Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Puolukkaposset ja kinuskikastike


Nyt ei ole päiväkaffien aika, vaan kupissa on ihana jälkkäri puolukkaposset jonka happamen raikkaan olemuksen sulostuttaa itsetehty kinuskikastike. Se on niin hyvän ja syvän makuista, jotta voisi pistellä lusikalla pelkästään.

Puolukkaposset löytyi Juurella-ravintolaan suunnittelemastani menusta ja siitä tykättiin niin paljon, että se on nyt kuukauden verran löytynyt osana Ruokaprovinssi-menua. Alakuvassa onkin ravintolatoteutus. Minä tein kotonani noita 15 kpl pääsiäisenä, kovasti ihmettelin minkämoisiin astioihin ne laittaisin, kunnes tajusin, että Aino-kupeissa on juuri sopiva annos. Toki kaunis vaaleanpunainen on edukseen myös läpinäkyvässä astiassa.



Posset on helppo jälkiruoka, Siinä kerma hyydytetään yleensä erilaisten sitrushedelmien hapoilla, mitään liivatteita ei tarvita. Koostumus onkin ihana; pehmeä ja samettinen. Puolukan hapot riittävät enemmän kuin mainiosti possetin valmistukseen.


Puolukkaposset
6:lle

4 dl (pakaste)puolukoita
1/2 dl vettä
4 dl kermaa
3/4 dl sokeria

Kaada marjat ja vesi kasariin, kuumenna kiehuvaksi ja keitä viitisen minuuttia, että marjat pehmenevät. Muusaa sitten marjat vaikka perunatompalla ja purista siivilän läpi, että saat n2 dl mehua ilman kuoria.

Kuumenna kerma ja sokeria pinnoitetussa kattilassa ja keittele hiljalleen koko ajan sekoittaen 3 min. Lisää puolukkamehu ja keitä vielä 2 min.

Kaada tarjoiluastioihin ja anna jähmettyä mielellään yön yli.


Kinuskikastike
2 dl fariinisokeria
4dl kermaa
1 rkl voita
ripaus suolaa

Paahda sokeria ensin hetki pinnoitetulla pannulla, lisää kerma ja keittele välillä sekoittaen n. 5 minuuttia. Laakealla paistinpannulla kinuski valmistuu nopeammin kuin kattilassa. Lisää lopuksi voi sekoittaen niin saat upean kiillon ja suola, joka nostaa kastikkeen vielä hiukan herkummaksi.

Tarjoile possetin päällä.

Kauralastureseptiä ei tällä kertaa. Pääsiäisvalakialla oli nimittäin leivontamyyntiä ja kun menin katsastamaan pois lähtiessäni tarjonnan ja kysyin, että - Onko nua kauralastuja?, minulle vastattiin, että - On, saat kaks pussia eurolla! No niin hullu en minäkään ole ettenkö eurolla helpottaisi hiukan seuraavan päivän ruuanlaittoa. Ja hyviä olivat kauralastut jonkun toisenkin keittiöstä.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Green Monday eli vege-maanantai


Kasvisruoka. Välillä tälläisellä sekasyöjälle jotenkin hirveän vaikea käsite. Että mitä sitä nyt saa sitten sellainen syödä? Saako olla munaa, saako olla juustoa, eli hyväksytäänkö kaikki muu paitsi liha? No hyväksytäänkö kala? Ja mikä se sitten on se vegaani, joka haluaa  syödäkseen vain ei eläinperäisiä tuotteita (vegaanille lienee, joku parempikin määritelmä)?

Aika monella kaksikymppiselle nämä on aivan itsestään selviä asioita, mutta itse olen sitä sukupolvea, joka on tottunut saamaan liha (tai makkara!) -annoksensa lähes jokaisella aterialle. Sitä sukupolvea, joka tapasi sivuuttaa sen yhden kasvisvaihtoehdon ruokalistalla pikavauhtia. Nehän kun oli tarkoitettu VAAN kasvissyöjille.  Jonka vegenautinnot on pilattu lähtökohtaisesti sillä, että kasvisruoka parhaimmillaan tarkoittaa epämääräistä, ylikypsää kasvista, joka on haudattu 5 sentin juustogratiinin alle.



Onneksi nyt on nyt ja nuo ajat ovat vain muistoja. Yliopiston ruokalassa vaihtoehtoja pähkäillessäni kasvisruokavaihtoehdot ovat aivan samalla viivalla muiden annosten kanssa, ilman syömätottumusteni kategorointia mihinkään. Tarjonta ja tietoisuus yleisellä tasolla ovat lisääntyneet huimasti, mutta eniten iloitsen muutoksesta omassa keittiössäni. Vaikka edelleen vihaan kylmää vihersalaattia samalla lautasella lämpimän ruuan kanssa (no, meillä kaikilla on omat pienet vinksahtuneisuutemme), on juuresten ja kasvisten monipuolinen käyttö kokkailussani lisääntynyt huimasti nimenomaan rikastuttaen ruuanlaittotaitojani. Mahdollisuus omien kasvien ja yrttien kasvatukseen, tuo vielä lisäjännää koko touhuun. Ihan useana päivänä viikossa huomaan, että meillä syödään kasvisruokaa, vaikka tietoista valintaa ei olla tehtykään. Ja se on musta huippua!

Alex Niemisen ja Riikka Sukulan tuore VEGE-kirja on pullollaan innostavia kasvisruokareseptejä, sellaisia jossa voidaan käyttää kuitenkin vaikka maitotuotteita ja munia valmistuksessa, eikä tarvitse lähteä agavesiirapin tai muun sekasyöjälle oudomman aineen metsästykseen. Kirjan alkupuheessa tiivistetäänkin hienosti, että kasvissyönti ei todellakaan ole luopumista, vaan makuelämyksien rikastuttamista, ruokakulttuuritaustasta tai -valiosta riippumatta.

On paljon hyviä, ellei jopa erinomaisia keittokirjoja, joita lukiessani itselleni tulee  tunne, että niin nämähän on mun reseptiä, tai tämän tyylistähän mä teen itsekkin. Siksi kaikkein inspiroivimpia ovat sellaiset reseptikokoelmat, joissa sivu toisensa jälkeen löydän reseptin, jonka äärellä pysähdyn ihmettelmään, että kuinka joku  (tai miksi minä itse en ole)on tälläistä keksinyt, tai wautsi mikä yhdistelmä, tälläistä en olekaan koskaa kokeillut. Viime vuoden kirjoista muuten yksi tälläinen oli Kira Åkerström- Kekkosen Auringon Makuja.

Ensimmäisenä VEGE-kirjasta kokeilin Bergera- salaattia, koska a) en ollut koskaan kuullutkaan Bergera-nimisestä juustosta ja b) reseptissä oli pääraaka-aineena varsiselleri, kasvis, jota moni inhoaa, mutta jota itse tykkään napostella ihan raakatikkuina. Ja olenkos koskaan kertonut, että rakastan Bloody Mary'ä? Ehdottomasti sellerinvarrella, jätääkää mieluummin vaikka votka pois. 

Ai niin, en edelleenkään ole maistanut/saanut käsiini Bergera- juustoa, mutta reseptissä sille annettiin vaihtoehdoksi feta. Sillä siis. Sallinnette, Riikka ja Alex kuitenkin, että vaihdan erinomaisen reseptinne nimen Bergera- salaatista vähän tylsemmäksi sattuneesta syystä.


Varsiselleri-fetasalaatti

3-5 varsisellerin vartta pilkottuna (vaaleat osat)
1/2 kurkkua kuutioituna
1 dl saksanpähkinöitä, hiukan pienemmäksi rouhittuna
200g fetaa kuutioituna
oliiviöljyä 
sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Yhdistä kaikki ainekset ja mausta oliiviöljyllä. sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Anna marinoitua jäälkaapissa mielellään puolisen tuntia.





Tämä lisäkesalaatti oli ihana, raikas tuttavuus. Vei sitä eilen veljelleni kreikkalaisespanjalaiseen meze/tapas pöytään, jonne se istui kuin nakutettu.

Testailen kirjan reseptejä Yoogaia- yhteistyön merkeissä. Yoogaia (käy tykkäämässä facessa) tarjoaa netissä erilaisia jooga, syvävenytys, kahvakuula, pilates yms. tunteja, sekä livenä, että tallenteena. Huhtikuu-maanantaisin vietetään Green Monday'tä, eli syvennytään kokonaisvaltaisesti kehon hyvään oloon, johon teemaan kasvisruokakin sopii mainiosti. Yoogaia- blogissa Anu kertoo perheen pinaattilättypäivästä. Kasvisruokapäivän kruununa on Kukan pitämä Hoivaava jooga- tunti jolla keskitytään nivelten, ruuansulatuksen ja vatsalihasten vahvistamiseen. Mukana on myös hengitysharjoituksia ja meditaatiota. Nyt kokeilemaan oman kodin rauhassa, sinäkin, joka et ole koskaan joogatunnille uskatanut. Kaikkien maanantain livetunnille osallistuneiden kesken arvotaan aina yksi kpl VEGE-kirjoja. 

Yoogaiaan saat kauttani nyt huhtikuun aikana kahden viikon ilmaisen koejäsenyyden koodilla NANNA2015, joka ei sido sinua mihinkään, eikä mitään tarvitse peruutella. Laitan loppuun yksityiskohtaisemmat ohjeet koodin lunastukseen. Asiasta tulen kirjoittamaan vielä enemmänkin, ratsastajakavereitani on jo hurmaantunut YIN-joogatunneista ja jopa IsoHoo oli vaikuttunut Joogaa golffareille- tuntia kokeiltuaan. Vartin niska-hartiajumppa on aivan ehdoton tässä koneella istuessa.

Yhteistyössä Yoogaia ja Green Monday

Ja tämä on nyt se loppu:

Ilmaisen koejäsenyyden voi lunastaa kuka tahansa, mutta vain kerran. Sivustolla kaikki pääsevät luomaan oman koodin viikoksi, mutta NANNA2015 koodilla pääset tunneille siis kahden viikon ajan. Seuraa siis ohjeistusta: Mene sivustolle Yoogaia.com. Klikkaa aloita ilmainen kokeilu. Rekisteröidy joko Facebookin kautta tai ilmoittamalla nimi, sähköposti ja keksimäsi salasana. Klikkaa eteenpäin, lukikohan siinä luo ilmainen tunnus tai jotakin. Rekisteröistyäsi pääset sivulle, jossa lukee YOOGAIA- tilini. Tietojesi alla on lunasta kampanjakoodi- linkki jota painamalla pääset syöttämään NANNA2015 -koodin ja saat pidennettyä viikon koejäsenyyden kahdeksi.

Ja oikeasti; kannattaa kokeilla!










lauantai 11. huhtikuuta 2015

Om nom Okonomiyaki !


Minä olen tälläinen Japanilaisen ruuan perään Suomessa haihattelija, eli alkuperäisiä makuja etsiessä olen aivan toisten armoilla. Tänään kokeilin Okonomiyakia, joka on jokseenkin kuin japanilainen munakkaan, pannukakun ja pyttärin hybridi ilmentymä. Nimi tarkoittaa "mitä vain haluat paistettuna" tai jotakin sinne suuntaan. Blogeissa olen törmännyt ainakin Sivumaun ja Kulinaarimurulan resepteihin. Yhtä autenttista reseptiä lienee turha haikaillakaan, koska annoksen valmistamisessa on jopa kaksi ihan eri koulukuntaa; Kansai- ja Osakatyyli.

Minä löysin itselleni parhaiten sopivan reseptin Jamie Oliverin, Kätevä Kokki Jamie - kirjasta (sain sen vuosi sitten häälahjaksi; takakannessa se lupaa lisää älliä ruuanlaittoon. Laudaturin yo:na, kuitenkin tästä vähän otin itseeni...). Jamien kansainvälisissä ohjeissa oiotaan joskus mutkia, mutta poikkeuksetta lopputulokset ovat makunsa puolesta huippuja. Eikä tässä tarvinnut lähteä markettia edemmäs ostoslistankaan kanssa, ja sehän on aina plussaa.


Ohje oli helppo ja nopea toteuttaa, oheinen resepti on kuudelle, tein itse 4 munasta hiukan arvioiden aineksia tyyliin laitan vähän enemmän kuin puolet, mutta kirjoitan tämän reseptin nyt alkuperäisenä, se on helppo esim. puolittaa.


Okonomiyaki eli japanilainen pannukakku
6:lle

1 sipuli ohueksi viipaloituna
100g ruskeita, tuoreita herkkusieniä viipaloituna
1/2 kiinankaali hienonnettuna
100g retiisejä ohuina viipaleina
350g pehmeää silken tofua kuutioituna 1cmx1cm
6 kananmunaa
150g vehnäjauhoja (n. 4dl)
suolaa, mustapippuria
öljyä paistamiseen
ketsuppia(yäk) tai tulista chilikastiketta (siis sriracha!)
soijakastiketta
(japanilaista) majoneesia tai luonnonjugurttia

Vatkaa jauhot ja munat sileäksi ja mausta hyvin suolalla ja mustapippurilla. Sekoita varovaisesti mukaan vihannekset ja lopuksi tofukuutiot.

Kuumenna pinnoitetulla pannulla öljy. Kaada päälle okonomiyaki-seos ja paista keskilämmöllä n.4 minuuttia. Käännä pannukakku ja paista toistakin puolta saman verran. Hyvä konsti kääntämiseen oli ottaa irtopohjakakuvuuan pohja, laittaa se kanneksi, kääntää sitten paistinpannu ylösalaisin kannen pohjasta pidellen ja sitten liu'uta munakas/pannukakku takaisin pannuun.

Tarjoile  Okonomiyaki heti. Raidoita pannukakku majoneesilla ja chilikastikkeella ja kata myös soijapullo pöytään.
Jamiellä oli myös superhelppo ja ihanan makuinen lisuke hihassaan.



Pikapikkelsikurkut
1/2 kurkku
chilihiutaleita
soijakastike
valkoviinietikka 
seesamöljy

Puolita kurkku, kaavi lusikalla siemenet ja viipaloi reiluiksi paloiksi. Ripottele päälle hyppysellinen kuivattuja chilihiutaleita, sekä loraukset soijakastiketta, valkoviinietikkaa ja seesamöljyä(maun mukaan, mutta n.1rkl kutakin)

Mä tykkäsin. Oli maukasta, ruokaisaa eli täyttävää ja vahingossa ihan kasvisruoka, vaikkakaan ei vegaani. Nopea ja helppo.

Ja sitten kun hifistelen japanilaisen ruuan perään, käyn katsomassa mitä vaikka Masutoaitemu tai hirame-no-me blogeissa on meneillään.

Tai toivon, että taivaalta putoais mun suuhun sushia.



torstai 9. huhtikuuta 2015

Simpukkaa ja viiniä kerrakseen


Olipas hienoa löytää uusi, helppo ja jopa edullinen alkuruokasuosikki tai tapaspöydän sankari. Pääsiäissunnuntain menun aloitti, heti dukkahin jälkeen, gratinoidut vihersimpukat, joita on pitänyt tekemäni jo pitkään. Lauantaina katselin kalatiskillä hetken ainokaista sinisimpukkapussia, mietin mahtaako olla kuinka moni säilynyt pitkäperjantain yli, käännyin kannoillani ja otin pakastehyllystä 3 puolenkilon vihersimpukkarasiaa, simpukathan on jo kypsennettynä kuorenpuolikkaassaan, eli säästyin jynssäys/kypsytysoperaatiolta, ja lopputuloksen maussa en ainakaan tätä pakasteoikaisua erottanut. Eli suosittelen. Rasia maksaa 5.99 ja meille olis riittänyt isolle porukalle kaksikin.



Gratinoidut vihersimpukat
4:lle

500g vihersimpukoita kuoressa, pakaste
1 pkt karkeaa merisuolaa

Maustevoi
50 g huoneenlämpöistä voita
2 isoa valkosipulinkynttä puristettuna
1 dl tuoretta basilikaa hienonnettuna
1/2 sitruunan mehu 
2 tl sriracha chilikastiketta / tai voit hienontaa mukaan tuoreenkin chilin
mustapippuria

Gratiini
1/2 dl Panko-korppujauhoja
1/2 dl raastettua parmesaania
1/2 dl tuoretta persiljaa hienonnettuna

Anna vihersimpukoiden sulaa yön yli jääkaapissa, valuta ne hyvin ja katso vähän, ettei niihin jää lohjenneita teräviä kuorenkappaleita. Kaada suolapaketti uuninpellille niin saat hyvän pedin simpukoille, missä pysyvät tukevasti selällään.

Sekoita kaikki maustevoin aineet tahnaksi. Sipaise kunkin simpukan päälle hiukan maustevoita ja aseta makaamaan suolapedille. 

Sekoita gratiinin ainekset. Jaa gratiiniseos jokaiselle simpukalle. Ei paljon. 

Gratinoi 225 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Tarjoile heti leivän ja hyvän viinin kanssa.



Ja hyvää viiniä, jos koskaan on Parés Baltàn Brut b Cava, joka on 
juuri niin hyvää kuin espanjalaiset cavat parhaimmillaan ovat. Ihanan ryhdikäs kumppani just näille vihersimpukoille.

Silläkin ilveellä, että menetän kaiken uskottavuuteni viinien saralla, paljastan, että lähdin kollaamaan viinikaappiani aivan ilman ideaa, mitä menun kanssa tarjottaisiin. Kyllä minulla sopivia juomia olis, sen tiesin. Parés Baltàn viineihin päädyin kuitenkin siitäkin syystä, että niiden simppelin yksinkertaisten etikettien väri oli niin pääsiäiseen sopiva! (älkääkä yhtään muikistelko siellä, kuinka moni teistä ei ole koskaan ostanut viinipulloa etiketin/ulkonäön perusteella?)

Päätin nimittäin siinä viinikaapilla, että menuuta jatketaankin tällä kertaa valkoviinin parissa (sitruunainen maitokana).  Ja jos nämä pullot eivät ole keväisiä, niin näyttäkää mulle keväisempi. Parés Baltàn viinitalon viinit ovat luomuviinejä Penedèsin alueelta, vuonna 1790 perustettu ja tällä hetkellä viininvalmistuksesta vastaavat perheen poikien nuoret vaimot.  Uusissa Savia Viva Familia Blanco Xarel-lo pullojen etikettien takana on suloinen tarina.

Joan ja Maria Angeles Cusinè avioituivat, ostivat matkailuauton ja lähtivät kiertämään Scandinaviaa, rakastuivat Suomeen, sen luontoon, ihmisiin ja ruokaan (!) 9 kk kuluttua syntyi heidän ensimmäinen lapsensa....

Jotain Maukasta-Mari onkin tainnut viini tilalla vieraillakkin, toivottavasti itsekkin pääsen paikan päälle joskus tutustumaan.


Viini olisi ehkä parhaimmillaan kalan kumppanina, mutta kyllä me nautimme siitä myös kanan kanssa. Se on kuiva ja pirtsakan hapokas, tuoksussa ja maussa on kyllä myös aimo annos hedelmäisyyttä. Olimme kaikki aivan fiiliksissä (huom. emme siis juovuksissa, tämä oli perheateria) ja minua meinasi alkaa itkettämään kun luin tarinaa Suomen ystävistä pullon takaa muille.



Vaikka sainkin pilattua menuni risoton, isäni kiitteli lähtiessään vielä monta kertaa ihanasta ja taas niin erilaisesta (lue = muista valmistaa aina ruokia, jota et ole koskaan aikaisemmin kokeillut, valitse viinit ulkonäön perusteella...) pääsiäispyhän ateriasta.

Ai niin ja sen vielä haluan mainita, että olin kasannut sohvapöydälle "ruuanodotus" lukemiseksi valikoiman uusia keittokirjojajni, koska tiedän, että kaikki perheessäni (no ehkä tähtikokkiamme äitiäni lukuunottamatta) tykkäävät niitä selailla. Isäni ihastui Hannele Kojon eli Omenaminttublogin Yrttiherkut keittokirjaan ja mainitsi ainakin 7 kertaa, että Todella hyvä kirja! Että sillä lailla Hannele! Olen kyllä samaa mieltä.



Osa viineistä  saatu maistettavaksi maahantuojalta.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Pääsiäisperinteitä lapsilleni




Ihania pääsiäsimuistoja lapsuudestani. Pieniä välähdyksiä ja muistikuvia ja mieleenpainuneita perinteitä. Aika usein mummolasta. Mummolassa tehtiin aina tien toiselle puolelle oma pääsiääsvalakia. Iso valakia tehtiinkin, risu- ja rankakuormia haettiin useampikin. Ja tietysti traktorinrenkaita. Ja kyllä ne sitten paloovakkin! En ole varmaan ollut kun 3-vuotias, muistan kuinka valakialle piti pukia lämpimästi, punaanen toppatakki ja damaskit. Isä oli käymässä Sveitsistä ja toi mukanaan ilotulitustraketteja, luulisin, että Oravan kylän ensimmääsiä, joita sitten ammuskeltiin. Ekaluokkalaisena sain Sveitsistä ihanan pääsiäispaketin, jossa oli Lindtin suklaata ja sellainen jättimäinen suklaapupu, ei sekään ollut tainnut ennemmin Oravaan päästä. Munia puhallettiin tyhjäksi jo muutama viikko ennen, jotta pääsiäisenä riitti varmasti maalaamista. 

Ja koululaisena trullittelut. Että sitä jaksettiin kiertää, aamusta iltaan, ja voi sitä saaliin riemua. 


Kaksi on mulla pikkutrullia nyt kotona. Joskus ennen lapsia ei sillä ollut niin väliä, olinko pääsiäiset laivalla töissä tai leirillä koiraa treenaamassa. Nyt on toisin.  En kerta kaikkiaan malta lähteä mihinkään kotikulmilta, en ulkomaille, en lappiin, en. Toivoisin, että lapsilleni jäisi muistiin ihanat pääsiäisperinteet, joita joskus ehkä jatkaisivat omien perheensä parissa. Tai ainakin muistelisivat.




Etelä-Pohjanmaalla trullitellaan  lankalauantaina. Olen siinä pikkuisen puritaani ja haluaisin erottaa palmusunnuntain virpojat omaksi kastikseen, vaikka niinpä nuo perinteet ovat perinjuurin ja lopullisesti sekoittuneet. Siitä en kuitenkaan tingi, että meillä pukeudutaan trulleiksi, varusteina siis ainakin hilakku ja kaati (huivi ja esiliina)ja mielellään kahvipannu. Pajunkissavitsoja koristellaan nykyään mukaan virpomistyyliin ja onhan se mukava antaa vastalahja. Olen jopa yrittänyt kertoa, että virpomisloru ei ole meidän perinteitä, Hyvän pääsiäisen toivotus riittää, mutta tässä olen kyllä joutunut antamaan lapsille periksi ja ihanastihan tuo Maitotyttökin sen ilmoille kajauttaa (käy kuuntelemassa kaikkiäitini reseptit instagrammista).



Myönnettäköön, että välillä pääsiäissiivoni ovat vähän niin ja näin, silti yritetään ehtiä koristeluhommiin. Kaivetaan vanhat koristeet pääsiäislaatikosta ja laitetaan lasten askartelut esille. Rairuohon kasvatus yritetään ajoittaa optimaalisesti. Joulukuusi kannetaan vihdoin tuvasta.



Äitilläni ja Isälläni on vieläkin tapan lahjoittaa lapsenlapsilleen ne suuret suklaiset pääsiäispuput. Mutta kun päästään asiaan eli munanmaalaukseen, olen taas aivan kaavoihin kangistunut. Ei mitään styroxpallokoristeluja vaan oikeita kananmunia, jotka puhalletaan tyhjiksi. Lapset ovat aina yhtä lumoutuneita tästä äidin erikoistaidosta, vaikkakin siinä välillä jokunen saattaa rikkikin räsähtää. Urho10v. muna taisi jäädä tänä vuonna maalaamatta, Maitotytön omaan kirjattiin nimi ja vuosiluku.




Pääsiäinen on myös yhdessäoloa. Mummolaan kokoontuu useimmiten pienten serkusten parvi. Nautitaan hyvistä ruuista äitini pitkän pöydän ääressä. Tapellaan lasten kanssa kuinka kauan pöydässä pitää istua. Opetellaan tapoja. Taitavat oppia eniten kiistelemään. Viimeisenä pääsiäispyhänä muisteltiin vähän raamatunjuttujakin, niitä tarinoita siis, kuuluuhan se kai yleissivistykseen. Me aikuiset innostuimme tekemään "kuka raamatun henkilö olet"- testejä... (Mooses olen).


Pääsiäislauantain ehdoton perinne on sitten pääsiäisvalakia (huom. juhannuskokko). Meitä on taas onnistunut, kävelymatkan päässä on perinteisesti kaksi valakiaa. Kovasti oli vain luottovalakiamme pieni tänä vuonna, pakko laittaa tähän vuosien takainen isompi kuva, todisteena siitä, että isompikin se on ollut.


Välillä perinteistä lipsutaan. Virpomislorulle jouduin jo antamaan periksi, mutta eivät ne lapset suostuneet mämmiäkään lusikoimaan. Meillä ei pashan ja kulitsojen perään ymmärretä, mutta mämmin soisin maistuvan yhtenä päivänä vuodessa. Omani herkuttelen maidolla ja sokerilla.



Niin, sellaista kuuluu pääsiäisenä tehdä. Meidän pikku maailmassa.


p.s. toivattavasti kuitenkin syön tuossa ylimmässä kuvassa suklaata...

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Maitokana




Maitokana tai kanaa maidossa. Ei ehkä ihan ensimmäisenä tule mieleen kanan valmistustavaksi vaikka possua maidossa onkin näkynyt useissa blogeissa ja se taitaa olla aivan perinteikästä italialaista keittotaitoa. Tämä nerokas resepti on ystävämme Jamie Oliver käsialaa, kuulosti helpolta ja pakkohan sitä oli kokeilla. Ja suosittelen edelleen.

Tänään, ensimmäisenä pääsiäispäivänä, oli minun vuoroni kokata sisarusteni perheille. Yritin tehdä hyvin kaikki esivalmistelut (ravintolakokemuksestani oppia ottaneena), mutta tosiasia on se, että kun väkeä on 10+6  (niinkuin äitinikin sanoi, on hiukan eri asia valmistaa 4 karitsan paahtopaistia kuin 16 karitsan paahtopaistia, jos voit kuvitella) ja kyseessä 3 ruokalajia, niin yksi uuni ja normaali hellataso ovat hiukan koetuksella. Se täytyy tietenkin huomioida menussa, ja yritänkin, mutta kun saa päähänsä tehdä jotakin tiettyä, niin aina ei järki kyseenalaista, että riittääkö pelit ja vehkeet. Ei sillä, moneen kertaan kiitellen kaikki lähtivät, mutta mielestäni kanan esille laitto olisi voinut olla kauniimpaa ja ihana ihana radicchio risotto  kyllä epäonnistui ja meni aivan liisteriksi. Olisi vain pitänyt tehdä se riisin lisäämisestä eteenpäin siinä kansan viimeistellessä alkuruokaa ja odotuttaa hiukan, mutta minä tietenkin yritin  jotain, että teen sen ensin puoleen väliin aikaisemmin, lämmitän sitten uudestaan ja viimeistelen. Ei toimi. Kuinka hitsi se tapahtuu ravintolan keittiössä?

Menu

Dukkah, Ciapatta, ja Pares Balta oliiviöljy
Gratinoidut Vihersimpukat
xxx
Maitokana
Radicchio risotto
Mustakaali, lehtikaali ja pinaatti pannulla pyöräytettynä
xxx
Puolukka posset
kinuskikastike ja kauralastu
xxx
Juomina Bares Baltan Brut Cava ja Savia Viva familia Blanco Xarel-lo



 Kana onnistui kyllä, vaikke ehkä tuo kuvan esillelaitto onkin aika "rouhea", kun nostelin kanat vain yhteen vatiin tarjolle ja ne olivat niin kypsiä, että repeilivät joka suuntaan. Maitoon upotettuna kana jää meheväksi ja sitruunan maku tunkeutuu silti rintalihoihin saakka. Maito ja sitruuna muodostavat juoksettuneen näköisen mutta hyvänmakuisen kastikkeen palan painikkeeksi. Ohje on Jamien lehdestä June/2013 ja siinä tehtiin kanat kokonaisista mutta auki leikatuista, levitetyistä kanoista ja se asetti omat vaikeutensa löytää kolmelle kanalle astiat uuniin. Vasta just äsken kävin googlaamassa maitokanareseptejä ja huomasin, että Jamie on tehnyt maitokanaa myös ihan padassa kokonaisesta kanasta ja se olisi kyllä ollut helpompi toteuttaa uunissani kuin nämä levällään olevat versiot. Mutta jotta tulipa tehtyä. Näin levällään. Tarvitsen toisen uunin!


Jamien maitokana
6:lle

n. 1,5 kg kana 
suolaa, mustapippuria myllystä
oliiviöljyä
6 dl maitoa
2 sitruunaaa, mehu ja kuori
10 valkosipulinkynttä kuorineen
10 mustapippuria
4 laakerinlehteä
kimppu timjamia

Leikkaa saksilla  kana selkärangan vierestä halki ja levitä kana auki. Paina käsin kunnolla litteäksi, niin, että rintaluu antaa periksi. Lauantaina kaupassa oli valikoimat vähän niin ja näin ja sain kaupasta mukaani 2 niitä Naapurin kana valmiiksi juuri tällä lailla levitettyjä kanoja, ja sitten yhden kokonaisen, kaikki tietenkin maustamattomia, ohjeen tein siis kolminkertaisena.

Suolaa ja pippuroi kana reilusti molemmin puolin. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja ruskista kana molemmin puolin hyvin. Siirrä sopivan kokoiseen uunivuokaan.

Kaada maito päälle, sen tulisi peittää noin 2/3 osaa kanasta. Lisää vuokaan myös sitruunamehu ja kuori, valkosipulit, laakerinlehdet mustapippurit ja puolet timjamista.

Paista 190 asteisessa uunissa 1 1/2 h. Käännä kana aina 20 minuutin välein ja valele kastikkeella.

Paista loput timjamit rapeiksi öljyssä ja ripottele valmiin kanan päälle. 

Jamie ehdotti, että kana tarjoillaan vihreiden kanssa, niinpä pyöräytin minäkin pannulla mustakaalta, lehtikaalta ja pinaattia oliiviöljyssä, valkosipulilla, sitruunalla ja suolalla maustaen. Lisäksi Jamie ehdotti Fregola-pastaa, joka varmaan olisi ollut risottoa helpompi lisäke, tai ihan mikä vaan pasta. Mutta halusin niin tehdä sisaruksilleni sitä ihanaa risottoa, veljeni toi punasalaatitkin Helsingistä.

Mutta ehkä tosiaan olisi tässäkin kannattanut kuunnella Jamie'ä.

Tässä ja ekassa kuvassa siis vasta menossa uuniin


torstai 2. huhtikuuta 2015

OMG mikä juustokakku!


Ihan helpottaakseni sua edes pikkuisen, kärkeen ostoslista: osta paketti digestive-keksejä, voita, 600g maustamatonta tuorejuustoa, kermaviilipurkki, vaniljatanko, 7 munaa ja purkki lemon curdia ( sitruunatahnaa, löytyy hillohyllystä). Oletan, että sokeria ja vehnäjauhoja löytyy kotoasi ja muuta ei tähän tarvitakkaan. 

No paitsi sokerilämpömittari, nyt tehdään nimittäin italialaista marenkia. Tai sitten pelaat hiukan uhkapeliä ja käytät Ikean digitaalista mittaria, niinkuin minä. Sellasella pyörepäisellä sian niskaan painettavalla vanhanajan mittarilla en uskalla taata onnistumista. Ai niin ja jos välineurheillaan, niin tohotinkin pitäis olla, sellanen bruleen polttaja, niitä löytyy myitävänä  nykyään klasusta cittariin. Sillä sai uskomattoman kauniin pinnan. Vähän yritin pursotella, mutta sekään ei ollu mun juttu. Lopulta sotkin marenkia haarukalla keskeltä. Sokrumittari voi olla hivenen vaikeampi löytää normikaupasta.



Resepti löytyi Lantliv Mat och Vin 1/2015 lehdestä ja se on Roy Fares nimisen (komean ) mestarileipurin käsialaa. Hieno idea yhdistää perinteinen juustokakku ja sitruuna-marenkipiirakka.
Yksi ihanimmista jutuista reseptissä oli että siinä oli grammamäärät insinööreille ja toiset mitat meille pulliaisille. Oikeasti kakku on helppo, mutta tekeminen täytyy aloittaa jo edellisenä päivänä mieluiten. Eli ei ihan tekasin kakun- kakku.

Sitruunainen marenki-juustokakku
12 palaa

Pohja
200g digestive-keksi murua (14 keksiä)
30g sokeria (2rkl)
100g voita

Laita uuni 180 asteeseen kiertoilmatoiminnolle. Jauha keksit hienoksi muruksi. Sekoita mukaan sokeri. Sulata voi ja sekoita sekin keksinmuruihin. Painele sormin pohjamurut 22 cm irtopohjavuoan pohjalle ja noin 3-4cm ylös reunoille. Paista 10 minuuttia. Ota pois uunista ja anna jäähtyä kokonaan.

Kakun sisus
600g maustamatonta tuorejuustoa
180g sokeria (2 dl)
1/2 vaniljatanko
25g vehnäjauhoja ( 2 1/2rkl)
175 g kermaviiliä (1 3/4dl)
110g munia (2)
15g keltuaista (1)  
n. 200 g sitruunatahnaa eli lemon curdia

Nosta uunin lämpö 200 kiertoilmatoiminnolla. Vispaa tuorejuusto ja sokeri kuohkeaksi. Puolita vanniljatanko ja krapaa siemenet juustomassaan. Lisää vehnäjauho ja vispaa 3-4 minuuttia.

Lisää mukaan kermaviili ja sitten muna yksi kerrallaan, välillä vatkaten ja lopuksi keltuainen. Kaada seos pohjan päälle irtopohjavuokaan, ei haittaa vaikka massa nousee yli reunojen. Paista 10 minuuttia keskitasolla. Äläa avaa uuninluukkua, pudota vain lämpö 110 asteeseen ja paista  45 minuuttia lisää. Sammuta uuni ja anna juustokakun muhia vielä 20 minuuttia jälkilämmössä.

Anna jäähtyä ja säilytä jääkaapissa vähintään 6 tuntia, mieluummin yön yli. 

Italialainen marenki
130g munanvalkuaista (4)
75g vettä (3/4dl)
210g sokeria (2 1/2dl)

Levitä ensin sitruunatahna kakun pinnalle ja anna tekeytyä viileässä 30 min. Valmista sitten marenki.

Vaahdota munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi. Keitä sokeri ja vesi lämpömittarin kanssa 121 asteeseen. Kesti muuten aika kauan siitä vielä kun alkoi kiehua. Älä siis turhaan sekoittele/jäähdyttele. Kun liemi saavuttaa lämpötilan kaada se ohuena nauhana munavaahtoon samalla kun vispaat (yleiskoneella tai säkövatkaimella) valkuaisia täydellä teholla. Käännä sitten tehot pienemmällä ja vatkaa kunnes marenki on viilennyt. (Opin uuden sanan ruotsia:ljummen!)

Levitä (tai pursota) marenki kakun päälle. Polta sitten kaasupolttimella rohkeasti vaaleanruskeaksi.



Kakku sopii hillittömän hyvin pääsiäiseen, jotenkin sitruunaisen makumaailmansakin takia ja siksi kun on monta päivää aikaa kokkailla. Ei tämä oikeasti työläs ollut kuitenkaan. Ja tyylikäs on. Ja hyvä. Melko makea loppupeleissä kuitenkin. Mutta siksipä riittoisa. Ja sanoinko jo että kaunis.