About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Se on niin keltaista ja ihanaa...


Ja se on kuulkaa jotain, mitä nimihirviötä en viitsinyt edes otsikoksi laittaa, mutta paljastettavahan se on:
Tuoretta sokerimaissipolentaa suppilovahverohöystöllä.

Tämä on juuri tyypillinen maailmalta (siis Blogistaniasta) bongaamani resepti, pikkuisen jotakin itselleni uutta, jota en ole aiemmin kokeillut, mutta kuvaus tai kuvat saavat jo sinällään makuhermoni vettymään ja pääkopan raksuttamaan kuinka ja koska saan sovellettua tai jopa orjallisesti noudatettua reseptiä omassa köökissäni. Kelle tai mihin tilaisuuteen voisin sitä valmistaa? Onnistunko ylipäätään ja onko se sitten niin hyvää kuin väitetään, ja jos ei ole, niin epäonnistuinko minä vai resepti?

No tässä vaiheessa, ihanan yksityisen sunnuntailounaan syötyäni, (lounaalla tarjoilin siis kyseisen annoksen itselleni), voin sanoa, että ainakin minun lusikkaani tämä sopi oikein valtavan passelisti. Mulla on muodostunut maissiin joku erikoisen kiinteä suhde näin aikuisemmalla iällä, ainahan minä olen maissintähkistä tykännyt, mutta luulen, että vasta meksikolaiseen keittiöön rakastuminen on toden teolla tuonut, jopa sanoisin että maissinhimon. Ja nimenomaan sen  syvän, maissipuuromaisen maun, joka tulee (ihananan) tyypillisesti läpi missä tahansa annoksessa sitä on käytetty. Tätä on vaikea selittää, tunnen maun ja hajun milelikuvitusaisteissanikin, ja se ei siis ole se maku (tai mauttomuus) joka on  tonnikalasalaatin herne-.maissi-paprikasekoituksessa.

Tykkäsin reseptistä sen verta, että suosittelen ihan itse kokeilematta kokkaamaan myös alkuperäisversiota missä oman höystöni tilalla on herkullisen kuuloinen munakoisokastike. Tuunasin jääkaappini sisällöstä johtuen reseptiä takaisin klassisempaan suuntaan, eli vaihdoin fetan parmesaaniksi.



Periaate siis oli, että miksi valmistaa polentaa kuivista ryyneistä, kun sen voi tehdä tuoreesta sokerimaissista? Jopa meidän cittarista onnistuin löytämään tuoretta kotimaista sokerimaissia, mutta ymmärrettävästi tämä ruoka ei ehkä ole ihan ympärivuotisessa sesongissa Suomessa. En siis käyttänyt niitä esikypsennettyjä tähkiä vaan ihan fressin raakoja. Tsekkasin muuten kuoriessani suojalehdetkin tamaleja silmälläpitäen, mutta kovasti olivat kapeaa mallia, vaikkakin pitkiä.

Tuoretta sokerimaissipolentaa suppilovahverohöystöllä.
4.lle

Polenta:
4 sokerimaissintähkää (ei esikeitettyjä)
4 dl vettä
2 ruokalusikallista voita
1 dl raastettua parmesania
1/4 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Suppilovahverohöystö:
1 l tuoreita suppilovahveroja tai niitä vastaava määrä pakastettuja (suppikset menee niin pieneen)
2 isoa punasipulia
1 rkl voita
2 rkl sherryviinietikkaa tai balsamicoa tai jopa punaviinietikkaa
1 ruukullinen rucolaa silputtuna
suolaaa, mustapippuria

Polennan valmistus:
Poista maissintähkistä suojalehdet ja "hiukset", leikkaa veitsellä pois kanta ja pala suiposta kärjestä. Raaputa/leikkaa sitten veitsellä veistämällä jyvät irti tähkän rungosta, joko pitämällä tähkää pystyssä leikkuulautaa vasten tai pituussuunnassa laudan päällä maaten (siis se tähkä, ei kokki)( nyt tuli mieleen, että eksyyköhän joku mun blogiin tämän jälkeen jos googlettaa Lauri Tähkää?)Ei haittaa, vaikka jyviä ei saa irti kokonaisina, kohta kuulet miksi.

Laita jyvät  mielellään pinnoitettuun kasariin ja kaada vesi päälle. Jyvien tulisi peittyä veteen. Keitä hiljaisella tulella 12 minuuttia ja nosta sitten reikäkauhalla tehosekoittimeen., säästä keitinvesi.

Aja jyvät sileäksi, lisää tarvittaessa keitinlientä. (Kyllä taa varmaan onnistuis sauvasekoittimellakin). Laita sitten maissitahna takaisin kasariin ja lisää vielä keitinlientä, että saat melko lievän keiton ja ala sitten hiljalleen sekoitellen keitellä maissipuuroa  10-15 min.kunnes saat sitä muusimaisen.Mminä jätin kyllä omani ehkä vähän löysähköksi, mutta tykkäsin siitä näin.

Lisää joukkoon voi ja parmesaani, suola ja mustapippuri ja keitä vielä 2 minuuttia. tarkista maku ja tarjoa.

Suppilovahverohöystön valmistus:
Paista suppilovahveroita kuivalla pannulla kunnes neste haihtuu, lisää voi ja puolirenkaiksi leikatut sipulit, hauduttele pehmeiksi. Lisää voita jos tarvis. Lopuksi  lorauta sekaan etikka, suola ja pippuri maun mukaan, anna kiehahtaa, sammuta liesi ja kääntele rucola joukkoon.

Annostele sienihöystö polentan päälle. Maut sopivat ihanasti, lempeä maissi pehmensi suppiksien ja rucolan hiukan pippuristakin kirpeyttä.

Ehdottomasti teen tätä  polentaa joskus sen munakoison kaveriksi ja  illallisfiinistelyissä kalalle tai pihvinkin seuraan.

Mutta kuten leikkisästi tavataan sanoa (=tosi ärsyttävä sanonta) ei muuta kun lusikka käteen ja ääntä kohti!






14 kommenttia:

  1. No jopas! Polentaa on kyllä keitelty, mutta ei koskaan näin perusteellisesti! Muistiin menee ja kokeiluun kunhan maisseja tulee vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä perusteellista, mutta itse asiassa kerrankin kuitenkin aika vaivatonta ja nopeaa. Sun maissintähkäkuvia odotellessa....

      Poista
  2. Tässä annoksessa on värit kohdillaan. Kaunis. En ole polentasta koskaan oikein innostunut, mutta tämä voisi olla ihan eri juttu, kun on tehty oikein tuoreista tähkistä. Pitää kyllä kokeilla kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, mulla vähä sama juttu tuon kiinnostuksen kanssa, mutta nyt nousi kerralla top-listalle.

      Poista
  3. Herkullisen näköistä! Sun kuvat houkuttelee tekemään tätä kyllä sata kertaa enemmän kuin tuon ap reseptin. Ootko muuten koskaan syönyt tai tehnyt corn dogeja? Mä oon joskus karana syönyt niitä ja vähän kutkuttais kokeilla tehdä niitä. Pahoin kyllä pelkään, että tässä tapauksessa aika on kullannut makumuiston.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että oon pakosti syönyt Jenkeissä kun kiertelin siellä pari kuukautta maatalousnäyttelyitä (Fairs) vaihtarivuoden alkuun. Ei oo kyllä jääny mitään erikoista kulta- tai hopiareunusmuistikuvaa, kun en kerran muista.
      Mutta tee sä ensin, niin mä teen perästä, jos hyviä!

      Poista
  4. Voi että, saisinkohan tähän sen keväältä jääneen polentapussin lopun menemään ja sen ainokaisen maissin? Meillä on kuulema sadonkorjuu ensi viikonloppuna, omenat, luumu ja maissi korjataan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No uskallan sanoa, että on ihan sen ainokaisen maissin arvoinen resepti.

      Poista
  5. Ystäväni, olet niin pelastanut elämäni. Olen aina pitänyt polentaa ihan turhakkeenna, mutta sain muutama viikko sitten ihan taivaallista polentaa Mechessä. Sen oli pakko olla näin tehtyä. Alan treenata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että menee kerrasta oikeen, täs ei oo mitään vaikiaa Jonna. (lahjattomat treenaa...)

      Poista
  6. Ai niin, törmäsin juuri jossain lehdessä viikonloppuna makeiden tamaleiden tai tamaleksien - tai mihin sitten suomeksi päädyitkään - ohjeeseen. Yritän kauhiasti miettiä, mikähän se mahtoi olla. Gloria, ehkä?

    VastaaPoista
  7. Maissit on nyt kokattu ja jäin koukkuun. Maun sain kerralla kyllä jo hyväksi, mutta miten ihmeessä sait omaasi noin samettisen rakenteen?

    Aion jatkaa harjoituksia, koska tämä oli jo lupaava tässä vaiheessa, vaikka rakenne oli - miten sen kauniisti sanoisi - toistaiseksi mielenkiintoinen. Syytän sauvasekoitinta, blenderimme hajosi, enkä ole vielä ehtinyt ostaa uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beginners luck? (siis mulla)
      En osaa sanoa edes kun itsekin tehny vasta kerran ja ei siis vertailukohtia.
      Blenderi? Enemmän nestettä ? Beats me!
      Mutta maku tärkein!

      Poista