Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Ja mitä tekee merimiehen muija?



(Kun merimies on pääsiäisen merillä). No; Moules à la marniere eli valmistaa tietenkin sinisimpukoita merimiehen vaimon tapaan.

Resepti on vanha tuttu klassikko maustettuna ripauksella fenkolia, herkku on niin helppo ja hyvää, että jaetaan se tässä, vaikka se monelle tuttu onkin. Mutta ihan siltä sattumalta, että jonkun repertuaarista vielä puuttuu. Ohje tässä on 3kg simpukoita, eli ruokaisen alun ja tuhdin jälkkärin kanssa meitä söi tällä ohjeella 7 aikuista ja yksi vajaa 2 vuotias.


Kovin homma ruuassa on simpukoiden puhdistuksessa. Käy läpi jokainen simpukka ja varmista että ne ovat kunnolla kiinni tai sulkeutuvat, jos kopautat niitä hiukan pöydän reunaan. Heitä pois avonaisena pysyvät, sekä rikkoutuneet kuoret. Harjaa samalla simpukat puhtaaksi ja raaputa pikkuveitsellä parrat (kuoriin takertunut "levä") pois. Huuhtele kylmällä vedellä.

Kuullottele sitten kattilan tai kasarin pohjalla reilu 5 min. sipuleita ja fenkolia sekä timjamia, että saat ne ihanan pehmeiksi ja kuultaviksi. Kaada sekaan viini, lisää mustapippuri ja suola maistellen. Kuumenna liemi kiehuvaksi.

Laita simpukat kiehuvaan liemeen. Simpukoiden ei tarvitse uida liemessä, koska ne höyrystetään. Peitä  astia kannella ja anna simpukoiden höyrystyä kypsiksi, n. 5 min. Sekoita mukaan lehtipersilja ja pyöräyttele kauhalla hieman simpukoita, että kaikki pääsevät käymään liemessä. Vie välittömästi tarjolle, tarjoile maukkaan vaalean leivän kera. Muista kattaa pöytään astiat myös tyhjille kuorille. Toppaa leipää liemeen ja syö simpukat käyttäen tyhjää kuorta pihteinä. Mikäli törmäät simpukkaan, joka ei ole avautunut, jätä sekin syömättä.


Simpukat merimiehen muijan tapaan
6:lle

3kg sinisimpukoita 
2 fenkolia pieneksi silputtuna
2 sipulia hienonnettuna
6 valkosipulinkynttä hiennottuna
1 nippu tuoretta timjamia lehtiä riivittynä
2 nippua lehtipersiljaa silppuna
1 ja 1/2 pulloa kuivaa valkoviiniä 
mustapippuria myllystä
suolaa tarpeeksi (maista)

Ja teko-ohje tulikin jo läpikäytyä tuossa alussa.

Tämä pitkäperjantain ateria tarjoiltiin lapsuudenkodissani, jossa toimin simpukkamestarina. Äitini hemmotteli meitä alussa ihanilla kananmunakatkarapuleivillä.


Äitini hemmotteli meitä myös lopussa ihanalla, tuhdilla muttei liian makealla suklaisella juustokakulla, jossa dominopohjan päälle paistettiin suklaatuorejuustomassa, sen päälle sitten kermavaahtoa ja onneksi pakkasestani löytyi päälle vielä kotimaisia vadelmia.

Varoitus. Nyt fiilistellään...


Suklainen reunus...omnomnom....




Isot, pulleat vadelmat...



...hyvää, hyvää ja vähän vielä hyvää...


...alkaako mennä perille?

Resepti oli hiljattain ollut Pirkka/YH/ MeNaiset tai jossakin, josta kaikki seurueen naiset olivat sen ponganneet (paitsi minä). Mutta jos juuri törmäsit jossakin tähän reseptiin, niin joo, tämä on just se resepti. 


 Pikkuisen trullit olivat ehtineet tehdä jo taikojaan pitkänäperjantaina kun simpukkaliemestä tuntui uupuvan suolaa ja kakun pohja oli osittain palanut (koska se oli kakkuvuoka oli nostettu uunista ja jätetty jäähtymään kuuman levyn päälle) ja viinivalinta simpukoillekaan ei ollut kaikkein onnistunein. 

Tänään pikkutrulleja hyviteltiinkin ylenmääräisesti, jotta pääsiäisen loput ateriat saadaan hoideltua kunnialla läpi.

(Ja olihan se ateria oikiasti herkullinen, yhteistuumin valmistettu ja nautittu.)

Jatketaan! Hyvää pääsiäistä vielä!  


torstai 17. huhtikuuta 2014

Nyhtää ankkaa uudella tavalla



Ankka on erinomaisen herkullinen lintu. Maukas muttei kuiva. Ja erittäin helppo valmistaa. Älkää kehdatko tulla väittämään muuta. Ainakin jos sen valmistaa uunissa suussa sulavaksi nyhdöksi. Ja muullalailla en ole uskaltanut sen kimppuun käydäkään.

Yleensähän olen valmistanut kokonaisen ankan Pekingin ankan tyyliin. Samoissa makumaailmoissa liikutaan nytkin. Tässä ainekset kietaistaan vietnamilaiseksi kesäkääryleeksi, jolloin saadaan aikaan ihan erinomaista hipparuokaa, kevään ja kesän partyihin, näppärästi sormilla syötäväksi, vaikka sitten seisaaltaan.


Tai nyhdin ihan vanhalla tavalla, käyttökohde vain oli uusi
Pakkasestani löytyi kaksi ankankoipea. Haudutin niitä pitkään uunissa ja lihasta tuli ihanaa (ja sitä tuli kahdesta koivesta nyhdettynä tosi paljonkin). Nyhdetystä ankasta olisi varmaan moneksi, minä nyt en saanut päästäni noita kesäkääryleitä. Vähän uutuusvinkkeliä on tuo kurkun olomuoto, muistan nähneeni jossain ruotsalaisessa ruokalehdessä kuinka kurkku siivutettiin ohueksi ja käärittiin noin hauskasti rullalle. Tämä on muuten aika kiva idea, koska jos sinulla on täytteenä vaikka suikaloitua porkkanaa, ei tikut pääse pökkimään riisipaperia rikki. Tässä on kuitenkin tosi simppelit täytteet: Ankkaa, kevätsipulia, kurkkua ja yrttejä.


Nyhtöankkaa riisipaperissa
 25 kpl (ainakin)

2 ankankoipea
1 dl ruokaöljyä
1dl soijakastiketta
1dl siirappia
2 tl kiinalaista viismaustetta
1 tl inkivääritahnaa
suolaa

25 riisipaperia
1 iso kurkku
5 kevätsipulia
tuoreita yrttejä, esim minttu, lehtipersilja, basilika, korinteri

tarjoile kiinalaisen luumukastikkeen tai hoi sin -kastikkeen kanssa

 Hiero koipien pintaan suolaa. Aseta ne sitten pienen padan (tai muun uuniastian) pohjalle nahka eli rasvapuoli ylöspäin. Kaada päälle liemi, johon olet sekoittanut öljyn, soijan, siirapin, viismausteen ja inkiväärin. Laita 10 min. 220 uuniin, käännä uuni sitten 120 asteeseen ja pistä kansi tai folio päälle. Anna muhia n. 4 tuntia, kunnes liha putoaa luista.

Nosta koivet liemestä, revi lihoiksi ja suolaa lihaa tarvittaessa. Voit myös kostuttaa lihaa hiukan paistoliemellä. Anna jäähtyä.

Rullia varten varaa laakeaan astiaan lämmintä vettä ja levitä pöydälle kasteltu keittiöpyyhe, Silppua kevätsipuli ja yrtit ja sekoita ne yhteen. Suikaloi kurkku mahdollisimman ohuesti n. 10 cm pätkiin.

Kastele riisipaperi kerrallaan veteläksi vesiastiassa ja siloita se sitten märän pyyhkeen päälle. Pistä kaksi kurkkusiivua vierekkäin, pääkke nyhtöankkaa ja yrttisipulisilppua. Taita ensin ympyrän reunat keskelle ja rullaa sitten (suht ohueksi, mieti kevätrullaa) rullaksi.

Äläkä tuu väittään että tämä on vaikeaa. Ei ole.

Rullia ei voi latoa päällekkäin koska ne tarttuvat toisiinsa. Kokeile hiukan kosteaa leivinpaperia rullien väliin, jos teet ne ennakkoon, ja säilytä jääkaapissa.

Inspiroiduin tähän reseptiin  Oivapari- reseptikilpailun myötä. Siinä kevään ja kesän mittaan etsitään oivia pareja viinien  ja ruuan muodossa. Ennakkoluulottomasti, mutta maistellen. Paritin tämän ruuan herkullisen keveän Castillo de Molina Pinot Noirin kanssa. Siksi valitsin dippikastikkeeksi myös pehmeän makoisan luumukastikkeen ärhäkämmän vietnamilaisen dippikastikkeen sijaan.

Oiva pari. Ihan ehdottomasti.

Kilpailun järjestäjä sponsoroi ruuanlaittoon inspiroivat viinit

*Castillo de Molina Reserva Pinot Noir 2011 (juuri tämä siis) valittiin muuten 600 maistellun viinin joukosta Vuoden viiniksi 2014. Sen keskitäyteläinen  ja keskitanniininen marjaisan hedelmäinen olemus sopii  mm lihaisille pastakastikkeille, chilillä maustetulle possunlihalle, linnuille yms. Ja nyhdetylle ankalle riisipaperissa...

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Mun paras pääsiäinen


Koska se vaan on niin hyvää. NYHTÖLAMMAS. Ensimmäisiä kertoja tätä postatessani, ei tuota nerokasta sanaa ollut (Campasimpukka) keksinytkään, vaan puhuin minäkin revitystä, riivitystä lampaasta. Meillä tätä on tehty varmaan kymmenisen vuotta, tämä on yksi blogini luottireseptejä ja yksi niistä, joka myös itseäni inspiroi jakamaan reseptejä netissä alun alkaen.



Tiedän, että tällä on käännytetty monta ei-niin-lampaan-ystävää lampaan kaveriksi. Resepti on helppo ja vaatii vaan aikaa. Lopputuloksen voi tarjota couscousin, hyvän salaatin, uunilohkojen, tsatsikin tai vaikka pitaleivän kanssa. Tähteet voi jalostaa pizzasta keittoihin. Tai tehdä lammastacoja.




Siksi sallinnette tämän postauksen, vanhoilla kuvilla ja jo julkaistuin reseptein. 

Se vaan on niin hyvää.




 Ja nyt pajunvittateheras pystyhyn, meillähän trullitellahan vasta ens lauantaina. Pääsiääsvalakiooren loimus! 

(Ja lammasresepti siis täällä. Kurkista myös muut jutut pääsiäinen -sana alta tuosta vieteisestä valikosta)

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Parempia parsoja odotellessa




No ei kai se parsakausi oikeesti oo vielä meillä. Ainakin meidän kaupoissa urugualainen parsa on vaihtunut vasta kreikkalaiseen. Parsaahan löytyy nykyään tuoreena - no, kaikki on suhteellista - ympäri vuoden, mutta harvemmin sitä talvella ostan. 

Ne ihanimmat parsareseptit, voisulan, parmesanin, hollandaisen, kylmäsavulohen, uppomunan (no, ei nyt tietenkään kaikkea yhtä aikaa!) kanssa odottelevat ihan oikeasti niitä lähialueilla (tarkoitan nyt vaikka Ruotsia, en Lapuaa...otan kyllä mielelläni vastaan lapualaista mikäli joku sitä kasvattaa) kasvatettuja uuden sadon TUOREITA parsoja.

Mutta hirveästi parsaa tekee jo mieli. Siksipä nyt on aika ostaa parsaa ja tehdä sille sen mitä oikealle lähiparsalle muuten en millään raaskisi; FRITEERATA!

Resepti jäi käteen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan reseptivalikoimasta, siinä oli käyetty AmeriikanAlea, minä käytin tällä kertaa kotimaista Hartwallin 0% olutta, se kun on jo itsessään sitruunanmakuista ja antoi tähän sopivat kuohut.


 Frittiparsaa

500 g tuoretta parsaa (valkoista)
1 l rypsiöljyä
2,5 dlvehnäjauhoja
2,5 dl olutta
1 limen kuori pestynä ja raastettuna, sekä mehu
1 tl merisuolaa
myllystä pippuria

Katkaise parsoista puumaiset varret ja kuori.

Sekoita muut aineet taikinaksi.

Lämmitä öljy kuumaksi kattilassa.

Kasta parsat yksitellen taikinaan ja friteeraa pienissä erissä muutaman minuutin per erä.

Minulla ainakin jäi taikinaa, olisin tehnyt sipulirenkaita, mutta minulla ei ollut tavallista sipulia (?ennen kuulumatonta) joten lohkoin muutaman salotin ja sitten kokeilin friteerata vielä paprikatäytteisiä oliiveja. Tarjoilin nämä keveät herkut itselleni chilimajoneesin kera, joka tuli valmiina purkista. Kaiken tämän päälle join jääkylmää cherry-zero-cokista joka on esanssisuuden riemuvoitto (oikiasti sairaan hyvää, tai sitten mulla on makupaletti aivan sekaisin, tämä ei ole mainos, ihan itte ostin, ensin yhden, sitten...10 tölkkiä!!!!!)

No oli kyllä hyvää ja vähän kielletyn makuista, liekö edes terveellistä?

So what? Ime parsaa! Kohta sitä saa oikeasti.

(ja frittitaikina oli muuten erityismaininnan arvoinen limelisällä ja sitruunaisella oluella)





maanantai 7. huhtikuuta 2014

Nuav vaan! Pinaattilätyt ilman munaa ja maitoa


Mulla on siinä mielessä käynyt tuuri, ettei lähipiirissäni ole ketään ruokarajoitteista. (No luottokampaajani on kyllä pähkinäallerginen, mutta se ei arkeeni tietenkään hirmuisesti vaikuta; ja on hän kyllä ystävänikin). Siksi saankin huseerata keittiössä mielin määrin , käyttäen juuri niitä raaka-aineita kuin parhaaksi näen.

Takataskussa olisi varmasti kuitenkin hyvä olla pari luottoleivonnaista (kuten vaikka nämä gluteenittomat)ja -ruokaa, siihen hetkeen kun tilanne sellaista joskus tulee vaatimaan.

Olen mukana taas Soyappètit- kampanjassa, tällä kertaa etsitään soijaisia arkiruokareseptiä, niitä suomalaisten ikisuosikkeja, usein jauhelihaan perustuvia, soijarouhe kun toimii mainiona lihan korvikkeena. Tällä kertaa käänsin katseeni soijajauhoihin, niitä en ollut koskaan vielä käyttänyt mihinkään. Soijalla voi korvata noin kolmanneksen jauhoseoksesta ja sitovuutensa takia sillä voi korvata myös kananmunan. Makaroonilatikon munamaidon voi korvata 4dl vettä ja 1,5 dl soijajauhoa. Vaahdotettaviin sokerikakkutaikinoihin se ei käy, mutta hiivaa sisältävät taikinat onnistuvat.

Ja ei kun lätyntekoon. Maitotyttö vispasi taikinan.
Meidän perheen suosikkiarkiruoka top kolmoseen, lasten mielestä ainakin, kuuluu pinaattilätyt. Eineksinähän ne tulee ostettua. Kunhan muistaa ostaa hiukan pakastepinaattia varalle, tekee ne kätevästi itsekin. Herkullisuuskerrointa ei voi tietenkään edes verrata. Nyt nämä ohukaiset tehtiin siis ilman munaa ja ilman maitoa, elikkä aivan vegaanisti. Mikäli tarvitset gluteenitonta, korvaa vehnäjauhot gluteenittomalla jauhoseoksella. Soijajauhojen ansiosta nämä pinskut sisältävät myös reilusti proteiinia, normaaleihin verrattuina

Aika juoksevan oloinen taikina asettui hienosti lätyiksi pannulla, soijajauhojen hiukan pähkinäinen maku sopi näihin räiskäleisiin. Paistolämpötila saa olla ehkä pykälän normaalia alempi, soijajauhon sisältämä rasva saa lätyt nimittäin myös ruskistumaan tavallista nopeammin.


Pinaatilättyjen lisäkkeet ovat tuottaneet aina päänvaivaa. Lapsille puolukkahillo on usein turhan kirpeää ja tavallinen hillo tuntuu - no, liian jälkkäriltä. Seinäjoen kaupunkihan on kuuluisa paitsi Duudsoneista, myös siitä, että kouluissa pinaattilätyt tarjotaan yhdessä jauhelihakastikkeen kanssa. En kommentoi.

Tällä kertaa pulma ratkesi muutamalla hedelmäkorin jo nahistumiseen matkalla olevalla omenalla, jotka pilkoin pannulle ja heitin sekaan ruokalusikallisen sokeria, 1/2 limen mehun ja hiukan vettä. Kaneliviimeistely vei ehkä tätäkin hieman jälkkärin suuntaan, mutta oli kyllä hyvää ja raikasta. Ja hilloa vähäsokerisempaa.


Pinaattiohukaiset - munaton ja maidoton resepti
äitille ja kahdelle lapselle, tuplaa resepti suuremmalla perheelle

5 dl vettä
150g pakastepinaattia
1 dl soijajauhoa
3 dl vehnäjauhoa
1 tl suolaa
ripaus muskottipähkinää

Sekoita kaikki ainekset taikinaksi. Pakastepinaatin sulatat ensin vaikka mikrossa muutamassa minuutissa. Anna taikinan seistä 1/2 h.
Paista kasvisrasvassa lettupannulla ihania rapsareunaisia lättyjä ja tarjoile omenakuutioiden kanssa.

Omenakuutiot
3 omenaa
1 rkl sokeria
hiukan vettä
hiukan kanelia

Kuori ja kuutioi omenat. Laita ne pieneen kasariin yhdessä sokerin, limemehun ja veden kanssa (jotta lähes peittyvät) ja anna hiljakseen muuttua hillomaisemmaksi. Viimeistele kanelilla.

Suomalaisten suosikkiruokia soijasta valmistettuna löytyy jo ainakin näistä blogeista:
Soijarouhepullat ja tuoretomaattikastike
Soijablognesepizza
Soija-mozzarellapizza
Endiivihodarit ja vegenyhtö
Juustoinen soija-makaroonilaatikko


Yhteistyössä Syappètit


lauantai 5. huhtikuuta 2014

Rapukakut ja fenkoli-omenachutney


Nämä on niitä ihania Auringon makuja,  Kira Åkerström-Kekkosen (Masterchef 2013 ja Glorian Blog awards vuoden 2013 paras ruokablogi)  tuoreesta esikoiskeittokirjasta. Kirja on tehty yhteistyössä toimittaja Christer Lindgrenin (Hanko-välitekstit) ja valokuvaaja Tomi Parkkosen kanssa ja se on sidottu löyhästi yhdistävän teeman, Hangon kesän ympärille. 

Mikä eniten monia meitä kiinnostaa, on tietenkin reseptit. Kirja on tulvillaan kesää ja tulee inspiroimaan varmasti tulevan kesän kokkailujani. Reseptit ovat tyylikkäitä ja oivaltavia (karviaislimonadi, varhaiskaaliceasar,rusina-sinappi vinaigrette, mustaherukkaserbetti, paahdettu mansikka-rosépippurimousse,mustikkavoi, tillitortillat....) lähes jokaisessa n. 50 reseptistä on joku uusi idea tai ennakkoluuloton makujen yhdistelmä, jota palaa halusta päästä kokeilemaan. En tainnut ainoatakaan sivua kääntää mentaliteetillä nähty/tehty. Siis uutta ja raikasta janoaville, ehdottomasti. 

Kirjan kuvitus on myös kesäisen kutsuvaa, Kirasta otetut kuvat kumppareissaan aivan häkellyttävän sensuelleja.


Kaivoin jo mun omat sensuellit puutarhakalossit esiin...

Kirja on ehdottomasti siis kesäkirja ja vaikka se kutsuukin kokkaamaan, haluan monen reseptin kohdalla odottaa kesää ja sesonginherkkuja. Oman maan voimakkaan makuisia yrttejä, rapsakoita sipuleita, napsahtavaa porkkanaa. Juuri maasta nostetun ylivertaista tuoreutta. Lähettää pikku apulaisen mustaviinimarjapuskalle keräämään lehtiä mustaherukan lehdiltä tarjoiltua nyhtöpossua varten.

Kiran on varmaan jännä seurata blogejamme ja katsoa, mihin reseptiin kukin ensiksi tarttuu. Minä tartuin rapukakkuihin. En ole aikaisemmin näitä amerikassa niin suosittuja pihvikakkusia tehnytkään. Resepti oli kivasti toteutettavissa, kaikki pilkkominen tehtiin veitsellä, mikä on sopivan krouvia luonteelleni. Tilli jäi reseptistä kohdallani pois, koska mielestäni kauppalappujen kirjoittaminen ruokaostoksia varten on silkkaa ajantuhlausta (...tämähän tietysti EI johda turhiin heräteostoksiin ja kiusallisiin tilanteisiin kokkauksen alkaessa.)

Mietin kauan teenkö laisinkaan  lisukkeena tarjottavaa fenkoli-omenachutneytä, onneksi tein, sen valmistus on helppoa ja se vei rapukakut mukanaa ihan uudelle  tyylikkyyden tasolle, Kiramaiseen tyyliin. Toisaalta rapukakut maistuisivat varmasti myös ranskalaisten ja vaikka chipotle-majoneesin kera. 



 Rapukakut
 8 isoa, pienempiä tuplasti

1 iso hienonnettu valkosipulinkynsi
1 keskikokoinen hienonnettu salottisipuli
1/2 varsi hienonnttua varsiselleriä
1 rkl öljyä
150 g kotimaisia kuorittuja ravunpyrstöjä (käytin jokiravunpyrstöjä)
60 g kypsää siikaa (höyrytä tai paahda uunissa ilman rasvaa) 2dl päivän vanhaa vaaleaa leipää hienonnettuna
1 limetin kuori+ 2 tl limetin mehua
3,5 rkl ranskankermaa
1 iso kananmuna
1,5 tl Worchestershire-kastiketta
1,5 rkl hienonnettua tuoretta korianteria
1 rkl hienonnettua tuoretta tilliä
 ripaus cayannepippuria
suolaa
pippuria

panko -tai tavallisia korppujauhoja  ja öljyä paistamiseen

Kuullota sipulia, valkosipulia ja selleriä öljyssä. Jäähdytä. Hienonna ravunpyrstöt, siika ja leipä niin pieneksi kuin veitsellä saata. Laita kaikki ainekset kulhoon ja sekoita muiden ainesten kanssa taikinaksi.

Paista koepala ja tarkista, että maut ovat kohdillaan. Laita valmis massa jääkaappiin lepäämään vähontään tunniksi.

Muotoile kylmästä massasta pieniä kakkusia (ensin suuren lihapullan kokoinen, jonka painoin sitten vähän lyttyyn paksuksi pihviksi) ja pyöritä ne pankojauhoissa (Pankojauhoja saa jo Seinäjoen cittaristakin, ne ovat japanilaisia hiukan  omiamme rouheampia vaaleita korppujauhoja). Paista reilussa öljyssä paistinpannulla rapeiksi molemmin puolin ja valuta talouspaperin päällä.

Chutney

1 iso fenkoli
1/2 Granny Smith omena
1 hienonnettu salottisipuli
1 hienonnettu, siemenitön punainen chili
1 rkl fenkolinsiemeniä
2 rkl oliiviöljyä
3/4 dl sokeria
 0,5 dl valkoviinietikkaa
 1dl vettä
 2 rkl limetin mehua
suolaa

 Pese ja hienonna fenkoli, kuori ja hienonna omena. Kuullota, fenkolia, omenaa, sipulia, chiliä ja fenkolinsiemeniä hetki kattilassa oliiviöljyssä. Lisää sekaan loput ainekset ja keitä hiljalleen noin 10 min. tai siihen asti kunnes seos muuttuu hillomaisemmaksi.

Tässä vaiheessa voit hiukan surauttaa pamixilla seosta tasaisemmaksi, jätä mukaan kuitenkin vähän palojakin. Mausta suolalla ja anna vetäytyä yön yli.

Tarjoile rapukakkuset yhdessä fenkoli-omenachutneyn kanssa ja haaveile kesästä.

(Resepti Kira Åkerström-Kekkonen; Auringon maku. Kirjan sain arvostelukappaleena)





maanantai 31. maaliskuuta 2014

Piilotettua suolakinuskia


Et kyllä ittekkään pystyisi vastustamaan!

Yhdistin brownies reseptiin suolakinuskiin; suklaisen mehukas brownie suorastaan nauttii päästessään paljastamaan  haukatessa mehukkaita, pehmeitä suolakinuskipiiloja. Suola korostaa ihanasti sekä suklaan, pistaasin, että kinuskin makua.

Vaikeeta ei oo. Ei sisällä munan, sokerin tai rasvan vaahdotusta, ei kinuskin keittelyä, ihan pikkuriikkisesti vain etukäteissuunnittelua ja senkin voi koittaa laistaa, jollet vielä eilen tiennyt leipovasi näitä tänään.

Reseptin taustoja löytyy myös eilisestä jutusta. Mennään nyt saman tilaisuuden pimeässä otetuilla kuvilla.

Täs mitään kuvia tarvita!


Suolakinuski-brownies

100g voita
100g tummaa 70% suklaata
2dl sokeria
3 munaa
2,5 dl  Myllärin vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1 rkl pikakahvijauhetta
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl vanilliinia tai -aromia
2dl paahdettuja ja rouhittuja pistaasipähkinöitä
sopivasti suolakinuskia

suolakinuski
1 dl valmista kinuskiksi keitettyä kondensoitua maitoa
1- 2 tl sormisuolahiutaleita

Nykyään marketeissa on valmista kinuskikisi keitettyä kondensoitua maitoa, dulce de leche, samassa hyllyssä sen kondensoidun normaalin vieressä (ja saman merkkistä), ei tarvitse itse alkaa keittelemään kolmea tuntia. Tätä ei Tomikaan tiennyt! Eli avaat vain purkin ja sekoitat sinne n. 1,5 tl sormisuolaa. Levitä tuorekelmulla vuoratulle lautaselle ja pakasta yön yli. Näin voit leikata levystä pikkupaloja jotka voit sekoittaa taikinaan ilman että ne sekoittuvat ja katoavat itse taikinaan.

brownies

Sulata rasva kattilassa, yhdessä paloitellun suklaan kanssa miedolla lämmöllä. Ota pois liedeltä ennen kuin palat täysin sulaneita ja sekoittele tasaiseksi, suklaa jatkaa sulamistaan kyllä. Sekoita joukkoon sitten sokeri ja munat yksitellen vatkaten, lopuksi yhteen sekoitetut kuiva-aineet. Brownies-taikinan sekoitus onnistuu ihan ilman sähkövempaimia näppärästi.

Sekoita lopuksi taikinaan jäiset/ kohmeiset kinuskipalat  ja pistaasit.

Jollet ollut varautunut pakastusoperaatioon, voit kokeilla taikinan kaatamista ensin paistovuokaan ja sitten toisella lusikalla kaivaa kuoppia, johon toisella pudotat kinuskia. Hiukan vaivalloista, mutta tehtävissä.

Paista suklaaruudut siis pienessä nelikanttisessa, voidellulla leivinpaperilla vuoratussa brownies-vuoassa.  (Vähän suurempi kuin neljännes uuninpellistä ja tietysti syvempi.) Voit kokeilla myös pitkulaista leipävuokaa, jolloin saat leikata brownies siivuja.

Paista 175 asteessa n. 20 minuuttia, kakku saa jäädä tahmeaksi, älä siis paista rutikuivaksi, kypsyy vielä jäähtyessäänkin.

Koristele pistaasirouheella, tomusokerilla ja ehkä muutamalla hiutaleella sormisuolaa. Sopii isompina ruutuina reheväksi aterian jälkkäriksi vaikka jäätelön kanssa, juhlatarjoilussa leikkaisin aivan pieniksi minipaloiksi, sellaiseen nämä voisi paistaa myös uuninpellillä, luulen että ohje 2,5x on hyvä.

Eivät ole hirmumakeita, vaan hirmuhyviä, kiitos tumman suklaan ja normireseptistä vähennetyn sokerin.

Sen vielä sanon, että nuo pehmeät suolakinuskitaskut on kuin pieniä lottovoittoja syödessä!