Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Parasta just nyt


1. Eväsleivät
Älä unohda eväitä. Tänä aamuna kuvan sämpylät nautitaan junassa välillä Seinäjoki- Turku kun Iso-Hoo matkaa telakalle viikkotöihin. Toinen nautitaan ennen Tamperetta kun kaivan omani  junassa esiin, matka on lyhyt, mutta junaeväät vaan on niin ihania. Lauantaina kävin sienimettällä ja kuinka kaipasinkaan evässämpylöitä, tyhmä minä kun en hoksannut eväitä ottaa.

Näihin sämppäreihin tuli uutta twistiä tekotavasta. Täytteitä voit vaihdella oman maun mukaan, mutta näin tuli hyvä. Unohdin aikomani punasipulin ja luulen, että keitetty kananmuna olis kova juttu. Nämä sämpylät saa kernaasti tehdä valmiiksi jo edellisenä iltana ja antaa tekeytyä piene painon alla jääkaapissa.

Täytetyt evässämpylät

Iso tuore sämpylä
sulatejuustoa
kinkkua,
meetwurstia*
juustoa
oliiveja
aurinkokuivattuja tomaatteja

Leikkaa sämpylään kansi. Kaiva pehmeää sisustaa pois reilusti. (Ylijäämän voit kuivattaa korppujauhoiksi tai tehdä vaikka panzanellasalaattia tai laittaa lihapullataikinaan) Painele pohjalle sulatejuusto, levitys käy kätevästi pikkulusikalla. Lado sitten ainekset kerros kerrokselta; kinkku, meetwursti, juusto, pieneksi pilkotut lempioliivit ja aurinkokuivattu tomaatti, lopuksi jotain vihreää, kansi päälle, kääri kelmuun ja kevyen painon alle jääkaappiin. Mulla oli piripiri- täytteisiä oliiveja, joista tuli mukavaa väkevyyttä.

( *Meetwursti oli Kotivaaran ihanaa lisäaineetonta ja leppäpuilla uunissa kauan kypsytettyä metukkaa Sinivalkoinen jalanjälki kampanjan hengessä.)



2. Pihlajanmarjat
Tänä syksynä pihlajanmarjoja on enemmän kuin koskaan, ne ovat punaisempia ja pulleampia kuin yleensä. Niitä on sitäpaitsi helppo ja nopea kerätä terttu kerrallaan. Pihlajanmarjoista saa upeimmasta upeinta hyytelöä riistan kera tarjottavaksi, se sopii myös hilloksi vaikkapa omenoiden kanssa, muistan siitä tehdyn vispipuuroakin ja itse epäonnistuin viime syksynä Kettukarkkien teossa. Tänä vuonna kokeiluun menee Pohjolan kaprikset; kuinka mielenkiintoinen resepti.


Pihlajanmarjoja kerättiin tyttövoimin, Elli-serkku pääsi kuvaan, koska Maitotyttö kieltäytyi yhteiskuvista ko. marjojen kanssa.

Salaa kuitenkin nappasin....




3. Syksyn sato  ja säilöntä

Vielä riittää metsässä myös puolukkaa ja karpaloakin, ken sitä onnistuu löytämään. Ja sieniä niitä ihania. Opetin lauantaina itselleni uuden herkullisen tuttavuuden, kehnäsienen. Niitä nimittäin riittää vissiin metsässä kuin metsässä. Minua kun jostakin syystä esim. herkkutatit ilmeisesti maastoutuvat lähelläni, en niitä ainakaan koskaan löydä. Rouskut ovat paljon rohkeampia

Meillä on pakastus se käytetyin säilöntämuoto. Orthexilta löytyy kotimaassa valmistetut pitkäikäiset pakastusrasiat. Niiden kannet sopivat keskenään eri kokoihin, ja ne on helppo avata sormikolon ansiosta. Rasioiden reunat on tyylikkäästi pyöristettyjä, mutta sekin on tutkittu, että silloin  ruoka pakastuu nopeammin kuin terävissä kulmissa! Orthexin suomalaiset tuotteet mukana Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjassa.



4. Perhe.
Siksihän sitä jaksaa. Myös ihanaa odotusta, ensi viikolla sisarukseni  tekopoikineen kaikkineen kokoontuvat veljenpojan ristiäisiin. Kakkua siis tiedossa.
Ja minä, zerocolan juoja ostan jääkaappiin varastoon oikeaa Cokista, koska se on siskoni ja veljieni valinta.



Sinebrychoff on yksi Sinivalkoinen jalanjälki kampanjayrityksestä. 
Hyvien oluiden ja ihanien hevosten lisäksi yritys on tunnettu myös maailman tunnetuimman tuotemerkin Coca-Colan sopimusvalmistajana. Suomalainen cokis siis valmistetaan ja pullotetaan Keravalla.

5. Robin. 
Se nyt vaan on niin ihana. Parasta just nyt. Viime keväänä Maitotyttö kyseli josko pääsisi Tsiigin korsettiin, viime viikolla kysymys kuului koska pääsee Robinin Geigalle....

Ihana Robin on myös yksi keulakuvista  Sinivalkoinen jalanjälki kampanjassa.

Haastamme mukaan sinutkin.  Suosimalla suomalaisia tuotteita luodaan lisää työpaikkoja Suomeen! 


Yhteistyössä Suomalaisen Työn Liitto

perjantai 19. syyskuuta 2014

Story of my life


 Ai että niinkun lusikka väärinpäin? Ei voi kauhalla ottaa jne... Lusikka joka sopassa? Hopialusikka suussa? Viittaakko tämä kuva ylipäätään mihinkään?

Jos en nyt kumminkaan aloita -tapani mukaan, pitkän linjan tarinoijana - siitä kylmästä itsenäisyyspäivästä jolloin äitini minut pihalle punnasi Kauhavan punahirsisessä synnytyslaitoksessa, jossa myöhemmin yläasteikäisenä luki kyltti "Kauhavan putki".

Solidaarisuuden osoituksena tämä huomautus kuitenkin kaikille Suomen kätilöille ja jo edesmenneille että vielä toimiville synnytysyksiköille, joiden palveluja itsekin olen saanut pariin otteeseen käyttää. Ylilääkäri toivotti minut tervetulleeksi vielä kolmannenkin kerran, epäili, että sitten saataisiin jo ehkä normaali synnytys aikaiseksi. Kieltäydyin kunniasta jo heti kutsun saatuani ja kerrankin näytti olevan päätös joka on pidetty.

Mutta siis sitä minä vaan, että kuinka silloin yli 40 vuotta sitten joka kyläpahasessa oli synnytyslaitos ja nyt niihin ei kertakaikkiaan ole varaa?





Story of my life on kuitenkin tällä kertaa se, ihmestys ja kummastus, etten ole 4 ja puolen vuodenkaan bloggaamisen jälkeen oppinut tekemään muistiinpanoja resepteistäni. Kyllähän minä nyt määrät muistan ja ainekset nyt ainakin. Ennen vanhaan tarjoillessanikin jätin aina blokin* taskuun, muistin annokset paremmin ilman kuin että yritin saada selvää harakanvarpaistani.

Joten olkaa hyvä, kuvanmukainen superherkullinen arjen twist lohikeittoon. On siinä ainakin lohta, perunaa, kukkakaalia ja porkkanaa. Muistaakseni kookosmaitoa ja maustepuolella ehkä inkivääri, jeera, turmeric (Help, Merituuli, mikä se nyt olikaan?).

Oisko lehtipersiljaa tai korianteria?  Ei voi muistaa vaikka elokuussa tein.

No oli se ainakin hyvää.

*bloki (kirjoitetaankohan se edes nuan?) on tarjoilijan pieni muistilehtiö, joita käytettiin lähes 70 vuotta välirauhan solmimisesta. Nyt taitaa olla  elektroniikat lanteilla.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Maksimaalinen nautinto - Mikrosuklaakakku




Nyt korvat hörölle, kynä käteen ja sormi kaiken maailman sivumerkkausohjelmien painikkeille. Seuraa nimittäin upea, superhelppo, ravintolatason jälkiruoka, joka lennättää aterian päätteeksi syöjän 7. taivaaseen, ihan kuten jälkiruuan kuuluukin.
 
Sanoinko jo, että superhelppo?
 
Minä kävin siellä pilvien yläpuolella mökkihämärässä (tästä nyt kunnioitettava lukijani luet rivien välistä anteeksipyynnön kuvalaadusta) Maaningalla, kun ihana Au pair- poikani Jan (joka siis on nykyään kunnianhimoinen kokki Saksassa) loihti eteemme nämä yllätysjälkiruuat. Herkullinen vastapaistettu lämmin suklaakakku, valinnan mukaan joko mango-tai vaniljajäätelön kera. Juntimmat (=lue minä) ottaa tietysti molemmilla.
 
Mainitsinko jo, että älyttömän helppo?



Mikrosuklaakakku
9 annosta

3 munaa
100g sokeria
100g 73% tummaa suklaata
100g voita
50g vehnäjauhoja

Vaahdota munat ja sokeri kevyesti.
Sulata suklaa ja voi ja lisää muna-sokerivaahtoon. (Anna ehkä suklaavoin jäähtyä ihan pikku hetki.)
Sekoita mukaan jauhot.

Kaada seos voideltuun ja jauhotettuun posliinivuokaan, sellaiseen minikohokas, tai bruleevuokaan, siis korkealaitaiseen mutta pieneen annosvuokaan. Täytä vain 1/3. Pitäisi tulla n. 9kpl

Laita hetkeksi viileään odottamaan.

Päräytä vuoka kerrallaan mikroon, bofortit täysille ja jos sinulla on Pitec Microwelle Sunstar niin se on sitten 55 sekuntia. Ei se sinunkaan mikrosi varmaan paljon tosta heitä. Kakkunen jää tietenkin ihanan fondantmaiseksi sisältä.

Jos olet yhtään niin suloinen kokki kuin Jan (Er ist aber super süß!) niin olet kätkenyt jokaiseen kakkuun valkosuklaasydämen!

Kumoa kakku tarjoilulautaselle ja laita mukaan jäätelöä, marjat ja hedelmätkin maistuvat, tussaus tomusokeria vielä ja herkku on valmis.







sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Luxuspuuro


Luxus, tyylikkyys, hienovaraisuus, eleganttius, pehmeys ja eteerisyys eivät taida olla sanoja, jotka aivan ensimmäisenä liittää puuroon, vielä vähemmän tämän puuron keittäjään. Mutta sellainen puuro tästä vaan tuli. On siinä ripaus aitoutta ja rouheuttakin, joka on saattanut mukaan keittäjän kauhasta valahtaa. Lähtökohtana olivat Myllärin Luomu Iso Täysjyväkaurahiutaleet, jotka kyllä antoivat osansa myös tuohon rouheuteen, ne ovat nimensä mukaisesti isoja ja niistä valmistettu puuro sävyttyy kauniisti kypsän kaurapellon väreihin. Ja minä kun luulin, että kaurapuuro on harmaata. Myös maku erottuu edukseen. 

Miten sitten tehdään puurosta luksusta? En ole maailman puurobaareihin vielä päässyt, joten mieleni kulkevi aika perinteisiä puuroratoja. Halusin nyt tehdä selvästi arkisesta puurosta erottuvan luxuspuuron, joka on omialtaan vaikkapa viikonlopun brunssille. Luxuspuurostani saa helposti muokattua myös jälkiruuan, kunhan annoskokoa pienentää reilusti. Puuro kun on melko tuhtia vaikka perinteistä jälkiruokaa onkin.  



Puuron keittelin perinteisellä ohjeella käyttäen kulutusmaitoa nesteenä. Annoksen varsinainen juju on sen kanssa tarjottava kermajäätelö. Maitohan on perinteinen puuron kumppani ja niin myös marjat, tässä ne yhdistyvät uudella raikkaan pehmeällä tavalla, rouhea puuro kohtaa pehmeän jäätelön, jota mustikan lisäksi maustaa yllätyksellisesti timjami ja sitruuna, kuuma kohtaa kylmän sulaen suussa ihanaksi herkuksi.

Ja kaikkea ei aina tarvitse tehdä itse alusta asti. Varsinkaan jos ei omista jäätelökonetta, eikä ole aikaa käydä vatkaamassa jäätelötekelettä pakastimessa useaan otteeseen. Jäätelöllä on kiva leikitellä ja se onnistuu helpoiten ostamalla paketti jotain hyvää kermajäätelöä, antamalla sen sulaa noin pehmistuntumaan ja maustamalla sen juuri niin villisti kuin haluat. Sitten jätski vain takaisin pakkaseen. Ja ei, ei siihen muodostu mitään jääkidettä kuten kerran sulaneeseen jätskiin.



Luxuspuuro timjami-mustikkajäätelöllä
4 annosta

4-5 dl Myllärin Luomu Isoja Täysjyväkaurahiutaleita
 1 l kevytmaitoa
ripaus suolaa

Valmista puuro pakkauksen ohjeen mukaan eli sekoita hiutaleet maitoon ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä hiljalleen 7 minuuttia välillä sekoittaen. Hauduta vielä kannen alla 3 minuuttia. Mausta suolalla.

Timjami-mustikkajäätelö
(annoksesta tulee reilusti jäätelöä, sitä jää n. 1/3, mutta kätevintä on tehdä herkkua heti koko litrasta.)

1 l kermajäätelöä
200g kotimaisia mustikoita
1/2 sitruunan mehu
1 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna

Anna jäätelöpaketin pehmetä huoneenlämmössä 15min tai kunnes jäätelö on juuri ja juuri sekoitettavan pehmeää. Siirrä jätski pahvikuorista kannelliseen pakastimenkestävään rasiaan ja sekoita mukaan huolellisesti mustikat, timjami ja sitruunamehu. Mustikoita ei tarvitse muussata, ne kyllä rikkoutuvat sopivasti sekoittaessa. Laita astiaan kansi päälle ja anna olla pakastimessa vähintään 4 tuntia.

Esille laittaessasi annostele lautaselle kuuma puuro, tee keskelle kolo jäätelölle ja pyörittele jäätelöstä pallo. Komian tähären voit ripotella annoksen päälle vielä muutaman timjaminpalan.

Luxusaamiainen tai -brunssi ei paljon muuta tarvitse. No ehkä lopuksi pieni kahvi tai kupillinen lempiteetäsi.

Ja sitten kun sulla on sitä jäätelöä valmiina pakkasessa, niin ei ole temppu eikä mikään lisätä jäätelökauhallinen puuroannoksen päälle arkenakaan. Saattaa olla vaikka maanantai pelastus!



Osallistun reseptillä Myllärin Puuro on Pop - blogihaasteeseen. Myllärin toimitti annoksen kaurahiutaleet.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Ruokaverstas, Seinäjoki, GO, GO, GO!


Ihana huomata, että myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella järjestetään hienoja, kiinnostavia ruokatapahtumia. Haasteena taitaa olla joskus tiedonkulku ja siksipä minäkin mainostan teille lähiseutujen asukkaat nyt tosi mielenkiintoista tapahtumasarjaa.

Ruokaverstas tuo Helsingissä jo vuosia kokoontuneen Molekyyligastronomia<http://molekyyligastronomia.fi/> -klubin konseptin Seinäjoelle perustajansa Anu Hopian johdolla. Ruokaverstas on emoklubinsa tavoin avoin tapaaminen kaikille ruoasta kiinnostuneille.  Klubitapaamisissa keskitytään tarkastelemaan ruokaa, ruoanlaittoa ja ruoasta nauttimista sekä luonnontieteelliseltä että gastronomiselta kantilta.  Ruokaverstaita on tänä syksynä tulossa kolme, joissa teema on rakennettu joka kerralle eri kumppaniyrityksen toiveiden mukaan. Ruokaverstaan tavoitteena on koota yhteen yritys, tutkijat, opettajat, kuluttajat ja elintarvikealan opiskelijat, ja pyrkimyksenä on aktivoida jokaisen omaa oivaltamista. Mukana hankkeessa ovat SeAMKin lisäksi Ruralia instituutti ja Turun yliopisto.


  *  I Ruokaverstas tiistaina 16.09.2014, kello 18 alkaen, Ravintola Prikka: Kastikkeen rooli annoksessa, kumppanina Etelä-Pohjanmaan keittiömestarit.
  *  II Ruokaverstas 1.10.2014 : Gluteeniton hapanleipä (yrityskumppani Pirjon Pakari, paikka Itikanmäki, tarkemmat tiedot seuraavassa viestissä)
  *  III Ruokaverstas (lokakuun lopussa 2014): Tärkkelyksen kemiaa (yrityskumppani Finnamyl, paikka Itikanmäki, tarkempi aika ilmoitetaan myöhemmin)


Tiistaina 16.9. perehdymme kastikkeiden makujen hienosäätöön Etelä-Pohjanmaan keittiömestareiden parissa ravintola Prikassa. Kysyä voidaan: Miksi suola tekee kastikkeesta makeamman? Onko suuruksella väliä? Ja maistamaanhan kaikki pääsevät – sekä antamaan arvionsa eri versioista. Kastikkeiden maailmaan voi perehtyä lukemalla kastikepostauksen blogisivultamme<http://molekyyligastronomia.fi/ruokaverstas-seinajoella/>, johon lupaamme alustustekstin 8.9. mennessä.

Jos kiinnostuit, valitse itseäsi kiinnostava aihe, ja ilmoittaudu mukaan sähköpostilla laila.matikainen (at) seamk.fi
Osallistuminen on vapaaehtoista, mutta järjestelyjen vuoksi pyydämme sitovaa ilmoittautumista.


Itse aion osallistua innolla aikataulujen salliessa. Tilaisuudet ovat siis avoimia ihan tavallisille kuluttajillekin. Kun olen tarkastellut ruokaa yleensä aina tuosta gastronomisesta näkökulmasta, tutkimusprofessori Anu Hopiaan tutustuttuani on minulle avautunut ihan kokonaan uusi maailma luonnontietellisen lähestymistavan ansiosta. Minäkin luulin, etten voisi vähempää kiinnostua jostakin molekyyligastronomiasta, mutta takaan ja vakuutan, että  sieltä avautuu aivan huikean mielenkiintoinen, mutta silti käytännönläheinen perspektiivi. Ja Anu osaa esittää ja kertoa asiat käytännönläheisesti (ja niin että minäkin ymmärrän.)

Siispä ilmoittautumaan, saadaan jatkossakin sitten elämää tällä saralla. Ensi tiistaina Pohjanmaan Keittiömestarit mukana tutustuttamassa kastikkeiden saloihin. (Ravintola Prikka sijaitsee muuten Framissa).

Nähdään siellä!


tiistai 9. syyskuuta 2014

Pieni ihminen, suuri hävikki


Kuluttajaliiton johdolla vietetään tällä viikolla 8-14.9.2014 Hävikkiviikkoa, jolloin meitä kaikkia pyydetään kääntämään katseemme kohti omaa napaa ja seuramaan hukkaan heittämämme ruuan määrää ja ennen kaikkea sitä, voisiko asialle tehdä mitään. Asia on tärkeä, tarkastelipa sitä sitten globaalisesta näkökulmasta; ruoan tuotannosta ja sen riittävyydestä, hiilijalanjäljistä ja muista koko palloomme vaikuttavista tekijöistä tai yksittäisen perheen/yksilön kannalta, jolloin asiaa huomioimalla voi saada suuria muutoksia aikaan, jotka tuntuvat aivan siellä oman kukkaron pohjassa.

Me ruokabloggaajat olemme jo useamman vuoden pitäneet yllä keskustelua asiasta ja liittäneet postauksiimme Hävikistä herkuksi- logoa, jotta muutkin löytäisivät inspiroivat ideamme.

Itse olen näemmä ollut hävyttömän laiska tuota logoa lisäämään, vaikka arkisissa ruuissa tähteiden jatkojalostaminen ja  hiukan nahistuneiden tuotteiden käyttäminen on tuttua puuhaa meidänkin keittiössä.

Millä keinolla itse taistelen hävikkiä vastaan?

1. Ostojen suunnitelmallisuus. Tiedä kauppaan mennessäsi mitä aiot ostaa. Älä osta ruokaa varmuuden vuoksi mieluummin hiukan yli sen mitä tarvitset. Usko pois, kyllä se riittää. Aivan varmasti riittää.

2. Käytä pakastinta. Pakasta tähde-annokset välittömästi tai valmista esim. vain puolet kanafileistä ja pakasta toinen puoli raakana muuta ruuanlaittoa varten. Kana ja jauheliha nopeasti käyttöön otettavia raaka-aineita pakkasestakin.

3. Inventoi. Käytä sitä pakastinta. Tarkasta säännöllisin väliajoin mitä siellä on, ota käyttöön tai suunnittele joka viikko ainakin pari ateriaa perustuen pakkasen antimiin. Inventoi myös ruokakomerosi ainakin joka toinen kuukausi. Älä anna jauhojen, ryynien ja muiden nyssyköiden vanheta vaan anna niiden toimia pohjana viikon ruokalistalle. Sama pätee myös jääkaapissa lojuviin maustekastikkeisiin ym. oliiveihin.

4. Mikäli virhearviointeja on sattunut, on monia tuotteita mahdollista käyttää päiväysmerkinnän jälkeen. Aistinvaraisen tarkistuksen perusteella rohkeasti käyttöön esim. päiväysvanhat hapanmaitotuotteet ja kerma. Avaamattomina ne säilyvät yllättävän pitkään. Vanha maito on omiaan pullaan, sämpylöihin, lettuihin, pannareihin.

5. Kuivata leipä (ennen kuin se homehtuu) krutongeiksi, korppujauhoiksi tai vaikka hevosille(meillä). Ei niin tuore leipä käy mainiosti panzanellaan, lämppäreiksi, fondueseen (tokihan teillä syödään viikottain juustofondueta?).

6. Raasta juustonkannikat ja pakasta.

7. Keitä tai paahda jo hiukan nahistuneet vihannekset, soseuta keitoiksi tai käytä leipätaikinaan, kuten myös puuronloput, muusit yms.

8. Anna ruokavarastojesi inspiroida. Mikään ei ole ihanampi kuin tunne, että loihdit perheellesi aterian "tyhjästä".

9. Kaikki kiteytyy ehkä kahteen sanaan: SUUNNITTELE ja INSPIROIDU.

Voin rehellisesti sanoa, että keittiössäni toteutetaan jokaista edellä mainittua kohtaa... Ehkä noin 50%. Paljon on parantamista vielä, hyvä tahto ja tietoisuus asioista  siloittavat matkaa kohti hävikittömämpää elämää. Tässä asiassa kunnostautuminen on ehkä helpoin tapa tuntea itsensä HYVÄKSI IHMISEKSI.

Lukuun ottamatta  ehkä niitä hetkiä, kun huomaat, että olet pitkällä aikavälillä tehnyt jotakin oikein (aamun karjuntasessiosta huolimatta) kun Urho10v. tulee halaamaan sanoen : " Äiti, en tiedä miks,  mutta mun vaan tekee mieli halata sua KOKO AJAN!" (tapahtui eilen).

Sellaiset hetket tallennetaan sydämeen ja tutkiskellaan niitä silloin kun Maitotyttö3v huutaa: "Sitten mä sanon sua äiti ruipelopaskaksi!"

Älkää järkyttykö. Niin se sanoo kiljuu. Oikeasti.




sunnuntai 7. syyskuuta 2014

FLÄSKIPANNU


Tulin juuri Turkista.  Lomalla - kuten kuuluukin - söin hyvin (ja usein) ja nautiskellen Anatolian kukkuloiden keittiön herkuista.

Sattuneesta syystä on nyt sitten hiukan possuvaje, joten mikäpä ihanampaa kuin julkaista tämä Lihaa parhaimmillaan -reseptikilpailuun osallistuva sikamaisen yksinkertainen ja mehevä possuresepti. Minulla oli Kotitila.fi lähettämä possun luullinen paahtokylki pakkasessa ja yhdistin sen syksyn kotimaisten juuresten kärkikaksikkoon, punajuureen ja kyssäkaaliin sekä metsästä hakaistuihin voitatteihin tällä lailla pyttipannumaisesti. Sieninä voit toki käyttää mitä tahansa tattia tai vaikka suppilovahveroita.



Sianliha pääsee oikeuksiinsa kun se sivellään hunajan ja sinapin sekoituksella ja paahdetaan uunissa. Leikkasin palasta siivuja jotka sitten vielä rapeutin pannulla. Ihanan muhevan juureva annos!



FLÄSKIPANNU
4:lle

n. 800g pala Leppälän tilan luomupossun paahtokylkeä (luulla)
2 rkl hunajaa
2rkl dijon-sinappia
suolaa, pippuria

1 kyssäkaali
2 punajuurta
1 sipuli
5dl puhdistettuja, pilkottuja tuoreita tatteja
2 valkosipulinkynttä
suolaa, pippuria
voita,
timjamia. lehtipersiljaa
4x 1 keltuainen tarjoiluun

Ota (sulanut) paahtokylki huoneenlämpöön tasaantumaan pari tuntia ennen aloittamista.

Suolaa ja pippuroi lihan pinta ja paista pinnat kiinni kuumalla pannulla. Sekoita hunaja ja sinappia ja sivele possun päällypuoli tahnalla. Anna paahtua 200 uunissa n. 25 minuuttia.

Valmista sillä aikaa juurekset ja sienet. Kuori ja kuutioi kyssäkaali ja punajuuret sekä pilko sipuli. Kuumenna  reilu nokare voita kahdella paistinpannulla, lisää mukaan pari timjaminoksaa sekä pilkotut valkosipulinkynnet. Paista keskilämmöllä toisella pannulla punajuuret ja toisella kyssäkaali, sienet ja sipuli, niin että juurekset jäävät mukavan napakoiksi. Mausta suolalla ja pippurilla ja yhdistä samalle pannulle. Kun paistat punajuuret omalla pannulla, vältyt vaaleanpunaiselta annokselta.

Leikkaa levänneestä paahtokyljestä siivuja ja paista niihin rapeat paistopinnat pikaisesti. Kokoa annokset vaikka pieniin valurautapannuihin munankeltuaisen ja persiljasilpun kera.



Postauksen lihan sponsoroi kotitila.fi