About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Suomalainen punajuuriohratto aurajuuston kera



Joulunpunainen punajuuriohratto maistuu alkukuussa pääateriana, mutta taipuupa se hyvin myös lihaisamman ruuan lisukkeeksi. Enpä hämmästyisi,vaikka se kaveeraisi joulupöydän kinkun kanssa. Ulkonäköä ja makua ainakin piisaa.

Hyvää Suomesta-merkin kanssa tekemässäni yhteistyössä haasteena oli miettiä viikon ajan omaa ruuanlaittoa, löytyisikö ajatuksen kanssa kokkaillessa enemmän kotimaisia vaihtoehtoja. Oma ruuanlaittorepertuaarini on laaja, niinkuin taidatte tietääkin, ja tykkään valmistaa mahdollisimman autenttisia ruokia maailman eri kolkilta. Lasten myötä olen oppinut tuunaamaan enemmän, koska aivan niitä tulisimpia patoja ei  kannata pöytään kantaa, jos mielii kaikille maistuvan. Samalla olen oppinut, että vaikkapa nyt ainesosaluettelossa olevan galangal-juuren puuttuminen ei ole katastrofi, ruuanlaitossa voi aina soveltaa herkullisuudesta tinkimättä. Muiden maiden keittiöistä voi napata ajatuksia myös kotimaisiin raaka-aineisiin. Tämä punajuuriohratto on siitä huippuesimerkki. Italialaisesta klassikosta kehkeytyy kokonaan uusi herkku kun vaihtaa riisin ohrahelmiin, oliiviöljyn rypsiöljyyn tai voihin ja parmesanin tässä tapauksessa aurajuustoon, mutta ihania vaihtoehtoja olisivat myös kotimainen vuohenjuusto, kova tai pehmeä, tai vaikkapa suomalainen emmentaljuustoraaste. Eniten mietin itseasiassa valkoviinin korvaamista, joka kuuluu omassa mielessäni ehdottomasti risottoon parmesanin kaveriksi, mutta googlaillessani löysin reseptejä, jossa käytettiin omenamehua, siispä valkoviinikin sai väistyä.

Kaksi kolmasosa suomalaisista haluaa tutkimuksen mukaan syödä kotimaista ruokaa ja tarkistaa ruuan alkuperän. Kun tuotteesta löytyy Hyvää Suomesta-, Ruokaa omasta maasta- merkki, helpottaa se kiireisessä arjessa joskus nälkäkiukun partaalla suoritettuja ruoka-ostoksia. Merkillä varustettuja ruoka-aineita ostaessasi tiedät saavasi varmasti ruokaa omasta maasta. Valinnallasi edesautat myös 300 000 suomalaisen työpaikan säilymistä. Se  on samalla kannanotto esimerkiksi tuoteturvallisuuteen ja osana mahdollistamassa kotimaisen alkutuotannon tulevaisuutta. Varsinainen arvo-statement siis.  

Hyvillä mielin vaihdoin kuluvalla viikolla riisin ohraan. Maistuu myös nimittäin pelkistettynä lisäkkeenä ja ruokaisissa salaateissa (ja eihän meillä nyt muutenkaan koko ajan RIISIÄ syödä). Meksikolainen burrito saa uutta syvyyttä täytteessä olevasta ohrasta, ja saman maan tyyliin rakennettu trendikäs kipporuoka (meksikolaisen aterian ainekset kerätään kulhoon, pohjalla riisi ei kun siis ohra).  Ja nam, uuniohrapuuro. Eipä sitä kyllä nyt tarvitse minkään kanssa vaihtaa, se kun nyt vaan on. Siis herkku! 



Punajuurohratto aurajuuston kera

4 punajuurta paahdettuna (öljyä, suolaa, mustapippuria)
2rkl rypsiöljyä tai voita
1 punasipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 dl ohrahelmiä
1 dl omenamehua
6 dl  kasvislientä
150 g aurajuustoa muruina
mustapippuria
0, 5 dl mieluista tuoretta yrttisilppua, esim. lehtipersilja, basilika tai timjami
halutessasi hiukan rouhittua hasselpähkinää

Kuori punajuuret (kertakäyttöhansikkaat estävät käsien värjaytymisen), lohko ne reiluiksi paloiksi, ripottele päälle öljyä, suolaa ja mustapippuria. Paahda 220 asteessa n. puolituntia.

Kuumenna öljy kasarissa ja kuullota kohtuullisella lämmöllä sipuleita. Lisää sitten ohrahelmet, kuullota minuutti. Lisää omenamehu ja anna imeytyä. Lisää kuuma kasvisliemi, ja anna hautua kannen alla n. 10 minuuttia, lisää sitten pienemmäksi pilkotut punajuuret ja anna ohran kypsyä vielä viitisen minuuttia purutuntumaiseksi. Sekoita mukaan aurajuustomuru, jätä hiukan pinnan koristeluun. Sama yrttien kanssa. Tarkista mustapippuri.

Koristele tuoreella yrttisilpulla ja halutessasi rouhi päälle hiukan hasselpähkinää.








2 kommenttia:

  1. Rupean tähän just. Upeat kuvat ja ohra säväytti!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, ottaa vähän lujille tuo kuvaaminen tähän vuodenaikaan. Mutta siis teoreettinen mahdollisuus onnistua ainakin!

    VastaaPoista