Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Lohta Artesan

 


Olisi kiva päästä käymään Pariisissa. Chilessä käyminen olisi jo ihan unelmien täyttymys. Molemmat matkat ovat tarjolla, mikäli äänestät annokseni kolmen parhaan joukkoon Cono Sur- viinikisassa. Sitten on reseptini enää vakuutettava chileläinen keittiömestari ja saisitte alkaa jännittää kanssani Pariisin finaalia, jossa Suomen edustaja kohtaa Ruotsin ja Irlannin  edustajat pääpalkintona viinimatka Chileen. Myös äänestäjien kesken arvotaan kaksi 100 euron matkalahjakorttia.
 
Cono Sur Bicicleta Riesling tai Pinot Noir olivat viinit, joihin osallistujien tuli laatia pääruokaresepti. Cono Sur- viinit  tulevat Chilen eteläisimmästä kolkasta ja tilalla yhdistetään viininteon traditiot uusimpaan teknologiaan innovatiivisesti ja ympäristöä kunnioittaen.


The success of Cono Sur lies in understanding the origin of New World wines: expression of soil and climate melded with intense aromas of the fruit, yielding the elegance and concentration of full, fresh and well-balanced flavours.”

Täydellinen kumppani Rieslingille ei hivele ainoastaan makuhermoja, vaan  kunnioittaa Cono Surin keskeisiä arvoja reseptissä, jossa käsin rakkaudella valmistettuihin, uunilämpimiin leipäsiin kiedotaan mustaksi hiillostettu aromikas lohi yhdessä raikkaan kaali-omena slawn,  vahvasti juurevan punajuuricremen ja kermaisen avokadojogurtin kera. Tunnet annoksen painon kädelläsi, näet sen luonnolliset, mutta kirkkaan rehevät värit. Yksinkertaiset, mutta intensiiviset maut yhdistyvät viileän Rieslingin kanssa kunnianosoitukseksi Uuden Maailman viinille ja viinintekijöille. Puhtaudella, innovatiivisuudelle ja tasapainoisille mauille.


La bicicleta se ha transformado en un ícono que representa un homenaje a sus trabajadores, al compromiso de Cono Sur con el desarrollo de una viticultura de excelencia y respeto por el medioambiente.

Bicicleta, polkupyörä, on nimi pullon kyljessä. Se on omistettu viinitilan työntekijöille, jotka kulkevat ympäristöystävällisesti viinitarhoilla polkupyöriä käyttäen. Samaan tapaan yksilöllistä, maanläheistä annosta lähdin hakemaan toteutuksessani:
 
 

LOHI ARTESAN
4 :lle
Ota uunilämpöinen leipänen lautaseksi, asettele sille kourallinen kirpeän raikasta kaali-omena slaw:ta ja pintahiiiltynyt , sisältä mehukas lohitanko. Viimeistele annos reilulla kädellä avokado-tillijogurttia ja punajuuricremeä. Taita puolikuuksi ja nauti mutkattoman herkullisesta ateriasta, jonka kruunaa huurteisen kylmä lasillinen Cono Sur:in Bicicleta Rieslingiä

Hiiltynyt lohi
500g lohta fileenä
1 rk savusuolaa
2rkl oreganoa
2 rkl kirveliä
2 tl savupaprikaa
2tl jeeraa
2tl valkosipulijauhetta
1 tl jauhettua mustapippuria myllystä

Poista fileestä nahka ja leikkaa lohi pituussuunnassa kahdeksaan n.2cm leveään palkkiin. Yhdistä kaikki mausteet ja kierittele palat mausteseoksessa. Pariloi kuumalla pannulla tai grillissä ilman rasvaa niin että paistopinnat alkavat mustua.

Leipäset
3 dl lämmintä vettä
1/2 pussi kuivahiivaa
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
n.5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2tl sokeria
0,5 dl sulatettua voita

Sekoita veteen hiiva, suola, sokeri ja täysjyvävehnäjauhot. Alusta mukaan vehnäjauhot vähän kerrallaan, että saat sopivan pehmeän taikinan. Vaivaa mukaan lopuksi sulatettu voi ja vaivaa taikina palloksi. Jätä nousemaan ½ h leivinliinan alle.

Vaivaa taikina tangoksi ja jaa se 8 osaan. Pyörittele palat pulliksi, painele ensin kädellä litteiksi jauhotetulla alustalla ja kauli sitten ohuiksi lätyiksi. Paista keskilämmöllä molemmin puolin ilman ravaa joko paistinpannulla tai grillissä pizzakiven päällä. Leivät ovat valmiita kun niihin ilmestyy hiukan tummia pilkkuja. Kääräise lämpimät leivät ensin muovipussiin ja sitten leivinliinan sisään.

Kaali-omena slaw
6 dl varhaiskaalta suikaloituina
1 granny smith -omena kuorineen raastettuna
1 dl tuoretta minttua silputtuna
0,5 dl tuoretta korianteria silputtuna
½ sitruunan mehu
1 rkl sokeria
1 tl suolaa

Sekoita kaikki aineet kulhossa ja anna maustua ja vetäytyä jääkaapissa ainakin tunti.

Avokado-tillijogurtti
2 avokadoa
1 dl luonnonjogurttia
1 dl hienonnettua tilliä
1 limen mehu
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
Soseuta avokadon hedelmäliha ja muut ainekset tahnaksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Punajuuricreme
150g kypsäksi keitettyä kuorittua punajuurta
1 dl ranskankermaa
1 dl tuoretta basilikaa hienonnettuna
suolaa, mustapippuria

Soseuta kaikki aineet sauvasekoittimella tahnaksi ja mausta suolalla ja mustapippurilla.




Olen niin iloinen tästä annoksesta, siitä välittyy käsintehdyn kotikutoinen leima yhdistettynä elämäniloa pursuavaan värikkyyteen. Siinä on kaikki mitä hain tätä annosta suunnitellessani.


Kaikista, kaikista tärkeimpänä tekijänä kuitenkin maku. Luulen ettei Bicileta Rieslingille kerta kaikkiaan voi löytää parempaa kumppania!
 
Muista siis käydä äänestämässä 22. 9 mennessä annostani tai jotakin muuta upeaa suomalaisen bloggajan annosta. Äänestä KLIK. (Reseptini on alimpana oikealla, Lohta Artesan, ja äänestää voit kilpailussa vain kerran yhtä reseptiä)
 
 
Kiitos paljon! Ja pitäkää peukkuja!



maanantai 25. elokuuta 2014

Arki ja elonkorjuu


Sainpas minä otsikon kuulostamaan raskaalta ja melkein surulliselta.
Eihän se syksy sitä ole. Vaikka moni pakokauhuilee kesän päättymistä ja syksyn myötä arjen rutiineihin palaamista on meitä toisenlaisiakin, niitä jotka vastaanottavat syksyn raikkauden ja kirpeyden hellesäiden jälkeen avosylin. Joille syksy merkitsee joka vuosi uutta pientä alkua elämässä ja joiden kesänvarastoimat energiat aktivoituvat sitä tarmokkaammin mitä pimeämmäksi illat käyvät.

Kasvimaani oli tänä(kin) vuonna koko ajan luonnollisen kastelun piirissä. Luulen, että helle rankaisi pahiten tilliä, se jäi tänä vuonna niin kituisaksi ja olemattomaksi, ettei rivistä ole voinut taittaa ainuttakaan vartta mausteeksi. Porkkana, punajuuri, sipuli ja valkosipuli ja mangoldi sekä salaatti ovat rehottaneet luotettavasti, vaikka kylvinkin maani vasta kesäkuun puolessa välissä. Korianteri kasvoi silmänräpäyksessä kukintovaiheeseen, niin etten ehtinyt hyödyntää lehtiköitä lähes ollenkaan. Onneksi on lehtipersilja. Lisäksi rucola on jotakin hyvin erikoista lajiketta, tummaa ja voimakaslehtistä, vai onkohan se ylipäätään rucolaa? Mysteeri ovat myös maallani ilman tukea rehottavat pavut? Kuka ne sinne laittoi ja koska? Jaakko?

Ensi vuoden muistettaviin asioihin kirjataan kasvimaan osalta kunnon kyltitys, kai se on uskottava, että rivin päähän taitellut siemenpussit eivät maalla merkkinä menesty. Joka vuosi jaksan uskoa, että ensi vuonna teen kaiken paremmin. Eihän tätä muuten jaksaisikaan. Tontin toisella laidalla perunat jäivät tänä vuonna istuttamatta, sen sijaan maa-artisokka varsia rittää. Jonnekin on kadonnut Ailan minulle lähettämä piparjuuri. Ja sen kun piti olla niin helppo kasvi. Mansikkamaani oli tuttuun tapaan melko kitsas. Yhteensä 50 taimesta varmaan tosi pieniä ruppuja  ehkä max. 8 litraa.



Viiniarjapuskat ja karviainen sen sijaan olivat satoisia. Molemmista mustista sain 2 sankoa ja yhdestä punaisestakin 2 sankoa. Ja karviasestakin lähes  sangon. Niistä on nyt sitten keitelty mehuja ja pakastettu kokonaisina. Hilloja en keittele, kun ei mulla ole viileää säilytystilaa, enkä viitsi pakastella. Niitähän voi keittää purkin kerrallaan tarvittaessa. Omenoita tulee jokunen.

Olipa sato sitten suuri tai laiminlyöty pieni, omasta maasta nostettuna, poimittuna tai kerättynä sille antaa erityistä arvoa.

Erityisen arvon kannattaa antaa myös kaupan avainlippu, design from Finland, ruokaa omasta maasta joutsenlippu ja muille kotimaisuutta korostaville tuotteille joiden käytössä olen skarpannut ollessani mukana Sinivalkoinen jalanjälki- kampanjassa. Sinivalkoisia tuotteita suosimalla jokainen voi kantaa kortensa kokoon ja olla luomassa lisää työpaikkoja Suomessa. Jo kymppi lisää kuukaudessa kohdennettuna suomalaisiin tuotteisiin meiltä jokaiselta loisi 10 000 uutta työpaikkaa.

Näinä Putin-juuston aikoina moni ehkä on havahtunut elintarviketeollisuuden haavoittuvaisuuteen. Suomalaisen ruokatuotannon elinvoimaisena pitäminen vaatii meiltä jokaiselta valintoja. Sen pelastaminen Putin -juustoa hamstraamalla ei ole ehkä se kestävin tie, varsinkin jos se on pois joltakin muulta kotimaiselta juustonvalmistajalta. Arkipäivän valintojen perään, jokaisena päivänä, kuulutan minä.



Arjen valinnoissa auttaa se pikkuinen merkki. Kesän grillauksien jälkeen alkaa pikkuhiljaa sisäruokintakausi, mikä meillä tarkoittaa arkisin nopeita keittoja, kastikkeita perunalla riisillä tai pastalla tai jotakin laatikkoruokaa. Niin kuin äiti haluaisikin tuoda pöytään sen paahdetun punajuuren yrttitsatsikin kera on kakistelemattoman illallishetken rauhaksi useimmiten valittava peruskotiruokaklassikoita. Koska muuten teit viimeksi nakkikastiketta ja muusia tai nakkikeittoa? Takuuvarmoja nakkeja(hi-hi) molemmat. Niistä innostuu isikin. Hk on yksi monista Sinivalkoinen jalanjälki- kampanjaan osallistuvista elintarvikealan yrityksistä.  Sen lihatoimituksista vastaa n. 5000 kotimaista sopimustuottajaa ja työntekijöitä  löytyy 2572. Noin tarkalleen.



Koulun ja päiväkodin päästyä hyvään vauhtiin on myös aika päivittää niin liikuntavarusteet kuin syyskelin vaatteet ja kengät. Aikaisiin aamuihin saa pyöräilevälle koululaiselle etsiä jo hanskat, eikä pieni Käpykololainen tule enää tulevasta viikosta selviämään ilman sadevaatekertaa. Meillä päivitykseen kuuluu myös kierrätys. Ihana Reiman sadesiili asu on ostettu aikoinaan Urholle, nyt se palautui Maitotytölle Elli- serkulta, luulen että kaunis kuosi tulee kulkeutumaan Maitotytön jälkeen vielä Eino-serkulle ja vastasyntynellee Ellin ja Einon pikkuveljelle. Ainoastaan kurahousujen kumpparikumminauhoja uusitaan tämän tästä, kiitos ihanan mumman.  Ja pitäsikö sanoa kiitos Reiman jonka laadukkaat tuotteet  mahdollistavat perimysjärjestyksen sisarukselta toiselle. Reima osallistuu kampanjaan ja vaikka tänään senkin kuten useimpien tekstiilituotteiden ompelutyö on siirretty ulkomaille, työllistää esimerkiksi Reima Suomessa sata henkeä suunnittelun, kaavoituksen ja markkinoinnin parissa. Design from Finland, niin se on.

Tärkeintä ja  samalla vaikeinta syksyssä on riittävän levon saanti. Iltaisin ei millään meinaa ymmärtää mennä ajoissa nukkumaan, kun koulu- ja päiväkotipäivän jälkeen iltakellot tuntuvat soivan turhan aikaisin. Ja niin ne soivat aamullakin. Onneksi aamun valoisuus antaa vielä hetkisen piristystä herätykseen.  Kääriydytään sitten viikonloppuna muutamaksi ylimääräiseksi tunniksi ihaniin suomalaisiin peittoihin ja tyynyihin. Familon  on kotimaisine, testattuine avainlippumerkittyine hyvinvointituotteineen (peitot, tyynyt, sängyt) mukana kanssamme  sinivalkoisessa kampanjassa. Familon on tuttu suomalaisille jo vuodesta 1966.



Sen lisäksi, että kuljet tarkkana kaupoilla voit osallistua kilpailuun , kerätä virtuaalisesti sinivalkoisen ostoskorin ja yllättyä sen työllistävästä vaikutuksesta. Osallistut 3000 € ja lukuisten tuotepalkintojen arvontaan. 

Kampanjalla löytyy myös oma facebook-sivu. Olethan jo tykännyt?

Kokit ja Potit - Hannele muistuttelee ihan näistä samoista asioista omassa blogissaan  ja kehottaa syysretkelle. Syksyhän on ehkä eväsretkien parasta aikaa. Poislukien pulkkamäkiretket, keväiset luontoretket ja kesäiset heinäpeltoretket....


Yhteistyössä Suomalaisen Työn liitto

lauantai 23. elokuuta 2014

Lihapullat näinkin (mustatorvisienijuustolevitteellä)


Lihapullista on kirjoitettu kokonaisia keittokirjoja. Lihapullaksi kutsuttavia taidetaan tehdä ihan joka maailman kolkassa, joskus ne voivat olla myös lihattomia, kuten falafel-pullat, jotka tehdään kikherneistä. Minä hahmotan ne kumminkin lihapulliksi, vaikka tämmöinen outo maailmankatsomus saattaakin teitä hämmentää ja jopa asettaa kyseenalaiseksi aivoimpulssieni kytkennät. Hahmotus lienee peräisin Saudeista, jossa nuoruuteni herkkua olivat ihanista ihanimmat falafel-leivät. Vasta kymmenkunta vuotta myöhemmin tajusin, etteivät nuo ihanat lihapullat sisältäneet mitään lihaksi tituleerattavaa.

Tämä paljastus saattaa tietysti myös laittaa kyseenalaiseen valoon aivoimpulssieni kytkennät.


Jääkaapissa 800g naudan paistijauhelihaa ja vähän sitä sun tätä. Lapset tykkää lihapullista. Ainakin tavallisista. Ei tulisista.

Ihan pieni ongelma.

Mä osaan tehdä myös mauttomia lihapullia. Onnistumisprosentti on on jopa harmillisen suuri. Vanha konsti sipulikeittopussin lisäämisestä taikinaan on yleensä takuuvarma pelastus, mutta koska olen ruokabloggaaja en osta valmiita sipulikeittopusseja. (Onneksi en ole Pinokkio, sillä nenä olisi juuri rävähtänyt kipeästi keskelle näyttöä.)

Mitä maunantajaa jääkaapista löytyy?

Löytyy n. dl verran ranskankermaa ja - haa - Silvan mustatorvisienijuustolevite rasia.

Ei muuta kun hommiin.

Lihapullat juustolevitteellä (Mustatorvisieni)

800g naudan jauhelihaa
Silva mustatorvisieni juustoleviterasia 150g
1 dl ranskankermaa
1 dl maitoa
2 vaaleaa, kuivahtanutta leipäsiivua raastettuna
1 iso muna
2 rkl sipulijauhetta
1 tl suolaa
1 tl valkosipulijauhetta
1 rkl kuivattua basilikaa
1/2 tl valkopippuria

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi, itse tykkään sekoittaa lihapullataikinan käsin. Anna taikinan vakiintua 10 min.

Leivo taikinasta kostutetuin käsin tasakokoisia lihapullia ja aseta ne leivinpaperin päälle uuninpellille. Minä teen pääsääntöisesti aina lihapullani uunissa; a) ei paistokäryä b) nopeaa ja helppoa c) hitusen rasvattomampia kuin voissa kieritetyt, mutta silti mielestäni yhtä hyviä d) mä saa kumminkaan tehtyä paistinpannulla pyöreitä e) niin on meillä aina tehty (=mumma ja äiti).

200 astetta ja 20 minuuttia. Paitsi jos teet minipullia niin ehkä vähemmän. Tai mega niin sitten enemmän. 

Tääkin on niin matematiikkaa. Isä oli oikeassa kun yritti (turhaan) korostaa matematiikan tärkeyttä mulle kouluaikoina. 

Mutta Urho10v:n sanoin "Liian myöhäistä". *

Lihapullat on valmiita."Kuinka monta lihapullaa näet kuvassa?"


*Urhon kuuluisat sanat ovat Urhon ehkä  3v suusta jääneet meille legendaarisiksi. Ne kuuluu myös lausua tietyllä tavalla, hyvin pitkään venyttäen ja samalla huokaisten masentuneesti. Alkuperäisesitys mökkireissulta, jossa ulkowc ja Urho herätti minut yläkerrasta kukonlaulun aikaa : "Äiti, mua kakkattaa". Urho lähti pyjamissaan rappusia alas ja minä jäin vielä etsimään laukusta peppupyyhkeitä, että saadaan miehelle puhdas takamus. Vannon että kesti korkeintaan minuutin. Rappusten alapäässä kohtasin pienen miehen  hartiat masentuneesti lysyssä ja pyjamahousujen haarus raskaasti roikkuen. "Äiti, liian myöhäistä..."

Silvan  gourmetjuustolevite saatu testattavaksi valmistajalta.

perjantai 22. elokuuta 2014

Camp Urho revisited


Urho10v. sai ehkä maailman kauneimman syntymäpäiväkortin, aivan Camp Urhon hengessä, jonka oli piirtänyt lahjakas, eläinaiheista innostuva Meeri-serkkuni, joka taas on Urhon Miina-kummitädin sisko.

Olen aina sanonut, että kirjoitan blogiani sen takia, että sitä joku lukisikin, mutta nyt kun on muutamia vuosia jo vierähtänyt, huomaan, että se on korvaamaton aarre-aitta myös oman perheen muistina. Mitä syötiin kenenkin synttäreillä ja millainen kakku oli kullakin ja koskas ne olivatkaan meillä kylässä?

Siksi myös palaan vielä Camp Urhoon, tai oikeastaan edelliseen päivään, jolloin oli  oikea syntymäpäivämäärä ja juhlimaan oli kutsuttu lähisukulaiset, kummit ja ystäväperhe. Ja kuka ties, ehkä joku saa jotain vinkkiä omiinkin juhliinsa, vaikka en tässä reseptejä jaakkaan.



Minä ja myös äitini edustamme sitä koulukuntaa, jonka mielestä vieraat ruokkii kunnon ruualla usein samalla vaivalla ja (vähemmilläkin) kustannuksilla kuin jos pitopöydässä on sen seitsemän sortin suolaiset ja makeat tarjoilut. Tilaisuudesta riippuen tarjolla  voi olla keittoa ja leipää, kesällä usein jotain grillattavaa, talvisin herkullisia vahvoja patoja, tai sitten  kylmäpöytä, jossa tarjolla lihaa, kalaa  ja salaattia. Ja vaikka itse koenkin, että emäntä pääsee näin vähemmällä, tuntevat vieraat usein suurta kiitollisuutta tyyliin "siellä oli oikein ruokaa tarjolla". Jälkiruuaksi maistuu sitten useimmiten kakkukahvit. Emäntä tyytyväinen ja vieraatkin jaksavat tulla ja lähteä kauempaakin.



Urho10v:n pöytään pyöräytin pitkulaisia porkkanasoseisia rystiikkeja (tuo rustiikki on NIIN hyvä sana, sitä voi aina käyttää kun joku näyttää epämääräiseltä) sämpylöitä jotka ulkonäöstään huolimatta olivat tosiaan herkullisia, ja pehmeän sitkaita. Sen verran emännän hermot pettivät, että laitoin IsoHoon vajaa tuntia ennen juhlien alkua Lidliin hakemaan noita takana näkyviä tummia sämpylöitä, jos omani loppuisivat kesken tai olisivat huonoja. Turhaan, koska tällä kertaa omat voittivat käyttötarkoituksen makutestissä suvereenisti.



Pari päivää aikaisemmin olin kaivanut pakkasesta kaikki possun lapa-, etuselkä- ja kaslerpalat, joita sinne oli jäänyt, olisiko ollut 4 kiloa ja sulaneet palat saivat hautua juhlia edeltävänä yönä ihanaksi nyhtöpossuksi. Lisukkeena tarjosin marinoituja punasipuleja, kasvimaalta haettuja salaatinlehtiä ja silputtua korianteria, cole slawta ja uunilohkoperunoita. Pöytään katettiin myös chilimajoneesi, ketsuppi ja srirachapullot.

Supervaivatonta, ja yhdellä uunilla selvisi mainiosti kun lihat paistettiin edellisenä yönä ja sitten vain nyhdetty liha lämmitettiin padassa BBQ soosin kera. Sämpylät paistettiin 2 tuntia ennen juhlia ja perunat laitettiin uuniin puoli tuntia ennen juhlien alkua.

Kaikki söivät napansa ihan pinkeiksi!



Urho10v:n juhlakakun täytyi olla tietysti sankarin mieleen. Ja ainoa kakku mikä on, on oikeasti mutakakku. Ohje 2.5 kertaisena ja mansikkapenkin mansikat päälle tomusokereineen. Mitään karkkitarjoiluja ei tällä kertaa ollut, joten sokeriöveriä hakevat (=lue Maitotyttö) saivat kaakun päälle ruiskautella vielä (kaupan) tuupeista kinuski- ja suklaakastiketta sekä kermavaahtoa.


Ja jotta sankarin päivä olisi täydellinen pitää pöydässä olla aina myös oikeaa, aamulla leivottua pullaa. Oli mulla myös ostettuna jotakin keksejä, en vaan nyt enää millään muista että mitä. Helteisenä päivänä juotiin kannukaupalla marjamehua, vissyä ja juhlan kunniaksi myös limpsaa (Koska äiti vaan ei voi syödä nyhtisleipää ilman zerocokista). Ja aikuisille tietenkin kahvit.

Ruoka haettiin sisältä, muuten istuttiin terassilla ilman mitään muuta ohjelmaa kuin iloista seurustelua. Lapset (7x 2-10v) kävivät välillä pulikoimassa altaassa eikä kukaan kysellyt onginnan perään.

On ne lapset vaan joustavia!10 halia Urholle!


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Proudly presents: Moniaistinen keittokirja 5D cookbook


Nyt se on julkaistu. KUMURU- projektin loppuraportin ilmentymä eli aivan ainutlaatuinen englanniksi ja suomeksi jukaistu Moniaistinen keittokirja 5D cookbook netissä, kaikkien vapaasti käytettävissä. Kirja ei ole mikään sekunnissa selailtava, sen mielenkiintoisiin artikkeleihin, liitteenä oleviin videoihin ja musiikkiin ja tottakai ennenkaikkea resepteihin kannattaa palata aina uudelleen ja uudelleen.

KUMURU- projektissa yhdistyvät kulttuuri, musiikki ja ruoka moniaistisuuden näkökulmasta. Minulle projekti tuli tutuksi Seinäjoella viime maaliskuussa järjestetyn upean Sensibus-festivaalin kautta, jossa tiedemiehet, muusikot, tanssitaiteilijat ja keittiömestarit  Englannista, Argentiinasta, Ruotsista, Norjasta ja Suomesta yhdistivät voimansa. Postauksessani kerroinkin perjantai-illan Sound&Scent Bistrosta. Muita high-lighteja olivat tutkijoiden ja asiantuntijoiden luennot ja paneelikeskustelut, jotka avasivat maallikollekin oven moniaistisuuden kiehtovaan maailmaan, erilaiset performanssit, Sensibus-illallinen, jossa keittiömestari Arto Rastaan, Jani Unkerin ja Joni Pukkisen visioima ja toteuttama illallinen yhdistettynä moniaistisiin elementteihin oli vaikuttava kokemus.  Välillä olimme savuisella nuotiolla, välillä pimenevän loppusyksyn rankkasateessa, jossa tarjoilijat kiikuttivat annoksemme sadetakeissa otsalamppujen kera.  Annoksiin yhdistyi elementtejä kaikille aisteille, eikä pelkästään ruuassa, vaan koko ravintola-salissa



Illallisen loppupuolella  esimerkiksi nousimme jaloittelemaan aulaan, josta "laiturilta" nappasimme kylmän kirpeät ja raikkaat Peräseinäjoen Mojitot. Kylmän kipristäessä kieltämme saimme samalla seurata tulennielijän esitystä. Ilta oli yllätyksiä täynnä.



Upea oli myös hiukan erilainen viininmaistelutilaisuus.  Paikalla oli kamariyhtye Rantatie-kvartetti, jonka soittamien kappaleiden aikana meidän tuli arvioida 4 viiniä (Samppanja, puna- ja valkoviini sekä jälkiruokaviini)aina uudelleen kunkin kappaleen kohdalla. Maistuiko viini esim. tietyn kappaleen kanssa kuivemmalta tai makeammalta jne.  Tämän jälkeen Mikko Kososen luotsaama trio improsi vielä kullekin viinille, meidän tehtävänä oli  maistaa ja kuunnella mikä teos oli tarkoitettu millekin. Minulta meni 2 kohdilleen, jälkiruokaviini ja valkoviini menivät nurinpäin. Lohduttavaa oli kuitenkin, että Château Carsin'in viinitilan Juha Berglund oli laittanut viinit ihan samaiseen järjestykseen kanssani.

Toivon, että mahdollisimman monilla olisi mielenkiintoa uppoutua kirjan kiehtoviin teksteihin ja inspiroitua myös keittiömestareiden resepteistä. Itselleni sain paljon uutta sisäistettävää, sekä itse festivaalin kautta, että tämän kirjan tekstejä läpi käydessäni. Ja läpi niitä olen totisesti käynyt. Suurin osa kirjan teksteistä kun on, suuntaan tai toiseen kääntämiäni.

Liitän loppuun vielä  kirjan julkaisu tiedotteen:

Turun yliopiston tiedote
Moniaistinen keittokirja tarjoaa purtavaa kaikille aisteille
Se, mitä me kutsumme ruuan mauksi, muodostuu aivoissamme usean eri aistin yhteisvaikutuksesta. Turun yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus (FFF) on luonut nettiin kaikille avoimen digitaalisen Moniaistisen keittokirjan, jonka avulla voi muun muassa itse kokea, miten eri aistit vaikuttavat ruokaelämykseen.
Professori Anu Hopian ja projektipäällikkö Susanna Ihanuksen toimittama digitaalinen Moniaistinen keittokirja 5D Cookbook on julkaistu sekä suomeksi että englanniksi. Sekä tietokoneelle että tabletille luotu keittokirja löytyy Turun yliopiston nettisivuilta sekä osoitteesta www.5Dcookbook.fi. Julkaisu on maksuton ja vapaasti käytettävissä.
– Moniaistinen keittokirja syntyi muistuttamaan meitä ruoan iloista. Siitä, että sitä nautitaan kaikilla viidellä aistillamme. Muodostamme käsityksen sen mausta jo ensimmäisten muutaman kymmenen millisekunnin aikana, kun viesti silmistä ehtii aivoihin. Myös kuulo ja tuntoaisti ovat osa ruokanautintoa siinä missä tutut ruokailuaistimme maku ja hajukin, Turun yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksen professori Anu Hopia kertoo.
Moniaistinen keittokirja on maailmankin mittakaavassa ainutlaatuinen teos, johon on reseptien lisäksi koottu Turun yliopiston johtaman KUMURU-projektin tieteellistä ja taiteellista satoa.
– Se, mitä kutsumme ruuan mauksi, muodostuu aivoissamme usean eri aistin yhteisvaikutuksesta. Asiaa lähestyttiin Etelä-Pohjanmaalla toteutetussa KUMURU-hankkeessa. Moniaistinen keittokirja - 5D Cookbook on pieni kokoelma reseptejä KUMURun makumatkalta, hankkeen projektipäällikkö Susanna Ihanus kertoo.
Kolmevuotisen KUMURU-projektin tavoitteena oli tuottaa "KUlttuuri, MUsiikki ja RUoka" -teemasta uutta tutkimusta, uusia tapahtuma-aihioita ja innostaa yrityksiä kehittämään uutta liiketoimintaa.
Yhteistyökumppaneina oli muun muassa keittiömestareita, ravintoloitsijoita, opiskelijoita, korkeakouluja, tutkijoita Suomesta, Iso Britanniasta, Argentiinasta ja Norjasta sekä taiteilijoita viidestä eri maasta.
Kokeilijan keittokirja
Moniaistinen keittokirja palvelee laajimmin ruoan ominaisuuksista kiinnostuneita ihmisiä. Kirjassa kerrotaan muun muassa, miten valmistetaan 68-asteinen kananmuna tai kuinka valmistetaan valeomenapiirakka, siis omenalta maistuva piirakka ilman ainuttakaan omenanlohkoa. Tai lukija voi testata, osaako itse yhdistää leipäjuustoa, korppua, korvapuustia tai kropsua eli eteläpohjanmaalaisten pannukakkua ajatellen sävelletyn musiikin.
Teos antaakin lukijalleen mahdollisuuden testata omia aistejaan.
– Perunalastun ja oikeaoppisesti paistetun patongin kuuluu antaa tietynlainen rapea ääni, joka voimistaa makukokemusta. Äänen välittymisellä luiden kautta on tässä iso merkitys. Siis tilannetta, jossa ääni välittyy sisäkorvaan kallon luiden välityksellä eikä tärykalvon välittämänä ilman värähtelynä. Kuka tahansa voi testata tämän syömällä jotain rapeaa korvatulpat korvissa, Sibelius-Akatemian populaarimusiikin tutkimuksen professorin Heikki Uimosen vinkkaa teoksessa.
Tieteen kertomaa
FFF:n dosentti, akatemiatutkija Mari Sandell kertoo teoksessa ruoan aistittavien ominaisuuksien liittyvän makuun, hajuun, ääneen, rakenteeseen ja ulkonäköön.
– Ruoka on täynnä erilaisia molekyylejä, jotka aktivoivat kemiallisia aistejamme kuten haju- ja makuaistia. Sekä yhdisteet että aistit ovat vuorovaikutuksessa keskenään monin eri tavoin. Mekaaninen käsittely, kuten pilkkominen, kypsentäminen ja kokkaus ylipäätään muokkaavat ruuan kemiallista koostumusta, ja siten kemiallista aistimusta ja fysikaalisia ominaisuuksia, Sandell sanoo.
Oxfordin yliopiston Aistien välisen vuorovaikutuksen tutkimuslaboratorion professori Charles Spence puolestaan kertoo, miten ihmisen kuulo voi muuttaa hänen kokemustaan ruuasta ja juomasta. Tieteelliseen tutkimukseen osallistuneet henkilöt arvioivat viinin huomattavasti nautinnollisemmaksi kun sitä maistettiin sille sopivan musiikin kera kuin maistettaessa juomaa hiljaisuudessa.
– Tutkimustulokset osoittavat, että osallistujat johdonmukaisesti kokivat osan mauista ja aromeista sointuvan parhaiten tiettyjen sävelten ja instrumenttien kanssa. Niinpä esimerkiksi hedelmäiset sävyt kuten aprikoosi, vadelma ja karhunvatukka liitettiin korkeisiin säveliin ja instrumenteista pianoon ja puupuhaltimiin. Sitä vastoin matalammat sävelet assosioitiin myskin, puun, tumman suklaan ja savun aromeihin, Spence kertoo teoksessa.

maanantai 18. elokuuta 2014

Miljoonahevonen - kulissien takaa



Etelä-Pohjanmaan Urheiluratsastajat ry, jollei ole koskaan tullut puheeksi (on kyllä, mutta ehkä olet unohtanut) on  ollut minulle se ainoa oikea ratsastusseura jo 70- luvulta lähtien. Epurilaiset päättivät tänä vuonna ottaa järjestettäväkseen suomenhevosten sekä pienten ja isojen ponien SM-estemestaruuskisat ja se ei ole mikään pieni  voimanponnistus, ehei. Yhteistyökumppaniksi saatiin Veljekset Keskinen Oy, jonka upeaan miljoonatapahtumien ketjuun liitettiin nyt myös Miljoonahevonen.  Kolmipäiväisten kisojen aikana nähtiin nelisensataa starttia, SM- lähtöjen lisäksi myös muita kansallisia luokkia aina 130cm asti; vauhtia, sydämenpysäyttäviä jännityksen, riemun ja myös pettymyksen tunteita.  

Epurin Noora Erkkilä ja Ramoon nappasivat yhden luokkavoiton sekä 2. ja 3. sijan Valokuvaus TuuliaN


Valokuvaus TuuliaN


Sää suosi tapahtumaa lukuun ottamatta perjantain ukkoskuuroja ja katsomon penkit täyttyivät sekä ratsastuksen ystävistä sekä luulen myös aivan ensikertalaisista. Tapahtumaanhan oli katsojille vapaa pääsy.


Valokuvaus TuuliaN
Kisa toteutettiin  kökkäväen (suomeksi talkooporukka) panostuksella, jota oli mukana niin omasta seurasta kuin naapureistakin sekä Perhon ammattiopiston oppilaista. Sekä tietenkin Velj. Keskisen korvaamattomalla ja konkreetisella panostuksella, heiltä saimme käyttöömme mm. alueen heti kyläkaupan vierestä, rakennetut  nousevat katsomot ja muut yleisökalusteet, teltat ja puitteet henkilökuntaruokailulle, tuomaritornit, kansliakontit ja kaikki se tekninen infrastruktuuri sähkö, vesi, netti, mitä niitä nyt onkaan, en edes tiedä, tärkeimpänä kuitenkin ehkä este- ja veryttelykenttä, jonka pohjat valmistettiin alusta alkaen ja paikalle tiistain rekkarallissa ajettiin mm. 15cm kivituhkakerros koko laajalle alueelle. Ratapohjan tekoa ja kuntoa kisan aikana oli valvomassa  Suomen Ratsastajaliiton  ratapohjien suunnittelusta ja rakentamisesta vastaava kenttäguru "Immi" Lätti.  Radanpohjan kunnostukseen ja esteratojen rakennukseen oli paikalla kaiken aikaa melkoinen konearsenaali, mönkijöistä, trukkiin, jyrään ja kasteluautoihin.
Valokuvaus TuuliaN

Paikalla päivysti totta kai myös eläinlääkäri, kengittäjä sekä ambulanssi.

Ratamestarin vaativan toimen hoiti Jyri Autio. Itse asiassa ratsastuskilpailuissa on ainoastaan vaativia toimia. Kun ollaan tekemisissä + - 600 kg luontokappaleiden kanssa vauhdikkaassa urheilulajissa ja kilpailutilanteessa, on  ensiarvoisen tärkeää huolehtia niin hevosten, ratsastajien kuin yleisönkin turvallisuudesta ja luoda puitteet, joissa ratsukot voivat turvallisesti keskittyä maksimisuorituksiin. Maallikot eivät ehkä tiedäkään, että esim. esteiden sijoittelu suhteessa toisiinsa on sentintarkkaa puuhaa, kyse ei ole ainoastaan estekorkeuden selvittämisestä vaan myös ajallisesti, hevosen kapasiteetin mukaisen nopeimman tien valinnasta ja ehkä kaikkein tärkeimmästä, hevosen tuomisesta esteellä oikealle ponnistuspaikalle, joka tarkoittaa estevälien ja -lähestymisten ratsastamista oikeassa  rytmissä niin, että hevosen askelpituudesta ja vauhdista (jotka ovat myös siis säädeltävissä) riippuen ratsastaja pystyy ratsastamaan suhteutetut välit oikein.
Epäilemättä edellisen selostuksen jälkeen ratsastuksenopettajani kääntyy satulassa, mutta minä olenkin osallistunut elämässäni ratsastuskisoihin yhden ainokaisen kerran ( siitä kyllä onneksi riittää edes lapsille kerrottavaa) enkä täti-ratsastajana osaa ehkä asettaa sanojani aivan oikein.
Kuvassa ratsiopettajani Tanja Karjalainen ja Usvan Hurmuri suorittamassa upea 0-rataa, Unton ekaa kansallista sijoitusta. Unto on minullekin tuttu ratsu, toki  puolta matalammilta estekorkeuksilta. On meillä hyvät opetushevooset! Valokuvaus TuuliaN
Jos olet nähnyt ratsastajat tutustumassa rataan ja ihmetellyt harpohtavaa kävelytyyliä, niin juuri siinä ratsastajat laskevat niitä suhteutettuja välejä ja suunnittelevat lähestymisiä.



Kenttään kaivettiin myös harvinainen herkku, vesihauta, jota kilpailijat pääsevät harvemmin hyppäämään. Vesihaudan kohdalla on oma tuomari, joka seuraa, ettei vesirajaa rikota (Siinä on myös joku plasmageelinauhataijoku?) Tiesittekö muuten, että vesihaudan vesi värjätään?  Vesihaudan hyppääminen en tietenkään ole sen kummempaa kuin muidenkaan esteiden, kyseessä on vain hiukan erilainen, pitkä ja matala hyppy. Ja kun se harvemmin tulee vatsaan, saattaa se olla pieni mörkö sekä ratsastajalle hevoselle.


Kieltäytymisiä tulikin, mutta niin myös onnistumisia. Ihana oli katsella varsinkin suomenhevosten rehellistä ja epäröimätöntä hyppäämistä.

Valokuvaus TuuliaN
Suomenmestarit kylvetetään kanssakilpailjoiden toimesta  vesihaudassa, joka ihan teknisistä syistä korvataan paikalle  tuodulla uima-altaalla.


Isojen ponien voittajaratsastajan uintiretki Valokuvaus TuuliaN
Kansliassa riitti kuhinaa siinä kaikessa paperisodassa mitä kilpailuihin liittyy. Tuomaritornin päivät (Tuomariston puheenjohtajana Matti Karkkolainen) ovat myös pitkiä ja tunnelma sähköinen, yleisön ja kilpailijat piti ajan tasalla selkeäsanaisesti meidän oma Aleksi.


Valokuvaus TuuliaN

Osa kilpailjoista oli käymässä päiväseltään, suuri osa yöpyi  paikan päälle pystetyssä tallikylässä. Tallimestarit huolehtivat, että vesi-, kuivike-, heinä- ja lantahuolto toimii.

Toimihenkilöihin kuuluvat  myös mm.  lisenssin omaava Steward, joka vastaa kilpailujen kaikenlaisesta sääntöjenmukaisuudesta, liputtajat, liikenteenohjaajat, portinavaajat, verryttelyalueenvalvojat ja sontiaiset. Valokuvauksesta vastasi TuuliaN, jolta sain osan tämänkin postauksen kuvia ja tiedottamisesta Leena Hjelt. Lukematon määrä tärkeitä, tärkeitä tehtäviä. Koko tapahtuman suunnittelu, organisointi, logistiikka, värväys, markkinointi ja myynti, sponsorit jne.

Ja varustemyyntiä. 



Odotettu oli myös toimitusjohtaja Vesa Keskisen avajaispuhe ja sunnuntain palkintojenjako. Saattaapa Miljoonahevosesta tulla vilahdus Tuuri- ohjelmassakin.

Valokuvaus TuuliaN

 Herkutellaan hetken vielä upeilla hevosilla.





Valokuvaus TuuliaN


Minttu-Maija Koivusalo ja Toby, Epur, heistä vielä kuullaan Valokuvaus TuuliaN


Valokuvaus TuuliaN

Valokuvaus TuuliaN

 Ehkä olettekin jo arvanneet, että minut oli pyydetty huolehtimaan toimitsijoiden elikkä talkooväen muonituksesta. Tarjolle soppaa, kahvia, leipää, virvokkeita. Hyvää ja riittävästi.


Valokuvaus TuuliaN

Paikan päällä vierähti 4 päivää , torstaina laitettiin paikat kuntoon ja toki radan rakentajille oli silloinkin jo tarjolla soppaa.

Siinä on jotain käsittämättömän energisen kiehtovaa, kun pääsee/joutuu suunnittelemaan vaikka tällaisen ruokailun toteutuksen. Tietäen, että sitten se minkä olet unohtanut, puuttuu!



Oman osuuteni onnistuneseen toteutukseen vaikutti aivan olennaisesti mutkaton ja tehokas yhteistyö Velj. Keskisen henkilöstön kanssa. Kaikki mitä pyysin hoidettiin välittömästi ja viimeisen påäälle. Niinpä valtakuntanani oli  iso pariteltta, jossa induktioliesi, vesi ja viemäröinti (kuuma vesi myös) , pari isoa kylmäkaappia, sekä pöydät penkit ja työtasot. Lainaan löytyi  niin lämpölevyt kuin turkasen suuret kattilatkin metrisine soppakauhoineen. Ruokatarviketilauksen hoidin Tukkutalo Heinosen kautta, joka toimitti tavarat Keskisen Ruokapuotiin, jossa sain luvan säilyttää tavarat eri kylmiöissä ja pakkasissa. Ihanaa oli myös stressitön olotila, kun tiesi, että jos joku loppuu saan hakea lisää ruokapuodista. Ja toki  kävin ostoksilla muutenkin, hain mm tuoreet leivät päivittäin.  Erityiskiitokset omasta puolestani on välitettävä tässä Keskisen kiinteistöpäällikölle Mika Hannoselle ja ravintolapalveluista vastaavalle Kari Kytölälle.



Viikonlopun menu oli seuraava:
torstai: makkarakeittoa ja papuvihanneskeitto
perjantai: jauhelihakeitto ja porkkanasosekeitto
lauantai: gulassikeitto ja sama soijapaloista
sunnuntai: kana-kookoskeitto ja kookos-kukkakaalikeitto

 Ja koko ajan tietysti myös leipää ja kahvia ja pullaakin.


ja ehkä jokunen täytekakku viimeisen päivän yllärinä.


Toivoakseni tunnelma muonitusteltassa oli leppoisa, suurkiitos myös Riina, Noora, Anumaria ja Nanne, jotka vuoron perään hyörivät kanssani keittiönpuolella. Parhaat apukokit ikinä!

Hieno viikonloppu kaikin puoli, oli mukava olla mukana näin hyvin rasvatussa organisaatiossa.

Mutta nyt mä oon kyllä aivan poikki.


Valokuvaus TuuliaN
Lisää kilpailuista voi käydä lukemassa
Miljoonahevonen nettisivustolta tai Facebookista

Postauksessa on mainittu ihmisiä nimeltä aivan randomisti, tarkoittamatta mitenkään väheksyä kenenkään nimeltä mainitsemattoman korvaamattomuutta organisaatiossa. Hyvä me kaikki!