About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Radicchio risotto




Taitaa olla jo vuosi siitä kun rakas ystäväni, Au Pair-lapseni ja Maitotytön kummitäti Pia selaili meillä risottokirjaa ja nosti esiin reseptin, joka muuten olisi ollut varmaankin viimeisenä to cook -listallani (no aika kauan siinä nytkin meni...). Pia aivan riemastui löydöksestään ja kertoi sen olleen ehkä paras koskaan syömänsä risotto (Italiassa). Niinkun oikeestikko? Radicchio Risotto? Eli punasalaattirisotto?

Waaaaad?

Pienen viivästyksen reseptin toteutukseen on aiheuttanut se seikka, ettei punasalaattia ole juurikaan tarjolla Seinäjoen Cittarissa. Punasalaatti muistuttaa ulkonäöltään hyvinkin punakaalta, mutta on siis aivan eri kasvuke. Siinä missä punakaali on rouskuvan mehevä ja tyypillisesti tietysti kaalinmakuinen, on punasalaatti eli radicchio vähän endiivin elikkä sikurisalaatin tyyppinen, siinä on aistittavissa hienoinen kitkeryys, joka oikeiden makujen kanssa yhdistettynä tuottaa ihania ruokaelämyksiä. Punasalaatti toimii  myös lämpimissä ruuissa, sitä voi vaikka grillata ja silloin sen maku mietonee ihanasti. Tiedän mitä grillaan ensi kesänä. 

Jos Cittari suo.


Radicchio risotto eli Punasalaatti risotto
6:lle

1 punasalaatinkerä
1,5 l kanalientä 
2 rkl rypsiöljyä
2 rkl voita
5-6 siivua pekonia (+pari tippaa liquid smokea)/pancettaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
5 dl risottoriisiä
2 dl kuivaa valkoviiniä
0, 5 dl kermaa
1 dl parmesania
 tuoretta lehtipersiljaa
 suolaa ja pippuria

Poista punasalaatin päällimmäiset nuhjuiset lehdet ja suikaloi salaatti aika pieniksi.

Kuumenna kanaliemi (vesi + kanafondi ellet ole sattunut keittelemään itse kanalientä, niinkuin minä aina unelmissani teen). ja anna sen poreilla pienellä lämmöllä viereisellä levyllä kun valmistat risoton.

Kuumenna isossa kasarissa/kattilassa öljy ja voi ja paista pieniksi paloitellut pekonit siinä. Italialaiset käyttävät tietysti pancettaa ja mikäli onnistut saamaan sitä tai jotakin muuta savupekonia, käytä ihmeessä. Minä lisäsin pekonin joukkoon 3-4 tippaa liquid smokea. Ei mennyt ainakaan pilalle!

Hienonna  kuoritut sipulit ja lisää ne pekonin joukkoon, pehmittele muutama minuutti miedolla lämmöllä. Lisää riisi ja kääntele niin, että kaikki riisinjyvät muuttuvat läpikuultaviksi.Lisää sitten punasalaatti ja anna sen hiukan pehmittyä/vilttiintyä. Nosta lämpöä ja kaada joukkoon viini. Alkuperäisessä ohjeesta se puuttui, mutta en uskaltanut tehdä risottoa ilman valkoviiniä... Anna viinin imeytyä samalla sekoitellen ja sitten lisää kauha pari kerrallaan kanalientä, anna poreilla, sekoita ja lisää aina nestettä kunnes riisi kypsää (muista hammastuntuma) ja olet käyttänyt kaiken nesteen. Tähän kuluu parikymmentä minuuttia. Risoton tulisi olla hyvin löysää puuroa. Lisää sitten mukaan kerma ja raastettu parmesan. Tarkista suola ja pippuri ja ripottele risottoon hienonnettu lehtipersilja.

Tarjoile heti.



Kuinkas tätä nyt kuvailisin? Todella hyvää. Pehmeää. Hienostuneen aromikasta. Umamia! Juuri sellaista ruokaa, jonka jujua ei voi sormella osoittaa. Häivähdys savupekonia passaa punasalaatin tingitängille juurikin erinomaisesti.

Paras neuvoni sinulle pitkiin aikoihin: Nyt punasalaatin metsästykseen!

...ja varoituksen sana, jos käy niinkuin mulle, syöt mahan pullolleen siltä keittoseisomalta hellan vieressä seisten suoraan kasarista. Classic!



10 kommenttia:

  1. Tätä pitää kokeilla! Juurikin tuo kitkeryys näissä radicchioissa on ollut ongelma, lähestymistapani on ollut väärä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kyllä häivähdystäkään kitkeryydestä risotossa. Sopii tosi hyvin siihen!

      Poista
  2. Ihanan kuuloinen, tätä täytyy testata! Sellaisia reseptejä tosiaan, joiden kohdalla ei oikein meinaa kokeilemattta uskoa, että toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai siis ei herätä mitään himoja kun lukee punasalaattirisotto... Tästä lähtien kyllä kuola valuu kun joku mainitsee., olen ehdollistunut Pavlovin koirien alla. Sähän olit yksinkertaisen risoton ystävä, tässä sellainen, makuja koko rahan edestä. Nyt sinne stokkalle radicchiokauppaan!

      Poista
  3. Mulla odottaa edelleen viime kesänä ostettu risottoriisi kaapissa, kun en ole vieläkään uskaltanut sitä kokeilla. Rakastan risottoa, mutta sen valmistus on muodostunut mun päässä jonkinlaiseksi ylitsepääsemättömäksi esteeksi - möröksi. Sano, että on helppo tehdä, pliis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ON helppoa. Tärkeät jutut on paljon sekoittelua, jotta tärkkelys irtoaa ja ettei päästä risottoa ylikypsäksi ja tarpeeksi nestettä ettei tule jämäkkää. En ole koskaan vielä epäonnistunut risotossa, sen sijaan perunamuusi on mennyt usein pieleen... Ei ole mitään tähtitiedettä, vaikka kuten aina, asian voi tehdä hyvin tai vielä paremmin!

      Poista
  4. Milloin se salaatti laitetaan risottoon vai enkö vain osaa lukea ohjetta? Eli kauanko sitä täytyy siellä muhitella?

    kysyy aloitteleva risottomaakari Suski

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pyhä jysäys, että on ollut taas sokia reseptinkirjoittaja!!!! (ei siis lukija) Korjasin nyt reseptin eli punasalaatti lisätään riisin jälkeen ja ennen nesteitä, se saa tosiaan muhiintua siis parikymmentä minuuttia. KIITOS! En voi kylliksi kiittää Suski!

      Poista
  5. Sikurit ja endiivit ovat juurikin mahtavia niiden kitkeryyden takia. Ja ehdottomasti yksi suurimpia herkkujani Italiassa ja kesäisessä ruokapöydässä ihan kotosallakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kun köytyy sopivan vastavoiman sille kitkeryydelle niin liitto voi olla jumalainen!

      Poista