä, haluat vain seistä pannun vieressä ja lusikoida sen suuhusi. Älä ainakaan tartu samppanjalasiin tai menetät pelin, eikä friteerattavaa jää.

Kuumenna öljy kattilassa tai friteerauskeittimessä höyryäväksi. Maapähkinäöljy, peanut oil, sopii tarkoitukseen todella hyvin. Muotoile risotosta pyöryköitä, kieritä ne ensin jauhoissa, sitten vatkatussa munassa ja lopuksi psylliumissa/pankossa/korppujauhossa, minkä valitsetkin. Friteeraa kullanruskeaksi ja nosta sanomalehden päälle valumaan.

Risottoni oli,  vaikka kylmää, niin tänään tehtyä, mikä saattoi vaikuttaa siihen, ettei käsinmuotoilu ja leivitys oikein onnistunut. Tai saattaa olla, että olen vain mämmikoura. Tuskaannuin, kaadoin munan risottoon ja ehkä puoli desiä vehnäjauhoja ja sekoitin. Siiten supervarovasti kahden ruokalusikan avulla vieritin palleroita öljyyn. Ei pyöreitä, eikä edes soikeita, mutta se maku! Minulla oli leivitykseen ihan tavallista korppujauhoa, mutta psylliumilla ( terveisiä Henkalle, joka tämän opetti) tai pankolla saat vielä rapsakamman kuoren.


G.H. Mumm Cordon Rouge Brut on kuiva ja ryhdikäs samppanja, niitä pulloja, joita kannattaa miettiä kun etsit läpi aterian samppanjaa. Siitä löytyy hennon mineraalisena sopivasti hapokkuutta ja hedelmäisyyttä sekä sitrusta. Rapean kylmänä tarjoiltuna se nostatti  muutenkin äärimmäisen herkulliset arancinit ihan uusiin sfääreihin.

Minä pakkasin arancinini ja samppanjani mukaan mummolaan (tässä ei nyt ole mitään tahallista komiikkaa) jossa "lahjomaton" testiryhmä eli vanhempani ja veljeni perhe pääsivät nauttimaan arancineistani Mummin (eikä tässä, äitini on Mumma) kera. Isäni käski laittaa tähän, että jos ei tämä yhdistelmä voita, niin se tuomari ei ole kyllä päässyt oikeasti maistamaan.  

Mumma oli muuten tehnyt pääruuaksi ihanan hedelmäistä lammastaginea ja vaikka punaviinikin oli avattu niin tulipa taas yhdestä suusta todistettua, että samppanja niin kantaa läpi koko aterian. Kuten pikkuveliNuutti loihe lausumhan: Tämä lammaskin maistuu paremmalta samppanjan kanssa. (Herkullista se oli kyllä alunperinkin.)



Yhteistyössä Pernod Ricard

lauantai 1. marraskuuta 2014

Kurpitsasämpylät (sis. kurpitsaa)


Urholla on jääleiri täällä Seinäjoen tekojääradalla, että olemme aivan kotona koko viikonlopun. Paitsi huomenna käymme kurkkaamassa äitini pohjattomiin patoihin. Ja hyvä niin, sillä meillä ei varauduttu viikonlopunviettoon  niin triviaaleilla toiminnoilla kuin esimerkiksi kaupassa käynnillä.



Eihän meillä ollut viikonlopuksi (jumaliste) eres leipää tämän päivän aamiaisen jälkeen. Onneksi oli kurpitsankaivelusta keitettyä kurpitsasosetta, sämpylän tekoon siitä sitten. Mieleen oli jääneet viikolta Kivistön Liisan kuvankauniit kurpitsasämpylät (jotka eivät kyllä sisällä kurpitsaa). Liisan resepti on ihanan pieni ja sämpylät kuin pikkuisia kurpitsakoruja, ellei teillä nyt ole kurpitsasosetta niin tehkää vaikka Liisan ohjeilla. Ihan hyviä sämpylöitä saatte, jos ne sijoittuvat janalla jonnekin noiden loistoyksilöiden ja omieni välimaastoon. Oikeasti kyllä omieni maku ja rakenne olivat  myös erittäin hyvää kotisämpylätasoa, mutta heikko kohtani on aina ollut pullien pyöreäksi leipominen. Ei oo maailmasta sileimpiä. En myöskään voidellut omiani ja cashewpähkinän tilalla oli tyytyminen kurpitsansiemeneen. Jos nyt selitellä saa, niin kurpitsanmuoto olisi kantoineen tullut ehkä paremmin esille pähkinän kanssa.



Kurpitsasämpylät
tulee koosta riippuen niin monta kun tulee (2 pellillistä)
7 dl soseutettua kurpitsaa
1 pala hiivaa
3 rkl leipäsiirappia (tai sokeria)
2tl suolaa
1/2 dl kasvisöljyä
n. 15 dl sämpyläjauhoja + leivontaan
cashewpähkinöitä tms.

Lämmitä sose kädenlämpöiseksi ja mutrenna sekaan hiiva, siirappi ja suola. Alusta taikinaa lisäämällä jauhoja vähän kerrallaan, jos sinulla on yleiskone, anna sen kernaasti käydä. Käsin onnistuu tietenkin. Taikinan pitää olla pehmeää, mieluummin tarttuvaa kuin kumipallomaista. Alustuksen loppupuolella lisää öljy. Annan koneen käydä yleensä n. 10 minuuttia.

Jätä vedottomaan paikkaan, isoon kulhoon ja leivinliinalla peitettynä vedottomaan paikkaan  (mikro tai uuni esimerkiksi) kojhoamaan n. 30-40 min.

Jauhotetulla alustalla leivo taikinasta pyöreita pallukoita ja asettele ne kohoamaan leivinliinalla peitettynä vielä 1/2 tunniksi. Saksilla tai terävällä veitsellä leikkaa pallukkaan 5-6 viiltoa ja tuikkaa keskelle pähkinä kannaksi.

Munalla voitelu tuo kauniin kiillon, omani ovat voitelemattomia.

Paista 200 asteessa 20 minuuttia.

Urho10v. oli hiukan pettynyt, ettei meillä tänä vuonna pidetty Halloween-juhlia. Pipersimmehän me jotain pientä jo aikaisemmin perheen kesken, mutta Urho taisi haaveilla juhlista parinvuoden takaisten tyyliin. Jo vain olivat hauskat nuo juhlat. Ja ikimuistoiset. Ihan siinä määrin että Maitotyttö vieläkin puhuu niistä. Tiedättehän, pienillä lapsilla on usein joku mitä pelätään....pimeä, mörkö, hirviö, sängyn alla tai kaapissa joku, joulupukki, peikko, ötökkä, you name it. Usein tulee hirvittelemään juuri silloin kun pitäisi saada unen päästä kiinni. Pahimmillaam tulevat mukaan uniinkin. Minä muistan, että pelkäsin nukkumaan mennessäni intiaaneja, minulla oli kuitenkin  pätevä suunnitelma, että jos ne hyökkäävät, piiloudun mummolan rottinkiseen pyykkikoriin. Toinen pelonaihe oli ikkunasta kyttäävät noidat, mutta silloin piti maata hievahtamatta silmät tiukasti kiinni, jotta noita luulisi että nukut, nukkuvia lapsia ei jostain syystä noita saanut napattua.

Kummatkaan omista lapsistani eivät ole koskaan pelänneet esim. pimeää, meillä ei ole koskaan käytetty mitään yövaloja esimerkiksi. Urho10v pelonaihe pikkumiehenä oli tuuli... Ei ulkona, mutta siis nukkumaanmennessä peltikattoa kolisuttava ujellus. Entä reipas maitotyttömme? Ainut mikä saa Maitotytön paniikkiin, on NAAMA. Naama tulee joskus mieleen unta yrittäessä ja pieni tyttö kysyy eihän naamat tule varmasti äiti eihän?

Hiukan tosi surullista tässä on se, että koko naamajärkytys sai alkunsa 2 vuotta sitten halloween bileissä. Maitotyttö, silloin vajaa 2 vuotta oli mummolassa, jotta saatiin rauhassa NaapurinUllan kanssa laittaa (lasten)juhlat pystyyn. Itsekin pukeuduimme. Sitten Maitotyttökin saapui mumman ja papan kanssa. Ja aika nopeasti lähtivät poiskin.

Ja sillä lailla tämäkin trauma sai alkunsa, Blame it on the mother!



No, verta ja sormenpätkiä voi olla tiedossa tänäkin viikonloppuna, nyt laitetaan nimittäin uuniin vielä ruisleipäineksista  leivotut ruisleivät. Talon täyttää aina ihana autenttinen rukiin haju, mutta muuten niistä pakkaa usein tulla vähän kuin tuumanpaksuisia teräsdiskettejä. Siinä on kuulkaa paraskin sahateräpuukkoo ihmeissään kun sitä leivänreunaa aletaan auki jyystämään.


(Ai niin, ruokana meillä oli makaroonilaatikkoa. Ei tartte eresmenneitten karehtia.)

Rauhallista pyhäinmiestenpäivää, Hurjaa Halloweenia ja iloista Dia de los muertos'ta, pick your style!